Kotioluthaaste: Sokkomaistossa Smooth Rock XVI

0 kommenttia
 
Suoritettiin viikko sitten pientä olutvaihtoa raumalaisen kotipanokollegan kanssa. Sain häneltä kaksi pulloa, joista toinen pullon ulkopuolelta tarkasteltuna vaaleaa ja toinen tummaa olutta. Reseptit olen saanut sähköpostiin, mutta sovittiin, että en lue niitä ennen kuin olen ensimmäisen lasin maistanut. Toinen lasi sitten reseptin lukemisen jälkeen fiiliksiä kommentoiden. 

Nyt siis mielenkiintoiseen maisteluhaasteeseen. Aloitan tällä kertaa tuosta vaaleammasta ja yritän arvailla siinä maistellessa tyyliä, vahvuutta ja mahdollisia raaka-aineita sen verran kuin osaan. Katsotaan sen jälkeen resepti, että osuiko yhtään kohdilleen ja nautitaan vielä toinen lasillinen. Pullot ovat onneksi 0,5-litraisia, joten tämä onnistuu hyvin. 



Kirkasta, kultaista olutta. Vaahtoaa aika maltillisesti, mutta toisaalta vaahto kyllä kestää sitten pitkään. Tuoksu on melko neutraali ja puhtaan maltainen. Aromipuolella hieman ruohoisuutta. Olisiko peräti lager... kyllä, täytyy olla lager. Niin neutraali on hiivaisuus ja maltaisuus tulee maussakin kauniin korostuneesti esiin. Omenaisuutta on hieman ja ihan häivähdys toffeemaisuuttakin. Mallaspohja ei taida olla ihan pelkkää pilsiä, veikkaisin, että mukana on münichia myös. Kaiken maistelun ohella on unohtunut todeta, että tämähän on oikein miellyttävän nautittavaa olutta. Hyvä laatutaso. Tekijä mainitsi joskus aiemmin tehneensä pilsiä ja maustaneen sen ketunleivällä, voisi olla sitäkin, joku pieni yrttinen häivähdys maussa on, mutta ei sitä ketunleiväksi tunnista. Katkeruus on aika kesyä ollakseen pilsiä, mutta kyllä tämä ilman muuta lageria on. Vahvuutta ehkä noin 5%, peruslukemissa. Ei tunnu mitään erityistä lämpöä, että olisi vahvempaa, mutta toisaalta runkoa on sen verran, että missään 4% tietämissä ei voida olla. 

Näin siis, veikkaan tämän olevan lager, noin 5% ja mallaspohjassa muutakin kuin pilsneriä. Aromihumalaa ei liiemmin tule esiin, uskoisin olevan eurooppalaisia lajikkeita.  

Sitten resepti auki emailista. Ketunleipä Pilsiähän se! Veikkaus meni kohtalaisen hyvin. Lager oikein, vahvuus on hehtaarilla. Mallaspohjassa pils ja münich, sekin oikein. Tosin tiesin tämän olevan perusmaltaita tekijän repertuaarissa. Ketunleipää mausteena. Alla resepti kokonaisuudessaan:


Recipe Specs
----------------
Batch Size (L):           18.0
Total Grain (kg):         3.340
Total Hops (g):           62.00
Original Gravity (OG):    1.046  (°P): 11.4
Final Gravity (FG):       1.005  (°P): 1.3
Alcohol by Volume (ABV):  5.36 %
Colour (SRM):             3.9   (EBC): 7.7
Bitterness (IBU):         42.1   (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 80
Boil Time (Minutes):      60

Grain Bill
----------------
2.840 kg Viking Pilsner (85.03%)
0.500 kg Viking Munich Malt (14.97%)

Hop Bill
----------------
14.0 g Magnum Pellet (13.4% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (0.8 g/L)
14.0 g Tradition Pellet (5.7% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (0.8 g/L)
14.0 g Tradition Pellet (5.7% Alpha) @ 10 Minutes (Boil) (0.8 g/L)
20.0 g Tradition Pellet (5.7% Alpha) @ 5 Minutes (Boil) (1.1 g/L)

