Kotiolutta: Granden Tripel Bruxellensis

Sitten taas maistoon Granden Panimon eli Jan-Erik Granbackan lähettämiä kotioluita. Maistovuorossa Tripel Bruxellensis, joka kävi ensin Paix Dieu tripelin hiivalla mutta käyminen ei edennyt aivan odotusten mukaan vaan loppupaino jäi korkeaksi. Grande laittoi olueen sitten Orval pullosta eristetyn hiivan muutamaksi kuukaudeksi ja lopputulosta pääsen nyt sitten maistamaan. Legendaariseen trappist-olut Orvaliin lisätään pullotuksen yhteydessä uusi tuore hiivacocktail, jossa yhtenä osana on brettanomyces hiivaa. Lisäksi pullossa on kenties ollut jäämiä vielä vielä Orvalin varsinaisessa pääkäymisessäkin käytettävää hiivaa, joten odotettavissa voi olla jos ei nyt melkein mitä vain, niin ainakin jotain varsin mielenkiintoista. 

 

Tripel Bruxellensis

~8% | Hiiva: Paix Dieu, Orval | Humalat: EKG, Styrian Wolf

 

 

Lasiin kaatuu kevyesti utuista kultaoranssia olutta, joka vaahtoaa varsin maltillisesti. Brettaa sisältävien oluiden kanssa sietääkin olla aika varovainen pullotussokerien kanssa, sillä ajan myötä se kyllä syö kaikki sokerit ja paine kasvaa. Tuoksussa on brettan tallimaisuutta aika runsaasti sellaisen hieman pidempään ikääntyneen Orvalin tavoin. Pirtsakan päärynäinen, hieman hapokas ja tumman marjainen aromikkuus. Ehkä anismaisuutta myös hennosti, mikä ei vahvoissa belgityyleissä mitenkään normaalista poikkeavaa ole. Monista tripeleistä tuttua hunajaisen tapaista maltaisuutta myös, mutta taustatekijänä. Yleisilme on varsin brettainen. Suutuntuma on lempeästi mutta selkeästi suuta supistavan hapokas joten hieman sourien suuntaan, mutta pehmeästi ja maltaisesti. Hyvää funkya farmhouse tuntumaa, mutta hiilihappoisuus on auttamatta liian vähäistä - se tekee juotavuudesta hieman raskaan kun sellainen tietty vahvan oluen makeus nousee sitä kautta tarpeettomasti hieman liiaksi pinnalle. Maukas hedelmäisyys ja miellyttävä maku kuitenkin. Tällainen villihiivaisempi tripel tulkinta ei kaupallisissakaan täysin poikkeuksellinen ole, sillä tripel katsaukseeni taannoin mahtui yksi hieman vastaava, joskin myös runsaasti humaloitu yksilö - Ardenne Triple. On hyvää. Raikkaus olisi parempi runsaammalla hiilihapotuksella, mutta kuten sanottua niin ymmärrän varman päälle vetämisen näissä kokeiluissa. Pullopommit ovat paitsi vaarallisia, niin myös sydäntäsärkevää hukkaa - näin hyvänmakuinen olut kyllä ansaitsee tulla juoduksi.

Kiitos Grandelle tästä! Tästä satsista on vielä luvassa Raparperisaisonien maistelu jossain kohtaa tulevaisuudesssa. Siihen asti kiitos ja kuulemiin. 

Granden Panimo löytyy Instagramista @grandenpanimo

Kotiolutta: Granden Jovaru Saison perus- ja brettaversio

Nyt sitten maistoon Granden Panimon eli Jan-Erik Granbackan kotipanimon oluita Tampereelta. Olen hänen oluitaan päässyt maistelemaan aiemminkin, ensimmäisen kerran jo vuonna 2017 eli aivan uunituoreesta harrastajasta ei enää ole kyse. Aiemmat arvioni Granden oluista löydät tästä linkistä. Granden kotipanimon voit ottaa instagramissa seurantaan @grandenpanimo.

