Laitilan Kukko Vehnä palkittiin tällä viikolla Suomen Paras Olut 2025 kilpailussa parhaana vehnäoluena, joten päätin ottaa sen verrokiksi parille saksalaiselle niin ikään tölkkiin pakatulle vehnäoluelle. En vertaa näitä rinnakkain, vaan maistelen rennosti peräkkäin sitä tahtia kuin oma iltani täällä etenee. Aivan kaikkia nyanssieroja ei tällä tavoin ehkä saada esille, mutta olen sen verran oluita jo tässä "urallani" maistellut, että nostan kasuaalin maistelun nautinnollisuuden tiukan analyyttisen rinnakkainvertailun edelle. Nautinnon kautta, siitähän oluessa on kyse.
Kaikki tämän illan oluet ovat saksalaistyylisiä vehnäoluita, eli hefeweizeneita, joten saman tyylilajin sisällä liikutaan. Tämä on yksi ehdottomista lempityyleistäni, joten intoa piukassa lähden maistelemaan. Tyylin oluet voivat olla täyteläisen makeita ja runsaan banaanimaisia tai kuivemman sitrusmaisia sekä mausteisia tai kaikkea siltä väliltä. Kukon tiedän olevan tuhdimman banaaninen ja tieto on varma, sillä olut on eniten ostamieni oluiden listauksessa vähintään top-5 ellei peräti top-3 sijoituksella. Kuuluu siis repertuaariin. Kukon ostin tällä kertaa Rauman Äyhön S-marketista. Rittmayer on itselleni täysin uusi tuttavuus ja Hacker-Pschorr taas vanha tuttu, mutta edellinen maisto tai ainakin arviointi on joistain pitkältä vuosien takaa. Sekä Rittmayer että Hacker-Pschorr on tähän maisteluun ostettu Rauman Äyhön Alkosta.
Aloitetaan Kukosta ja jatketaan siitä sitten aina edelliseen verraten.
Laitilan Kukko Vehnä
5,5% | Vesi, vehnämallas, ohramallas, humala, hiiva
Vanha tuttu Kukko on sakat kunnolla sekaan pyöräytettyä kultaoranssi kaunis vaalea vehnis. Tölkkivehnän vaahtokukka muodostuu kauniiksi hieman pullovehnää ronskimmalla kaadolla. Kukon tuoksu on runsaan banaanimaisen hedelmäinen ja tuntuvasti vehnämaltainen. Rehevä tuoksu sekä hiivan banaanimaisten käymisesterien että vehnämaltaisuuden suhteen. Suutuntuma on melko täyteläinen, sopivasti makea ja runsaan, mutta pehmeän hiilihappoinen. Maussa niin ikään runsaasti banaanimaisuutta. Lisäksi vehnäoluelle tyypillistä neilikkaisuutta. Katkero hyvin maltillinen, mutta jälkimaussa hieman yrttimäistä mausteisuutta. Ei kaikkein raikkain, mutta tuhti ja runsas vehnäolut. Hienosti tasapainossa. Tykkään edelleen todella paljon. Ruppaner panimon vanha hiiva toimittaa!
Rittmayer Weizen
5,0% | Vesi, ohra- ja vehnämallas, humala, hiiva
Nyt sitten kutkuttavasti täysin uusi tuttavuus lasiin. Rittmayerin olut kuohuaa Kukkoa railakkaamin kaataessa. Vaahtokukkakin kestää ehkä hieman pidempään. Väri vaikuttaa pitkälti samalta. Kaunis vehnä se on tämäkin. Tuoksu poikkeaa Kukosta ollen vähemmän banaaninen ja enemmän neilikkainen, hieman jopa purukumimainen - vehnäoluthiivan tuottamia aromeita kaikki. Eri hiivakanta ja eri käymislämpö, sekä lukuisat muut asiat lopulta vaikuttavat lopputulokseen. Suutuntuma on tuoksun tavoin hieman Kukkoa raikkaampi, mutta ei niin muhkea ja syvä. Hiilihappojakin on vähän raikkaammin tai sitten se vaan tuntuu siltä kun oluen loppuveto on Kukkoa selvästi kuivempi ja katkeroisempikin. Vain hedelmäisyyttä ja mielellään banaanimaisuutta kaipaisin itse lisää Kukon tapaan. Toisaalta taas Kukkoon kaappaisin mielelläni tämän Rittmayerin hieman runsaamman hiilihappoisuuden. Tosi hyvää se on tämäkin.
Hacker-Pschorr Weissbier
5,5% | Ainesosat: Vesi, vehnämallas, ohramallas, humala, hiiva
Münchenista vielä illan viimeinen. Väriltään Kukkoa ja Rittmayeriä hieman tummempi ja vitivalkoiselta vaahdoltaan pirteää ja pitkäkestoista sorttia. Kaataessa jo huomaa, että tässäkin on Kukkoa enemmän hiilihappoja. Edellisestä maistosta on pitkä aika, mutta muistelin tämän olleen mausteinen ja melko rapsakka tulkinta vehnäoluesta - ja sellainen lasissa on tälläkin kertaa. Suutuntuma on selvästi aiempia katkeroisempi ja loppuveto jalohumalaisen aromikas sekä mausteinen. Humala on selvästi isommassa roolissa kuin aiemmissa pehmeämmissä tulkinnoissa. Mukavan suuntäyttävän kuohkean vehnäinen tämäkin silti on. Banaania ei ole nimeksikään, mutta neilikkaa löytyy ja hieman sitrusmaisuuttakin. Tämä on Rittmayeriin saati sitten Kukkoon verrattuna aivan tyylilajin toisesta laidasta - ja silti erittäin hyvä! Minulle siis maistuu vehnä kuin vehnä, mutta toki sitä parempi mitä maukkaampi ja mieleenpainuvampi.
Näistä kolmesta jos pitää paras rankata niin se melkein menee kahden kaupaksi. Kukko on tuhti ja banaaninen, Hacker-Pschorr taas mausteisempi ja humalainen. Rittmayer jää näiden kahden rinnalla väliinputoajaksi - sellaiseksi keskiverto vehnikseksi. Ei Rittmayerissä ole mitään vikaa, mutta muistanko sen keskeisiä piirteitä enää viiden vuoden päästä? Pakollinen ranking on nyt osaltani tehty, vaikka kahden kaupaksi tämän jätinkin, mutta mainittakoon vielä kerran että kolme oikein hyvää ja maukasta vehnäolutta oli tässä maistelussa ja harvemmin tässä tyylissä huonoa olutta vastaan tuleekaan. Vehnäoluiden ystävillä on asiat hyvällä mallilla - jatketaan siis maistelua. Tosissaan, mutta ei vakavissaan.
