Triplasti tripeliä: Grimbergen / Affligem / St. Bernardus Watou

0 kommenttia
 
Reittausblogin massiivinen tripel saaga eteni viimeksi tilanteeseen 23/40 ja vuorossa on seuraavat kolme arviota. Jos et tiedä mistä tässä kaikessa on kyse, niin lukaise tämä alustus.



Grimbergen Tripel
9,0% | Vesi, ohramallas, glukoosisiirappi, sokeri, humala, humalaekstrakti, hiiva

Ison panimon tavaraa, mutta pullossa jälkikäytettyä tämäkin on. Pullossa olevan hiivan määrä vain on "teollisen" eli tasalaatuisen prosessin kokoinen - siis hyvin vähäinen. Tuoksu on kuitenkin miellyttävä, joskin hieman pliisu. Siinä on hunajaisuutta, kuivattua hedelmää, hieman sitruunaisuutta ja hyvin kevyesti mausteisuutta - se uhkuva voima ja intensiteetti puuttuvat. Maku ei ole huono sekään, mutta sitä vaivaa sama ongelma -  hyviä makuja löytyy, mutta ne ovat jollain tavalla riisuttuja tai pyöristettyjä. Särmä ja sitä myöden myös vetovoima ja viehätys puuttuvat. Alussa on kivat hunajat ja päärynäinen kuivahedelmäisyys, mutta loppu jää hieman tyhjän päälle. Maku jää kesken. Suutuntuma on miellyttävän pehmeästi hiilihappoinen ja se tekee oluesta kuitenkin kokonaisuutena miellyttävän. Helppoa juotavaa ja alkoholi hyvin piilossa. Kuin leikattua tripeliä. Osa mausta on otettu pois, mutta alkoholipitoisuus jätetty. Setin kehnoimpaan neljännekseen.



Affligem Tripel
9,0% | Vesi, ohramallas, glukoosisiirappi, sokeri, humala, humalaekstrakti, hiiva

Tismalleen samat speksit kuin Grimbergenissäkin. Tämä on etiketin mukaan pantu Alken-Maes panimolla. Ulkonäöltään oranssihtavampi ja vaahdoltaan niukempi kuin Grimbergen. Tuoksu on tässä mausteisempi ja iskevämpi - voimakkuutta löytyy nyt.  Hedelmää ei ole niin paljoa, mutta hunajaa ja mausteita tässäkin on. Grimbergeniä parempi tuoksu. Makukin on mukavan terhakka. Siinä on melko runsaasti hunajaisuutta ja hieman hedelmäisyyttä sekä jotain marjaista karvautta, joka hieman latistaa tunnelmaa. Jälkimaussa on pahvisuutta. On tässä voimakkaammat maut kuin Grimbergenissä, mutta ei välttämättä juurikaan sen paremmat. Suutuntuma on tässäkin kuohkea ja miellyttävä - pullokäytetty se näemmä tämäkin on, kuten pitääkin. Isoista panimoista tai brändeistä Leffe on onnistunut tripelissä toistaiseksi parhaiten, sekä Grimbergen, että Affligem jäävät selvästi sen taakse. Alimpaan kategoriaan tämänkin sijoitan.



St. Bernardus Watou Tripel
7,5% | Vesi, ohramallas, sokeri, humala, hiiva

Arvostetun "melkein trappist-panimon" tavaraa tarjolla nyt. Hieman utuinen, väriltään kultaoranssi ja vaahdoltaan tiheäkuplainen olut. Tuoksussa on valtavan hieno kuivahedelmäinen ja hennon mausteinen meininki. Onpa raikas. Päärynäistä ja aprikoosimaista aromikkuutta ja hieman sokeroitua banaania. Hunajaisuutta ei tästä löydy - se voi olla vahvuudesta riippuvainen aistimus, tässähän on "vain" 7,5%. Ehkä fruitit pääsevät tässä senkin vuoksi raikkaammin framille. Maku on myös hyvä ja sen kruunaa erinomaisen kuohkea ja pehmeäkuplainen suutuntuma. Mausteisuutta on maussa tuoksua terhakammin, mutta kuivahedelmäisyys on silti raikkaana menossa mukana. Katkeruuttakin on tuntuvasti ja jälkimaku kuivuu miellyttävästi. Katkero ei nyt korosta alkoholimaisuutta, koska vahvuus on alhaisempi. "Matalasta" alkoholipitoisuudesta huolimatta tässä on kuitenkin mukavasti särmää ja ennen kaikkea juotavuutta. Tällaiseksi tripelin oikeastaan ajatuksissani usein miellän. Hyvät kuivahedelmät, tasapainoisesti mausteisuutta hiivasta ja kuohkea suutuntuma. Tämä on erinomainen tripel.

Fiilispohjaiseen rankingiin kaksi ekaa uppoaa alimpaan kategoriaan, mutta Bernarduksen Watou nousee kärkipäähän.


