Trappist-tripelit: Chimay / Westmalle / La Trappe

0 kommenttia
 
Reittausblogin massiivinen tripel saaga eteni viimeksi päätepisteeseen, eli tilanteeseen 40/40 maistettua tripeliä. Tämän jälkeen on kuitenkin vielä luvassa nyt alkava bonuskierros viiden Alkosta tilatun tripelin voimin. Näistä viidestä kolme ensimmäistä sattuu olemaan trappisteja, joten niputetaan ne tähän yhteen juttuun. Jos et tiedä mistä tässä kaikessa on kyse, niin lukaise tämä alustus.
 

Chimay Cinq Cents Tripel
8% | Sisältää ohra- ja vehnämallasta | Korkissa vuosi 2017

Ikoninen trappisti-tripeli ja isosta pullosta. Kaatuu lasiin oranssihtavana ja tummempana kuin muistikuvissa. Vaahtoaa villisti. Kuvassa sai kerrankin jättää pikarissa Chimayn logon näkyviin. Tuoksu on muiden tripeleiden tapaan kuivahedelmäinen, hunajainen, aprikoosimainen ja hieman mausteinen. Lisäksi löytyy sitä tuttua ”päärynänkuorimaista belgihedelmää”. Kuivatut hedelmät nousevat tässä voimakkaammin esiin kuin tyylissä keskimäärin - hieman erinomaisen Bruggse Triplen tapaan. Maku on hyvä ja suutuntuma erinomainen. Kuivakka, runsaan hiilihappoinen, mutta kuitenkin kuohkean pehmeä ja vain lempeästi lämmittävä. Katkeroahan tässä on tyylin keskivertoa tuntuvammin ja sekin puoli toimii hyvin. Jälkimaku on jopa pippurisen yrttimäinen hieman saisonmaiseen tapaan. Korianteriakin saattaa olla, vaikka sitä ei etiketissä mainitakaan. Maussa on kuitenkin varsin mausteinen veto. Tässä setissä on ollut lempeän täyteläisiä ja pehmeitä tripeleitä ja sitten toisessa päässä näitä kuivahkoja ja ärhäkämpiä tapauksia, joihin tämä Chimayn klassikkokin kuuluu. Pidän ehkä enemmän juuri tämän tyylisistä, mutta kuitenkin sellainen tietty helppous säilyttäen. Siinäkin tämä Chimay onnistuu hyvin, mutta ei kuitenkaan niin erinomaisesti kuin jotkin muut. Päällimmäisenä nyt mieleen nyt tulee hiljattain nautittu ja jo mainittukin Bruggse Tripel, jonka nyt siis sijoitan tämän Chimayn klassikon edelle ja on tässä pitkässä saagassa ollut muitakin. Tämä menee tosin silti heittämällä ylimpään kategoriaan. Hieno olut ja jos ei nyt ihan terävintä kärkeä omaan makuuni, niin hyvin lähellä kuitenkin. Iso pullo saa iloiselle mielelle.


Westmalle Trappist Tripel
9,5% | Sisältää ohramallasta | BBE 29/11/2019

Utuinen ja väriltään kultaoranssi olut kaatuu lasiin. Vaahto on runsas ja jättää näyttävät pitsit lasin reunoille. Pieniä hiivapartikkeleita leijailee rauhallisesti oluen seassa. Tuoksu on aromaattisen kuivahedelmäinen, kukkaisen hunajainen ja hieman humalainen sekä mausteinen. Kokonaisuutena hyvin intensiivinen ja selkeä tuoksu - ehkä vahvimmat ”belgihedelmät” toistaiseksi. Maku on maltaisempi ja hunajaisempi, vahvuuskin tulee hieman läpi, kuten aiemmilta maisteluilta muistelinkin. Jälkimaku on edelleen kuivuvan hunajainen ja pippurinen. Erinomaiseen tuoksuun verrattuna maku on pienoinen pettymys, vaikkei se huonokaan missään tapauksessa ole. Voimakas hiilihappoisuus, keskiverto katkerointi, mausteisuus sekä alkoholin melko voimakaskin lämpö vaan tekevät tästä turhankin hyökkäävän. Intensiivisyys ei ole huono asia, mutta tässä mennään pari askelta liian pitkälle. Jostain syystä loppuvetoon jää vielä sokerista makeuttakin, vaikka muut elementit tuntuvat sotivan sitä vastaan. Ei missään tapauksessa se tyylikkäin trappisti-tripel tai tripel ylipäätään, mutta ylempään keskikastiin. Tuoksu lupaa paljon, mutta maussa on liikaakin dynamiittia.
 


