Olutarvio: Goose Island India Pale Ale

17 kommenttia
 
Goose Island India Pale Ale

Goose Island IPA, tämäkin on Alkon lokakuun uutuuksia. Goose Island on Chicagolainen suur-craft-panimo, jos näin voidaan sanoa. Se on tätä nykyä jättiläismäisen Anheuser-Buschin omistuksessa, mutta ilmeisesti se ei ole ainakaan vielä onnistunut vaikuttamaan oluiden makuun. Mielestäni hyvässä India Pale Alessa tulee olla hyvä aromihumalointi, hyvä tasapaino, eikä liiaksi makeutta. Timanttisesta katkeruudesta saa bonusta, eikä suutuntuma saa olla tahmainen. Katsotaan miten Goose Island India Pale Ale suoriutuu Reittausblogin perjantai-illan piinapenkistä.


Kirkas, vaalean oranssinen olut, jonka vaahto on keskiverto ja jättää pitsiä laskiessaan. Tuoksu on aromaattisen männynneulainen, eksoottisen ja sitruksisen hedelmäinen, sekä hieman karamellimaltainen. Hieno ja tuore humalan aromikkuus tuoksussa. Maku on aluksi pehmeähkö, aromaattinen ja oikein miellyttävästi eksoottisen ja sitruksisen hedelmäinen, loppua kohti greippinen happamuus ja mäntyisyys tulevat maussa pinnalle kun runsas, mutta tasapainoinen katkerohumalointi astuu esiin. Suutuntuma on keskitäyteläinen, pehmeähkö, raikas ja keskiverrosti hiilihappoinen. Tässähän on käsissä tasapainoinen ja aromaattinen keveähkö India Pale Ale hyvällä katkeruudella ja helposti nautittavakin vielä. Tullee ostettua toistekin, mutta varsinainen pommi tämä olisi ollut alle kolmen euron hinnalla. Jos et ole aiemmin India Pale Alea maistanut, niin tästä on hyvä aloittaa. Osta mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, sillä humalointi on tuoreena parasta!

Yhteenveto: Helposti nautittava, runsaan hedelmäinen IPA.
Nautintasuositukset: Hyvin viilennettynä. 

ARVOSANA: 8½

    Olutarvio: Gusswerk Urban-Keller's Steinbier

    0 kommenttia
     
    Urban-Keller's Steinbier

    Alkon lokakuun uutuuksiin lukeutuva Urban-Keller's Steinbier on jo kolmas olut Gusswerkiltä tänä vuonna. Kaksi aiempaa ovat Weizenguss ja Hom Mali Rice. Tämä Steinbier valmistettiin alunperin Salzburgilaiselle Urbankeller ravintolalle, mutta jotenkin se on päätynyt myös suomalaisen alkoholimonopolin valikoimiin. Panimon kaikki oluet ovat luomua. Steinbier, eli suoraan käännettynä kiviolut, on historiallinen oluttyyli. Kiviolut nimitys tulee siitä, että aikana ennen metalliastioita olutvierre valmistettiin puisissa astioissa, joita ei sattuneesta syystä oikein sopinut tulella lämmittää. Vierteen lämpötilaa kohotettiin heittämällä sekaan tulikuumia kiviä, jotka lämmittivät vierrettä ja samalla karamellisoivat makua. Varsin mielenkiintoinen tapaus siis historian puolesta. Hinta on muiden Gusswerkin oluiden tapaan varsin edullinen. 

    Lasiin kaatuu utuista, tummahkon kuparista olutta, jonka päälle muodostuu kolmen sentin vaahtokerros, joka nopeasti katoaa lähes täysin. Tuoksu on hieman paahteinen, hiivaisen hapan, toffeinen ja hieman karamellinen. Ei kovin raikas tuoksu. Myöhemmin löytyy myös hieman ruisleipäisyyttä ja kevyttä savuisuutta. Tuoksu on monipuolinen, mutta toisaalta mikään yksittäisistä tuoksuista ei hyppää esille kovin voimakkaasti vaan niitä saa hakea. Maku on makeahkon ja runsaan maltainen. Siitä löytyy hieman vehnäolutmaisia banaani- ja purukumiestereitä, sekä hiivaista happamuutta, kevyesti paahteisuutta ja savua. Humalointia ei juuri noteeraa ja se on tässä tapauksessa jo historiallisessakin mielessä ihan ok. Suutuntuma on matalahiilihappoinen ja runsaan keskitäyteläinen. Kokonaisuutena ihan hyvä, melko tasapainoinen ja nautittava, mutta en usko että muodostuu vakio-ostokseksi kuten panimon Weizenguss vehnis.

