Olutarvio: Plevna / Nøgne Ø Pohjantähti

4 kommenttia
 

Pohjantähti

Panimo: Panimoravintola Plevna, Suomi (Tampere)
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat rajoitetusti (Raumalla Ruokapuoti Lumo)

Suomalais-norjalaista yhteistyöolutta on tullut saataville 15000 pullon historiallisena kertaeränä. Historiallisen tästä tekee se, että kyseessä on Tampereen kuuluisan Panimoravintola Plevnan ensimmäinen maitokauppoihin myytäväksi tullut pullote. Aiemminkin panimon olutta on päätynyt pulloihin, muun muassa Alkon jouluolutvalikoimaan vuonna 2013 tuli legendaarinen Siperia. Siperian tavoin tuote on tälläkin kertaa pullotettu Nokian Panimolla. Olut on saatavilla rajoitetusti Tampereen, Nokia, Ylöjärven ja Pirkkalan Citymarketeissa ja on ilmeisesti Juomatalo Pikkulinnun jakelemana levinnyt muuallekin - muun muassa Raumalle Ruokapuoti Lumoon. Tammikuun lopulla pullotettu olut on nyt vielä varsin tuoretta tavaraa. Maltaina Pale Ale, Münich ja karamelli. Humalina perusjenkit Amarillo, Simcoe ja Chinook. Reseptin isät ovat siis Plevnan Sam Viitaniemi ja Nøgne Ø:n Kjetil Jikiun, jotka molemmat rankkaan pohjoismaiden kovimpien panomiesten joukkoon. 

Kjetil Jikiun ja Sam Viitaniemi
Kirkkaanlainen kuparinen olut, joka vaahtoaa keskiverrosti ja jättää hajanaista pitsikuviota lasin reunamille. Tuoksussa on runsaasti pihkaa ja havuja - IPAmaisen intensiivinen, voimakkaasti nenille hyökkäävä humalointi. Greippinen taustavire komppaa ja karamellimainen mallaspohja pitää homman kasassa. Maku jatkaa samaa rataa - mitä sitä hyvää muuttamaan. Katkero on tiukka, voimakas ja pitkäkestoinen. Aromipuoli hoituu pitkälti pihkaisen havuisena tylytyksenä - greippisyyttä on kuitenkin taustavaikuttajana ja loppuliu'ussa klassiseen tyyliin. Maltaisuus jää katkeron jalkoihin, mutta esiintyy riittävän runsaana, jotta paketti pysyy nautittavana. Tyylipuhdas esitys tähän tyyliin - keskivertoa katkerampi ja tylympi, mutta aiai kun toimii humalahampaan kolotukseen.

Yhteenveto

Pihkaa, havuja ja katkeroa
ARVOSANA: 8

Olutarvio: Bryggeri Helsinki Citra Extra Pale Ale

0 kommenttia
 

Citra Extra Pale Ale

Panimo: Bryggeri Helsinki, Suomi (Helsinki)
Oluttyyli: Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Raumalla Ruokapuoti Lumo)

Joulukuun kymmenes 2014 Bryggeri Helsingin Lammilla sijaitseva varasto palaa ja 17000 Bryggeri Helsingin valmistamaa pulloa tuhoutuu. Alkuvuoden ajan kauppojen hyllyt ovat siis kumisseet Bryggerin oluiden kohdalla pitkälti tyhjyyttään, mutta nyt tilanne alkaa jo normalisoitumaan. Yksi panimon mielenkiintoisimmista uutuuksista on tämä Citra Extra Pale Ale, joka on 4,5% Citralla, Nelson Sauvinilla ja Magnumilla humaloitu kepeä olut. Panimon kotisivujen mukaan oluessa olisi käytetty vehnämallastakin, mutta sitä ei etiketin ainesosaluettelosta kuitenkaan löydy.


Lasiin kaatuu utuista vaalean kultaista olutta, joka vaahtoaa pirteästi ja jättää paksut pitsit lasin reunoille. Tuoksu on erittäin raikkaan sitrusmaisen ja pihkaisen humaloinnin juhlaa ja mukaan sekoittuu hieman tunnistettavaa Nelson Sauvinin mustaherukkaisuuttakin. Hyvä ja tuoreen raikas tuoksu. Maussa maltaisuus on kevyttä ja pehmeää ja humalan katkeruuskin tulee lievällä takapotkulla - estradi on täysin auki sitrusmaiselle, pihkaiselle ja mustaherukkaiselle aromihumaloinnille, joka ottaakin homman tyylikkäästi haltuun. Suutuntuma on kevyt, keskiverrosti hiilihappoinen ja hieman suutasupistavan kuivakka. Erittäin hyvä raikas ja maukas olut, joka on parhaimmillaan heti näin tuoreeltaan.

Yhteenveto

Raikas ja runsaasti aromihumaloitu olut
ARVOSANA: 8½

Olutarvio: Nokian Keisari 2nd Avenue

0 kommenttia
 

Keisari 2nd Avenue

Panimo: Nokian Panimo, Suomi (Nokia)
Oluttyyli: Premium Lager
Alkoholipitoisuus: 4,3%
Saatavuus: Maitokaupat kautta maan

Sain alkuviikolla mieluisan lähetyksen, kun Nokian Keisarillinen Posti toimitti 6-packin Nokian Panimon uusinta Keisaria, 2nd Avenue American Lageria. Nyt siis luvassa arvio korruptiolahjana vastaanotetusta oluesta. Nimen ja tölkkityylin perusteella tässä käsillä on nyt jatkumoa Keisari 66:n aloittamaan jenkkisarjaan. Tölkki kertoo oluen olevan "amerikkalaistyylinen vaalea lager-olut". Tölkissä on myös mainittu valmistusaineet varsin tarkasti, siitä pidän. Maltaina Pilsner ja Crystal. Humalat on ilmoitettu jännästi - Magnum, Perle ja sesongin humalat. Nimeltä mainitut ovat saksalaisia ja ainakin Magnum on todennäköisesti ainoastaan katkerointiin käytetty. Sesongin humalien luulisi olevan saatavuuden mukaan vaihtuva kattaus jenkkihumalia, mutta lajikkeet eivät nyt siis tarkasti tiedossa. Katkeruutta tölkki lupaa varsin maltilliset 25 EBUa, eli karkeasti noin puolet vähemmän kuin Keisari 66:ssä - paukut lienee pistetty siis enemmän aromihumaloinnin puolelle.  Olut on tölkitetty viikon 8 toisena päivänä, eli alle 2 viikkoa sitten.



