#kotiolutkalenteri2023 Luukku B7: ISO Panimo Strong Ale #1

Nyt on aika ottaa maistoon kotiolutkalenteri B:n luukusta seitsemän ISO Panimon jyhkeä Strong Ale #1. Säästelin tätä sellaiseen oikeanlaiseen seesteään hetkeen, vahvuutta kun on noin 17% ja se hetki on nyt. 

Matti Isosompin ISO Panimon nimi ei ymmärtääkseni ole tribuutti kansainvälisille ISO standardeille vaan kuvastaa pikemminkin panimon tekemien oluiden kokoa, vahvuutta ja jykevyyttä. Strong Ale #1 sekään ei ole ihan mikään perinteisin kotiolut. Pohjana on brittityylinen barley wine, joka on vuoden verran kypsynyt Jack Daniels tammilastujen kanssa. Hiilihapottamisen yhteydessä tämän barley winen joukkoon on blendattu vuoden "tynnyröityä" imperial stoutia ja kaksi vuotta kypsynyttä imperial stoutia. Kolmen eri oluterän sekoitus siis - tästä myös nimi Strong Ale #1, koska vastaavalle sekoitukselle ei oikein muuta sopivaa tyylikategoriaa löydy. Lopputuotteessa on ohraa, vehnää, kauraa, sokereita, humalaa ja hiivoja. 

Strong Ale #1

~17% | IBU ~45

 

Lasiin kaatuu tummaa, valoa vasten syvää mahonginruskeaa olutta. Vaahto on niukka, kuten näissä vahvuuksissa sopii olettaakin. Jykevää tavaraa, sen näkee jo kaadosta. Tuoksussa on melassia, rusinaa ja luumua sekä sokeroituja kuivahedelmiä. Imperial Stoutin paahteisemmat piirteet ovat siellä jossain taustoilla ja barley winen piirteet enemmän pinnalla - oikeastaan tämä tuoksuu eniten portviiniltä! Upea voimakas tuoksu, joka paljastaa vahvuutensa vasta aivan läheltä tuoksuteltuna. 

 

 

 

Suussa olut on varsin täyteläinen, hieman suuta tahmaavan ja huulet yhteen liimavan makea, mutta lopulta vahvuuden myötä kauniisti tasapainottuva. Hiilihappoja maltillisesti. Maussa on jälleen hieno portviinimäinen, kuivahedelmäinen ja rusinainen meininki. Todellinen siemailuolut, jonka kanssa ei pidä hätäillä. Vahvuus on maussa piilossa, mutta kyllä sen hymyn levenemisestä huomaa. Stoutin lakritsaisuutta ja suklaisuutta nousee hienovaraisesti loppuvedon porteilla ja se yllättävän hienosti sekoittuu ja sopii voimakasmakuiseen kokonaisuuteen. Jälkimaussa paahteisuus on voimakkaimmillaan, joskaan ei silti voimakkaana eikä dominanttina. Uusia ulottuvuuksia avautuu oluen lämmetessä. Tiettyä ruisleipäisyyttäkin nousee mukaan, samoin tynnyröinnin tai pikemminkin lastukypsytyksen piirteet voimistuvat. Minun mielessäni ne aina assosioituvat enemmän sinne stoutin puolelle, joten tuntuu että stoutin piirteetkin voimistuvat. Onpa elämyksellinen olut, lasillisesta riittää nautiskeltavaa pitkäksi ajaksi. 

Kiitos tekijälle oluesta.

Kotiolutta: Panimo Duuni Neuvos

Jyväskylän tasapainoiselta kotipanokaksikolta maistoon englantilaistyylinen barley wine nimeltä Neuvos. Pullotettu 10.8.23 eli olueksi sinänsä jo kypsynyttä, mutta ehkä tyyliin ja vahvuuteen nähden vielä nuorta. Tekijät lähettivät tuttuun tapaan kaksi pulloa, joista toisen laitan kellariin vuodeksi tai viideksi ja maistelen sitten joskus taas uudelleen.

Neuvos

9,9%

Tekijän kommentit:

"Brittityyppinen barleywine. Ei mitään sen erikoisempaa, paitsi humalana Pacifica. Hiiva Mangrove Jack's Empire Ale M15"

Pacifica on vähän harvinaisempi humalalajike ja kuten nimikin antaa jo osviittaa niin Uudesta-Seelannistahan se tulee. M15 hiiva sopii kuvauksensa perusteella hyvin täyteläisille oluille ja sen attenuaatio (käymistehokkuus) onkin vain 70-75%.

