Kotiolutta: Wanderer Brewing Hidden Sins Quadrupel

Lemisen Maken kotioluiden parissa jatketaan. Tällä kertaa siirrytään itselleni aina niin rakkaaseen belgian suuntaan ja maistossa on belgityylisten oluiden mersu eli quadrupel, joka on dubbelista ja tripelistä vielä kertaluokkaa vahvempi tyyli.

 

Tekijän kommentit:

 

"Ensiyritys quadien maailmaan. On aika tuoretta vielä, mutta aika lupaava omaan makuun. Tästä kelpaa palaute niin saan hiottua reseptiä."

 

Hidden Sins

Quadrupel | 9,2% 

Tumman punaruskeaa ja vaahdoltaan hieman beigevivahteista olutta kaatuu goblettiin. Tuoksussa on belgihiivoille tyypillistä sokeroitua kuivahedelmää ja raikasta päärynänkuorimaisuutta, mutta myös tummempia sävyjä kuten anista, hentoa lakritsaisuutta ja marjaisuutta. Tuoksu kätkee oluen vahvuuden hyvin. Välillä leipäisiä maltaan kaikujakin. Suutuntuma tuntuu aluksi hieman jopa liian maltaiselta, mutta se on vain illuusio, joka hälvenee loppua kohti kun hiilihapot ja vahvuus tulevat peliin. Sellaista kandisokerimaista tai siirappimaista makeutta kuitenkin jostain tulee, mutta se menee ehkä nuoruuden piikkiin. Vanhemmiten se mielestäni usein muuttuu kuivahedelmäisemmäksi. Jälkimaussa on tuota lakritsaisuutta ja tummaa marjaisuutta myös useimpia belgiverrokkeja tai trappisteja runsaammin, se voi olla hiivankin tuottamaa. Paahteista maltaisuutta ei kuitenkaan mielestäni tässä ole, eli väri kenties tulee kokonaan tummasta sokerisiirapista, mikä on oikein.

 

Hyvän, mutta vielä nuoren makuinen ja ehkä yleisimpiä belgiverrokkeja vähemmän kuivahedelmäinen sekä myös vähemmän mausteinen - tässä ei lisättyjä mausteita taida olla ollenkaan tai ainakaan ne eivät nouse erityisesti esiin. Se ei toki tyylissä mikään oletus olekaan, mutta ainakin kuningasolut Rochefort 10:ssä mausteita on. Lämmittää mukavasti laskeutuessaan vahvuuden kuitenkaan sen erityisemmin maistumatta. Laatutaso tietysti kunnossa. Nuoren oloinen, kuten oli odotettavissakin. Siitä huolimatta tuntuu tymäkämmän lakritsaiselta tai tummemman siirappiselta ja vähemmän hedelmäiseltä kuin parhaat belgiverrokit, jotka ovat samalla sekä vahvoja, että raikkaita ja silti niiden maussa on myös runsaasti syvyyttä. Hyvä olut tämä on jo tässä kohtaa ja ensimmäiseksi versioksi mielestäni erittäin onnistunut. Lisää pitäisi vielä jostain repiä raikkautta ja ehkä myös rohkeasti, mutta kuitenkin harkiten mausteita. Hienovaraisen balanssin varassa nämä hommat yleensä taitavat olla. Hieno avaus Lemiseltä ja toivottavasti kehitys jatkuu - harvassa ovat hyvät quadit tänä päivänä. 

Kiitos tekijälle oluesta!

Kotiolutta: Wanderer Brewing English Barley Wine

Seuraava kotiolut maistoon Markku "Make" Lemiseltä eli Wanderer Brewing kotipanimona tunnetulta palkitulta tekijältä. Tämä taitaa olla kolmas kerta kun maistan tämän saman reseptiikan pohjalta tehtyä olutta. Ensimaisto tapahtui marraskuussa 2021, seuraava joulukuussa 2022 ja nyt sitten taas marraskuussa 2023. Tämähän on siis jo vuosittainen perinne - kiitos siitä Lemiselle!

 

English Barley Wine

10,8% 

Tekijän kommentit: 

"Uusi erä hiotusta reseptistäni. Viime joulukalenterissa oli nimellä Tuntematon ja tähän erään kaikki onnistui. Hiiva ei temppuillut ja alkoakin tuli. Valtakunnallisissa meni finaaliin ja Englannin kisoissakin tuli kakkoseksi pelkkien kehujen saattelemana, joka lämmittää mieltä. Menossa vielä pariin muuhunkin kisaan. Hapot on ehkä vähän runsaat kun kisaoluisiin tuppaan laittamaan pientä ekstraa, kun ei tiedä kuinka kauan ne joutuu lasissa odottelemaan."

 

Lasissa taas kauniin kirkas, upeasti syvän punertava olut, jonka vaahto kestää pitkään. Otin pullon hyvissä ajoin ennen korkkausta jääkaapista huoneenlämpöön, näitä kun ei kylmänä kannata nauttia. Melkoinen suhaus kuuluu korkkia avatessa, kertoo reiluista hiilihapoista. Vaahto rakentuu helposti varovaisellakin kaadolla, mutta ei suutuntumassa kuitenkaan liikaa happoja mielestäni ole. Annoin kyllä hetken asettua lasissakin - "kisahapot" siis kenties ovat toimiva ratkaisu? Menestystä Lemiselle ainakin on tullut. 

