Kotiolutta: Wanderer Brewing Wee Heavy

Kisoissakin menestyneeltä Lemisen Makelta eli Wanderer Brewingilta tuli syksyyn vähän lämmikettä. Nyt arviointiin tuleva Wee Heavy on nimittäin 9,2% vahvuudellaan Maken lähettämän neljän oluen maistelusetin kevyin. Nyt ammutaan siis kovilla. Lue lisää Maken panimosta olutpostin kotipanimoesittelystä.

 

Wee Heavy

9,2%

Tekijän kommentit:

"Ensimmäinen yritys kyseisestä tyylistä. Hiiva vetäs reilusti odotettua kuivemmaksi niin sen vaihdan seuraavaan erään ja tiputan katkeroa hieman .Muuten omaan makuun varsin onnistunut ensiyritys ja kovasti on kehuttu kisoissakin"

On kyllä kauniin punertava ja kirkas olut. Vaahtoakin rakentuu ja se kestää hyvin vaikka vahvuuttakin on. Tuoksussa on aitoja tyylin elementtejä. Kunnon maltaisuus ja hienosti brittikantaisen hiivan käymisaromeita. Pähkinäistä, toffeemaista ja hieman paahdettua leivänkuorta muistuttavaa tuoksua maltaista. Hiivasta tummaa marjaisuutta. Suutuntuma on tosiaan hieman kuiva, saisi olla vähän tuhdimman ja makeamman maltainen. Vaikka ei tämä nyt ohkaista ole ja vahvuuskin on hyvin piilossa, mutta tässä tyylissä vaan saisi olla täyteläisempikin. Maku on tyylinmukainen ja maukas. Mallasta on moniulotteisesti ja hiiva on tuottanut hienojen aromien lisäksi myös hienon maun. Sanoisin, että hiivan tämä tumma marjaisuus on jopa eniten pinnalla maun alkuvaiheilla. Mallasvetoinen keskivaihe hennoilla kuivahedelmillä ja loppuvedossa edelleen maukkaasti maltaisuutta ja sopivasti lämpöä. Katkero elää pitkään, mutta ei sitä omaan makuuni liikaa ole - tyyliin nähden voisi toki olla vähemmänkin ja se toisi myös sitä tiettyä pehmeyttä ja vaikuttaisi ehkä myös muhkeuden tuntuun sitten kun loppupainon saa jäämään vähän ylemmäs. 

 

Tosi hyvää on, suorastaan erinomaista, mutta hiukan jää parantamisen varaakin ja tekijä on itsekin kehityskohteista hyvin jäljillä. Lupasin yrittää arvioida kriittisesti, mutta ei näin hyvän oluen kanssa oikein pysty enempää kritisoimaan. Päällimmäisenä tästä jää mieleen loistava hiiva, sitä ei kannata ainakaan vaihtaa.

Arvioitu olut saatu tekijältä.

Omat Oktoberf... Kekrit: Mallaskoski, Hiisi ja Fiskarsin Panimo

Oktoberfestoluiden perään arviointiin kotimaisia sadonkorjuujuhlan eli kekrin oluita. Vastakkain... oikeammin peräkkäin, Seinäjoki, Jyväskylä ja Fiskars. Aloitan Pohjanmaalta ja siirryn sieltä sitten kohti etelää. 

 

Mallaskoski Harvest Lager

5,9% | Vesi, ohramallas, kaura, ruismallas, humala, hiiva 

 

 

Kolmen viljan kekriolutta seinäjoelta. Tölkki mainitsee maltaiksi pilsin, Pehkolan viennan, kauran ja rukiin. Humalina saksalaiset Saphir, Perle ja Magnum. Vanha Tuopin Ääressä blogistikollega ja Kouvostoliiton kotiolutmaestro Arto Pekki nykyisenä mallaskoskelaisena on reseptiikan takana.

