Maistelussa Achelin trappisteja

0 kommenttia
 
Trappistluostarien munkkien valvonnassa toimivia panimoita on yhteensä seitsemän. 6 Belgiassa ja 1 Hollannissa. Panimot valmistavat pääasiassa vahvoja belgialeja, sekä vaaleita että tummia, joita kutsutaan trappist-oluiksi. Trappist ei ole oluttyyli, vaan suojattu nimi, jota ainoastaan aidot trappistluostarit saavat käyttää. Belgialainen Sint Benedictus Abdij – De Achelse Kluis, tuttavallisemmin Achel, on näistä trappistpanimoista uusin, oluen valmistus alkoi siellä nykymuodossaan vuonna 1999. Luostarissa valmistettiin olutta vuodesta 1850 alkaen, mutta vuonna 1917 saksalaiset tulivat ja veivät metalliset käymisastiat, sota oli munkkien olutta tärkeämpi. Kyseessä on itseasiassa ensimmäinen luostaripanimoravintola, sillä oluita myydään luostarin tiloissa olevassa pubissakin, joka on itseasiassa ainut paikka maistaa panimon kevyempiä oluita.

Vahvempia pullotettuja tuotteita viedään moniin maihin ja yksi niistä on Suomi, Alkosta nimittäin saa panimon Achel 8 Bruinia.  Ostin viime marraskuussa kaksi pulloa kyseistä olutta, toisen join silloin heti ja toinen on nyt vuoden verran kypsynyt kellarissa. Kellarissa kypsyneen Bruinin kaveriksi hankin ulkomailta Achel 8 Blonden, joka myös on jo ikääntynyt sillä pullon parasta ennen merkintä on 20/05/11. Achel merkkaa parasta ennen päivät kaksi vuotta pullotuksesta eteenpäin, joten Blonden ikä on noin 2,5 vuotta. Bruinin päiväys on 17/03/11, eli sillä on ikää reilut 1,5 vuotta. Useimmiten nämä vahvemmat trappistit ikääntyvät tyylikkäästi ja saattavat hyvinkin jopa parantua kellaroinnilla, joten en ole ollenkaan huolissani tulevista makunautinnoista. 

Bruinin totesin vuosi sitten varsin hyväksi, mutta Blonde on minulle uusi tuttavuus. Pullot ovat ulkonäöltään miltei identtiset, etiketissä vain teksti ja reunuksen väri vaihtuu, lisäksi korkit ovat eriväriset. Blondessa valkoinen ja Bruinissa ruskea. Alkosta ostettua pulloa "koristaa" lisäksi tuttu "sisältää ohramallasta - innehåller kornmalt" tarra, joka on lätkäisty takaetiketin yläpuolelle. Trappist-oluilla on omanlaisensa lasi, tai jokaisella panimolla on tietysti omansa, mutta ne ovat kaikki samankaltaisia isoja avonaisia maljoja. Gobleteiksi niitä lontooksi sanotaan. Minulla on Chimayn gobletti, mutta kyllähän Achelikin sinne istuu oikein hyvin.


Achel 8 Blonde. Oluen kaatamiseen menee noin kymmenisen minuuttia, sillä se vaahtoaa niin maan pirusti ja vaahdon laskeutumiseenkin menee pieni ikuisuus. Todella höttöistä ja paksusti pitsiä jättävää vaahtoa. Olut on väriltään vaalean kultainen ja utuinen. Tuoksu on hyvin belgialainen, se tuo mieleen jopa jotkin t'IJ:n oluet herkullisella happamuudellaan. Päärynäisen hedelmäinen, aromaattinen, hieman pippurisen mausteinen, erittäin hyvä tuoksu. Taustalla on hieman alkoholin potkua, joka tulee enemmän eteen oluen lämmettyä. Maku on erittäin hedelmäinen ja aromaattinen sekä sopivasti hapan, belgihiivainen ja hieman mausteinen. Tuttua päärynäistä belgihedelmäisyyttä on todella runsaasti. Lopussa on sopivasti katkeroa, joka yhdessä alkoholin potkun kanssa johtaa kuivaan loppuliukuun ja hieman yrttisen mausteiseen jälkimakuun. Tasapainoista ja upean aromaattista belgiolutta. Yleisilme kääntyy kuivahkon puolelle. Suutuntuma on täyteläisen ja keskitäyteläisen väliltä ja pehmeää hiilihappoisuutta on keskiverrosti. Todella nautittavaa olutta. Miksei vastaavaa aromaattista hedelmäisyyttä koe juuri muissa kuin aidoissa belgioluissa? 

