San Franciscon klassikkopanimo toi IPAn markkinoille vasta viime vuonna. Näin tämän hiljattain ranskalaisessa nettikaupassa ja otin tietysti heti koriin. Huikea panimo ja mikäli IPA on tasoltaan lähelläkään panimon klassista Liberty Ale APAa, on käsillä huippuolut. Panimon kotisivut tarjoavat oluesta kaikki tärkeimmät faktat ja mm. raaka-aineet on esimerkillisesti lueteltu:
Maltaat: Blend of Two-Row Pale, Munich & Caramel Barley Malt
Humalat (keittoon): Cascade, Bravo, Apollo
Kuivahumalat: Cascade, Apollo, Citra, Nelson Sauvin, Haas Experimental No. 431
Parasta ennen päiväys lienee 2 vuotta pullotuksesta eteenpäin ja tässä tapauksessa takaetiketissä seisoo 01/2017. Oletan pulloni olevan siis tammikuussa pullotettu ja täten jo selvästi elämänsä ehtoopuolella, vaikka päiväykseen toki matkaa onkin. Pullotuspäivä olisi parasta ennen päiväystä tärkeämpi tieto kuluttajalle, mutta harmittavan harvoin niitä oikeasti näkee.
Kuparinen, kirkas, vaahdoltaan runsas ja runsaan pitsikäs
olut. Tuoksu kertoo sen mitä värikin jo enteili, eli karamelliseen
mallaspohjaan rakennetaan. Humalointi on kuitenkin greippisen kukkaista ja
hieman sitrusmaista, mutta intensiivisyydessä jäädään kriittisesti tyylin
parhaille – niille vaalean mallaspohjan omaaville. Tuoreus vaikuttaa pysyneen ihmeen hyvänä iästä huolimatta, mikäli siis tulkitsin iän oikein. Maku on makeahko,
trooppishedelmäinen ja loppua kohti tiukempaan greippisyyteen kuivuva. Hyvät
katkerot tarjoavat riittävästi kontrausta maltaan makeuteen. Maussa ei ehkä hedelmäisyys ole enää sitä ihan freeseintä enää, mutta oluen perimmäinen luonne taitaa silti tulla esille.
Perinteinen Anchor tuntuu jääneen tai suosiolla jättäytyneen brutaaleimman,
mutta samalla hekumallisimman hophead villityksen ulkopuolelle ja lasissa on
tasapainoinen, mutta itselleni liian maltainen ja ”varman päälle” vedetty
tulkinta tyylistä. Vastaavia tuotteita on markkinoilla paljon, mutta tämäon kuitenkin klassikkopanimon statuksella ja
satavarmalla laadulla valmistettu. Hyvä IPA, mutta vain hyvä.
Taianomaisen Saison Dupontin kuivahumaloitua spessuversiota on valmistettu vuodesta 2010 alkaen. Aluksi ilmeisen pieneen jakeluun, mutta nyt jo laajemmin - esim. Ruotsin "Alkosta" eli Systembolagetista tämän vuoden versiota saa. Kuivahumalointiin käytetty lajike vaihtelee vuosittain ja tämän vuoden versiossa lajikkeena on brittiläinen Minstrel. Niin outo lajike, etten ollut ennen kuullutkaan, mutta sehän oikeastaan vaan lisää oluen kiinnostavuutta.
Utuinen, kultaoranssi ja vaahdoltaan mittava sekä järjettömän pitsikäs. Tuoksussa perusdupontin pippurisia, kukkaisia ja yrttisiä tuoksuja, mutta nyt hedelmäisemmin - lisänä lähinnä appelsiinia ja sitruunankuorimaisuutta. Aavistus myös saippuaisuutta, jota ei sitäkään perusversiossa ole. Maku on yhtä juhlaa! Alla jo yksinäänkin erinomainen Saison Dupont, mutta nyt vielä hedelmäisemmin ja katkerokin tuntuu saaneen vielä yhden vaihteen lisää. Hedelmäistä, kuivaa, katkeraa, mausteista. Harvemmin nämä tuunaukset ylittävät klassikkostatuksen omaavan perusoluen, mutta nyt niin vaikuttaa käyvän. Kuitenkin, mikäli hinta-laatusuhde otetaan huomioon, on perusversio edelleen ylivertainen, mutta jos ajatellaan vaan tuotteen ominaisuuksia, niin tämä kuivahumaloitu tuntuu ainakin nyt olevan omaan suuhuni karvan verran maistuvaisempi - hedelmää on enemmän ja sehän sopii mulle.