Syvän kultainen, hieman kupariin vivahtava ja vaahdoltaan keskiverto olut. Vaahto jättää laskiessaan tyylikästä pitsikuviota lasin reunoihin. Tuoksu on lagermaisen neutraali. Maltaisuus pääsee hyvin esille leipäisenä ja hieman kermaisen toffeisena - Vienna lagerin tyyliä ja olisiko pieni vivahde diasetyyliäkin. Humalointi vaikuttaa maltilliselta - kukkaisuutta, yrttisyyttä ja hienoinen greippivivahde. Tuoksu on hyvä, mutta sen perusteella mikään ei erityisesti viittaa amerikan suuntaan. Maku tulee vahvuuteen nähden varsin runsas mallasrunko edellä, tarjoten maistuvaa leipäisyyttä ja loppua kohti voimistuvaa toffeisuutta. Makeutta ei kuitenkaan juurikaan ole, vaikka runkoa löytyykin - jenkkityylisellä aromihumaloinnilla olisi kenties siis saumaa nousta esiin. Siis jos sitä olisi, humalien aromikkuutta kyllä on, mutta se on pitkälti kukkaista ja loppua kohti enenevän mausteyrttimäistä. Varsin hyvärunkoinen mallasvetoinen wieniläistyylinen lager, jossa ei sinänsä ole mitään moitittavaa, paitsi se, etten löydä tästä tuota tölkin lupaamaa amerikkaa. Hyvä olut kuitenkin, vaikka ei mielestäni aivan sitä mitä lupaa.

Yhteenveto

Mallasvetoinen maukas lager, missä amerikka?
ARVOSANA: 7½

Maistelussa Lammin Kotka ja Bryggeri Helsingin Kanttori

0 kommenttia
 
Istahdin tuossa talviloman tiimellyksessä aivan sattumalta hetkeksi grillikodan uumeniin, kukapa olisi uskonut. Nappasin mukaani Alkon käsityöläiskattauksen molemmat Bryggeri Helsingillä valmistetut oluet - Lammin Kotkan ja Bryggerin Kanttorin. Lammin Sahdilla ja Bryggerillä on samaa omistuspohjaa, joten siitä siis tällainen kuvio. 



Lammin Kotka on tyyliltään Strong Ale, ainakin nimellisesti, mutta mihinkään lokeroon sitä ei varsinaisesti varmaan tarvitse asettaa. Vahvuutta 7% ja katkeroa maltilliset 15,8 EBU. Kanttori taasen on tyyliltään Dubbel, vahvuutta sillä 6,8%,  maltaiden lisäksi oluessa on käytetty kandisokeria, joka kuuluu tyyliin. Nämä lienevät käsityöläisvalikoiman kalliimmasta päästä. Litrahinta on yli 17€ kummallakin eli pikkupullosta saa maksaa siis lähes 6€. Lienee sanomattakin selvää, että kipurajat ylittyvät. Ymmärrän toki, että oluet valmistetaan panimoravintolan 1000-litraisilla laitteilla ja roudataan jonnekin muualle pullotettavaksi, mutta kuitenkin. Pientuottajien oluiden hinta Alkossa on riistäytynyt käsistä, mutta syyt ovat pitkälti muualla kuin tekijöissä.

Kimmoke kotaan lähtemisestä tuli aivan muualta kuin olutmaailmasta, satuin nimittäin pääsemään käsiksi haukifileeseen, joka suorastaan vaati päästä folioon ja tulelle. Hieman voita ja mausteita päälle sekä loraus Kotkaa perään.



Samalla siitä Kotkaa lasiinkin. Kirkkaanlaista, tummakon meripihkaisen väristä ja vaahdoltaan varsin runsasta olutta. Tuoksu on makeahkon karamellimaltainen, hieman banaaninen ja kevyesti käymisaromien maustama - tasapainoinen ja laadukas, mutta ei mitenkään erityinen. Maku jatkaa samoilla linjoilla - perus ale, jossa karamellimainen mallaspohja, kevyt katkero ja muut maut tulevatkin sitten hiivan käymisestereistä, jotka ovat hieman banaanimaisia ja mausteisia. Toki laadukas ja virheetön, mutta samalla myös särmätön. Miellyttävä toki siemailla, mutta 6€ pullosta maksaneena odottaisi jotain pientä koukkua. Ei siis huono olut, mutta hinta-laatusuhteeltaan huono ostos, en kokenut saaneeni rahalle vastinetta. 



Hauen vielä tekeytyessä oli aika kaataa lasiin Bryggerin Kanttori. 

Kirkas, punertava olut, jolla keskiverto hetken kestävä vaahto. tuoksussa on tumman hedelmäistä kandisiirappia ja hieman luumuisuutta, mutta aika vaisulta se muuten tuntuu - hiivalla ei vaikuta olevan oikein roolia, ehkei sitä ole kiusattu tarpeeksi. Belgioluissahan maut tulevat pitkälti hiivasta, mutta tämä vaikuttaa nyt pelottavan neutraalilta sen suhteen, ei särmää. Maku on hieman makeahko, kliini ja karamellis-siirappis-rusinais-luumuinen. Hiivaisuus ei ole esillä, vaan pysyttelee neutraalina. Sellainen tarvittava karäktääri puuttuu. Kyllä belgit tekee tämän paremmin. Hieman Kotkaa parempi maku tästä jäi, mutta sama vika rahikaisella - hinnalle ei mielestäni saa vastinetta. 

Niin ja se hauki, se oli oikein hyvää, mutta Kanttorin kylkeen se ei odotetusti sopinut ollenkaan - vaaleampaa olutta huusi, mutta sellaista ei nyt ollut, joten nautin sen kanssa ruokajuomaksi raikasta raumalaista hanavettä. Kalaa pitäisi tehdä kodassa useamminkin.

Reittaus-TV: Helmikuun kotasessio osa 4: Ylläriputeli kellarin kätköistä

0 kommenttia
 
Blogijuttu vuodelta 2013


Eeppisen IPA-vertailun jälkeen kotasessiossa siirryttiin rauhallisemman tunnelmoinnin pariin jälkiruokajuustojen, Jarkko Martikaisen ja ylläripullon sisällön merkeissä. Olin kaivanut kellarin kätköistä esiin vuonna 2012 pullotetun monsterimaisen Imperial Stoutin - Bergsta The New Blackin - joka on Stadin Panimolla nykyään (2013 alkaen) olutta työkseen panevan Sebastian Grenin kotiolut. Vahvuutta 15+% ja muutenkin tymäkät speksit. Pullo oli lajinsa viimeinen...

Reittaus-TV: Helmikuun kotasessio osa 3: Eeppinen IPA vertailu

4 kommenttia
 


1.1.2015 valmistin kotipanimossani kaksi IPA-tyylistä olutta, jotka ovat muuten identtisiä, mutta toisessa kaikki humalalajikkeet ovat brittejä ja toisessa jenkkejä. Oluita on todella mielenkiintoinen maistella rinnakkain, sillä humalalajikkeet vaikuttavat lopulliseen makuun merkittävästi. 

