Olutarvio: The Brewery of the Crypt Dweller Cataclysmic Dawn

Pitkänimisen hämeenlinnalaispanijan kokeilevampaa osastoa tarjolla Cataclysmic Dawn Imperial Stoutin muodossa. Tekijä kertoo:

"Tässä on oikeastaan paketin ainoa hieman kokeilevampi olut, muiden ollessa melko peruskauraa (tosin mielestäni hyviä ja olen kaikista niistä ylpeä). Stoutiin on heitetty kahvia parissa eri panoprosessin vaiheessa, suklaata, kaakaonibsejä, bourbonia ja tammilastuja. Sellainen trendin mukainen breakfast stout siis. Tähän viitaten myös nimi Cataclysmic Dawn, jossa kuvaillaan maailmanlopun ensimmäistä aamua."

Cataclysmic Dawn
10%, 70 IBU, 117 EBC, pullotettu 12/2016

Maltaat: Pale Ale, Roasted Barley, Chocolate, Crystal 150, Carafa Special III ja kaurahiutaleet
Humalat: Magnum, Northern Brewer, Southern Cross,
Muuta: Suklaa, kaakaonibsit, kahvi, Buffalo Trace bourbon, tammilastut

Olut suhahtaa voimakkaasti avatessa ja vaahto alkaa kiipeämään pullon suuta verkkaisesti ylöspäin. Lasiin kaataessakin vaahtoaa vielä aktiivisesti, mutta kukka asettuu sitten kestävän kuohkeaksi. Olut elää pullossa. Tuoksu on voimakkaan kahvimainen, tammimaisen vaniljainen ja hieman terävän bourboninen. Suolaista lakritsia voimakkaasti. Makean maltaan tuki ei ole taustalla aivan toivotun vahvaa, mutta tuoksu on kuitenkin varsin hyvä. Kahvi hallitsee. Maku alkaa myös kahvin dominoidessa, mutta keskivaiheilta siirrytään tammimaiseen ja tiukan alkoholin potkun omaavaan bourboniin, jonka jälkeen lasketellaan katkeraan ja pitkään suolaisen lakritsaiseen jälkimakuun. Hyvät vaniljat vielä pitkään nielaisun jälkeen. Maku on tavallaan tuoksun toisinto. Suklaisia ja paahteisen maltaisia vivahteitakin löytyy, mutta se tasapainottavaa makeutta tuova maltaan takatuki jää vajaaksi. Hyviä makuja ja paljon makuja. Kivasti lämmittää. Hyvä olut, mutta huipuksi noustakseen vaatisi lisää tuhtiutta.

Kotiolutta: The Brewery of the Crypt Dweller Night's Blood Russian Imperial Stout

Hämeenlinnalaisen pitkänimisen kotipanimon oluita on tullut tässä jo muutama arvioitua ja hyvin ovat maistuneet. Nyt maistoon sitten hieman jykevämpää turjaketta Night's Blood Imperial Stoutin muodossa.

Night's Blood
Russian Imperial Stout, 8,6%, 69 IBU, 112 EBC

Maltaat: Pale Ale, Roasted Barley, Special B, Chocolate, Dextrine

Humalat: Northern Brewer, East Kent Goldings

Night's Blood - Imperial stout Night's Blood on jälleen suora viittaus bändikuvioihin. Tällä kertaa nimi on otettu suoraan Dissection nimisen bändin katalogista. Tämän täydellisempää imperial stoutin nimeä ei ole. Etikettitaide on Thulcandra nimisen bändin levyn kansi. Yhteytenä Dissectioon tässä on jälleen taitelija, joka on väsännyt albumin kansia Thulcandralle sekä Dissectionille.

Mustaa, vaahdoltaan maltillista olutta. Vaahtokukka kestää pitkään. Tuoksu on tyylipuhdas - siinä on suklaisuutta, konvehtimaisuutta, brittityylistä käymisaromikkuutta, kukkaisuutta ja runsasta kermakahvia. Tuoksun perusteella pehmeää, laadukasta ja tyylikästä. Maku tukee tuoksun vaikutelmaa - mallaspohjassa on peräti kauraista pehmeyttä, vaikkei kauraa käytetty olekaan. Keskivaiheilla on brittityylisen aromikkaasti humalaa ja siitä sitten lasketellaan loppua kohti pehmeän paahteisesti konvehtimaisen suklaisuuden saattelemana. Tyylikästä tavaraa. Alusta alkaen tasapainoista ja miellyttävää. Pientä lämpöä kertyy loppuun. Jälkimaussa edelleen suklaisuutta ja kylkeen pientä yrttisyyttäkin. Pehmeä, miellyttävä ja riittävän runsasmakuinen Imperial Stout. Vahvemman makuisia ja intensiivisempiäkin toki löytyy, mutta kyllä tällainen pehmeämpikin tulkinta hyvin toimii. Laatutaso moitteeton. Erittäin hyvä.