Misc Bill
----------------
5.0 g Irish Moss @ 15 Minutes (Boil)
26.0 g Ketunleipa @ 15 Minutes (Boil)

Single step Infusion at 67°C for 120 Minutes.
Fermented at 11°C with Saflager W-34/70
 
Eli kyseessä on ketunleipä Pils, jossa käytin metsästä keräämiäni ketunleipiä, jotka olin kuivannut uunissa.
Nyt kun olen lukenut reseptin niin voin keskittyä tuon ketunleivän hakemiseen. Tällaiset miedommat mausteet, kuten esim. koivunlehdet, tulevat yleensä parhaiten esiin juuri lagereissa ja siellä loppu- ja jälkimaussa. Tässäkin nousee vielä nielaisun jälkeen kitalakeen ja kielen takaosaan sellainen pieni yrttimäinen ja kevyen hapan tuntuma. Ei sitä ketunleiväksi kyllä osaisi yksilöidä asiaa tietämättä. Oikein miellyttävä ja maukas lager. Olisi pilsmäisempi kovemmalla katkerolla, mutta oikein hyvä näinkin. Nyt katkero ei ainakaan peitä tuota oletettavasti ketunleivästä tulevaa loppumaun tuntumaa. 

Tekijälle kiitokset oluesta! Tummempi XVII maistoon samanlaisen sokkohaasteen merkeissä joskus myöhemmin.

#AvoinOlut resepti: Panimo Hiisi Iku-Turso (Imperial Stout)

20 kommenttia
 
Tässä #AvoinOlut -haasteen resepti Panimo Hiisiltä! Itse en ole tätä olutta toistaiseksi maistamaan päässyt, mutta se on kuitenkin jäänyt mieleeni Tuopillinen -blogin loistavan Yhdeskuudetta runon myötä. Tässä vaiheessa luovutan puheenvuoron Panimo Hiisin Tatulle, jolta tuli alla oleva alustus ja täydellinen resepti tämän epäilemättä jylhän makuisen oluen valmistukseen. Reittausblogi ja varmasti samalla myös koko suomalainen olutyhteisö kiittää!

Terve!

Mietittiin porukalla sopivaa reseptiä tähän juttuun submitattavaksi. Toisaalta olis helppoa pistää joku viimeisimmistä simppelimmistä tilausolutreseptistä, mutta olisko se nyt sitten ollut kivaa? No ei meistäkään, vaan haluttiin ottaa osaa tähän hommaan vähän henkilökohtaisemmalla oluella. Iku-Turso on 2014 kesällä ekaa kertaa, Hiisin sadanneksi oluteräksi pantu ja vielä imperial stout, ainakin meille aika spessu tuote. Siitä oli imo hyvä lähteä. 

Iku-Tursossa on hyvää tätä haastetta ajatellen myös se, että sen mallaspuolen raaka-aineet ovat melkeinpä kokonaan kotimaista tuotetta, eli kotipanijoillekin helposti saatavilla olevaa tavaraa. Tursoa suunnitellessa tavoitteena olikin näyttää itselle ja muille, että ihan kotimaisinkin maltain voi tehdä hyvää, monivivahteista tummaa olutta ja mun mielestä siinä jopa onnistuttiin. 

Yleisesti ottaen resepti on oikeastaan aika yksinkertainen, vaikka maltaita onkin käytössä useampaa sorttia. Humalalisäyksiä on koko prosessin aikana tasan yksi. Tää on tällainen rauhallisen miehen big beer. :) 

Open-source -terveisin, resepti seuraa alla.  
-Tatu H, Hiisiltä
 

Speksejä: 
OG 20° Plato / 1.084
FG ~4°P / (1.016) 
Alkoholia 9 til.-%
Katkerot 100 IBU 
Väri 82 EBC

Raaka-aineet:

Maltaat + muut sokerilähteet 
Viking Malt Pale Ale - 55% 
Viking Malt Dark Ale - 18.5% 
Viking Malt Munich - 6% 
Viking Malt Crystal 300 - 3,5% 
Viking Malt Chocolate Malt - 3%
Thomas Fawcett Roasted Barley - 1,5%
Leipomosiirappi - 12,5% (myös taloussiirappi käy)

