Kotiolutta: Panimon Duuni Royal ClusterFuggle

Jyväskyläläisen Panimo Duunin kaksikolta (Pekka Vesala & Jouni Raninen) maistoon taas erittäin mielenkiintoinen olut. Valtakunnallisessa kotiolutkilpailussa tänä vuonna tämä olut oli stout & porter sarjan ykkönen.  Olut on pullotettu jo yli vuosi sitten, 22.12.2017, joten kypsymisaikaa on ainakin ollut.

Royal ClusterFuggle

8,3% | 60 IBU 

Maltaat: Pale ale, Chocolate, Cara plus 200, Beech smoked, Black

Humalat:  Cluster, Fuggles 

Mausteet: Sherry-Oloroso tammilastuja

Tekijän kommentit: 

"Suomen paras kotona tehty tumma olut 2018, ainakin Valtakunnallisen kotiolutkilpailun raadin mukaan. Tehtiin siitä meidän vanhasta ClusterFugglesta imperial-versio, joten siitä nimen Royal-lisuke. Viimeisteltiin tynnyrilastuilla ja ihan jees siitä sitten tuli."

Käytännössä musta olut, jonka vaahto on väriltään mokkainen. Tuoksu on konvehtimaisen suklainen, paahteinen ja  kevyesti tammimaisen tynnyrinen. Todella hienosti asettunut, voimakas, mutta samalla jotenkin lempeä tuoksu. Tyyleistä mieleen tulee lähinnä imperial porter, mutta miksi ei stoutikin. Pehmeys vie lähinnä stoutin suuntaan - lakritsaisemmat miellän enemmän stouteiksi. Tyylinussinta sikseen, koska sillä ei toisaalta mitään väliä ole. Lastutus on ainakin tuoksun perusteella osunut aivan nappiin, se on selkeänä vivahteena, mutta ei lyö ollenkaan yli ja monipuolinen maltaisuus pääsee myös hienosti esille. Maussa on enemmän särmää, mutta varsin pehmeään loppuliukuun sekin lopulta asettuu. Paahteinen maltaisuus nousee esiin tuoksua voimakkaammin ja lakritsaisemmin. Savuisuuttakin esiintyy, mutta sitäkin vain vivahteena. Lastukypsytys tulee nyt nielaisun jälkeen selkeänä ykkösenä esiin, mutta onneksi erittäin miellyttävän makuisena. Runko on keskitäyteläinen - omaan makuuni se voisi olla hieman runsaampikin, mutta isosta asiasta ei ole kyse. Koitin nyt kerrankin jotain keksiä, kun pojat on perkule taas niin erinomaisen hyvän oluen tehneet. On paahdetta, on suklaata, on "tynnyriä" ja humalaakin mukavasti. Monipuolista on - tuoksun sekä maun voimakkuus on hyvällä tasolla ja taas kerran kokonaisuus sointuu niin hienosti yhteen. 

Tein huvikseni myös vanhan tyylisen Olutopas reittauksen ja siinä pisteet 9-4-9-4-17 toisivat kokonaispisteet 43/50. Se on kova lukema. Kiitos Duunille hienosta oluesta taas kerran.

Kotiolutta: Antin ja Puavon Ropa-Antti 2 (DDH APA)

Sitten maistoon kotiolutta Joensuusta Puavolta ja Antilta. Näiltä tekijöiltä en ole ennen olutta maistanutkaan. Kyseessä on trendikäs DDH, eli  double dry hopped, APA - kuivahumalointi on siis suoritettu kaksivaiheisena. Vahvuutta 6% ja katkeroa peräti 110 IBUa. Ensin vähän tekijöistä heidän omin sanoin, sen jälkeen linkki oluen täyteen reseptiikkaan ja sitten vihdoin maistamaan. 

Ropa-Antti 2

DDH APA | 6,0% | Pilsner, Pale Ale, Carapils | Magnum, Citra, Amarillo, Cascade

Tekijän kommentit:

Tässä vähän taustatietoa meistä vielä. Kaksikon panomestari Antti on lukenut foorumeita hurjan määrän, ja rakentanut n. 30 litraisen laitteiston DIY-meiningillä kylmälaatikkoon - suihkuputken sisäkuorta, jämäkuparia + liitospaloja ym. hyödyntäen. Antti oli pannut parikymmentä olutta aiemmin, mutta mm. muuton ja perheenlisäyksen takia panoharrastus oli pari vuotta tauolla. 

