Olutarvio: Laitilan Kievari (Talvi) Savuruis

Kievari Savuruis

• Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
• Maa: Suomi
• Alkoholipitoisuus: 5,3% 
• Saatavuus: Alko (3,87€ / 0,5l)
• Oluttyyli: Savuolut

Tämä olut kuuluu Alkon jouluolutvalikoimaan ja esiintyy Alkon sivuilla nimellä Talvi Savuruis. Resepti on kuitenkin suurella todennäköisyydellä sama kuin aiemmin ravintolamyynnissä olleella Savuruis nimisellä oluella, nimittäin etiketissä ei Talvi sanaa ole ollenkaan, vaikka Alkon sivuilla olevassa kuvassa sellainen näkyy olevan. Kysyin asiaa suoraan panimolta sähköpostitse edellispäivänä, mutta ei ole ainakaan toistaiseksi vastausta tullut. Anyway, tämä on täysin uusi olut minulle. Nimensä mukaisesti oluessa on käytetty normaalin ohramaltaan lisäksi myös ruista ja se on lisäksi suodattamaton. Kun hintakin on puolilitraiselle varsin passeli ja olut on lähipanimolta niin näyttää paperilla aika hyvälle. Pullo on wanhan ajan rengaskorkilla suljettu, kuten Wirvoitusjuomatehtaalla yleensäkin. Vaivattahan tuo aukeaa...

Taustalla Eukon Lepytystä, mahdetaanko tarvita tänään?

Rusehtava, mutaisen värinen olut, joka vaahtoaa melko runsaasti. Vaahto kestää mukavan tovin. Tuoksu on miedon savuinen, hieman löytyy kinkkuakin ja leipäistä mallasta. Ei kovin voimakas tuoksu, mutta ilahduttavasti Wirvoitusjuomatehtaan "talon maku", eli hernekeitto loistaa poissaolollaan. Maku on myös miedon savukinkkuinen, saisi olla voimakkaampikin. Maltaisuus on leipäistä ja kyllä se ruiskin sieltä pilkistää, varsinkin maun loppupuolella. Humalointia on tuntuvasti ja jälkimaku on kuivahkon yrttinen. Talon makua on hyvin miedosti taustalla. Suutuntumassa on parantamisen varaa, sillä tällaisenaan se on turhan ohut, kaipaisi ehdottomasti täyteläisempää mallaspohjaa ollakseen nautittavampi ja paremmin talveen sopiva. Nykyisellään sopisi paremmin kesän mökkeilyyn ja avotulella grillailuun. Nautittava olut kuitenkin, mutta ei mikään tajunnanräjäyttäjä.

Yhteenveto: Miedosti savuinen ruisolut Laitilasta

Nautintasuositukset: Etiketin suositus 8-12 astetta on sopiva.

ARVOSANA: 7+

Cantillon Vigneronne & Saint Lamvinus

Suosikki lambic-valmistajani Cantillon on tehnyt myös kaksi lambicia, joissa käytetään yleensä lambiceissa käytettävien kirsikoiden ja vadelmien sijaan rypäleitä. Ne ovat Vigneronne ja Saint Lamvinus. Vigneronnessa vaaleita italialaisia rypäleitä ja Saint Lamvinuksessa Ranskan Libournen alueen merlot ja cabernet-franc rypäleitä. Rypäleet lisätään vähintään kahden vuoden ikäisen lambicin kanssa samaan tynnyriin, annetaan kypsyä ja pullotetaan sellaisenaan. Pullotuksessa lisätään nestemäistä sokeria, jotta saadaan aikaan jälkikäyminen, joka muodostaa hiilihappoisuutta pulloon. Ostin ulkomailta 0,75-litraisen pullon kumpaistakin ja ajattelin maistella ne pois alta ennen jouluoluihin siirtymistä. Pulloissa kehotetaan nauttimaan ne vuoden sisällä pullotuksesta, jotta hedelmäisyys olisi vielä maussa valmistajan tarkoittamalla tavalla esillä. Olen siinä mielessä tässä jo hieman myöhässä, että hankkimani pullot on pullotettu jo vuonna 2010, Vigneronne syyskuussa ja Saint Lamvinus marraskuussa. Se saattaa tarkoittaa sitä, että lambicin luontainen happamuus on noussut enemmän esiin hedelmäisyyden kustannuksella, mutta näillä mennään.