La Trappe Tripel
8% | Vesi, ohramallas, glukoosisiirappi, humala, hiiva

Illan jo pimetessä lasiin kaatuu oranssihtavan kultainen, läpinäkymätön ja vaahdoltaan tripeliksi melko maltillinen. Tuoksu on huumaavan kuivahedelmäinen, parfyymimäisen kukkainen ja hieman hunajainen. Hieman mausteisuuttakin. Onpa raikas tuoksu, kiehtovaa ja houkuttelevaa. Maku on myös hyvä, ellei peräti erinomainen. Kuivattuja hedelmiä aprikoosimaiseen ja sokeroidun banaanimaiseen tapaan. Kevyesti hunajaista ja maltaista makeutta, yrttimäistä mausteisuutta ja kevyesti, mutta selkeän tuntuvasti katkeroa. Tripelin perusmakuja, mutta huomattavan raikkaalla hedelmäisyydellä. Tämä on muutenkin tripeliksi erittäin juotava, hieman sellainen tripelien Duvel. Ei vahvuus paljoa maussa paina. Runsaan kuohkeat hiilihapot ja kepeä, mutta silti suun täyttävä suutuntuma. Hieno olut on kyseessä. Ylimpään kategoriaan menee! Ehkä satsin tripeleistä kaikkein viehättävin hedelmäisyys, mutta kokonaisuudesta vielä hieman puuttuu ”sitä jotain”. Ehkä jälkimakuun jää sittenkin liiaksi hunajaista makeutta tai jokin muu tuntuma tässä on, mikä nappaa juotavuudesta pienen pykälän pois.
 
Jäljellä on vielä ainakin St. Feuillien Tripel ja Straffe Hendrik Tripel (molemmat Alkosta).
 
Aiemmat tripel-saagan jutut:

Fiilispohjainen ranking:

Kärkipäätä: 
Gouden Carolus Tripel
Kapittel Watou Tripel Abt 10°
Oud Berseel Bersalis Tripel
St Idesbald Triple
Corsendonk Gold Tripel
Gentse Tripel
De Leite Enfant Terriple
De Dolle Dulle Teve
La Corne du Bois des Pendus La Triple
St. Bernardus Watou Tripel
Reinaert Tripel
De Koninck Triple d’Anvers
De Gouden Boom Brugge Tripel
Het Nest SchuppenBoer Jack Of Spades
Goliath Tripel
Chimay Cinq Cents Tripel
La Trappe Tripel

Varsin jees: 
Tongerlo Prior
D'Oude Caert Tripel
Postel Tripel
Leffe Triple
Witkap Pater Tripel
Ename Tripel
Ter Dolen Tripel
Kasteel Tripel
Corsendonk Agnus Tripel
Val-Dieu Triple
Vicaris Triple
Petrus Gouden Tripel
Westmalle Tripel

Vähän kehnommat: 
Dronkeput Tripel
De la Senne Jambe-De-Bois
Adelardus Belgian Tripel
Moeder Overste Tripel
Affligem Tripel
Grimbergen Tripel
Kempisch Vuur Tripel  
Waterloo Tripel
En Stoelemings Curieuse Neus
Malmgård Emmer Tripel

Spesiaalit: 
Ardenne Triple (bretta)
Wilderen Kanunnik Tripel (överimausteet)
Schapen Kop (laatuvikainen, etikkainen)
 

Kotiolutta: Beerzebub La Saison du Succubé

0 kommenttia
 
Reittausblogistin arvioitavaksi on saapunut kotiolutta pääkaupunkiseudulta. Oluen tyylilaji on saison, jonka mallaspohjassa on käytetty ruistakin. Sinkkuhumalana Nelson Sauvin, joka on tämä mielipiteitä jakava uusi-seelantilainen "mustaherukkapuskainen" ja voimakasarominen humala.