Kotiolutta: The Brewery of the Crypt Dweller Repulse Milk Stout

Hämeenlinnan sahtialueilta ponnistava kotipanimo The Brewery of the Crypt Dweller lähestyi mittavalla maistelusetillä, josta seuraavaksi maistoon Milk Stout Repulse. Kotipanimon kattiloiden ääressä häärää nimimerkki Ville Vuorinen, jonka saatesanat kertovat seuraavaa:

The Brewery of the Crypt Dweller on 'virallisesti' perustettu vuonna 2015 loppupuolella, jolloin avasin kotipanimolle facebookiin sivut. Nimi on tietynlainen korni tribuutti B-luokan kauhuelokuville ja metallin eri alagenreille. Näitä teemoja koitan monipuolisesti viljellä etiketteihin. Miami Weiss on pieni poikkeus, sillä siinä kumarretaan yleisesti 80-luvun meiningille sekä ehkä pieni kumarrus myös synthwaven suuntaan. Paneskelua on tullut harrastettua muistaakseni vuodesta 2012. Pari kolme ekaa satsia tein uutteista, mutta sen jälkeen siirryin täysmäskäykseen. Viimeiset kaksi vuotta on ollut aika tohina päällä, mutta sitä ennen tein hieman rennommalla otteella.

Välineinä mulla on nykyään 38,5 litrainen hanallinen termoastia mäskäykseen ja 30 litran alumiinikattila keittoon plus kaikkea pientä sälää siihen päälle. Varsin manuaalista meininkiä siis vielä toistaiseksi. Olen rakentamassa automaattista Grainfather/Braumeister-kopiota, mutta muut harrastukset ovat vaatineet sen verran aikaa, että rakentaminen on vasta alkupuolella vaikka välineitä on haalittu jo parin vuoden ajan kasaan. Mutta manuaalivehkeet toimivat mukavasti ja prosessi on melko helppo kun toistoja on tullut niin eipä ole kiirettä rakennella.

Saatteessa kerrotaan oluesta seuraavaa:

"Nimi 'Repulse' on sanaleikki sanoista Repulse ja RePulse. Repulse tarkoittaa inhottavaa, mutta kun sen jakaa osiin niin sen voi ymmärtää myös pulssin uudelleen käynnistymisenä. Tätä tukee etiketissä oleva Evil Deadin juliste, jossa ollaan herätty uudestaan henkiin. Olut itsessään on varsin perus 4,6% stout, mutta mielestäni erittäin hyvin onnistunut matalaan alkoholiprosenttiin nähden."

Speksit:

Repulse
Milk Stout, 4,6%, 39 IBU, 91 EBC

Maltaat: Pale Ale, Munich, Cara Pale, Crystal 60/150/300, Chocolate, Carafa Special II
Humalat: Magnum, Fuggles

Lisäksi laktoosia. Pullotettu 11/2016

Tummanruskeaa, runsaan ja tiiviin vaahtokukan päälleen muodostavaa olutta. Annoin pullon lämmetä huoneenlämmössä miltei tunnin jääkaapista ottamisen jälkeen ja se kannatti - tuoksu avautuu nyt maukkaan maitosuklaisena ja kermakahvisena sekä hieman kukkaisen humalaisena. Intensiteetti on tietysti vahvuudesta johtuen maltillinen, mutta aromit kuitenkin selkeitä ja miellyttäviä. Laktoosi tekee kaikesta niin maitoisen pehmeää, tuoksussakin. Maku on odotetun kaltainen - siinä on maitokaakaota, kahvimaisuutta ja konvehtimaista suklaisuutta, sekä laktoosin johdosta tiettyä makeutta ja pehmeyttä. Runko on kauppavahvuiselle erinomaisen hyvä. Katkeruutta on tasapainoisesti - se kontraa makeutta asianmukaisesti, mutta ei ota itselleen roolia. Pehmeä tumma maltaisuus pysyy pääarkkitehtina alusta loppuun. Hämeenlinnalaispanija on tehnyt tasapainoisen ja kauppavahvuiseksi runsasmakuisen oluen - sitä on pakko arvostaa.

Jos kaupalliset pienpanimot Suomessa pystyisivät näissä vahvuuksissa AINA näin maukkaisiin lopputuloksiin, ei meillä olisi hädän päivää. Valitettavasti iso osa kauppavahvuisista stouteista on kuitenkin vetistä pliisuilua. Rohkeutta kaipaa kaupallinen puoli - "suomalaiseen makuun" kevennettyjä tuotteita on oman näkemykseni mukaan aivan turha tehdä.

