Kotiolutta: Hop Amore IPA

Sitten maistoon kotiolutta Lauri Virtaselta. Kirjoittamieni pussimäskäysohjeiden pohjalta aloittanut, mutta sittemmin 27-litraisesta sähköisestä säilöntäkattilasta (kuvassa oikealla) itselleen panovehkeet modannut keravalainen on tempaissut ronskisti kuivahumaloidun IPAn, jota halusi lähettää minullekin maistettavaksi.

Hop Amore IPA

7,2%, 77 IBU

Maltaat: Maris Otter, Pilsner, Melanoidin, Cara Plus 10, kaurahiutaleet, vehnä ja lisäksi keittoon kandisokeria.

Humalat: Centennial, Cascade, Amarillo, Challenger, Chinook

Hiiva: Wyeast 1272 American Ale II

Kuivahumalaa peräti 6g/litra, kahdessa erässä lisättynä. Ensimmäinen satsi on viettänyt 7 päivää pöntössä ja toinen 5 päivää. Koko resepti alla olevassa kuvassa. 

 

 

 

Oranssihtavan rusehtava sameahko olut, joka muodostaa vitivalkoista, melko runsaan pitsikästä vaahtoa. Tuoksu on erittäin aromikkaan humalainen - pehmeää passionhedelmää, aprikoosia ja hedelmäsokerimaista nektariinisuutta. Jälkinosteessa hieman hunajaisuuttakin, joka on kenties kandisokerin tuottama efekti. Leipäistä, hieman karamellista maltaisuuttakin löytyy hedelmäpedin alta. Maku on pehmeä - katkerointi on IPA-oluelle kevyt, mutta hedelmäisyydessä sitten kyllä löytyykin. Jälleen hedelmäisen humaloinnin jälkimainingeissa nousee kandisokerimaista hunajaisuutta, joka sopii ihan hyvin runsaan hedelmäisyyden sekaan. Maltaisuus on miltei täyteläistä ja hiilihapotus sopivan maltillista, tästä johtuen juotavuus on erittäin helppo. Laatu on täysin kunnossa, eli mitään ikäviä sivumakuja tai aromeita ei oluesta löydy. Mallaspohja on hyvä, mutta näin täyteläinen ja pehmeä runko kaipaisi kyllä lisää katkeroa, jotta kunnolliseen aitoon ja huumaavaan IPA-fiilikseen päästäisiin. Isot plussat runsaasta kuivahumaloinnista, sen kyllä huomaa, sillä niin ihanan tuoreesti nousee lasista tuo valtaisa hedelmien vyöry. Todella miellyttävä ja nautittava hedelmänektarimainen olut. Kuuluisa klisee tähän loppuun - jos olisin itse tehnyt, nauttisin satsin rauhassa pois tyytyväisyyttä myhäillen.

Rinnakkaisvertailu: Kolmen kotipanimon Imperial Stoutit (Rabbit Street, Kouvostoliitto, Vähä-Aho)

Nyt on maistajalla tiukka setti edessä - kolme kotitekoista Imperial Stoutia jo kykynsä todistaneilta kotipanijoilta. Vastaikkain tai rinnakkain, miten sen nyt ottaa, Rabbit Street, Kouvostoliitto ja Vähä-Aho. Eiköhän tästä kuitenkin jollain tavalla joku "voittaja" saada julistettua, joten pientä kilpailuasetelmaakin kieltämättä kodan savussa leijuu. Päivä on ollut loistava tähän asti, joten on mukava päättää se korkealla nuotilla tällaiseen ekstriimiin maisteluun. Vietiin puoliltapäivin lapset hoitoon ja lähdettiin rouvan kanssa "treffeille". Ensin ravintolaan syömään ja sitten päivänäytökseen Poriin katsomaan "romanttista" The Revenantia, jossa elokuvasta Oscarinkin voittanut DiCaprio pistää ensin pataan karhua ja sen jälkeen Tom Hardya. Kova ja brutaali pätkä. Metsien mies, savuisen kodan sankari, katseli kaksi ja puoli tuntia komeaa maisemaa ihan fiiliksissä. Naisväkikin kesti loppuun asti.