Tässä videossa Tero loihtii huikeat sapuskat, Harri kaataa huikeat IPAt laseihin ja sitten herkutellaan hekumallisella kattauksella oikein olan takaa.

Parit quotet: 

Harri: Chorizo on taianomainen makkara

Harri: Tero liekittää nyyttejään...
Tero: ...tuntuu tosi hyvältä

Harri: Tuoksus jenkki vie kyl, tiukka sitrustuoksu. Siin on sitä hekumaa.
Tero: Kyllä!

Harri: Aika hekumallinen
Tero: Mun mielest niinku kaikin puolin

Harri: Kyl ne voi niinku nii erilaisii ol

Tero: Mä en oo niinku noin paksuu sinappii nähny koskaan


Reittaus-TV: Helmikuun kotasessio osat 1 & 2 - Neljän Viljan Sahti & Ihan Vaan Hefe

0 kommenttia
 
Reittauskodan vakiovieras Tero Suhonen laski ahterinsa istuinalustalle jälleen viime keskiviikkona. Illan kulku oli selkeä - Harri tarjoaisi juomat ja Tero sapuskat. Idea oli siis maistattaa Terolle kotipanimoni tuotoksia ja ihan vaan pikkuisen nauttia olostakin siinä sivussa. Videokamera lauloi taas ja materiaalia kertyi reilut parisen tuntia. Näistä sitten editoija editoi sen mitä pystyi ja lopputulos on nähtävissä Youtubessa. Videoista nauttii parhaiten hyvän tuopillisen kera.

Ensimmäisessä videossa polkaistaan ilta käyntiin nauttien tervetuliaisjuomana kotipanimoni Neljän Viljan Sahtia ja samalla tsekataan mitä kaikkea Tero on tuonut mukanaan illan antimiksi.

Parit quotet:

Tero: Kilistellääs sille
Harri: Shilirimpsis

Harri: Tää on nyt tummempi mitä oon tehny aiemmin

Harri: Mehumaijast tulee niin kivasti

Tero: Aijai, tää on sitä itteensä




Toisena juomana sahdin perään nautittiin hyvin tuore vehnäolueni, Ihan Vaan Hefe, joka oli nautintatilanteessa vain 11 vuorokauden ikäinen.

Parit quotet:

Harri: 6 vuorokautta pääkäyminen ja 5 vuorokautta pullossa.

Harri: Ihan tota vehnäoluelt näyttää

Tero: Otetaas silleki pienet

Tero: Oikee hellekelin juoma

Harri: Niinko mä kirjotinkin niin ei tää mikää Ayinger Bräuweisse oo mut kyl tää Kukko Vehnälle pärjää

Harri: ...ja se on Reittausblogin virallinen vehnäranking.


Seuraavassa osassa luvassa on eeppinen IPA vertailu, jossa maistellaan rinnakkain kotipanimoni Jenkki-IPAa ja Britti-IPAa.

Kotiolutta: Vallgårds Vinternatt

0 kommenttia
 
Helsingin Vallilassa valmistuu parikymppisten opiskelijoiden kimppakämpässä kotiolutta. Vinternatt on kaksikon kolmas olut ja ensimmäinen pussimäskäys. Heti on lähdetty kunnianhimoiseen useita mallaslajeja ja mausteitakin sisältävään reseptiin, mutta sehän ei pane joka pelkää. Ainesosina Pale Ale-, savu-, chocolate- ja munichmaltaat, karamelliruis sekä ohra- ja kauramaltaat. Mausteena appelsiininkuori, humalana East Kent Goldings ja hiivana US-05. Jälkikäyminen tummalla siirapilla. Lopullinen vahvuus noin 7%. Tavoitteena on ollut valmistaa jouluksi savuinen ja lämmittävä herkku, mutta kuten tekijät itsekin toteavat, taisi aikataulu mennä liian tiukalle - pullotus on tapahtunut 24.11 ja olut alkaa olemaan kunnolla kypsynyttä vasta nyt. Maistetaanpa miten aloittelevat kotipanijat ovat onnistuneet toteuttamaan tämän kirjavan reseptin ja mitä siitä on syntynyt. 

Musta, runsaasti vaahtoava olut. Vaahto ei ole pitkäkestoisinta, mutta ei toisaalta katoa missään vaiheessa kokonaan, vaan jää pieneksi kerrokseksi oluen pinnalle. 

Tuoksu on miellyttävän aromaattisen hedelmäinen. Appelsiinimaista, hieman greippistä fiilistä ja paahteisuutta sellaisella hieman suolaisella tuntumalla. Jonkinlaista luumurusinakiisseliäkin löytyy makeahkon tuntuisena. Tuoksu ei ole lasista nenille hyppäävän intensiivinen, vaan piirteitä saa hieman etsiskellä. 

Makukin on pehmeä, miellyttävän hedelmäinen ja paahteisuudeltaan maltillinen. Suklaisuus ja kahvimaisuus nousevat esiin vasta keskivaiheen jälkeen. Alku on hedelmien ja lopussa on hentoa savuisuutta. Yleisilme on enemmän makean kuin kuivan puolella ja suutuntuma on sopivan täyteläinen. 

Tasapainoinen, miellyttävä, tuhti ja moniulotteinenkin. Laatutaso on kunnossa, eli en havaitse mitään laatuvirheitä. Prosessi toimii siis hienosti, vaikka tekijät ovat vasta aloittelijoita. Kiitos hyvästä oluesta! 

Olutarvio: Põhjala Öö

0 kommenttia
 

Öö

Panimo: Põhjala, Viro
Oluttyyli: Imperial (Baltic) Porter
Alkoholipitoisuus: 10,5%
Saatavuus: Virosta (Ostopaikka: Stockmann, Tallinna 3,38€/0,33l)

Viron ykköspanimona häärii Põhjala, jonka arvostetuin olut on Imperial Porter Öö, eli Yö - tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kaamean porilaisbändin kanssa. 10,5% vahvuinen olut koostuu seuraavista maltaista: Pale ale, Munich, Carafa II Special, Special B, Chocolate malt, Crystal 300. Näiden lisäksi oluessa on käytetty Demerara sokeria. Humalina Magnum ja Northern Brewer. Panimon kotisivut sanovat katkeruudeksi 60 IBU. Pulloni on ostettu Tallinnasta viime joulukuussa ja se on erää 028. Päiväys on 04 05 15 - vaikka tällainen olut säilyisi tuosta varmasti vielä vuosia eteenpäin. 