Nopeaa blogipäivitystä nyt tuoreeltaan heti näin arviointitilaisuuden päätyttyä. Minua pyydettiin jokin aika sitten osallistumaan Rauman karsintoihin sahdin SM-kisoihin, mutta eihän mulla sahtia ollut tulossa ja aikataulukin oli mahdoton, joten jouduin kieltäytymään. Minua pyydettiin tästä huolimatta tilaisuuteen mukaan ulkopuolisena kutsutuomarina. Olin kunniasta erittäin otettu. Paikka oli Unajassa ja merenrannalla tietysti, Raumalla kun ollaan. Todella idyllinen sijainti.
Paikalle odotettiin kolmea osanottajaa, mutta lopulta tunnin odottelun jälkeen kyseessä oli kahden osanottajan tiukka kamppailu. Virallinen tuomari toi pöytään numeroidut lasit - tässä tapauksessa 2 ja 3, koska sahtikisoissa ei ole koskaan selvää ykköstä.
Taistelu muodostui todella tiukaksi. Molemmat sahdit olivat erittäin kovatasoisia. Väri oli sama, puhdasta sahtimallasta molemmissa - ainakin luultavasti. Toinen oli pehmeämpi, miedompi ja kaikin puolin lempeämpi, mutta myös juotavampi. Oikein puhdaspiirteinen sahti. Toinen oli vahvempi, lämmittävämpi, katajaisempi ja humalaakin oli käytetty. Puhdaspiirteinen, mutta vahvuutta oli hieman liikaa. Paikalla oli viisi tuomariston jäsentä ja pehmeämpi sahti voitti äänin 3-2.
Näin ollen pehmeämpi sahti jatkaa 8.8, eli tulevana lauantaina Pertunmaan sahtikisoihin Rauman edustajana. Toivon onnea ja menestystä tälle loistavalle sahdille!
Äänestyksen jälkimainingeissa paikalle saatiin vielä 69-vuotias Sahtimestari Vermuntilan kylästä. Mestari totesi ykskantaan tason erinomaiseksi - kuten olimme jo itsekin huomanneet. Samalla pienet maistelulasit vaihtuivat isoihin tuoppeihin ja hanaa avattiin tiuhaan tahtiin. Keskustelu rönsyili parin tunnin ajan, sahtia kaadeltiin puolin ja toisin ja oppi siirtyi sukupolvelta toiselle - niin sahtiasioissa kuin muissakin. Hieman siinä juopumaankin pääsi, mutta se on näissä tilaisuuksissa kai ihan normi, enkä pistänyt ollenkaan pahakseni.
Olen otettu, että pääsin kutsuttuna paikalle. Ensi vuonna lupasin osallistua ihan omalla sahdilla ja tuoda pari muutakin paikallista sahdintekijää mukaan. Sahtikulttuuri elää Raumallakin!
Reittausblogin kautta aikojen ensimmäinen kilpailu on tullut siihen
pisteeseen, että on aika julkistaa voittajat ja voittaneet teokset!
Kilpailun säännöt olivat yksinkertaiset:
Luo missä tahansa taidemuodossa (kuva, piirros, maalaus, video, runo,
laulu, haiku, origami, veistos, näytelmä jne...) saksalaista
olutkulttuuria ja/tai reinheitsgebotia kuvaava teos.