Kotiolutta: The Brewery of the Crypt Dweller Miami Weiss

Hämeenlinnan sahtialueilta ponnistava kotipanimo The Brewery of the Crypt Dweller lähestyi mittavalla maistelusetillä, josta seuraavaksi maistoon vehnäolut Miami Weiss. Kotipanimon kattiloiden ääressä häärää nimimerkki Ville Vuorinen, jonka saatesanat kertovat seuraavaa:

The Brewery of the Crypt Dweller on 'virallisesti' perustettu vuonna 2015 loppupuolella, jolloin avasin kotipanimolle facebookiin sivut. Nimi on tietynlainen korni tribuutti B-luokan kauhuelokuville ja metallin eri alagenreille. Näitä teemoja koitan monipuolisesti viljellä etiketteihin. Miami Weiss on pieni poikkeus, sillä siinä kumarretaan yleisesti 80-luvun meiningille sekä ehkä pieni kumarrus myös synthwaven suuntaan. Paneskelua on tullut harrastettua muistaakseni vuodesta 2012. Pari kolme ekaa satsia tein uutteista, mutta sen jälkeen siirryin täysmäskäykseen. Viimeiset kaksi vuotta on ollut aika tohina päällä, mutta sitä ennen tein hieman rennommalla otteella.

Välineinä mulla on nykyään 38,5 litrainen hanallinen termoastia mäskäykseen ja 30 litran alumiinikattila keittoon plus kaikkea pientä sälää siihen päälle. Varsin manuaalista meininkiä siis vielä toistaiseksi. Olen rakentamassa automaattista Grainfather/Braumeister-kopiota, mutta muut harrastukset ovat vaatineet sen verran aikaa, että rakentaminen on vasta alkupuolella vaikka välineitä on haalittu jo parin vuoden ajan kasaan. Mutta manuaalivehkeet toimivat mukavasti ja prosessi on melko helppo kun toistoja on tullut niin eipä ole kiirettä rakennella.

Saatteessa kerrotaan oluesta seuraavaa:

Sanaleikki tässäkin oluen nimessä. Ei varmaankaan tarvitse mainita mistä. Idea oli hakea sellaista kesäistä meininkiä nimeen, joka kuitenkin kumartaisi syvään 80-luvulle. Olut itsessään on varsin perus hefe. Pikkuisen banskua ja korkeat hiilihapot.

 Speksit:

Miami Weiss
Hefeweizen, 5.0%, 11 IBU, 8.5 EBC

Maltaat: Vehnä, Pilsner
Humalat: Tradion

Pullo suhahtaa avataessa iloisen reilusti, mutta tavara pysyy aloillaan. Hiilihappoja pitäisikin olla reilusti. Ilman hiivoja kirkas ja hiivoilla toki asianmukaisen samea vehnä, joka rakentaa vehnikselle tyypillisen runsaan vaahtokukan. Niinkin runsaan, että kuvassa näkyvä kaato hieman epäonnistui. Ei se aina onnistu konkariltakaan. Tuoksu on pehmeän banaanimainen, vehnäisen hiivaleipäinen ja aavistuksen kukkainen. Ei mitään kikkailua, vaan konstailematon ja aito vehniksen tuoksu. Hyvä runsaus tuoksussa, ei vaikuta pliisulta ja herättää odotuksia. Maku on myös hyvä, enemmän happaman vehnäinen kuin tuoksu antoi odottaa, mutta yhtä lailla banaaninen ja toki tyylille ominaisesti myös neilikkainen. Hiilihapot jyräävät parilla ensimmäisellä hörpyllä jopa limonadimaisesti ja tuntuvat peittävän makua pistelevyytensä alle. Lasia pyörittelemällä ne kuitenkin asettuvat paremmin itselleni sopivalle tasolle. Mitäs tätä nyt enempää analysoimaan - tämä on laadukas ja maukas perusvehnis. Kohtalaisen hyvät banaanit, hyvä raikkaus ja hyvässä iskussa. Vehnisfanille, kuten mulle, erittäin bueno!