Humalat
Columbus 100 IBU @ 60 min 
(irish moss / protafloc / tms. @ 10 min) 

Hiiva
US-05 / Muu chico-kanta tai vastaava

Prosessi: 

Mäskäys
- Infuusiomäskäys 68­°C:ssa. Vesi-mallassuhde suht tiukka 2:1, jotta saadaan riittävän vahva vierre pihalle ja jotta maltaat mahtuvat mäskipyttyyn. 
- 60 minuutin mäskäystauon jälkeen vorlauf, kunnes vierre kirkastuu.
- Vorlaufin jälkeen siivilöinti omaan normaaliin tapaasi. Fly-spargetessa siivilöintivesi 80°C:ssa. Siivilöinnissä maltti on valttia, vierre on melko paksua ja viskoosia, joten hätäilyllä saa vain tukoksia aikaan. 
- Siirappi lisätään keittokattilaan keiton alettua. Yritä tähdätä siivilöinnistä saatavan vierteen vahvuus sellaiseksi, että siirappilisäyksen jälkeen vierteen sokeripitoisuus nousee lähelle lopullista tavoitetta (20°P / 1.084). Jos kaikki on mennyt hyvin, siirappi lisää sokeripitoisuutta noin 2,5°P / 1.010 verran. 

Keitto
- Keitetään 60 minuuttia.
- Humalat sisään heti kun kiehuminen alkaa.
- Siirapin voi lisätä keittokattilaan periaatteessa heti katkerohumalien jälkeen.
- Vierrevahvuus kannattaa mitata 15-20 minuuttia siirapin lisäämisen jälkeen, jolloin se on ehtinyt liueta ja todellinen vaikutus OG:yyn on selvillä.
- Jos käytät keittokirkastetta, sen voi lisätä omaan normaaliin tyyliin eli yleensä about 10 minuutin paikkeilla. 

Flameout, whirlpool, siirto, hiivaus
- Jos vierteen vahvuus on yli tavoitteen, voit säätää kantavierteen sopivaksi lisäämällä pienen määrän vettä. Jos mahdollista, käytä keitettyä, kuumaa vettä mikrobiologisen puhtauden turvaamiseksi. 
- Keiton jälkeen voi whirlpoolata rosterilusikalla tms. noin minuutin-kahden ajan rivakasti pyoritellen, jonka jälkeen 15 minuutin seisotus kuumaruvan laskeuttamiseksi 
- Vierteen siirto & jäähdytys normaaliin tapaan, itse hapetan vierteen siirron yhteydessä linjassa, mutta jos se ei ole mahdollista, ainakin suosittelisin ilmastamaan suodatetulla ilmalla. 
- Hiivaa tuoreella, neutraalilla jenkkihiivalla. US-05 käy hyvin. Tai WLP001. Tai Wyeast 1056. Tai mikä nyt vaan chico-strain tai vastaava. Hiiva ei ole tässä pääosassa. 

Käyminen & paketointi
- Anna käydä rauhassa hieman alle 20 asteessa (18°C paikkeilla) 5-6 viikon ajan. FG pitäisi asettua 4° platon (1.016) paikkeille. 
- Pullokäyminen voi olla 9-prosenttisella oluella vähän kituliasta, joten suosittelen force-carbaamista jos mahdollista. Jos ei, lisää pullotussokeri / vierre / muu normaaliin tapaan ennen pullotusta ja anna oluiden kypsyä rauhassa, kuukauden tai kahden verran. Ei hätäilyä! 

Alla vielä esimerkkinä raaka-aineiden määrät 20 litran satsia varten, olettaen noin 75% tehokkuuden. 