 

Kaunis punertava ja kirkas olut lasissa. Vaahtokukka on tiivis ja kestävä. Tuoksussa hieman karamellia, rusinaisuutta ja hienosti esiin nousevaa ruismaltaisuutta. Humalointi yrttimäistä, hieman kukkaista. On saksalaisia selvästi tuhdimman maltainen, mutta tämä onkin kotimainen kekriolut eikä vain ryyppyjuhlan vetojuoma. Ei sillä, että ryyppyjuhlien vetojuomissa mitään väärää olisi - kaikille on paikkansa. Suutuntuma on melko täyteläinen, pehmeän kuohkea ja lopussa sitten rukiisen särmikäs. Ei liian tuhti vaan katkeroakin löytyy sopivasti. Maku on tietysti mallasvetoinen. Ruis erottuu hienosti kuten tuoksussakin ja se sopii suomiolueen tietysti kuin lager kolpakkoon. Jälkimaku on peräti limppuinen. Tuhdimpaa ja tymäkämpää tulkintaa siis, mutta säilyttää juotavuuden yhden tölkillisen ajan ainakin aivan loistavasti - eihän tämä raskasta kuitenkaan ole, tässä on vaan reilusti makua. Erittäin hyvä ja tykkään erityisesti kun ruistakin on mukana ja se nousee selkeänä sekä tuoksussa että maussa. Kunnon ruisolutta saa niin harvakseltaan. Hyvä Arto! 

 

Arvioitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta. 

 

Hiisi Pääpäivä Festbier

6,0% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva 

 

Jyväskylästä olutta lasiin. Aina mukava palata Hiisin pariin. Nyt taidetaan Festbier nimikkeestä päätellen olla konstailemattoman saksalaistyylisen tulkinnan äärellä. Lasiin kaatuva vaalean oranssinen ja vaahdoltaan näyttävän pitsikäs ulkoasu ainakin sopii siihen. Samoin sopii hunajaisen maltainen ja ihanasti jalohumalainen tuoksu. Tämä olut on suodattamaton ja sen kyllä humalan aromikkuudesta myös huomaa - se on vaan heti erilainen ja parempi kuin suodatetussa oluessa. Toki Hiisillä pienpanimona myös annostus ehkä rohkeampi. Hyvä runsaan maltainen, hieman hunajainen ja lopussa jalohumalaisen yrttimäinen maku. Kohdillaan on myös muhkea, mutta ei liian tuhti suutuntuma. Hiilihappojakin riittämiin. Pätevää tekemistä. Saksalaisverrokkeihin verrattuna rahtusen runsasmakuisempaa, etenkin humaloinnin osalta, mutta täysin tyyliuskollisena pysyen - tätä ei siis moitteeksi voi laskea, ei edes setämiehet. Jutin sanoin: ”Nyvvoi vttu naattia naattia”. 

 

Arvioitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta. 

 

Fiskarsin Pikku Pässi

6% | Vesi, ohramallas, ruismallas, humala, hiiva, kaurankuori 

 

Sitten varsin pitkästä aikaa Fiskarsin olutta lasiin. Pikku Pässi on panimon katalogissa esiintynyt aiemminkin, silloin (vuonna 2017) vielä nykyistä vahvempana 6,6% versiona. Tummaksi ruisbockiksi panimo oluttaan etiketissä kutsuu. Kaurankuoret ainesosaluettelossa kertovat kenties runsaasta ruismaltaan käytöstä, niitä nimittäin käytetään huuhtelua helpottamaan silloin kun näitä tahmaisempia maltaita kuten ruista on mäskissä enemmänkin. Kaunis kirkkaan punaruskea olut kaatuu lasiin. Tuoksu on leipäisen maltainen, rukiinen, rusinainen ja hieman yrttimäisen mausteinenkin. Kylläpä ruis taas niin mukavasti nousee sieltä. Pehmeän täyteläinen ja hieman lämmin se on tämäkin mallasjuoma. Oiva balanssi taas, ei liian makea, mutta makua ja runkoa riittää. Leipäisyyttä ja ruismallasta, lopussa jalohumalaisuutta. Ei pelleilyä. Hyvällä tavalla suomalaisen makuinen olut. Tähän sopisi mukaan vielä pieni katajaisuus, joka sekään ei ole Fiskarsin panimolle vieras ainesosa. Hieno olut näinkin ja mahtavaa että tähän kattaukseen mahtui kaksi ruismaltaista herkkua! 

