Vertailussa Fuller's ESB ja Past Masters 1981 ESB

1 kommenttia
 
Vuoden loppuun olen säästellyt niin huikean maistelun, että tätä ajatellessa on monesti meinannut tulla tippa housuun. Fuller'sin ESB on tunnetusti yksi suosikkioluistani ja nyt panimo on julkaissut vanhoista reseptikirjoistaan ESB:n vuoden 1981 tulkinnan. Oluella tehdään kunniaa tänä vuonna eläköityneelle Panimomestari John Keelingille, joka tuli taloon vuonna 1981. 

Reseptiikassa on pieniä eroja. Nykyisen ESB:n maltaiksi kerrotaan Pale, Crystal ja Chocolate, kun vuoden 1981 versiossa on vain Pale ja Crystal. Olisiko Past Masters sitten väriltään hieman vaaleampi - se selvinnee kohta, kun kaadan oluet laseihin. Humalalajikkeet ovat molemmissa samat: Target, Goldings, Northdown ja Challenger. Vahvuutta nykyisellä ESB:llä 5,9% ja Past Mastersilla 5,5%, eli sitä löytyy kauppojenkin hyllyiltä - siis löytyy jos löytyy, omani tilasin Alkon verkkokaupan kautta, kun ei missään muualla tullut vastaan. 

Silkkaa hekumaa lienee luvassa. Lähdetäänpä maistelemaan. 



Värit ovat oikeastaan täysin yhteneväiset, ellei sitten Past Masters ole yllättävästi jopa hieman punertavampi. Past Masters myös vaahtoaa enemmän ja ilmavammin. Kaadoin molemmat ns. suoralla kaadolla lasiin. ESB on ESB, tuttu ja turvallinen hieman karamellinen, pähkinäinen ja kuivatun aprikoosinen tuoksu tervehtii taas tuoksuttelijaa. Past Masters on hieman marjaisempi, eikä niin "Fuller'smainen" hedelmäisyydessään. Olisiko peräti eri hiivakanta käytössä? Sen verran on profiilissa eroja ja täytyy sanoa, että nykyisen ESB:n eduksi. Kuivatut hedelmät vs marjaisuus kääntyy kuivattujen hedelmien eduksi.

Past Mastersin maku on hyvä ja runsas. Brittityyliin humalaa, hieman tuoksusta tuttua marjaisuutta ja mukavan maltainen loppu. Nyky ESB on täyteläisempi ja hieman makeampi - enemmän karamellia ja pikkuisen toffeetakin ja hedelmäisyys on runsaampaa. Kaiken kaikkiaan nyky ESB on tukevampi ja jämäkämpi. Edelleen tuntuu siltä, kuin Past Mastersissa olisi käytetty eri hiivakantaa kuin tässä nykyisessä - se ei maistu tutulta Fuller's:lta. Past Masters on vaan "ihan hyvä" brittiolut ja se on Fuller's:lta rimanalitus, koska yleensä panimon oluet ovat miltei automaattisesti olleet vähintään hyviä, usein paljon enemmänkin.

Odotin enemmän, mutta en usko, että olisin liian kovien odotuksien vuoksi pettynyt. Olut ei vaan ole sitä tasoa kun Fuller's:lta on totuttu ja vertailu nykyiseen, edelleen huipputasolla aina olevaan, ESB:en paljastaa tämän armottomasti. Kunkku on kunkku edelleen. Mukava silti tissutella kahta ESB:tä samaan aikaan ja jos eläköitynyt Panimomestari Keeling on myös sitä mieltä, että ESB maistui tältä vuonna 1981 (en tiedä onko), niin sittenhän tämä kertoo sen, että nykyversioon tehdyt muokkaukset ovat erittäin onnistuneita.

Hyvää uutta vuotta kaikille ja runsaasti maltaisuutta, banaanimaisuutta sekä katajaisuutta vuodelle 2019! 

Kotiolutta: Panimo Duuni Isä Överi (Quadrupel)

0 kommenttia
 
Panimo Duunin jyväskyläläiskotipanotandemduolta maistoon seuraavaksi Isä Överi, joka on uusi vahvempi tulkinta blogissa vuonna 2015 maistetusta Luostari Quadrupelista.

Isä Överi
14.1%, 68 IBU 

Maltaat: Pale Ale, Abbey, CaraBelge, Wheat, kandisokeri
Humalat: Perle, Mosaic, Northern brewer 
Mausteena: Korianterinsiemenet, Bitter orange peel 

Tekijän kommentit:
"Hieman viritelty versio siitä vanhasta Luostarista. Vaihdettiin hiiva SAFBREW BE-256:een ja käytettiin sillä viime kesän helteiden aikaan huoneen lämmössä, eli noin 30 astetta. Sen verran hyvin kävi, että pullotuksen jälkeen ei sitten tahtonutkaan enää, joten otettiin pullot uusiks auki ja laitettiin WLP099 hoitelemaan homma maaliin. Kypsytystä kaivannee, joskin on tässä hyvällä mielellä pari maisteltu ja todettu, että nyt se on aika lailla sitä, mitä Luostarilta lähdettiin hakemaan."

Tälleen tuoreeltaan eli puolen vuoden ikäisenä Isä Overi tuoksuu miellyttävästi Het Ankerin, eli Gouden Caroluksista tutun panimon, vahvemmilta tuotteilta. Anismaisuutta ja appelsiinikuorta sekä hienoista lakritsaa taustavaikuttimena. Maku miltei huoneenlämpöisenä on "lämmin", mutta yllättävästi ei alkoholinen. Luumua, rusinaa, appelsiininkuorimaista hedelmää ja tietynlaista makeutta, mutta ei kuitenkaan mitään raskautta. Lopussa alkoholin - jälleen legendaarisesti ilmaistuna - Chuck Norrisin roundhouse kickin tavoin iskevä voimakkuus kuivattaa paletin pitkään mausteisen anismaiseen ja lakritsaiseen jälkimakuun. Olin melkein varma pulloa avatessa, että alkoholi maistuisi läpi. Koska a) käytetty todella lämpimässä b) vahvuutta peräti 14,1%, mutta ei tämä tosiaan mitenkään viinaiselta tai sikunaiselta tunnu. Pieninä siemauksina toki nautitaan ja lämpöä hehkuu, mutta irvistämään ei joudu. Onhan Rochefortin 10 lempeämpi, en sitä sano, mutta yllättävän säyseä tämä näinkin vahvaksi on. Aidon belgin tuntua nyt jo heti "tuoreeltaan". Minulle toimitettiin kaksi pulloa, joista toinen menköön kellariin joksikin aikaa - siksi aikaa, kunnes hetki tuntuu oikealta. Kiitos jälleen kerran Duunin duolle tästä. Kaksikolla on joko timanttisen kova oma laadunvalvonta ja puolivillaisia ei lähetetä blogistille tai sitten jokainen erä on vaan erittäin hyvää. No, siitä Inkeristä en niin pitänyt, mutta sen voi laittaa makumieltymyksien piikkiin - ja siinäkin toki tekijöiden kommentit kertoivat, että reseptiä vielä viilataan.

Tsekkasimpa vielä mitä kirjoitin alkuperäisestä oluesta vuonna 2015 ja se arvio päättyi näihin sanoihin: "Aito belgityyli tavoitetaan, mutta tyylin kovimpiin jää vielä matkaa. Seuraavaksi ehkä hieman sokerisiirappia ja korianteria tms. menoon mukaan – rohkeasti ja ennakkoluulottomasti, kuten belgit konsanaan." Voisi sanoa, että tämä "pyyntö" on nyt ainakin täytetty.

Kotiolutta: Panimon Duuni Royal ClusterFuggle

0 kommenttia
 
Jyväskyläläisen Panimo Duunin kaksikolta (Pekka Vesala & Jouni Raninen) maistoon taas erittäin mielenkiintoinen olut. Valtakunnallisessa kotiolutkilpailussa tänä vuonna tämä olut oli stout & porter sarjan ykkönen.  Olut on pullotettu jo yli vuosi sitten, 22.12.2017, joten kypsymisaikaa on ainakin ollut.

Royal ClusterFuggle
8,3% | 60 IBU 

Maltaat: Pale ale, Chocolate, Cara plus 200, Beech smoked, Black
Humalat:  Cluster, Fuggles 
Mausteet: Sherry-Oloroso tammilastuja

Tekijän kommentit: 
"Suomen paras kotona tehty tumma olut 2018, ainakin Valtakunnallisen kotiolutkilpailun raadin mukaan. Tehtiin siitä meidän vanhasta ClusterFugglesta imperial-versio, joten siitä nimen Royal-lisuke. Viimeisteltiin tynnyrilastuilla ja ihan jees siitä sitten tuli."

Käytännössä musta olut, jonka vaahto on väriltään mokkainen. Tuoksu on konvehtimaisen suklainen, paahteinen ja  kevyesti tammimaisen tynnyrinen. Todella hienosti asettunut, voimakas, mutta samalla jotenkin lempeä tuoksu. Tyyleistä mieleen tulee lähinnä imperial porter, mutta miksi ei stoutikin. Pehmeys vie lähinnä stoutin suuntaan - lakritsaisemmat miellän enemmän stouteiksi. Tyylinussinta sikseen, koska sillä ei toisaalta mitään väliä ole. Lastutus on ainakin tuoksun perusteella osunut aivan nappiin, se on selkeänä vivahteena, mutta ei lyö ollenkaan yli ja monipuolinen maltaisuus pääsee myös hienosti esille. Maussa on enemmän särmää, mutta varsin pehmeään loppuliukuun sekin lopulta asettuu. Paahteinen maltaisuus nousee esiin tuoksua voimakkaammin ja lakritsaisemmin. Savuisuuttakin esiintyy, mutta sitäkin vain vivahteena. Lastukypsytys tulee nyt nielaisun jälkeen selkeänä ykkösenä esiin, mutta onneksi erittäin miellyttävän makuisena. Runko on keskitäyteläinen - omaan makuuni se voisi olla hieman runsaampikin, mutta isosta asiasta ei ole kyse. Koitin nyt kerrankin jotain keksiä, kun pojat on perkule taas niin erinomaisen hyvän oluen tehneet. On paahdetta, on suklaata, on "tynnyriä" ja humalaakin mukavasti. Monipuolista on - tuoksun sekä maun voimakkuus on hyvällä tasolla ja taas kerran kokonaisuus sointuu niin hienosti yhteen. 

Tein huvikseni myös vanhan tyylisen Olutopas reittauksen ja siinä pisteet 9-4-9-4-17 toisivat kokonaispisteet 43/50. Se on kova lukema. Kiitos Duunille hienosta oluesta taas kerran.

Kotiolutta: Antin ja Puavon Ropa-Antti 2 (DDH APA)

0 kommenttia
 
Sitten maistoon kotiolutta Joensuusta Puavolta ja Antilta. Näiltä tekijöiltä en ole ennen olutta maistanutkaan. Kyseessä on trendikäs DDH, eli  double dry hopped, APA - kuivahumalointi on siis suoritettu kaksivaiheisena. Vahvuutta 6% ja katkeroa peräti 110 IBUa. Ensin vähän tekijöistä heidän omin sanoin, sen jälkeen linkki oluen täyteen reseptiikkaan ja sitten vihdoin maistamaan. 

Ropa-Antti 2
DDH APA | 6,0% | Pilsner, Pale Ale, Carapils | Magnum, Citra, Amarillo, Cascade

Tekijän kommentit:
Tässä vähän taustatietoa meistä vielä. Kaksikon panomestari Antti on lukenut foorumeita hurjan määrän, ja rakentanut n. 30 litraisen laitteiston DIY-meiningillä kylmälaatikkoon - suihkuputken sisäkuorta, jämäkuparia + liitospaloja ym. hyödyntäen. Antti oli pannut parikymmentä olutta aiemmin, mutta mm. muuton ja perheenlisäyksen takia panoharrastus oli pari vuotta tauolla. 

Joensuussa kun Antti tutustui Puavoon, Puavo alkoi kiusoittelemaan että pitäisi tehdä tuorehumaloitua olutta siirtolapuutarhaan ja kotipihaan aiemmin istutetuista humalista (cascade ja polaris). Ajatuksena pitää oman sadon oktoberfestit, ja tehdä pieneen sadonkorjuujuhlaan hyvin epäortodoksinen hop-forward apa. Koska istutetut humalat ovat nuoria, ne eivät tuottivat vaan tosi pieniä käpyjä eikä niitäkään paljoa. Tilalle sitten pikaisen suunnittelun jälkeen klassikko-jenkkejä Amarillo, Citra ja Cascade, ja katkerot Magnumilla. Oluen ensimmäinen versio oli erittäin positiivinen yllätys, ja lähes koko 19 litran pullotettu erä meni Puavon järjestämissä 15 hengen koti-oktoberfesteissä. 

Oluen onnistuttua erinomaisesti, päätettiin tehdä uusi erä pienillä muutoksilla. Oluen seuraavaan erään nostettiin hieman huuhteluveden lämpötilaa ja säädettiin kaiken käytetyn veden pH:ta alaspäin kipsillä. Tarkoituksena saada maltaista hieman enemmän irti, ja humalille vielä lisää puraisua. Katkeroa lisättiin reseptissä vähän entisestään. Oluen humalaprofiilia muutettiin käytännön syystä siten, että kuivahumaloinnin toinen osa tehtiin pelkästään Citralla. Tämä oli lähinnä käytännön syistä kun skaalattiin reseptiä lennossa vähän suurempaan keittokokoon ja Citraa sattui olemaan isompi paketti. Aromihumaloinnissa humalien suhde on sama kuin edellisessä versiossa. 

Oluen nimi, Ropa-Antti 2, tulee sananmuunnoksena APA-oluttyylistä ja Rontti-nimisestä tanskandoggista, joka oli ensimmäisessä erässä hyvin avulias pyöriessään keittiössä omalla sirolla olemuksellaan.
Oluen täysi reseptiikka täällä: http://brewgr.com/recipe/60271/ropa-antti-2-recipe

Oranssihtava, utuinen ja vaahdoltaan lasin loppuun asti kestävä olut. Tuoksu on huumaavan humalainen - siitä löytyy sitrushedelmien kuoria, kukkaisuutta ja ananasmaista sekä hieman kuusenhavuistakin aromikkuutta. Raikas ja erittäin intensiivinen tuoksu. Olut laskeutuu kielelle ja katkero hyömäisee melkein heti kehiin ja jatkuu pitkälle loputtomaan jälkimakuun asti. Voimakas katkeruus eittämättä syö mehukkaasta hedelmäisyydestä tai ainakin sen aistimisesta jonkinlaisen siivun pois, mutta on sitä fruittia nytkin menossa mukana. Mehukas ananasmaisuus ei kauaa ehdi kielellä vaikuttamaan, ennen kuin katkeron myötä mennään enemmän sitruskuorimaisiin ja greippimäisiin tykityksiin. Vahvoja makuja ja katkeroakin sen verran (paljon!), että 6% oluen runko ei ole yhtään alimitoitettu - yhtään kevyempi ei tuota tykitystä näin nautinnollisella tavalla varmaan kestäisikään. Laatutasossa ei ole moitteen sijaa ja hiilihapotuskin on oikealla tasolla. 

Erittäin hyvää kotiolutta siis taas kerran, ei voi muuta kuin esittää nöyrän kiitoksen ja hyvän joulun toivotukset tekijöiden suuntaan - kiitos!

Kotiolutta: Panimo Duuni Inkeri

0 kommenttia
 
Jyväskylän kaksikolta maistoon nyt inkiväärillä maustettu Inkeri.

Inkeri
5.7%, 27 IBU. 
Maltaat: Pils, Munich light, Crystal 30, Wheat 
Humalat: Simcoe 
Mausteet: Inkivääri 

Tekijän kommentit:
Meidän eka yritys inkiväärillä maustetusta oluesta. Kevyt, vienosti karamellinen mallaspohja, johon 0,5kg inkivääriä mäskäykseen ja keittoon, sekä toiset 0,5kg "kuivahumalointina". Ei ihan nappisuoritus, mutta ei tuota nyt tympäise juodakaan.

Utuinen kultaoranssi olut, jonka vaahto on kestävä. Inkivääri tuoksuu voimakkaasti ja raikkaasti jo heti olutta kaataessa ja nenää kun vie lähemmäs niin aistimus vain voimistuu. Mainittakoon tässä kärkeen heti, että en ole inkiväärin ystäviä, oluessa ainakaan. Jenkkityylinen humala tuoksuu sitrusmaisen hedelmäisenä taustalla. Jostain syystä inkivääri tuntuu aina hieman pistävältä omaan nenääni, se on ehkä syy, miksen siitä liiemmin välitä. Huikean raikkauden tunnun se kuitenkin olueen usein tekee, kuten tässäkin. Makukin on raikas ja suutuntumaa myöden varsin rapsakan juotava. Inkivääri kutkuttelee ja jopa nipistelee hieman. Sanoisin sitä olevan tässä melko reilusti, ainakin enemmän kuin oma makuni sopuisasti sallisi. Mallaspohja on kepeä, mutta ei ohut - onnistunut. Katkero on onneksi myös kepeä, koska voimakkaan inkiväärin kanssa yhdessä se voisi kampittaa juotavuuden kokonaan. Jälkimaku on voimakkaasti inkiväärinen ja pitkä. Ei osu omaan makuuni, mutta varmasti kehityskelpoinen pohja, jos inkivääri on se juttu. Mallaspohjasta posia, mutta inkivääriä vähentäisin reilusti. Nyt tuntuma on hieman sellainen suuvesimäinen - raikastaa!
  

Kotiolutta: Panimo Duuni Jitter

0 kommenttia
 
Jyväskylän yhä ihailtavan aktiiviselta kotipanotandemilta tuli blogistille "pieni" joululähetys. 12 pulloa kuutta eri olutta ja joukossa toinen toistaan mielenkiintoisempaa kamaa. Aloitetaan nyt kevyemmästä päästä ja 101 vuotiasta Suomea juhlistaen kotimaisella humalalla maustetulla oluella.

Jitter 
4.9%, ~20-30 IBU

Maltaat: Pale Ale, Vienna, Red, Cara Plus 10, Cara 30, Cara 50 
Humalat: Paikallista humalaa, Northern Brewer
Lisäksi kuusenhavuja mäskäykseen 

Tekijän kommentit:
"Tämä on taas jälleen sellainen paikallistuotos, eli humalat on 90% lähituotantoa. Pullon kyljessä oleva IBU johtuu ajatus- ja laskuvirheestä, kun nakattiin sitä paikallista saunanseinushumalaa tuoreena kuivatun sijaan, niin paino oli about nelinkertainen ja laskut sitä myöten päin mäntyä. Toisaalta eipä siitä alfahappopitoisuudestakaan ollut varmaa tietoa, eli Stetson-Harrison on vahvana tässä. Mallaspohjaa tehtiin vähän karamellisemmaksi kuin aiemmin."


Kuparinen, läpikuultavan utuinen olut, joka vaahtoaa muhkeasti ja vaahto jättää kaupan päällisiksi komeat pitsitkin lasin reunoille. Tuoksu on mallasvetoinen karamellisine, leipäisine ja toffeemaisine vivahteineen. Humalista tulee vienoa hedelmäisyyttä ja juustoisuutta (kuin vanhaa humalaa) sekä kepeää mausteisuutta mukaan. Tosin mausteisuus voi yhtä hyvin olla kuusenhavuistakin peräisin. Humalatkaan eivät ole vanhoja olleet, kun on tuoreeltaan "wet hop" tyyliin käytetty. Maku on täyteläisen maltainen, aluksi jopa hieman äiteläkin. Bockin veroinen muhkeus, vaikka vahvuutta on vähintään prossan verran tyypillistä bockia vähemmän. Humalat jäävät tietysti taustatekijäksi, kun laskutkin oli päin mäntyä, mutta kyllä tässä hedelmäisyyttäkin on, niin että sen noteeraa. Onko se sitten käymisaromikkuutta vai humalaa, niin en osaa sanoa. Katkeruus sen sijaan on kevyttä, eikä täysin riitä tasapainottamaan maltaan makeutta. Hyvää olutta kuitenkin. Makeana ja täyteläisenä sekä pehmeän hiilihappoisena myös täyttävän ruokaisaa. Sahtimiehenä tykkään kyllä makeasta ja rehevästä ja lisäksi tietysti arvostan suuresti kotimaisen humalan ja kuusen käyttöä. Tuo neulasmaisuus onkin sellainen, että se taitaa tuntua tässä eniten vasta jälkimaussa sellaisena hieman mentholimaisena havuisuutena. Laadukas ja mielenkiintoinen olut, niin kuin Duunilla aina. 

Olutarvio: Sinebrychoff Karhu Speltti IPA

0 kommenttia
 
Sinebrychoff Karhu Speltti IPA
5,3% | Vesi, ohramallas, ohra, speltti, humala, hiiva

  
Keravalaispanimon oluen ainesosaluettelosta löytyy kuuluisa "ohra", eli ilmeisesti bulkista tuttua ohratärkkelystä on menossa mukana. Tästä huolimatta (tuskin siitä johtuen) tuoksu on kuitenkin raikas ja humalainen - sitrusta, kukkaisuutta ja hieman saippuaakin. Ei mikään iskevin intensiivisyys, mutta varsin runsas aromaattisuus kuitenkin. Maku alkaa hieman makeana spelttivehnän johdolla ja kääntyy sitten yrttiseen sekä hedelmäisen humalaiseen loppuvetoon. Katkero kutittelee kivasti, mutta ei ylly erityisen ärhäkäksi. Miellyttävän makuinen kokonaisuus. Ei mitään bulkahtavaa tuntumaa. Olvin vastaava on runsasmakuisempi ja tämä vastaavasti vähän pehmeämpi sekä lempeämpi. Yllätyin, tämä on selvästi ammoista Koff APAa parempi. Sinebrychoff vaikuttaa siis olevan Olvin vanavedessä ihan tosissaan näissä pintahiivatouhuissakin mukana.

Olut ostettu Rauman Primasta.

Olutarvio: Malmgård American Red Lager

1 kommenttia
 
Malmgård American Red Lager
5% | Maltaat: Malmgård Special Blend, Munich, Spelt, Chocolate | Humalat: Columbus, Cascade

Malmgårdin ja Saimaa Brewingin yhteisessä MBH Breweries konsernissa on kuohunut viime aikoina henkilöstöpuolella. Toimitusjohtaja Jussi Laukkanen sai lähteä ja Malmgårdin puolelta Markku Pulliainen, yksi panimon perustajista, jätti tehtävänsä. Uusi toimitusjohtaja on nyt Malmgårdin panimomestari Tuomas Markkula. Pulliaisen lähtö on todellinen sääli, sillä hänellä oli kaikista Suomen pienpanijoista ylivoimaisesti kovimmat meriitit - mies nimittäin voitti sahdinvalmistuksen Suomen mestaruuden vuonna 2000!



Tämä American Red Lager on Malgårdin muiden tölkitettyjen tuotteiden tavoin valmistettu Saimaa Brewingillä Mikkelissä. Kauniin punertava olut tuoksuu raikkaan humalaiselle. Kukkaa, greippiä ja pihkaisuuttakin. Saimaalla on viime aikoina saatu prosessi hyvään iskuun. Olut on suussa mukavan täyteläinen ja hiilihapoiltaan miellyttävä. Mallaspohjassa on karamellinen ja hieman paahteistakin sävyä tarjoava tulokulma. Pihkainen, havuinen ja greippinen humalointi tuntuu raikkaalta ja ajoittain jopa mentholimaisen pellettiseltä - intensiteettiä siis löytyy! Nyt vaikuttaisi Malmgårdin Saimaan seikkailu onnistuneen niitä aiempia tölkkioluita selvästi paremmin. Toivotaan, että taso myös pitää. Kaikin puolin miellyttävä ja maukas olut!

Olut ostettu Rauman Prismasta.

Olutarvio: Mönchshof Bockbier

0 kommenttia
 
Mönchshof Bockbier
6,9% | Vesi, ohramallas, humala, humalaekstrakti, hiiva



Odotin lasiin kaatuvan tummanruskeaa bockia, mutta tämähän onkin väriltään todella syvän kultainen tai oikeastaan jopa kauniin kuparinen. Vaahto on tiivis ja jättää kauniit pitsit lasin reunoille. Tuoksu on leipäisen ja hieman karamellisoituneen maltainen sekä humalainen. Maultaan olut on makeahkon maltainen, mutta myös riittävän runsaan humalainen niin katkero-, kuin aromipuolellakin. Täyteläinen ja pehmeä suutuntuma takaa erinomaisen juotavuuden. Ei bockin limppuisuutta vaan leipäisempää tuhdin münchenerin tuntua. Erinomainen olut!

Arvioitu pullo ostettu Rauman keskustan Alkosta (4,58€)

Olutarvio: Mallaskoski Winter Warmer Doppelbock

0 kommenttia
 
Mallaskoski Winter Warmer Doppelbock
7,2% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva

 

Tumman punaruskea olut, jonka tuoksu on voimakasmaltainen. Siitä löytyy limppuista leipää, maitosuklaata ja hieman myös yrttimäistä humalaisuutta. Olut on suussa pehmeä ja täyteläinen. Makeahko ja runsasmaltainen olut tasapainottuu lopussa katkeruuden ja alkoholin myötä miellyttävään loppuliukuun. Savuisuuttakin kenties on. Aivan saksalaisten doppelbockien veroinen. Laadukas ja maukas olut - ja toki lämmittää kuten nimikin lupaa. Mallaskoski kunnostautui bockrintamalla jo syksyllä niin ikään Alkosta löytyvän True Bockin kanssa ja Winter Warmer jatkaa samoilla linjoilla. Runsasmakuisia tummia tulkintoja. Tykkään!

Arvioitu pullo saatu panimolta. Saatavilla Alkosta (3,49€/0,33l).