Olutarvio: Brewdog This.Is.Lager

This. Is. Lager

Panimo: Brewdog, Skotlanti
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat

Viime lauantaina grillikota lämpesi UEFA Champions Leaguen finaalin ajaksi. Mukana mm. kotioluita raumalaiselta Smooth Rock Breweryltä ja Olutoppaan nimimerkki vertiltä. Aloitin pidennetyn illallisen kuitenkin keveimmästä ja kaupallisimmasta päästä Brewdogin lagerilla.

We had a simple aim. To reclaim one of the world’s formative beer styles in honour of the great German and Bohemian Pilsners of the 19th Century.

Saksan ja Tshekkien suuntaan siis mennään kuvauksen perusteella ja humalatkin vahvistavat tämän - Hersbruckeria Saksasta ja klassista Saazia Tshekistä. Näiden lisäksi myös amerikkalainen Columbus mainitaan. Katkeruutta 40 IBUa, se on hyvä määrä maitokauppavahvuiseen pilsneriin, esim. Pilsner Urquellissa on Alkon mittausten mukaan 25 IBUa.

Kultainen, kirkas ja vitivalkoista hieman höttöisen ilmavaa vaahtoa päälleen muodostava olut. Tuoksu on viljavan maltaisa ja hieman kukkean humaloitu - oikeastaan melko mitäänsanomaton. Urquellissa on selvästi enemmän ytyä, tämä on neutraalimpi. Maku jatkaa tuoksun linjoilla - maltaisuutta, ehkä pientä diasetyylin häivähdystä ja sitten yllättävänkin maltillinen puraisu. Aromipuolella on vain pientä kukkaisuutta. Suutuntuma on hyvä, siitä kiitokset. Runko on sopivan täyteläinen tähän vahvuuteen ja hiilihappoisuus on pidetty sopivalla tasolla. Mauiltaan ei ihmeellinen, mutta suutuntuman vuoksi ihan mukava juotava, tuhannesti parempaa kuin vissyvesimäinen bulkkitavara, mutta urkki on kuitenkin selvästi parempi. Välimallin pils.

Yhteenveto

Väliinputoaja

ARVOSANA: 7½

Maistelussa Sori Brewing Garden Wit ja Out of Office Session IPA

Tallinnaan joukkorahoituksella panimon pykännyt ja itsestään suurta meteliä pitänyt Sori Brewing on aloittanut oluenteon ja tuotteita on alkanut näkymään jopa Raumalla asti. Nämä kaksi olutta, jotka ovat ainakin toistaiseksi panimon ainoat alle 4,7 prosenttiset, ostin Ruokapuoti Lumosta. 

Vaikka kyseessä on siis virolainen pienpanimo-olut, on etikettitekstit ainakin näissä selvällä suomenkielellä. Viron markkinoille on kenties omat etiketit. Etiketin mukaan Out of Office IPA on panimon kolmas keitto, eränumero #003 ja päiväyksestä (13.5.2016) päättelisin oluen pullotetun 13.5 - vain hieman yli kolmen viikon ikäistä, eli ilahduttavan tuoretta siis. Garden Wit on erää #004 ja pullotettu seuraavana päivänä, 14.5.

Ensimmäisenä maistoon Garden Wit. Belgityylinen witbier, joka on maustettu korianterilla, appelsiininkuorella ja ruusunmarjalla. Kaksi ensin mainittua ovat witbierille tyypillisiä mausteita, mutta ruusunmarja on eksoottisempi valinta.

Utuinen, kultainen ja mukavan runsaasti sekä pitsikkäästi vaahtoava olut. Tuoksu on raikkaan belgivetoinen - korianterisuus tulee kärjessä kepeänä ja sen jäljissä runsaasti appelsiinia ja taustavireenä happaman belgihiivan mausteinen viba. Hyvä tuoksu! Maku on yllättäen kuivemman mausteinen kuin witit yleensä - suutuntumaa pyöristävän vehnän osuus ei ole niin pinnalla ja mausteisuus kehittyy lähes saisonmaisiin mittoihin asti. Sellaista Hoegaardenin tyylistä pehmeää appelsiinin ja sitruunaisuuden tuntua - josta itse pidän - tässä ei juuri ole. Ruusunmarja, luullakseni, tulee kehiin keskivaiheen jälkeen oluen mennessä kohti nielua. Mausteisempi ja sen vuoksi myös kuivemman purevampi kuin witit yleensä - Farmhouse Wit... Wit Saison? Ihan hyvä, mutta ei sittenkään sellainen pehmeä ja litroittain kipattava kuin  tyylin arkkityypit, joita siis itse ennemmin suosin.

