Tuopillinen -olutblogin juttu tuotenäytteistä ja olutbloggaamisesta siivitti alulle sellaisen keskustelun somessa, että paikallislehti kysyi minultakin kommentit asiaan. Juttu julkaistiin tänään ja on nähtävissä digilehdessä osoitteessa: http://issuu.com/marvagroup/docs/raumalainen_23.4.2014
Olutarvio: St Feuillien Triple
St Feuillien Triple
Panimo: Brasserie St-Feuillien, BelgiaOluttyyli: Tripel
Alkoholipitoisuus: 8,5%
Saatavuus: Alkosta pääsiäisen kausituotteena (4,45€/0,33l)
Tripel on yksi hienoimpia oluttyylejä, silloin kun se on hienosti ja tasapainoisesti tehty. Se on vahva, mutta virkistävä. Se on raikas, mutta lämmittävä. St Feuillienin Triple on yksi tyylin parhaista. Harmittavasti tämä tuli Alkoon ainoastaan pääsiäisen kausiolueksi vaikka kyse on ihan ympärivuotisesta tuotteesta. Taitaa olla peräti ihan panimon päätuote. Valmistuksessa on käytetty ainoastaan vaaleita maltaita ja Saaz-, Styrian Goldings- sekä Spalt-humalia. Olut on pullossa jälkikäyvä, joten pullon pohjalla on hiivaa. Itse pidän tästä oluesta enemmän niin, ettei hiivoja kaada joukkoon. Hiivat pyöreyttävät makua, joten ilman niitä olut pysyy paitsi kauniin kirkkaana, myös raikkaan purevana.
Kirkkaan kultainen, kumpupilvisesti ja painovoimaa uhmaavasti vaahtoava olut. Näyttää todella upealta liekkien loimutessa taustalla. Tuoksu on päärynänkuorimaisen ja appelsiinimaisen raikas. Voimakkaan aromaattinen ja hurmaava. Taustalla mausteisuuttakin. Kätkee vahvuutensa täysin, se ei tunnu kuin tuoksun yleisenä intensiivisyytenä. Maku on runsaan hedelmäinen - belgityylin päärynäisyyttä, rypälemäisyyttä ja lopussa pippurinen vetäisy. Katkeruuttakin kertyy, osittain mausteisuuden ansiosta, varsin tuntuvasti. Rungossa maistuu hyvä viljaisuus. Hiilihappoisuutta on runsaasti ja alkoholi on piilossa. Pientä lämpöä nousee rintakehään siemailun jälkeen. Huippusuoritus tähän tyyliin, ei tästä mitään puutu. Pitänee ostaa toinen ja kolmaskin, nyt kun tätä olutta lyhyen aikaa saatavilla on.
Yhteenveto
Tyylinsä huippu.
ARVOSANA: 9+
Kotiolutta: J APA #4
Viimeisintä espoolaisyksiössä valmistunutta APA-tyylin olutta tarjolla nyt. Tässä vahvuutta noin 5%, humalina Columbus, Amarillo ja Mosaic. Pale Ale ja Crystal EBC 100 maltaita ja hiivana WLP001 nestehiiva. Jos ihmettelette, että miksi arvioin J:ltä vain APAt #1, #3 ja #4, niin voin kertoa #2:n tuhoutuneen Itellan mankelissa. Klassiseen tapaan paketin mukana tuli vahinkoilmoitus ja rikkoutuneen pullon palaset erillisessä muovipussissa. Tässä neljännessä iteraatiossa on humalaa lähes tuplamäärä eilen maisteltuun #3:een verrattuna, eli reseptiä on tuunattu juuri siihen suuntaan mihin pitikin.