 

Mutta, oluen pariin. Tuoksussa upeasti maltaisuutta ja taas mainiot brittiläiset käymisaromit. Marmeladimaisuutta ja kuivakakkua, rusinaisuutta, lempeää lämpöä. Vahvan oluen intensiivinen tuoksu, jossa upeasti monimuotoisuutta. Vahva olut olisi "helppo" kyllästää intensiiviseksi humalilla tai mausteilla, mutta vaatii todellista taitoa tehdä näin upea maku käytännössä vain maltailla ja hiivalla. On tässä toki humalaakin, mutta vain sen verran kuin olut vaatii. Olen aiemminkin kommentoinut että voisi olla Fuller'sin logo pullossa ja menisi täydestä - siinä on aika vahva statementti ja vähän ehkä "Lapin lisääkin", mutta kyllä se aika paljon kertoo siitä miten aidon brittityylinen ja tasapainoinen olut on. Tässä nyt ei vaan ole mitään vikaa. Maittavaa muhkeuttakin löytyy, vaikka vahvuutta on nyt enemmän kuin aiemmissa versioissa. Hieno jopa sherrymäinen jälkimaku, jossa vahvuus ja kuivahedelmät kohtaavat. Katkeroa sopivasti - siten että tuntuu, mutta ei ota liikaa roolia, fokus siis pysyy edelleen maltaiden ja hiivan käymisesterien luomissa makumaailmoissa. Eiköhän tästä ala olemaan jo kaikki sanottu - yhdellä sanalla: mestariteos!

Arvioitu olut saatu tekijältä.

Kotiolutta: Wanderer Brewing Wee Heavy

Kisoissakin menestyneeltä Lemisen Makelta eli Wanderer Brewingilta tuli syksyyn vähän lämmikettä. Nyt arviointiin tuleva Wee Heavy on nimittäin 9,2% vahvuudellaan Maken lähettämän neljän oluen maistelusetin kevyin. Nyt ammutaan siis kovilla. Lue lisää Maken panimosta olutpostin kotipanimoesittelystä.

 

Wee Heavy

9,2%

Tekijän kommentit:

"Ensimmäinen yritys kyseisestä tyylistä. Hiiva vetäs reilusti odotettua kuivemmaksi niin sen vaihdan seuraavaan erään ja tiputan katkeroa hieman .Muuten omaan makuun varsin onnistunut ensiyritys ja kovasti on kehuttu kisoissakin"

On kyllä kauniin punertava ja kirkas olut. Vaahtoakin rakentuu ja se kestää hyvin vaikka vahvuuttakin on. Tuoksussa on aitoja tyylin elementtejä. Kunnon maltaisuus ja hienosti brittikantaisen hiivan käymisaromeita. Pähkinäistä, toffeemaista ja hieman paahdettua leivänkuorta muistuttavaa tuoksua maltaista. Hiivasta tummaa marjaisuutta. Suutuntuma on tosiaan hieman kuiva, saisi olla vähän tuhdimman ja makeamman maltainen. Vaikka ei tämä nyt ohkaista ole ja vahvuuskin on hyvin piilossa, mutta tässä tyylissä vaan saisi olla täyteläisempikin. Maku on tyylinmukainen ja maukas. Mallasta on moniulotteisesti ja hiiva on tuottanut hienojen aromien lisäksi myös hienon maun. Sanoisin, että hiivan tämä tumma marjaisuus on jopa eniten pinnalla maun alkuvaiheilla. Mallasvetoinen keskivaihe hennoilla kuivahedelmillä ja loppuvedossa edelleen maukkaasti maltaisuutta ja sopivasti lämpöä. Katkero elää pitkään, mutta ei sitä omaan makuuni liikaa ole - tyyliin nähden voisi toki olla vähemmänkin ja se toisi myös sitä tiettyä pehmeyttä ja vaikuttaisi ehkä myös muhkeuden tuntuun sitten kun loppupainon saa jäämään vähän ylemmäs. 

 

Tosi hyvää on, suorastaan erinomaista, mutta hiukan jää parantamisen varaakin ja tekijä on itsekin kehityskohteista hyvin jäljillä. Lupasin yrittää arvioida kriittisesti, mutta ei näin hyvän oluen kanssa oikein pysty enempää kritisoimaan. Päällimmäisenä tästä jää mieleen loistava hiiva, sitä ei kannata ainakaan vaihtaa.

Arvioitu olut saatu tekijältä.

Omat Oktoberf... Kekrit: Mallaskoski, Hiisi ja Fiskarsin Panimo

Oktoberfestoluiden perään arviointiin kotimaisia sadonkorjuujuhlan eli kekrin oluita. Vastakkain... oikeammin peräkkäin, Seinäjoki, Jyväskylä ja Fiskars. Aloitan Pohjanmaalta ja siirryn sieltä sitten kohti etelää. 