Seuraavaksi Out of Office Session IPA. Jenkkilän humalia tietysti käytetty, kattaus on klassinen Simcoe, Cascade ja Centennial.

 
Utuinen, kultaoranssi ja runsaan pitsikkäästi vaahtoava olut. Tuoksussa on heti kaatamisen jälkeen herkullista trooppista hedelmäisyyttä raikkaasti ja tuoreesti. Oluen oltua lasissa hetkisen mukaan tulee myös hieman pellettimäistä karkeampaa yrttistä osastoa - silti moninkertaisesti hedelmäisempi kuin esim. Olvi IPA, josta en tykännyt ollenkaan. Mallas ei tuoksussa pääse "häiritsemään", kuten ei näissä keveissä humalamehuissa yleensäkään. Maku on purevan katkera - tietysti jo pakollisesta ohutrunkoisuudestakin johtuen - mutta hedelmäisyys ja fruktoosinen tuntu kontraavat purennan kohtalaisesti. Miellyttävä juoda, ei kaukana Keisari 66:sta sen loiston päivinä, mutta Founders All Day IPAn hekumallisuuteen on vielä matkaa.

Ihan hyvä ensikosketus Sorin oluisiin. Laatutaso on korkea ja reseptitkin kohdillaan, josko nyt eivät aivan täysin omaan makuuni sopivia. Sitten vaan odottelemaan, että jätkien verkkokauppa avautuu, niin pääsee maistamaan sitä vahvempaakin osastoa ihan täällä kotosalla.

Panopäiväkirja: Kaikkein Pyhin Quadrupel 5.6.2015

Tässä kotipanimoni panopäiväkirja, eli käytännössä "lokikirja" siitä mitä tapahtui 5.6.2015:

Tavoite:

Panna noin 11% Quadrupel tyylinen vahva belgiale, jossa mausteena omalta tontilta haalitut kataja, kuusenkerkkä ja punaherukanlehti sekä lisäksi appelsiininkuori ja kotimainen hunaja.

17.00

Oluen työstö alkaa maltaiden mittaamisella. Reseptiin 2kg Pilsneriä ja 0,5kg Biscuitia, Vehnää ja CaraRye -ruismallasta.

17.10

Mäskäysvesi, 10 litraa, lämpenee pestyssä kattilassa. Tavoitelämpötila on 75 celciusta ja siihen kun täräyttää maltaat sekaan niin pitäisi olla mäskäyslämpöistä - tässä reseptissä tavoiteltu mäskäyslämpötila on 69 astetta. Pistin myös uunin lämpeämään noin 70 asteeseen, laitan kattilan sinne mäskäyksen ajaksi.

Maltaat

17.20

Mäskäysvesi on 75 asteen lämpöistä. Nostan kattilan lattialle patalappujen päälle ja kaadan maltaat sekaan. Sekoitan vimmatusti ainakin puoli minuuttia. Lämpötila näyttää 67-68 astetta. Nostan kattilan levylle ja lämmitän koko ajan sekoittaen. Reilun minuutin päästä lämpötila on noin 69 astetta. Nostan kattilan uuniin ja asetan uunin piippaamaan 60 minuutin päästä.

Mäski ennen uunia

17.30

Ulos keräämään oluen mausteita - katajanoksia, kuusenkerkkiä ja punaherukanlehtiä. Lapset innoissaan apuna.

18.30

Mäski on muhinut jo noin 70 minuuttia - otan kattilan pois uunista. Mäskin lämpötila näyttää 70 astetta - uuni kenties lämmittänyt, vaikka jätin sen päälle 50 asteeseen, eli minimille. Kaadan mäskin käymisastian päälle asettamaani pesuvatisiivilään, johon on siiviläpussi viritetty päälle. Sen jälkeen mittaan 8 litraa huuhteluvettä kattilaan ja alan lämmittämään sitä, tavoite noin 85 astetta.