Teoksia kilpailuun lähetettiin yhteensä 27 kappaletta, joista
olen nyt seulonut kolme olutlaatikon voittajaa. Tehtävä oli vaikea, sillä
kärkipäässä erot olivat mitättömän pieniä. Mielelläni olisin
useammallekin laatikon suonut vaivannäöstä ja heittäytymisestä
kilpailuun. Valintaperusteina pidin ensisijaisesti sitä, että teos
miellytti tai viihdytti tuomaristoa, eli minua ja tietysti sitä, että
se vastasi tehtävänantoa. Massiivista bonusta sai siitä, mikäli teos
oli varta vasten kilpailua varten tehty ja siitä huokui se, että sen
eteen on nähty aikaa ja vaivaa - oluthan pitää ansaita. Näillä
perusteilla mm. vanhat lomakuvat saksasta, vaikka olivatkin hyviä,
putosivat heti kärkijoukon ulkopuolelle (joskin yksi niistä tulee
saamaan erityismaininnan ja lohdutuspalkinnon, mutta siitä lisää myöhemmin).
Kolme voittajaa, joita en rankkaa paremmuusjärjestykseen (koska siinä
ei olisi mitään pointtia) ovat (aakkosjärjestyksessä):
Belzebul -elektroduo (Aleksi Leskinen ja Teemu Nordlund),
kappaleellaan "Puhtaus On Puoli Juomaa"
Julius Paananen, piirroksellaan "Prost 1516"
Ville Kiviniemi, sarjakuvallaan "Yllättävä vierailija"
Voittajateokset ja perustelut teoksittain:
Belzebul -elektroduon "Puhtaus On Puoli Juomaa" (päävoitto)
PUHTAUS ON PUOLI JUOMAA -SAATE
Kerran oli aika jolloin tarkemmin määrittelemättömään saksalaiseen
kylään kerääntyneet uskon miehet onnistuivat puhtauslakia soveltaen
luomaan oluen, jonka puhtaus ja kirkkaus oli niin täydellistä, että
luojansa kokivat sitä nauttiessaan transsiin verrattavia olotiloja.
"Puhtaustranssin" kerrotaan olleen voimakkaimmillaan yhdessä koettuna,
joten eräänlaiseen lahkoon vertautuva yhteisö alkoi pitää säännöllisiä
kokoontumisia oluen ja yhdessäolon merkeissä. Äänekkään ja iloisen
juhlan sijaan kokoontumisista muodostui tyyneyden ja hartaan tunnelman
vahvistamia seremonioita. Kenties tämä oli yhteisön uskonnollisen
taustan ansiota.
Ajan kuluessa erikoisista kokoontumisista muodostui legenda, josta
moni oli kuullut, mutta kukaan ei tuntunut tietävän mitä niissä
todella tapahtui. Tosiasiat tapaavat värittyä, joten täsmällinen
dokumentaatio aiheesta on ollut äärimmäisen harvinaista - aina tähän
asti.
Hiljattain edesmenneen, syvällä rakkaudella olueen suhtautuneen
harrastajan jäämistöstä löytyi tuntemattomalla salakielellä laadittu
laaja, mutta osin tuhoutunut dokumentti, joka myöhemmissä
tutkimuksissa osoittautui salaisen lahkon "puhtaustranssissa"
esittämäksi ylistyslauluksi.
Ohessa on kuultavissa teoksen säästyneiltä osiltaan tarkasti,
tieteellisissä olosuhteissa rekonstruoitu jäljennös. Kukaan ei tiedä
tarkalleen, miltä teos kokonaisuudessaan kuulostaisi, tai miksi se
muistuttaa erehdyttävästi 70-luvun saksalaista elektronista musiikkia
- tai varsinkaan sitä, miksi salakielinen sanoitus muistuttaa
hätkähdyttävän paljon suomen kieltä.
Entä olut itsessään? Sitkein legenda väittää, että laulu on
tosiasiassa salakielinen arvoitus, joka oikein tulkittuna paljastaa
tarunhohtoisen juoman reseptin. Mikäli joku kunnianhimoinen taho
joskus onnistuisi luomaan juoman uudelleen, tulisiko sen siltikin
säilyä salaisuutena - joka väistämättä on enemmän kuin osiensa summa -
äärimmäisenä aatteen ja omistautuneisuuden symbolina? Voiko yhdellä
juomalla olla niin suunnaton vaikutus?
Näiden näkemysten ja ajatusten valossa kappale tulisi kuunnella.
