Näytetään tekstit, joissa on tunniste kotiolutresepti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kotiolutresepti. Näytä kaikki tekstit

Resepti: Reittausblogi Juniperye (Kotiolutkalenteri 2022)

0 kommenttia
 
Tässä resepti ja hieman tarinaa oluesta jonka tein vuoden 2022 kotiolutkalenteriin eli joulukalenteriin johon kotipanijat ympäri maan tekivät oluen ja niitä sitten maisteltiin joulukuun ajan ajatuksia vaihdellen. Tämä olikin jännittävä kokemus, sillä valmistamani olut ei ole koskaan aiemmin päässyt yhtä laajan ja osaavan porukan arvosteltavaksi. Kalenterissamme oli mukana yhteensä 25 tekijää ja olutta - eikä tämä ollut edes ainoa kalenteri, vaan näitä oli toinenkin samanlainen! Oma olueni oli luukussa 15 eli nautittiin joulukuun 15. päivä. Kalenterin oluista kirjoitettiin palautetta netissä olevaan padlet-sivustoon ja siellä sitten olin tuon kyseisen päivän iltana F5 nappi pohjassa arvioita väijymässä. Kaikki eivät tietenkään aina kyenneet päivän olutta kyseisenä päivänä "suorittamaan" ja itsekin pääsin kalenterissa loppuun vasta tunnin tai kaksi 2023 vuoden puolella. En ollut tuolla padletissa tässä tammikuussa vielä käynyt, mutta nyt huomaan että sinne on muutama arvio tullut oluestani lisää - kiitos vielä kaikille niistä.
 
Tekijät kirjoittivat padletiin myös kuvaukset oluistaan ja halutessaan myös tarinaa niiden takaa. Itse kirjoitin oluestani seuraavaa:

"Sahtia ei kalenteriin voinut kylmäketjuista ja säilymisajoista johtuen tietenkään tehdä, joten päätin soveltaa. Heinäkuussa tein sahdinvalmistuksen SM-kisoihin sahdin johon tuli mielestäni todella onnistunut tymäkän rukiinen maltaisuus, joten tein sitten samalla mallaspohjalla oluen. Sahtini jäi lopulta Rauman karsintojen hopeasijalle kun voiton vei SM-kisoissa lopulta 2. sijalle yltänyt Tuula Viheroja - enpä siis huonolle hävinnyt! 

Ruismaltaiden osuus reseptistä on 16%, loput on Pehkolan Mallastamon sahtimallassekoitusta, jossa on Pilsner-mallasta, joka on kuivattu hieman korkeammalla lämmöllä, Munich-mallasta ja Caramalt-mallasta. Olut on maustettu sahdin tapaan katajalla ja myös varsin runsaasti varsinkin katkeropuolen humalalla, jotta runsaan rukiisen mallaspohjan paksuus saisi hyvän vastaparin. Itse miellän reseptin olevan Reittausblogissa julkaisemieni reseptien "Katajainen Ruisale" ja "Kotawarmer's Rye Wine" välimaastosta. Olen vastaavia siis tehnyt aiemminkin, mutta yleensä vahvuudeltaan sinne 6% pintaan. Nyt halusin tietysti vahvuuden myös sinne sahdin lukemiin, joten vähän tuhdimpaa on tarjolla.

Muistakaa, että olut on pullokäytetty. Toivottavasti maistuu!"

Resepti: Reittausblogi Juniperye 
8,2% | OG. 1,075 | FG. 1.014 | katkeruus n. 100 IBU
 
Maltaat:
Pehkolan Sahtimallas (84%)
Dingemans Toasted Rye (10%)
Simpsons Red Rye Crystal (6%)
 
Humalat ja kataja: 
3,5 g/L Cascade Pellet (6.4% Alpha) @ 60 Minutes (Boil)
Marjainen katajan oksa @ 10 Minutes (Boil)
3,8 g/L Centennial Pellet (10.6% Alpha) @ 0 Minutes (Boil)
3,8 g/L Simcoe Pellet (12.4% Alpha) @ 0 Minutes (Boil)

Katajaa "maun mukaan" itse käytin tuon etiketin kuvassa olevan oksan jossa runsaasti vihreää marjaa. Marjatonkin oksa käy aivan hyvin ja voi olla jopa parempikin niin. Aromihumalat Centennial ja Simcoe siis keiton lopussa kun lämmöt otetaan pois päältä. Humalien annetaan uuttua jäähdytyksen ajan, katajan otin pois ennen jäähdytystä. 

