Maistelussa: Saimaan maistelusetti

Keväällä 2017 Maku Brewing ja Pyynikin Käsityöläispanimo toivat samana päivänä markkinoille ensimmäiset "maistelupäkit" eli monipakkausoluet, jotka sisälsivät eri oluita. Sittemmin kelkkaan on hypännyt myös Saimaan Juomatehdas, jonka maistelusetin ensimmäinen versio meni itseltäni ohi - eli en siis viitsinyt siihen rahojani sijoittaa - mutta nyt panimo lähetti uudesta kuusi eri olutta sisältävästä boksista näytekappaleen, joten otan sen tietysti maisteluun. 

Pahviboksin kyljestä löytyy esimerkillisen hyvät speksit sisältä löytyvistä oluista ja ihan pätevät ohjeet maistelun järjestämiseenkin. Sisältä löytyy kaksin kappalein sekä Brewer's Special, Saimaa ja Marsalkka sarjojen oluita. Näistä olen Brewer's Specialeja pitänyt kokeilevempina kertasatseina, Saimaa sarjalaisia halpiksina ja Marsalkka sarjaa sitten hieman parempana. Setin hinnasta kaupan hyllyllä ei minulla ole tietoa. 

Brewer's Special Berlin Pilsner

Kirkas kultainen olut, jonka vaahto on mittava, vitivalkoinen ja pitsikäs. Tuoksussa on tuttua Saimaan märän tiskirättimäistä tunkkaisuutta ja maltaisuutta. Ensifiilis on heti sellainen, että höh... taas. Humalan aromaattisuus kadotetaan täysin. Maku on samankaltainen, hyvä mallasrunko ja katkeruus, mutta humalointi on tunkkaista ja epämiellyttävää. Myös pahvimaisia oksidoitumisen sävyjä. Metallisuutta ei nyt ole ja hiilihapotkin ovat sopivan maltilliset, mutta sitten prosessi kusee humaloinnin osalta. Lupaava resepti, jos vaan prosessi toimisi.

Brewer's Special Mosaic Pale Ale

Utuinen kultaoranssi olut. Näyttää hyvältä IPA-lasissa. Tuoksussa pinnalla on jälleen Saimaan tiskirätti, jonka kylkeen saadaan kovaa mineraalimaisuutta ja kalpea aavistus Mosaicin mustaherukkaisuudesta ja hedelmäisyydestä. Malliesimerkki jälleen siitä, miten erinomainen humalalajike saadaan pilattua prosessin syövereissä. On taas niin perin ikävää nostaa asia esiin, mutta tässäkin harmittaa niin vietävästi kaikki se menetetty potentiaali. Maussa sama homma. Tunkkaista, pahvista ja katkeraa - aromit tiessään. Vuodesta toiseen se Saimaakin vaan porskuttaa, vaikka näissä enemmän humaloiduissa on miltei järjestään selviä virheitä.

Saimaa Vienna 

Punertavan värinen, täysin kirkas ja kaunis olut. Tuoksussa on toffeeta ja nuotiolla käristettyä vaahtokarkkia sekä pehmeän hedelmäistä, varsin aromikasta humalointia. Maku on varsin hyvärunkoinen, hieman makea, mutta loppua kohti kuitenkin nätisti katkeroituva. Aromikkuuskin tuntuu nyt puhtaalta - tiskirättiä ei ole tällä kertaa keittoon tipahtanut. Humalointi jää hieman maltaan alle, kuten viennassa pitääkin ja maku on kokonaisuutena todella miellyttävä, hiilihappotasonkin ollessa varsin mieluisasti maltillinen. Makeus kantaa jälkimakuunkin asti. Hyvä mallasvetoinen olut, joka saa jenkkihumalista hieman raikasta hedelmäisyyttä karamellimaisen maltaisuutensa rinnalle. Kirkkaasti setin paras toistaiseksi!

Saimaa Pale Ale

  
Kirkas, syvän kultainen ja vaahdoltaan melko maltillinen olut. Tuoksussa on Viennan tavoin mukavasti toffeeta, mutta karamellin tilalla on nyt leipäisyyttä. Hyvä maltaisuus, mutta ei ruudun, vaan tuoksun takaa kurkistaa jälleen märkä tiskirätti. C-alkuiset hittihumalat ovat jälleen vaihtuneet tunkkaisempaan meininkiin. Fruittia on, mutta tukahdutettuna. Blää.. maussa tietysti sama homma ja hieman metalllista klangia loppuun. Se hukattu potentiaali ja turhaan kattilaan syötetyt pelletit. Kallista hyvää humalaa... mitä tuhlausta. 

