Opistosahdin ensitahdit ja esiintyminen YLE Aamu-tv:ssä torstaina

Kaupallista sahtia.

Varsin lennokas viikko on meneillään olutasioiden suhteen. Tänään oli kautta aikojen ensimmäisen pitämäni luennon aika. Aiheena oli perinteisen sahdin valmistus ja paikkana Rauman kansalaisopisto. Paikalle oli tullut hienosti väkeä, yli 20 henkeä, joista kaikki paitsi yksi miehiä - tästä opistolla oltiinkin tyytyväisiä, sillä opiston muut kurssit ja luennot syksyn aikana ovat saaneet äijäosastoa aika huonosti liikkeelle. Sahti tietysti kiinnosti, vaikka sen valmistaminen historiallisesti olikin pitkälti naisten hommia - miehethän sen sitten tietysti joivat... 

Luennon ensimmäisellä tunnilla käsiteltiin sahtia yleensä, sen perinteitä ja sen valmistusprosessia. Samalla jo kotona muutamaa tuntia aiemmin alkuun laittamani sahtimallasmäski tekeytyi kattilassa kunniapaikalla luentosalin edessä. Toisella tunnilla oli tarkoitus huuhdella mäskistä mehumaijan avulla vierre irti ja niin myös tehtiin, joskaan ei aivan vaikeuksitta. Mäskiä induktiolevyllä kiehauttaessa kytkimme samalla vedenkeittimen samasta pistorasiasta vedettyyn jatkojohtoon ja ei aikaakaan kun saimme luentosalin etuosaan ihka oman valomerkin - sulake paukahti. Emme aivan ehtineet kiehauttaa mäskiä, vaan sen huippulämpötila jäi hieman yli 80 asteen paikkeille. Hetken sekasorron jälkeen löysimme toimivat linjat, mutta ei ollut enää aikaa kiehauttaa mäskiä, joten lapioimme mäskin mehumaijan marjaosaan ja aloimme juoksuttaa vierrettä. Mehumaijan vesiosaan saatiin sitten kyllä vesi kiehumaan ja lopputuloksena oli ainakin oikein kauniin värinen ja muutenkin hyvältä näyttävä vierre. Keskustelu aiheen ympäriltä oli niin kiehtovaa, että valuttelimme siinä tavoitellun 7 litran sijasta aivan sattumalta noin 9 litraa ja hieman ylikin. Hiivaukselle ei ollut opistolla aikaa, eikä se ollut tarkoituskaan, vaan jäähdyttelen nyt vierrettä täällä kotosalla.

Esikäytteelle desinfioitua foliopeittoa päälle. Oi leivinhiiva, tehtäväs tee!

Olen jäähdytellyt esikäytteen ja lisäillyt siihen hiivan jo hyvä tovi sitten. Varsinainen vierrekin alkaa olemaan jo jäähtynyt alle 30 asteen, eli hetken odottelun jälkeen voin ottaa käymisastian sisälle ja kaataa esikäytteen sinne. Odottelen vielä, että esikäyte pääsee hyvään tohinaan ja alkaa kunnolla käymään. Vierteen ominaispaino oli 1.068, eli alkoholipitoisuus asettunee jonnekin 6,0% - 6,5% väliin. "Opistosahdista" tulee nyt siis hieman normaalia, sellaista 8,0% sahtia, kevyempää. Toivottavasti onnistuu hyvin, vaikkei mäskiä saatukaan aivan kiehautettua. 

Ajurin ruoska

Toinen yllättävä tapaus tälle viikolle varmistui myös tänään, tai oikeastaan pitkälti jo eilen, mutta se viimeisteltiin tänään. Huomenna ajelen Helsinkiin ja torstai-aamuna olen vieraana YLE:n Aamu-tv:ssä keskustelemassa aiheesta kotiolut ja olutkulttuuri yleensä. Vanha tuttu Rekolan Panimon Malty-Jari on myös tulossa samaan keskusteluun, joten eiköhän siitä ihan hyvä setti saada aikaiseksi. Panovehkeitä pitäisi viedä näytille ja kenties käydä nopeasti läpi miten olut yksinkertaisimmillaan kotona syntyy. Pätkä tulee ulos livenä noin kello 8.18 alkaen. Mukava päästä näkemään television tekemistä ruudun toiseltakin puolelta. 

