Kotiolutta: Sun Brew Höyrylaakeri

0 kommenttia
 
Maistossa Sun Brewn eli Mika Pirisen panemaa kotiolutta. Höyrylaakeri on tyyliltään tietysti Steam Beer eli höyryolut. Tyylin oluet käytetään pohja- eli lagerhiivalla, mutta alen lämpötiloissa noin 20 asteen tietämillä.

Höyrylaakeri
4,5%, pullotettu 19.6.2017

Maltaat: Pilsner
Humalat: Perle (0,8g/l @60 min, 0,6g/l @30 min) ja Saaz (1,3g/l @0min)
Hiiva: Saflager S-23 (käymislämpötila noin 21 astetta)



Oljenkeltainen, hieman utuinen ja vaahdoltaan tiheä sekä kestävä olut. Tuoksussa on kukkaisuutta, heinää ja vaalean leipäistä maltaisuutta. Hyvin lagermaisen puhtaat käymisesterit, mutta kyllä mukana pientä yrttisyyttäkin on - onko se sitten humalista vai käymisestä, sitä en osaa sanoa. Maussa on enemmän hedelmäisiäkin piirteitä - hyvä humalointi! Tiukka purenta ja loppumaussa sitä humalien hedelmäisyyttä hieman appelsiinimaisesti ja sitrusmaisestikin, kukkaisuutta unohtamatta. Maltaisuus vaikuttaa taustalla lagermaisena. Puhdas ja raikas maku. Suuhun elämään jäävässä jälkimaussa on lopulta sitä pientä yrttisyyttä ja ruohoisuuttakin. Tykkään!

Kotiolutta: Tampereen Insinööripanimon Paha Pukki & Pahempi Pukki

0 kommenttia
 
Nyt on jo korkea aika nautiskella nämä Tampereen Insinööripanimon jouluoluet, jotka vastaanotin jo tammikuussa tänä vuonna. Oluet ovat siitä saakka odottaneet jääkaapissa ja hautautuneet sinne takanurkkaan, josta ne nyt esiin tempaisin. Oluet ovat kellarointivahvuisia, joten tuskinpa tästä odotuksesta nyt mitään järin suurta haittaa on ollut ja jouluhan on jo melkein ovella taas.

Speksejä ja reseptiikkaa: 

Paha Pukki 9%, Pahempi Pukki 9,5%.
47 IBU, 42 EBC

Maltaat: Pale Ale, Sahti, Vehnä, Munich, Leipomosiirappi, Kaurahiutale, Cararye, Brown ja piparkakku
Humalat: Magnum (katkero) ja Chinook
Hiiva: Fermentis BE-256 (entinen Abbaye)
Muut: Appelsiininkuori, korianterinsiemen & irish moss 

Pahempi Pukki on kypsytetty Medium American Oak Chipseillä, jotka ovat uineet Rhum Agricolessa.

Tekijöiden kommentit: 
"Vuoden lopulla tehty kaapintyhjennysolut, mihin lyötiin vielä piparkakkua joulun kunniaksi. Tammilastuversiossa maistuu rommi ainakin omaan suuhun vähän liikaa".


Paha on kirkas, rubiininpunertava ja vaahdoltaan niukka. Pahempi on ulkoisesti muuten samanlainen, mutta vaahtoaa runsaammin.

Pahan tuoksu on hyvä! Jännä lause... mutta näin tosiaan on. Korianteri nousee raikkaasti, samoin piparkakku hieman taikinamaisesti. Maltaisuuttakin tuntuu tukevasti ja kandisokerista kuivattua hedelmää myös. Pahemman tuoksu on selvästi rommimainen ja hieman tammipuumainen. Alkoholin potkua on selvästi enemmän, myös mausteet peittyvät tammikypsytyksen alle. Normiversion tuoksu on selvästi parempi.

Maultaan paha on myös hyvä ja pahempi hieman pahempi, mutta ei silti paha. Pahassa on mukavasti maltaista makeutta, belgityylistä anismaista mausteisuutta ja pinnassa olevaa korianterisuutta. Loppupuolella nousee maltillisesti katkeruutta ja alkoholin lämpöä ja aivan jälkimaussa vasta selkeää joulupiparia ja appelsiininkuorta. Miellyttävä ja pehmeä maku sekä runsaan täyteläinen suutuntuma. Pahempi on vahvasti rommimaisempi, jopa hieman alkoholinen, mutta jälkimaussa kuitenkin joulupiparimainen - merirosvojen versio! Mikä sopii kyllä hyvin, koska olen kesälomalla keskittynyt myös Black Sails-sarjan katsomiseen Netflixistä. Kypsytetyn version suutuntuma on myös selvästi kuivempi ja hieman hiilihappoisempi.

Perusversio voittaa vertailussa kypsytetyn selvästi, ollen peräti erinomaisen maukas ja runsasmakuinen vahva belgiolut. Ei siis mikään piparimaustesössö, vaan nimenomaan vahva belgi, jossa on jouluinen mausteisuus. Toimisi varmasti ilman pipariakin hienosti. Rommikypsytetty taasen on selvästi liian rommimainen, mutta meneehän se tässä mukavasti, kun pohjaresepti on kunnossa.