    Yhteenveto: Historiallisen tyylin tulkinta Itävallasta, luomua.
    Nautintasuositukset: Hyvin viilennettynä 

    ARVOSANA: 7+

      Maistelussa Achelin trappisteja

      0 kommenttia
       
      Trappistluostarien munkkien valvonnassa toimivia panimoita on yhteensä seitsemän. 6 Belgiassa ja 1 Hollannissa. Panimot valmistavat pääasiassa vahvoja belgialeja, sekä vaaleita että tummia, joita kutsutaan trappist-oluiksi. Trappist ei ole oluttyyli, vaan suojattu nimi, jota ainoastaan aidot trappistluostarit saavat käyttää. Belgialainen Sint Benedictus Abdij – De Achelse Kluis, tuttavallisemmin Achel, on näistä trappistpanimoista uusin, oluen valmistus alkoi siellä nykymuodossaan vuonna 1999. Luostarissa valmistettiin olutta vuodesta 1850 alkaen, mutta vuonna 1917 saksalaiset tulivat ja veivät metalliset käymisastiat, sota oli munkkien olutta tärkeämpi. Kyseessä on itseasiassa ensimmäinen luostaripanimoravintola, sillä oluita myydään luostarin tiloissa olevassa pubissakin, joka on itseasiassa ainut paikka maistaa panimon kevyempiä oluita.

      Vahvempia pullotettuja tuotteita viedään moniin maihin ja yksi niistä on Suomi, Alkosta nimittäin saa panimon Achel 8 Bruinia.  Ostin viime marraskuussa kaksi pulloa kyseistä olutta, toisen join silloin heti ja toinen on nyt vuoden verran kypsynyt kellarissa. Kellarissa kypsyneen Bruinin kaveriksi hankin ulkomailta Achel 8 Blonden, joka myös on jo ikääntynyt sillä pullon parasta ennen merkintä on 20/05/11. Achel merkkaa parasta ennen päivät kaksi vuotta pullotuksesta eteenpäin, joten Blonden ikä on noin 2,5 vuotta. Bruinin päiväys on 17/03/11, eli sillä on ikää reilut 1,5 vuotta. Useimmiten nämä vahvemmat trappistit ikääntyvät tyylikkäästi ja saattavat hyvinkin jopa parantua kellaroinnilla, joten en ole ollenkaan huolissani tulevista makunautinnoista. 

      Bruinin totesin vuosi sitten varsin hyväksi, mutta Blonde on minulle uusi tuttavuus. Pullot ovat ulkonäöltään miltei identtiset, etiketissä vain teksti ja reunuksen väri vaihtuu, lisäksi korkit ovat eriväriset. Blondessa valkoinen ja Bruinissa ruskea. Alkosta ostettua pulloa "koristaa" lisäksi tuttu "sisältää ohramallasta - innehåller kornmalt" tarra, joka on lätkäisty takaetiketin yläpuolelle. Trappist-oluilla on omanlaisensa lasi, tai jokaisella panimolla on tietysti omansa, mutta ne ovat kaikki samankaltaisia isoja avonaisia maljoja. Gobleteiksi niitä lontooksi sanotaan. Minulla on Chimayn gobletti, mutta kyllähän Achelikin sinne istuu oikein hyvin.


