Kotiolutta: Panimo Duunin Sirppi & Vasara

1 kommenttia
 
Jyväskyläläisen kotipanoduon Panimo Duunin oluista nyt maistoon Sirppi ja Vasara alet, joiden todellinen pähkinä on oluiden sekoittaminen, jotta siitä saadaan "aatteen värinen", kuten tekijöiden kommentit alla kertovat:
 
Sirppi
-Pilsner Malt, Wheat
-Amarillo, Citra, Cascade, Columbus, Mosaic, Chinook
-Mangrove Jack's M44 West Coast
-5,7 alc.vol, 66 IBU
Tavoitteena oli saada raikas, kevyt ja vaalea kesäinen (sessio)ale ja tyhjennellä humalavarastoja. Vaikka tuon listan perusteella luulisi olevan paljon humalaa, niin noita yksittäisiä lajikkeita meni melko vähäisiä määriä.
Vasara
-Pale Ale, Cara Red, Crystal 100, Cara Plus 10, Chocolate
-Northern Brewer, East Kent Goldings
-Mangrove Jack's M03 UK Dark Ale
-5% alc.vol, 44 IBU
Perus brown ale tuon Sirpin kumppaniksi. Ideahan näissä on, että molemmat olisivat sellaisenaan täysin toimivia oluita, mutta varsinainen juttu on niiden sekoittaminen, jolloin keltaisesta ja ruskeasta saadaan aatteen värinen "Sirppi & Vasara red ale". Pientä säätöä vielä reseptien kanssa, kun tällä hetkellä sekoitussuhde on 2/3 Sirppiä ja 1/3 Vasaraa halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. 
Maistetaanpa siis ensin Sirppi, sitten Vasara ja lopuksi suositellun blendaussuhteen mukainen aateolut. 
Sirppi on kirkas, kultainen olut, joka vaahtoa vaivattomasti. Tuoksussa on kukkaista ja hedelmäistä humalaisuutta, sekä ripaus havuisuutta. Jokseenkin sellainen parfyymimäinen, huumaavan raikas yleisilme. Maku on keskiverrosti katkeroitu, kukkaisen greippimäinen ja monipuolisen hedelmäinen. Melko kuiva kokonaisuus, mutta pieni maltaan makeus on vielä humalien rinnalla pitkässä jälkimaussakin - eli toisin sanoen runko kantaa kokonaisuuden hyvin. Raikas ja laadukas kesäolut monipuolisella humalakattauksella. Virheetöntä laatuolutta. 



Vasara on punertavan ruskea, kuparinen. Kirkas ja mukavasti vaahtoava tämäkin. Tuoksu on nyt selvästi mallasvetoinen, tarjoten paahteista leipäisyyttä, pähkinäisyyttä ja aavistuksen omaisesti suklaisuutta. Brittityylinen humala tuonee pienen puumaisen aromin tuoksuun. Miellyttävä ja puhdas maltaan tuoksu. Maku on myös tyylikkään maltainen ja aidon brittialen tuntuinen. Leipäisyyttä paahteella ja ilman, pähkinäisyyttä, hieman kuivahedelmää ja kevyttä marjaisuutta sekä puuta. Kuivaa, hieman pähkinäistä "brittipuuta". Tykkään tuosta puhtaasta maltaan mausta - samanlainen fiilis on usein esim. Vakka-Suomen Panimon lagereissa. Itselleni se on merkki hyvästä laadusta. Maukas, oluen perusmakuja tarjoava Brown Ale, joka tavoittaa hyvin brittialen tuntuman ja ideologian - ei kikkailua, vaan juotavuutta! 



Sitten aateoluen pariin. 2/3 Sirppiä ja 1/3 Vasaraa. Aivan punaiseksi olut ei muodostu. Toki vedin sekoituksen vapaalla kädellä ilman mittaamista, mutta kyllä se varmasti melko lähelle meni. Edelleen kirkasta, koska kummastakaan pullosta ei tullut vielä hiivasakkoja mukaan. Tuoksussa nyt kukkaista ja parfyymimaista hedelmää ja vain aavistus paahteisuutta. Ei toimi niin hyvin kuin kumpikaan näistä erikseen. Maussa Sirpin ominaisuudet, eli hedelmäinen humalointi ja terhakas katkero ovat pinnalla, mutta jälkimaussa päästään monipuoliseen maltaan maailmaan. Silti kokonaisuudesta jää sellaisen välimallin oluen tuntu - punainen lanka uupuu. Idea on toki hauska - itsekin olen pelannut Lapijoen Tovereissa Rauman puulaakisarjoja ja turnauksia jo vuodesta 2000 alkaen, punaisissa tietenkin, joten luulen tavoittavani idean :) 

Olipas laadukkaita ja maukkaita oluita Duunilta. Parempia erikseen kuin yhdessä, mutta hauska idea kuitenkin. Jos toteutuksen saa hiottua niin, että 1+1 olisi oikeasti 2, niin tässähän voisi olla kaupallistakin potentiaalia. 

Duunin minulle lähettämästä kesäsetistä on jäljellä vielä Eläkevirka Barley Wine, joka täytyynee säästää johonkin legendaariseen pakkasyön kotasessioon. Tässä vaiheessa kuitenkin jälleen TAAS isot kiitokset Jyväskylän suuntaan!

1 kommentti:

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...