Musta, vaahdoltaan keskiverto ja varsin tuhdilla viskositeetilla lasiin kaatuva olut - alkoholipitoisuus näkyy lasia pyöritellessä, kun olut tarttuu lasin reunoihin ja valuu siitä hiljakseen alaspäin. Tuoksu saa suupielet ylöspäin - runsasta suklaisuutta, suolaista lakritsia ja kukkaisuutta sekä espressomaista kahvia. Kaikki piirteet samassa intensiivisessä paketissa. Tuoksu nousee lasista voimalla - nyt ollaan ison oluen äärellä. Maku on aluksi makeahko, runsasrunkoisen toffeinen ja suklainen. Keskivaiheilla mukaan noitapillimäistä suolaista lakritsia ja kahvimaisuutta, kunnes sitten lopussa aivan jumalainen tumman suklainen loppuliuku - aivan kuin juoksevaa viileää suklaata kaadettaisiin kielen takaosiin ja siitä nieluun. Hiilihappoisuutta on vain nimeksi ja suu jää tahmaisen kuorrutteiseksi nielaisun jälkeen. Jälkimaussa toffee nousee jälleen esiin - todellinen jälkiruokaolut. Tuhtia, vahvaa ja niin pehmeää, niin pehmeää... Alkoholipitoisuus kätkeytyy täyteläisen rungon alle täysin. Onpa olut, aivan huikea makean suklainen kokonaisuus, vetää vertoja jopa Stonen Russian Imperial Stoutille. Huoneenlämpöisenä parhaimmillaan. Põhjalan tummat oluet, sekä Must Kuld, että tämä Öö, ovat molemmat erittäin vakuuttavia. Panimo vaikuttaa olevan näissä parhaimmillaan. Makeita ovat, mutta omaan makuuni toimivat aivan tautisen hyvin.

Yhteenveto

Tumma, tuhti ja toimiva!
ARVOSANA: 9½

Ensimaistossa kotipanimon "Ihan Vaan Hefe" - 9 päivää keittämisen jälkeen

2 kommenttia
 
Lauantaina 7.2 tein kotipanimossa saksalaistyylisen vehnäoluen mahdollisimman perinteisellä reseptillä. 55% Viking Maltin Vehnää, 45% Viking Maltin Pilsneriä, humalaa vain ripaus katkeroksi keiton alussa ja hiivaksi Safalen kuivahiiva WB-06. Käytin olutta 6 vuorokautta 23-24 asteisessa tilassa, mittasin ominaispainon ja totesin että tavoitteessa on, lopullinen vahvuus noin 5%, ja sitten pistin pullottaen. Olut on nyt ollut 3 vuorokautta pullossa ja nyt aion maistaa sitä ensimmäisen kerran. Vain 9 vuorokautta siis "from grain to glass", niin kuin alan piireissä sanotaan. Olen aiemmin pitänyt oluita aina vähintään kaksi, usein kolme viikkoa käymisastiassa ja sen jälkeen vielä vähintään viikon pulloissa. Eli aiemmin nopein valmistumisaika on ollut jossain kolmen viikon kieppeillä.

Halusin koittaa nyt näin, jotta selviäisi mikä on se paras tapa tehdä vehnis - pidemmällä kypsytyksellä ennen pullotusta vai heti käymisen jälkeen pulloon ja siitä heti pian jo lasiinkin. Molemmille tavoille on kansainvälisillä foorumeilla omat kannattajakuntansa. Nyt olut on ainakin absoluuttisen tuoretta.

Reseptistä sen verran, että halusin tehdä mahdollisimman simppelin perinteisen vehnäoluen ja sitten käyttää sen aika korkeissa lämpötiloissa, jotta näen saako WB-06:sta kunnon banaanisuutta irti. Hefeweizen on yksi suosikkioluttyyleistäni ja tykkään, että banaaniakin saa olla. 



Pullo suhahtaa avattaessa hieman kesysti, mutta suhahtaa kuitenkin - selvä merkki siitä, että hiilihappoja on muodostunut. Olut kaatuu lasiin tyypillisen sameana, joskin aivan lasin alaosassa on läpikuultavampaakin osastoa. Väri on juuri niin haljun vaalea kuin tällaisella mallaspohjalla olettaa sopii ja vaahtoakin muodostuu, ei kuitenkaan vielä näin aikaisessa vaiheessa niin runsaasti kuin vehniksissä yleensä. Tuoksu on hyvä, perusvarmaa perusvehnää - tosin tässä on jälleen enemmän neilikkaisuutta sekä sitruunaisuutta ja purukumia kuin sitä himoitsemaani banaania. Ehkä WB-06 ei ole valintani enää jatkossa. Täysin tyylinmukainen, raikas vehniksen tuoksu. Maunkin perusteella tavara on valmista, joskin hiilihappoja saisi olla enemmän ja eiköhän niitä vielä pidemmällä pullokäymisellä enemmän tulekin. Erittäin vehnäinen, hieman hiivainen, neilikkainen ja kukkainen maku. Vehnän makeus ja hiivan happamuus ovat hyvässä balanssissa ja lopussa on kesysti näykkäisevä katkero. Ei tämä mitään Ayinger Bräuweissea ole, mutta Sandels Vehnäoluelle ja Kukko Vehnälle tämä pärjää hyvin. Täytyy myöntää, että olen hieman yllättynyt, en odottanut tavaran maistuvan näin valmiilta näin aikaisessa vaiheessa. Vehnäolut on ehkä juuri se tyylin johon tällaista valmitustapaa voi soveltaa - luonnollisesti samea ja pitkälti hiivan tuottamiin käymisaromeihin luottava.

Olutarvio: Hiisi Aarni

0 kommenttia
 

Aarni

Panimo: Panimo Hiisi, Suomi (Jyväskylä)
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 6,9%
Saatavuus: Alkosta rajoitetun ajan (4,61€/0,33l)

Panimo Hiisin uusi etikettityyli on todella komeaa katseltavaa. Alkon käsityöläissettiin tehdyn oluen tummansävyisessä etiketissä irvistää tarujen aarnikotka ikään kuin antaen ennakkokäsitystä siitä, miten rukiilla ryyditetty IPA tulisi makunystyihin puraisemaan. Ruista on mukana sekä maltaana, että hiutaleena ja humalina takuuvarmat jenkkipihkapommit Chinook ja Simcoe. Mallaspohjassa on myös ohramaltaiden lisäksi hieman vehnää. Panimo ilmoittaa 72 IBUa katkeruutta, mutta Alko on mitannut 49,6. Pulloni on erää #132 ja parasta ennen on 09/16.