Vigneronne. Pulloa avatessa huomaan ensimmäistä kertaa käytännössä Cantillonin käyttämän tuplakorkituksen hienouden. Alla oleva korkkikorkki on vuotanut hieman, mutta päällä oleva kruunukorkki on pitänyt oluen kunnossa, sen huomaa heti kun korkki napsahtaa auki ja raikas lambicin tuoksu pöllähtää pullosta ulos. Excellent. Hieman utuinen, kultaisen keltainen, hieman aprikoosiin vivahtava väri. Vaahtoaa suurikuplaista vaahtoa parin sentin verran, mutta se nopeasti kohisten katoaa jälkiä jättämättä. Tuoksu on happaman gueuzemainen, raikkaan hapokas ja pehmeästi tallimaisen hapan. Hieman hedelmäisyyttäkin voi aistia ja tiettyä rypälemäisyyttä, mutta se on taka-alalla. Suuhun iskee aluksi kieltä kipristävä, raikas hapokkuus, joka tarttuu kitalakeenkin. Happamuus on voimakasta, mutta pehmeää ja häivähdys makeuttakin vierailee maussa. Hedelmäisyys taasen hentoa, persikkaista ja hieman sitruksista. Jälkimaku on erittäin pitkä, päättyen sitruksisen happamana. Hiilihappoisuutta on vähäisesti ja suutuntuma on lambiciksi yllättävän täyteläinen. Hienovarainen nautiskeluolut, kuin pehmeää gueuzea hedelmin.

Saint Lamvinus. Tässä korkkikorkkikin oli pitänyt. Lasiin kaatuu utuista, haalean punaista ja niukkavaahtoista olutta. Vaahto katoaa jälleen nopeasti kohisten. Tässä tuoksuu jo rypäleetkin selvästi, mutta hennosti. Tuoksu muuten on jokseenkin valkoviinimäinen ja happamuutta/tallimaisuutta on Vigneronnea vähemmän. Hapokkuuskin on tuoksussa mietoa. Pehmeä maku on pehmeästi hapokas ja rypäleinen. Olen aistivani kirsikkaisuuttakin. Tarkemmin kuvailtuna rypäleisyys maistuu hieman samalla tavalla kuin viinirypäleen sisältä tirskahtava mehu kun rypälettä puraisee. Taustalla on kokoajan lambicille ominaista happamuutta, mutta sitäkin pehmeästi ja vähemmän kuin Vigneronnessa, toki tämä on kolme kuukautta tuoreempaakin. Pitkä jälkimaku on rypäleisen hedelmäinen ja kuiva, happamuus tuntuu tarttuvan kitalakeenkin. Suutuntuma on keveähkö ja pehmeä, hiilihappoisuus on hyvin vähäistä ja hapokkuus mietoa. Kuin gueuzen ja kriekin välimaastossa, mutta rypäleillä ja pehmeänä. Taattua Cantillon laatua tämäkin, sopii rauhalliseen nautiskeluhetkeen.

Alkon valikoimiin kuuluu tällä hetkellä yksi aito lambic, se on Cantillon Kriek. 

Olutarvio: Goose Island India Pale Ale

Goose Island India Pale Ale

• Panimo: Goose Island
• Maa: Yhdysvallat 
• Alkoholipitoisuus: 5,9% 
• Saatavuus: Alko (3,86€ / 0,355l)
• Oluttyyli: India Pale Ale

Goose Island IPA, tämäkin on Alkon lokakuun uutuuksia. Goose Island on Chicagolainen suur-craft-panimo, jos näin voidaan sanoa. Se on tätä nykyä jättiläismäisen Anheuser-Buschin omistuksessa, mutta ilmeisesti se ei ole ainakaan vielä onnistunut vaikuttamaan oluiden makuun. Mielestäni hyvässä India Pale Alessa tulee olla hyvä aromihumalointi, hyvä tasapaino, eikä liiaksi makeutta. Timanttisesta katkeruudesta saa bonusta, eikä suutuntuma saa olla tahmainen. Katsotaan miten Goose Island India Pale Ale suoriutuu Reittausblogin perjantai-illan piinapenkistä.