Rinnakkainmaistelu ei ole mitenkään suunniteltu, mutta minulla nyt sattui olemaan kolme eri kotitekoista Imperial Stoutia kaapissa, joten päätin ottaa ne rinnakkain kisaamaan. Tekijät eivät siis ole lähettäneet oluitaan tätä vertailua silmällä pitäen.

Oluiden speksit lyhyesti:

Rabbit Street Imperial Stout 

~9,5%

Maltaat: Munich, Pilsner, Vienna, Bambergin savumallas, Special B, Roasted barley, Chocolate, Medium peated, Black malt, Caramunich. Lisäksi vaaleaa mallasuutetta ja tummaa ruokosokeria.

Humalat:  Chinook, Columbus ja Warrior (kaikki amerikkalaisia)

Hiiva: T-58 (belgityylinen)

Kouvostoliitto HC IS 2

9,7%, 120 EBU, 150 EBC

Maltaat: Pale Ale, karamellimaltaat, paahdettua ohraa, paahdettuja maltaita, hiutaleita, sokeria.

Humalat: Magnum (GER), Columbus (USA), Goldings (Englanti) ja Styrian Goldings (Slovenia)

Hiiva: Jenkkihiiva

Lisäksi mausteena tammilastuja.

Vähä-Aho Godmason

10,1%, 100 IBU

Maltaat: Pale Ale, Dark Ale, Smoked Malt, Munich, Crystal 300 EBC, Chocolate, Roasted barley, tumma siirappi. 

Humalat: Columbus (USA)

Hiiva: US-05.

Mielenkiintoinen setti siis. Kaikki kolme miltei samanvahvuisia. Kahdessa on savumallasta, yhdessä belgityylinen hiiva ja yksi on tammilastujen päällä kypsytetty. Rabbit Streetin Imperial Stoutin jenkkihiivalla käytetty versio (sama erä, mutta vierre jaettu eri pönttöihin) pääsi taannoisessa Sonnisaaren kotiolutkisassa kärkikymmenikköön. Kouvostoliiton alkuperäinen HC (Handicap), pärjäsi aikoinaan kohtalaisesti Taisto -kotiolutkisassa ja maistui blogikollega Jaskalle. Vähä-Ahon Godmason on taasen saanut innoituksensa #AvoinOlut -kampanjan suosituimmasta reseptistä, Hiisin Iku-Turso Imperial Stoutista.

Olen valinnut oluille kolme erilaista lasia, etten pysty vahingossa sekoittamaan niitä keskenään. Jos joku menee ns. "hukkaan", voin aina tsekata kamerasta kuvaa, jossa oluet ovat alkuperäisjärjestyksessä rinnakkain. 

Ensin Rabbit Street, sitten Kouvostoliitto, sitten Vähä-Aho. Asetelma on kutkuttava... eiköhän korkata. Kaadan ensin pulloista noin puolet ja pistän sitten korkit takaisin päälle. Toinen kierros sitten myöhemmin.

Laseihin kaatuu mustia oluita. Kouvostoliiton tammilastukypsytetty lähtee vaahtoamaan aivan julmetusti. Rabbit Street vaahtoaa kohtuudella ja vaahto on näyttävän mokkaista. Vähä-Aho ei juuri vaahtoa.

Tuoksultaan Rabbit Street on selvästi kahvisin, siinä on oikein kunnon tumman kahvipapuista meininkiä. Kouvostoliiton oluessa tuoksuu vaniljainen tammi ja pehmeämmän karamellimainen maltaisuus. Vähä-Ahon olut on joukon hedelmäisin ja tumma siirappi tuntuu tuoneen hieman hunajaistakin aromikkuutta peliin.

Tarkemmalla nuuhkuttelulla Rabbit Streetin belgihiiva tulee selvästi esiin hieman anismaisena mausteisuutena. Kouvostoliiton vaahdon asetuttua tuoksuun alkaa tulemaan monimuotoista kahvimaisuutta ja noitapillimäisen suolaista lakritsaisuuttakin. Vähä-Ahon olut on kenties kolmikosta se epätyypillisin Imperial Stout. Siinä ei paahteisuus ole niin suuressa roolissa kuin tumma siirappisuus, hunajaisuus ja jopa mämmimäisyys. Rabbit Street ehkä keulilla näin ekalla tuoksukierroksella, mutta Kouvostoliitto seuraa läheltä. Vähä-Ahoon en täysin saa otetta, sitä pitänee maistaa ensin.

