Kotiolutta: Sun Brew Höyrylaakeri

Maistossa Sun Brewn eli Mika Pirisen panemaa kotiolutta. Höyrylaakeri on tyyliltään tietysti Steam Beer eli höyryolut. Tyylin oluet käytetään pohja- eli lagerhiivalla, mutta alen lämpötiloissa noin 20 asteen tietämillä.

Höyrylaakeri

4,5%, pullotettu 19.6.2017

Maltaat: Pilsner

Humalat: Perle (0,8g/l @60 min, 0,6g/l @30 min) ja Saaz (1,3g/l @0min)

Hiiva: Saflager S-23 (käymislämpötila noin 21 astetta)

Oljenkeltainen, hieman utuinen ja vaahdoltaan tiheä sekä kestävä olut. Tuoksussa on kukkaisuutta, heinää ja vaalean leipäistä maltaisuutta. Hyvin lagermaisen puhtaat käymisesterit, mutta kyllä mukana pientä yrttisyyttäkin on - onko se sitten humalista vai käymisestä, sitä en osaa sanoa. Maussa on enemmän hedelmäisiäkin piirteitä - hyvä humalointi! Tiukka purenta ja loppumaussa sitä humalien hedelmäisyyttä hieman appelsiinimaisesti ja sitrusmaisestikin, kukkaisuutta unohtamatta. Maltaisuus vaikuttaa taustalla lagermaisena. Puhdas ja raikas maku. Suuhun elämään jäävässä jälkimaussa on lopulta sitä pientä yrttisyyttä ja ruohoisuuttakin. Tykkään!

Kotiolutta: Sun Brew Hara Poijupojan Sitrus-IPA

Maistelin aiemmin kovaksi purjehtijaksi tiedetyn Sun Brewn aka Mika Pirisen s/y Marietan Pilsvesi Pilsnerin, jossa oli normaalin hanaveden sijaan käytetty alkukeväästä selkämereltä kerättyä merivettä. Nyt maistoon tulee Hara - Poijupojan Sitrus-IPA, jonka reseptiikassa on niin ikään tuota selkämeren suolaista tarjontaa. Normaalien perusainesosien lisäksi oluessa on mausteena greippiä ja verigreippiä. Vahvuutta on 5,7%.

Kultaoranssi, läpikuultavan utuinen olut, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksussa on makean nektariinimaista appelsiinia ja persikkaisuutta. Hyvä raikkaus ja hyvät fruitit, mutta intensiivisyydessä, eli tuoksun voimakkuudessa jäädään IPA-ihanteestani hieman jälkeen. Vahvempana tuoksu tietysti iskisi kovempaa. Maku on taas Pilsvesi Pilsnerin tavoin loppuvedossa jännän suolainen eli selkämeren vettä todella löytyy muualtakin kuin etiketistä. Suutuntuma on tyylin oluelle peräti tuhti ja makeuttakin on yli oman ihanteeni, mutta katkeruus tuntuu kuitenkin kohtalaisen napakalta. Makumaailma on makean mandariinimainen, passionhedelmäinen ja sitten lopussa hivenen suolainen ja jälkimaussa yrttimäinen. Eipä ole tällaista mineraalimaisen suolaista, mutta silti makean hedelmäistä olutta tullut aiemmin maisteltuakaan. Veikeä yhdistelmä vastakkaisia makupareja, suolaista ja makeaa. Onnistunut olut!

Kotiolutta: Sun Brew Altbier

Paikallista kotiolutta taas Pirisen Mikan eli Sun Brewn kattiloista. Maistossa on nyt Altbier, joka on saksalaista alkuperää oleva oluttyyli. Alt tarkoittaa vanhaa eli tyyliä nimitetään siis "vanhaksi olueksi" - nimi juontaa siitä, että altit käytetään saksalaisittain vanhalla tavalla eli pintahiivalla. Tyylin oluita tyypillisesti kuitenkin kypsytetään kylmässä, kuten lagereitakin. Väriltään altbierit ovat tyypillisesti tummahkon kuparisia. Sun Brewn Altbier on vahvuudeltaan 5,0% ja pullotettu toukokuun lopulla.

