Kotiolutta: Glebin Bitter 5,0%

Lappeenrantalaisen Glebin ESB-tyylinen kotiolut maistelussa. Vahvuutta 5% ja valmistusaineina Maris Otter, Crystal ja Biscuit maltaat. Humalina eurooppalainen trio - Fuggles, East Kent Goldins ja Styrian Goldings. 

Utuinen, oranssi ja runsaasti vaahtoava olut. Komeaa katseltavaa. Tuoksu on karamellinen, kinuskitoffeinen ja hedelmäisen hiivainen - aprikoosin ja persikan esterisiä piirteitä. Lisäksi jotain vaikeasti hahmoteltavaa imelää sävyä. Maku on melko neutraali, ei kovin iskevä. Brittityyliä on vaikea hahmottaa. Yleisilme on ennemmin kuivakka kuin makea ja maltaisuudessa on jotain samaa imelyyttä kuin tuoksussakin. Lopun katkeroveto on sopivan voimakas ja pitkä, mutta karamellimaltaisuuden puuttuessa olisin kaivannut lisää hedelmäisyyttä - nyt menee aika yksipuoliseksi jyystöksi. En ehkä osaisi sokkona asettaa brittityyliin, ellei sitten loppumaun humalat paljastaisi. Mieleen tulee ennemmin keskivertoa hieman kehnompi maitokauppavahvuinen APA. Suutuntuma on kevyehkö ja pirteän hiilihappoinen. Vaikeasti hahmotettava olut - ei oikein asetu mihinkään kategoriaan ja yleinen mauttomuuskin vaivaa. Reseptissä on vielä viilattavaa, ehkei brittihiiva ole toiminut oikein.

Pisteytys

• Tuoksu 5 
• Ulkonäkö 4
• Maku 5
• Suutuntuma 3
• Yleisvaikutelma 11

Aistiarviot

• Makeus 3
• Katkeruus 5
• Happamuus 4
• Täyteläisyys 4

Kokonaispisteet: 28/50

Kotiolutta: Glebin Belgian Blondi 5,9%

Lappeenrantalaisen Glebin kotiolutlähetyksestä testiin lähteen nyt Belgian Blondi, joka on 5,9% belgiale, joka on tehty netistä löytyneen Westvleteren Blondin reseptiä mukaillen. Apuna on ollut myös Brew Like a Monk kirja. Reseptissä on pils ja pale ale maltaita sekä panimosokeria. Humalina Northern Brewer, Styrian Goldins ja Hallerthauer. Hiivana Wyeast 1388 Belgian Strong Ale. Aiemmin maistamani Glebin Hefeweisse on mukana Panimo Hiisin järjestämässä Taisto kotiolutskabassa nimellä Hito Hyvä Vehnäolut - käykäähän äänestämässä tämä todella maukas vehnis kilpailun voittajaksi! Sitten blondin pariin...

Samea, oranssihtava ja hyvin runsasvaahtoinen olut. Vaahto on höttöistä, kestävää ja belgityyliin ilmavaa. Tuoksu on voimakkaan hedelmäinen - mansikkaa ja päärynää erottuu selkeästi. Voisi luulla jopa maustetuksi, mutta näin ei kuitenkaan ole, vaan koko tuoksun hedelmäkavalkadi on hiivan tuottamaa. Selkeästi belgityylinen kokonaisuus belgihiivaisuutta myöden. Maku on hieman raskaanlainen, eikä yllä parhaiden belgiblondien raikkauteen - alkoholikin tulee lopussa hieman esille. Belgihiivaisuus ja mausteisuus tulee maussa voimakkaammin esiin kuin hedelmäisyys, joka jää hieman taka-alalle. Mallaspohja on ryhdikäs ja perus belgiblondia pari astetta tukevampi - sekin syönee omalta osaltaan raikkautta ja juotavuutta, tuoden sitä raskauden tuntua. Tätä voisi hyvin sokkotestissä veikata jonkun perusbelgipanimon keskiverto tripeliksi. Varsin maukas ja laadukas kokonaisuus ja ihan tasapainoinenkin, mutta hieman liian makea ja raskas. Myös hiivan mausteisuus jyrää tähän tyyliin vähän liiaksi. Mukava siemailuolut kuitenkin, aidon belgin oloinen.

Pisteytys

• Tuoksu 7 
• Ulkonäkö 4
• Maku 7
• Suutuntuma 4
• Yleisvaikutelma 14

Aistiarviot

• Makeus 5
• Katkeruus 3
• Happamuus 4
• Täyteläisyys 6

Kokonaispisteet: 36/50

Olutarvio: Haandbryggeriet Fyr & Flamme IPA

Fyr & Flamme IPA

Panimo: Haandbryggeriet, Norja
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 6,5%
Saatavuus: Ulkomailta (Ostopaikka: Vinmonopolet, Kristiansand 68,70Kr / 0,5l)