Tällä kertaa Grande lähetti maistettavaksi erittäin mielenkiintoisia hiivavetoisia oluita. Paketissa oli neljä eri saisonia ja yksi tripel. Kaikki blogiani muutaman vuoden seuranneet ovat kenties havainneet että juuri näistä kahdesta tyylistä olen tehnyt mittavaa... sanotaanko nyt vaikka taustatyötä. Aloitan setin läpikäynnin liettualaisella Jovaru farmhouse / kveik hiivalla käytetyillä saisoneilla, joissa toisessa on Jovaru hiivan lisäksi myös useampaakin eri brettanomyces hiivakantaa. Oluet on käytetty niinkin korkeassa kuin 35 asteen käymislämpötilassa, ei se täysin epätyypillistä saisonhiivoille ole ja kveikeillehän tuo saattaa olla ihan peruslämpö, mutta joka tapauksessa siis käymisestereitä pitäisi varmaan irrota. Tätä hiivaa saa myös kaupallisesti ainakin Omega Yeastin valikoimista.

 

Jovaru Saison

~4% | Humalat: EKG ja Hallerthau Blanc

Vaalea utuisen keltainen väri ja vitivalkea ilmava vaahtokukka. Nätti on. Tuoksu on hyvä ja yllättävän saisonmainen vaikka siis kveikillä käytetty. Hiivassa on samanlainen omenankuorimainen raikas hedelmäisyys ja varsin tuntuvasti myös mausteisuutta. Sellaista pippurimaistakin, kuten saisoneissa toisinaan. Humalointikin tuntuu varsin runsaalta tai ainakin se nousee aromikkaana tuoksuun. Maussa on aito saisonmainen kuiva lopetus ja hyvä, mutta ei ylilyövä terhakkuus katkerossa ja hiilihapoissa. Tosi raikas suutuntuma! Makua on myös runsaasti eli matala prosentti ei tarkoita laimeaa. Maku on hedelmäinen - ihan sellaista ”aitoa belgihedelmää” päärynänkuorimaiseen ja hieman omenaiseen tapaan. Lisäksi mausteisuutta joka yhdessä katkeruuden kanssa luo miellyttävän jälkimaun. Jälkimaussa nousee vähän appelsiinimaistakin makua kielen päälle. On kyllä liettualainen hiiva tuottanut hienot belgityyliset nyanssit tähän. En yhtään tiennyt mitä odottaa mutta menisi siis ihan aidosta belgistä. Erittäin raikas, erittäin juotava ja prosentteihinsa nähden myös runsasmakuinen olut. Tosi hyvä!

Jovaru Bretta Saison

~5% | Humalat: EKG ja Hallerthau Blanc

Sitten samasta oluesta versio usealla eri brettanomyces kannalla höystettynä. Ulkonäkö on samanlainen, mutta tuoksussa on tietysti heti funkyä meininkiä. Tallimaisuutta ja nahkasatulaa sekä edelleen raikas hedelmäisyys. Suutuntuma on tavallaan kuivempi, mutta mielestäni katkero hälvenee huomattavasti nopeammin ja loppuvedossa onkin nyt rapsakkuuden sijaan brettaisuutta ja hedelmäisyyttä tosi nautinnollisen pehmeänä. Omenaisuus korostuu, hieman sellaista hapokastakin tuntua, mutta jatkuvasti hedelmäisyys edellä. Onpa yllättävästi erilainen. Oletin että sama yleistuntuma mutta brettaa lisänä, mutta tässä onkin pehmeämpi ja jotenkin hienostuneempi suutuntuma. Hiilihapotkin ovat jotenkin hyvin silkkiset. Tuntuma on oikeastaan varsin Orvalin tyyppinen - sellainen hienostuneempi, kuten jo mainitsin. Mauthan ovat pitkälti samoja kuin perusversiossa, mutta hedelmäisempi tämä on ja tietysti villihiivaisempi eli funkkia löytyy. Bretta tuntuu syövän humaloinnista vähän kärkeä tylsemmäksi ja hedelmäisyys pääsee sitä kautta enemmän koholle. Tosi hyvää tämäkin. Vie makua vähän perusversiota syvemmälle ja toimii itselleni vielä hieman paremmin. Samat highlightit eli erinomainen raikkaus ja juotavuus. Kunnon kesäoluita kumpikin!

 

Kiitos Grandelle näistä ja jatketaan muiden paketin oluiden parissa sitten myöhemmin. 