Marsalkka Schwarz

 
Tummanruskea, ei niin kovin musta mustaolut. Mustempiakin siis on, vaikka ne yleensä enemmänkin punertavat kuin rusehtavat. Tuoksu on kuitenkin suklainen ja toffeinen, mutta ei juuri ollenkaan paahteinen. Karamellisuutta on enemmän kuin paahteisuutta. Mukavaa hedelmäisyyttä maltaan taustalla. Maussa on hieman paahteisempaa ja kevyen suolaisena kielen päällystä kutittelevaa maltaisuutta - eli sitä schwarzbierin tuntua. Runko on muutenkin kauppavahvuiselle hyvä ja olut on miellyttävä nauttia. Katkeruutta kertyy loppuun, niin ettei jälkimakukaan jää tyhjän päälle ja jälkimaussa esiin nousee taas hentoa suklaisuutta. Ei kuulkaas ollenkaan hullumpaa. Mustempaa ja hieman paahteisempaa saisi tietysti olla, kun kerran schwarziksi on nimetty. Tyyliltään tämä voisi aivan yhtä hyvin olla tumma lager.

Marsalkka Savuolut

Tumman punaruskea ja vaahdoltaan keskiverto olut. Tuoksussa on heti hienosti palvikinkkuiseen suuntaan kaartuvaa savusaunaa, joka nojaa hieman limppuisen leipäiseen maltaan takatukeen. Hieno, aito ja tuntuvasti "saksansavuinen" tuoksu. Maku toimii myös hienosti. Savuisuutta on runsaasti ja se saa tukea runsaan leipäiseltä maltaisuudelta. Liian makeaksi ei kuitenkaan mennä, vaan humala puree tasapäisesti. Jälkimaussa yhtyy savu ja yrtti. Viennan ohella tämä on maistelusetin kovinta kärkeä. Ei mitään valitettavaa. Alusta loppuun miellyttävä ja maukas savuolut. 

Omaksi suosikikseni näistä hieman yllättäenkin kohoaa Saimaa Vienna, joka oli siis maukas ja runsasmaltainen lager. Savuolut ja Schwarz olivat hyviä myös. 3/6 oli kuitenkin huteja, joten vaikea boksia on kenellekään suositella. Viennaa voisin kuvitella jopa ostavani, mikäli sitä olisi saatavana edullisena tölkkinä. 

Olutarvio: Saimaan Marsalkka Pils Luomu Gluteeniton

Marsalkka Pils Luomu Gluteeniton

Panimo: Saimaan Juomatehdas, Mikkeli
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 4,6%
Saatavuus: Maitokaupat (arvioitu tölkki saatu panimolta)

Gluteenittomia oluita on alkanut tippumaan markkinoille muiltakin kuin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalta. Muun muassa Vakka-Suomen Panimolla on hyviä gluteenittomia oluita, joista parhaana esimerkkinä erinomainen Prykmestar LuomuPils, joka on omassa tyylissään (pils) mielestäni Suomen paras. Saimaan rannoilla on nyt myös lähdetty mukaan gluteenittomien oluiden maailmaan. Maistoon tuleva Marsalkka Pils on valmistettu luomuviljellystä suomalaisesta ohramaltaasta ja humalana siinä on käytetty tsekkiläisiä lajikkeita Premiant ja Saaz. 

Kirkas, kullankeltainen olut, jonka vitivalkoinen vaahto jättää tiiviit pitsit lasin reunoille. Tuoksussa on leipäisyyttä ja kohtuullisen raikkaasti ruohoisen kukkaista humalaa. Tyylipuhdas tuoksu, ei valittamista. Maku on maltainen, alussa hieman makea ja lopussa mukavasti katkeroinen. Aavistus hedelmäisyyttäkin. Metallisuutta nousee esiin jonkin verran, varsinkin heti lasillisen alussa, mutta se tuntuu suurimmaksi osaksi asettuvan kun olut seisoo lasissa hetken. Jälkimaussa on hieman pahvimaisuutta tai jotain karkeutta, joka on erilaista kuin tyypillinen humalankatkeruus. Maku ei yllä tuoksun tasolle, mutta ei tämä nyt mitenkään kelvotontakaan ole. Suutuntumasta isoimmat miinukset, se on nimittäin turhan kovan ja runsaan hiilihappoinen ja se edelleen korostaa metallista vaikutelmaa. Pehmeämpänä, mutta silti yhtä katkerana olisi miellyttävämpi juoda.

Yhteenveto

Parempiakin vaihtoehtoja löytyy

Kotiolutta: Evil Hops Kuu Kaakaon Yllä Milk Stout

Kolmas lauantai putkeen kulminoituu Nils Krogellin Evil Hops kotipanimon tarjonnalla. Tänään vuorossa on Kuu Kaakaon Yllä Milk Stout. Nimi tietysti kalskahtaa kovan Viikate -fanin korvaa kovin samankaltaiselta kuin edellä mainitun bändin kenties kovin lätty Kuu Kaakon Yllä. Olut suositellaan nautittavaksi Oreo-keksin kanssa ja näin tietysti tehdäänkin.