Kaunis kuparinen olut, jonka ylle rakentuu mukavan kestävä tiivis vaahto. Tuoksu on huomattavan rukiinen, hieman pippurinen ja mäntymetsäisen havuinen sekä pihkainen. Trooppista hedelmää ja hienoista saippuaisuutta taustavaikuttimena. Jotenkin todella kiehtova tuo maltaisuus, ruis on niin selkeästi esillä. Maussa on katkeruus jätetty hieman pienemmälle vaihteelle, mutta aromikkuus on hyvin Hiisimäiseen tapaan runsasta. Pihkaista, pehmeän hedelmänektarimaista humalaa, joka kuivuu loppua kohti havuiseksi ja greippiseksi, mutta ei siis kovinkaan tiukan katkeroiseksi. Humaloinnin alla toffeiskaramellisessa mallaspohjassa on mukava rukiinen vire, joka sekin korostuu enemmän loppuvedossa. Maku on hyvä, mutta ei aivan niin iskevä kuin tuoksu antoi olettaa. Toisaalta ruis pääsee nyt paremmin esiin, kun katkero ei vyöry muut maut peittävällä voimalla. Hiilihappoja on sopivan maltillisesti ja yleisilme on IPAlle sopivan kuivakka. Hyvä olut, jota on mukava naukkailla.

Yhteenveto

Ruis pääsee hyvin esille maukkaassa IPAssa
ARVOSANA: 8+

Maistelussa kotipanimon Neljän Viljan Sahti

0 kommenttia
 
Hirveä jysäys vavisutti talon perustuksia - mitä hemmettiä oikein on meneillään? ... jaa perkule sehän oli talviloma, joka paukahti päällensä just niinku nyt! 

Sahtimäski kolmisen viikkoa sitten
Litran kannu käteen ja yläkerran kylmälle vintille onkimaan saalista. Noutamaan tuota tummaa ja paksua nektaria sahtitonkan uumenista. Tasan kaksi viikkoa on nektari kypsynyt viileässä, sitä edelsi viiden vuorokauden käyminen, eli sahdinteosta on nyt lähemmäs kolme viikkoa aikaa. Ajoitus talviloman alkuun on kaikkea muuta kuin sattumaa.

Olen aiemmin tehnyt sahtia pelkästä Viking Maltin Sahtimaltaasta - ja hemmetin hyvää on tullut. Nyt vedin homman kuitenkin tarkoituksella lähes toiseen ääripäähän. Maltaina tässä sahdissa Viking Maltin Sahti-, Vehnä-, Munich- ja Crystal 100 maltaat sekä Weyermannin CaraRye ja kotimaiset luomukaurahiutaleet. Neljän viljan sahtia siis. Mausteina tuhdisti katajanmarjaa (kuivattua), marjaisia katajanoksia (suoraan lähimetsästä) ja epäsahtimaiseen tapaan myös ripaus appelsiininkuorta. Humalaksi heitin hyppysellisen pakastimen perältä löytynyttä Cascadea, joka toiminee tässä lähinnä säilöntäaineena. Valmistusvälineinä tuttuun tapaan 17-litrainen kattilani ja siivilöinti katajanoksilla pedatun mehumaijan läpi. Hiivana tietysti the magical mystical pullahiiva - eli Suomen Hiivan perinteinen leivinhiiva, joka käytti sahdin 8,5% vahvuiseksi. Lopullinen ominaispaino on 1.027, eli tuhtia tavara on vieläkin. 



Tummaa - ruskeaa, pienellä punertavalla vivahteella. Vaahdotonta tietysti, eihän sahdissa hiilihappoja ole. Tuoksu on mieluinen - tuhdisti karamellimaista maltaisuutta, katajaisuutta ja leivinhiivan kypsän banaanisia käymisestereitä. Maltaan sävy on tällä kertaa kuitenkin tummempi ja laajempi - selvästi rukiinen, jopa hieman mausteinen. Cascade tai appelsiininkuoret eivät mielestäni nouse esiin, mutta hedelmäisiä käymisaromeita on. Suussa tavara on paksua ja tuhtia, makeaakin - makeus ei silti lyö yli, sillä alkoholi lämmittää lopussa sahtimaisen tutusti. Katajaisuus on runsasta ja ruis maistuu loppuvedossa kuten olin ajatellutkin. Kaurahiutaleiden ja vehnän osuudesta lopputulokseen ei ole hajuakaan, mutta kokonaisuus toimii. Hedelmäisyyttäkin on, mutta se kallistuu appelsiinisuuden sijaan enemmän perinteiseen banaanisuuteen. Katkeruutta ei ole nimeksikään, kuten ei pitäisikään - Cascadet menivät perinteiseen sahtityyliin vasta käymisastiaan vierteen laskun päätteeksi - eli periaatteessa kuivahumalointina. Runsasmakuisin sahtini toistaiseksi, olen tyytyväinen, tavara on onnistunutta.

Näin teet maistuvaa sahtia kotona:



Olutarvio: Vakka-Suomen Prykmestar SavuVehnä

0 kommenttia
 

Prykmestar SavuVehnä

Panimo: Vakka-Suomen Panimo Osakeyhtiö, Suomi (Uusikaupunki)
Oluttyyli: Savuolut
Alkoholipitoisuus: 5,5%
Saatavuus: Alko (4,97€ / 0,5l)

Etukäteisodotuksissa tämä Vakka-Suomen Panimon SavuVehnä vaikuttaa yhdeltä kutkuttavimmista käsityöläissetin oluista - pidän sekä vehnä-, että savuoluista, joten...  niinpä. Vahvuutta tässä 5,5% samoin kuin panimon savulagerissa Prykmestar Savussa  ja samaan tapaan kuin Savussa, myös tässä on käytetty bambergilaisia savumaltaita tyylin syntysijoilta. Ohramaltaista osa on pyökkisavustettu ja vehnämaltaista osa tammisavustettu. Mäskäyksessä on käytetty perinteistä keittomäskäysmenetelmää, joka sekin kuuluu tyylin saksalaisiin perinteisiin. Olut osuu siis täydellisesti Panimomestari Jani Vilppaan taitamaan saksalaissektoriin heijastellen samalla myös miehen omia makumieltymyksiä.

Oranssihtavan ruskea ja vaahdoltaan tyypillisen vehniksen tavoin runsas. Tuoksu on aromaattisen ruohoisen humaloitu, neilikkainen, hennosti kuivatun banaaninen ja aavistuksen savuinen. Savu ei ole niin selkeänä elementtinä mukana kuin Prykmestar Savussa, vaan vehnäoluen elementit ovat enemmän pinnalla. Maussa savu tulee paremmin esiin ja toimii hyvin varsin raikkaan ja neilikkaisen vehnän höysteenä, nousten erityisesti esiin loppu- ja jälkimaussa. Myös humalaa tuntuu olevan varsin purevasti ja lopputulos on raikas ja vehnäolueksi kuivahko - sellaista pehmeää kypsän banaanin pyöreyttä ei juurikaan ole. Tämähän sopii nautintatilanteeseen hyvin, sillä kuivempi ja katkerampi toimii mainiosti ruokajuomana grillikodan hapankaalista ja makkaroista kootulle mätölle. Kokonaisuus ei ole niin messiaanisen hyvä kuin odotin, mutta toisaalta taisin odottaa liikoja - tasapainoinen, hyvä ja täydellisesti panimon linjaan sopiva oluthan tässä lasissa on. Ostan useammankin, jos vielä löytyy, ja tismalleen sama nautintatilanne mielessä.