 
Achel 8 Bruin. Vaahtoaa runsaasti, mutta ei kuitenkaan yhtä runsaasti kuin Blonde. Olut on väriltään ruskea ja utuinen. Tuoksu on kuivatun hedelmäinen, hieman mausteinen, aniksinen ja aromaattinen. Sama belgihiivainen hieman hapan ote kuin Blondessakin, mutta hedelmäisyys ei yllä samalle tasolle, enkä usko että on tarkoituskaan. Maku on runsaan kuivatun hedelmäinen, kuivahko ja runsaasti, mutta miellyttävästi mausteinen. Humalaa on annosteltu rohkeasti ja se sopiikin tähän hyvin. Tämä on vaaleampaa veljeään hieman kuivempi, mutta yhtä lailla aromaattinen. Suutuntuma on hieman hiilihappoisempi kuin Blondella. Toki tämä on nuorempi yksilökin ja se saattaa hyvinkin vaikuttaa asiaan. Pyörittely ja odottelu parantaa nautintoa, kun olut hieman pehmenee. Hyvä olut, mutta itselleni Blonde putosi paremmin. Laadukasta kamaa kuitenkin, voisihan tätä noutaa pari pulloa kellariin ja koittaa pidempääkin ikäännytystä, josko pehmenisi ja kuivuisi entisestään.

Suositteluni!

Alkolta EI ilmaisille siirroille erikoisvalikoimasta

5 kommenttia
 
Lähetin Alkolle palautetta jossa toivoin ilmaisia myymäläsiirtoja Alko Arkadian erikoisvalikoimasta, kuten oli viimeksi marras-joulukuussa 2009. Vastaus oli vähemmän yllättävästi ei. Ei ole tulossa nyt, eikä ole suunnitelmissa, että tulisi tulevaisuudessakaan.

Alkoholimonopolimme jatkaa edelleen kuluttajien eriarvoistamista, sillä erikoisvalikoiman tuotteet ovat järkevästi saatavilla vain pääkaupunkiseudulla asuville tai siellä vieraileville. Niitä myydään ainoastaan Alkon Arkadian myymälässä Helsingin Kampissa. Tuotteita on mahdollista tilata muihinkin Alkon myymälöihin, mutta silloin päälle läimäistään 21 euroa lisämaksua jos tilauksessa on 1-2 pulloa tai 8 euroa pullolta mikäli pulloja on 3 tai enemmän. Haluanko maksaa vitosen olutpullosta 26 euroa, no en halua. Jos ja kun näitä tuotteita haluan niin katseet kääntyvät jälleen ulkomaiden suuntaan. Siinä meni samalla valtiolta verotulot. 

Nykyiset ja tulevat internet aikakauden sukupolvet eivät tätä kauaa sulata, he ovat tottuneet ostamaan tavarat ja kulutushyödykkeet sieltä mistä helpoiten ja parhaaseen hintaan saa.

Vakiovalikoiman tuotteitahan saa tilattua lähimpään myymälään ilman lisäkustannuksia, joten jos haluamaasi vakiovalikoiman tuotetta ei lähimmän Alkosi hyllyssä ole niin pyydä tilaamaan sitä, vaikka vain yksi pullollinen, jos et enempää tarvitse. Heillä on siihen velvollisuus.

Lähettäkää toki Alkolle palautetta ja pyytäkää ilmaisia siirtoja erikoisvalikoimasta, kenties palautepommituksella voimme vaikuttaa asiaan. Osoitehan on palaute@alko.fi

Rinnakkainvertailu: Lapin Kulta Jouluolut Luomu ja Sinebrychoff Jouluolut

0 kommenttia
 
Alkon jouluoluet ovat tulleet myymälöiden tilattaviksi tänään ja niitä saattaa löytyä hyllystäkin jo loppuviikolla. Sitä ennen ehdin mainiosti tsekkaamaan isoimpien kotimaisten maitokauppavahvuiset jouluoluet. Hartwallin Lapin Kulta Jouluolut on tänä vuonna muodikkaasti luomua ja Sinebrychoff taasen ratsastaa lähiruoka-trendin aallonharjalla tarjoamalla lähiolutta. Heidän ohramaltaansa on kotimaisilta kasvattajilta, jotka on etiketissä mainittu oikein nimellä. Luomu on kiva ja mikä ettei lähiohrakin, mutta oluen maailmakin on usein varsin raadollinen - vain maku ratkaisee.

Molemmat oluista ovat 4,6% vahvuisia ja ne on niputettu olutarviosivuilla genreen Wieniläistyylinen lager. Lapin Kulta vaikuttaa etiketin perusteella täysmallasoluelta, mutta Sinebrychoffissa on valitettavasti käytetty lisäksi ohratärkkelystä. Lapin Kullan resepti vaikuttaisi etukäteen olevan uusi ja Sinebrychoffin taasen sama kuin viime vuonna, mutta tosiaan lähiohralla. Jatkossa käytän oluista nimityksiä Lappari ja Koff. Kaadoin oluet lähes jääkaappikylmänä rinnakkain laseihin.