 

Arvioitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta.

Omat Oktoberfestit 2023 osa 2: Hacker-Pschorr, Hofbräu ja Weihenstephaner

Sesonkiolutta lasiin taas tässä kolmen arvion setissä. Ensimmäisessä osassa nautittiin Hohenthanner, Kukko ja Kulmbacher ne arviot pääset lukemaan tästä linkistä. Tänään vuorossa otsikon mukaiset tulkinnat. Ja sitten ei muuta kuin tämän rajun työn pariin. 

 

Hacker-Pschorr Oktoberfest Märzen

5,8% | Sisältää ohra 

 

Münchenistä perinteikkään panimon tulkintaa nyt lasiin. Oktoberfestoluelle 0,33 litrainen pullo on syntinen valinta ja harkitsinkin ostamista pitkään. Vesittyy koko homman idea jos maisteluannoksia aletaan tissuttelemaan. Tämä on edellisessä osassa arvioidun Laitilan Kekrin kanssa tätä hieman tummempaa koulukuntaa - kauniin kuparinen ja kirkas on luonnehdintani. Tuoksussa on voimakkaasti maltaisuutta, mutta hienon erottuvasti myös jalohumalaisuutta yrttimäisessä loistossaan. Hunajaisuutta vähäisesti. Tuhdin maltainen suutuntuma tasapainottuu katkeron voimasta ja vahvuuskin hieman kurkkaa - vaikka vahvuutta tosiaan on vain 5,8%. Loppumaku onkin varsin tymäkkä ja yrttimäisen katkeroinen. Voimakkaita makuja, jotka vievät sitä festarioluelle tärkeää juotavuutta helposta haastavampaan suuntaan. Jälkimaku elää suorastaan ikuisesti. Hyvä että on makua, mutta litrainen tuoppi olisi ehdottomasti tarpeeksi, sitten olisi jo vaihdettava telttaa raikkaamman oluen toivossa. Sen verta tuhtia kamaa on tämä, mutta ei huono. Samoille viivoille Laitilalaisen kanssa, mikä on tietysti kehu kotimaiselle. 

 

Arvioitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta. 

 

Hofbräu Oktoberfestbier 

6,3% | Vesi, ohramallas, humala

 

 

Nyt on ehkä se perinteisistä perinteisin oktoberfestien panimo ja tietysti Münchenistä. Yli kuusprossaisena vähän vielä vahvempaa kuin yleensä. Kirkkaan kultaista, vaahdoltaan aika maltillista. Tuoksu on maltainen, yllättävänkin yrttisen humalainen, ei juurikaan hunajainen, vaikka vahvemmat lagerit on yleensä juurikin sitä. Hyvä maltaisuus ja mahtavan muhkea suutuntuma. Keskivaiheilla aromikkuutta jälleen tyyliin nähden yllättävänkin runsaana ja jalohumalaisen yrttimäisenä ja lopussa sitten vielä pitkäkestoinen vahvuudenkin taka-alalle jättävä katkerointi. Lämmittää, mutta ei maistu. Laadukkaan oktoberoluen malliyksilö suorastaan. Juotavuus helppo, mutta makua on. Ei liian makea, vaikka on vähän vahvempikin ja vahvuus tarkoittaa sitä että toimii muutenkin - litraisella pääsisi humppateltassa jo varmaan kertalaakista hekuman porteille. Hieno olut! 

 

Arvioitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta.

