Jopon kotioluthaaste #3: Jokin 9% olut

Nyt on vuorossa paljon puhutun ja kovasti kiinnostaneen Jopon kotioluthaasteen kolmas ja viimeinen osa. Jos et ole aiempia osia lukenut, niin ota selvää mistä on kyse lukemalla osat yksi ja kaksi kommentteineen. 

Nyt on siis vuorossa olut, josta tiedän etukäteen sen, että se on vahvuudeltaan 9% ja näyttää pullossa suht vaalealta. Aiemmista osista olen havainnut Jopon mieltymyksen jenkkihumalien käyttöön, joten nyt veikkaan, että käsillä on Double IPA, eli DIPA. Pelkästään vahvuuden perusteella yksi mahdollinen vaihtoehto voisi olla myös belgityylinen tripel, mutta siihen en näin etukäteen usko. 

Maistaminen kertokoon - ja kuten aiemmissa osissa todettiin: "Luota omiin aisteihisi".

Pullo sihahtaa avattaessa ja lasiin kaatuu tumman punertavaa, hieman meripihkaisen väristä olutta. Näyttää aivan Barley Winelta, ahaa! En tullut ajatelleeksi sitä etukäteen, mutta sehän on täysin mahdollinen tyyli näihin vahvuuksiin myös ja varsinkin tällä värillä. Vaahtoa muodostuu muutama sentti, se on varsin pitkäkestoista ja tykkää jättää pitsikuvioita lasin reunoille.

Tuoksu on hieman odotettua vaisumpi, sillä humalaa ei tunnu olevan DIPA:n tai jenkkityylisen Barley Winen mitoissa asti. Maltaisuus on leipäistä ja hieman karamellista, lisäksi siinä on rinnalla ripaus paahteisuuttakin, joten ehkä hyvin pieni määrä paahtomallasta on "eksynyt" keittoon mukaan. Hieman marjaisuutta tai jotain vaikeasti hahmoteltavaa hedelmäisyyttäkin tuoksussa on, mutta taustalla. Alkoholi ei hypi nenille, se on hyvä. Loppujen lopuksi kohtalaisen neutraali tuoksu, johon ei oikein tahdo päästä kunnolla kiinni. Pelkästään tuoksun perusteella vaikuttaisi enemmän English Strong Alelta ja brittityyliseltä Barley Wineltä kuin miltään muulta.

Maku on makeahko ja runsaan karamellimaltainen. Mukavan täyteläistä ja pehmeää olutta. Jälleen esiin nousee hieman karkeampaa ja paahteisempaa tuntua, joka tuo monimuotoisuutta karamellisuuden keskelle. Maun keskivaiheilla mukaan tulee hieman greippistä happamuutta ja jälleen jonkinlaista marjaisuutta. Maun loppupuolella on hieman vihannesmaista karkeutta ja loppua kohti kertyy ihan mukavasti katkeruuttakin. Jälkimaussa jälleen paahteisempaa tuntua ja vienoa alkoholin lämpöä. Edelleen tuntuu English Strong Alelta tai britti-BW:ltä. Jotain sitruksisen humalan tuntuakin on kun oikein makustelee, mutta se ei oikein pääse esille. Tämä ei kolahda aivan täysin omiin makumieltymyksiin ja ehkä reseptissäkin olisi vielä pikkuisen hiomista.

Suutuntuma on melko täyteläinen ja maltillisen hiilihappoinen. Suu jää nielaisun jälkeen hieman tahmaiseksi, kuten tämän tyylisillä oluilla on tapana. Hiivojen sekaan kaataminen ei muuta kovin oleellisesti mitään, mutta jälleen olen aistivinani sen tutun hieman persikkaisen US-05:n aromin.

Kokonaisuutena ihan nautittava olut, joka ei kuitenkaan vakuuta kaikilla osa-alueilla. Tästä onkin hankala heittää veikkausta, mutta aistieni mielestä tässä on English Strong Ale / brittityylinen Barley Wine, jossa on hieman paahtomallasta mukana. Se tietty marjaisuus ja jokin perstuntuma viittaa mielestäni siihen suuntaan. Hiivana mielestäni siis US-05, joka voisi tarkoittaa myös sitä, että tässä on haettu jenkkityylistä Barley Winea tai Double IPAa, siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Humalat eivät pääse kunnolla esiin, paitsi katkeruudessa jota sitten olikin mukavasti, joten niiden veikkaaminen on melko mahdotonta. Sanoisin, että olutta ei ole kuivahumaloitu ja että kyseessä on Jopon muiden maistamieni oluiden tavoin täysmallasolut. Meni syteen tai saveen...