Maultaan Vähä-Aho on myös jännän siirappimainen, muistuttaa oikeastaan enemmän vahvaa belgialea kuin Imperial Stoutia. Hiilihappoisuus on melko maltillista ja katkero puraisee kohtuullisesti. Pientä happamuuttakin nousee makuun - olisiko jopa sattunut huono pullo kohdalle? Kokonaisuus ei tunnu aivan tarkoitetulle.

Kouvostoliiton olut laskeutuu kielelle kuivakan katkerana ja tuntuvan tammimaisena. Bourbonmainen vaniljaisuus lähtee keskivaiheilta lentoon ja katkeron puraisu terävöityy loppua kohtia. Jälkimaku on espressomainen ja suolainen. Aiai, nyt pisti kyllä Kouvostoliitto kovat pohjat, on nimittäin namia! Katsotaanpa miten Rabbit Street vastaa. Hörppy vettä kuitenkin väliin.

Rabbit Street on makeampi ja täyteläisempi, mutta ei heti iske aivan niin lujaa kuin Kouvostoliitto. Maku rakentuu hitaammin ja kokonaiskuvan saavuttamiseen vaaditaan useampi hörppy. Maltaisuus on tässä suklaisempaa ja runsaampaa, kahvimaisuus tulee pehmeämmin ja jälkimakuun jää vielä tahmaavaa makeutta. Katkero jää hieman makeuden jalkoihin, mutta kyllä se sieltä pitkältä takamatkalta loppumakuun vielä tunkeutuu. Savuisuutta ei juuri tunnu, mutta belgihiivan mausteisuus on nätisti framilla. Kouvostoliitto tässä vaiheessa niukasti keulilla. Yleensä nämä makeammat ja täyteläisemmät impyt, kuten Rabbit Streetillä nyt, maistuvat minulle hyvin, mutta tammisuus ja iskevyys viehättää Kouvostoliiton HC:ssa nyt kovasti.

Alkoholisuus on kaikissa aika hyvin piilossa. Lämpöä nousee rintaan, mutta makuun ei viinaisuutta tule. Harmittaa tuo Vähä-Aho nyt, sillä lievä etikkainen vire vaan nousee oluen lämmettyä - se ei siis mitä ilmeisimmin ole tarkoitetussa kunnossa, vaan jotain on nyt sattunut. Kisa on nyt kahden kauppa. Tässä välissä nautiskelen yhden grillaamani ulkofilepihvin ennen toista maistelukierrosta.

Pihvin jälkeen totean, että Vähä-Ahon Godmason on edelleen sitä samaa - ei tarkoitetussa kunnossa. Se saa nyt jäädä lopullisesti sivuun tästä maistelusta. Kiitämme kuitenkin osanotosta, harmi, että nyt kävi näin.

 Round 2 - FIGHT!

Vertailu on nyt aiempaa helpompaa, kun kilpakumppanit mahtuvat samaan aikaan käsiin. Tuoksut kisaavat tasapäisesti. Rabbit Street on humalaisempi, kahvimaisempi ja suklaisempi. Kouvostoliittoa hallitsee vaniljainen tammisuus, jota tukee lakritsaisuus, suolaisuus ja pieni alkoholin vire. Rabbit Street on tasapainoisempi ja hemmetin hyvä. Kouvostoliitto taas enemmän extremen puolella balanssin suhteen, mutta mielenkiintoinen ja intensiivinen. En nyt aio olla tuttuun tapaani tylsä ja mainita toisen toimivan toisena päivänä ja toisen toisena päivänä paremmin - nyt selvyyttä ja rankingiä peliin! Tuoksun perusteella pidän enemmän Kouvostoliiton vaniljaisesta tammisuudesta ja lämmöstä. Se iskee nyt lujemmin, kuin Rabbit Street, ja sekin tosin on kaikin tavoin herkullinen.