Perusversio on niin herkullinen, että en lähde nyt kokeilemaan rinnakkainvertailuissani usein tekemääni 50-50 blendiä, vaan nautiskelen sen mielelläni loppuun sellaisenaan. Tyyni kesäilta menee kyllä mukavasti jouluoluidenkin parissa, mikäs siinä. Kiitokset Tampereen Insinööripanimolle jälleen kerran, maukasta on!

Olutarvio: Evil Twin Molotov Lite

0 kommenttia
 

Molotov Lite

Panimo: Evil Twin, Yhdysvallat
Oluttyyli: Double IPA
Alkoholipitoisuus: 8,5%
Saatavuus: Alko (6,99€ / 0,473l)

Mikkellerin kaksoisveljen Evil Twin panimolta on ilmestynyt jo aiemmin kevään korvalla Alkoon tällainen Double IPA, joka tuli nyt vastaan Raision K-Supermarketin Alkossa. Olut on pantu Connecticutin osavaltiossa Two Roads Brewing Companylla, melko lähellä New Yorkia. Olut on pakattu 16 unssin vetoiseen tölkkiin, jenkkimittojen vuoksi siis käsissä on nyt 0,473 litrainen astia. Alko on mitannut tästä tiukat 91 EBUa katkeruutta. Olut on 8,5% vahva, mutta siis Lite -versio, koska alkuperäinen Molotov Cocktail on peräti 13%.



Kirkas kultaoranssi olut, jonka sekaan tunkee tölkistä runsaasti oluen seassa leijailevia partikkeleita - hiivaa otaksun, vaikka en pohjia myöden kaatanutkaan. Tuoksu on runsaan humalainen, pellettimäisen bensiinisen vehreä ja eksoottisen hedelmäinen. Varsin intensiivinen, maltaisuudeltaan ainoastaan nimellisesti läsnäoleva humalapommi. Maussakin on vähemmän yllättävästi tiukasti humalaa ja se tekee suutuntumastakin runsaan öljyisen ja hieman nahkean. Vehreää "pellettimäisyyttä", mustaherukkapuskaa ja tiukempaa  greippistä sitruksisuuttakin. Mallasta jälleen vain hieman makeutta tuovana leipäisyytenä kevyen toffeen kera. Ei kuitenkaan niin, että se tunkisi humalien eteen - tätä toki osasin odottaakin, mutta humaloinnin intensiivinen voima pääsi silti hieman yllättämään. Kovaa, mutta hyvää tavaraa jos mindset on oikeanlainen, eli humalareseptorit herkkinä. Tällaista kamaa kun jenkkilässä painetaan melkein joka kolmannessa korttelissa tulemaan, niin ei voi kun todeta humalafarmareilla olevan melko mukavat myyjän markkinat. Kyllä tää on just sitä itteään puhtaasti ja raikkaasti seassa lilluvista eineksistä huolimatta. Humalaa ja lisää humalaa ja sitten jälkimaussa alkoholin lämpöä pehmeästi. Jälkimaku on muutenkin luokkaa päättymätön kasetti. Oikealla hetkellä toimii hitaaseen nautiskeluun, mutta ryypiskelyolueksi tästä ei, ainakaan itselleni, olisi. Sen verran jykevää armamenttia makumaailma tarjoaa. Join oluen samana päivänä kuin ostin sen, mutta kannattanee antaa tölkin seisoa pystyssä päivän tai kaksi ennen nauttimista, josko hiivat asettuisivat pohjalle.

Yhteenveto

Jykevä humalapommi

Kotiolutta: Vähä-Ahon Irrelephant Hefeweizen

2 kommenttia
 
Maistovuorossa Vähä-Ahon Roopen vehnäolut. Porilaist bissee hei! Eiku tämähän onkin tehty Mouhijärvellä... No, kuitenkin.

Irrelephant Hefeweizen 
5,0%, 9 IBU

Maltaat: Wheat, Münich, Pilsner, Eloveena (=kaurahiutaleet)
Humalat: Magnum @30 min, Hallerthau Mittelfrüh @15 min
Mausteena porilaisia korianterinsiemeniä ja pari tähtiänista @boil-off / 30 min uutto

Tekijän kommentit:
Pantu Mouhijärvellä Pesosen Esan tiluksilla. Kuurna ja vahakattila laitteina ja keitimme vierrettä vain puoli tuntia. Mukaan korianterinsiemeniä porilaisen mehiläistarhurin tiluksilta ja tähtianista. Kaikkiaan tästä keitosta tehtiin kolme versiota eri hiivoilla, mutta tässä itselleni Poriin päätynyt pullokäytetty versio. Pullotettu toukokuun alussa 2017.


Oranssihtava, samea ja vaahdoltaan melko maltillinen vehnis. Raikkaassa tuoksussa witbierille enemmän tyypilliset mausteet nousevat päärooliin, mutta korianterinen ote saa rinnalleen kypsää hefemäistä banaaniakin. Maku jatkaa samaa rataa - korianteri ottaa omaa voimakkaan mausteista rooliaan ja jostain tuntuu löytyvän appelsiininkuorimaista tuntumaakin siihen rinnalle. Hiivan kypsä banaanisuus ja neilikkaiset vehnän aromit taistelevat päästäkseen esiin loppuvedossa, mutta kyllä ne sieltä tulevat. Suutuntuma on asiaankuuluvan runsaan hiilihappoinen ja raikas. Hyvin witbiermäinen kokonaisuus korianterista johtuen, vaikka saksavehnän piirteet yrittävätkin mestoille. Jännä hybridi ja laadullisesti täysin OK.