Joensuussa kun Antti tutustui Puavoon, Puavo alkoi kiusoittelemaan että pitäisi tehdä tuorehumaloitua olutta siirtolapuutarhaan ja kotipihaan aiemmin istutetuista humalista (cascade ja polaris). Ajatuksena pitää oman sadon oktoberfestit, ja tehdä pieneen sadonkorjuujuhlaan hyvin epäortodoksinen hop-forward apa. Koska istutetut humalat ovat nuoria, ne eivät tuottivat vaan tosi pieniä käpyjä eikä niitäkään paljoa. Tilalle sitten pikaisen suunnittelun jälkeen klassikko-jenkkejä Amarillo, Citra ja Cascade, ja katkerot Magnumilla. Oluen ensimmäinen versio oli erittäin positiivinen yllätys, ja lähes koko 19 litran pullotettu erä meni Puavon järjestämissä 15 hengen koti-oktoberfesteissä. 

Oluen onnistuttua erinomaisesti, päätettiin tehdä uusi erä pienillä muutoksilla. Oluen seuraavaan erään nostettiin hieman huuhteluveden lämpötilaa ja säädettiin kaiken käytetyn veden pH:ta alaspäin kipsillä. Tarkoituksena saada maltaista hieman enemmän irti, ja humalille vielä lisää puraisua. Katkeroa lisättiin reseptissä vähän entisestään. Oluen humalaprofiilia muutettiin käytännön syystä siten, että kuivahumaloinnin toinen osa tehtiin pelkästään Citralla. Tämä oli lähinnä käytännön syistä kun skaalattiin reseptiä lennossa vähän suurempaan keittokokoon ja Citraa sattui olemaan isompi paketti. Aromihumaloinnissa humalien suhde on sama kuin edellisessä versiossa. 

Oluen nimi, Ropa-Antti 2, tulee sananmuunnoksena APA-oluttyylistä ja Rontti-nimisestä tanskandoggista, joka oli ensimmäisessä erässä hyvin avulias pyöriessään keittiössä omalla sirolla olemuksellaan.

Oluen täysi reseptiikka täällä: http://brewgr.com/recipe/60271/ropa-antti-2-recipe

Oranssihtava, utuinen ja vaahdoltaan lasin loppuun asti kestävä olut. Tuoksu on huumaavan humalainen - siitä löytyy sitrushedelmien kuoria, kukkaisuutta ja ananasmaista sekä hieman kuusenhavuistakin aromikkuutta. Raikas ja erittäin intensiivinen tuoksu. Olut laskeutuu kielelle ja katkero hyömäisee melkein heti kehiin ja jatkuu pitkälle loputtomaan jälkimakuun asti. Voimakas katkeruus eittämättä syö mehukkaasta hedelmäisyydestä tai ainakin sen aistimisesta jonkinlaisen siivun pois, mutta on sitä fruittia nytkin menossa mukana. Mehukas ananasmaisuus ei kauaa ehdi kielellä vaikuttamaan, ennen kuin katkeron myötä mennään enemmän sitruskuorimaisiin ja greippimäisiin tykityksiin. Vahvoja makuja ja katkeroakin sen verran (paljon!), että 6% oluen runko ei ole yhtään alimitoitettu - yhtään kevyempi ei tuota tykitystä näin nautinnollisella tavalla varmaan kestäisikään. Laatutasossa ei ole moitteen sijaa ja hiilihapotuskin on oikealla tasolla. 

Erittäin hyvää kotiolutta siis taas kerran, ei voi muuta kuin esittää nöyrän kiitoksen ja hyvän joulun toivotukset tekijöiden suuntaan - kiitos!

Kotiolutta: Panimo Duuni Inkeri

Jyväskylän kaksikolta maistoon nyt inkiväärillä maustettu Inkeri.

Inkeri

5.7%, 27 IBU. 

Maltaat: Pils, Munich light, Crystal 30, Wheat 

Humalat: Simcoe 

Mausteet: Inkivääri 

Tekijän kommentit:

Meidän eka yritys inkiväärillä maustetusta oluesta. Kevyt, vienosti karamellinen mallaspohja, johon 0,5kg inkivääriä mäskäykseen ja keittoon, sekä toiset 0,5kg "kuivahumalointina". Ei ihan nappisuoritus, mutta ei tuota nyt tympäise juodakaan.