Punertavan kuparivivahteinen olut, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksussa on Altbierille tyypillistä Vienna-lagermaista maltaisuutta sekä pähkinäisyyttä. Neutraalit käymisaromit ja hieman yrttistä humalaa. Ei mitään ylimääräistä, ei mitään turhaa. Mallasta ja humalaa, puhtaasti. Maku on hyvä. Makeahkoa maltaisuutta, leipää ja jälleen hieman jopa brittialemaista pähkinäisyyttä. Puraisu on kohtalaisen terhakka ja kokonaisuus jälleen kliinisen puhdas. Laadukas kokonaisuus. Hyvää perusolutta, jossa mallas ja humala maistuvat selkeinä. Täysin virheetön.

Kotiolutta: Sun Brew s/y Marietan Pilsvesi Bohemian Pilsner

Nyt maisteluun paikallisen tekijän Mika Pirisen aka Sun Brewn kotiolutta. Kyseessä onkin hieman mielenkiintoisempi tapaus, sillä kovana purjehtijana tunnettu Pirinen on kerännyt alkukeväästä, vesien ollessa vielä kirkkaita, selkämereltä merivettä ja käyttänyt sitä oluen tekemiseen. Aivan koko vesimäärä ei merestä kerättyä ole, mutta jonkinlainen osa kuitenkin. Oluen nimi viitannee miehen aluksen, eli raumalaisittain paatin, nimeen. Mielenkiinnolla maistan, josko merivedestä olisi jäänyt pientä suolan vivahdetta olueen.

s/y Marietan Pilsvesi

Bohemian Pilsner, 4,7%, astioitu 11.06.2017

Raaka-aineet: tamperelainen vesi, selkämeren vesi, ohramallas, humala ja hiiva. 

 

Kultainen, kirkas olut. Niin kirkas, että voisi luulla jo suodattamattomaksi, eli kyllä se lagerointi (kylmäkypsytys) kotioloissakin vaan ihmeitä tekee. Toki pullossa oli jälkikäymisestä hiivasakkaa, mutta melko vähän ja senkin jätin tietysti kaatamatta. Tuoksu johdattelee puhtaan maltaisiin ja hieman kukkean sitruksisiin tunnelmiin. Reseptiikasta sen enempää tietämättä intuitio sanoisi humalaksi Saazin, joka on tietysti muutenkin Bohemian Pilsnerissä melko varma valinta.  Käymisaromeiltaan neutraali ja puhdas, maltaisuudeltaan viljavan leipäinen ja humaloinniltaan raikas tuoksu. Täyttää tyylipuhtaan lagerin vaatimukset ja houkuttelee maistamaan. Maku alkaa hieman maltaisen makeana; leipää ja viljaisuutta, jonka jälkeen keskivaiheilla hieman suolaista otetta ja sitten loppumaussa tuttu lagerin katkeronäykkäisy ja puhdas miellyttävä jälkimaku. Kyllä suolaisuus suutuntumassa, ja siis maussakin, esiin nousee, mutta vain vivahteena. Se on kuitenkin niin selkeä, etten usko sitä pelkästään mielikuvituksen tuotteeksi - varsinkin kun otin pohjille alle Kukko Pilsin, jossa ei tällaista elementtiä ollut. Katkeron sen sijaan soisi pilsissä olevan voimakkaampikin, ja se onkin tämän oluen ainut moite - ja toki makuasioita sekin. Laadullisessa mielessä aivan täydellinen. Puhtaat käymisaromit ja aito lagerin tuntu. Suutuntuma 4,7% vahvuudesta huolimatta mukavan täyteläinen. Käyminen ja lagerointi on mennyt kyllä nappiin. Toistetaan se nyt jo sadannen kerran;  kotonakin voi tehdä täysin kaupallista tasoa olevaa lageria. Hieno olut taas Piriseltä!

Kotiolutta: Sun Brew Rugis

Sitten maistoon erittäin mielenkiintoinen olut raumalaiselta Mika Piriseltä, joka tekee olutta kotipanimossaan Sun Brew "brändillä". Oluesta mielenkiintoisen tekee se, että sen mallaspohja on pelkkää ruismallasta. Yleensähän panimot käyttävät ruisoluissaan ruista vain maksimissaan noin 20%, koska se tekee mäskistä erittäin tahmaisen. Ison mäskimäärän sekoittaminen on vaikeaa ja välipohja menee huuhtelussa herkästi tukkoon. Pienessä kotipanimossa kuitenkin, näemmä, pystyy operoimaan isommallakin ruismäärällä. Pirinen on siis lähtenyt all-in periaatteella ja vetänyt ruismaltaan määrän välittömästi tappiin. Nyt ollaan taatusti uniikin oluen äärellä.