Yhteenveto

Raikas ja maukas savuvehnä - erinomainen ruokajuoma.
ARVOSANA: 8

Olutarvio: Pyynikin Käsityöläispanimo Pajavasara

0 kommenttia
 

Pajavasara

Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo, Suomi (Tampere)
Oluttyyli: Imperial Porter
Alkoholipitoisuus: 8,8%
Saatavuus: Ravintola Paja Bar (arvioitu pullo saatu panimolta)

Joulukuun alussa olimme Pyynikin Käsityöläispanimolla mukana valmistamassa kaupallista erää kotipanimossani kehitetystä Testowitistä. Sillä reissulla ennen kotiin lähtöä Pyynikin Tuomas Pere sujautti pullollisen Pajavasaraa kotiinviemisiksi, selvästi myhäillen tyytyväisyyttä valmistamaansa olutta kohtaan. Pajavasara on valmistettu Torni Tampere hotellille ja sen Paja Barille. Tornin korkeus on 88 metriä ja oluen vahvuus sen takia 8,8%. Reseptin pohjana on toiminut Käsityöläispanimon palkittu Vahvaportteri, johon hotellin johtaja on kovasti mieltynyt.

Musta olut, joka on vaahdoltaan beigevivahtava ja kestävä. Tuoksu on paahtomaltainen, suolaisen lakritsainen ja myös hieman yllättävästi luumuisen hedelmäinen. Taustalla tuntuu amerikkalaisen tuntuista aromihumalaa sekä suklaisuutta. Aivan niin intensiiviseltä ja syvältä tuoksu ei vaikuta kuin Vahvaportterissa. Makukin on oluen ulkonäköön nähden yllättävän hedelmäinen, mutta kuitenkin rungoltaan tuhti. Tässäkin on sitä merisuolaa ja lakritsia, loppuveto muodostuu humaloinnin ja alkoholin potkaisun voimasta varsin kuivaksi - ei niin pyöreän pehmeäksi ja runsaaksi kuin Vahvaportterissa. Tuhtia, vahvaa, purevaa ja jännästi hieman hedelmäistä nautiskeluolutta.

Yhteenveto

Vahvaportterin jalanjäljillä
ARVOSANA: 8+

Kotiolutta: Kosoolan Katumus Tripel (#89A)

0 kommenttia
 
Juhani Palttalan kotipanimon uudempaa tuotantoa maistelussa. Mies on kotioluissaan päässyt jo eränumeroon 89 - kunnioitettava määrä keittoja ja lisää tulee. Tämän oluen tyylinä on tripel, eli vahvempaa vaaleaa belgityylistä.  Mallaspohja on tyylille ominaisen simppeli ja humalatkin mannermaisia - ei siis kikkailua vaan nyt on ainakin reseptin perusteella tavoitteena ollut tehdä perinteinen tripel.

Speksit: 
9,5%
Maltaat: Pilsner, Aromatic, Dekstroosi
Humalat: Hallertauer Perle, Saaz
Hiiva: WLP500


Kirkkaanlainen kultaoranssi olut, joka vaahtoaa Chimayn pikariin ilahduttavan belgityylisen runsaasti. Tuoksussa on belgihiivan mausteisuutta, päärynänkuorimaista hedelmäisyyttä, hitunen anista ja humalaa sekä nenään hohkaavaa alkoholin lämpöä. Aivan aidon belgin tuoksu ja vieläpä jokseenkin Chimay Triplen tyylinen. Makukin on tyylipuhdasta tripeliä - mausteista ja sopivan katkeroista. Tämä nojaa enemmän hiivan mausteisiin käymisaromeihin kuin aromihumalaan tai kuivattujen hedelmien aromeihin. Omaan makuuni voisi osua vielä paremmin, jos mukana olisi hieman keiton lopussa heitettyä appelsiininkuorta tms. hedelmäisyyttä. Suutuntuma meinaa käydä jopa raskaaksi ja hieman turhan alkoholiseksi. Sellainen paras raikkaus uupuu - en tätäkään uskonut koskaan sanovani, mutta dekstroosia olisi voinut ehkä käyttää enemmänkin, tietysti samalla kaventaen mallaspuolelta, sillä runko voisi olla kevyempikin. Juuston kanssa aivan kuningaskamaa - alkoholi, mausteisuus ja katkeruus sulattavat juustonokareen kermaiseksi kuorrutteeksi suun pinnoille ja nielaistaessa tuntuu aluksi pelkkää pehmeyttä, kunnes oluen kuiva ja voimakas loppuveto pyyhkäisee suun puhtaaksi. Tyylikäs ja tyylipuhdas hiivan mausteisiin käymisaromeihin panostava tripel. Hieman raikkaampi ja hedelmäisempi sopisi paremmin omaan makuuni. Tämä oli enemmän Westmalle Tripel kuin Tripel Karmeliet, jos kaupallisiin verrataan.

Olutarvio: Braukunstkeller Mandarina IPA

0 kommenttia
 

Mandarina IPA

Panimo: BrauKunstKeller, Saksa
Oluttyyli: India Pale Ale (single hop)
Alkoholipitoisuus: 6,1%
Saatavuus: Ulkomailta (Ostopaikka: Bier-Deluxe, 2,99€ / 0,33l)

Saksalaisen craft-panimon valmistamaa single hop IPAa, eli ainoastaan yhdellä humalalajikkeella humaloitua olutta nyt arvioinnissa. Humalalajike on Mandarina Bavaria, joka on käsittääkseni varsin uusi saksalainen lajike ja minulle ennestään täysin tuntematon. Oluen vahvuus 6,1% ja katkeruuden kertova IBU-arvo 55 yksikköä. Panimon sivujen mukaan mallaspohjassa on savumallastakin, mutta maistelun perusteella sen osuus oluen makuprofiilissa jäi mysteeriksi. Pullon päiväys on 09/06/15. 