Sitten makuun. Rabbit Street edelleen täyteläinen, runsasmakuinen ja tyylikäs imppi. Jenkkihumala nousee esiin ja belgihiivan mausteisempi ote tuntuu selvänä, mutta ei dominoivasti. Ei todellakaan olla kaukana tyylin kaupallisesta kotimaisesta huipusta. Kouvostoliitto on kuivempi, ehkä jopa vielä katkerampi ja viskimäisyydessään hieman alkoholisempi kuin kilpakumppaninsa. Ei niin tasapainoinen ja varma, vaan yllättävämpi ja intensiivisempi. Tammisuus on kyllä runsasta, ehkä jopa liiaksikin, sillä loppua kohti alkaa jo hieman tökkimään. Rabbit Street sen sijaan kaatuu vaivatta loppuun asti. Belgihiivan efekti korostuu täysin lämpimänä ja jenkkihiivan greippiliuku puree. Maultaan näin lasien loppupuolella Rabbit Street tuntuu olevan hieman edellä.

Lopullinen ratkaisu on vaikea tehdä - Kouvostoliitossa on brutaalia voimaa, mutta Rabbit Street suorittaa varmemmin. Lopulta käy kuitenki niin, että Kouvostoliitto kompastuu hieman liian pinnalla olevaan tammimaisuuteen, joka tosin ekalla kierroksella vielä piti kisan kärkipaikkaa. Loppupeleissä Rabbit Streetin herkullinen ja sopivan maltillisesti belgivivahteinen "perus-impy" on nautittavampi - hemmetti, sitä voisin ottaa vaikka toisenkin, mutta Kouvostoliiton HC:ta tuntuu riittävän jo vajaat kaksi lasillista. Julistettakoon siis maistelun voittajaksi Rabbit Street erittäin maukkaalla ja tasapainoisella oluellaan!

Kouvostoliitolle 9, Rabbit Streetille 9+ ja Vähä-Aholle ei pisteytystä ilmeisen laatuongelman vuoksi.

Kiitokset tekijöille oluista, olipa hemmetin hieno ilta näiden parissa!

Olutarvio: Fuller's Past Masters 1914 Strong X

Past Masters 1914 Strong X

Panimo: Fuller's, Englanti
Oluttyyli: English Strong Ale
Alkoholipitoisuus: 7,3%
Saatavuus: Alkon tilausvalikoima (5,65€ / 0,5l)

Lontoon lyömätön Fuller's iskee taas tiskiin uuden Past Masters -sarjalaisen, eli menneiden vuosikymmenien uudelleen henkiin herätetyn reseptin. 1914 Strong X on siis Fuller'sin reseptikirjoista vuodelta 1914 löytynyt "Mild Ale", joka on nyt valmistettu samalla reseptillä uudelleen, mutta vahvempana kuin aiemmin. 

X Ale was colloquially known as "Four Ale" in London because it cost 4d a pint. It was a mild ale, however, 2014 Past Masters has been made slightly stronger at 7.3% ABV. The same raw materials have been used: pale ale malt, Brewer’s invert syrup No3 and dark syrup to give the sugars for fermentation. The hops include Goldings and Fuggles from England, although they may have been sourced from Belgium in the original brew in 1914.

Olen tykännyt näistä sarjan oluista todella paljon aiemmin. Varsinkin Past Masters Double Stout ja Old Burton Extra ovat osuneet kohteeseen.

Kaunis, kirkas, kultaoranssi ja rennosti vaahtoava olut. Tuoksu on hyvin Fuller'smainen - raikasta hedelmäisyyttä ja kukkeaa hunajaisuutta suhteellisen kliinillä, hieman hedelmäisellä käymisaromikkuudella. Käytetyt sokerisiirapit tuntuvat tulevan läpi hieman hunajaisella otteella. Humalointi on miellyttävän kukkeaa. Maku on kukkainen, luumuinen ja taatelimainen - hunajaisuutta tuntuu jälleen kandisokerimaisen kuorrutteen kera. Alkoholi paistaa tämän panimon kohdalla epätyypillisesti taustalta hieman läpi, mutta kukkaisuus on kyllä herkullista ja hedelmäisyyskin rokkaa. Suutuntumaltaan olut on keskitäyteläinen, lämmin ja sopivan maltillisesti hiilihappoinen. Maukas siemailtava, mutta ei tästä nyt irtoa sitä Fuller'sin taikaa - alkoholipitoisuus tulee liiaksi läpi ja tasapaino on hieman sivussa optimaalisesta. Periaatteessa kertamaistolla hintansa arvoinen, jos Fuller's panimona iskee, mutta toisaalta tämän voi ohittaa ja ottaa sen perinteisen Golden Priden, joka nyt vaan toimii paremmin.

