Ensimaistossa Reittausblogin DIPA #1

2 kommenttia
 
DIPAa tehdessäni halusin poiketa IPAsta siinä mielessä, että tein oluesta tarkoituksella tuhtirunkoisempaa. Nimitinkin sitä jo alusta asti facebookissa DIPA/Barley Wine hybridiksi. Tavoite oli valmistaa tuhtirunkoinen hieman makea hedelmänektari - sellainen hidas siemailtava. IPA on jo tiukan sitruksinen, joten halusin DIPAlta jotain muuta. Mallaspohja tässä 84% Vikingin Sahtimallasta, 9% Viking Crystal 150 ja 7% Dextroosia, eli panimosokeria runkoa ohentamaan.

Katkerohumalana tässäkin Columbus ja aromi- sekä kuivahumalina Cascade, Centennial, Citra, Columbus ja Simcoe. Täysin jenkkikamaa siis. IBUja BrewMaten mukaan jopa 200. Humalaa on 13-litran satsiin uponnut 250 grammaa, eli n. 19 grammaa per litra. Vahvuutta on noin 9,2% ja jos kahdeksan päivää sitten tapahtuneen pullotuksen yhteydessä maistettuun näytteeseen on uskominen, niin aika hedelmänektaria pitäisi olla luvassa.
 

Meripihkaisen punertavaa olutta, varsin tummaa IPAan verrattuna - kuten pitikin. Vaahto muodostuu IPAa verkkaisemmin, mutta muodostuu kuitenkin ja laskiessaan jättää pitsiä lasin reunoille. Tuoksu on jälleen hedelmänektarimainen - samoja piirteitä kuin IPAssakin, koska samat humalatkin ovat pitkälti käytössä. Karamellimainen ja hieman toffeemainen mallas nousee myös selkeästi esiin, juuri tätä tuhtia ja tummempaa menoa tähän halusinkin, kunhan sitä ei nyt vaan olisi liikaa. Aika tymäkkää havuisuutta ja pihkaisuuttakin, menee jopa hieman humalapellettimäiseksi - tästä ominaisuudesta olen kaupallisia oluita viime aikoina hieman parjannutkin, mm. Hello My Name Is Päivissä oli tätä samaa tuntua. Katsotaan mihin suuntaan kehittyy. Makukin on hyvä. Tuhti runko, jonka päälle rakentuu hedelmäsokerinen nektarimainen humalointi - ehkäpä tähänkin kehittyy vielä tiukempi sitrusmaisuus parin viikon lisäkypsytyksellä. Katkeruutta on selvästi IPAa enemmän jo nyt, mutta runko pitää kyllä homman kasassa. Maussa ei pellettimäistä karkeutta ainakaan vielä ole. Aika huisia, toivottavasti kehittyy vielä tiukemman katkeroiseksi, mutta pitää silti tämän nektarimaisen hedelmäisyytensä. Voisi pidemmällä ikäännytyksellä ihan hyvin kääntyä myös US Barley Winen suuntaan - ei tämä kaukana siitä ole nytkään. Aika lähellä sitä mitä hain, lisäkypsytyksellä voi osua jopa napakymppiin.

Tohtisikohan maistaa vielä pari viikkoa pullossa olleen Sahtibelgi #2:n...

2 kommenttia:

  1. Milläs hiivalla käytit tämän? Meillä kiinnostusta olisi johonkin vahvemman belgialen suuntaan tehdä joku mukava napakasti humaloitu pläjäys, mutta voipi olla että tuonne BW osastolle ehkä enemmän tuo suunnitelma kaatuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Safale US-05. Aika samantyylinen kuin BRY-97.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.