Ulkonäkö:
Ulkoisesti oluet muistuttavat suorastaan hämmentävän paljon toisiaan. Lapparin vaahto on hieman tiiviimpi ja jättää hieman enemmän pitsikuviota lasin reunoihin laskiessaan, mutta muuten ei eroja ole. Molemmissa tumman ruskea väri ja suoraan lasiin ilman mitään kallistuksia kaadettaessa vaahtoakin muodostuu mukavasti.

Tuoksu:
Lapparin tuoksu on Koffia humaloidumpi ja sen mallaspohja on hieman paahteisempi. Koffin maltaisuus on hieman saippuaista, mutta siinä on hienoisesti suklaisuutta, joka taas Lapparista uupuu. Molemmista puuttuu aromikkuus ja tietynlainen lennokkuus täysin. Varsin neutraalia kamaa, mikä toki oli odotettavissakin. 

Maku:
Molemmat ovat hieman makeita ja kevyesti paahteisen maltaisia, Lapparissa lisäksi kevyesti toffeisuutta/karamellisuutta. Koff tarjoaa tuoksunsa tavoin hieman suklaisuutta makuunkin, kun taas Lappari luottaa ronskimpaan humalointiin, joka liikkuu ruohoisuus-yrttisyys akselilla. Koff on myös Lapparia pehmeämpi, mutta häviää maun voimakkuudessa. Lappariin ilmeistyi lämmettyään hieman karkeaa, raakaa otetta.

Suutuntuma:
Lapin Kulta on selvästi täyteläisempi ja matalahiilihappoisempi kuin Koff, mutta hieman karkea. Koff on pehmeämpi ja helpommin nautittava, mutta ikävän ohut. Ei hurrattavaa kummallakaan tällä osastolla.

Kokonaisuus:
Lapparissa on hieman enemmän makua ja sen humaloinnissa on otettu askel oikeaan suuntaan. Koff on taasen kaikinpuolin pliisumpi, mutta saa plussaa hienoisesta suklaisuudestaan. Lapparin nautittavuutta verottaa karkeus ja Koffin nautittavuutta ohkaisuus sekä maussa, että suutuntumassa. Kokonaisuutena varsin neutraaleja oluita molemmat. En osaa näitä paremmuusjärjestykseen pistää, eikä oikeastaan ole tarviskaan, sillä en suosittele rahoja näihin haaskaamaan. Voit huoletta skipata nämä ja panostaa parempiin.

Alkon jouluoluista lisää sitä mukaa kun niitä lasiini päätyy, pysykää kanavalla.

Olutarvio: Gayant Amadeus Biére Blanche

1 kommenttia
 
Amadeus Biére Blanche
  • Panimo: Les Brasseurs De Gayant
  • Maa: Ranska
  • Alkoholipitoisuus: 4,5
  • Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Prisma Rauma 6,25€/0,75l)
  • Oluttyyli: Witbier

Olen pitkään silmäillyt tätä olutta Rauman Prisman hyllyllä. Tämä taitaa nimittäin olla ainut 0,75-litrainen olut Rauman maitokaupoissa. Ei ole aiemmin tullut suoritettua hankintaa, vaikka se on mielessä pari kertaa käynytkin. Tänään tämä hyllystä varsin helposti edukseen erottuva korkkikorkilla suljettu pullo kuitenkin tarttui heräteostoksena kärryihin, ajattelin, että maistetaan nyt tuokin tuosta viimein. Kyseessä on witbier, eli belgityylinen vehnäolut. Tämä Amadeus on ranskalaisen Gayant panimon valmistama. Witbierit ovat enemmänkin sellaisia kesän janojuomia, mutta eiköhän tuo mene vielä lokakuussakin, sisätiloissa tosin. 

Olut on ulkonäöltään ananasmehua muistuttava, eli samean haaleankeltainen. Vaahtoa muodostuu mukavasti ja se kestääkin tovin. Tuoksu on erittäin sitruunainen, jopa limonadimainen, sekä hieman vehnäoluille tyypillisesti hapan ja korianterisen mausteinen. Raikas ja hieman erikoinen, mutta houkutteleva tuoksu. Muistuttaa itseasiassa jonkin verran Bavaria Witiä. Maku on myös erittäin sitruunainen, limonadimainen sekä kevyesti vehnäinen. Myös korianterista mausteisuutta löytyy. Jälkimaku on lyhyt ja hieman hapan. Helposti juotavaa, ei itseasiassa kovinkaan "olutmainen", mutta toki raikas ja janojuomaksi sopiva. Suutuntuma on kevyt ja hieman keskivertoa maltillisemmin hiilihappoinen. Yllättävän limumainen tapaus, joka sopii varmaan hyvin Hoegaardenin ja vastaavien ystäville. Taatusti helposti lähestyttävä ja helposti nautittava.

Yhteenveto: Erittäin sitruunainen, limonadimainen olut.   
Nautintasuositukset: Viilennettynä lasista. 

ARVOSANA: 7½