Maltaat + siirappi
Pale Ale: 4 kg 
Dark Ale: 1,35 kg 
Munich: 0,45 kg 
Crystal 300: 0,25 kg 
Chocolate: 0,22 kg 
Roasted Barley: 0,1 kg 
Leipomosiirappi 0,9 kg 

Humalat
Columbus (13,5%): 81 g

Hiiva
US-05: 2 x 11,5g pss

Rinnakkainvertailu: Saimaan Joker Hop erät 1 ja 2

2 kommenttia
 
Nyt mielenkiintoiseen rinnakkainvertailuun. Rinnakkain Saimaan Juomatehtaan uuden Joker Hop konseptin erät 1 ja 2. Joker Hop oluen idea on se, että olueen käytetyt humalat vaihtuvat jokaiseen valmistuserään, mutta olut niiden takana pysyy samana. Skeptikko sisässäni sanoisi, että tässäpä nerokas tapa päästä eroon kaikista jämähumalista, joita ei panimon perustuotteissa voi hyödyntää, mutta ehkä taustalla on jotain ihan aitoa kokeiluakin. Eri eriin käytetyt humalat näkee syöttämällä tölkinpohjaan printatun eränumeron panimon kotisivuille. Mallaspohjassa on ohramallasta, vehnämallasta ja mallastamatonta ruista - panimo kuvailee mallaspohjaa samettiseksi. 

Erä 1, päiväys 14.03.16 (tölkitetty 14.6.2015?), Humalat: Aramis (Ranska), Celeia (Slovenia), Mt. Hood (USA) ja Summit (USA)

Erä 2, päiväys 30.04.16 (tölkitetty 30.7.2015?), Humalat: Columbus, Cascade, Chinook, Citra ja Amarillo (kaikki USA:sta).

Erä 1:ssä siis selvästi enemmän kokeilevampaa meininkiä, kun taas erä 2 on silkkaa klassikko-osastoa. Maistetut tölkit ovat osa Saimaan Juomatehtaan minulle lähettämää näytepakettia.



Ulkonäkö:

Molemmilla tietysti identtinen väri - kultaoranssi, hieman reunoilta rusehtava. Erä 2 on hieman sameampi, se voi johtua esim. öljyisemmistä humalista tai jostain prosessin vaihtelusta. Erä 2:n vaahto jättää hieman enemmän pitsiä lasin reunoille.

Tuoksu:

Erä 1:n tuoksu on hedelmäinen, mutta pieni tunkkaisuus vaivaa. Hedelmä ei ole raikasta sitruksisuutta, vaan kypsempää mangomaisuutta ja hunajamelonimaisuutta. Hieman jotain tiskirättimäisyyttä tms. epäpuhtautta tuntuu olevan. Erä 2:n tuoksu on odotetusti selvästi sitruksisempi - jenkki on jenkki! Greippiä, sitruksisuutta, pientä toffeisuutta - selvästi raikkaampi tuoksu kuin verrokissa. Erä 1 vaikuttaa tosiaan jotenkin epäonnistuneelta, siinä ei maltaisuuskaan pääse esiin tuon märän rätin tuoksun alta. Erä 2:ssa taas tuoksuu toffeinen maltaisuus ja hienoinen karamellimaisuus, joka tukee jenkkihumalien vyöryä. Erä 2 selvästi parempi!

Maku:

Erä 1:ssä tunkkaisuus jatkuu maussa ja purenta on hentoa. Erä 2 on niin paljon raikkaampi ja purevampi, ettei uskoisi kyseessä olevan humalia lukuunottamatta sama resepti. Erä 2 on itse asiassa oikein mainio maitokauppaolut. Humalaa on aromikkaasti ja katkeroakin juuri sen verran kuin runko tasapainoisesti kantaa saattaa. Sitruksisuutta, mäntyisen pihkaista menoa ja loppua kohti voimistuvaa greippiä. Erä 1 tarjoilee pehmeämpää, hieman toffeemaista ja nahkeamman hedelmäistä tuntumaa. Hento hedelmäisyys kääntyy lopussa kukkaisuudeksi ja katkero jää kesyhköksi. Jälkimaussa nousee sitten esiin tuo virhearomina pitämäni tunkkaisuus.