Rugis

Rukiinen Ale, 6,8%

Maltaat: Pot Still Rye, Roasted Rye

Humalat: Target, Challenger ja East Kent Goldings

Hiiva: Lallemand London ESB

Spekseistä päätellen siis brittisuuntaista vahvempaa "winter warmeria", mutta pelkällä ruismaltaalla. Hiivan rooli tässä kiinnostaa erityisesti, sillä jääkaapistani löytyy pussukka kyseistä London ESB:tä, jolla lähiaikoina käytän seuraavan kotiolueni.

Läpinäkymättömän punaruskeaa olutta, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksu on jykevän rukiinen - ruisleipää, paahdettua leivänkuorta, mämmimäisyyttä ja hieman mausteisuutta. Hieman brittityylistä kuivan puista humalointiakin tulee tuoksuun samoin kuin kevyttä kahvimaista paahteisuuttakin. Olut on suussa todella öljyisen ja hieman tahmaisen tuntuinen. Loppuveto on kuin rukiista kiisseliä. Lapin Voiman Kullervo Ruissahdissa on itseasiassa vastaava kiisselimäinen suutuntuma, mutta se on vielä täyteläisempi, miltei lusikoitavan tuntuinen. Maku on "yllättäen" todella runsaan rukiinen - ruisleipäisyyttä, paahdettua leivänkuorta, mausteisuutta ja lopussa jälleen paahdetun ruismaltaan hieman kahvimaista ja savuistakin tuntumaa. Hieman brittihumalien vibaa tulee jälleen jälkimakuun, mutta muuten humalointi pysyy taustatekijänä. Hiivastakaan on paha sanoa mitään, koska olut on niin voimakkaan rukiinen, mutta puhtaasti on ainakin käynyt. Siis mikä suutuntuma, ai hemmetti... on kyllä omalaatuinen tuo öljyinen täyteläisyys. Ruisleipä valittiin Suomen kansallisruuaksi tässä alkuvuonna - mikäs sen parempi kuin nauttia se nestemäisessä, hieman lämmittävässä ja kepeään olotilaan vievässä muodossa. 

Oluena hyvä, tasapainoinen ja miellyttävä, elämyksenä miltei ainutkertainen. Ei mitään kolpakoittain nautittavaa, vaan pieni pullo on juuri sopiva kerta-annos. Tuntuu jotenkin ruokaisalta. Herätti heti kyllä mielenkiinnon kokeilla esim. pussimäskäämällä (jolloin huuhtelu ei muodostu ongelmaksi) tehdä vahva 100% ruismaltaalla toteutettu sahti... 

Kiitokset Mikalle elämyksellisestä oluesta!

Kotiolutta: Sun Brew Puusuksi Imperial Stout (tynnyrikypsytetty)

Hieman reilu vuosi sitten naatiskelin raumalaisen Mika Pirisen kotioluita kolmin kappalein. Joukossa oli myös Suksi Imperial Stout, josta nyt muutama viikko sitten sain mieheltä tynnyrikypsytetyn version. Olut on samaa erää kuin aiemmin maistettu ja kypsynyt vuoden verran viiden litran metallitynnyrissä ja kaksi kuukautta viskitynnyrissä, siis kirjaimellisesti tynnyrissä, eikä lastujen seassa. Tekijä asuu Vanhassa Raumassa ja kertoo 1550 luvulla tehdyn holvikellarin olevan täydellinen kypsytyskokeiluihin. Tynnyrikypsytetty erä on pieni, ilmeisesti vain 30 pulloa, joista oma 0,33-litraiseni on numero 29/30.  Alkuperäinen Suksi oli 6,8% vahva, mutta kypsytyksessä olut on käynyt pidemmälle, sillä vahvuus on nyt 7,9%. Olut on pantu 30.10.2015 ja pullotettu 11.2.2017. Nyt on siis spessua kamaa tarjolla. Oluen nimi - Suksi - tulee Pirisen kaverin sukunimestä, jolle olut on alunperin tehty. Raaka-aineina nokialainen vesi, ohramallas, humala, hiiva ja siirappi.

