Kellarin kätköistä: Fuller's Vintage Ale 2011

0 kommenttia
 
Uudenvuoden aatoksi kaivelin kellarin kätköistä hieman jotain spesiaalimpaa, nimittäin Fuller's Vintage Alen vuodelta 2011. Hommahan on niin, että Vintage Ale on ainakin panimon oman viestinnän mukaan vähän niin kuin suunniteltukin ikäännytettäväksi, mutta en ole koskaan raaskinut ostaa useampia säilytettäväksi. 2011 taisin saada arvioimani pullon lisäksi toisen joulupukilta ja olen sitä siitä asti sitten säilönyt. Nyt ajattelin, että ehkä tällainen viiden vuoden ikä olisi sopiva testata mitä Vintage Alelle kuuluu. Oluen reseptiikka tiettävästi vastaa pitkälti Fuller's Golden Pridea, mutta ainakin humalalajikkeet muuttuvat vuosittain. Vuoden 2011 Vintagessa humalina ovat Goldings, First Gold ja Sovereign, jotka ovat kaikki brittiläisiä. Viime vuosina Vintage Alessa on totuttu näkemään joku eksoottisempi lajike brittien lisäksi, esim. vuoden 2014 erinomaisessa vuosikerrassa oli mukana jenkkiläiset Liberty ja Cascade. 





Pinttiin kaatuu tuttua kuparista olutta, joka vaahtoaa nyt melko maltillisesti. Tuoksu on marmeladimainen, kuivahedelmäinen, hieman vaniljainen ja toffeemainen. Tuttua Fuller'sin hedelmäisyyttä. Tuoksu tuntuu kyllä siltä, että olut on ehdottomasti asettunut aloilleen. Se uhkuu voimaa, mutta tyylikkäästi, sopivan hillitysti... ja silti voimakkaasti. Maku on myös samettisen nektarimainen - kuivattua hedelmää, marmeladimaisuutta, toffeisuutta ja hieman alkoholin lämpöä. Lopussa on kuitenkin rapsakka katkero, joka kuivattaa kokonaisuuden kuivakakkumaiseen jälkimakuun. Osa makeudesta säilyy loppuvetoon, mutta kokonaisuus on kyllä tasapainoinen ja uomiinsa asettunut. Täyteläinen, hieman tahmainen... hedelmäsosemainen ja kiisselimäinen kokonaisuus. Kerrassaan nautittavaa. Tyylikkäästihän tämä on ikääntynyt. Golden Pride ei tuoreena ole näin pehmeää ja nektarimaista - siinä hiilihapot ovat pirteämpiä ja yleisilme maun ja alkoholisuudenkin osalta hyökkäävämpi, join nimittäin yhden ihan pari viikkoa sitten ja olin hieman jopa ihmeissäni sen tietynlaisesta tasapainottomuudesta.

Vintage Ale 2011 toimii vuoden viimeisenä oluena näin puolisen tuntia ennen vuoden vaihdetta erinomaisen hyvin. Ei negatiivisia ikääntymisen merkkejä, vaan tuntuvasti lisää syvyyttä. Olen yleensä näin aattona kirjoittanut katsauksen menneeseen vuoteen, mutta en kokenut sitä tänä vuonna tarpeelliseksi - olen reitannut oluita, niin kotioluita kuin kaupallisiakin ja niin hyviä kuin vähemmän hyviäkin. Ensi vuonna homma jatkuu samanlaisena ja lisäksi julkaisen mahdollisia kotipanemiseen liittyviä artikkeleita, mikäli sillä saralla jotakin sen arvoista tapahtuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...