Maistossa Maku Imperial Stout perusversio ja Aussie Rum Barrel-Aged

Tällä kertaa otan tarkasteluun Maku Brewingin Imperial Stoutin perusversion ja australialaisissa Bundaberg rommitynnyreissä kypsytetyn version samasta oluesta. En ota oluita rinnakkain vaan kaatelen vuoronperään vähän lasiin ja makustelen rauhassa. Rinnakkainvertailu tuntuu aina hieman sellaiselta suoritukselta, ensin siemaus tuolta ja sitten tuosta - vuorovedolla pääsen itse enemmän rauhallisen nautiskelun makuun. Siitähän oluessa on kuitenkin kysymys - nautiskelusta. Sen olen tässä nyt jo yli kymmenen vuoden mittaisella olutblogistin matkalla sentään oppinut. Se ei ole paljoa, mutta on se jotain. 

 

Speksit ovat molemmissa tölkeissä samat. Neljä raaka-ainetta - vesi, ohramallas, humala, hiiva. Vahvuutta tyylille ominaiset 10%. Perusversio on tullut suoraan Makun käymisastioista ja Aussie Rum versio kypsynyt jonkin aikaa aiemmin rommia sisältäneissä tynnyreissä. 

 

 

Lasiin ensin perusversio, joka on minulle ennestään tuttu. Olut debytoi aikanaan joskus ehkä vuonna 2016 ja silloin 8,5% vahvana. Viime vuonna maistamani versiot olivat 9,1% vahvoja. Tällä kertaa vahvuutena siis 10% eli tavara on entisestään jämäköitynyt. Lasiin kaatuu mustaa olutta, jonka ylle muodostuva vaahto on rusehtavan mokkaista ja hieman viipyilee lasin reunoilla lasia pyöritellessä. Kertoo osaltaan oluen vahvuudesta. Tuoksu on paahteisen maltainen, tumman suklainen ja voimaa uhkuva. Hieman brittihiivan kaikuja ja humalaisuuttakin löytyy. Monipuolisen maltainen maku - paahteisuus alussa hallitsevana, lopussa lakritsaisuus nousee ja karamellimaisiakin sävyjä löytyy matkan varrelta. Hyvin tasapainoinen, täyteläinen ja miellyttävän hyvärunkoinen imperial stoutti. 

 

Sitten merirosvoversiota eli rommitynnyrissä kypsytettyä. Tuoksu on huomattavan erilainen heti kättelyssä eli ensinenässä. Tammimainen tynnyröinnin perustuoksu heti melko voimakkaana ja kuivatun hedelmäinen sekä rusinainen rommimainen tuntu on pinnalla, mutta paahteinen imperial stoutin pohjavire löytyy vaivatta kaikkine herkkuineen sieltä alta. Suutuntuma on myös jonkin verran kepeämpi, mutta varsin pehmeä ja runsas siitä huolimatta. Maussakin tynnyröinti on selkeänä, mutta jälleen kerran Makun tapauksessa ei ylilyövänä elementtinä - oluessa on edelleen sopivasti makeutta ja paahteisuutta ja tynnyröinti tuo siihen vielä oman lisänsä päälle. Hieman alkoholisempi tuntuma kuin perusversiossa, mutta se kuuluu näihin tynnyrikypsytettyihin - ja luonnollisesti kuluukin, koska kyseessähän on rommitynnyrissä kypsytetty versio.

Palaamme perusversioon ja nyt huomio kiinnittyy tässä erityisesti runsaan mallaspohjan suklaisiin ja lakritsaisiin makuihin ja suutuntuman täyteläisyyteen. Tämä on muuten todella hyvää imperial stoutia. Ei kikkailua eikä säätöä - laadukas ja ryhdikäs perustekeminen kunniaan. Vaikka maltaisuutta on tuhdisti niin sitä ei ole liian tuhdisti, mutta kuitenkin riittävän tuhdisti niin että sen voi laittaa tynnyriin - käy järkeen, vai kuinka?