Sun Brew Puusuksi

Imperial Stout, 7,9%

Mustaa, pirteästi vaahtoavaa olutta kaatuu lasiin. Annoin pullon lämmetä miltei tunnin ennen korkkaamista. Tuoksussa on kahvimaisen paahteista, suolaista ja kevyesti tammipuumaista tuntumaa, mutta ei kuitenkaan juuri vaniljaa. Viskitynnyrissähän tämä toki onkin ollut, eikä bourbonissa. Viskimäisiä piirteitä löytyy, mutta ei niin intensiivisen hyökkäävästi kuin monesti paljon vahvemmissa kaupallisissa verrokeissa. Kandisokerimaista etäisesti belgityylistä tuntumaa löytyy myös, se tullee käytetystä siirapista - joka toki voi olla vaikka kandisokerisiirappia, siltä se ainakin tuoksuu. Maussa on maltaisempi tuntuma mitä muistin ja viskisyys laskeutuu kielelle tuoksua terävämmin. Loppu kuivuu katkeron puraisun jälkeen puumaisen viskimäiseksi ja vahvuus lämmittää samalla kun olut nielaisun jälkeen siirtyy eteenpäin. Jälkimaussa on kevyttä merisuolaista tuntumaa ja yrttejä sekä lakritsia. On kyllä selvästi monimuotoisempi tapaus kuin aiemmin liian kevyeksi dumaamani perusversio. Tuoksu avautuu lasin loppua kohti vielä paremmin ja viski alkaa nousemaan esiin. Pehmeän hiilihappoinen suutuntuma kruunaa nautinnon. Nyt on kova! Pitkään on kypsytelty ja astiasta toiseen on siirrelty, mutta laatutaso vaan pysyy korkeana. Kyllä se puukypsytys vaan uuden elementin olueen tuo. Seuraavaksi vaan voimakkaammin, tuhdimmin ja pidempään. 

Kotiolutta: Sun Brew Kutteri, Cave ja Suksi

Tänään maistelussa kolme olutta Mika Pirisen Sun Brew -kotipanimosta. ESB-tyylinen Kutteri Ale, Cave Dark Stout ja Suksi Imperial Stout.

Nokialla kiukaiden ja takkojen parissa toimiva, mutta Raumalla majaansa pitävä Pirinen on itse rakentanut 80-litraisen HERMS-panimon (heat-exchange recirculating mash system), joka on nimeltään "Paksu-Bertta".

Paksu-Bertta

Bertan ohjauspaneeli

Rauman kotipanijat ryhmässäkin vaikuttava Pirinen kävi pari viikkoa sitten tuomassa muutaman oluen tänne meikäläisen kotipihalle. Vaihdettiin siinä muutama sananen itse oluistakin. Kutteri Ale on ESB-tyylinen brittityylinen olut. Imperial Stout taasen on tarkoituksellisen kevyt, vain 6,8%, jolloin se vastaa paremmin tekijän omia mieltymyksiä. Reseptiikasta minulla ei ole mitään tietoa, joten nyt näihin on arvioidessa helppo suhtautua samoin kuin kaupallisiinkin tuotoksiin. Maistetaanpa millaista nektaria Paksu-Bertta on laulanut.

Kutteri Ale
(ESB, 5,2%, pullotettu 21.10.2015)

Utuinen, tummahkon kuparinen, hieman punertava olut. Tuoksu on aidon brittityylinen - mallaspuolella on toffeista karamellimaisuutta ja humalapuolella tammipuumaista, hieman mausteista ja kukkeaa brittihumalaa. Toimii hyvin. Maussa on alussa hieman paahteinen, toffeinen ja pähkinäinen mallaspohja ja keskivaiheilta loppuun edetessä mukaan tulee mausteista, hieman teelehtimäistä ja kuivan puumaista humaalaa. Suutuntuma on runsaan maltainen ja pehmeä - hiilihappoja on sopivan maltillisesti. Katkeruutta on riittävästi, se vie maltaan orastavan makeuden sivummalle ja jättää loppumakuun miellyttävän tunnun. Aidompi ja parempi brittituntuma tässä on kuin esim. Ruosniemen Työmiehessä tai Maku ESB:ssä -  liekö avain onneen sitten pidemmässä kypsytyksessä? Tämähän on nyt ollut jo 4 kuukautta pullotettuna. Maussa on jotain hieman punaisen marjaista, miltei herukkaista hedelmäisyyttä, jonka yhdistän Safalen S04 kuivahiivan käymisesterisyyteen. En siis tiedä reseptiä, mutta jos pitäisi veikata, niin S04 olisi veikkaukseni. Oikein miellyttävä ja maukas brittityylinen ale - ei tarjoa mitään sensaatiomaista, mutta toimiva resepti ja erinomainen toteutus.