Kirkas, vaalean oranssinen olut, jonka vaahto on keskiverto ja jättää pitsiä laskiessaan. Tuoksu on aromaattisen männynneulainen, eksoottisen ja sitruksisen hedelmäinen, sekä hieman karamellimaltainen. Hieno ja tuore humalan aromikkuus tuoksussa. Maku on aluksi pehmeähkö, aromaattinen ja oikein miellyttävästi eksoottisen ja sitruksisen hedelmäinen, loppua kohti greippinen happamuus ja mäntyisyys tulevat maussa pinnalle kun runsas, mutta tasapainoinen katkerohumalointi astuu esiin. Suutuntuma on keskitäyteläinen, pehmeähkö, raikas ja keskiverrosti hiilihappoinen. Tässähän on käsissä tasapainoinen ja aromaattinen keveähkö India Pale Ale hyvällä katkeruudella ja helposti nautittavakin vielä. Tullee ostettua toistekin, mutta varsinainen pommi tämä olisi ollut alle kolmen euron hinnalla. Jos et ole aiemmin India Pale Alea maistanut, niin tästä on hyvä aloittaa. Osta mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, sillä humalointi on tuoreena parasta!

Yhteenveto: Helposti nautittava, runsaan hedelmäinen IPA.

Nautintasuositukset: Hyvin viilennettynä. 

ARVOSANA: 8½

Olutarvio: Gusswerk Urban-Keller's Steinbier

Urban-Keller's Steinbier

• Panimo: Brauerei Gusswerk
• Maa: Itävalta
• Alkoholipitoisuus: 5,6% 
• Saatavuus: Alko (2,81€ / 0,33l)
• Oluttyyli: Steinbier (Kellerbier)

Alkon lokakuun uutuuksiin lukeutuva Urban-Keller's Steinbier on jo kolmas olut Gusswerkiltä tänä vuonna. Kaksi aiempaa ovat Weizenguss ja Hom Mali Rice. Tämä Steinbier valmistettiin alunperin Salzburgilaiselle Urbankeller ravintolalle, mutta jotenkin se on päätynyt myös suomalaisen alkoholimonopolin valikoimiin. Panimon kaikki oluet ovat luomua. Steinbier, eli suoraan käännettynä kiviolut, on historiallinen oluttyyli. Kiviolut nimitys tulee siitä, että aikana ennen metalliastioita olutvierre valmistettiin puisissa astioissa, joita ei sattuneesta syystä oikein sopinut tulella lämmittää. Vierteen lämpötilaa kohotettiin heittämällä sekaan tulikuumia kiviä, jotka lämmittivät vierrettä ja samalla karamellisoivat makua. Varsin mielenkiintoinen tapaus siis historian puolesta. Hinta on muiden Gusswerkin oluiden tapaan varsin edullinen. 

Lasiin kaatuu utuista, tummahkon kuparista olutta, jonka päälle muodostuu kolmen sentin vaahtokerros, joka nopeasti katoaa lähes täysin. Tuoksu on hieman paahteinen, hiivaisen hapan, toffeinen ja hieman karamellinen. Ei kovin raikas tuoksu. Myöhemmin löytyy myös hieman ruisleipäisyyttä ja kevyttä savuisuutta. Tuoksu on monipuolinen, mutta toisaalta mikään yksittäisistä tuoksuista ei hyppää esille kovin voimakkaasti vaan niitä saa hakea. Maku on makeahkon ja runsaan maltainen. Siitä löytyy hieman vehnäolutmaisia banaani- ja purukumiestereitä, sekä hiivaista happamuutta, kevyesti paahteisuutta ja savua. Humalointia ei juuri noteeraa ja se on tässä tapauksessa jo historiallisessakin mielessä ihan ok. Suutuntuma on matalahiilihappoinen ja runsaan keskitäyteläinen. Kokonaisuutena ihan hyvä, melko tasapainoinen ja nautittava, mutta en usko että muodostuu vakio-ostokseksi kuten panimon Weizenguss vehnis.

Yhteenveto: Historiallisen tyylin tulkinta Itävallasta, luomua.

Nautintasuositukset: Hyvin viilennettynä 

ARVOSANA: 7+