Nettikauppojen listaa päivitetty

Pakko myöntää, että olen ollut laiska päivittelemään yläpalkistakin löytyvää "Oluiden tilaaminen netistä" -sivua. Siellä on roikkunut Gourmondon tapaisia kauppoja, jotka eivät enää ole pitkiin aikoihin toimittaneet Suomeen. Lisäksi jutun julkaisun jälkeen, siitäkin on jo 1½ vuotta, on tullut joitakin uusia hyviksi havaittuja nettikauppoja.

Tässä listaan tehdyt lisäykset:

Firma Bier http://firmabier.com/

Laaja valikoima ja postikulut laskevat mitä enemmän tilaat - yli 300 euron tilaukset ilman toimituskuluja. Kimppatilaajien ykkösmesta!

Beergium http://www.beergium.com/en

Huippupanimoiden valikoimaa ja laajalla skaalalla belgioluita.

Bier-Kaufen https://www.bier-kaufen.de/

Saksalaista laatua saksalaiseen hintaan

Ebrowarium http://www.ebrowarium.pl/

Puolalaista craftia, jota ei muualta oikein saa. Toimittavat Suomeenkin. Email palvelee.

Näistäkin kaupoista olen kuullut tai lukenut hyviä kokemuksia, eli tilaukset ovat tulleet nätisti perille.  

Vinkatkaa toki kommenttikenttään muitakin hyväksi havaittuja kauppoja, niin lisäilen listaan. En ole ehtinyt seuraamaan tätä "alaa" ihan sillä pieteetillä kuin aikoinaan, joten varmasti muitakin löytyy. 

Sitten vaan tilailemaan ja samalla Alkoa kyykkyyn!

Maistelussa Hiisi / Kosoolan Panimo Pohjoisen Jättiläinen

 
Titaani on täällä jälleen. Viimeksi se yllätti Juhanin espoolaissaunasta lähteneenä ja löi suorastaan ja suoriltaan aivan ällikältä. Tippa tuli housuun maistellessa. Niin hyvää se oli. Nyt edessä on sama tai pikemminkin samanhenkinen olut, joka tulee Hiisin isommista pannuista. Alkuperäisoluen henki - Del Norte Titan - on saatu suomalaistettua etikettiin huikaisevalla tyylitajulla. Jättiläisen katse on uhkaava - tätä olutta ei sopisi nauttia kevein perustein. Sitä tulisi kunnioittaa ja arvostaa - siitä tulisi nauttia kaikilla tietoisilla tasoilla. Henkisesti, fyysisesti. Tuntien ja kokien. Tämä jylhä neste on uskottu minulle, minun käsiini. Aion ottaa siitä kaiken irti, se on minun velvollisuuteni tässä tilanteessa. Annan sille kaikkeni ja toivottavasti se antaa minulle takaisin. Olisi haihattelua uskoa, että alkuperäisen täysin puskista yllättäneen kotiversion hekuma ylitettäisiin, mutta jos päästään edes lähelle, saati iholle tai ihon alle, niin... Oioioioi, hekumaa!

Olen valmistautunut, lähden tähän leikkiin, tähän painiin jättiläisen kanssa. Tällä nyt siis noin 1,5 vuotta ikää, kotiversiohan oli tuore ja humaloinniltaan käsittämätön. Mennäänkö nyt mallas edellä, onko isoa meininkiä, tuntuuko jenkiltä... Kysymyksiä, joihin vastauksen saa vain korkkaamalla... 

Suhahtaa! Pullon suusta nouseva tuoksu kertoo tavaran olevan kunnossa. Lasiin kaatuu kirkkaanlaista kypsynyttä mahonkisen punaista olutta. Vaahtoakin kertyy ja se laskee pitsiä jättäen. Tavara on kondiksessa, aiaiai! Tuoksu on karamellimaltainen, toffeemainen, sherrymäisen lämmin ja hieman paahtoleipäinen. Jenkkityylistä kukkaista greippiä paksusti, ikään kuin tiivistyneesti - ikä tekee sen. Kaikki kukkeat, sitrusmaiset ja trooppiset vibat ovat tiiviinä pakettina, ei niin lavealla paletilla kuin tuoreessa kotiversiossa, mutta herkullisesti yhtä kaikki. Mallaspohja on tuoksun perusteella oma itsensä - iso, isompi, isoin. 

