Kellarin kätköistä: Forestriver Kinnonkartanon Katajainen Ansa (oma uuteolut vuodelta 2012)

0 kommenttia
 
Nyt maistoon lajinsa viimeinen - Elokuussa 2012 valmistetun omatekoisen uuteoluen Forestriver Kinnonkartanon Katajainen Ansan viimeinen yksilö. Jäänne siltä viattomalta ajalta ennen pussimäskäystä ja sen suomia mahdollisuuksia. Blogista löytyy vuosien takaa sekä juttu oluen teosta, että maistelusta. Tekopätkästä selviää ainakin sen verran, että olin autuaan tietämätön yhtään mistään ja lisäsin kaura- ja ruishiutaleita uutepurkkien sisällön, jotka sentään liukenevat veteen, kanssa suoraan käymisastiaan. Eli periaatteessa olut kävi sekä kaura-, että ruishiutaleiden seassa ja on täten ehkä maailman ensimmäinen ja viimeinen kuivaruis- ja kaurahiutaloitu olut! 



Siihen aikaan ehti vielä tekemään oluilleen etiketitkin, vaikkei niitä toki liimattukaan kuin lahjapulloihin. 

Reseptissä siis Muntons Imperial Stout uute (3kg), muscovadosokeri, sekä  kaura- ja ruishiutaleet. Uutepaketin humalien lisäksi keitin mukaan Nelson Sauvinia ja Cascadea ja suodatin vierteen katajapedin läpi. Hiivana US-05 (uutepaketin hiivalla heitin vesilintua). 

Ensimmäinen arvio vuodelta 2012 päättyy näihin sanoihin: "Tulen pistämään muutaman pullon tätä syrjään vuosiksi, katsotaan miten käy, eli kehittyykö kuivemmaksi (kuten usein käy) ja säilyykö ylipäätään."

Nyt siis maistossa miltei viiden vuoden pullokypsytyksen jälkeen satsin viimeinen pullo. Olen maistanut olutta viimeksi vuonna 2014, silloin kotasessiossa Testo-Teron kanssa

Olut on näemmä pullotettu Midtfynsin IPAn pulloon, sellainen on tullut arvioitua jo vuonna 2011.


Lasiin kaatuu tummaa, viskositeetiltaan paksuhkoa olutta, jonka vaahto on hieman mokkainen. Tuoksussa on runsaasti kuivattuja hedelmiä ja hieman sherrymäinen vivahteikkuus. Kauraa ja konvehtejakin esiintyy, mutta ei enää niissä määrin kuin aiemmin. Maku sen sijaan on edelleen paahteisen maltainen, lakritsainen ja tuhdin Oatmeal Stoutin tuntuinen. Makeutta ja runkoa löytyy edelleen. Loppuvedossa mukaan tulee enemmän sherrymäisyyttä ja lievää oksidaation pahvisuuttakin. Katkeruutta on kevyesti. Jälkimausta löytyy konvehtimaista suklaisuutta ja luumumaisia sekä kuivatun hedelmäisiä makuja. Melko sensaatiomaisesti olut on miltei viiden vuoden jälkeen edelleen hyvässä kuosissa. En olisi kyllä uskonut, että vähän sinnepäin valmistettu uuteolut säilyisi hyvänä näin pitkään, mutta korkea alkoholiprosentti varmaan auttaa. Uutepohjaltakin pystyy siis valmistamaan hyvää olutta, mutta itse mäskäämällä lopputulokseen saa vaikuttaa enemmän. Tämä oli mielenkiintoinen testi ja mukava tapa aloittaa pidempi viikonloppu. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...