 

Weihenstephaner Festbier
5,8% | Vesi, ohramallas, humala

Maailman vanhimmaksi panimoksi itse itseään tituleeraava Weihenstephaner vuorossa seuraavaksi. Panimo tekee yhtä maailman parhaista vehnäoluista eikä muukaan tuotanto juuri jälkeen jää, joten varmasti festbier on myös hieno kokemus. Nyt lasiin kaatuu tyylin normaalia vaaleampaa, mutta yhä kultaista ja kirkasta olutta. Tiheäkuplainen ja kestävä vaalea vaahto rakentuu oluen pinnalle. Tuoksu on maltaisuudeltaan pilsmäisen kliininen, hieman hunajainen ja sitten yrttimäisen sekä kukkaisen aromihumalainen. Tuoksussa ei ole ollenkaan raskautta, eikä sitä lopulta maustakaan juuri löydy, vaan maltaista makeutta on vain alussa, jonka jälkeen se katkeroinnin myötä vikkelään siirtyy sivummalle ja aromikkaampi humalaisuus pääsee esiin. Jälkimaussa sitten hunajaisia, edelleen maltaisia kaikuja ja pieni yhä kantava katkeruus. Tosi pehmeä ja hiilihapoiltaan kuohkea, viimeisen päälle juotava. Ehkä vaaleimman maltainen, mutta ei kuitenkaan yhtään bulkkimainen missään kohtaa - jotenkin vaan kaikki kohdillaan taas. Weihenstephanerin taikaa!

Arvioitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta. 

Omat Oktoberfestit 2023 osa 1: Hohenthanner, Kukko ja Kulmbacher

Otetaanpa viime vuotiseen tapaan näitä sesongin oluita kolmen seteissä ja kirjoitetaan lyhyet arvioinnit - tai lyhyet ja lyhyet, mutta se on ainakin pyrkimyksenä. Toisinaan totuus on toisenlainen. Oktoberfestoluet ovat tyypillisesti hieman vahvempia lageroluita, joissa ei oikeastaan ole nykyään mitään sen ihmeellisempää. Oluttyyli virallisesti on Märzen ja sen historia juontaa Saksassa voimassa olleeseen oluenvalmistuskieltoon lämpiminä kuukausina. Baijerissa vuonna 1553 säädettiin että olutta ei saanut valmistaa huhtikuun 23:n päivän jälkeen ennen kuin vasta syyskuun 29 päivä. Niinpä märzenit pantiin nimensä mukaan maaliskuussa ja hieman normaalia olutta vahvempina, jotta ne kestäisivät varastointia kellareissa koko kesän läpi syksyyn asti. Kylmälaitteita ei tietenkään ollut, joten kellareihin kerättiin talvella jäätä, joka piti ne kylmänä läpi kesän. Lyhyen historiakatsauksen jälkeen siirrytään vihdoin oluiden pariin. Miten mukavaa onkaan, että aikanaan aloitin historiablogin sijaan olutblogin kirjoittamisen - se on asia, jota en toistaiseksi vielä ole katunut.

 

Hohenthanner Märzen Festbier

5,6% | Vesi, ohramallas, humala 

 

 

En muista aiemmin maistaneeni tätä saksalaista festbieriä eli märzeniä eli oktoberfest- eli kekri- eli sadonkorjuuolutta. Hyvin tyypilliset speksit ja vanhahtavan ajaton etiketti - eli asiat hyvin kohdillaan. Olut on kauniisti kirkas ja syvän kultainen. Tiheäkuplainen vaahto kestää oluen pinnalla pitkään. Tuoksu on leipäisen maltainen, hunajainen ja hieman kuivahedelmäinen. Aika tyypillinen tuhdin maltainen festbierin tuoksu, mutta intensiteetti on hyvä ja monipuolisuuttakin löytyy. Maku on saksalaista laatua alusta loppuun. Makeaa mallasta, tuhtiutta suutuntumassa, pehmeät hiilihapot, hunajainen loppuliuku ja tasapainottavaa katkeroa loppuun. Hiukan lämmittää mennessään. On kyllä pehmeä tämä suutuntuma - tyylin normia selvästi pehmeämpi, sanoisin. Se ei silti tarkoita liiallista raskautta, vaan nautittavuus pysyy hyvänä vielä vaikka olut lasissa hieman lämpenisikin. Laatutavaraa. Peittoaa syvyydellään Löwenbraut ja Spatenit mennen tullen. 