Väriltään tämä on aiempia tummempi, hieman punertava ja APA:ksi melko tumma. Tämäkin vain hieman utuinen, lähes kirkas. Vaahtoa muodostuu aika hintsusti. Nyt on tuoksussa aromia ja hedelmää - mansikka johtaa ja sen perässä trooppisempaa osastoa persikoineen sekä hedelmäsokereineen. Maltaisuus on karamellimaista. Hyvä tuoksu. Maussakin on nyt enemmän potkua kuin aiemmissa. Humaloinnin tuntee suutuntuman öljyisyytenä ja kieleen purevana katkerona. Runko on hieman makeampi kuin itse preferoisin, mutta toisaalta tasapaino säilyy hyvänä ja hedelmää piisaa. Jälkimaussa katkeroon tulee jotain hieman karkeaa piirrettä, eikä greippiveto kanna ihan loppuun asti. Hyvä maku, hyvä runko, hyvä kokonaisuus. Kutakuinkin yhtä hyvää kuin oma huomattavasti vaaleampi ja hieman ylikatkeroitu APA, joka ei ole Reittausblogissa vielä esiintynytkään. Laatuteknisessä mielessä alles klar, eli espoolaisyksiössä on prosessi omaksuttu heti alusta alkaen ja homma toimii. Nyt kun reseptitkin alkavat natsaamaan kohdilleen, niin jatkossa on lupa odottaa lähes mitä vaan.
Pisteytys
- Tuoksu 8
- Ulkonäkö 4
- Maku 7
- Suutuntuma 4
- Yleisvaikutelma 15
- Makeus 5
- Katkeruus 5
- Happamuus 4
- Täyteläisyys 5
Kokonaispisteet: 38/50
Kotiolutta: J APA #3
Isoveljen espoolaisyksiössä tykitettyä kamaa maistelussa aurinkoisen lauantain ratoksi. Pullottelin äsken itse pari viikkoa sitten tehdyn Smoked Porterin, joten kotiolutpainotteisesti mennään tänä pääsiäisenä. Tässä J:n toisessa APA:ssa on humalina Columbus, Amarillo ja Cascade. Maltaina Pale Ale, Crystal 100 EBC ja Munich. Hiivana WLP001 Californian Ale nestehiiva. Eli velipoika veti heti touhun seuraavalla stepille ja lähti nestehiivojen maailmaan. Itse kun olen käyttänyt vielä toistaiseksi ainoastaan kuivahiivoja. Humalakattaus vaikuttaa varsin klassiselta. Maistetaanpa.
Oikein kaunis meripihkainen väri ja komea vaahto. Tämä on vain hieman utuista, lähes kirkasta. Kaunis olut, todella kaunis. Tuoksu on aromeiltaan vaisumpi kuin edellinen. Se nousee nenään oikeastaan maltaisuus edellä, eikä niinkään humala, kuten APAssa pitäisi. Hieman kuin normaalia tuhdimpaa kölschiä - niin neutraali on hiivan ja humalien hedelmäisyys. Ei kuitenkaan tuoksuna hullumpi, täysin puhdas ja mallaspainotteinen. Maku vastaa tuoksua. Hieman makeutta, pehmeän leipäistä maltaisuutta, toffeeta ja ihan kelpo puraisu, sekä pitkähkö, kuivuvan humalainen jälkimaku. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mukavan pehmeästi hiilihappoinen. Todella puhdas ja maukkaan maltainen maku. Selvästi enemmän Amber Ale kuin APA. Prosessi on kyllä täysin kunnossa - en ole omiin oluisiin koskaan saanut näin maukasta runkoa. Tämä toimisi ruokaoluena monillekin safkoille. APA-tyyliin tästä pääsee lisäämällä reilusti humalaa ja näin espoolaisyksiössä on kuulemani mukaan tehtykin. Hyvä olut, parempi kuin se toissapäivänä maistettu ensimmäinen yritys, mutta ei tätä APAksi tunnistaisi hyvällä tahdollakaan.
Pisteytys
- Tuoksu 7
- Ulkonäkö 4
- Maku 7
- Suutuntuma 4
- Yleisvaikutelma 15
- Makeus 4
- Katkeruus 4
- Happamuus 3
- Täyteläisyys 6
Kokonaispisteet: 37/50
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