Käyminen:
US-05:lla tai muulla neutraalilla ale-hiivalla hiivalle sopivissa lämmöissä (minulla 18-20 astetta) kunnes on käynyt loppuun. Oma olueni oli pöntössä melkein kuukauden ennen pullotusta, mutta olisi varmaan voinut pullottaa jo kahden viikon jälkeen.

Pullotus tai astiointi melko maltillisilla hiilihapoilla, itse laitoin jälkikäymissokeria 6g/litra.


Palaute

Muiden panijoiden padletiin kirjoittamat palautteet olivat pitkälti hyvin positiivisia. Yhdeltä olut kuohui pullosta yli eli siinä oli jotain häikkää vaikka maku muuten kuulemma kunnossa ja parilla muullakin avattaessa tuli kova sihahdus. Yksi syy voi olla siinä että pulloihin jäi aika suuri headspace eli ilmatila korkin ja oluen pinnan väliin, siitä johtuen kun pullotin pullotustikulla - sehän on toiminut minulla aiemmin hyvin kun käytän aina puolen litran pulloja, mutta nyt kalenteria varten olin hankkinut 0,33-litraisia, enkä tajunnut että pullon sisälle menevä tikku vie tilavuudesta niin paljon pois. Seuraavalla kerralla sitten pullotus lappoamalla niin saa pullot kunnolla täyteen. Poimin tähän alle irtonaisia kommentteja eri maistelijoilta. Yritän ottaa kommentteja laidasta laitaan, mutta pitää myös muistaa että jouluolutkalenterin henki on positiivinen ja rehellisyyden nimissä ei siellä kyllä oluita haukkumaan joutunutkaan, ei edes omaansa. Jengi oli pannut parastaan! Alla otteita kommenteista ilman nimiä tai nimimerkkejä.
Tuoksu on makea ja rukiinen, joku 80-luvun lapsen lapsuudenajan karkki tulee myös mieleen.
 
Kunnon sihahdus ja maltillisellakin kaadolla tuli vaahdot yli. Väri on samea tumma. Vaahto pysyy ja pysyy. Tuoksussa taitaa Katajan aromia olla. Maku mukavan rukiinen. Tykkään. Katkeroa löytyy, kuitenkin hyvässä balanssissa rungon kanssa.
 
Tuoksu humalaisen sitruksinen. Mausta eka iski humala, sitten toffeen ja karamellin maku, jonka jälkeen kataja. Maku on tasapainoinen ja mielenkiintoinen! Suuhun jää jälkimakuna kataja pitkäksi aikaa. Hiilihappoja oli hyvin ja vaahto pysy koko nautiskelun ajan. 
 
Pulloa avatessa kuului lupaava sihahdus, mutta olut kaatui lasiin vaahdottomana ja happojen suhteen se oli melko flätti. Ei se mitään, niinhän sahtioluen kai pitäisi ollakin.Maku on makea ja vahvan rukiinen, katkerot ovat sekoittuneena katajan voimakkaaseen ulostuloon. 

Makumaailmaltaan erittäin uniikki, en taida ole koskaan juonut tällaista. Maut tasapainossa, hyvin mallasvetoinen ja alkoholi polttelee hieman taustalla. Katajan tunnistan myös taustalta, erityisesti jälkimaussa.
 
Katkero kruunaa kokonaisuuden. Ei liian pitkänä tai voimakkaana, mutta kuitenkin tuntuvana.
 
Etiketistä myös plussaa, on aina kiva nähdä ainesosa jota oluessa on käytettynä, oluen etikettinä.
 
Kova sihahdus pulloa avattaessa, ruskea samea olut kaatuu lasiin. Sopiva, hyvä vaahto.
 
Kaiken kaikkiaan aivan törkeen hyvä olut! Oon miettinytkin miten tekisi sahdista olut version ja tässähen se on 💪 Menee kyllä ensi jouluna omalle olutlistalle!
 
Maussa hieman sitrusta ja havua. Kevyen kirpeä rukiinen marjaisuus ja mausteisuus kääntyy pehmeän suklaiseen maltaisuuteen. Sitten peliin saapuu kataja, hieman puisevana ja viilentävän fenolisena, johon yhtyy yrttinen humalan katkeruus. Yleisilmeeltään pehmeä maku ja alkoholi melko huomaamaton👌
 
Korkki aukesi poksahtaen ja olut kaatui hyvillä hapoilla lasiin. Tuoksussa katajaa, sitrusta ja mallasta. Vaahto nousee kaadettaessa ja pysyy lasissa. Laskee kuitenkin juodessa eikä vaahto tartu viiksiin. Tymäkkä alkupuraisu, mikä taittuu kyllä pian. Lasi tyhjenee nopeasti ja olisi kyllä mennyt heti toinen perään. 
 
