Nyt maistoon kotiolutta tutun eurajokelaiskaksikon Grainfatherista. Rusinalla maustettu DIPA ei ennakkoon kuulosta erityisen hekumalliselta, en nimittäin juuri pidä rusinoista rusinoina. Rusinaisuus tummissa belgioluissa ja vaikka jossain vahvemmissa briteissä toimii kyllä, joten katsotaan miten käy nyt. Olut on tuore, pantu 10.2 ja pullotettu 24.2. Reseptistä ei sen tarkempaa tietoa ole.
Utuinen, punertavan oranssi olut, joka vaahtoaa melko runsaasti. Tuoksu on runsaan pehmeän karamellinen ja tuoreen kukkaisgreippisen humalainen. Rusinaisuus ei kylmänä mitenkään erityisesti nouse esiin, mutta kyllä se siellä yleisen runsauden seassa velloo. Lämpimänä löytyykin sitten jo selvemmin. Kohtalaisen hyvä balanssi maltaan ja humalan kesken, joten mistään överihumaloidusta ei ole kyse. Tuoksun perusteella laadultaan priimaa. Maistetaanpa. Maku on hieman makeahko, karamellimainen ja monipuolisen hedelmäinen - löytyy niin pehmeää trooppisuutta kuin tiukkaa sitrustakin. Katkeroa on varsin runsaasti, vähintäänkin riittämiin. Rusinaisuus nousee makeana taustatekijänä mukaan, mutta tiukka katkero kyllä kompensoi. Loppuvedossa nousee mukaan myös lämmittävää alkoholisuutta. Jännä yhdistelmä sittenkin varsin selkeänä erottuvan rusinaisuuden ja humalan aromien kesken, mutta ei täysin omaan makuuni kuitenkaan. Laadullisesti aivan priimaa.
Mieleeni ei tullut yhtään kaupallista rusinalla maustettua olutta - onko niitä?