Tekijöiden kertomana:
"Taustatietona, että kyseessä kahden miehen panokollektiivi. Alkuun tosiaan lähdettiin ihan pussilla ja kylmälaukulla mäskäämällä liikkeelle. Niistä ensimmäisistä tuotoksista ei paljon kannata puhua, mutta kyllä niistä sai jo käsityksen, että ihan oikeaa bisseä pystyy kotona tekemään. Osaamisen karttuessa on myös viemäriin menneiden pullojen määrä on vähentynyt. (Tosin tuo frendi on aika sitkeästi juonut kutakuinkin kaikki epäonnistuneetkin.) Jossain vaiheessa sitten investoitiin Grainfatheriin, ja sillä tämäkin olut on paneskeltu."
La Saison du Succubé
6,6% | 30 IBU

Maltaat: Pilsner, Vienna, Ruis
Humalat: Nelson Sauvin
Hiiva: White Labs - Belgian Saison II Yeast WLP566

Täydellinen resepti löytyy Brewer's Friend sivustolta, jonne pääset tästä linkistä


Utuinen, oranssihtava olut, jonka vaahto muodostuu tulppaanissa asiaankuuluvan kuohkeaksi. Tuoksu on hieno! Todella aromaattisesti ja voimakkaasti saisonhiivan mausteisia piirteitä ja sitä paljon puhuttua "belgihedelmää", joka on jotain kuivattujen hedelmien ja päärynänkuorien yhdistelmää. Paljon tulee hedelmäisyyttä myös humalasta ja kyllä sitä mustaherukkapuskaakin sieltä löytyy. Jopa pippurisuutta hiivasta. Tämä WLP566 ei ole minulle omasta käytöstä tuttu, mutta vaikuttaa heti erittäin hyvältä. Maku on niin ikään herkullinen. Ennen maistamista jännitin vähän sitä, että ruis veisi saisonille tärkeästä raikkaudesta ja kuivuudesta jotain pois, mutta näin ei vaikuta käyneen. Ruis sen sijaan tuo oman säväyksensä muutenkin mausteiseen jälkimakuun. Suutuntuma on saisonmaisen iskevä, raikas ja sopivan kuivakka. Katkeruutta ja varsinkaan aromihumalaa unohtamatta. Itse asiassa aromi- ja kuivahumalasta vaikuttaisi tulleen suutuntumaan täyteläisyyttä tuovaa humalaöljyisyyttäkin. Hiilihappoja voisi ehkä olla vielä pykällys enemmän, kuten monissa aidoissa belgeissä - se tekee raikkaudesta vielä korostuneemman. Tämän olen huomannut tässä kesän aikana eri tripeleitä maistellessani. Joka tapauksessa todella herkullinen, tasapainoisesti sekä mausteinen, että hedelmäinen saison, johon sekä ruis, että Nelson Sauvin tuovat oman twistinsä. WLP566 jäi tästä mieleen. Mahtavat aromit on hiiva tuottanut. Laatutaso on moitteeton.

Kiitokset tälle kaksikolle todella hyvästä oluesta!

Olutarvio: Mufloni Fressewerk

0 kommenttia
 

Mufloni Fressewerk

Panimo: Beer Hunter's, Pori
Oluttyyli: Savuolut
Alkoholipitoisuus: 8,0%
Saatavuus: Alko (4,01€ / 0,33l)

Paikalliseen pitkäripaiseen oli tullut uutta porilaisolutta, jonka poimin kutkuttavien speksien saattelemana talteen. 8% vahva savuolut ei ole ihan arkipäivää ja ajattelisin sen toimivan erilaisia makkaroita maisteltaessa sekä myös mainiona seurajuomana. Etiketti kertoo ohra- ja vehnämallasta käytetyn. Katkeroita 42 EBU.


Utuinen, ruskeahko ja vaahdoltaan beigevivahteinen olut. Tuoksu tarjoilee limpunkuorimaisia ja tuhdimman toffeisia maltaan sävyjä. Savu on vain sivujuonteena mallasvetoisessa tuoksussa. Havuisen humalaisiakin sävyjä erottuu. Tuoksu lupailee, mutta antaako maku? Antaahan se. Olut on suussa täyteläinen ja maltillisesti hiilihappoinen. Toffeemainen makeahko mallas hallitsee alkua, keskivaiheilla mäntyisen havuinen humalaisuus tasapainottaa ja loppuvedossa on mallaslimppua, savua sekä yrttimäisyyttä. Hieman lämmittävä, mutta ei ollenkaan alkoholinen. Todella runsaan maltainen ja runsasmakuinen olut. Nuotiosavuinen meininki pysyy taustalla kautta linjan, mutta tekee mukavan lisäsäväyksen makuun. Schlenkerlan faneille ei savuisuus välttämättä riitä, mutta oluen suurimmat kiksit tulevatkin runsaasta maltaisuudesta. Tykkään kovasti. Syksyn iltanuotioille tai kotahommeleihin taattua laatua.