 

Arvioitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta. 

 

Laitilan Kukko Sadonkorjuuolut 2023

 5,5% | Vesi, ohramallas, humala 

 

Lisäsin otsikkoon vuosiluvun vaikka en osaa sanoa muuttuuko tämän resepti vuosittain yhtään mihinkään. Tänä vuonna olut kuitenkin on väriltään syvän kultaista, jopa kupariin vivahtavaa ja vaahdoltaan kestävää. Saate kertoo karamellimaltaitakin käytetyn - siitä siis useimpia saksalaisverrokkeja punertavampi väri. Tuoksu tässä on aiempaa Hohenthanneria hieman limppumaisemman leipäinen ja humalakin erottuu oikein aromaattisen yrttimäisenä. Humalalajikkeina on käytetty saksalalaisia Hersbrückeria ja Magnumia. Maussa karamellimaltaan tuoma makeus ja syvyys erottaa tämän saksalaisista, mutta samalla myös hitusen runsaamman tuntuinen katkero sen kyllä myös kontraa eli tasapaino säilyy melko hyvin. Hieman tuhdimpi tämä silti on ja se sopii meille tänne pohjoiseen hyvin. Aika samantyylinen ellei peräti ihan samanlainen kuin viime vuosinakin tämä on, joten ei varmastikaan ainakaan suurempia muutoksia reseptiikassa - eikä toki toimivaa ole syytä muuttaakaan. Erottuu saksalaisista. Edukseen vai ei, se on maistajan suussa. Itse tykkään, mutta ehkä vaaleampia saksalaisia olisi helpompi upottaa litraisissa tuopeissa mitattuna. 

 

Arvioitu olut saatu panimolta. 

 

Kulmbacher Festbier 

5,6% | Vesi, ohramallas, humala, humalaekstrakti

 

 

Kolmantena ja viimeisenä vielä Kulmbacherin näkemys festbieriin. Huomatkaa miten missään näissä kolmessa ei ole hiivaa mainittu ainesosaluettelossa - se johtuu siitä, että oluet ovat suodatettuja eli hiivaa ei lopputuotteesta enää löydy. Kulmbacherissa on humalan lisäksi käytetty vielä humalaekstraktia, eli humalavalmistetta, jota isommat panimot tyypillisesti käyttävät sen helppouden takia. Oli se sitten tasalaatuisuuteen, muhjun minimoimiseen tai mihin tahansa tehostamiseen liittyvää. 

 

Kulmbacher on lasissa täysin kirkasta ja syvän kultaista sekä vaahdoltaan kestävää. Aivan täyttä asiaa vielä tässä kohdin. Tuoksu on maltainen sekä yllättävän voimakkaastikin yrttimäisen humalainen, mutta sellainen tietty syvyys ja pehmeys tästä kyllä puuttuu. Tämä varsin kova tuntuma jatkuu maussakin. Makeutta tulee kyllä alkuun, mutta tympeää kunnon olutta halveksuvaa pahvimaisuutta puskee aivan ällistyttävän runsaasti heti sitten keskimausta loppuun asti. Katkeruutta ja yrttimäistä aromikkuutta on kyllä enemmän kuin edellisissä, mutta samalla kaikki hyvä mitä maltaasta pitäisi löytyä jää löytymättä. Jälkimaku on suorastaan hirvittävän huono - pahvimainen, liian yrttimäinen ja kova. Ei maistu kunnon oluelta ollenkaan vaan kirjaimellisesti valmisteelta, teolliselta tuotteelta. Suoraviivaista meininkiä ja jälkimaku hieman lämmittää mennessään. Siellä Oktoberfestien humppateltassa voisi mennäkin, mutta jos aiempiin verrataan, kuten nyt verrataan, niin on kyllä melko surkea tapaus. Alkoholia tässä on ja oluen makuakin, mutta onko se sitten niin hyvää niin... mielestäni ei.

 

Arvoitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta.