Olutarvio: Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock

16 kommenttia
 
Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock

"Kuin tervanjuontia", saattaisi joku kommentoida tätä legendaarista olutta - ja olisi oikeassa! Klassikko on palannut taas Alkon hyllyihin jouluolutvalikoiman mukana. Urbockia valmistava Heller-Trum on Saksan Bambergissa sijaitseva maailman paras savuolutpanimo, jonka oluet tunnetaan Schlenkerla tuotemerkistä. Huonoa olutta ei heidän valikoimastaan voi löytää. Urbock on tosiaan ollut Alkon jouluolutvalikoimassa jo käsittääkseni useana vuonna peräkkäin ja syystäkin. Tämä olut voitti mm. Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien jouluoluttestit, eli kaupassa kannattaa käydä nopeasti, hyllyt tulevat tyhjenemään. Olen tätä juonut ennenkin aiempina vuosina, mutta en vielä tämän vuotista erää.


Tumman punaruskea ja kirkkaalta vaikuttava olut. Vaahtoa ei isoon tuoppiin kaadettuna kehity kovin paljoa, mutta pieni kerros säilyy oluen pinnalla lähes loppuun asti. Tuoksu on voimakkaan savukinkkuinen, tervainen, turpeinen ja maanläheinen. Suussa olut on täyteläinen ja pehmeä. Maku jatkaa tuoksun linjoilla, tarjoten hieman makeaa maltaisuutta, jonka päälle rakentuu voimakkaan savukinkun ja tervaisuuden herkullinen yhdistelmä, joka päättyy kuivahkona ja jatkuu pitkälle jälkimakuun yrttisien humalansävyjen kyyditsemänä. Maailman paras savuolut, need I say anymore?

Yhteenveto: Maailman paras savuolut   
Nautintasuositukset: Älä turhia viilentele

ARVOSANA: 9+

    Olutarvio: Vakka-Suomen Jouluolut 2011

    4 kommenttia
     
    Vakka-Suomen Jouluolut 2011
    • Panimo: Vakka-Suomen Panimo
    • Maa: Suomi
    • Alkoholipitoisuus: 4,5
    • Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Prisma, Rauma)
    • Oluttyyli: Savuolut

    Vakka-Suomen Panimon maitokauppavahvuinen jouluolut on tänä vuonna tyyliltään vaalea savuolut. Hyvä idea, sillä vaalea väri ei säikytä karhukansaa ja savu sopii hyvin kinkun kanssa yhteen. Tämä on melko varmasti suunniteltu ruokajuomaksi ja siinä se onnistuukin varsin hyvin. Lue arvio alta.


    Väri on kullankeltainen ja kirkas ja vaahto keskiverto sekä nopeasti katoava. Tuoksu on mukavan pehmeästi savukinkkuinen ja hieman ruohoisen humaloitu. Tuoksussa on kunnon savuisuus, eli mitään välimallin olutta tässä ei ole lähdetty tekemään. Suussa olut paljastuu varsin hyvärunkoiseksi vahvuuteensa nähden. Maku on hyvä - Pehmeää maltaisuutta, hienoisesti hedelmäisyyttä ja sopivasti savuisuutta. Savuisuus ei jyrää liiaksi vaan maltaisuuskin pääsee esiin. Lopussa on vielä ruohoinen humalointi maltillisella katkeruudella, joka jatkuu pitkälle jälkimakuun. Ehkä hieman metallisuuttakin pystyy aistimaan jälkimaussa, mutta ei se nautittavuutta kuitenkaan kaada. Tässä on savuolut bulkkilagerin ystäville. Toimii varmasti hyvin ruokajuomana joulupöydässä. Ehdottomasti positiivinen yllätys.

    Yhteenveto: Helposti lähestyttävä savuolut. 
    Nautintasuositukset: Ruokajuomana noin 8-10 asteisena. 

    ARVOSANA: 8-

      Raumamän in Helsinki

      2 kommenttia
       
      Joulukuun alussa olen perinteisesti, näin voitanee sanoa sillä olihan nyt jo toinen vuosi putkeen, matkannut pääkaupunkiseudulle "työn merkeissä", eli olutasioille. Ensisijaisena kohteena oli Olutoppaan pikkujoulut Olutravintola Pikkulinnussa lauantaina 3.12 ja toissijaisina tavoitteina ostosreissut Alko Arkadiaan ja vuoden olutkaupaksi valittuun K-Supermarket Kamppiin sekä Real Alen maistaminen. Urhoollinen blogisti täytti tavoitteet Macgyverin tavoin, eli ilman aseita ja sataprosenttisesti.