Tuoksussa katajaa ja erittäin hyvältä tuoksuvaa sitrus-humalaa. Pehmeän kermainen suutuntuma. Ruis ja kataja tulee aika voimakkaasti, suklaata, leipää ja karamellia myös. Huippuhienot old school katkerot seuraavat ja jättävät tosi pitkän nautinnollisen mäntypihkaisen jälkikatkeron.  

Tästä ei puutu muuta kuin nuotion leimu taustalta ni tää ois napakymppi. Upea olut ja mahtavaa päästä maistamaan Harrin olutta kaikkien näiden vuosien jälkeen. Kiitos tästä.
 
Maku on sahtisen ruisleipäinen, mutta kataja pomppaa sieltä selvästi esiin ja tuntuu myös jälkimaussa. Minusta tuntuu, että kataja peittää nyt myös alleen alkoholinmakua, mikä on ehkä hyvä asia. Kuitenkin, kataja dominoi. Siellä on sahti/olut taustalla. Parempaa balanssia peräänkuuluttaisin.
 
Mukavan rukiinen tuttavuus! Katajaa sopivasti! Mukavan lämmittävä! Tykkäsin todella paljon!😍
 
Paljon sahtimaisia piirteitä, mutta ”sivistyneempi” kokonaisuus. Kermainen ja täyteläinen suutuntuma ja roteva mallaspohja, mutta rapsakat katkerot ja kivat hiilihapot. Kataja jää kivasti kielen päälle katkeroiden jälkeenkin.
 
Samea, sahti värinen, reilusti vaahtoa, kataja ja mallas mukavasti yhdistyvät erinomaiseen makuun 👌 todella mielenkiintoinen olut, hyvällä tavalla 🙏 tykkään paljon pullon etikettista 5 points! 🏅
 
Maussa vahva kataja ja samaan aikaan tulee pientä rukiista makua ja yllättävän voimakas sitruunainen aromihumalointi. Loppumaussa kataja jää katkeroiden kanssa pidemmäksikin aikaa pyörimään suuhun. Maun perusteella voisi luulla kataja-IPAksi.
 
Tosi moniulotteinen omaan suuhun ja jos tätä tarjoiltaisiin ravintolassa, pyytäisin ehdottomasti uuden. Alkoholi tuntuu lämmittävänä jälkeenpäin, oikein mukava olut, täydellinen kota olut. 

Ensivaikutelma maun osalta on hyvinkin tasapainoinen ja onnistunut. Katkerot toimivat katajan kanssa sulassa sovussa, hiiva tuntuu neutraalilta yllätyksekseni ja suuntuntuma sopivan viskoosinen.
 

Omat kommenttini
 
Teen niin pieniä eriä että minulle itselleni ei tätä paljoa jäänyt maisteltavaksi, mutta yksi pullo on vielä jäljellä. Aiemmin kun tätä maistelin niin olin pääosin tyytyväinen, mutta mielestäni oluen katkero oli varsin tymäkkä, eikä niinkään humalan toimesta vaan keittoon laittamani tosi marjaisen katajanoksan vankistamana. Oluessa oli sellainen hieman lääkemäinen tuntuma. Fenolinen kuten joku kirjoittikin. Se oli varmastikin katajan tuottamaa. Mallaspohjaan olen todella tyytyväinen. Tuhtihan se on ja hieman makeakin kuten sahdissa pitääkin, mutta tässä olutversiossa katkero kontraa sen hyvin. Omiin oluisin on tietysti aina eri tavalla kriittinen ote kuin ulkopuolisilla maistelijoilla, minulla ainakin. Mutta korkataanpa nyt tuo viimeinen pullo, joka on kenties jopa lajinsa viimeinen jos kaikki muutkin ovat jo omansa maistaneet. 
 