Kansainvälisen #IPAday:n, eli India Pale Ale oluttyyliä juhlistavan päivän kunniaksi lasiin kaatuu norjalaisen Haandbryggerietin Fyr & Flamme IPA. Fyr & Flamme, Fire & Flames, eli Tulta ja Liekkejä. Tämä olut on alunperin De Molenin panimomestarin Menno Olivierin resepti. Menno pyysi vuonna 2010 De Molenin omille olutfestareille, Borefts Beer Festivaleille, osallistuvia panimoita valmistamaan samalla reseptillä omat varianttinsa tästä IPAsta. Haandbryggerietin versio taisi olla pidetyin heti De Molenin oman version jälkeen ja ilmeisesti olut on jäänyt tällä norjalaisella pienpanimolla myös vakiotuotteeksi festivaalien jälkeen, sillä sitä saa Norjan "Alkosta" eli Vinmonopoletista, josta veljeni minulle pullon ystävällisesti kiikutti. Batch 580, pantu 04.03.13. Kolmea eri humalaa ja runsas kuivahumalointi - tästä lähtee!

Elokuisen illan pimeydessä lasiin kaatuu oranssihtavaa, sameahkoa ja runsaasti vaahtoavaa olutta. Vaahto jättää runsaasti paksua ja tiheäkuvioista pitsiä jälkeensä. Näyttävä olut. Tuoksu on tukevasti jenkkityylinen - voimakasta sitrusta, jota tukee pihkainen ja mäntyinen taustavire. Hieman myös yleistä vihreän käpymäistä tuntumaa ja persikkaista hedelmäisyyttä. Maussa on hieman karamellinen ja melko tukevahko mallaspohja, jonka ylle rakentuu havuinen, mäntymetsäinen ja hieman trooppisen hedelmäisin sävyin esiintyvä humalointi. Tuoksun tiukka sitrus on maussa vaihtunut pehmeämpiin sävyihin, mutta ei huolta, lopussa kiitos seisoo ja katkero iskee - kohtalaisen kovaakin. Maun pääpiirteinä on kuitenkin mäntyisen pihkainen humaloinnin yleisvire ja hieman mangomainen pehmeä hedelmäisyys. Jälkimaussa pitkäkestoista greippiä neulasmaisen nipistävällä otteella. Aivan priimakunnossa olevaa tavaraa, pakko tykätä!

IPA-päivää olisi mukavampaa viettää, ellei näitä olisi haettava, tai tässä tapauksessa veljien tuotava ulkomailta. Apua tähänkin dilemmaan on tulossa Beer Hunter'silta, jolta on IPA-päivän kunniaksi tullut maitokauppamyyntiin 4,5% IPA.

Yhteenveto

Hyvin puraiseva jenkkityylinen IPA

ARVOSANA: 9

Mökki-iltama 31.7.2013 - yllätyksellisen hyvää olutta!

Erittäin Epävirallinen Mökkiolutskaba pidettiin eilen Vetelin lähistöllä Pohjanmaan perukoilla. Oluet nautittiin Powerparkissa vietetyn päivän, joessa lillumisen ja pihasaunan jälkimainingeissa. Tunnelma oli siis jo valmiiksi korkealla. Siihen päälle vielä ulkogrillin loimu ja tirisevän rasvan tuoksu niin aiaiai. Mikä olisikaan parempi tilanne nauttia hyvästä oluesta.

Iltaman oluet olivat satunnaisena keskiviikkona noin kello 19.30 aikaan satunnaisesta S-Marketista löytyneitä. Huomattiin nimittäin, että Alahärmässä Alko menee ma-to välillä kiinni jo kuudelta. Perjantaina ovat syntisesti auki peräti kahdeksaan. Joku hiukan tuhdimpi brittiale ja aivan ehdoton mökkijuoma Schlenkerla Märzen savuolut olisi kelvannut, mutta ei, eihän meillä Suomessa. S-Marketista löytyi kuitenkin Keisarit Elowehnä, Luomu Pils ja 66 sekä Pilsner Urquell ja Mallaskosken Kuohu Valioluokka Pils. Näiden joukosta yksi oli yllämainitussa tilanteessa jotenkin selvästi ylitse muiden ja oikein harmitti, etten ostanut sitä enempää - olisin juonut sitä vaikka aamunkoittoon. Alunperin oli tarkoitus ainoastaan nauttia seurasta ja oluista, mutta tämä yksi olut yllätti niin positiivisesti, että pakkohan siitä on näin seuraavana päivänä blogiin kirjoittaa - olut mielestäni ansaitsee sen. Voittaja, ja siten Erittäin Epävirallisen Mökkiolut-tittelin voitti vuonna 2013 Mallaskosken Kuohu Valioluokka Pils. Sen pehmeä maltaisuus, hyvä runko ja aromaattinen humalointi oli tuossa tilanteessa selkeästi Urkkiakin miellyttävämpää. Olin kovin yllättynyt siitä, mutta hyvä näin. Tämä oli kaiken lisäksi Vetelin puskissa nautittuna "lähiolutta" - Seinäjoella 115 kilometrin päässä pantua. Hinta satunnaisessa S-Marketissa 2,14€, mutta havaittu suuremmissa marketeissa myös hintaan 1,99€. Suosittelen, ainakin mökille.

Ei mulla muuta, nauttikaa oluista ja kesästä - Alkosta huolimatta.