Yhteenveto

Täyteläinen ja runsasmaltainen savuolut

Kotiolutta: Harri Puhakka Export Stout

0 kommenttia
 
Kotkalaisen Harri Puhakan Extra Stout on kesähelteillä jäänyt jääkaappini perukoille ja odottanut korkkaamistaan jo reilut kaksi kuukautta. Sateinen ilta Raumalla herätti kuitenkin mielenkiinnon tuhdimman stoutin suuntaan. Tai tuhdimman ja tuhdimman, en oikeastaan tiedä tästä oluesta mitään. Voihan se olla miedompaakin, mutta nimensä mukaisesti Extra Stout olisi kuitenkin hieman vahvempaa. Tyylinsä (jos tämä nyt on sellaista) tunnetuin lienee itsensä Guinnessin legendaarinen Special Export.


Täysin mustaa olutta mokkavivahteisella ja melko ilmavalla vaahtokukalla. Tuoksu on runsaan paahtomaltainen, runsaan konvehtimaisen suklainen sekä hieman kahvimainen ja humalainen. Tuoksu ei anna lupauksia runsaasta maltaan makeudesta, vaan nimenomaan sellaisesta kuivakamman paahteisesta meiningistä. Onpa muuten parin kuukauden tauon jälkeen taas mukava tuoksutella tällaista intensiivistä ja paljon puhuttelevaa olutta. Makuakin löytyy. Se onkin enemmän liitulakuista, jopa hieman suolaista paahteisuutta ja vähän vähemmän sitä pehmeää suklaata. Katkeruuskin tuntuu, mutta ei sitä liikaa ole. Voisi ehkä olla hieman enemmänkin. Vahvuuttakin täytyy olla ainakin seitsemisen prosenttia. Lasia kun pyörittelee ja kääntelee niin vaahto viipyilee pitkään lasin reunoilla. Nielaisun jälkeen hieman lämmittää, mutta vahvuus ei missään tapauksessa "polta" maun läpi, vaan varsin lempeästä oluesta on kyse. Siitäkin huolimatta, että yleisilme on kuivakamman paahteinen ja jopa hieman pureva. Suutuntuma on vain keskitäyteläinen - hieman runsaampi runko saisi siis omaan makuuni olla, mutta hiilihapot ovat sopivan maltillisella tasolla. Jälkimaku on pitkä ja edelleen hieman suolaisen lakritsainen ja tumman suklainen. Tiukkaa tavara on. Lappeenrantalaisen Tujun niin ikään mainio Export Stout N:O 2 tulee mieleen, mutta ei ehkä ihan niin vahvana (Tuju oli 8%). Hieno ja laadukas olut joka tapauksessa ja olipa mukava kaikkien vaaleiden (ja runsaasti nautitun sahdin) jälkeen maistaa taas tällaista makupommia. 

Kiitokset kaimalle oluesta ja pienet pahoittelut maistelun viivästymisestä.

Olutarvio: Tornion Panimon Sonata Arctica Arctic Lager

0 kommenttia
 

Sonata Arctica Arctic Lager

Panimo: Tornion Panimo, Tornio
Oluttyyli: Vaalea lager
Alkoholipitoisuus: 5,5%
Saatavuus: Kaupat (Ostopaikka: Citymarket Rauma, 2,99€/0,5l)

Sonata Arctica liittyy omaa olutta julkaisseiden bändien joukkoon tällä Tornion Panimolla toteutetulla Arctic Lagerilla. Päivittäistavarakauppojen nykyiseen maksimivahvuuteen valmistettu olut lupailee tölkissään arktisia, viileitä, virkistäviä ja humalluttavia hetkiä. No mikä ettei. Oluttyylinä tällainen lager on tietysti kaikille tuttu. Neljä raaka-ainetta - vesi, ohramallas, humala ja hiiva.