      Perjantai 2.12.2011

      Tarina alkaa perjantailta, jolloin Reittausmobiili käynnistyy autokatoksessa Rauman pohjoispuolella noin klo. 10.00. Lapset ja koirat toimitettiin isovanhemmille hoitoon ja urhoollinen blogisti käänsi auton keulan kohti pääkaupunkiseudun kirkkaita valoja. Nappasin mukaan myös yhden hyvännäköisen vosun, joka myöhemmin paljastui omaksi vaimokseni. Lohjan ABC:lla kietaistiin sumpit huiviin ja vaihdettiin vaimo rattiin, tavoitteena Helsingin Iso-Roobertinkatu 1, eli olutravintola Black Door, jossa tietojeni mukaan olisi saatavilla hyvälaatuista riiliä, eli real alea. Navigaattorin avulla paikka löytyi helposti, vaikka pientä perjantain iltapäiväruuhkaa olikin hieman ennen kello kolmea jo havaittavissa. Hyppäsin Black Doorin kohdalla autosta ulos vaimon jatkaessa omille työasioilleen (jopa ihan oikeille työasioille). Pari tuntia oli aikaa tutustua paikan tarjontaan ja tulihan se riilikin maistettua, kuten suoraan paikan päältä kirjoittelin. Riilin lisäksi tuli nautittua myös Porterhouse Hop Head, joka oli sekin hieno olut. 
       
      Porterhouse Hop Head Black Doorissa
      Black Doorista hyppäsin lähes suoraan takaisin vaimon kyytiin ja auto ajettiin maanalaiseen parkkiin Erottajalla. Siitä jalkauduttiin pääkaupungin vilinään ja sitähän perjantaina noin viiden aikoihin riitti. Hieman liikaa ihmisiä pikkukaupungista tulevan makuun, mutta mitäpä sitä ei oluen eteen tekisi. Ensin käytiin Stockmannilta poistamassa mm. pari tulppaanin muotoista olutlasia, jotka sopivat erityisesti belgityylisille ale-oluille. Arkadia ja Kamppi löytyivät helposti vanhasta tottumuksesta ja yhteensä 11 uutta olutta lähti niistä mukaan. Reppu oli tässä vaiheessa jonkin verran painava, mutta kyllähän sen autolle asti sai hilattua samalla kun vettä ropisi niskaan, mahtavat ilmat joulukuussa... 

      K-Supermarketista mukaan tarttui mukaan mm. Nøgne Ø Julesnadder ja Brewdog There Is No Santa. Jälkimmäisen maistoinkin heti hotellilla upouudesta tulppaanilasista. Ei ollut järin hääppöinen, liikaa mausteita ja liian vähän kaikkea muuta. Arkadiaan sain kulutettua vain vaivaiset 36 euroa kun viime vuonna meni lähemmäs satanen. Mukaan tarttui kaikki valikoimassa olleet Fuller'sit (3 kpl), pari tanskalaista humalapommia Midtfynsiltä ja yksi brittiläinen strong ale. Niistä myöhemmin lisää olutarvioiden muodossa.

      Maustepommi tulppaanissa

      Lauantai 3.12.2011

      Näkymä hotellihuoneesta.

       Aamu valkeni kirkkaana. Valtaisa muutos edellisen päivän sateiseen atmosfääriin ja kenties hyvä enne päivän pikkujouluja ajatellen. Pikkulintuun oli tarkoitus matkata jo yhdeksi. Normaalisti paikka aukeaa vasta kolmelta, mutta pikkujouluja varten avausta aikaistettiin vielä pari tuntia. Rehdisti päiväkaljalle siis! Pahimmat juovot, kuten esim. allekirjoittanut odottivatkin oven edessä jo ennen kello yhtä. Olutoppaan ylläpitäjä Seppo Äyräväinen veti yhteen Olutoppaan kuluvan vuoden, jonka jälkeen palkittiin vuoden parhaita. Paikalla olivat mm. Panimoravintola Beer Hunter'sin Mika Heikkinen, joka vastaanotti Vuoden Suomalaisen Olutpanimon palkinnon ja edustaja K-Supermarket Kampista, joka siis valittiin Vuoden Olutkaupaksi. Yllättäen myös Vuoden Maahantuojaksi valitun Pikkulinnun edustaja löytyi paikan päältä ja itsehän sain kunnian ottaa vastaan Vuoden Olutarvioijan palkinnon. 

      Blogisti (vas.) palkittavana. Palkinnon jakoi Seppo Äyräväinen ja kuvan otti Päivi Kuusjärvi.

      Iltapäivän edetessä Pikkulintu tarjosi myös todella herkullista riisipuuroa, joka näyttikin maistuvan monille tiukan reittauksen lomassa. Itse viihdyin paikalla yhdestä aina puoli yhdeksään asti. Eli monta tuntia tiukkaa reittausta ja yleistä seurustelua. Eihän tällaisista "ammattilaisten" pikkujouluista saa mitään kovia skuuppeja revittyä, sillä porukka tuntee rajansa alkoholin suhteen eikä mitään ördäystä nähdä, joten siirryn kuumimpien juorujen sijaan suoraan olutasioihin. Alla kuvakalvakaadin muodossa joitakin maistettuja. Oluiden nimiä klikkaamalla pääset lukemaa arvioita Olutoppaasta.

      Höss Weisser-Hirsch

      Avasin pikkujoulut tyylipuhtaalla hefeweizenilla, eli vehnäoluella. Plevnan Vehnää havittelin, mutta sitä ei tällä hetkellä ollut, vaan hanasta löytyi Höss Weisser-Hirsch. Höss oli keskivertovehnistä hieman sitruunaisempi ja banaanisuudeltaan vähäisempi sekä varsin hyvärunkoinen.