Utuinen, kultaoranssi olut, joka vaahtoaa runsaasti. Tuoksu on aromaattisen sitrusvetoinen, mutta siinä on "normista" poiketen jänniä kiivimäisiä ja ananasmaisia vivahteita. Hieman myös hedelmäsokerista makeutta, mutta ei karamellisuutta - mallas ei oikein tule humaloinnin alta esiin, eikä tarvitsekaan. Jännältä humalalta vaikuttaa Mandarina Bavaria näin tuoksun perusteella, jotain persoonallista tässä on. Maku on kuiva, hieman appelsiinimainen ja tiukan greippinen sekä hieman kiivimäisen karvas. Katkero puraisee lujaa keskivaiheilla, mutta tuntuu sitten laantuvan loppua kohti, kunnes jälkimaussa nousee uudelleen esiin hieman ruohoisen ja mausteyrttisen vaiheen mukana. Mallaspohja on keskitäyteläinen, mutta olut itsessään hyvin kuiva - ei juuri makeutta vaan katkero pääsee jylläämään. Tämä on yleensä hyvä juttu, mutta nyt kaipaisin makeutta tuon kiivimäisen karvauden tasapainoksi. Itse oluena tämä on ihan hyvä, mutta ei kovinkaan säväyttävä. Humalatutkielmana tämä sen sijaan on mielenkiintoinen. Mandarina Bavariassa vaikuttaisi olevan varsin uniikki aromimaailma.

Yhteenveto

Hunajaisen maltainen, tasapainoinen ja helposti nautittava olut
ARVOSANA: 8

Olutarvio: Teerenpeli Notkea Nipa

0 kommenttia
 

Notkea Nipa

Panimo: Teerenpeli, Suomi (Lahti)
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 6,6%
Saatavuus: Alkoista rajoitetusti (4,40€ / 0,33l)

Lahtelaisen Teerenpelin Notkea Nipa teki ensiesiintymisensä viime huhtikuussa panimon 20-vuotisjuhlilla. Sen jälkeen sitä on valmistettu hyvän menekin siivittämänä ketjun omien ravintoloiden anniskeltavaksi parisen kertaa lisääkin ja nyt olut sitten saapui pullotettuna Alkoihin käsityöläisolut kampanjan tiimoilta. Kyseessä on siis India Pale Ale, jonka humalat ovat hieman tyylin normista poikkeavat - Galena jenkeistä, Pioneer Iso-Britanniasta ja Green Bullet Uudesta-Seelannista. Kolmen mantereen - tai pikemminkin yhden mantereen ja kahden saaren yhteispeliä siis. Katkeruuden kertova IBU-arvo on 64. Pullon päiväys on 08-09-2015, josta päättelisin Teerenpelin laittavan päiväyksen 9kk pullotuksesta eteenpäin - tämä olisi siis tammikuun alussa pullotettua ja täten sopivan tuoretta. Eräkoodi etiketissä on N111 08. 



Lähes läpinäkymättömän utuinen ja mukavan runsaasti vaahtoava olut on väriltään oranssihtavan kuparinen. Tuoksu on yllättävänkin mieto, siinä ei ole sitä hyökkäävää sitrushumalointia vaan rauhallisempaa hunajamelonimaista ja kukkaista virettä sekä parfyymiä. Omalla tavallaan viehättävä, erilainen. Mallas tuntuu enemmän leipäisenä kuin karamellimaisena. Maku on tasapainoinen ja helppo. Aluksi tuntuu, ettei katkeroa oikein tule, mutta kyllä se sieltä hiljakseen voimiaan kerryttäen varsin purevaksi kasvaa. Humalointi on aromeiltaan aluksi kukkaista ja parfyymistä, keskivaiheilla mukaan tulee trooppista hedelmäisyyttä, mutta kevyesti - intensiivisyys on matala, humalointi ei vyöry sellaisella voimalla kuin trendikkäissä jenkkiverrokeissa. Tämä on tietyllä tapaa jopa lagermaisen hillitty. Suutuntuma on pehmeä ja yleisilme kuivahko ja kepeän raikas. Tämä on helppo IPA - enkä laske sitä miinukseksi, vaikka omaan makuuni hieman runsaampi ja aggressiivisempi iskisi lujemmin. Laatuolut.

Yhteenveto

Helposti nautittava, hillitty ja laadukas IPA
ARVOSANA: 8

Olutarvio: Samuel Adams Rebel IPA

0 kommenttia
 

Rebel IPA

Panimo: Boston Beer Company, Yhdysvallat
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 6,5%
Saatavuus: Ulkomailta (Ostopaikka: Bier-Deluxe, 2,99€/0,355l)

Jenkkilän suurin craft-panimo Boston Beer Company on valtavan kokoinen - wikipedian mukaan panimon tuotanto on vuositasolla lähes 300 miljoonaa litraa. Vertailun vuoksi Sinebrychoff - maamme suurin panimo - tuotti vuonna 2012 alkoholijuomia 240 miljoonaa litraa ja tässä luvussa on siis niin sanotut siiderit (sokerilitkut) ja lonkerotkin mukana. Iso pulju siis, mutta miten sujuu isolta panimolta länsirannikon tyylisuuntausta edustavan IPAn valmistus? Sitä lähdetään selvittämään ottamalla ensin katsaus spekseihin, jotka ovat seuraavanlaiset:

Maltaat: Samuel Adams two-row pale malt blend, Caramel 60
Humalat: Cascade, Simcoe, Chinook, Centennial ja Amarillo
Hiiva: Samuel Adams Ale Yeast
Katkeruus: 45 IBU
Vahvuus: 6,5%

Varsin standardi täysin jenkkiläinen humalakattaus, mutta IPAlle varsin alhainen 45 IBUn katkeruus. 



Kirkas, väriltään kultaoranssi ja vaahdoltaan melko maltillinen olut. Tuoksussa on erittäin raikasta Cascaden tyylistä greippisitrusta ja karamellimainen mallaspohja. Hah! Miten tyypillinen, jotenkin niin täysin leimallinen jenkki-IPAn tuoksu - kuin Sierra Nevada Pale Ale, mutta rahtusen intensiivisempi. Peruskamaa siis, mutta toimii hemmetin hyvin. Tuoksu on laadukas ja raikas, vaikka päiväyksen perusteella olut olisi pullotettu viime syyskuussa. Näin hyvin kun saisi kotioluissakin humala-aromit säilymään... Maussa mallasprofiili syöttää makureseptoreihin karamellisuuden lisäksi toffeisiakin sävyjä. Humalointi jatkaa tuoksusta tuttua niin leimallisen jenkkiläistä Cascade-Centennial greippisitrus linjaa, että se pistää oikein hymyilyttämään - että niillä olikin pokkaa vetää tähän ihan standardin mukainen kattaus. Näin voi vielä nykypäivänäkin tehdä ja selvitä voittajana, kunhan tekee sen näin hyvin ja tällaisella raikkaudella. Katkeruuskin on alhaisesta IBU-lukemasta huolimatta täysin riittävää. Jos se ei ole rikki - älä korjaa sitä. Hyvin tehty IPA, ei mitään kikkailua vaan pelkkää raikasta ja puhdasta jenkkihumalaa.