Sonata Arcticaan itseltäni löytyy myös varsin henkilökohtaiset siteet. Bändi oli ehkä suosikkibändini teini-ikäisenä ensimmäisen levyn (Ecliptica, 1999) aikaan ja muistan nähneeni heidät livenä Köyliön Lallintalolla vielä silloin, kun vokalisti Tony Kakko soitti itse koskettimia. Armeijassa tuvassamme soi monesti silloin tuore Silence (2001), jonka balladien tahdissa me silloin niin kovin nuoret sällit muistelimme kotona odottavia tyttöystäviämme. Yhteinen taipaleemme katkesi kuitenkin kolmannen levyn jälkeen (Winterheart's Guild, 2003) musiikkimakuni muuttuessa eri suuntaan. Nämä kolme ekaa levytystä ovat joka tapauksessa sellaisia nuoruusajan klassikoita, joihin palaan aina silloin tällöin uudelleen. 
"Sulje silmät ja koe revontulet, tunne ensilumen raikkaus suussasi..."

Kultainen ja hieman kuparivivahteinen olut kaatuu lasiin melko kirkkaana. Oluen ylle rakentuu kaunis kestävä vaahto. Tuoksu on lagerille hyvin tyypillisesti varsin neutraali, mutta kuitenkin peruslageria tuntuvasti runsasmaltaisempi. Tuo ohramaltaiden tuoksu on leipäinen ja paahdetun leivänkuorimainen ja humalista tulee siihen päälle mukavasti kukkaista sekä yrttimäistä aromikkuutta. Melkein kuin peruslagerin tuoksu siis, mutta kaikki elementit nousevat esiin voimakkaammin ja runsaammin. Maku jatkaa samaa rataa ja oluella on hieno, melko täyteläinen suutuntuma pehmeillä hiilihapoilla. Alkumaussa on maltaan leipäisyyttä ja makeutta, jonka lopun tasapainottava katkerohumalointi pyyhkäisee sivummalle, johdatellen oluen katkeran kuivuvaan ja hieman ruohoisen yrttimäisen humalaiseen jälkimakuun. Aika oppikirjamainen suoritus hieman tuhdimman ja runsasmakuisemman lagerin saralla. Toimivia perusoluen makuja ilman mitään kikkailuja, ja mikä tärkeintä, erittäin laadukkaalla toteutuksella. Raikas ja runsasmakuinen lager Tornion Panimolta. Pohjoisen panimolta pohjoisen bändille - toimii!

Yhteenveto

Runsasmaltainen, pehmeä ja raikas lager
ARVOSANA: 8+

Tripelien keräilyerät: Goliath ja Malmgård

0 kommenttia
 
Reittausblogin massiivinen tripel saaga eteni viimeksi tilanteeseen 38/40 ja vuorossa ei olekaan seuraavaa kolmea arviota vaan seuraavat kaksi, jotta saadaan 40/40 täyteen. Tämän jälkeen on vielä bonuskierros viiden Alkosta tilatun tripelin  voimin. Jos et tiedä mistä tässä kaikessa on kyse, niin lukaise tämä alustus.


Goliath Tripel
9% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva

Utuinen kultaoranssi olut, jonka seassa lilluu pieniä hiivapartikkeleita. Enkä edes kaatanut pohjia myöden. Hieno vitivalkoinen ja pitkäkestoinen vaahtokukka. Tuoksussa on appelsiinimaisen hedelmäistä ja jopa aromaattisen humalaista tuoksua. Hieman myös kukkaista hunajaa, mutta ei juurikaan mausteisuutta. Mainio hedelmävetoinen tuoksu! Suutuntuma on täyteläinen ja melko pehmeä. Maussakin on hieno hedelmäisyys ja runsas hunajainen maltaisuus. Kuohkeat hiilihapot ja vahvuus täysin piilossa. Nyt on maukasta. Pelkkiä miellyttäviä piirteitä. Hieman toki lämmittää, mutta niin pitääkin. Mahtavat käymisaromit tässä. Kärkipäätä ehdottomasti!