 

 

Olut kaatuu lasiin läpinäkyvän punaruskeana ja vaahdoltaan niukkana. Pullon suhauskin oli vaimea, mutta harvemmin tällainen olut massiivisia hiilihappoja kaipaakaan. Hiilihappoa kuitenkin on, sillä lopulta ohut vaahtokerros rakentuu oluen pintaan. Tuoksussa on oikein rusinakakkuista ja karamellimaista maltaisuutta sekä taatelimaista kuivahedelmää. Hiiva päästää kauniisti maltaan läpi ja vaikuttaa käymisestereiltään aika neutraalilta, vaikka kyllä hennon marjaista brittifiilistäkin löytyy. Olettaisin sen hiivan tuottamaksi. Pacifica sen sijaan ei ainakaan aromipuolelle lyö mitään erityistä humalaisuutta kehiin ja hyvä niin - ohraviini olkoon ohran juhlaa. Mahtava tuoksu! 

 

Maun arvasi hyväksi jo tuoksusta ja hyvähän se onkin, ellei peräti erinomainen. Täyteläinen miellyttävän paksu maltaisuus, mutta ei liikaa makeutta. Karamellia, marjaisuutta, hento paahteinenkin vivahde ja sherrymäistä kuivahedelmää. Rusinaisuuttakin. Katkero ja vahvuus kuivattavat loppuvedon pitkäksi, jopa hienostuneeksi jälkimauksi, jossa edelleen hieman makeutta. Mahtavan maltainen runko kertakaikkiaan. Erittäin jämerä, mutta kuitenkin hyvin balanssissa. Alkoholi jää tietysti rungon alle täysin peittoon ja vain mukavasti lämmittää rintamamiestaloa asuttavaa näillä kovilla pakkasilla. Tässähän voi kohta ottaa jo toiset villasukat jalasta pois! 

 

 

Ei tunnu mitenkään liian nuorelta eli raa'alta, mutta näkisin että omaa myös erinomaista kypsytyspotentiaalia, eikä tämän kanssa mielestäni kannata hätäillä. Runko riittää hyvin pidempäänkin kellarointiin ja olut saattaa kääntyä vielä enemmän jälkiruokaviinimäiseen suuntaan. Niin ja ne hiilihapot, niitä on suutuntumassa aivan riittävästi, hieman poreilee kielen päällä ja samalla avaa makua hienosti. Erinomaisen hieno ja elegantti olut. Brittiläistä charmia!

Kiitos tekijöille oluesta.

Kotiolutta: Wanderer Brewing Sweet Dreams Pastry Stout

Lemisen Makelta eli Wanderer Brewingiltä maistoon vielä ennen #kotiolutkalenteri2023 kiireitä maailmallakin mainetta niittänyt Sweet Dreams Pastry Stout. Make voitti tällä tshekkiläisessä kotiolutkisassa kultaa ja kisan parhaan tittelin ja pääsi sitten sitä kautta paikan päälle Tshekkiin panimolle tekemään tätä erän, joskin reseptiä jouduttiin siellä muokkaamaan niin paljon ettei se enää alkuperäistä välttämättä muistuta. Nyt kuitenkin tuoreempi erä tästä kehutusta reseptistä maistoon.

 

Sweet Dreams Pasty Stout

12%

Tekijän kommentit: 

"Tää on nyt versio siitä mun Sweet Dreams pastrystä, joka on kisoissa pärjänny ympäri eurooppaa. Tsekeissä kävin erän tekemässä, joka tosin oli niin muokattu ettei se enää alkuperäistä ole. Tähän erään en valitettavasti saanut kaikkia alkuperäisiä maltaita kasaan ja siirapinkin jouduin vaihtamaan. Hiivakin hyytyi kesken ja jäi vaan 12 pinnaseks. Siispä tää jäi aika kauas alkuperäisestä enkä oo tähän järin tyytyväinen, mut kaipa tätä juo :) Vaniljaa, kaakaonibsejä ja vaahterasiirappia adjunkteina."

 

Siinä tekijä itse jo osittain dumasi oman keitoksensa, mutta otetaan nyt varovaiseen maistoon ja katsotaan josko tästä nyt nauttimaan kuitenkin pystyisi. Lasiin kaatuu viskositeetiltaan öljymäisen paksua ja täysin mustaa olutta. Oluen pinnalle kertyy ohut mokkainen vaahto. Jykevää kamaa on. Tuoksu on jälkiruokaisa. On vaniljaa, suklaata, kermakahvia, vähän lakritsaakin. Aivan kunnollinen ja kunnolla intensiivinen tuoksu. Olut on suussa erittäin täyteläistä ja pehmeää. Hiilihappoja on maltillisesti ja suuhun jää nielaisun jälkeen vielä sellainen kunnon kuorrute. Tämä on aivan tyylinmukaista. Lämpö nousee nielaisun jälkeen rintakehään ja poskipäihin, mutta vahvuus on maussa kuitenkin oikeastaan täysin piilossa. Maku on todella miellyttävän suklainen, myös vanilja selkeänä, mutta ei dominoivana. Paahteisen maltaan sävyjä maltillisesti. Kahvimaisuutta ei oikeastaan ollenkaan ja lakritsia vain hennosti edelleen makeassa pitkässä jälkimaussa. Vaahterasiirapin osuus jää minulta havaitsematta. 