Vakka-Suomen Panimollakin piti tällä viikolla käydä vierailemassa. Itse asiassa piti käydä jo viime viikolla, mutta panimomestari Jani soitti minulle sovitun päivän aamuna, että tulikin yllättävä reissu Helsinkiin - nyt se reissu tuli minulle ja juuri sinä päivänä kun piti panimolle mennä. Vaikeaa tuntuu olevan, mutta kyllä sekin pois alta hoidetaan. 

Yleensä seesteisen rauhallinen olutbloggarin elämä siis heittelee välillä kiireenkin puolelle.

Kellarin kätköistä: Chimay Blue 2009

Erityinen tilanne vaatii erityisen oluen. Vaimo lähti viemään lapsia mummilaan ja istun kotona sohvalla suihkunraikkaana ja niin sanotusti "täydessä tällingissä", eli kauluspaitaa on vedetty ylle ja pyhähousut kaivettu laatikon pohjalta jalkaan. Vaimo on järjestänyt illallisen ravintolassa ja kavereitakin tulee seuraksi. Kotona on rauhallista ja vielä ei ole kiire yhtään minnekään. Odotettavissa on erittäinkin hauska ja mukava ilta, joten tunnelma on nousussa jo senkin puolesta. Erityinen tilanne siis, koti on hiljentynyt, olen rauhassa. Juhlistaakseni tätä rauhallista hetkeä ja valmistautuakseni illan tuleviin rientoihin kaivoin kellarista vuoden 2009 Chimay Bluen, joka on nyt siis viiden vuoden ikäinen. Kellaroitavien oluiden korkkaamiseen liittyy minulla yksi rutiini, se on lasin hinkuttaminen puhtaaksi oikein huolella ja ajan kanssa - jos olut on odottanut viisi vuotta korkkaamistaan, on minulla oltava sen verran malttia, että puunaan lasin aivan puhtaaksi. Normaalisti, ellei ole näin erityinen olut kyseessä, saatan ottaa lasin kaapista ja ainoastaan huuhtaista sen hyvin. Maistetaanpa miten tämä tuttu trappist on kellarissa kehittynyt. 

Suhahtaa avatessa kuten pitääkin ja pullonsuusta lehahtava tuoksu kertoo heti ilouutisen - kunnossa on! Kehittää ylleen kestävän vaahdon, mutta se rakentuu huomattavasti maltillisemmin kuin tuoreessa, vielä turhankin innokkaassa yksilössä. Tuoksu se vaan voimistuu - rusinaisuutta ja kuivattua hedelmää, mutta nyt tummemmalla, hieman lakritsimaisella otteella. Suolaisuuttakin on hiipinyt mukaan, mutta ei kuitenkaan minkään sortin happamuutta saati oksidoitumista. Maistaessa kielelle nousee hiilihappoisuutta, mutta kuplat ovat mukavasti pehmenneet ja pyöristyneet - nuoren yksilön suutuntuma kun on turhankin vaahtoava ja "kiihkeä". Täyteläistä ja pehmeää, mutta kuitenkin riittävän hiilihappoista, ettei käy raskaaksi.  Kuivatut hedelmät, rusinaisuus ja tietynlainen luumuisuus tästä edelleen löytyy, kuten on aina löytynyt, mutta nyt vaan intensiivisemmin - tavallaan "tiivistyneemmin". Loppu- ja jälkivedossa tulee lakritsaisuutta ja alkoholin lämpöä. Kyllä se vaan kannattaa Chimayta ikäännyttää, en voisi kuvitella parempaa olutta juuri tähän hetkeen. Nyt on fiilistelyn paikka. Tietsikka kiinni ja musiikkia soimaan, myöhemmin sitten illanviettoon.

Hauskaa lauantai-iltaa kaikille! Palaillaan!