 
Ja näin kaatuu sitten lasiin viimeinen pulloni Juniperyea. Eihän tämä tosiaan mikään kaunokainen ole. Ruskea läpinäkymätön väri ja sangen kuohkea vaahto. En tiedä mikä tässä on, mutta kesällä kun tein sahdin samalla mallaspohjalla niin se oli yllättävänkin kirkas. Sitten valutin siitä samasta sahtimäskistä vierteen ja keitin sen jälkikaljaksi, niin se oli samalla tavalla täysin sameaa vielä kuukaudenkin pullossa olon jälkeen. Ja tämä on nyt ollut jo melkein kolme kuukautta ja ihan yhtä rumaa on. No, se on se sisäinen kauneus joka ratkaisee. Tuoksu on nyt selkeästi voimakkaamman katajainen kuin reilu kuukausi sitten ja mallas on ikään kuin taaempana. Kumpikaan tuoksu ei taida olla varsinaisesti voimistunut, vaan ne ovat kypsymisen myötä vaan asettuneet paremmin paikoilleen - kataja ja mallas tuoksuvat nyt selkeästi erillisinä komponentteina, eivät yhtenä "sekamelskana". Sitruksista ja havuista humalaisuutta myös, mutta kyllä on tymäkkä tuo katajaisuus edelleen. Sama homma maussa. Makeutta ja ryhdikästä ruismaltaisuutta alussa ja loppuvedossa sitten katkeroa ja tymäkästi, edelleen hieman lääkemäisesti tuota katajaisuutta. En ole aiemmin noin runsaan marjaista oksaa käyttänyt niin en tiedä miksi piti nyt sellainen tähän tempaista. Ehkä vaan siksi kun sattui tiluksilta sellainen kerrankin löytymään. Samankokoisia ja havuisuudeltaan samanlaisia oksia olen ennenkin käyttänyt, joten marjat tekevät tämän eron. Makukin on nyt mielestäni enemmän asettunut ja parempi - kyllä kypsyminen on tehnyt tälle hyvää. Kalenterioluenkin olisi siis voinut valmistaa pari kuukauttakin aiemmin ja varmasti olisi edelleen ollut kuosissa. Alkeellisten valmistusmenetelmieni takia vaan pelkään aina hapettumista, mutta ei sellainen tällaisissa oluissa ennenkään ole itselleni mikään ongelma ollut. NE-alkuisia tyylejä ei nyt tietysti peruspöntöllä ja lappoamalla kannata yrittääkään. Maltaisuus ja rukiinen mukavan täyteläinen suutuntuma on kyllä tämän oluen helmi. Mallaspohja toimi sahdissa ja toimii tässä oluessakin. Ruis todella maistuu. Juhannukseksi tein sahdin pelkästä Pehkolan Sahtimaltaasta, jota tässäkin siis suurin osa, ja siitä tuli yllättän vaaleaa, mutta samalla yllättävän täyteläistä. Joku taika siinäkin siis on. Ihan tyytyväinen olen tähän ja kyllä tässä taas kävi legendaarisesti niin että viimeinen pullo oli paras.




Kotiolutkalenteriin osallistuminen antoi itsellekin mukavasti lisää kipinää jo muiden kiireiden takia (lue: viiden lapsen isä)  hieman hiipuneeseen harrastukseen. Lupasin osallistua kalenteriin myös tänä vuonna ja nyt teen poikkeuksellisesti niin että kehitän samaa reseptiä koko vuoden ajan. En ole vuodessa enää montaa erää tehnyt, mutta nyt kaikki nämä 4-6 erää mitä teen keskittyvät yhden reseptin kehittämiseen. Olen viime keskiviikkona keittänyt ensimmäisen satsin jotain kenties aivan erityylistä kuin mitä tämä Juniperye oli, mutta siitä ei tietenkään hiiskuta ennen oman kalenteriolueni vuoroa tämän vuoden kalenterissa. Olen siis omien kotioluideni osalta somepimennossa koko vuoden - se on samalla itselleni helpotus kun ei "tarvitse" asiasta somettaa aina kun pääsee panemaan. No, toki juhannussahdit ja muut varmasti someen pläjäytellään, mutta tämä olut pidetään salassa joulukuuhun ja omaan luukkupäivään asti. 

On se vaan hienoa hommaa tämäkin taas ja kalenteri näytti kyllä sen että skene voi Suomessa todella hyvin tällä hetkellä.




Resepti: Reittausblogi Dunkelweizen

0 kommenttia
 

Kotioluen valmistus lähtee ainakin omalla kohdallani usein jostain pienestä kipinästä. Alkuvuonna kipinän tarjosi Lappo.fi verkkokaupassa tarjouksessa oleva Weihenstephanerin kantaa oleva Wyeastin nestehiiva. Sen tarjouksen nähtyäni jo käytännössä maistoin tumman vehnän kielenpäällä - maltainen ja leipäinen kunnon vehnä ilman kikkailua. Sellainen oli tehtävä. Tilasin raaka-aineet samoin tein, mutta oluen valmistukseen pääsin vasta joidenkin viikkojen kuluttua. Samana päivänä naarasin vielä kaupoista neljä tummaa vehnää ja maistelin "referenssiksi". Tätä kirjoittaessa satsi onkin sitten jo miltei nautittu - en ole vaan aikaisemmin saanut asiakseni oluesta juuri kirjoittaa, mutta tässä nyt tulee.  


Reittausblogi Dunkelweizen

 

Speksit:
Original Gravity (OG):    1.059 
Final Gravity (FG):       1.014
Alcohol by Volume (ABV):  5.87 %
Colour (SRM):             15.0   (EBC): 29.5
Bitterness (IBU):         15.8   (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 65
Boil Time (Minutes):      60

Maltaat:
2.500 kg Weyermann Wheat  (51.02%)
2.000 kg Weyermann Munich Type 2 (40.82%)
0.200 kg Weyermann CaraMunich Type 3 (4.08%)
0.100 kg Weyermann CaraRye (2.04%)
0.100 kg Weyermann CaraWheat  (2.04%)

Humalat:
20.0 g Kazbek Pellet (5% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (1.2 g/L)

Mäskäys 67°C (60-90 minuuttia) 
 
Käyminen 20-24°C, hiivana Wyeast 3068 - Weihenstephan Weizen
 
Annetaan käydä loppuun ja pullotellaan. Jälkikäymissokeria vehnässä saa olla reilusti, itse laitoin 7,5g/litra.

 

 
Omat makukommenttini:
 
Ilman hiivoja vielä lasin alaosasta läpinäkyvän punaruskea ja kestävältä vaahdoltaan hieman beigeen kallellaan. Tuoksussa on leipäistä dunkkelin tuntua, hieman kaakaomaisuutta ja myös neilikkaisuutta ja hieman banaanimaisuutta. Tosi mallasvetoinen tuoksu. Muistuttaa neljän dunkkelin maistoistani eniten Franziskaneria tai Paulaneria - sitä maltaisempaa päätyä, mutta se oli toki tarkoituskin. Maku on myös leipäisen maltainen, hieman karamellimainenkin ja suutuntumaltaan varsin tukeva. Neilikkaisuutta ja hieman yrttimäistä humalaisuuttakin lopun hennon katkeron joukossa. Vehnishiivalle ominaista banaanimaisuutta ei niin hirvittävästi ole, mutta niin se tuntui kaupallisissakin dunkeleissa jäävän hieman maltaisuuden varjoon. Mallaspohjaa pidän tässä tosi onnistuneena - aivan tyylinmukaisena. Sitä olikin netistä vakoiltu etukäteen hieman esimerkkejä, joita sitten jotenkin yritin noudattaa. Vähän piti omaa suosikkia eli cararyeä sekaan kuitenkin lisäksi laittaa. 
 
Maltainen makeus jää vielä nielaisuun leijumaan ja raikkautta tuovia hiilihappoja on hieman useimpia kaupallisia verrokkeja vähemmän. Ei sitä vaan oikein uskalla jälkikäymissokeria enempää laittaa, mutta ei tämä mitenkään matalahiilihappoinen ole - kaupallisissa on vaan vielä enemmän. Tässä on juuri se maltaisuus ja hiivaprofiili mitä hain ja suutuntumakin on täyteläisyyden myötä kohdillaan. Hiilihapot siis ainoa varsinainen moite, vaikka moneen aleen ne on ihan kohdillaan niin vehnikseen pitäisi vaan laittaa vielä enemmän. No mutta, se on lopulta aika pieni juttu ja olenkin tähän olueen erittäin tyytyväinen. Tuli oikeastaan juuri sellainen mitä odotin ja minkä ennen tekemistä kielelläni jo maistoin - silloin satsi on ilman muuta onnistunut! 
 
Hiivat sekaan kaatamalla kokonaisuus muuttuu tyylinmukaisesti ruman rusehtavaksi ja makun tulee hieman lisää mausteisuutta mukaan - toimii hyvin tälläkin tavalla. Ja hiivoillahan vehnis kuuluukin nauttia, nyt vaan kolmen vartin pullo on sen verran iso ettei ensimaistoon vielä mahtunut hiivoja sekaan. 
 
Tätä pitää tehdä joskus uudelleenkin!