Cave Dark Stout

(Stout, 6,2%, pullotettu 18.12.2015)

Musta olut, joka on voimakkaasti vaahtoava. Vaahto jättää myös paksut pitsikuviot lasin reunoille. Tuoksu on paahteisen maltainen, hieman kaakaomaisen kahvimainen. Aivan kuivakan paahteiseksi ei tuoksu kuitenkaan vedä, vaan seassa on makeamman maltaan ja suklaankin sävyjä. Aromihumalointi ei varsinaisesti hypi nenille, mutta pientä greippisyyttä sieltä on erottuvinaan. Maku on kuivakampi kuin tuoksun perusteella oletin - asianmukaisen stoutmainen. Niin runko kuin makuprofiilikin jää kuitenkin hieman ohkaiseksi - paahteisuutta, suolaisuutta  (noitapillilakua), liituisuutta ja kevyttä kahvimaisuutta löytyy. Savuisuuttakin aistin aivan loppuvedossa. Katkero näykkäisee lopuksi keskiverrosti, mutta humalien aromikkuutta ei liiemmin erotu. Runkoon kaipaisin lisää potkua. Intensiivisempää paahteisuutta ja jonkinlaista runsautta, jota voisi hakea vaikka kaurahiutaleilla tai pienellä määrällä vehnämallasta. Hyvin puhdaspiirteinen ja varsin tasapainoinenkin, mutta sellaisella perisuomalaisella turhankin hillityllä tavalla. Huipputasolle päästäkseen pitäisi loihtia kehiin lisäksi jonkinlaista runsautta ja räväkkyyttäkin. 

Suksi Imperial Stout

(Imperial Stout, 6,8%, pullotettu 8.12.2015)

Syvän tummanruskea, vaahdoltaan hieman mokkavivahteinen olut. Tuoksu on pehmeämmän ja runsaamman tuntuinen kuin aiempi Cave, myös aromihumalaa on nyt tuntuvammin ja se on selvästi jenkkityylistä. Intensiivisyys ei tietysti 6,8% oluella ole 10% jytkyn tasoa, mutta samoja runsaan maltaisia, hieman karamellimaisia ja suklaisia piirteitä löytyy. Maussa on alussa nokipannukahvia ja hienoista tuhkaisuuttakin - jälleen iso kontrasti tuoksun pehmeyteen. Vasta keskivaiheilla esiin nousee pehmeämpää suklaisuutta ja sitten taas lopussa kahvisuus tekee comebackin. Jenkkihumalien greippisyys komppaa taustalla mukavan tanakasti ja hiivan esterisyys sekä kenties siirappikin tekevät pientä kuivahedelmäisyyttä tai rusinaisuutta taustalle. Tämäkin on Caven tapaan enemmän suolainen kuin makea, sillä  maltaisuus jää taas tuoksun antamaa odotusarvoa kevyemmäksi. Runkoa saisi olla omaan makuuni lisää - kyllä Imperial Stout vaan mielestäni kaipaa sitä vahvuutta, jyhkeyttä ja öljyistä suutuntumaa. Oluessa ei toki ole mitään vikaa, vaan se on oikein hyvän makuinen ja nautittava. Imperial Stout nyt vaan on sellainen oluiden kuningas, että sellaiselta odottaa aina jotain hieman enemmän. Istuttaisin tämän ennemmin perinteisen portterin lokeroon ja sellaisena se hyvin toimiikin - juotavuus on nimittäin kunnossa ja syvyyttäkin löytyy, mutta se tietty jykevyys siis puuttuu.

Hyviä oluita kaikki. Parhaiten omaan makuuni osui Kutteri Ale, joka oli hieno osoitus siitä, että kyllä sen aidon brittiviban kotiolueenkin hyvällä reseptillä ja toteutuksella saa - ja kenties muutaman kuukauden kypsyminenkin on auttanut. Tummiin oluisiin jäin molempiin kaipaamaan tiettyä lisävaihdetta, vaikka laadukkaita ja nautittavia olivatkin.

Kiitokset Mikalle ja Paksu-Bertalle oluista!