Utuinen kultaoranssi olut, jonka vaahto on kestävä. Inkivääri tuoksuu voimakkaasti ja raikkaasti jo heti olutta kaataessa ja nenää kun vie lähemmäs niin aistimus vain voimistuu. Mainittakoon tässä kärkeen heti, että en ole inkiväärin ystäviä, oluessa ainakaan. Jenkkityylinen humala tuoksuu sitrusmaisen hedelmäisenä taustalla. Jostain syystä inkivääri tuntuu aina hieman pistävältä omaan nenääni, se on ehkä syy, miksen siitä liiemmin välitä. Huikean raikkauden tunnun se kuitenkin olueen usein tekee, kuten tässäkin. Makukin on raikas ja suutuntumaa myöden varsin rapsakan juotava. Inkivääri kutkuttelee ja jopa nipistelee hieman. Sanoisin sitä olevan tässä melko reilusti, ainakin enemmän kuin oma makuni sopuisasti sallisi. Mallaspohja on kepeä, mutta ei ohut - onnistunut. Katkero on onneksi myös kepeä, koska voimakkaan inkiväärin kanssa yhdessä se voisi kampittaa juotavuuden kokonaan. Jälkimaku on voimakkaasti inkiväärinen ja pitkä. Ei osu omaan makuuni, mutta varmasti kehityskelpoinen pohja, jos inkivääri on se juttu. Mallaspohjasta posia, mutta inkivääriä vähentäisin reilusti. Nyt tuntuma on hieman sellainen suuvesimäinen - raikastaa!

  

Kotiolutta: Panimo Duuni Jitter

Jyväskylän yhä ihailtavan aktiiviselta kotipanotandemilta tuli blogistille "pieni" joululähetys. 12 pulloa kuutta eri olutta ja joukossa toinen toistaan mielenkiintoisempaa kamaa. Aloitetaan nyt kevyemmästä päästä ja 101 vuotiasta Suomea juhlistaen kotimaisella humalalla maustetulla oluella.

Jitter 

4.9%, ~20-30 IBU

Maltaat: Pale Ale, Vienna, Red, Cara Plus 10, Cara 30, Cara 50 

Humalat: Paikallista humalaa, Northern Brewer

Lisäksi kuusenhavuja mäskäykseen 

Tekijän kommentit:

"Tämä on taas jälleen sellainen paikallistuotos, eli humalat on 90% lähituotantoa. Pullon kyljessä oleva IBU johtuu ajatus- ja laskuvirheestä, kun nakattiin sitä paikallista saunanseinushumalaa tuoreena kuivatun sijaan, niin paino oli about nelinkertainen ja laskut sitä myöten päin mäntyä. Toisaalta eipä siitä alfahappopitoisuudestakaan ollut varmaa tietoa, eli Stetson-Harrison on vahvana tässä. Mallaspohjaa tehtiin vähän karamellisemmaksi kuin aiemmin."

Kuparinen, läpikuultavan utuinen olut, joka vaahtoaa muhkeasti ja vaahto jättää kaupan päällisiksi komeat pitsitkin lasin reunoille. Tuoksu on mallasvetoinen karamellisine, leipäisine ja toffeemaisine vivahteineen. Humalista tulee vienoa hedelmäisyyttä ja juustoisuutta (kuin vanhaa humalaa) sekä kepeää mausteisuutta mukaan. Tosin mausteisuus voi yhtä hyvin olla kuusenhavuistakin peräisin. Humalatkaan eivät ole vanhoja olleet, kun on tuoreeltaan "wet hop" tyyliin käytetty. Maku on täyteläisen maltainen, aluksi jopa hieman äiteläkin. Bockin veroinen muhkeus, vaikka vahvuutta on vähintään prossan verran tyypillistä bockia vähemmän. Humalat jäävät tietysti taustatekijäksi, kun laskutkin oli päin mäntyä, mutta kyllä tässä hedelmäisyyttäkin on, niin että sen noteeraa. Onko se sitten käymisaromikkuutta vai humalaa, niin en osaa sanoa. Katkeruus sen sijaan on kevyttä, eikä täysin riitä tasapainottamaan maltaan makeutta. Hyvää olutta kuitenkin. Makeana ja täyteläisenä sekä pehmeän hiilihappoisena myös täyttävän ruokaisaa. Sahtimiehenä tykkään kyllä makeasta ja rehevästä ja lisäksi tietysti arvostan suuresti kotimaisen humalan ja kuusen käyttöä. Tuo neulasmaisuus onkin sellainen, että se taitaa tuntua tässä eniten vasta jälkimaussa sellaisena hieman mentholimaisena havuisuutena. Laadukas ja mielenkiintoinen olut, niin kuin Duunilla aina.