No nyt osui edes sinne päin. Hiivan (väärin, ks. kommentit) ja humalien perusteella tässä on haettu jenkkityylistä Barley Winea, mutta humaloinnin voimakkuus ei aromipuolella täysin natsaa, vaikka katkeruutta onkin varsin runsaasti. Se jokin tietty marjaisuus ja muun (jenkki)hedelmäisyyden puuttuminen käänsi tämän omassa suussani enemmän brittien suuntaan, vaikka hieman lupauksia jenkkihumalista tuntuikin. Käytetyissä maltaissa on suklaamallasta mukana, voisiko se antaa tuoksuun ja makuun hieman paahteisuutta, jota mielestäni molemmissa aistin? Olut on täysmallasolut ja sitä ei ole kuivahumaloitu, kuten ounastelinkin. Samoja humalia kuin Jopon aiemmissakin "haasteoluissa". Kiitos tästäkin, maistui, vaikkei aivan huipulle pisteissä nousekaan.

Pisteytys

• Tuoksu 6
• Ulkonäkö 4
• Maku 7
• Suutuntuma 4
• Yleisvaikutelma 14

Aistiarviot

• Makeus 6
• Katkeruus 6
• Happamuus 3
• Täyteläisyys 6

Kokonaispisteet: 35/50

Lopuksi haluan vielä kerran kiittää Joppoa näistä hyvistä oluista ja tästä todella hauskasta sekä erittäin opettavaisesta haasteolut-ideasta. Todella hieno kokemus oli päästä tähän mukaan. Laadukkaita oluita tuntuu tulevan, joten pidähän kattilat kuumana jatkossakin!

Jopon kotioluthaaste #2: Vaalea 6,3% olut

Eilen alkanut kotioluthaaste jatkuu tänään. En siis tiedä oluesta muuta kuin alkoholipitoisuuden ja loput on oluen mukana tulleessa QR-koodissa, jonka saan lukea maistamisen jälkeen. Tänään vuorossa on olut #2, joka on pullossa näyttää vaalealta ja lähes täysin kirkkaalta. Pullossa on toki hiivaa, mutta se on ehtinyt viime viikkojen aikana laskeutumaan pohjalle. Vahvuutta on 6,3%. Tässä on paljon vaihtoehtoja, mutta pintahiivapuolella erittäin todennäköisesti pysytään, joten ehkä todennäköisin tyyli on APA tai IPA, myös Saison on yksi varteenotettava vaihtoehto.

Joppo kirjoitteli eilen vielä laitteistostaan näillä sanoin: 

Ja "laitteistona" on tosiaan 10 litran kattila ja mäskäyspussi. Mäskäys uunissa, keitto liedellä, jäähdytys tiskialtaassa ja käyminen 10 litran ämpäreissä. Eräkoot ovat toki pieniä, mutta sitä suuremmalla syyllä voi panna useammin. -Joppo

Eli mies vetää käytännössä lähes joka keittiöstä löytyvillä välineillä ja eilinenkin olut oli 38/50 pisteen arvoinen. Kyse on siis enemmänkin henkilökohtaisesta osaamisesta ja prosessin tuntemisesta, kuin "panimon" hienoudesta.

Pullo suhahtaa jälleen mukavasti ja hieman "ruudinsavuakin" nousee kun korkin taittaa sivuun. Olut yritti pyrkiä pullosta uloskin, mutta aikeet olivat sen verran verkkaiset että ehdin kaatamaan lasiin ennen kuin tuli yli. Hieman hiivaa päätyi kuitenkin lasiin, mutta se ei haitanne mitään. Olut on väriltään kultainen ja hieman oranssiakin sävyä on joukossa. Ei aivan täysin läpinäkyvää, nyt kun osa hiivoista tuli lasiin mukaan. Vaahto on belgityylisen ilmava, muutaman sentin vahvuinen ja kestävä. 