Kai sitä voisi jo maistaakin... Runkoa on, hedelmääkin... Maltaista makeutta tuhdisti ja alkoholi nousee rintaa lämmittämään. Katkeroa kertyy verkkaisesti koko suullisen ajan, kunnes sitten lopussa greippiliuku räjähtää pitkäkestoiseksi katkerovedoksi ja korjaa potin hieman Hiisin Humulus Lupuksen tavoin. Maussakin humalointi on tuoksun tavoin tiivistynyt isoksi greippiklöntiksi, josta sitten ammennetaan urakalla - hienovaraisemmat aromit ovat jo kaikonneet etäämmäksi. Aikajana on armoton, sitä ei pääse karkuun, mutta sen kanssa voi elää. Balanssi on edelleen ihailtava - aluksi tuntuu, että runko dominoi, mutta sitten tulee greippiä ja kukkaisuutta ja lopussa - sen viimeisen tilinteon hetkellä - katkero tulee ja lyö kaiken balanssiin armottomalla sivalluksellaan. 

On se vaan... on se vaan kerrassaan kova. Maailmanluokan kamaa suomalaisella yhteistyöllä. Kauniisti kypsynyt versiointi. Alkuperäisen titaanin kanssa on paljon samaa, eli osa kotiversion taikuudesta on onnistuttu vangitsemaan. Hekuma on tosi, fiilis on korkealla. Viikatteen Kymijoen Lautturit albumi soi viimeisen sointunsa kodassa ja vielä on pullossa toinen lasillinen jäljellä. Aika palata takaisin vanhemman V-tuotannon pariin. Nyt nautitaan tästä.

Olutarvio: Stadin American Lager (tölkkiversio)

Stadin American Lager

Panimo: Stadin Panimo, Suomi (Helsinki)
Oluttyyli: Vaalea lager
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupoista (arvioitu tölkki saatu panimolta)

Stadin Panimon ensimmäinen tölkkituote American Lager on saanut viimeisen viikon aikana runsaasti näkyvyyttä olutblogeissa ja lähestyihän panimo minuakin kahden tölkin näytepaketilla. American Lager on siis jo tuttu tuote, mutta nyt sitä saa ensimmäistä kertaa puolilitraisessa tölkissä aiemman 0,33-litraisen pullon sijaan. Ehdottoman hyvä uudistus, sillä tällainen seurustelu- ja tissuttelujuomaksi tarkoitettu olut on tölkissä helpommin, kevyemmin ja turvallisemmin otettavissa mukaan sinne missä meininkiä on. Olen pulloversiota maistanut useasti aiemmin ja kertaalleen vuonna 2012 tallentanut maistelukommentit tänne blogiinkin. Olut tunnettiin alun perin 2012 nimellä Stadin Lager ja sillä nimellä tuli myös ensimmäiset sarjavoitot Suomen Paras Olut –kilpailusta vuosina 2012 ja 2013 - sarjana luonnollisesti Vaalea Lager alle 4,7%. Vuonna 2014 tuli sitten American Lager nimellä jättipotti, eli koko kilpailun voitto ja se tietysti tölkissäkin näkyvästi mainitaan. Tölkkiversion hinta on pulloversiota hieman matalampi, tiettävästi alle kolmen euron, vaikka pakkauskoko on pulloa isompi – mikäs siinä, kelpaa kyllä! 

Lasiin kaatuu hieman utuista ja kultaisen väristä olutta. Suodattamatonta tietysti, kuten kunnon oluen pitääkin. Vaahtoa muodostuu keskiverrosti ja se pysyy oluen pinnalla pitkään. Tuoksu on nyt pihkainen, hieman mentholimaisen "pellettimäinen" - hedelmäisyyttäkin on, mutta se jää valitettavasti edellämainittujen jalkoihin. Pari vuotta sitten maistetut pulloversiot olivat raikkaamman hedelmäisiä - ehkä humalat ovat nykypäivänä niin tiukassa, ettei laatukamaa riitä Suomeen, vai mistä tällainen buumi johtuu? Olvi IPAssa oli samaa efektiä, enkä välittänyt siitäkään. Maku on parempi, joskin edelleen ruohoisen ja mentholimaisen pellettimäinen ja karkeahko. Sitrusta keskivaiheilla ja hyvä napakka katkero. Ei silti niin hyvää kuin pulloversion muisto antoi odottaa. Harmittavaa.