Hypnoottinen biitti. Onhan se huikeaa, että joku tai jotkut tekevät tällaisen oodin puhtauslain kunniaksi minun kilpailuni vuoksi, varsinkin kun aikaa oli vain viikko. Suomenkielisen laulun alkaessa tulee mielleyhtymiä melodian osalta johonkin vanhaan Kotiteollisuuden kertsiin, mutta en saa päähäni mihin. Aikaa, vaivaa ja oluttakin lienee käytetty teoksen valmiiksi saattamisessa - olutlaatikko on ilman muuta ansaittu!
Julius Paananen ja teos "Prost 1516" (päävoitto)
Teoksen graafinen tyyli vahvoine linjoineen miellyttää suuresti -
tämähän sopisi vaikka tulostettavaksi kodan seinälle. Prost, eli
"Kippis" ja reinheitsgebotin syntyvuosi 1516, toimivat teoksessa
ylistyksenä sekä saksalaiselle olutkulttuurille isoine tuoppeineen,
että itse puhtauslaille.
Ville Kiviniemen sarjakuva "Yllättävä vierailija" (päävoitto)
Kolmas voittaja on sarjakuva, jota nauroin vedet silmissä heti ensisilmäyksellä. Teoksesta paistaa
perehtyminen Reittausblogin syvimpään (mutta tuskin kuitenkaan synkimpään?)
olemukseen. Tyylillisesti teos kirjoitusvirheineen on jostain
hätäisesti MS Paintilla kyhättyjen nettimeemien ja "oikean sarjakuvan"
(mitä se ikinä onkaan) välimaastosta. Juuri sellaista humoristista
otetta, jota kisaan toivoinkin. Aivan huikea.
Pitkään pähkäilin, ottaisinko kolmen joukkoon "Prost 1516" piirroksen
sijaan Santeri Happosen erittäin tyylikkäästi ja ammattitaitoisesti
toteutetun videon, mutta piirros veti lopulta pidemmän korren, siinä
vaan on sitä jotain. Taustalla paikkaa kärkkyi pitkään myös Juho
Mannisen vesiväri/tussi/lyijykynä -teos "Brauer von Bayern", joka
sekin on erittäin hyvä.
Santeri Happonen "Bier" (lohdutuspalkinto)
Santeri Happonen palkitaan hienosta videostaan pienimuotoisella
kotiolutlähetyksellä, jonka pistän matkaan jahka saan täällä
kotipanimossa jälleen pienehkön kesälomaseisakin (ei ole jaksanut...)
jälkeen tuotannon käyntiin. Otan yhteyksiä kun hyvää lähetettävää taas
löytyy. Eihän tuota nyt vaan voi jättää palkitsematta.
Juho Manninen "Brauer von Bayern" (5€ lahjakoodi Biershop-Bayerniin)
Kolmen pääpalkinnon ja Santeri Happosen bonuspalkinnon lisäksi annan
5€ alennuskoodin Biershop-Bayerniin Juho Manniselle teoksesta "Brauer
von Bayern" ja erikoislisänä 5€ alennuskoodi samaiseen kauppaan myös
Pekka Luukkaiselle, jonka valokuva saksalaisesta lasten kuvakirjasta,
vaikka olikin "vain lomakuva" viime keväiseltä Münchenin matkalta,
puhutteli suuresti.
Pekka Luukkainen "kuvakirja" (5€ lahjakoodi Biershop-Bayerniin)
Pekka Luukkaisen lomakuvassa on saksalainen lasten kuvakirja, jonka nimen
Pekka muistaisi olleen "Mein erste Bayern Buch" tai jotain sinne päin.
Tässä kiteytyy oleellinen saksan ja baijerin olutkulttuurista. Itsekin
kolmen lapsen isänä olen lapsille aikoinaan noita kuvakirjoja
"lukenut" - "katso, siinä on auto, osaatko sanoa auto?". Baijerissa
isät voivat lukea lapsilleen kirjaa "katso, siinä on olut, osaatko
sanoa olut?", tai bratwurst, eikä siinä ole mitään ihmeellistä, se on niin kiinteä osa kulttuuria.
Kiitos kaikille osallistuneille ja onnittelut voittajille!