Malmgård Emmer Tripel 
8,3% | Ohramallas (Pilsner), Vehnämallas (Emmer), sokeri, humala (Perle, Spalt Select), hiiva

Oranssinen, hieman kuparisvivahteinen ja vaahdoltaan niukka tripel. Tuoksuun nousee leipäistä, hieman vehnäistä maltaisuutta, hunajaisuutta ja lopulta myös sitä belgityylistä päärynäistä hedelmäisyyttäkin. Hieman myös vehnäolutmaisia piirteitä, liekö sitten emmeristä peräisin. Suutuntuma on melko täyteläinen ja tyyliin nähden maltillisesti hiilihappoinen. Mallaspohja on tähän tyyliin runsas ja turhan makeakin. Maussa on kuitenkin mukavasti hedelmäisyyttä ja hunajaisuutta ja loppuvedon lämpö pysyy hienosti aisoissa. Suutuntuma on kuitenkin makeudesta ja maltillisista hiilihapoista johtuen turhan raskas. Hyviä makuja, mutta kaipaisi hienostuneempaa suutuntumaa. Pullossa ei myöskään ole hiivaa, eli tämä ei ilmeisesti ole pullossa jälkikäytetty, kuten tripelin ehdottomasti pitäisi olla oikeanlaisen kuohkean suutuntuman saavuttaakseen. Olen vähän kahden vaiheilla menisikö tämä keskikategoriaan vain vähän kehnompien joukkoon. Maku on hyvä, mutta tuntuma ei niinkään. Alimpaan menee. Kyllä se niin on, että suutuntuma on tripelissä juotavuuden kannalta ehkä tärkein ominaisuus - vahvuuden on oltava piilossa ja juotavuuden yllättävän raikas näin vahvalle oluelle.

Nyt olisi siis laskujeni mukaan 40 tripeliä maistettu ja vielä (ainakin) viiden tripelin bonuskierros tarjolla.

Fiilispohjaisessa rankingissa ylimpään kategoriaan ylsi 15 tripeliä, keskikastiin 12, vähän kehnompiin 10 ja jollain tavalla spesiaaleja oli 3. Painotus on siis mukavasti siellä paremmassa päässä. Kahden ylimmän kategorian tripelit olivat sellaisia, joita mielelläni maistaisi joskus uudelleenkin, mutta alimman kategorian tripelit taas voi jättää jatkossa rauhaan. Ei niitäkään toki irvistellen juomaan joutunut, mutta tyylissä vaikuttaisi omaan makuuni olevan runsaasti maukkaampiakin yksilöitä. Haluan tässä kohtaa vielä painottaa, että ranking on todellakin nimensä mukaisesti fiilispohjainen. Oluita ei maisteltu mitenkään ryppyotsaisessti vaan ihan kirjaimellisestikin nautiskellen. 

Katsotaan mihin suuntaan bonuskierros vielä heilauttaa tilannetta ja lisäksi yritän nyt ehtiä tekemään sen toisen oman tripelin vielä tässä loppukesän aikana. Jos nyt ilmat ja sitä myötä käymislämpötilatkin hieman viilenisivät tässä ensin. 

Aiemmat tripel-saagan jutut:

Fiilispohjainen ranking:

Kärkipäätä: 
Gouden Carolus Tripel
Kapittel Watou Tripel Abt 10°
Oud Berseel Bersalis Tripel
St Idesbald Triple
Corsendonk Gold Tripel
Gentse Tripel
De Leite Enfant Terriple
De Dolle Dulle Teve
La Corne du Bois des Pendus La Triple
St. Bernardus Watou Tripel
Reinaert Tripel
De Koninck Triple d’Anvers
De Gouden Boom Brugge Tripel
Het Nest SchuppenBoer Jack Of Spades
Goliath Tripel

Varsin jees: 
Tongerlo Prior
D'Oude Caert Tripel
Postel Tripel
Leffe Triple
Witkap Pater Tripel
Ename Tripel
Ter Dolen Tripel
Kasteel Tripel
Corsendonk Agnus Tripel
Val-Dieu Triple
Vicaris Triple
Petrus Gouden Tripel

Vähän kehnommat: 
Dronkeput Tripel
De la Senne Jambe-De-Bois
Adelardus Belgian Tripel
Moeder Overste Tripel
Affligem Tripel
Grimbergen Tripel
Kempisch Vuur Tripel  
Waterloo Tripel
En Stoelemings Curieuse Neus
Malmgård Emmer Tripel

Spesiaalit: 
Ardenne Triple (bretta)
Wilderen Kanunnik Tripel (överimausteet)
Schapen Kop (laatuvikainen, etikkainen)