Rommitynnyröity on heti perusversion jälkeen tosiaan voimakkaampi ja lämmittävämpi, mutta ei niin täyteläinen, vaikka vahvuus onkin sama. Maku on tässä intensiivisempi ja voimakkaampi, mutta perusversiossa hurmannut maltaisuuden monipuolisuus tavallaan hukkuu tänne sekaan. Rommitynnyri on kuitenkin hyvä, tykkään tästä enemmän kuin bourbonversioista. Tämä on hieman pirteämpi - hyvät kuivahedelmät, ei niinkään vaniljaisuutta saati sellaista suoraviivaista viinaisuutta. Malaga tynnyreissä kypsynyt oli tästä ehkä vielä hienostuneempi, mutta lopullista totuutta on vaikea sanoa pelkkien muistikuvien perusteella. Rommitynnyri joka tapauksessa siis toimii ok.

Olipa hieno maistelu taas tänään. Pari varsin jykevää olutta, mutta ilman kiirettä ja jäpitystä. Ikiaikainen tynnyrikypsytettyjen oluiden sääntö pätee tälläkin kerralla - paskasta ei kultaa saa, mutta erinomaisen hyvä olut voi tynnyrissä saada vielä lisää sävyjä. Tässä tapauksessa kyse on tietenkin jälkimmäisestä - hieno olut, joka saa vielä lisää sävyjä tynnyröinnistä. Onko tynnyröinti sitten jokaisen makuun on jokaisen itse päätettävissä.

Maistellut oluet saatu panimolta.

 

AI Brew - Oppiva olut V3.0 ORIGO ja V3.1 VERSO

 

AI Brew on kiertolaispanimo, jonka oluet on toistaiseksi valmistettu Lohjan UG Breweryllä. Oluen konseptina on tekoäly, joka kehittää reseptiikkaa oluista saadun palautteen perusteella. Maistoin ihan ensimmäistä kaupallista versiota toukokuussa 2021 ja nyt homma on edennyt versioihin 3.0 ja 3.1. Konsepti on samalla laajentunut niin, että jatkossa uusista versioista julkaistaan aina ORIGO ja VERSO versiot, joista ORIGO edustaa palautteen perusteella saatua yleisintä kehityssuuntaa ja VERSO sitten toiseksi yleisintä kehityssuuntaa. Olut on tietysti edelleen tyyliltään american session ipa. Otan oluet maisteluun nyt peräkkäin ja katsotaan kumpi maistuu tänään minulle paremmin. Aloitetaan luonnollisesti ORIGO versiosta.

AI Brew V3.0 ORIGO

5,2% | Vesi, ohramallas, kaura, humala (Cascade ja Simcoe), hiiva

Lasiin kaatuun kaunis läpinäkyvän oranssi, jopa hieman kuparista vivahdetta omaava olut. Pitsikäs vaahto viipyilee lasin pinnalla pitkään. Raikas tuoksu on varsin intensiivisen humalainen ja hyvät selkeät aromit nousevat lasista. Tässä on sitrusvetoinen hedelmäisyys, jossa myös pihkaisuutta ja havuisuutta. Aavistus karamellimaisuutta mukaan nousevassa kohtalaisen tukevan oloisessa maltaisuudessa. Oikein kunnon IPAn tuoksu. Maku harvoin tuollaisen tuoksun jälkeen pettää, eikä niin käy nytkään. Raikkautta, rapsakkuutta ja sopivasti hedelmäisyyttä. Aluksi humalointi tulee hyvin sitruspainotteisen hedelmäisenä, kääntyen loppua kohti sitten varsin havuiseen suuntaan, joka yhdessä katkeroinnin kanssa tuo kokonaisuuteen miellyttäviä länsirannikon tuulahduksia. Mielestäni kaiken kaikkiaan selkeämmät aromit kuin ensimmäisessä versiossa. Maltaisuus toimii taustalla, mutta ei vähäpätöisesti. Runko riittää hyvin ja hennon karamellimaiset sävyt monipuolistavat makua. Mallaspohjassa mielestäni selkeä muutos ensimmäiseen versioon, toki omiin muistikuviini monen kuukauden takaa, verraten. Ja nimenomaan parempaan ja monipuolisempaan suuntaan. Erittäin hyvin toimiva kokonaisuus, en oikein löydä moitteita. Itse tykkään kun on runkoa ja sitä kontraamaan löytyy katkeroa - hedelmäisyys on sitten kaikki bonusta siihen päälle. 