Olutarvio: Iso-Kallan Savo Pale Ale

Savo Pale Ale

Panimo: Iso-Kallan Panimo, Suomi (Kuopio)
Oluttyyli: Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Ruokakaupat (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma)

Bongasin eilen jouluolutostoksilla ollessani myös tämän maistamattoman kuopiolaisoluen. Aiemmin olen maistanut panimolta bitterin, vehnäoluen ja saisonin, jotka olivat kaikki sellaisia hyviä perusoluita. Viime vuonna perustettu panimo tuntuu päässeen hyvään vauhtiin, erilaisia oluita on julkaistu jo ainakin yhdeksän. Suitsutin jo viimeksi panimon kotisivujen informatiivisuutta, näin ne oluiden speksit pitääkin ilmoittaa! Jenkkisuuntainen Pale Ale siis speksien perusteella ja IBU-lukemakin vaikuttaa lupaavalta, ehkei tätä ole tehty siihen kuuluisaan "Jalasjärveläisen turkistarhaajan makuun".

Utuinen, kultaoranssi olut, jonka ylle rakentuu runsas vaahto. Vaahto jättää tiheää pitsikuviota lasin reunoille. Tuoksu on hieman kirpeän omenainen, turvemainen ja jollain tapaa mausteinen. Ei liene tarkoitetussa kuosissa, vaan haiskahtaa laatuongelmalle, joka ei ole kuulemani mukaan ole tämän panimon kohdalla ihan tavatonta. Maku jatkaa samaa omenaista (acetalhyde?), hieman kirpsakkaa ja tympeän turvemaisen tunkkaista rataa. Loppuvedossa nousee greippistä katkeroa, mutta mistään APA-tyylisestä juomasta ei voida puhua. Suutuntuma on kevyt. Turha kai arvioida sen enempää, koska tuote ei ole kunnossa. 

Toivottavasti kyse olisi vain tästä pullosta, eikä koko satsista, sillä silloin on laadunvalvonta pettänyt. Ei tällaista kamaa tietoisesti myyntiin kannata laskea, menee maine ja sen jälkeen asiakkaat. Prosessit kuntoon ja uusi yritys.

Yhteenveto

Laatuongelmainen tapaus

Ei arvosanaa

Olutarvio: Ægir / Boulevard Ævenue Collaboration Saison

Ævenue Collaboration Saison

Panimo: Ægir Bryggeri, Norja
Oluttyyli: Saison
Alkoholipitoisuus: 6,0%
Saatavuus: Alkon erikoisvalikoima (8,15€ / 0,5l)

Arkadian Alkon erikoisvalikoimasta löytyvää saisonia maistossa. Tämäkin kaverin kiikuttamaa kamaa suoraan pääkaupunkimme ytimestä. Hinta on järkyttävä, kuten norjalaisoluilla yleensäkin. Tätä saisonia on ollut Ægirin panimolla väsäämässä myös jenkkiläisen Boulevard Brewingin porukkaa. Boulevardin muistan parhaiten vuosi sitten maistamastani erinomaisesta Double-Wide IPAsta, joka on Alkon valikoimista jo poistunut. Ægir on puolestaan jäänyt mieleen erinomaisesta Siv Witbieristään, jonka pikkuveljeni kiikutti minulle Norjasta tuliaispullona. Hyvät aiemmat kokemukset siis molemmista tähän saisoniin lusikkansa tunkeneista panimoista.

Oranssihtava olut. Pullosta kaatuu mukaan reilusti isohkoja hiivapartikkeleita, jotka sameuttavat oluen - enkä kaatanut vielä edes pohjia myöden. Tuoksussa appelsiinimaisuutta, mausteista belgihiivaa ja sitruunaisuutta. Tuoksultaan varsin pehmeän tuntuinen, ei juuri humalainen. Maku on hieman makeahko, witbiermäisen sitruunainen ja appelsiinimainen. Saisonvaihde isketään silmään keskivaiheilla, jolloin mausteinen hiivaisuus ja kuivattava katkero tulevat mukaan. Loppuveto muodostuu hieman happamaksi ja kohtuullisen kuivaksi - alun makeus kaikkoaa ja alkoholi lämmittää hieman. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hieman nipistävän hiilihappoinen, kohtalaisen raikas, vaikka runsas hiivaisuus tuo mukaan tiettyä pyöreyttä. Varsin mainio perushyvä saison, mutta ei missään nimessä hintansa arvoinen - perus Dupontia saa parilla eurolla per pullo kotiovelle ja se maittaa ainakin minulle paremmin. 

 

Yhteenveto

Perusvarma, hieman makea ja lempeä saison.

ARVOSANA: 8