Tallinnan pubikierros jatkui Drink Shopista kohti Baarimies Tallinnassa kirjankin hehkuttamaa Põrgua - olutravintolaa, jonka nimi kääntyy Suomen kielellä helvetiksi tai manalaksi. Vanhankaupungin idyllisiä katuja sukkuloitiin kännykän karttaa välillä vilkuillen. Paperikartalla tai jopa ilmankin pärjäisi, sen verran hyvin kadut on merkitty ja maamerkkejä näkyy joka puolella. Hyvät maisemat ja hyvä tunnelma joulukuisessa illassa. Alkuillasta puhaltanut myrskynpoikanenkin oli tyyntynyt ja ilma oli seesteinen.
 |
| Tallinnan vanhaakaupunkia |
Põrgu sijaitsee Pyhän Nikolaoksen kirkkoa vastapäätä, kirkosta pääsee halutessaan siis suoraan manalaan, mikäli taivaalliset pidot eivät miellytä. Ensin astutaan porttikongista sisään ja sitten vasemmalle hämärään luolamaiseen rappukäytävään, josta laskeudutaan jyrkkiä rappusia alas kellarikerrokseen. Ensimmäisenä hämärässä vastaan tulee vanha puinen mäskäysastia. Astian ohitettuaan eteen aukeaa valoisampi baaritila vaaleine kivisine holvikaarineen. Ei järin suuri, mutta sitäkin idyllisempi paikka - ja jälleen tunnelmaltaan aivan erilainen kuin aiemmin vierailemamme Toit's ja Drink Bar & Grill. Sellaista arvokasta, vanhaa tunnelmaa. Tähän tunnelmaan sopi erinomaisen hyvin ensimmäinen olutvalintani, joka oli virolainen maalaisolut - Viron sahdiksikin kutsuttu Taako Pihtla Koduõlu. Itse olin Taakoa maistanut kerran aiemmin, Helsingin SOPP:ssa 2013.
 |
| Tätä tietä manalaan... |
 |
| Manalan herkut olivat nähtävillä heti porttikongissa. |
 |
| Ensimmäisenä vastaan tulee vanha mäskäysastia |
 |
| Taako Pihtla, sahdinsukuinen virolainen maalaisolut |
Kaltaiselleni sahdinystävälle ja perinteisiä oluentekometodeita arvostavalle Taako Pihtla on todellinen herkku. Tilasin puolen litran tuopin tasan kolmen euron hintaan ja yllätyksekseni sain asiakaspalvelua ihan selvällä Suomen kielellä. Olut erinomaisessa kuosissa, tuoreen oloista. Ei niin makeaa tai tummaa kuin kotimaiset sahtimme keskimäärin, mutta samat banaanimaiset ja katajaiset piirteet ovat pinnalla ja suutuntuma on samalla tavalla täyteläinen sekä lähes hiilihapoton. Nautin suuresti. Saapuessamme puolillaan olleeseen ravintolaan valui lisää porukkaa tasaiseen tahtiin, tunnelma kohosi. Pientä taustamusiikkia, mutta hiljaisella volyymilla. Kanssamme samaan kuuden hengen pöytään, sinne toiseen päähän, istuutui kaksi venäjää puhuvaa vanhempaa herraa. Herrat tilasivat isot oluet - siis todella isot. Todennäköisesti litranvetoiset Leffe-lasit olivat täynnä jotakin vaaleaa olutta. Huisinnäköistä meininkiä - taatusti liian syntistä ankeuttajien hallitsemassa Suomessa. Manalassa nautittiin syntisiä herkkuja ja itsekin janosin lisää.
Hain tiskiltä lisää olutta. Tällä kertaa Koillis-Virossa Sillamäen kaupungissa valmistettavaa München Vasknea, jolla on Viron skenessä jo legendaarinen status. Sillamäen Oluttehdas perustettiin vuonna 1992, jolloin vanhaan suljettuun uraanikaupunkiin hankittiin saksalainen panimolaitteisto. Samalla laitteistolla valmistetaan tänäkin päivänä pastöroimattomia, mutta suodatettuja saksalaistyylisiä lagereita. München Vasknea kävi aikanaan vuonna 1994 Sillamäellä maistamassa itse olutguru Michael Jackson, joka kertoi oman tyhjentävän mielipiteensä tästä kuparinpunertavasta herkusta:
"Olut, joka tuotiin litran tuopeissa pöytään, oli suurenmoisen maltaista tummaa lageria. Se lukeutuu parhaisiin koskaan maistamiini müncheniläistyyppisiin lagereihin ja on kaikki lajit huomioiden yksi parhaista vanhan Itä-Euroopan oluista"
 |
| Sillamäe München Vaskne |
Paljon on tietysti kahdenkymmenen vuoden aikana ehtinyt tapahtua. Itse oluen vahvuuskin on Jacksonin kommenttien jälkeen noussut lähes yhdellä prosenttiyksiköllä (5,3% -> 6,2%), mutta edelleen Sillamäen herkkua arvostetaan. Tämä oli ehdottomasti olut, jota halusin tällä reissulla maistaa.
Vaskne on punertavan kuparinen, kirkas. Tuoksu on puhdasta saksamärzeniä. Aromaattista tuoreen kukkeaa humalaa, hieman hunajaisuutta ja leipäistä, runsasta maltaisuutta. Täyteläinen, pehmeä suutuntuma. Maussa leipäinen runko saa seurakseen hitusen karamellimaisuutta ja aromihumalointi on edelleen aromaattista, jotenkin rikasta. Todella hyvää olutta ja jälleen laadukasta ja virheetöntä. Ei hitto, yksinkertaisesti upea saksalaistyylinen olut, tässä ympäristössä, 2,90€ puolen litran tuoppi - elämyksellistä! Rankkaan Vasknen vähintään samalle viivalle kuin esim. aiemmin syksyllä maistamani Hacker-Pschorrin ja Vakka-Suomen Panimon tyylinäytteet, ellen niiden ylikin. Tällaista oluen tulee baarissa seurustellessa ollakin. Iso lasi erittäin siemailtavaa ja maukasta mallasjuomaa.
Tulin Vasknea siemaillessa siihen lopputulokseen, että Põrgu on ehdottomasti paikka minun makuuni. Tännekin olisi päästävä vielä uudelleen - manalan tarjonta voittaa taatusti taivaan vastaavan.
Tästä matka jatkui kohti Koht -olutravintolaa ja sen vieressä sijaitsevaa Õllepoodia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.