Yhteenveto

Hedelmät kateissa

ARVOSANA: 7

Resepti: Reittausblogin Katajainen Ruis Ale

Tässä resepti omasta mielestäni erittäin onnistuneelle ja tasapainoiselle ruisoluelle. Mitään erityistä inspiraatiota ruisoluen tekemiseen minulla ei tätä joskus keväällä tehdessä ollut, mutta ajattelin käyttää sahdinteosta yli jääneet Weyermannin CaraRye -maltaat pois yhdessä parin muun vanhemman mallaspussukan kanssa ja kehittelin siltä pohjalta sitten tämän reseptin. Periaatteessa perusmaltaaksi riittäisi Sahtimallaskin, mutta käytin nyt noita mitä sattui löytymään.

Ruismaltaan rinnalle reseptiin otin sahdinteosta tutut katajat ja humalointiin lähdin jenkkityylisten hieman pihkaisten ja havuisten lajikkeiden voimin. Mielenmaisemissa suomalainen havumetsä katajineen kaikkineen. Tästä muodostui loppujen lopuksi niin onnistunut resepti, että tein heinäkuun alussa olleisiin sukujuhliimme oluen tämän pohjalta. Tämä alkuperäinen Katajainen Ruis Ale jäi kuitenkin vielä sukujuhlaoluttakin paremmaksi. Sukujuhlaolueen keittelin katajanoksia jo mäskäysveteen ja lisäilin kuivahumalaa yms. pientä kikkailua, jota en tässä tehnyt. Lopputuloksena tämä alkuperäinen oli hieman makeampi, pehmeämpi ja tasapainoisempi. 

Ulkopuolisten arviot: 

Tuopin Ääressä  (3,5/5p)
 "Harri on kyllä onnistunut tässä oluessaan niin nappiin, kuin näillä spekseillä mielestäni voi. Ei nörttikamaa, mutta tyylikäs, säähän ja suuhun sopiva olut. Olut joka voisi istua Alkonkin hyllyssä keveästi muiden kotimaisten rinnalla."

Katajainen Ruis Ale
Ruisolut

Speksit:

Original Gravity (OG):    1.058
Final Gravity (FG):       1.014
Alcohol by Volume (ABV):  5.77 %
Colour (EBC): 34.5
Bitterness (IBU):  48.9   (Average)

Mäskäys

Maltaat:
----------------
39.02% Viking Malt Pale Ale 
36.59% Viking Malt Pilsner
12.2% Weyermann CaraRye
12.2% Viking Malt Dark Ale

Yksinkertaisempi mallaspohjaversio on myös mahdollinen, siihen laittaisin 85% Viking Maltin Sahtimallasta ja 15% Weyermannin CaraRye mallasta.

Humalat

0.9 g/L Simcoe Pellet (11.7% Alpha) @ 60 Minutes
0.4 g/L Centennial Pellet (11.1% Alpha) @ 10 Minutes (Boil)
1 g/L Simcoe Pellet (11.7% Alpha) @ 10 Minutes (Boil)
1.8 g/L Centennial Pellet (11.1% Alpha) @ 2 Minutes (Boil)

Mausteet:

1.2 g/L Katajanmarjaa mäskäykseen
Pari katajanoksaa mäskäykseen
1.2 g/L Katajanmarjaa @ 10 Minutes (Boil)
Lisäksi katajanoksia "oman maun mukaan" @ 10 Minutes (Boil)

Mäskäys:
60 minuutin yksivaiheinen mäskäys @ 67°C

Käyminen:
Hiivana Safale US-05 kuivahiiva ja käymislämpötilana 20 astetta tai alle. Annetaan käydä loppuun ja pullotellaan. Jälkikäymissokeria oman maun mukaan, itse käytin 5g / litra.