Sitten siirryn AI Brew:n saitille arvioimaan oluen. Yleisarvosanaksi annan niinkin korkean kuin 4.5, koska olut osui erittäin hyvin yksiin omien makumieltymyksieni kanssa eikä laadussa ole moitteen sijaa. Tästä voi taas halutessaan siirtyä tarkempiin makukommentteihin ja minähän toki ruksaan sinnekin. Mielestäni olut on sitruksinen, havuinen ja karamellinen. Ulkonäkö erityisen kaunis, minulla on soft spot tällaiseen väriin. Humalointi myös - tasapainoisesti aromia ja katkeroa. Nimenomaan niin, että molempia löytyy, ei vain aromia. 

 

No sehän oli hyvä. Otetaan sitten seuraavaksi toiseksi yleisin kehityssuunta. 

 

AI Brew V3.1 VERSO

Vesi, ohramallas, vehnämallas, kaura, humala (Centennial ja Columbus), hiiva

 

 

Lasissa nyt selvästi ORIGO versiota vaaleampaa olutta, joka on yhtälailla läpinäkyvä ja kestävävaahtoinen. Tuoksussa on voimakkaammin havuista, hieman jopa pippurisen mausteista humalaisuutta, jonka hedelmäisyys on edelleen varsin sitruspainotteista. Aavistus myös metsämansikkaisuutta nousee kun oikein lasia pyörittelee ja hartaudella nuuhkii. Centennial ja Columbus toki ovat näitä kuuluisia C-humalia, jotka olivat muodissa ennen NEIPAn kultakautta. Tuoksussa on selkeä ero myös mallaspuolella, josta karamellisuus puuttuu nyt ja sen tilalla on hieman vehnäisyyttä. Humalat enemmän pinnalla kuin toisessa versiossa - tai toisin sanoen mallaspohja päästää ne enemmän etualalle. Maku on tässäkin hyvä ja ilahduttavasti katkerointi taas purevaa ja pitkäkestoista sorttia. Mahtavaa jos arviot ovat ohjanneet oluen katkeroinnin tähän suuntaan - vaikka olihan se jo ensimmäisessä versiossa ok kuosissa, mutta ei siis ole ainakaan vähennetty ja toki katkerointi tyyliin olennaisesti kuuluukin. Makuprofiili on varsin sitruksinen ja loppua kohti jopa tiukan greippinen ja havuisuuttakin löytyy. Tämä on toista versiota kuivempi ja suoraviivaisempi. Vehnä tuo toki kuohkeutta ja kaura täyteläisyyttä mukaan eikä rungon kantavuudessa ole moitittavaa, mutta se hennon karamellimainen tasapainottava pykälä tästä puuttuu ja siksi pidin ORIGO versiosta itse enemmän - ja annoinkin sille omallakin mittapuulla todella hyvän arvosanan. 

Arvioidaanpa sitten tämäkin. Yleisarvosanaksi tälle 4.0 (pykälät ovat 0.5 välein). Mielestäni tämä oli sitruksinen, mausteinen ja kuiva. Mausteinen toki enemmän sellaista katkeroinnin mukanaan tuomaa tuntua, eikä niinkään mitään yrttisyyttä tai vastaavaa, mutta tuoksusta löysin mielestäni jopa pippurisuutta - sen verran voimakas humalointi on. Ulkonäkö tässä aika perus, raikkaus hyvä ja humalointi oikein hyvä - perinteinen jyystö kunniaan... mutta miksi ei vähän vaikka mosaicia vielä, ihan sillai aavistuksenomaisesti. Laitetaan tähän siis vielä kohtaan aromihumalointia saisi olla vielä enemmän. Kokonaisuutena siis hyvä, oikeastaan tosi hyvä. Se toinen versio oli vaan vielä parempi! 

 

En tiedä antoivatko omat arvioni tekoälylle paljoa kehitettävää koska melko kritiikittömiä ne ainakin olivat, mutta mielestäni molemmat versiot toimivat omanlaisinaan tosi hyvin. Ilahduttava myös huomata, että ne olivat keskenään tosi erilaisia, vaikka sitten kuitenkin samanlaisia - eli sitrusvetoisia session ipa oluita molemmat. Tämähän oli varsin mukavaa ajanvietettä, kiitos AI Brew:lle oluista.

Arvioidut oluet saatu AI Brew:ltä.