Kolme sahtia rinnakkain: Maku Työmiehen Wehnänen / Moose On The Loose Sahti / Finlandia Sahti Strong

0 kommenttia
 
Erinäisten tilanteiden kautta käsiini on päätynyt kolme kaupallista sahtia. Tuusulasta Poriin ja sitä kautta omiin käsiini päätyi Maku Brewingin Työmiehen Wehnänen, Moose On The Looselta hankin heidän sahtiaan suoraan panimolta ja perinteisen, kenties jopa legendaarisen Finlandian ostin Porin Eteläväylän Alkosta, vaikkei Porista enää sahtipanimollekaan kovin pitkä matka olisi ollut. No, en tällä kertaa kuitenkaan olisi yhtä pulloa enempää hankkinut, joten ei olisi ollut vaivan väärti ajella ylimääräisiä kilometrejä. Maku Brewingin sahti on ollut myynnissä ainoastaan panimon myymälässä, mutta oman pulloni sain lahjoituksena ja vieläpä Poriin kuskattuna ja kaiken lisäksi ihan pyytämättäkin. Ilmoitettiin vaan, että nyt olisi sahtia jos Porissa poikkeat - ja minähän poikkesin. 



Harvoin sitä tällaisiin aarteisiin pääsee käsiksi ja vieläpä samanaikaisesti, joten rinnakkainmaistelu on tietenkin selviö. Nyt selvitetään kenen sahti maistuu minulle parhaiten. 

Hieman speksejä alkuun. Moosella on 9% sahti, jossa käytetty pelkkää ohramallasta ja mausteena humalaa sekä katajaa. Makulla 9,1% sahti, joka sisältää ohraa, vehnää ja ruista. Mahdollisia mausteita ei ainesosaluettelo kerro. Finlandia Strongissa tutut 10% ja ohramaltaita sekä humalaa ja katajaa. Makulla siis ainoana muutakin kuin ohraa käytössä. Kaikki leivinhiivalla nykyiseen sahtikulttuuriin kuuluen käytetty. 



Edetään nyt vapaamuotoisesti fiilistellen, koska sellaista oluenmaistelun tulee olla. Ensin lasiin Makun Työmiehen Wehnänen, jatkossa nimellä Maku. Väriltään tämä on sahdiksi vaaleahko, oranssihtavan hohtoinen ja tietysti vaahdoton. Tuoksu edustaa sellaista sahti-ihannetta, josta itse pidän. Banaania, vielä kerran ja toisenkin banaania, ehkä muutakin hedelmää, runsaasti mallasta ja sitten loppuun aromaattisesti hieman humalaa ja havuista katajaa. Hieman mausteisuuttakin tuoksussa, ehkä käymisestä tai katajasta, ehkä molemmista. Erittäin hyvä tuoksu. Suutuntuma ja maut ovat molemmat myös kohdillaan. Paljon banaania ja hedelmäisyyttä, erottuvasti, mutta hennosti humalaa. Suutuntuma pehmeä ja täyteläinen. Lopussa lämpöä. Oikein miellyttävä ja nyt aluksi heti sellaisen oikein kunnolla juotavan, ei vain maisteltavan sahdin tuntuinen. Mikään ei tässä töki. 



Seuraavaksi vuorossa porilaista Moosea eli hirvipanimon sahtia. Tyylikäs pullo päästää pienen tsuhahduksen kun korkin narauttaa auki. Lasissa on kuitenkin käytännössä vaahdoton, hieman punertava ja kaunis sahti. Tuoksussa on selvästi Makun sahtia enemmän maltaisuutta, nimenomaan ohramaltaisuutta. Vähemmän hedelmää ja humalaa, mutta katajaisuutta ja kevyttä mausteisuutta löytyy. Lasia hieman pyöritellessä katajaisuus oikein lehahtaa esiin. Makua särmikkäämpi, ainakin tuoksussa. On muuten hyvää tämäkin. Tosi hyvää. Suutuntuma ei ole Makun tavoin vehnäisen pyöreä, vaan hieman selkeämpi, mutta kuitenkin varsin täyteläinen. Oikein hyvä juotavuus tässäkin. Kevyttä humalaisuutta lopussa ja katajaakin nousee, mutta sitten nielaisun jälkeen tämä on kaikkein parhaimmillaan kun jälkimaku nautinnollisesti kuivuu ja pientä humalaisuutta sekä havuja jää kielen päälle. Vielä Makun erittäin maukastakin sahtia juotavampi, mutta ei niin runsasmakuinen eikä banaaninen. Päähirvi kehui Moosen parhaaksi, jota saattaa ollakin. Erittäin hyvää tämäkin. Alkoholi aivan täysin piilossa.