18.40

Huuhteluvesi OK. Suurin osa "ensivierteestä" on jo valunut käymisastiaan. Nostan siiviläpussissa olevan kuivahkon mäskin nyt kattilaan, jossa on huuhteluvesi ja sekoitan raivoisasti puolisen minuuttia. Annan olla hetken ja vien tässä vaiheessa keittolevyn ulos, koska suoritan keiton siellä (ei hajuja sisälle -> tyytyväinen vaimo -> voitte arvata loput).

18.50

Keittolevy on ulkona ja mäskipussikin on lillunut huuhteluvedessä aikansa. Nostan pussin ylös kattilasta, annan valuttaa enimmät vierteet kattilaan ja nostan sen sitten pesuvatisiivilään käymisastian päälle. Sen jälkeen kaadan kattilassa olevan huuhtelusta syntyneen vierteen taas siivilässä olevan mäskin päälle ja sekotan vielä kerran vimmatusti. Päätän vielä painella viimeisetkin mehut mäskistä painamalla pesuvatisiivilässä olevaa mäskiä kattilan kannella - se on täydellisen kokoinen tähän käyttötarkoitukseen. Saan käymisastiaan vierrettä sen verran kuin Brewmate kertoo, 14 litraa.

19.05

Kattila on ulkona keittolevyllä ja levy on päällä. Nyt odotellaan, että alkaisi kiehumaan. Odottelun aikana on hyvä punnita mausteet:

60g kuusenkerkkää (olisi ollut 150 grammaa ja rapiat tarjolla, mutta 60 näytti silmämääräisesti oikealta - alunperin olin ajatellut max. 30 grammaa...)

20g punaherukanlehtiä

20g appelsiininkuorta 

100g katajaa (oksia, neulasia ja marjaa) määrä kuulostaa paljolta, mutta tämä on huomattavasti vähemmän mitä yleensä käytän esim. sahtiin.

 19.20

Ei kiehu vielä. Korkkaan kotitekoisen pilsin oluenteko-olueksi. 

19.30

We have a boil! Nakkaan 10g Magnumia kattilaan ja siinä onkin tämän keiton ainoat humalat. Viritän kattilan sopivasti raoilleen, niin että DMS karkaa, mutta vierre ei kiehuessa kuitenkaan käy aivan olemattomiin. Sytytän pihagrillin ja naatiskelen pilsiäni.

20.15

Vartti keittoa jäljellä, joten sokeria kehiin! Lisään luomuruokosokerin ja tumman sokerisiirapin pienissä erissä, jottei pala pohjaan. 

20.20

Laitan siiviläpussin mausteineen (kataja, kuusenkerkkä, punaherukanlehti, appelsiininkuori) kattilaan ja painelen sitä puukontupella nesteen pinnan alapuolelle. 

20.30

Keitto ohi, joten keittolevy pois päältä ja kansi kiinni - annan siiviläpussin olla vielä kattilassa kannen alla. Uuttukoon nyt aikansa. 

20.33

Tuon desinfioidun käymisastian sisältä ulos ja nostan IKEA:n lävikön aka siivilän sen päälle ja sitten kattilassa vielä olevan maustepussin siivilään. Tämän jälkeen valutan kattilassa olevan vierteen vielä maustepussin läpi käymisastiaan. Sitten pesemään kattilaa ja desinfiointi siihen perään. 

20.36

Kaadan höyryävän kuuman vierteen takaisin kattilaan ja jälleen IKEA:n lävikössä olevan siiviläpussin läpi. Kaikki mausteet ovat pussissa yhä paikoillaan. Kaadan vierteen takaisin kattilaan siksi, että haluan suodattaa ylimääräisen ruvan pois ja lisäksi jäähdyttää vierteen mahdollisimman nopeasti vesihauteessa - kattilassa tämä onnistuu minulta parhaiten. Pistän kattilan käymisastian päälle ja annan veden valua puutarhaletkusta - vierre jäähtyy puolessa tunnissa hiivauslämpöön. 

21.20

Vierre on 22 asteista, joten kippaan herätellyn Safbrew Abbayen sekaan. Ominaispaino tässä vaiheessa on 1.080, mutta se nousee tavoiteltuun 1.093:een kunhan lisään pääkäymisen loppuvaiheessa 500g hunajaa pönttöön, kuten aikomus olikin. Nostan pöntön yläkerran komeroon, noin 18 asteiseen tilaan, jossa se saa käydä rauhassa.