 


Resepti: Reittausblogi Kotawarmer's Rye Wine

0 kommenttia
 
Syyskuun alkajaisiksi mietiskelin tapoja päästä eroon kesän kisasahdista yli jääneille maltaille ja talvisesonkiin suunnattu kodanlämmittäjän lämmike rupesi kutkuttelemaan. Vahvaa siis, mallasta säästelemättä. Varastossa oli tietysti sahtimallasta, mutta myös hieman Simpsonsin Red Rye Crystal ruismallasta, jotka sitten lopulta käytin kaikki vaan pois sen enempää niiden suhteita miettimättä. Aromihumalaa ei itseltäni löytynyt, mutta katkeropuolelle pakastimesta heitin reilusti alfahappopitoisuudeltaan korkeaa Herkulesta. Aromihumalaa sain sitten paikalliselta pienpanijalta ja Eurajoen panotoverilta, jenkkiläistä toki. Hiivana toimi tuttu US-05. Halusin oluesta tuhdin ja tuhtirunkoisen. joten otin maltaista irti pelkän ensivierteen, eli en huuhdellut ollenkaan.

Omia makukommenttejani:
Olut on väriltään läpinäkyvän tummanpunainen ja vaahdoltaan beigevivahteinen sekä viipyilevä. Lasia keinutellessa vaahto tarttuu lasin sisäpintoihin ja jää roikkumaan. Sokereita ja vahvuutta on jäljellä. Amerikan humalat ovat tuoksussa isossa roolissa ja varsinkin Mosaicin mustaherukkainen aromi jytää intensiivisesti. Karamellimainen, hieman rukiinenkin mallas tuntuu tuhtina myös. Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä. Maussa on makeutta ja runkoa, mutta myös tasapainottavaa katkeroa ja vivahteikasta havuista sekä hedelmäistä humalaa. Loppuvedossa katkero nostaa hetkeksi päätään, mutta asettuu sitten takaisin karamellimaltaisen rungon syleilyyn. Makeus kantaa pitkään jälkimakuun asti ja nielaisun jälkeen lämmittää sopivasti. Alkoholipitoisuus pysyy maussa täysin piilossa.
Omasta mielestäni yksi parhaista tekemistäni kotioluista - ja tavallaan siis vahingossa. Näitä raaka-aineita nyt vaan sattui olemaan.



Kotawarmer's Rye Wine
Rye Wine

Speksit:
Original Gravity (OG):    1.102  (°P): 24.2
Final Gravity (FG):       1.030  (°P): 7.6
Alcohol by Volume (ABV):  9.45 %
Colour (SRM):             23.8   (EBC): 46.8
Bitterness (IBU):         69.8   (Average)
Boil Time (Minutes):      60

Maltaat:
Viking Sahtimallas 92.50%
Simpsons Red Rye Crystal 7.50%

Itse en huuhdellut ollenkaan, vaan otin maltaista irti pelkän ensivierteen - eli kaiken mitä tuli ilman huuhtelua. Ei varmastikaan tehoikkain tapa, mutta sama tapa, jolla tehdään mm. Anchor Old Foghorn.

Humalat:
2.3 g/L Herkules Pellet (15% Alpha) @ 60 Minutes (Boil)
4.1 g/L Centennial Pellet (9.7% Alpha) keiton loputtua kattilaan uuttumaan vartiksi
3.3 g/L Mosaic  Pellet (11.8% Alpha) keiton loputtua kattilaan uuttumaan vartiksi

Aromihumalat siis lisätään keiton loputtua kattilaan ja annetaan uuttua vartin verran. Siirto käymisastiaan vasta tämän jälkeen. 

Mäskäys @ 69°C for 60 Minutes.
Hiivaus ja käyminen 15-20°C with Safale US-05

Annetaan käydä loppuun ja kypsyä käymisen jälkeen joko käymisastiassa tai pullossa 1-2 kuukautta. Jälkikäymissokeria maltillisesti, itse laitoin vain 4g/litra.

Olen nauttinut tätä nyt joitakin pulloja lokakuun lopun ja tammikuun alun välissä, eikä olut ole ainakaan huonompaan suuntaan muuttunut, joten kypsytyspotentiaaliakin lienee.



Kotiolutta: Mäkisen Ragnarök Imperial Stout

0 kommenttia
 
Paikallista taidetta lasissa jälleen. Tekijänä jo aiemminkin blogista hyvinkin tuttu Mäkinen, jonka aiempiin olutarvioihin ja resepteihin pääset käsiksi tästä linkistä

Tällä kertaa maistossa on heinäkuussa maistetun Mjölnirin sukulaisolut Ragnarök, joka on vielä vähän isompi ja ilkeämpi.