Yhteenveto

Hedelmäinen, hunajainen ja turhankin "lämmin"

ARVOSANA: 8-

Olutarvio: Laitilan Kukko Schwarz

Kukko Schwarz

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Suomi
Oluttyyli: Schwarzbier
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Arviointikappale saatu panimolta)

Nyt maistoon Suomen suurimman pienpanimon juuri tölkissä markkinoille tullut Schwarz, jonka panimo minulle näytepakkauksessaan lähetti. Tölkissä on mukana myös panimon viime viikolla lanseeraama "makumittari", johon pääsin itsekin antamaan oman mielipiteeni viime syksynä. 

Makumittareita

Kävin panimolla Laitilassa työpäiväni jälkeen. Ensin minut vietiin panimokierrokselle, jonka jälkeen istahdettiin panimomestarin ja markkinointipäällikön kanssa kokoustilaan. Käytiin läpi makumittarin perusidea - eli panimon tavoite oli luoda pakkausten kylkeen asteikot oluen muutamalle perusmaulle. Sitten eteeni tuotiin aina neljä pikkumukia kerrallaan panimon oluita. Pisteytin jokaiset neljä olutta, jonka jälkeen verrattiin tuloksia panimon omiin pisteytyksiin ja sitten tuotiin taas seuraavat neljä olutta jne. Maistelutilaisuus oli melko jännittävä, ainakin ihan ensimmäisiä oluita arvioidessa, vaikka miltei vastaava pisteytys on tietysti tuttua Olutoppaasta jo vuosien ajalta - ei sitä kuitenkaan aiemmin ole ollut oluista vastaava Panimomestari seuraamassa meikäläisen suorittamista. Oli hieno huomata, miten omat arvioni ja panimon sisäiset arviot osuivat melko hyvin yksiin - yksittäiset palkit saattoivat oluesta riippuen olla eri mittaisia, mutta palkkien antama kokonaiskuva oluesta oli samansuuntainen. Olisi ollut mukava kirjoittaa tästä ja panimovierailusta hieman pidemminkin jo viime syksynä, mutta asiasta pyydettiin vaikenemaan siihen asti, että panimo saisi mittarit pakkauksiin ja oman tiedotteensa ulos. Samasta syystä minulla ei ole kuviakaan. Yllättävän pitkään julkaisu sitten ottikin, sillä vierailin panimolla tosiaan viime lokakuussa. 

Sitten itse käsillä olevaan olueen, eli Kukko Schwarziin. Olut on siis schwarzbier, eli mustaolut, eli käytännössä tumma lager. Maltaina Münich, Crystal 300 ja Black. Humalina Magnum ja Hersbrücker. Olut on gluteeniton. Panimon antaman saatteen mukaan loppuominaispaino on jätetty korkeaksi tai kuten saatteessa sanotaan "käyttämättömien sokereiden muokkaama", jotta olut olisi täyteläisempi. 

 

Kirkas, punertavan ruskea ja vaahdoltaan runsaan pitsinen olut. Tuoksussa on paahteista limppua, kevyttä suklaisuutta ja siirappisuutta sekä ruohoisen yrttistä humalointia. Olut on suussa varsin täyteläinen maitokauppavahvuiseksi, hiilihappoja hieman turhan paljon, mutta pyörittely ja odottelu auttaa siihen. Maku on edelleen tuoksun tavoin paahteisen ja hieman (siirappisen) imelletyn limppuinen. Katkeruutta on kohtalaisesti ja jälkimakuun jää yrttisruohoinen kuivempi vire. Paahtomaltaan suklaisuutta aivan aavistus joukossa myös. Puhdasmakuinen, ehkä makeudessaan enemmän tummaa lageria kuin yleensä kuivemman ja kovemman paahteista schwarzia muistuttava, mutta yhtä kaikki laadukas olut. Myös aiemmin ilman arviointia nauttimani Kukko Helles oli puhtaan maltainen ja raikas - ei panimolle aiemmin tyypilliseen tapaan hernekeittomainen tai vihannesmainen. Mukava havaita, että lähipanimoni alkaa nostaa tasoaan. 

Yhteenveto

Tasapainoinen, makeampi schwarz.

ARVOSANA: 8