Kolmantena sitten klassikon kimppuun. Finlandia Strong on Sastamalasta ja tämän kolmikon vahvin. Tätä on tullut muutama litra juotua vuosien saatossa. Ei niin kauheasti, mutta muutama. Viskositeetiltaan tämä vaikuttaa kaataessa tuhdeimmalta. Lasiin kaatu osittain läpinäkyvää punertavan ruskeaa sahtia. Kaunis on. Tuoksussa on mukavasti banaania, mutta ei niin tuhdisti kuin Makussa, joskin kuitenkin Moosen sahtia tuhdimmin. Humala ja kataja peittyvät runsaan maltaisuuden alle miltei kokonaan, mutta nousevat kevyesti tuoksussa esiin. Hitunen mausteisuutta käymisestä, mutta muuten mallasvetoisin näistä kolmesta. Tuoksussa ainakin. Maku on myös runsaan maltainen, täyteläinen, aluksi pehmeäkin, mutta lopussa kaikkein lämmittävin. Tässä ei humalasta ja katajasta juurikaan synny loppuun sellaista raikastavaa purentaa vaan miltei kaikki kuivattavat elementit tuntuvat nousevan esiin vahvuuden myötä. Näistä kolmesta se hitaimmin siemailtava selvällä erolla kahteen juotavuudeltaan kevyempään, mutta silti miltei yhtä vahvaan sahtiin nähden. 



Maku siis banaanisin, runsasmakuisin ja pehmein. Moosella on kaikkein juotavin - ohramallasta puhtaasti ja sitten humalaa hennosti ja katajaa jälkimaussa edelleen korostuen. Moose jättää sellaisen jälkimaun, että heti voisi ottaa uuden himpsun - ehkä olutmaisin, vaikkei silti kovinkaan olutmainen, näistä kolmesta. Finlandia taas on banaanisuudeltaan näiden välissä ja tuntumaltaan miellyttävän pehmeää ja runsasta, mutta lopussa myös selkeästi lämmittävintä näistä kolmesta. Finlandia on sellainen maistelusahti enemmänkin, ei niinkään juotavaksi sopiva. Toki Makun ja Moosen sahdeissakin vahvuutta on miltei yhtä paljon, mutta niistä se ei vaan erotu. Hiuksenhienoista eroista tasapainossa on kyse.

Maku yllätti oikein positiivisesti. Tiedän kyllä, että panimosta tulee pelkästään hyvää olutta, mutta sahti on aina sahti. Työmies Topi kuulemma reseptiikan ja prosessin takana Tuusulassa - hienoa työtä! Tämä mies kannattaa pitää. Moosen tiesin jo kunnolliseksi sahtipanimoksi aiemminkin eikä tämä sahti sitä asemaa ainakaan heikennä. Juotavuudeltaan näistä paras, siis ei liian tuhti, ei liian pehmeä, mutta tasapainoinen ja vahvuus täysin piilossa. Toisissa on ehkä makua kuitenkin enemmän, Makussa ainakin monipuolisemmin. Finlandia taas on siemailtava ja lämmittävä. Ei niin juotava sahti. Menee kesää paremmin talven pimeillä. Jokainen näistä kolmesta kuitenkin seisoo tukevasti omilla jaloillaan - samaa ei ehkä kohta enää voi maistelijasta sanoa - ja toimii sellaisenaan hienosti. Maukkaita sahteja kaikki. Moosen ottaisin talkoisiin ja saunaan, Makun illanviettoon ja Finlandian en ottaisi, vaan otan varmasti taas talvella kodassa istuessa siemailtavaksi kun ulkona pakkanen paukkuu ja sisällä makkara tirisee. 

Kolme oikein hyvää sahtia siis tälle perjantaille ja kyllä niistä osa lauantaillekin jää. Kiitos näistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.