 

Onhan tämä vähän kuin sellainen suklainen kääretorttu, jonka täytteenä on vaniljakreemiä. Hitaasti nautittava herkku. Makeus kyllä lopulta talttuu pitkällä jälkimaussa kun vahvuus kuivattaa eli tietyllä tapaa myös tasapaino on kohdillaan - niin kuin sen nyt tällaisessa oluessa kohdillaan olla voi. Kyllä minä tästä tykkään. >ikaa saa lasillisen nauttimiseen varata hyvän tovin. Maku on sen verran vahva ja tuhti että käy kyllä jälkiruuasta sellaisenaan ja kunnon överit saisi varmasti konvehtirasian kera, mutta sellaista ei nyt onneksi käsillä ole. On mahtava päästä maistamaan mainetta niittänyttä reseptiä vaikka tekijä itse ei tähän versioon tyytyväinen ollutkaan - se kertoo vaan siitä että kunnianhimoa ja pyrkimystä aina vaan parempaan lopputulokseen löytyy. Ja se on hyvä niin. 

 

Arvioitu olut saatu tekijältä.

Kotiolutta: Wanderer Brewing Hidden Sins Quadrupel

Lemisen Maken kotioluiden parissa jatketaan. Tällä kertaa siirrytään itselleni aina niin rakkaaseen belgian suuntaan ja maistossa on belgityylisten oluiden mersu eli quadrupel, joka on dubbelista ja tripelistä vielä kertaluokkaa vahvempi tyyli.

 

Tekijän kommentit:

 

"Ensiyritys quadien maailmaan. On aika tuoretta vielä, mutta aika lupaava omaan makuun. Tästä kelpaa palaute niin saan hiottua reseptiä."

 

Hidden Sins

Quadrupel | 9,2% 

Tumman punaruskeaa ja vaahdoltaan hieman beigevivahteista olutta kaatuu goblettiin. Tuoksussa on belgihiivoille tyypillistä sokeroitua kuivahedelmää ja raikasta päärynänkuorimaisuutta, mutta myös tummempia sävyjä kuten anista, hentoa lakritsaisuutta ja marjaisuutta. Tuoksu kätkee oluen vahvuuden hyvin. Välillä leipäisiä maltaan kaikujakin. Suutuntuma tuntuu aluksi hieman jopa liian maltaiselta, mutta se on vain illuusio, joka hälvenee loppua kohti kun hiilihapot ja vahvuus tulevat peliin. Sellaista kandisokerimaista tai siirappimaista makeutta kuitenkin jostain tulee, mutta se menee ehkä nuoruuden piikkiin. Vanhemmiten se mielestäni usein muuttuu kuivahedelmäisemmäksi. Jälkimaussa on tuota lakritsaisuutta ja tummaa marjaisuutta myös useimpia belgiverrokkeja tai trappisteja runsaammin, se voi olla hiivankin tuottamaa. Paahteista maltaisuutta ei kuitenkaan mielestäni tässä ole, eli väri kenties tulee kokonaan tummasta sokerisiirapista, mikä on oikein.

 

Hyvän, mutta vielä nuoren makuinen ja ehkä yleisimpiä belgiverrokkeja vähemmän kuivahedelmäinen sekä myös vähemmän mausteinen - tässä ei lisättyjä mausteita taida olla ollenkaan tai ainakaan ne eivät nouse erityisesti esiin. Se ei toki tyylissä mikään oletus olekaan, mutta ainakin kuningasolut Rochefort 10:ssä mausteita on. Lämmittää mukavasti laskeutuessaan vahvuuden kuitenkaan sen erityisemmin maistumatta. Laatutaso tietysti kunnossa. Nuoren oloinen, kuten oli odotettavissakin. Siitä huolimatta tuntuu tymäkämmän lakritsaiselta tai tummemman siirappiselta ja vähemmän hedelmäiseltä kuin parhaat belgiverrokit, jotka ovat samalla sekä vahvoja, että raikkaita ja silti niiden maussa on myös runsaasti syvyyttä. Hyvä olut tämä on jo tässä kohtaa ja ensimmäiseksi versioksi mielestäni erittäin onnistunut. Lisää pitäisi vielä jostain repiä raikkautta ja ehkä myös rohkeasti, mutta kuitenkin harkiten mausteita. Hienovaraisen balanssin varassa nämä hommat yleensä taitavat olla. Hieno avaus Lemiseltä ja toivottavasti kehitys jatkuu - harvassa ovat hyvät quadit tänä päivänä. 

Kiitos tekijälle oluesta!