Tuoksu on selvästi belgityylinen ja belgihiivainen, myös brettaisen nahkasatulaistakin aromia löytyy. Lisäksi siinä on eksoottisempaa mangomaista hedelmäisyyttä ja sitä tuttua belgihedelmää, joka on hieman päärynäistä tai omenankuorimaista. Vaikuttaa tässä vaiheessa brettaiselta saisonilta tai belgialelta, ehkä jonkinlainen Orval-kloonikin voisi tulla kyseeseen, mutta aivan niin aromaattinen tuoksu ei ole - tämän perusteella veikkaan tälläkin kertaa, ettei olutta ole kuivahumaloitu, mutta aika 50-50 arpomiseksi menee.

Maku on tietysti myös selvästi belgimäinen, eihän se tuollaisen tuoksun jälkeen muuksi voi muuttuakaan. Se on mukavan raikas ja hedelmäinen - sitä belgihedelmää ja hieman jotain eksoottisempaa appelsiinimaista ja kukkaistakin osastoa joukossa. Humalan aistii nyt tuoksua paremmin, sillä katkeruus muodostuu saisonmaisen runsaaksi ja tästä johtuen loppu onkin kuiva sekä ruohoisen ja yrttisen sävyinen. Tästä tulee hieman mieleen Saison De Randonneurin perusversio, mutta toki rotevammalla rungolla. Maistuu siis hyvältä! Humalajikkeina voisi olla perinteisiä eurooppalaisia lajikkeita kuten esim. Hallerthaun joku variantti ja toisena veikkauksena vaikka Styrian Golding. Hiivana jokin belgialainen saison-hiiva, ja kenties höysteenä hieman brettanomycesia, kai kotipanijatkin sitä jostain hankittua saavat.

Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko maltillisen, mutta nipistävän hiilihappoinen ja tietyllä tapaa ilmava. Kokonaisuutena raikas ja maukas olut. Ei mitään virheitä, jotka kielisivät ongelmista prosessissa. Ilokseenhan tällaista nauttii. 

Nyt veikkaukseen. Tällä kertaa olen mielestäni varmemmalla pohjalla kuin eilen ja uhkun itsevarmuutta julistaessani seuraavan totuuden. Tässä on olut, joka on tyyliltään Saison, jossa on käytetty Hallerthau- ja/tai Styrian Golding humalia ja joka on käytetty belgialaisella saisonhiivalla, ja jota on mitä todennäköisimmin höystetty brettanomycesillä (pullotusvaiheessa?). Olutta ei ole kuivahumaloitu ja se on täysmallasolut, jossa on saatettu käyttää myös pieni määrä vehnämallasta.

AAARGH! En voi uskoa tätä. Jotain on tapahtunut, sillä olut oikeasti maistuu aivan saisonilta, tallimaista happamuuttakin on mukana. Ehkä jokin villi kontaminaatio tai muuta funkyä, mutta että Pale Ale? Ei millään. Minulla on vielä lasissa pohjat jäljellä, ja edelleen, vaikka tiedän mitä on haettu ja mitä raaka-aineita on käytetty, niin olut maistuu Saisonilta. Edes jenkkihumalat eivät nouse esiin vaan oluessa on mausteisuutta ja ruohoisuutta ja sitä brettamaista happamuutta. Ei yhtään etikkaista (pilaantunutta) happamuutta, vaan brettaa - Orvalmaista tuntua. Olut on pantu marraskuun lopussa, eli ei siitäkään vielä niin kovin kauaa kuitenkaan ole.

Kehtaako tätä tekstiä edes julkaista - ehkä en sittenkään osaa maistella olutta? Ei, kyllä kyse on jostain jännittävämmästä, pakko olla. Ehkä jokin odottamaton kontaminaatio? Mutta ei tämä missään nimessä mitenkään pilalla ole. Ihan miten vaan, mutta olut oli erittäinkin maistuvaa. Ehkä kaikki saisonit ovat jotenkin hieman vituralleen menneitä pale aleja, mene ja tiedä. Maistapa Joppo yksi pullo, jos sinulla vielä on, ja palaa asiaan. Tässähän menee usko omaan tekemiseen, vaikkei tämä toki niin vakavaa ole, mutta olin niin varma siitä tyylistä, niin varma. Nyt yllä oleva julistus näyttää aika naurettavalta, mutta eihän sitä jälkikäteen enää editoida,  tämä on pelin henki. Toisaalta luotan edelleen omaan makuaistiini, joten toivottavasti kuulemme Jopolta vielä oman makutestin tuloksen. Tässä vielä pisteet:

Pisteytys

• Tuoksu 7
• Ulkonäkö 4
• Maku 8
• Suutuntuma 4
• Yleisvaikutelma 15

Aistiarviot

• Makeus 3
• Katkeruus 5
• Happamuus 5
• Täyteläisyys 5

Kokonaispisteet: 38/50

Tästä on hyvä jatkaa seuraavan kotioluthaasteen pariin joskus lähitulevaisuudessa. Kiitokset Jopolle tästäkin maukkaasta oluesta. Olen kuin puulla päähän lyöty, miten APA muuttuu Saisoniksi muutamassa kuukaudessa? ...tai Riihimäki - Rauma välillä?

Jopon kotioluthaaste #1: Tumma 9,4% olut

Otin jo muutama viikko sitten vastaan kolme kotiolutta, joiden valmistajana on toiminut Twelve Toes Brewing Co. eli Olutoppaan nimimerkki Joppo. Olen tästä tietysti erittäin kiitollinen. Jutun otsikkona on kotioluthaaste, sillä Joppo on kertonut minulle etukäteen ainoastaan oluiden alkoholipitoisuudet ja tarkoituksena olisikin maistelun perusteella arvuutella oluttyyli, ehkä käytettyjä humalalajikkeita ja muitakin raaka-aineisiin tai valmistukseen liittyviä juttuja. Maistelun jälkeen voin heti skannata Jopon oluiden mukana lähettämät QR-koodit ja katsoa menikö metsään ja kuinka paljon. Todella mielenkiintoinen kokeilu, jossa haastetaan sekä oma maistamistaitoni, että Jopon oluenvalmistustaidot ja osumatarkkuus johonkin tiettyyn tyyliin. Ajattelin aluksi, että hoidan koko trion yhden illan aikana, mutta oluet ovatkin sen verran vahvempia, että on parempi jakaa kahteen tai kolmeen erään. Arvioin oluet taas Olutoppaan pisteasteikolla (5-50) ja aistiarviot siihen päälle, koska sillä tavoin Joppo saa paremman palautteen onnistumisestaan.

Ensimmäisenä käsittelyssä oleva #1 on vahvuudeltaan 9,4% ja pullon ulkopuolelta silmäiltynä olut näyttäisi olevan täysin mustaa. Tästä voisi heti päätellä kyseessä olevan jonkinlaisen imperial stoutin, joten lähden liikkeelle maltillisella n. 15 minuutin jääkaappiviilennyksellä. Kyseessä toki voi olla myös belgityylinen vahva ale/quadrupel. Olut on liian vahvaa ollakseen Black IPA tai muu musta tyyli mitä nyt mieleen tulee, ellei Foreign Stoutia tai muuta marginaalikamaa lasketa.

Pullo sihahtaa kivasti avattaessa ja lasiin kaatuu ei aivan mustaa, mutta hyvin tumman ruskeaa olutta, jonka päälle muodostuu parisenttinen beige vaahto. Kaadoin aluksi ilman hiivoja. Tuoksu on hyvä, tässä vaiheessa olen edelleen heti sitä mieltä, että kyseessä on imperial stout tai imperial porter. Näiden tyylien rajat ovat tietysti häilyviä ja mielipiteitä on yhtä monta kuin... tiedätte kyllä. Tuoksusta löytyy hyvin miellyttävää ja suht voimakastakin tummaa suklaisuutta, kevyttä ja pehmeää paahteisuutta, kahvimaisuutta sekä hienoisesti lakritsia. IS olisi omasta mielestäni hieman paahteisempi, joten alan tässä vaiheessa kallistumaan imperial porterin suuntaan. Belgialesta tässä ei kyllä ole kyse. Hedelmäistä humalaa erottuu myös suht tuntuvasti, veikkaisin jenkkilajikkeiksi, ja alkoholikin nousee taustalta odotetusti esiin. Aromihumalaa, eli keiton myöhäisessä vaiheessa lisättyä humalaa, löytyy, mutta en usko, että tätä on kuivahumaloitu. Hyvä tuoksu, eikä mitään virhearomeita, joten valmistusprosessi ja hygienia lienee Jopolla kunnossa. 

