Maistossa Malmgårdin uutuudet Hoppy Oat Ale, Spelt IPA ja Idaho Wheat IPA

1 kommenttia
 
Samaan MBH Breweries konserniin nykyään kuuluvat Malmgårdin Panimo ja Saimaa Brewing Co (aiemmin Saimaan Juomatehdas) lähestyivät kumpainenkin omalla tahollaan blogistia uutuusoluita esittelevän näytepakkauksen kanssa. Molemmat panimot ovat uudistaneet ilmettään ja Saimaa myös siis nimensä. Malmgårdin tutut oluet eivät enää kaupan hyllyillä näytä Malmgårdin oluilta, mutta eiköhän silmä näihinkin totu. Pullokoko on myös vaihtunut puolilitraisesta "nollakolmekolmoseen" ja samalla panimo on siirtynyt käyttämään myös puolen litran tölkkejä. Tässä kohtaa tuleekin yksi jutun juju - tölkkioluet on nimittäin valmistettu Saimaa Brewingillä eli Saimaan Juomatehtaalla, mutta kuitenkin Malmgårdin brändiä käyttäen. Valmistuspaikka onneksi kerrottaan tölkissä hyvin selkeästi, eli mistään sumutuksesta ei ole kyse. Ulkoasujen uudistaminen on tuonut Malmgårdin pakkauksiin myös lisää tietoa itse oluen ainesosista. Nykyisissä etiketeissä mainitaan käytetyt maltaat ja humalalajikkeet. 

Malmgårdin oluissa erikoisuutena on aina ollut kartanon tilusten omilla pelloilla kasvatetut erikoisviljat, joista Spelt IPAssa käytetään sen nimen mukaisesti spelttiä ja Idaho Wheat IPAssa emmervehnää.

Hoppy Oat Ale
5,5% | Maltaat: Malmgård Special Blend, Crystal, Dark Ale, kaura | Humalat: Challenger, Goldings, Columbus


Punertava, vaahdoltaan varsin runsas olut. Nätti! Tuoksu lehauttaa karamellistoffeiset, hieman marjaiset ja brittityyliin pähkinäiset aromit ilmoille. Joukossa on myös jotain epämääräistä mössöä, jonka usein yhdistän märän tiskirätin tuoksuun - se on se tunkkainen Saimaa-efekti... Voi elämä sentään. Toivoin etten sitä tästä löytäisi, mutta kyllä se siellä vaan on. Maussa tämä ilmenee hieman karkeana pahvimaisuutena muuten miellyttävän makuisen oluen loppu- ja jälkimaussa. Maku on myös siellä brittisuunnalla ja heijastelee ESB:n kaikuja, mutta ilman sitä tarvittavaa raikkautta. Profiilista löytyy karamellisuutta, hyvin hentoa paahteisuutta, marjaisuutta ja pähkinäisyyttä. Loppuvedossa myös varsin terhakkaa katkeroa ja yrttimäisyyttä. Eri maut saisivat kuitenkin nousta kirkkaampina esiin, nyt tämä on taas tätä Saimaalle niin valitettavaa puuroutunutta mössöä. Ei huonon makuinen olut, mutta kun se voisi olla niin paljon parempaakin, jos prosessissa olisi kaikki kunnossa.

Spelt IPA
5,5% | Maltaat: Malmgård Special Blend, Spelt, Chocolate | Humalat: Centennial, Cascade, Columbus

 
Kuparinen tai hohkaavan oranssi ja vaahdoltaan runsas sekä pitsikäs olut. Tuoksussa kuljetaan taas märkien tiskirättien sävyttämää polkua, jenkkihedelmien saati pirteän sitruksen ollessa vain häilyvä kangastus matkamiehen unelmissa. Mallaspohjassa on karamellistoffeeta tuntumaa ja se tuntuu varsin runsaana. Humaloinnissa on pitkälti sama masentava tuoksu kuin esim. Saimaa California IPAssa tai American IPAssa. Tympeää ja tunkkaista! Kalliiden jenkkihumalien hedelmät ovat kadonneet prosessin syövereihin. Maussa kova katkero ja hyvä runko pelastavat paljon, mutta fruitit vaan pysyvät kateissa yleisen hedelmäsose- ja marjamössön seassa. Selkeyttä tarvittaisiin jälleen - maut ovat humalapuolella muussaantuneet sekametelisopaksi ja loppu on hieman pahvissävytteinen. Samat Saimaan ongelmat siis tässäkin. Todella harmillista, että Malmgårdin luotettu ja laadukas brändi on tällaisessa nyt mukana.

Idaho Wheat IPA
5,5% | Maltaat: Malmgård Special Blend, Vehnä, Emmer | Humalat: Idaho#7, Perle



Kirkas, kultainen ja vaahdoltaan edelllisiä niukempi olut. Tuoksussa on nyt kahden tunkkaisen esityksen jälkeen sanoinkuvaamattoman ihana, raikas ja monivivahteisen hedelmäinen RAIKAS tuoksu. Ero on oikeasti kuin yöllä ja päivällä. Maku on myös terävä, raikas, hedelmäinen ja loppuun asti miellyttävän makuinen. Mukana on myös vehnäistä makeutta ja suutuntuma on varsin täyteläisen kuohkea, mutta ei raskas. Tämä on sitä aitoa Malmgårdin laatua - maut ja tuoksut tulevat kirkkaina aistimiin asti, eivätkä jää pelkkien mainospuheiden varaan. Maku on humalapellettisen vehreä, yrttimäinen, sitrushedelmäinen, aavistuksen pihkainen ja loppuvedossa hieman mausteinen. Katkero on purevuudeltaan kunnollista IPA-tasoa, vaikka EBU-lukema onkin melko alhainen (35 EBU). Tämä on todella hyvä olut. Pureva, selkeä ja ennen kaikkea raikas. 

Valmistuspaikalla on siis väliä. Olen sen blogissa aiemminkin todennut, että Saimaan kohdalla pohjahiivaoluet eli lagerit ja vehnäoluet pääasiassa toimivat, mutta reilummin humaloidut pintahiivaoluet ovat järjestään tätä tympeää mössö-osastoa. Malmgårdin omalla panimolla valmistamat pullotteet sen sijaan vaikuttavat Idaho Wheatin perusteella edelleen toimivan. Arde ja Kusettaja Idaho Wheatin jo dumasivat, mutta kun kysyin, niin oma pulloni oli eri numerolla varustettu. Päiväyksen alta löytyvä eränumero(?), joka päättyy 39 oli tuo erinomainen pullo, josta kirjoitin arvion, mutta seuraavana päivänä korkattu 36 oli hieman tympeämmän makuinen - nautintatilannekin tosin oli erilainen. Arden ja Kusettajan maistamassa pullossa viimeiset numerot olivat 35, joten ehkä vaihteluakin on. 39 päättyvä oli kuitenkin herkullinen.

Saimaan nykytilanne pääsee tarkemmin maistettavaksi, kunhan ehdin paremmin käsiksi tällä hetkellä jääkaapissa odottavaan runsaaseen näytekattaukseen.

1 kommentti:

  1. Malmagård ja Saimaa pettäneet niin monta kertaa että tosissaan pitää harkita pistänkö heidän oluisiin enää rahaani. Ikävä juttu

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.