Suutuntuma:

Molemmat ovat kohtalaisen kevyitä ja keskiverron hiilihappoisia. Erä 2 jättää öljyisemmän kuorrutteen suuhun kuin erä 1 - humalien öljyisyys erilainen kenties?

Kokonaisuus:

Aloitetaan paremmasta, eli erä 2:sta, kuten selväksi on varmasti jo käynyt. Näillä perusjenkkilajikkeilla ei nyt vaan voi vetää vihkoon. Mainio raikas maitokauppaolut hyvällä purennalla. Erä 1 taas sortuu tunkkaisuuteen, en usko olevan ihan tarkoitetussa kuosissa - kaikki tämä ero ei voi tulla humalista, vaan prosessissakin lienee käynyt jotain. Tämän maiston perusteella vaikuttaa todella siis melkoiselta arpapeliltä mitä tölkistä tulee. Tölkinpohjia kannattanee pitää silmällä ostellessa.

#AvoinOlut haaste suomalaisille panimoille

3 kommenttia
 

#AvoinOlut on haaste kaikille suomalaisille panimoille. Haasteen idea on julkaista jokin panimon olutresepteistä vapaasti kuluttajien luettavaksi, ihailtavaksi ja kokeiltavaksi. Missä muodossa tahansa, millä sivustolla tahansa. Reseptin voi julkaista panimon omilla nettisivuilla tai sosiaalisessa mediassa tai lähettää minulle Reittausblogissa julkaistavaksi osoitteeseen info@reittausblogi.info

Miksi? Alleviivatakseen sitä, että pelkällä reseptillä ei pysty vielä valmistamaan sitä "the olutta" - samankaltaista kyllä, mutta ei samanlaista. Jokainen olut ja jokainen panimo on uniikki, omanlaisensa ja tekijän kädenjälki kulkeutuu lopputuotteeseen asti. Haaste herättää varmasti myös kiinnostuksen maistaa ensimmäistä kertaa tai kokeilla uudelleen olutta, jonka koko reseptin voi nauttiessaan nähdä kokonaisuudessaan. Lisäksi haaste herättää varmasti kotiolutpiireissä halun kokeilla reseptiä kotona. Kaikki tämä lisää tietysti reseptiikan omaavan oluen näkyvyyttä netissä.

#AvoinOlut haaste on saanut alkunsa viime aikaisista keskusteluista, joita on siivittänyt mm. Rekolan Panimon ja Mathildedalin Kyläpanimon molemmilla panimoilla valmistaman Luomu Rölssin tapaus. Kyseinen olut kun maistuu ihan tekijöidensäkin mukaan erilaiselta eri panimoilla valmistettuna. Myös Hopping Brewstersin Kimmo Kyllönen oli taannoisilla Pub Winstonin pienpanimojuhlilla sitä mieltä, että oluiden reseptit voisivat ihan hyvin olla avoimia, sillä lopputulos vaihtelee valmistuspaikan mukaan. 

En oleta, että Plevna lyö yhtäkkiä tiskiin Siperian reseptin tai Laitilan Wirvoitusjuomatehdas kertoo miten gluteeniton Kukko Pils valmistuu, mutta muutama resepti olisi kiva saada ihan vaan mielenkiinnosta. Aivan tavatontahan tällainen ei ole, esim. Stone Brewing on julkaissut Pale Alensa reseptin täydellisenä, samoin kuin tuotannosta poistuneen ja Suomessakin kaupoissa olleen Levitation Alen reseptin niin ikään täydellisenä.

Jotkin panimot seuraavat Reittausblogia ainakin jollain tasolla, mutta varmuuden vuoksi ja jos reseptit kiinnostavat, niin jaa tämä #AvoinOlut haaste haluamasi panimon tai panimoiden sivuille esim. sosiaaliseen mediaan tai mesoa aiheesta muuten. Katsotaan saadaanko yhtään julkista reseptiä kasaan.

Ihan vaan mielenkiinnosta, keskustelua herättääkseni ja open source panemisen puolesta,

Kippis ja kiitos,

Harri "Häyke" Metsäjoki

Ps. Tässä vielä jaettavaksi kuvallinen versio haasteesta: