Kotiolutta: Panimo Duuni Sysi 2019

0 kommenttia
 
Jyväskyläläisen kaksitahtikoneen eli Pekka Vesalan ja Jouni Ranisen kotiolutta maistossa Kokkovuoren jylhissä maisemissa. Sain tätä olutta kaksi pulloa vuonna 2020, joista ensimmäisen nautin kaksi vuotta sitten. Tämä toinen pullo on sitten odotellut rintamamiestalomme kellarissa siitä lähtien. Olut on valmistettu tai pullotettu marraskuussa 2019, joten ikää on jo yli kaksi ja puoli vuotta ainakin. Ensimmäinen arvio päättyi varsin kehuviin kommentteihin ja toteamukseen että kypsytyspotentiaalia on - nyt katsotaan miten ikä on olutta kohdellut.

Panimo Duuni Sysi 2019
9,3% | 74 IBU

Maltaat: Pale Ale, Munich Dark, Chocolate, Caramel 100, Caramel 300, Cara plus 200, Black, Ohrahiutaleet  
Humalat: EKG
Hiiva: WLP028 Edinburgh Scottish Ale
Muuta: Kaakaonibsejä, Vaniljatankoja  




Lasiin kaatuu mustaa ja vaahdoltaan mokkavivahteista olutta. Vaahto kestää varsin pitkään. Tuoksu on täyttä suklaakonvehtia ja tummapaahtoinen kahvi tarjoillaan siihen oheen. Suolainen noitapillilaku myös selkeästi esillä. Suklaisuus tulee osittain reseptin kaakaonibseistä, mutta kahvimaisuus ja lakritsi on eri paahtoasteisten maltaiden tuottamaa taikuutta. On kerrassaan hurmaava tuoksu. Kokonaisuus on hyvin asettunut eikä aika ole tuonut mitään negatiivista tuoksuun - laatu on kunnossa. Hienoa aitoa brittivivahdetta sekä tuoksussa että maussa. Vaniljaisuus nousee maussa paremmin esiin, mutta vain osana tätä suklaisen lakritsaista pehmeää kokonaisuutta. Aiempaan arvioon peilaten sanoisin kypsytyksen nostaneen lakritsaisuutta enemmän pinnalle, mutta kyllä yleinen tuntu silti silkkisen pehmeään suklaisuuteen kallistuu. 74 IBUn katkeruus tarkoittaa sitä että makeus väistyy viimeistään nielaisun yhteydessä mutta ei tämä erityisen katkeralta tunnu imperial stoutien asteikolla. Alkoholipitoisuus on myös täysin piilossa - lämmittää vain rinnassa, kuten pitääkin ja Suomen kesässä se on jopa suotavaakin. Vuonna 2020 maistamaani pulloa kehuin kovasti ja sama pätee tähän. En osaa sanoa onko parantunut - muuttunut on varmasti, mutta aivan hemmetin hyvää edelleen on!

On se aina maaginen hetki korkata tällainen pullo jolla on jo ikää ja josta tietää ettei enää uutta saa tilalle. Ei ole mitään kauppaa mistä voisi hakea. Tällaista hetkeä on oppinut arvostamaan. Kiitos Panimo Duunin kavereille elämyksellisestä oluesta! Tästä 2020 saapumiserästä on vielä kellarissa jäljellä pullo Isä Vajaria, tuota belgityylista quadrupelia. Se maistellaan sitten kun siltä tuntuu.

Resepti: Reittausblogi Dunkelweizen

0 kommenttia
 

Kotioluen valmistus lähtee ainakin omalla kohdallani usein jostain pienestä kipinästä. Alkuvuonna kipinän tarjosi Lappo.fi verkkokaupassa tarjouksessa oleva Weihenstephanerin kantaa oleva Wyeastin nestehiiva. Sen tarjouksen nähtyäni jo käytännössä maistoin tumman vehnän kielenpäällä - maltainen ja leipäinen kunnon vehnä ilman kikkailua. Sellainen oli tehtävä. Tilasin raaka-aineet samoin tein, mutta oluen valmistukseen pääsin vasta joidenkin viikkojen kuluttua. Samana päivänä naarasin vielä kaupoista neljä tummaa vehnää ja maistelin "referenssiksi". Tätä kirjoittaessa satsi onkin sitten jo miltei nautittu - en ole vaan aikaisemmin saanut asiakseni oluesta juuri kirjoittaa, mutta tässä nyt tulee.  


Reittausblogi Dunkelweizen

 

Speksit:
Original Gravity (OG):    1.059 
Final Gravity (FG):       1.014
Alcohol by Volume (ABV):  5.87 %
Colour (SRM):             15.0   (EBC): 29.5
Bitterness (IBU):         15.8   (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 65
Boil Time (Minutes):      60

Maltaat:
2.500 kg Weyermann Wheat  (51.02%)
2.000 kg Weyermann Munich Type 2 (40.82%)
0.200 kg Weyermann CaraMunich Type 3 (4.08%)
0.100 kg Weyermann CaraRye (2.04%)
0.100 kg Weyermann CaraWheat  (2.04%)

Humalat:
20.0 g Kazbek Pellet (5% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (1.2 g/L)

Mäskäys 67°C (60-90 minuuttia) 
 
Käyminen 20-24°C, hiivana Wyeast 3068 - Weihenstephan Weizen
 
Annetaan käydä loppuun ja pullotellaan. Jälkikäymissokeria vehnässä saa olla reilusti, itse laitoin 7,5g/litra.

 

 
Omat makukommenttini:
 
Ilman hiivoja vielä lasin alaosasta läpinäkyvän punaruskea ja kestävältä vaahdoltaan hieman beigeen kallellaan. Tuoksussa on leipäistä dunkkelin tuntua, hieman kaakaomaisuutta ja myös neilikkaisuutta ja hieman banaanimaisuutta. Tosi mallasvetoinen tuoksu. Muistuttaa neljän dunkkelin maistoistani eniten Franziskaneria tai Paulaneria - sitä maltaisempaa päätyä, mutta se oli toki tarkoituskin. Maku on myös leipäisen maltainen, hieman karamellimainenkin ja suutuntumaltaan varsin tukeva. Neilikkaisuutta ja hieman yrttimäistä humalaisuuttakin lopun hennon katkeron joukossa. Vehnishiivalle ominaista banaanimaisuutta ei niin hirvittävästi ole, mutta niin se tuntui kaupallisissakin dunkeleissa jäävän hieman maltaisuuden varjoon. Mallaspohjaa pidän tässä tosi onnistuneena - aivan tyylinmukaisena. Sitä olikin netistä vakoiltu etukäteen hieman esimerkkejä, joita sitten jotenkin yritin noudattaa. Vähän piti omaa suosikkia eli cararyeä sekaan kuitenkin lisäksi laittaa. 
 
Maltainen makeus jää vielä nielaisuun leijumaan ja raikkautta tuovia hiilihappoja on hieman useimpia kaupallisia verrokkeja vähemmän. Ei sitä vaan oikein uskalla jälkikäymissokeria enempää laittaa, mutta ei tämä mitenkään matalahiilihappoinen ole - kaupallisissa on vaan vielä enemmän. Tässä on juuri se maltaisuus ja hiivaprofiili mitä hain ja suutuntumakin on täyteläisyyden myötä kohdillaan. Hiilihapot siis ainoa varsinainen moite, vaikka moneen aleen ne on ihan kohdillaan niin vehnikseen pitäisi vaan laittaa vielä enemmän. No mutta, se on lopulta aika pieni juttu ja olenkin tähän olueen erittäin tyytyväinen. Tuli oikeastaan juuri sellainen mitä odotin ja minkä ennen tekemistä kielelläni jo maistoin - silloin satsi on ilman muuta onnistunut! 
 
Hiivat sekaan kaatamalla kokonaisuus muuttuu tyylinmukaisesti ruman rusehtavaksi ja makun tulee hieman lisää mausteisuutta mukaan - toimii hyvin tälläkin tavalla. Ja hiivoillahan vehnis kuuluukin nauttia, nyt vaan kolmen vartin pullo on sen verran iso ettei ensimaistoon vielä mahtunut hiivoja sekaan. 
 
Tätä pitää tehdä joskus uudelleenkin!

 


Olarin Panimo & HOMBRE Brew it Better Yourself Märzen

0 kommenttia
 
Maisteluvuorossa mielenkiintoinen yhteistyö Olarin Panimon ja facebookin tunnetun HOMBRE yhteisön välillä. HOMBRE alkoi aikanaan nimensä mukaisesti (HOMBRE Helsinki) pääkaupunkiseudun kotipanijoiden yhteisönä, mutta aika maanlaajuinen tuo taitaa nykyään olla. Itsekin olen ollut ryhmässä mukana melkein alusta alkaen vaikka asun Raumalla. Ryhmässä järjestettiin äänestys että pitäisikö tehdä jollain panimolla ihan oikein myyntiin tuleva olut, mikä olisi panimo ja minkälainen olut voisi olla. Lopulta päädyttiin muistaakseni varsin yksimielisesti Olarin Panimoon ja tyyliksi valikoitui yllättäen Märzen - saksalaistyylinen runsasmaltainen lager. Oluen resepti on suunniteltu yhdessä Olarin Panimon ja kotiolutyhteisön kanssa ja sen etiketin on toteuttanut yhteisön perustanut Pate Pesonius. 
 
Oluen reseptiikka aukeaa lukemalla QR-koodi tölkistä. Linkki vie tälle Olutpostin nettisivuille, josta reseptin voi tsekkailla. Idea tietysti on kuten oluen nimikin sanoo - yritäppä tehdä itse paremmin. Pääkohtina reseptistä poimitaan maltaat Pilsner, Munich II, Crystal light ja Melanoidin sekä humalat Magnum, Hallerthau Mittelfrüh ja Saaz. Hiivana toimii Fermentis W-34/70. Kaikki helposti kotipanijoillekin saatavilla olevia raaka-aineita.

Tölkistä löytyy myös Brewers Against War logo ja jokaisesta myydystä tölkistä menee 20 senttiä Ukrainan hyväksi. Erittäin tärkeällä asialla ollaan. Olen itse saanut tämän ja kolme muutakin olutta Olarin Panimolta, joten päätin tässä ja nyt lahjoittaa Ukrainalle näiden neljän oluen arvioidun ostohinnan 20€ kokonaisuudessaan. Lahjoituksia suoraan Ukrainan armeijalle voi tehdä Ukrainan pankin virallisilla sivuilla: https://bank.gov.ua/en/about/support-the-armed-forces
 
Siirrytään sitten itse asiaan eli arvioidaan olut. 
 
Brew It Better Yourself Märzen
5,5% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva
 
Kirkas, väriltään kauniisti syvän kultainen ja vaahdoltaan kestävä. Tuoksussa on monipuolisesti leipäistä maltaisuutta ja hennosti karamellisuutta sekä jalohumalien aromikkuutta. Täysin kliini hiivaprofiili päästää maltaan hienosti esiin. Aitoa märzenin tuntua! Maku on niin ikään erinomainen. Ihan aidon saksalaisen märzenin veroinen - maltaisuutta leipäisesti ja hitusen karamellisesti. Raikkaasti myös aromihumalointia ja lopussa tasapainottavan yrttimäinen makeuden pois pyyhkäisevä katkero. Juotavuuden luottoluokitus on korkein mahdollinen AAA+. Olari on kovassa vedossa - panimolta tuntuu onnistuvan tyylipuhtaasti kaikki sumukaljoista vahvoihin tummiin ja aina näihin lagereihin asti. 
 
 Arvioitu olut saatu panimolta.

Kotiolutta: Granden Raparperisaison perus- ja brettaversio

1 kommenttia
 
Sitten taas maistoon Granden eli Jan-Erik Granbackan kotituotantoa. Granden lähettämän tämän kertaisen setin viimeisenä maistan Olutliiton kisassakin menestystä niittäneen Raparperisaisonin kaksi eri versiota. Brettaversio oli belgityylisten sarjan 2. viime vuotisessa kilpailussa, onnittelut siitä! Täytyy sanoa etten raparperin tietystä kirpeydestä sellaisenaan välitä, edes raparperipiirakassa, mutta kai tuo saisoniin voi sopiakin. Asiahan selviää maistamalla.

Raparperisaison
~5,5% | Hiiva: Cyclic Beer Farm | Humalat: EKG, Styrian Wolf
 

 
Lasiin kaatuu varsin kirkasta ja vaahdoltaan keskimittaista olutta. Tuoksu on saisonmaisen raikas ja pirteä. Tämä ei ole brettaversio, mutta pientä tallimaista funkkisuutta on silti ilmassa - vai johtuisiko tuo raparperista? Pirtsakka päärynänkuorimainen hieman omenainenkin hedelmäisyys sekä hieman mausteisuutta hiivasta. Mallaspohjasta kantautuu aavistus hunajaisuutta kun olut on hieman lämmennyt. Hyvän saisonin tuoksu. Suutuntumassa ja maussa raparperi tulee voimakkaammin esiin tuoden tiettyä kirpeyttä makuun ja kireyttä suutuntumaan. Suutuntuma onkin hieman suuta supistava ja lopulta melko maltillisen hiilihappoinen - raikas kuitenkin. Ei juurikaan makeutta. Pirtsakkaa ”belgihedelmäisyyttä” maussakin raparperin ohella. Katkeruus jää omaan makuuni vähän kevyeksi mutta en tiedä olisiko tähän katkero enää sopinutkaan kun raparperin hieman erilainen puraisu jo löytyy. Yllättävän hyvän makuinen raparperikammoisellekin - ei lyö mitenkään yli. Pientä funkkiakin joka sopii saisoniin. Grande näemmä viestissään kirjoittaakin että Cyclic Beer Farmin hiiva todennäköisesti on mixed fermentation hiiva eli sieltä tuo tallimaisuus on peräisin. Hiilihappoja olisi voinut olla enemmänkin, mutta ei muita moitteita - ja kuten aiemmissa arvioissa mainitsin, ymmärrän että näissä hiivakokeiluissa jälkikäymissokerin kanssa ollaan hieman maltillisesti liikkeellä. Parempi olut lasissa kuin pullopommi pisin kellarin seiniä.

Raparperisaison Bretta
~5,5% | Hiiva: Blaugies, Custerianus Bretta | Humalat: EKG, Styrian Wolf

 
Toista versiota selvästi muhkeammin ja kestävämmin vaahtoava olut. Tuoksu on tässä pyöreämpi ja pehmeämpi, mutta myös laajemman hedelmäinen. Pirtsakka jopa omenainen toisen version tuoksu on nyt kypsemmän päärynäinen ja hieman mandariinimainen. Raparperi tuntuu tuoksusta kadonneen ja funkyä menoa on suht koht saman verran. Tuoksu siis kahdella sanalla lempeämpi ja hedelmäisempi kuin toisessa versiossa. Suutuntuma on runsaamman hiilihappoinen ja se tekee yleisilmeestä entistä raikkaamman. Maussa tässä samaa hieman suuta supistavan kirpeää tuntua, jonka uskoisin olevan raparperista peräisin - sopii saisoniin hyvin. Makukin on tässä versiossa pehmeämmän hedelmäinen ja moniulotteisempi. Bretta tuntuu tässäkin pyöristävän terävämpiä kulmia ja tuovan laajempaa hedelmäisyyttä mukaan. Kyllä tässä maussa tuota funkyä brettaisuutta enemmän on kuin aiemmassa, mutta ei kovin merkittävästi - kaikki maut tuntuvat tässä sulautuvan osaksi yhtä suurempaa kokonaisuutta, se on laatuoluen merkki. Ensimmäisestä versiosta tällainen vaikeasti kuvailtava ominaisuus mielestäni puuttui tai jokin siinä jäi hieman vajaaksi. Ehkä siinä tietynlaista kipakkuutta oli liikaakin ja suutuntuma jäi kaipaamaan hieman lisää hiilihappoja. Tämä siis näistä kahdesta mielestäni hieman parempi.

Ei onnistunut siis Grande edes raparperilla saisonia pilaamaan. Oli vähän samaan tyyliin saisonien laajaa makuspektriä laajentava kokemus kuin Lindenin ja Panimoyhtiö X:n taannoinen karpalolla maustettu saison, jota sitäkin hieman karsastin ennakkoon. No, molemmissa tapauksissa olen sentään maistamisen jälkeen pystynyt myöntämään ennakkoluuloni vääriksi. Heittäkää siis ennakkoluulot romukoppaan - mennään avoimin mielin ja koettujen kokemusten kautta eteenpäin.

Kiitos Grandelle oluista. Ottakaas miehen kotipanimo instassa seurantaan @grandenpanimo !