Speksit ja reseptiikka: 

Ragnarök

Recipe Specs
----------------
Batch Size (L):           13.0
Total Grain (kg):         8.330
Total Hops (g):           240.00
Original Gravity (OG):    1.111  (°P): 26.1
Final Gravity (FG):       1.032  (°P): 8.0
Alcohol by Volume (ABV):  10.30 %
Colour (SRM):             80.5   (EBC): 158.5
Bitterness (IBU):         189.2   (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 53
Boil Time (Minutes):      60

Grain Bill
----------------
5.300 kg Pale Ale Malt (63.63%)
1.000 kg cara200 (12%)
0.500 kg viking munich (6%)
0.400 kg Brown Sugar, Dark (4.8%)
0.400 kg crystal 150 (4.8%)
0.300 kg Carafa III malt (3.6%)
0.300 kg viking chocolate (3.6%)
0.090 kg Black Malt (1.08%)
0.040 kg pullotus sokeri (0.48%)

Hop Bill
----------------
25.0 g Magnum Pellet (12.5% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (1.9 g/L)
15.0 g Target Pellet (10% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (1.2 g/L)
25.0 g Warrior Pellet (15.8% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (1.9 g/L)
20.0 g Bramling Cross Pellet (5.1% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (1.5 g/L)
20.0 g Challenger Pellet (6.1% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (1.5 g/L)
50.0 g Chinook Pellet (11.4% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (3.8 g/L)
15.0 g First Gold Pellet (7.9% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (1.2 g/L)
20.0 g Simcoe Pellet (12.2% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (1.5 g/L)
50.0 g Chinook Pellet (11.4% Alpha) @ 50 Days (Dry Hop) (3.8 g/L)

Misc Bill
----------------
40.0 g Oak Chips @ 50 Days (Secondary)
20.0 g coffee beans @ 5 Days (Secondary)

Single step Infusion at 70°C for 60 Minutes.
Fermented at 20°C with WLP050 Tennesee whiskey yeast


Läpikotaisin mustaa ja vaahdoltaan beigeä olutta kaatuu lasiin. Pieni määrä vaahtoa kestää pitkään lasin pinnalla. Tuoksu on läpikotaisin sitä itteään. Siinä on se kahvimainen, lakritsainen, tumman suklainen ja hieman vaniljainen ison oluen tuntu. Havuista humalaa leijailee taustalla. Kahvimaisuus on eniten pinnalla. Maistetaanpa. Täyteläistä, hieman makeaa ja sitten runsaan paahtomaltaisen kahvimaista ja loppua kohti enemmän ja enemmän suolaisen lakritsaista sekä vaniljaista meininkiä. Katkerointi iskee runsaan rungon takaa päälle pienellä viivellä, mutta kun se iskee, on sen voima melkoinen. Aiai sentään, jytisee ja ryskyy vaan mennessään. Jälkimakuun laskeutuu voimakas, vaniljaisen tammimainen ja lämmittävä maku, joka kääntyy lopulta yrttimäisen mausteiseksi ja siitä vielä edelleen kahvimaiseksi. Katkeruutta ja alkoholin lämpöä on nyt aika roimasti ja loppuveto menee kuivemmaksi kuin olisi tarvis. Todella väkevä kokonaisuus, mutta ehkä vielä hieman raaka ja turhankin särmikäs kokonaisen pullon nautiskeluun. Mäkisen periaate olutta tehdessä olikin kuulemma "kaikkea liikaa". Sain tekijältä onneksi kaksi pulloa, joista toisen toivottiin päätyvän kellariin kypsytettäväksi ja siellähän se nyt sitten jo odottelee sitä seuraavaa maistoa - ehkä vuoden, ehkä kahden päästä.

Mjölnirin arviossa kirjoitin näin: "Makumaailma on sellainen, että oluen voisi nimetä Oak Aged Imperial Triple Black IPAksi ja hörhöjä kertyisi panimon ovelle jonoksi asti ostamaan ylihintaiset pullot veks - jos siis olisi se panimo ja ne ulosmyyntioikeudet."

Tämän oluen kohdalle voidaan lisätä vielä määreitä ja koko tyylimääritelmä onkin nyt seuraavanlainen: Oak Aged Coffee Infused Imperial Triple Black IPA. Vielä tuohon voisi lisätä jotain maapähkinävoita ja villihiivaa, niin sitten oltaisiinkin jo taas aivan erilaisen oluen äärellä ja aiai sitä hörhöjen kuolan määrää.