Oluen valmistus on päättynyt. Nyt vielä pakolliset pesut ja sitten eteenpäin.

Maistelussa Mallaskosken Black IPA ja Black Pils

Huhtikuun lopulla sähköpostiin tipahti keskimääräistä mielenkiintoisempi tiedote. Lähettäjä oli Captol Invest, jonka konserniin Mallaskosken Panimo ja alkoholijuomia maahantuova Servaali Oy kuuluvat.

Tiedotteessa kerrottiin Mallaskosken Panimon lanseeravan uuden Black -olutsarjan: 

Yltiöoptimistisen jenkkipienpanimo-/startup– trendin jyllätessä Suomen markkinoilla Mallaskoskella ahdistuttiin marraskuussa auringonpaisteen ja iloisuuden utopistiseen tavoitteluun ja päätettiin tehdä jotain aivan muuta, paremmin omalle luonteelle sopivaa. ”Halusimme tehdä jotain, mitä ei ole Suomessa aiemmin tehty ja mikä kuvastaisi paremmin meidän sielunmaisemaamme. Pitkään pohdittuamme päädyimme Black-sarjaan, jossa kantavana ajatuksena on tehdä tummanpuhuvia tulkintoja kaikista oluttyyleistä, alkuperäiseen värimaailmaan katsomatta”, kertoo Mallaskosken panimon tuotepäällikkö Henrik Larkio. ”Idea oli mielenkiintoinen, sillä sanomattakin oli selvää että väriaineita ei tultaisi käyttämään, vaan oluen musta väri haettaisiin  pelkästään maltailla”, jatkaa Jyri Ojaluoma, Mallaskosken panimomestari.

Sarjan ensimmäisiksi oluiksi mainittiin jo vakiotyyliksi muodostunut Black IPA ja mystisempi Black Pils. Tiedotteen lopussa lukee, että näytepyyntöjäkin voisi lähettää ja nyt oli ensimmäisen kerran lähellä, että olisin pyynnön lähettänyt, mutta en kuitenkaan lähettänyt. Reittausblogin linja siis pitää edelleen, eli näytteitä otetaan kyllä tarjotessa vastaan, mutta mitään ei pyydetä. Voi kuulostaa hölmöltä, koska ilmainen olut on ilmaista olutta, mutta siinä on tietty fundamentaalinen ero. Jos itse pyydän näytteen, koen olevani velvoitettu siitä jotain kirjoittamaan. Jos näytettä tarjotaan ja otan sen vastaan, voin kirjoittaa siitä jos huvittaa.

Ilokseni toukokuun alkupuolella sitten tipahti Captol Investilta uusi sähköposti, jossa näitä oluita tarjottiin maistettavaksi. Tuulettelin voittajan elkein, olin jo lähellä sortua, mutta nyt oluet olivat jääräpäisyydestäni huolimatta käsissäni. Nyt olet siis lukemassa jälleen juttua syntisistä näyteoluista. 

Oluet ovat Mallaskosken Panimon tänä vuonna käyttöönotetun pullotuslinjaston ensimmäiset tuotteet. Pullomalli on tyylikäs ja etiketit tyylikkäästi mattamustaa kultaisella painatuksella. Etiketistä löytyy tekstit useammalla eri kielellä. Seinäjoen Sanomien haastattelussa panimomestari Ojaluoma kertookin panimon tähtäävän pulloilla vientiin:

Uusilla pullotuotteilla Mallaskoski ei suoraan rynnistä markettikauppaan. Ojaluoman mukaan menekkiä on aluksi hotelli-, ravintola- ja catering-puolelle, tulevaisuudessa mahdollisesti myös Alkon valikoimiin.

Mallaskoski tähyää vakavissaan myös rajojen yli, vaikka suunnitelmat sen suhteen ovat alkutekijöissään.

–  Oikeastaan koko pullotuslinjan idean oli, että vietäisiin tuotteita ulkomaille. Tänne kyllä tuodaan paljon ja markettien hyllyt ovat täynnä ulkomaisia merkkejä, mutta suomalaiset loistavat poissaolollaan naapurimaissakin, Ojaluoma toteaa.