Kuu Kaakaon Yllä

Milk Stout, 5,1%, IBU 41, EBC 108

Maltaat: Pale Ale, Chocolate, Munich, Crystal, Roast Barley

Humalat: Northdown, Northern Brewer, Saaz

Sekalaiset: Laktoosi, kaakaonibsit, vanilja, kaurahiutale

Hiiva: Fermentis US-05 - American Ale

Tekijän kommentit:

"Monivaihemäskätty. Maustettu kaakaonibseillä ja vaniljalla. Nauti Oreo-keksin kanssa. Pullotettu 8.4.2017"

Lasiin kaatuu pikimustaa ja maltillisesti vaahtoavaa olutta. Tuoksu tarjoilee tumman suklaista sekä konvehtimaista tunnelmaa ja kermakahvit kaadetaan siihen tykö. Vanilja sopii yleensä tummien ja paahteisten sävyjen kanssa hyvin yhteen ja niin tälläkin kertaa. Herkullinen tuoksu, joka nousee lasista intensiivisemmin mitä "vain" 5,1% vahvuus antaisi olettaa. Maussa runko onkin sitten ohuempi, laktoosista huolimatta. Kahvinen purenta ja kitkerä tumma suklaa jäävät päällimmäisiksi mauiksi, vaikka vaniljaakin vilahtelee. Hiilihappoisuus on maltillista. Olut on yksinään nautittavana liiankin kuivaksi käynyttä (ikä voi vaikuttaa tähän myös), mutta Oreo-keksin kanssa homma tosiaan toimii. Siis toimii, tosiaan. En ole mikään keksimies, vaan pysyttelen yleensä suolaisten snacksien puolella, mutta olen toki etenkin joulun aikaan tottunut nauttimaan tuhtia ja tummaa konvehtirasian äärellä. Silloin yleensä sekä olut, että suklaa ovat melko täyteläisiä ja oluen katkeruus pienen makusinfonian jälkeen lähinnä huuhtoo suklaan rasvaisuuden suusta pois. Nyt tässä tapauksessa kevyemmän oluen ja tuhdimman keksin liitto luo suuhun yhdessä hyvän suutuntuman ja herkullisen jälkiruokaisen maun - molempi parempi, niin kuin sanotaan. Yksinään olut on kyllä tuoksultaan hyvä, mutta suutuntuman keveys verottaa makuakin. Keksi paikkaa tätä puutetta erinomaisesti ja yhdessä homma toimii hienosti. Kiitokset Evil Hopsin Nilsille maukkaista oluista!

Kotiolutta: Hangaround & Nobody We Are Just Messin' Wit U

Jyväskyläläinen Hangaround & Nobody kotipanimo lähetti maisteluun perinteisemmän Witbierin ja tykisti humaloidun American Brown Alen. Brown Ale on vasta äskettäin pullotettua, joten sen annetaan vielä hetkisen jälkikäydä, mutta hauskasti nimetty Wit on iskussa ja valmiina nautittavaksi. Tyylikkäästä etiketistä käy ilmi, että erä on ilmeisesti panimon numero 14, eli kohtalaisen tuoreesta harrastuksesta lienee vielä kyse.

We Are Just Messin' Wit U
Witbier, 5,1%, 15 IBU

Reseptiikka kuvassa alla.

Samea, kellertävä ja vaahdoltaan tiheäkuplainen olut. Näyttää aivan tyylinmukaiselta ja tuoksuukin hyvälle. Lasista nousee raikas, sitruunainen ja appelsiinimainen sekä hieman mausteinen tuoksu. Pehmeämmän ja monimuotoisemman hedelmäinen kuin tyylin normi eli Hoegaarden, mutta samalla hieman "raskaampi". Maku on raikas ja maukas myös. Mandarina Bavaria ja appelsiininkuoret pelaavat nätisti yhteen ja korianteri on täydellisellä tasolla - se nousee kunnolla esiin vasta jälkimaussa. Yleisilme on enemmän kuivemman hapan kuin makea ja suutuntuma on hiilihappoisuudeltaan hieman terävämpi ja katkeroisempi kuin tyylin parhaissa, jotka ovat siis hieman pehmeämpiä tai kuohkeampia ja ehkä täyteläisempiä. Kaurahiutaleita on runsaasti, miltei 11%, mutta suutuntumassa ei kuitenkaan ole aivan sellaista runsautta, kuin tuolla määrällä luulisi. Kokonaisuutena kuitenkin hyvä ja maukas wit, mutta ei yllä vielä erinomaisen Ogelin Witbierin tasolle. Laatutaso, eli se tärkein asia, on priimaa. Ilokseni siemailisin satsia, jos olisin itse tehnyt!