Yhteenveto

Klassinen IPA erinomaisella toteutuksella
ARVOSANA: 8½

Olutarvio: Iso-Kallan Savo American Ale

0 kommenttia
 

Savo American Ale

Panimo: Iso-Kallan Panimo, Suomi (Kuopio)
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,6%
Saatavuus: Olutravintolat (maistettu pullo saatu panimolta)

Iso-Kallan panimon tarjoamasta maistelusetistä viimeisenä lasiin kaatuu American Ale, joka on kuulunut panimon repertuaariin käsittääkseni aika pitkälti alusta alkaen. Kyseessä on spekseiltään varsin perinteisen kuuloinen APA, maltaina on Pilsner, Pale Ale, Dark Ale ja Crystal sekä humalina Amarillo ja Cascade. Vahvuutta 5,6% ja katkeruuden ilmaisevia IBU-yksikköjä 45. Pullon päiväys on 11/15, eli se lienee pullotettu viime vuoden marraskuussa.


Sameahkon oranssi olut, jonka vaahto on varsin runsas. Tuoksussa on karamellimaltaisuutta toffeemaisella vivahteella. Tyylille ominainen aromihumaloinnin ja hiivan käymisestereiden tuottama hedelmäisyys on persikkaista ja aprikoosimaista  - sellaista hedelmäsokerisen pilttisosemaista. Nektarimaisuutta, ei terävyyttä. Miellyttävä tuoksu. Maussa on greippistä sitruspurentaa ja persikkaa. Katkero kasvaa, mutta purenta on lopulta melko kesyä, joskin sinnikkään pitkäkestoista. Tässä on enemmän kyse hedelmänektarimaisesta pehmeydestä. Hivenen runsas hiivaisuus tuntuu nyt hyvällä tavalla suutuntumassa pehmeytenä ja runsautena. Hedelmäisyys rakentuu greippisenä siihen ympärille ja liekö katkeron terävin purentakin kätkeytyä sinne pehmeyden lomaan. Onnistunut tuoreen kuohkea hedelmänektari, joka oli grillikodassa mausteisen makkaran kyljessä kuin kotonaan. Tässäkin laatutaso virheetön, kuten kaikissa kolmessa panimon lähettämässä näytepullossa. Näiden perusteella oluita panimon oluita siis uskaltaa maistaa jatkossakin.

Yhteenveto

Tuoreen kuohkea hedelmänektari
ARVOSANA: 8

Olutarvio: Brewdog / Weihenstephan India Pale Weizen

0 kommenttia
 

India Pale Weizen

Panimo: Brewdog, Skotlanti
Oluttyyli: Vehnäale
Alkoholipitoisuus: 6,2%
Saatavuus: Netistä / Olutravintoloista (Ostopaikka: Bier-Deluxe, 4,69€/0,33l)

Skotlannin punk-panimo on lipunut hiljakseltaan enemmän kohti valtaväestön harmitonta AOR tyyliä, mutta nyt on mielenkiintoista uutuusolutta taas tarjolla - tosin tämäkin enemmän sinne perinteiseen kuin punkkiin päin kallellaan. Nyt Skotlantiin on nimittäin matkannut panimomestareita maailman vanhimmaksi panimoksi itseään tituleeraavalta Weihenstephanilta, joka tunnetaan mm. loistavasta hefeweizenistaan. Mainospuheissa Weihenstephan on luonut olueen vehnäpohjan ja humalointi taas tulee "tyylin kunkuilta" eli Brewdogilta - no niinpä tietysti. Maltaina on vehnää ja münichia, humalina Simcoe ja Centennial. Saksalaisesta Bier-Deluxesta tilatun pullon batch on 403 CCAA ja päiväys 15/10/2015.


Vaalean kultaoranssi ja runsaasti vaahtoava olut - aluksi ilman hiivoja kaadettuna olut on hieman utuinen, myöhemmin hiivoilla sameahko. Tuoksussa appelsiinimaista ja greippimäistä humalointia, joka yhdistyy hieman happamaan vehnähiivaiseen pohjaan. Hieman neulasmaisuuttakin - hyvä raikkaus! Maku on tuoksua pehmeämpi ja enemmän weizenin suuntaan - katkeruutta ei sittenkään tule niin runsaasti vaan humaloinnissa on enemmän kyse aromaattisuudesta. Hyvä raikas appelsiinimaisuus ja greippisyys, loppuvedossa sitten havuisuutta ja hieman karkeampaakin katkeruutta. Suutuntuma on sopivan kepeä, mutta vehnäoluen tavoin suuntäyttävän runsas ja keskiverrosti hiilihappoinen. Raikas ja maukas appelsiini-greippi vehnis, jonka katkerohumalointi oli odotettua pehmeämpi ja hyvä niin - tasapainoinen kokonaisuus.

Yhteenveto

Miellyttävä vehnän ja humalan liitto
ARVOSANA: 8½

Olutarvio: Köstritzer Meisterwerke Witbier

0 kommenttia
 

Meisterwerke Witbier

Panimo: Köstritzer Schwarzbierbrauerei, Saksa
Oluttyyli: Witbier
Alkoholipitoisuus: 5,4%
Saatavuus: Tilattu Bier-Deluxesta (2,49€/0,5l)

Ison saksalaispanimon craft beer virityksistä nyt maisteluun Witbier. Aiemmin maistoin saman sarjan Pale Alen, joka oli hyvä, mutta ei enää tuoreimmillaan. Tässä päiväystä on jäljellä pidempään, aina heinäkuuhun saakka. Oluessa on käytetty perinteisia witbierin mausteita eli appelsiininkuoria ja korianteria. Humalana on brittiläinen Goldings.


Hyvin hailakan keltainen, sameahko ja runsaasti vaahtoava olut. Tuoksu on hyvin pehmeä, voimakkaan korianterinen, hieman hapan ja kypsän appelsiinimainen. Maku jatkaa samalla pehmeällä linjalla, erittäin pehmeä ja smoothi suutuntuma. Maku on vehnäisen hapan, appelsiinimainen, kaikessa pehmeydessä jopa hieman mehumainen. Lopussa runsasta korianterisuutta, mutta ei minkäänlaista puraisua, joten jälkimaku menee vetiseksi. Kyllä witbierissäkin pitäisi pieni napsaus humalaa olla tai vaihtoehtoisesti jotain muuta tiukempaa mausteisuutta. Maukas ja pehmeä wit, mutta lopun lässähtäminen tietysti hieman verottaa nautittavuutta. Hyvä esitys kuitenkin isolta saksalaispanimolta, aidon belgin tuntua ja tyyliä. 

Yhteenveto

Hyvä witbier
ARVOSANA: 8-
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...