      Plevnan Petolintu
      Plevnaa löytyi hanasta kuitenkin sekä Pispalan Portterin (Pikkulinnun vuosiolut 2011) ja Petolinnun muodossa. Molemmat tuli maistettua ja todettua erittäin hyviksi. Kuvassa oleva Petolintu on omassa tyylissään rankattu ratebeerissä lähelle top kymppiä ja sen se totta vie ansaitseekin, sillä sen verran huikea humalointi siihen on saatu Tampereen Koskipanimossa ahdettua.

      Nautittuja
      Kuvassa Amager Hr. Frederiksen, Hopping Frog Frosted Frog Christmas Ale, Port Brewing Santa's Little Helper ja Lost Abbey Gift of the Magi. Kaikki erittäin nautittavia ja Hr. Frederiksen peräti erinomaisen hyvä. Pullot tietysti jaettiin pöytäseurueen kesken. Pöytäseurueeseen kuului mm. Tuopin Ääressä blogin kirjoittaja Johnny Rio.

      De Molen Festival Black Smoked IPAn jakaminen menossa
      De Molen Festival Black Smoked IPA, nimihirviön taakse kätkeytyy myös melkoinen oluthirviö, sillä kyseessä on 11% Black IPA:n ja savuoluen hybridi. Tuoksussa savupekonia ja maussa humalaa, mutta toimii, yllättävää kyllä!

      Ensi vuonna pääsee toivottavasti uudelleen paikalle! Kiitokset kaikille seurasta ja jaoista, sekä tietysti Pikkulinnulle hyvästä valikoimasta, riisipuurosta ja isännöinnistä.


      Olutarvio: Nøgne Ø Julesnadder

      1 kommenttia
       
      Julesnadder
      • Panimo: Nøgne Ø
      • Maa: Norja
      • Alkoholipitoisuus: 4,5% 
      • Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: K-Supermarket Kamppi, Helsinki)
      • Oluttyyli: Belgityylinen Ale

      Alkon jouluoluita on tullut maistettua jo useampiakin, mutta hyviä ja alkoholipitoisuudeltaan miedompia löytöjä voi tehdä maitokaupoistakin. Norjalainen Nøgne Ø on yksi niistä panimoista joilta harvemmin tulee pettymyksiä ja niinpä Julesnadder oli helppo heittää koriin juuri Vuoden Olutkaupaksi 2011 valitussa K-Supermarket Kampissa. Tämänvuotinen versio Julesnadderista on taas uusi, eli reseptiä on rukattu aiemmista vuosikerroista. Viime vuotinen tuli maistettua ja hyväksi todettua (antamani pisteet Olutoppaassa 34/50). Syy miksi Julesnadder on vain 4,5% olut johtuu siitä, että Norjan alkoholipolitiikka noudattelee pitkälti meidänkin huonoksi havaitsemaamme mallia, eli maitokaupoissa myytävien alkoholijuomien alkoholipitoisuus voi maksimissaan olla 4,75% (huom. raja on 0,05% kovempi kuin meillä, on ne hurjia ne norskit). Vahvemmat juomat myydään norjalaisten Alkossa, eli Vinmonopoletissa. Ostokuittia ei enää löytynyt, mutta muistelisin pullon maksaneen karvan verran alle 5 euroa.


      Tämänvuotinen Julesnadder on väriltään tummahkon ruskea, hieman punertava. Vaikuttaa samealta ja päälle muodostuu kaunis tiivis vaahto, joka kestää melko hyvin. Tuoksu on mielenkiintoinen, siinä tuhkaisuus ja tupakka yhtyy katajanmarjaisuuteen, kevyeen paahteisuuteen, lievään belgihedelmäisyyteen ja yrttiseen mausteisuuteen. Maku on hieman happaman marjainen (sanoi kettu), katajainen, kevyen paahteinen ja yrttisen mausteinen. Maltaisuudesta ei oikein tahdo saada kiinni ja muutenkin maku on vaikeasti kuvailtavissa, jonkinlaista tuhkaisuutta kuitenkin on maussakin ja lopussa kevyt neulasmainen humalointi, joka yhtyy jälkimaussa mausteisuuteen. Humalan katkeruus iskee oikeastaan vasta sekunnin tai kaksi sen jälkeen kun olut on mennyt kurkusta alas. Suutuntuma on kevyehkö ja omaan makuuni hieman turhan hiilihappoinen. Melko erikoinen tapaus, mutta omalla tavallaan hämmentävän nautittava. Tuskin silti päätyisi toista kertaa ostoskoriini, vaikka Rauman seudulle rantautuisikin.

      Pullossa suositellaan nauttimaan 8-asteisena, mutta mielestäni tämä oli ehdottomasti parempi hieman enemmän lämmettyään.

      Yhteenveto: Mielenkiintoinen jouluolut Norjasta.
      Nautintasuositukset: Parhaimmillaan ehkä noin 12 asteisena.

      ARVOSANA: 7½