Makukin on miellyttävä. Siinäkin on pehmeää paahteisuutta, eikä sellaista stoutin tyylistä voimakasta ja runsasta paahteisuutta. Lisäksi maku on yllättävänkin hedelmäinen, sitruksista tuntua ja lopussa  greippistä happamuutta, edelleen uskon jenkkilajikkeisiin. Jos veikkaamaan lähdetään niin Cascade on aina sellainen "varma valinta", mutta vaihtoehtojahan on toki lukuisia. Humalointia on reilusti, sillä katkeruus on lopussa runsasta ja erittäin pitkäkestoista sorttia, veikkauksena vähintään 70-80 IBUa. En vielä tiedä löytyykö Jopon QR-koodista katkeroarvoja, mutta veikataan nyt sekin. Kahvit, suklaat ja lakut jäävät aivan humaloinnin varjoon, niin runsasta se on. Jälkimaussa hieman tuhkaisuutta ja yrttisyyttä. Yleisilme on kuivahko ja katkerahko - alkumaussa on makeuttakin, mutta humalointi pyyhkäisee sen mennessään tehokkaasti. Alkoholi pysyy hyvin piilossa, vaikka toki lämmittääkin, humalointi pitänee senkin aisoissa.

Suutuntuma on prosentit huomioiden vain keskitäyteläinen, joten korkeampaa alkoholipitoisuutta on kenties haettu sokerin/muscovadosokerin voimin. Hiilihappoisuutta on keskiverrosti. Nielaisun jälkeen suu jää hieman nahkeaksi/tahmaiseksi, vaikka yleisilme onkin kuiva.

Tässä vaiheessa kun lasi on about puolillaan kaadan pullon pohjalta hiivat mukaan. Tuoksuun ei tullut radikaalia muutosta, mutta jotain samaa tässä on nyt kuin omassa Katajainen Ansa IS:ssä, joten veikataan hiivaksi Safale US-05 - aivan perstuntumaltahan näissä nyt mennään, mutta mennään metsään sitten tyylikkäästi rytisten jos niikseen tulee. Maku muuttui pehmeämmäksi ja suutuntuma hieman täyteläisemmäksi. Hiivat söivät hieman humalan purevuutta, mutta muuten ei juuri muutoksia. Edelleen hedelmäistä ja katkeraakin.

Veikkaukseni siis imperial porter, jenkkihumalilla (ainakin Cascade), ei kuivahumaloitu, IBUja minimissään 70-80, hiivana Safale US-05 ja lisäpotkua haettu sokerilla/muscovadosokerilla.

Hahaa! Metsään meni! No, hiiva sentään meni oikein, sillä voinkin lesoilla monta kuukautta. Maun puolesta olut toki voisi mennä myös Black IPA:sta. En ole niitä kovin montaa maistanut, joten tämä oli minulle haastava ja alussahan vielä heti rajasin tuon vaihtoehdon pois, koska alkoholipitoisuutta on niin runsaasti, selvästi enemmän kuin perus-IPA:ssa. En itseasiassa edes tiedä mihin rajoihin Black IPA "virallisesti" asetetaan, mutta oletin sen asettuvan samaan kuin IPA. Skannauksessa tuo "Tyyppi:" on ilmeisesti "Täysmallas", vaikka siihen on jotain aasialaisia merkkejä eksynytkin. Mukava nähdä, että Joppo on päässyt kotioloissa perinteisin menetelmin näin korkealle. Rungon suhteellinen keveyskin johtui siis tyylistä, eikä sokerin käytöstä. Hyvä Joppo! Humalat ovat jenkkilajikkeita, eli siinä veikkaus osui puoliksi kohdalleen - Cascadeahan ei listoilla näy. Lisäksi tämä on kuivahumaloitu, vaikka väitin ettei olisi. Olipa mielenkiintoinen ja hauska haaste, skannauksen hetkellä jopa jännitti. Vielä pisteet loppuun.

Pisteytys

• Tuoksu 8
• Ulkonäkö 4
• Maku 7
• Suutuntuma 4
• Yleisvaikutelma 15

Aistiarviot

• Makeus 4
• Katkeruus 7
• Happamuus 4
• Täyteläisyys 5

Kokonaispisteet: 38/50 

Vielä kaksi samankaltaista haastetta jäljellä, niistä lisää lähitulevaisuudessa. Nyt on nieltävä tämä karvas tappio ja jatkettava eteenpäin. Sitä omaa peliä vaan ja luistelua hieman lisää niin kyllä tämä tästä kääntyy.