Kotiolutta: Sun Brew Rugis

0 kommenttia
 
Sitten maistoon erittäin mielenkiintoinen olut raumalaiselta Mika Piriseltä, joka tekee olutta kotipanimossaan Sun Brew "brändillä". Oluesta mielenkiintoisen tekee se, että sen mallaspohja on pelkkää ruismallasta. Yleensähän panimot käyttävät ruisoluissaan ruista vain maksimissaan noin 20%, koska se tekee mäskistä erittäin tahmaisen. Ison mäskimäärän sekoittaminen on vaikeaa ja välipohja menee huuhtelussa herkästi tukkoon. Pienessä kotipanimossa kuitenkin, näemmä, pystyy operoimaan isommallakin ruismäärällä. Pirinen on siis lähtenyt all-in periaatteella ja vetänyt ruismaltaan määrän välittömästi tappiin. Nyt ollaan taatusti uniikin oluen äärellä.

Rugis
Rukiinen Ale, 6,8%

Maltaat: Pot Still Rye, Roasted Rye
Humalat: Target, Challenger ja East Kent Goldings
Hiiva: Lallemand London ESB

Spekseistä päätellen siis brittisuuntaista vahvempaa "winter warmeria", mutta pelkällä ruismaltaalla. Hiivan rooli tässä kiinnostaa erityisesti, sillä jääkaapistani löytyy pussukka kyseistä London ESB:tä, jolla lähiaikoina käytän seuraavan kotiolueni.



Läpinäkymättömän punaruskeaa olutta, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksu on jykevän rukiinen - ruisleipää, paahdettua leivänkuorta, mämmimäisyyttä ja hieman mausteisuutta. Hieman brittityylistä kuivan puista humalointiakin tulee tuoksuun samoin kuin kevyttä kahvimaista paahteisuuttakin. Olut on suussa todella öljyisen ja hieman tahmaisen tuntuinen. Loppuveto on kuin rukiista kiisseliä. Lapin Voiman Kullervo Ruissahdissa on itseasiassa vastaava kiisselimäinen suutuntuma, mutta se on vielä täyteläisempi, miltei lusikoitavan tuntuinen. Maku on "yllättäen" todella runsaan rukiinen - ruisleipäisyyttä, paahdettua leivänkuorta, mausteisuutta ja lopussa jälleen paahdetun ruismaltaan hieman kahvimaista ja savuistakin tuntumaa. Hieman brittihumalien vibaa tulee jälleen jälkimakuun, mutta muuten humalointi pysyy taustatekijänä. Hiivastakaan on paha sanoa mitään, koska olut on niin voimakkaan rukiinen, mutta puhtaasti on ainakin käynyt. Siis mikä suutuntuma, ai hemmetti... on kyllä omalaatuinen tuo öljyinen täyteläisyys. Ruisleipä valittiin Suomen kansallisruuaksi tässä alkuvuonna - mikäs sen parempi kuin nauttia se nestemäisessä, hieman lämmittävässä ja kepeään olotilaan vievässä muodossa. 

Oluena hyvä, tasapainoinen ja miellyttävä, elämyksenä miltei ainutkertainen. Ei mitään kolpakoittain nautittavaa, vaan pieni pullo on juuri sopiva kerta-annos. Tuntuu jotenkin ruokaisalta. Herätti heti kyllä mielenkiinnon kokeilla esim. pussimäskäämällä (jolloin huuhtelu ei muodostu ongelmaksi) tehdä vahva 100% ruismaltaalla toteutettu sahti... 

Kiitokset Mikalle elämyksellisestä oluesta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...