 

Mallaskoski Harvest Lager

5,9% | Vesi, ohramallas, kaura, ruismallas, humala, hiiva 

 

 

Kolmen viljan kekriolutta seinäjoelta. Tölkki mainitsee maltaiksi pilsin, Pehkolan viennan, kauran ja rukiin. Humalina saksalaiset Saphir, Perle ja Magnum. Vanha Tuopin Ääressä blogistikollega ja Kouvostoliiton kotiolutmaestro Arto Pekki nykyisenä mallaskoskelaisena on reseptiikan takana.

 

Kaunis punertava ja kirkas olut lasissa. Vaahtokukka on tiivis ja kestävä. Tuoksussa hieman karamellia, rusinaisuutta ja hienosti esiin nousevaa ruismaltaisuutta. Humalointi yrttimäistä, hieman kukkaista. On saksalaisia selvästi tuhdimman maltainen, mutta tämä onkin kotimainen kekriolut eikä vain ryyppyjuhlan vetojuoma. Ei sillä, että ryyppyjuhlien vetojuomissa mitään väärää olisi - kaikille on paikkansa. Suutuntuma on melko täyteläinen, pehmeän kuohkea ja lopussa sitten rukiisen särmikäs. Ei liian tuhti vaan katkeroakin löytyy sopivasti. Maku on tietysti mallasvetoinen. Ruis erottuu hienosti kuten tuoksussakin ja se sopii suomiolueen tietysti kuin lager kolpakkoon. Jälkimaku on peräti limppuinen. Tuhdimpaa ja tymäkämpää tulkintaa siis, mutta säilyttää juotavuuden yhden tölkillisen ajan ainakin aivan loistavasti - eihän tämä raskasta kuitenkaan ole, tässä on vaan reilusti makua. Erittäin hyvä ja tykkään erityisesti kun ruistakin on mukana ja se nousee selkeänä sekä tuoksussa että maussa. Kunnon ruisolutta saa niin harvakseltaan. Hyvä Arto! 

 

Arvioitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta. 

 

Hiisi Pääpäivä Festbier

6,0% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva 

 

Jyväskylästä olutta lasiin. Aina mukava palata Hiisin pariin. Nyt taidetaan Festbier nimikkeestä päätellen olla konstailemattoman saksalaistyylisen tulkinnan äärellä. Lasiin kaatuva vaalean oranssinen ja vaahdoltaan näyttävän pitsikäs ulkoasu ainakin sopii siihen. Samoin sopii hunajaisen maltainen ja ihanasti jalohumalainen tuoksu. Tämä olut on suodattamaton ja sen kyllä humalan aromikkuudesta myös huomaa - se on vaan heti erilainen ja parempi kuin suodatetussa oluessa. Toki Hiisillä pienpanimona myös annostus ehkä rohkeampi. Hyvä runsaan maltainen, hieman hunajainen ja lopussa jalohumalaisen yrttimäinen maku. Kohdillaan on myös muhkea, mutta ei liian tuhti suutuntuma. Hiilihappojakin riittämiin. Pätevää tekemistä. Saksalaisverrokkeihin verrattuna rahtusen runsasmakuisempaa, etenkin humaloinnin osalta, mutta täysin tyyliuskollisena pysyen - tätä ei siis moitteeksi voi laskea, ei edes setämiehet. Jutin sanoin: ”Nyvvoi vttu naattia naattia”. 

 

Arvioitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta. 

 

Fiskarsin Pikku Pässi

6% | Vesi, ohramallas, ruismallas, humala, hiiva, kaurankuori 

 

Sitten varsin pitkästä aikaa Fiskarsin olutta lasiin. Pikku Pässi on panimon katalogissa esiintynyt aiemminkin, silloin (vuonna 2017) vielä nykyistä vahvempana 6,6% versiona. Tummaksi ruisbockiksi panimo oluttaan etiketissä kutsuu. Kaurankuoret ainesosaluettelossa kertovat kenties runsaasta ruismaltaan käytöstä, niitä nimittäin käytetään huuhtelua helpottamaan silloin kun näitä tahmaisempia maltaita kuten ruista on mäskissä enemmänkin. Kaunis kirkkaan punaruskea olut kaatuu lasiin. Tuoksu on leipäisen maltainen, rukiinen, rusinainen ja hieman yrttimäisen mausteinenkin. Kylläpä ruis taas niin mukavasti nousee sieltä. Pehmeän täyteläinen ja hieman lämmin se on tämäkin mallasjuoma. Oiva balanssi taas, ei liian makea, mutta makua ja runkoa riittää. Leipäisyyttä ja ruismallasta, lopussa jalohumalaisuutta. Ei pelleilyä. Hyvällä tavalla suomalaisen makuinen olut. Tähän sopisi mukaan vielä pieni katajaisuus, joka sekään ei ole Fiskarsin panimolle vieras ainesosa. Hieno olut näinkin ja mahtavaa että tähän kattaukseen mahtui kaksi ruismaltaista herkkua! 

 

Arvioitu olut ostettu Rauman keskustan Alkosta.