Olutarvio: Weihenstephaner Korbinian

Korbinian

Panimo: Weihenstephan, Saksa
Oluttyyli: Doppelbock
Alkoholipitoisuus: 7,4%
Saatavuus: Alko (4,49€ / 0,5l)

Saksalaiset laatuoluet ja syksyn pimenevät illat kuuluvat omalla kohdallani jotenkin automaattisesti yhteen. Saa olla vahvaa, saa olla tummaa ja saa nauttia isosta mukista. Maailman vanhimmaksi yhä toiminnassa olevaksi panimoksi itseään tituleeraavan Weihenstephanin Korbinian näyttää olevan Alkon syksyn uutuuksia. Täytyy myöntää, että en ole ollut täysin kartalla Alkon olutuutuuksista vähään aikaan ja tämänkin pullon ostin vahingossa! Silmäilin siinä hyllyllä vahvempia vehnäisiä, Aventinuksia ja mitä näitä nyt on, päätyen sitten kuitenkin pitkästä aikaa tähän Weihenstephanilaiseen, joka oli siinä muiden joukossa. Ajattelin siis ostavani weizenbockia, mutta Weihenstephanin vehnäbock on tietysti vanha tuttu Vitus. Sitäkin olisi hyllyssä ilmeisesti ollut. Kotona sitten kaatelin oluen fiilistellen vehnislasiin ja katselin, että onpas kirkasta tavaraa - etiketin silmäily paljasti erheen tietysti heti. Dunkles Starkbier, Doppelbock. No niin... totesin, että erehtyyhän sitä meikäläinenkin joskus, mutta tämä erehdys oli toisaalta varsinainen onni - kyseessä on nimittäin aivan pirun hyvä olut! Ostan uudestaankin ja silloin kyseessä ei ole vahinko.

Tumman punaruskea, läpikuultavan kirkas ja vaahdoltaan runsas olut. Tuoksu on runsaan maltainen - suklaisuutta ja saaristolaisleipää todella nautinnolliseen tapaan. Yllättävän paljon erottuu myös aromikkaan kukkaista humalaa. Oijoi! Huikean hyvä tuoksu - mallas, mallas über alles! Suussa olut on täyteläinen, makeahko ja runsaan maltainen. Oikein makeaa imelälimppua kevyellä paahteella ja suklaisuudella. Pikkunäppärä katkero ja mukavan aromikas humalointi siihen kylkeen niin avot. Loppuliuku lämmittää lempeästi. Erittäin nautinnollinen olut. Olen tätä aiemminkin maistanut, enkä ole silloin osannut täysin arvostaa, mutta nyt toimii ja toimii hyvin! Syksysesonkiin todellakin enemmän kuin paikallaan. Makeaa on, eli makeuskammoiset välttäkää. Ei sovi myöskään katkerohakuisille, mutta jos mallas maittaa niin tässä nestemäistä ja ravitsevaa leipää sinulle.

Yhteenveto

Runsaan maltainen, tasapainoinen ja lempeän lämmin

ARVOSANA: 9

Kotiolutta: Käsityöläispanimo Kapo Finéjovický Finvar Limited Citra Edition

Tampereen Pispalasta ponnistava kotipanimo Käsityöläispanimo Kapo toimitti muutaman kotioluen meikäläisen maistettavaksi. Otin setistä viime perjantaina videomaistoon Ritari Porterin ja nyt seuraavaksi käsittelyyn Citralla humaloitu vaalea lager, jonka esikuvaa ei tarvitse etiketin perusteella kauaa miettiä. Takaetiketissä mainitaan Saaz, mutta oluessa on kuitenkin käytetty vain Citraa.

Vahvuutta etiketin mukaan 5,2% ja katkeroa maltilliset 26 IBUa, joka toki on vaalealle lagerille tyylinmukainen lukema. 

 

Kultainen, absoluuttisen kirkas ja vaahdoltaan keskiverto olut. Tuoksu ei valitettavasti ole aivan kondiksessa. Siinä on tiskirättimäistä ja juustomaista aromia, joka tekee siitä tunkkaisen. Sitrusmaista humalointia tulee hieman, mutta kokonaisuus on virheellinen. Juustomaiset aromit saattavat johtua vanhentuneesta humalasta. Tiskirättimäiseen tuoksuunkin olen kaupallisissa törmännyt, mm. parissa witbierissä. Maku on parempi. Siinä on hieman diasetyylimäistä tshekin tuntua ja maltaisuutta, mutta sitten kun humaloinnin pitäisi iskeä aromit tiskiin, tarjotaan tätä tuoksusta tuttua juustomaista ja tiskirättimäistä tuntumaa. Humalissako sitten vika? Näin kirjallisuus juustomaisuudesta väittäisi, mutta omaa kokemusta asiasta ei ole. Kirkasta on ja nättiä kotiolutta, mutta ei nyt viallisuutensa vuoksi toimi kunnolla.

Reittaus-TV Episodi 41: Maistelussa kolme tummaa kotiolutta

Synkkä on Huuhkajien "kaikkien aikojen karsinta". Synkkä on syyskuinen ilta ja synkkiä ovat oluetkin. Otin samalla rysäyksellä maistoon kolme eri olutta. Kaikki kotivalmisteisia ja kaikki tummia.

Maistelussa mukana Sun Brew Velvet (Rauma/Nokia), Käsityöläispanimo Kapo Ritari Porter (Tampere) ja Panimo Duuni Kahvistout (Jyväskylä).

Olutarvio: Abbaye des Rocs Triple Impériale

Triple Impériale

Panimo: Brasserie de l’Abbaye des Rocs, Belgia
Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale
Alkoholipitoisuus: 10,0%
Saatavuus: Ostopaikka Saveur-Biére

Abbaye des Rocsin Brune iski aikanaan lujaa. Sen jälkeen on panimon olut ollut aina varma valinta joko lasiin olutravintolassa - silloin harvoin kun oikeasti käyn jossain - tai ostoskoriin nettikaupassa. Kerran sitten Saveuria selatessa vastaan tuli tämä Triple Imperiale, jota ei siis todellakaan harkittu kahta kertaa. Ostin samalla kertaa heti kaksi pulloa, joista toinen kypsyy nyt rauhallisesti kellarissa. 10% belgiale kyseessä. Panimon kaikki oluet ovat kotisivujen mukaan ilman sokeria pantuja, eli siinä mielessä jopa hieman epätyypillisiä - vahvoissa belgeissä kun on usein erilaisia sokereitakin mukana.

Tumman punaruskea, lasin alaosasta läpinäkyvä ja vaahdoltaan runsas, mutta nopeasti katoava – vain pieni kerros jää koristamaan oluen pintaan. Tuoksu on runsaan rusinainen, kuivahedelmäinen, aavistuksen banaaninen ja anismaisen lämmittävä. Mukana on myös pieni maalaismainen kuivuneen lannan vivahde. Maku on makeahko, lämmin ja mausteinen. Rusinaa, hieman portviinin vivahteita, kevyesti anista ja banaania. Hieman oman sahtibelgireseptini tunnelmia. Jälkimakuun jää edelleen makeutta , kuivahedelmäisyyttä ja runsasta rusinaisuutta. Lienee yksi rusinaisimmista maistamistani, kenties. Voimakkuus pelastaa paljon – makeus ei tahmaa ja kun alkoholikin pysyy peitossa niin kokonaisuus on varsin hyvä. Onneksi ostin toisenkin pullon, sillä kypsytyspotentiaalia mielestäni on.

Yhteenveto

Lämmin, makea, miellyttävä

ARVOSANA: 8½