      Achel 8 Blonde. Oluen kaatamiseen menee noin kymmenisen minuuttia, sillä se vaahtoaa niin maan pirusti ja vaahdon laskeutumiseenkin menee pieni ikuisuus. Todella höttöistä ja paksusti pitsiä jättävää vaahtoa. Olut on väriltään vaalean kultainen ja utuinen. Tuoksu on hyvin belgialainen, se tuo mieleen jopa jotkin t'IJ:n oluet herkullisella happamuudellaan. Päärynäisen hedelmäinen, aromaattinen, hieman pippurisen mausteinen, erittäin hyvä tuoksu. Taustalla on hieman alkoholin potkua, joka tulee enemmän eteen oluen lämmettyä. Maku on erittäin hedelmäinen ja aromaattinen sekä sopivasti hapan, belgihiivainen ja hieman mausteinen. Tuttua päärynäistä belgihedelmäisyyttä on todella runsaasti. Lopussa on sopivasti katkeroa, joka yhdessä alkoholin potkun kanssa johtaa kuivaan loppuliukuun ja hieman yrttisen mausteiseen jälkimakuun. Tasapainoista ja upean aromaattista belgiolutta. Yleisilme kääntyy kuivahkon puolelle. Suutuntuma on täyteläisen ja keskitäyteläisen väliltä ja pehmeää hiilihappoisuutta on keskiverrosti. Todella nautittavaa olutta. Miksei vastaavaa aromaattista hedelmäisyyttä koe juuri muissa kuin aidoissa belgioluissa? 

       
      Achel 8 Bruin. Vaahtoaa runsaasti, mutta ei kuitenkaan yhtä runsaasti kuin Blonde. Olut on väriltään ruskea ja utuinen. Tuoksu on kuivatun hedelmäinen, hieman mausteinen, aniksinen ja aromaattinen. Sama belgihiivainen hieman hapan ote kuin Blondessakin, mutta hedelmäisyys ei yllä samalle tasolle, enkä usko että on tarkoituskaan. Maku on runsaan kuivatun hedelmäinen, kuivahko ja runsaasti, mutta miellyttävästi mausteinen. Humalaa on annosteltu rohkeasti ja se sopiikin tähän hyvin. Tämä on vaaleampaa veljeään hieman kuivempi, mutta yhtä lailla aromaattinen. Suutuntuma on hieman hiilihappoisempi kuin Blondella. Toki tämä on nuorempi yksilökin ja se saattaa hyvinkin vaikuttaa asiaan. Pyörittely ja odottelu parantaa nautintoa, kun olut hieman pehmenee. Hyvä olut, mutta itselleni Blonde putosi paremmin. Laadukasta kamaa kuitenkin, voisihan tätä noutaa pari pulloa kellariin ja koittaa pidempääkin ikäännytystä, josko pehmenisi ja kuivuisi entisestään.

      Suositteluni!

      Alkolta EI ilmaisille siirroille erikoisvalikoimasta

      5 kommenttia
       
      Lähetin Alkolle palautetta jossa toivoin ilmaisia myymäläsiirtoja Alko Arkadian erikoisvalikoimasta, kuten oli viimeksi marras-joulukuussa 2009. Vastaus oli vähemmän yllättävästi ei. Ei ole tulossa nyt, eikä ole suunnitelmissa, että tulisi tulevaisuudessakaan.

      Alkoholimonopolimme jatkaa edelleen kuluttajien eriarvoistamista, sillä erikoisvalikoiman tuotteet ovat järkevästi saatavilla vain pääkaupunkiseudulla asuville tai siellä vieraileville. Niitä myydään ainoastaan Alkon Arkadian myymälässä Helsingin Kampissa. Tuotteita on mahdollista tilata muihinkin Alkon myymälöihin, mutta silloin päälle läimäistään 21 euroa lisämaksua jos tilauksessa on 1-2 pulloa tai 8 euroa pullolta mikäli pulloja on 3 tai enemmän. Haluanko maksaa vitosen olutpullosta 26 euroa, no en halua. Jos ja kun näitä tuotteita haluan niin katseet kääntyvät jälleen ulkomaiden suuntaan. Siinä meni samalla valtiolta verotulot. 

      Nykyiset ja tulevat internet aikakauden sukupolvet eivät tätä kauaa sulata, he ovat tottuneet ostamaan tavarat ja kulutushyödykkeet sieltä mistä helpoiten ja parhaaseen hintaan saa.

      Vakiovalikoiman tuotteitahan saa tilattua lähimpään myymälään ilman lisäkustannuksia, joten jos haluamaasi vakiovalikoiman tuotetta ei lähimmän Alkosi hyllyssä ole niin pyydä tilaamaan sitä, vaikka vain yksi pullollinen, jos et enempää tarvitse. Heillä on siihen velvollisuus.

      Lähettäkää toki Alkolle palautetta ja pyytäkää ilmaisia siirtoja erikoisvalikoimasta, kenties palautepommituksella voimme vaikuttaa asiaan. Osoitehan on palaute@alko.fi