Pulloissa on tölkkeihin verrattuna Ojaluoman mukaan se hyöty, että etiketti on helppo vaihtaa markkina-alueen mukaan.

– Tölkki, jossa on Palpan (Suomen Palautuspakkaus Oy) merkki, ei oikein sovi vientiin.

Ensimmäisenä näistä mielenkiintoisista uutuuksista maistoon pääsi Black IPA, jossa katkerointi hoidetaan Chinookilla ja aromipuolesta vastaavat Amarillo ja Simcoe - kaikki jenkkilän humalalajikkeita. Mallaspohjasta panimon tiedote kertoo seuraavaa: 

Black IPA:n viidestä mallaslajikkeesta koostuva mallaspohja sisältää myös kolmea mustaa mallaslajiketta. Mustat maltaat luovat osaltaan oluen makumaailmaan sopivaa paahteisuutta. ”Black IPA –olutta rakennettaessa mallaspohjalle on kaksi vaihtoehtoa; joko stoutmainen paksu ja ”raskas” tai IPA:mainen mahdollisimman kevyt. Mallaskosken Black IPA edustaa näistä jälkimmäistä”, kertoo Jyri.

Syvän musta ja maltillisesti vaahtoava olut. Mustuuden aste on vaikuttava - olut on oikeasti mustaa. Tuoksussa on sitrusmaista ja havuisen pihkaista humalointia, mutta se on enemmän pehmeän aromaattista kuin parhaaseen IPA-tyyliin iskevän huumaavaa. Mallaspohjan tuoksut kantautuvat karamellistoffeisina - paahteisuutta ei tuoksussa liiemmin ole. Maku on keskiverrosti katkera ja tuoksua paahteisempi. Humalien hedelmäinen puoli jää hieman jopa alakynteen ja kokonaisuus menee hieman yksipuoliseksi katkeron ja maltaan jyystämiseksi. Jälkimakuun nousee kahvimaisiakin piirteitä ja katkeruus jatkuu pitkälle jälkimakuun. Suutuntuma on keskitäyteläinen, ei raskas, eikä liian makea, kuten panimo tiedotteessaan lupailikin. Ehkä humalaa on sittenkin erityisesti aromipuolella liian vähän ja kokonaisuus jää aavistuksen torsoksi. 

Pisteet: 7½/10

Seuraavaksi maisteluun Black Pils, josta tiedote kertoo seuraavaa: 

Black Pils saa varmasti jo nimellään germaanipuristit takajaloilleen. ”Ajatuksena musta lager, pilshumaloinnilla ja ”extreme drinkability”. Humalointiin siis sakemannit riviin: Hallertau Magnum, Perle ja Hersbrucker.” Avaa Jyri suunnitteluprosessia turhia jaarittelematta.

Musta olut muodostaa päälleen beigevivahteista vaahtoa, joka jättää tiheää pitsiä lasin reunoille. Tuoksussa on suolaista lakritsia, paahteisuutta ja tuoreen ruohoista humalaa varsin aromaattisella otteella. Kyllä - tuoksu on ehtaa schwarzbieriä oppikirjamaisella toteutuksella. Maku alkaa lempeän paahtomaltaisena, toffeen ja suklaan pilkahdellessa lakritsaisuuden välistä ajoittain esiin. Keskivaiheilla ruohoisen yrttinen katkeroveto alkaa ja tuo tullessaan myös aromaattisempaa kukkaisuutta ja greippisyyttä. Loppuveto ja jälkimaku muodostuvat kuivahkoiksi ja suolaisiksi. Kerrassaan miellyttävä ja runsasmakuinen olut.

Pisteet: 8½/10

Loppukaneettina todettakoon siis, että omaan suuhuni Black Pils oli toimivampi. Black IPAn kaltaisia tuotteita on markkinoilla jo useampia, eikä Mallaskosken yksilö juurikaan poikkea valtavirrasta hyvällä tai pahalla. Black Pils tai reilusti humaloitu schwarzbier, miten sen nyt kukin näkee, on ainakin Suomessa harvinaisempi elämys, mutta toisaalta se ei ole yhtä hip tai cool, joten sen kohtaloa esim. vientimarkkinoilla on vaikeampi ennustaa. Toivotan kuitenkin onnea vientiponnisteluihin, se on se suunta mihin pitääkin yrittää, sillä kotimaan markkinat ovat rajalliset.