Kotiolutta: The Brewery of the Crypt Dweller - Pounded Into Hop Dust DIPA

Hämeenlinnan sahtialueilta ponnistava kotipanimo The Brewery of the Crypt Dweller lähestyi mittavalla maistelusetillä, josta otan ensimmäiseksi maistoon tuoreina parhaimmillaan olevat runsaammin humaloidut yksilöt. Kotipanimon kattiloiden ääressä häärää nimimerkki Ville Vuorinen, jonka saatesanat kertovat seuraavaa:

The Brewery of the Crypt Dweller on 'virallisesti' perustettu vuonna 2015 loppupuolella, jolloin avasin kotipanimolle facebookiin sivut. Nimi on tietynlainen korni tribuutti B-luokan kauhuelokuville ja metallin eri alagenreille. Näitä teemoja koitan monipuolisesti viljellä etiketteihin. Miami Weiss on pieni poikkeus, sillä siinä kumarretaan yleisesti 80-luvun meiningille sekä ehkä pieni kumarrus myös synthwaven suuntaan. Paneskelua on tullut harrastettua muistaakseni vuodesta 2012. Pari kolme ekaa satsia tein uutteista, mutta sen jälkeen siirryin täysmäskäykseen. Viimeiset kaksi vuotta on ollut aika tohina päällä, mutta sitä ennen tein hieman rennommalla otteella.

Välineinä mulla on nykyään 38,5 litrainen hanallinen termoastia mäskäykseen ja 30 litran alumiinikattila keittoon plus kaikkea pientä sälää siihen päälle. Varsin manuaalista meininkiä siis vielä toistaiseksi. Olen rakentamassa automaattista Grainfather/Braumeister-kopiota, mutta muut harrastukset ovat vaatineet sen verran aikaa, että rakentaminen on vasta alkupuolella vaikka välineitä on haalittu jo parin vuoden ajan kasaan. Mutta manuaalivehkeet toimivat mukavasti ja prosessi on melko helppo kun toistoja on tullut niin eipä ole kiirettä rakennella.

 Ja sitten oluen pariin.

Pounded into Hop Dust
Double IPA, 9%, 108 IBU, 11,2 EBC

Maltaat: Pale Ale, Vienna, Vehnä ja lisäksi hunajaa
Humalat:Magnum, Columbus, Centennial, Simcoe

Pounded into Dust on yhden suosikkiyhtyeeni Cannibal Corpsen kappaleen nimi. Siihen kun lisäsi yhden sanan väliin niin sain erittäin kuvaavan nimen tälle tuplaipalle. Laskennallisesti yli sata IBUa vetää täysillä turpaan, mutta kokonaisuus on silti tasapainoinen. Lisäsin satsiin hunajaa, jotta saisin alkoholiprosentin ylös ilman, että mallas alkaa viemään liikaa tilaa humalalta. Etiketin kuva on pöllitty artistilta, joka tekee Cannibal Corpselle levyn kansitaiteet 

 

Turpaanveto harvoin on kaunista katsottavaa, eikä se ole sitä tälläkään kertaa - lasiin kaatuu humalaöljyjen sameuttamaa, ruman ruskeahkoa ja hieman oranssivivahteista olutta, joka muodostaa päälleen kuitenkin komean vaahdon. Tuoksussa sitrusmainen ja pihkainen vyöry jyrää heti ensi hetkistä alkaen sekoittuen havuiseen pellettimäisyyteen. Karamellistoffeista taustatekijää on, mutta humala edellä tullaan ja kovaa. Maku on brutaali, hyvällä tavalla. Sielun syövereitä järisyttävä katkero iskee kiinni heti alussa ja jatkuu tiukan greippiseen loppuvetoon asti. Öljyinen suutuntuma on rungoltaan runsas ja toffeemainen, mutta ei kuitenkaan mitenkään makea - ellei maun hedelmäsokerista humalanektaria oteta huomioon. Jälkimaussa kuritus jatkuu kuusenhavuisella hammasharjalla ikeniä myöden vetäen. Etiketin teema, eli kraiveleista kiinni ja luuvitosta naamaan, tuntuu jatkuvan oluen yleisilmeessäkin - se on tunti turpaan ja sitten mielellään vielä uusi yhtä maukas kierros perään. Lyhyesti siis helkutinmoisella katkerolla ja hyvällä rungolla säestetty pihkaisen hedelmänektarimainen DIPA. 

Teknisessä mielessä olut on moitteeton. Humalat tulevat runsaasta rungosta huolimatta raikkaasti. Alkoholisuus on piilossa ja mallas maistuu maltaalta. Valmistusprosessi toimii ja hiivakin on pidetty tyytyväisenä. Kaupallisessa Double IPAssa näin voimakas katkeruus on harvinaisuus, mutta jälleen mieleeni palaa se hekumallinen De Dochter van de Korenaar Extase, joka oli kyllä muistaakseni vaaleampi mallaspohjaltaan, mutta katkero antoi siinäkin tuntuvasti pataan.