Resepti: Reittausblogi Höyrysavu Smoked Bock

7 kommenttia
 
Aloin kesällä funtsimaan, että syksyksi olisi kiva tehdä joku vahvempi savuolut kotailtojen kostukkeeksi. Olin aikeissa käyttää Viking Maltin savumallasta, jonka totesin varsin maukkaaksi Mäkisen Holy Smoke oluessa, mutta sitä ei kuitenkaan sillä hetkellä ollut saatavilla, joten turvauduin siihen klassiseen aina toimivaan saksalaiseen Weyermannin pyökkisavustettuun. Nettikauppoja selaillessa törmäsin vielä mielenkiintoiseen Mangrove Jack's M54 California Lager hiivaan, jonka kerrottiin tuottavan lagermaisen neutraalit käymisaromit 18-20 asteessa käytettynä. Tuo lämpötilahaarukka on sattumalta juuri sellainen, joka ulkorakennuksessa olevassa saunassamme on kesällä, joten valinta osui siihen.

Weyermannin savumallas ja lagerhiiva siis, joten ajattelin sitten yrittää ihan konstailematonta savubockia. Savumaltaan kaveriksi valitsin belgialaista Châteaun Munichia ja Weyermannin tummaa caraaroma mallasta. Näiden uskoin tuottavan runsaan ja hieman makean maltaisuuden. Humalana käytin pakkasesta valmiiksi löytyvää tsekkiläistä Sladekia, mutta käytännössä mikä tahansa Keski-Eurooppalainen perushumala varmaan ajaisi saman asian. Mausteeksi, sitä tuttua "talon makua" antamaan, heitin hieman katajanoksia keiton lopussa. Reseptin voi kyllä aivan hyvin toteuttaa myös ilman katajaa.

Lopputulos oli, tämän erinomaiseksi osoittautuneen hiivan ansiosta, jopa lagermaisempi kuin odotin. Hiiva siis tosiaan tuotti lagermaisen neutraalin lopputuloksen noissa käymislämmöissä. Väri on kauniin punertava ja olut on hienosti kirkas, jopa ilman cold crashia saati sitten pidempää lagerointia. Savua on saksalaisen palvikinkkuisesti sen verran että varmasti tuntuu, mutta taustalla vaikuttava runsas mallaspohja pitää sen kauniisti aisoissa. Humalaa on sen verran, että loppu- ja jälkimaku on edelleen miellyttävä. Tasapainoinen ja hallittu suoritus. Olen itse tähän erittäin tyytyväinen.

Ulkopuolisten arviot:

"Colour is ruby brown with a finger-thick natural white head. Aroma has smoked meat, roast bread and malts. Taste begins with bitter, cured ham flavoured smoke. Meaty smoked caramel malts take over with roasty and spicy side notes. Towards the end slightly wood-flavoured smoky-roasted bitterness gets on top. Aftertaste has strong smoke, roasted bitterness and spicy malty dryness. 

Strong and delicious Smoked Bock. Smoke is powerfully present throughout the show. Behind the spicy flavours - effect of the juniper, perhaps? - is a solid malt base. Seems that Harri has hit as near to an authentic Bamberg smoked beer as possible. I would call this a success. Yes, this is definitely a success."

Höyrysavu
Smoked Bock

Speksit:
Original Gravity (OG):    1.064  (°P): 15.7
Final Gravity (FG):       1.015  (°P): 3.8
Alcohol by Volume (ABV):  6.46 %
Colour (SRM):             22.4   (EBC): 44.0
Bitterness (IBU):         36.8   (Average)

Maltaat:
70% Weyermann Beech Smoked Barley Malt
23% Château Munich
7% Weyermann Caraaroma

Humalat: 
2,0g/L Sladek Pellet (6% Alpha) @ 60 Minutes
2,0g/L Sladek Pellet (6% Alpha) @ 10 Minutes

Mausteet:
Katajanoksia keittoon @ 10 Minutes

Mäskäys:
60 minutiin yksivaiheinen infuusiomäskäys @ 68°C

Käyminen & astiointi:
Käymislämpö 18°C. Hiivana Mangrove Jack's M54 California Lager, jonka annostus valmistajan ohjeiden mukaan. Käytetään loppuun. Itse annoin olla käymisastiassa kolme viikkoa, jonka jälkeen siirsin pois hiivakakun päältä ja pullotin heti. Lopputulos silti huomattavan kirkas. Pullotuksessa jälkikäymissokeria 5g/L.