Aiemmat tripel-saagan jutut:

Fiilispohjainen ranking:

Kärkipäätä: 
Gouden Carolus Tripel
Kapittel Watou Tripel Abt 10°
Oud Berseel Bersalis Tripel
St Idesbald Triple
Gentse Tripel
De Leite Enfant Terriple
De Dolle Dulle Teve
La Corne du Bois des Pendus La Triple
St. Bernardus Watou Tripel

Varsin jees: 
Tongerlo Prior
D'Oude Caert Tripel
Postel Tripel
Leffe Triple
Corsendonk Gold Tripel
Witkap Pater Tripel
Ename Tripel
Ter Dolen Tripel
Kasteel Tripel

Vähän kehnommat: 
Dronkeput Tripel
De la Senne Jambe-De-Bois
Adelardus Belgian Tripel
Moeder Overste Tripel
Affligem Tripel
Grimbergen Tripel

Spesiaalit: 
Ardenne Triple (bretta)
Wilderen Kanunnik Tripel (överimausteet)

Maistossa Saimaan Brewer's Organic oluet

0 kommenttia
 
Nyt maistossa Saimaa Brewing Companyn, eli nimensä kansainvälistäneen Saimaan Juomatehtaan Brewer's Organic -sarjalaiset. Nämä ovat nimensä mukaisesti luomuraaka-aineista tehtyjä. Oluissa käytetään Saimaa EKO-mallasta, jonka mallasohra kasvatetaan Kouvolan Valkealassa LuomuMattisen tilalla. Ohran mallastaa Viking Malt Lahdessa. Oluiden nimet, Kaito, Utula, Ukonlahti ja Yövesi ovat Saimaaseen jollain tapaa liittyvien paikkojen nimiä. Vahvuus on kaikissa sama 4,5%.

Kuva: J-P Jylhä (olutkellari.blogspot.com)
Kaito Lager 

Syvän kultainen kaunis väri ja kestävä vaalea vaahto tällä oluella. Tuoksussa on runsaan leipäistä jyväisää maltaisuutta sekä hienoista hedelmäisyyttä ja ruohoisuutta. Perushyvän lagerin tuoksu, mutta "syvemmällä" maltaisuudella. Maku on myös hyvä, mutta omaan makuuni aivan liiaksi makeaan maltaisuuteen kallellaan. Katkeroa ei ole juuri nimeksikään tai ainakaan se ei pääse runsaan maltaan alta millään tavalla puraisemaan. Maltaan makeudelle ei siis löydy tasapainottavaa vastinparia ja makeus jää sekä ensimmäiseksi, että viimeiseksi aistimukseksi. Juotavuus on tästä johtuen melko raskas. Laatutaso on kuitenkin täysin kunnossa. Ei ole pahvia tässäkään Saimaan lagerissa, eli tämä homma toimii kyllä. Sinänsä jees, että luomumaltaat esiin ihan viljelijän tasolle asti nostava olut myös maistuu runsaan maltaiselle, mutta kyllä hieman purentaakin saisi silti olla.


Saimaa Utula Pale Ale 

Kirkas kultainen olut, joka vaahtoaa melko suurikuplaisesti. Vaahto laskeutuu melko nopeasti sentin kerrokseksi oluen pinnalle. Tuoksussa on kevyesti karamellimaisuutta, pihkaa ja sitrusfairyllä terästettyä astianpesuvettä. Ei kuitenkaan tiskirättimäistä tunkkaisuutta, mikä on positiivista, vaikka tuoksu ei muuten hekumaa nostatakaan. Maku on melko saimaalainen... eli maltaisuutta, kivat katkerot, hieman pihkaa ja sitten siinä kohtaa kun raikkaan hedelmäisyyden pitäisi astua kehiin, saadaan pahvimaista oksidaatiota ja tympeän kartonkimaista suutuntumaa yllin kyllin. Siinä menee nautinto sen siliän tien. En ostaisi, mutta on tämä ehkä Kaito Lageria juotavampi kuitenkin.  


Ukonlahti Red Ale 

Kirkas kuparisen punertava olut mittavalla vaahdolla. Kaunista katseltavaa. Tuoksu on voimakkaan karamellimaltainen, toffeemainen ja kevyesti myös paahteinen. Ei hullumpi tuoksu, mutta miltei pelkkää mallasvetoa se on, ei hoppia. Maku on aluksi makeahkon karamellinen, mutta katkero kontraa onneksi nopeasti ja tasapainossa jäädään voiton puolelle. Valitettavasti myös tutut pahvit löytyy ja humalointi on jäänyt aromien puolesta matkasta kokonaan. Katkeroa on tarpeeksi. Jälkimaku on metallisen tympeä. Ei tätäkään järin onnistuneeksi sanoa voi. Humalien aromit eivät Saimaalla vaan välity keitosta tölkkiin asti. 



Yövesi Dark Lager 

Tumman punaruskeaa ja vaahdoltaan kermakahvisen väristä olutta. Tuoksu on tähän vahvuusluokkaan yllättävänkin voimakas. Siinä on paahdettua limpunkuorta, hieman nuotiosavua ja maitosuklaata eikä humalaakaan ole unohdettu. Maku on melko täyteläinen, pehmeä ja ihan kunnollisen saksalaisen dunkelin tapainen. Imellettyä limppua, hieman maitoisuutta, paahteisuutta ja suklaisuutta kevyesti ja tasapainottava katkero, joka jää hetkeksi suuhun elämään. Savuisuus on esillä jälkimaussa. Tämä on selvästi näistä Brewer's Organic sarjalaisista paras ja itseasiassa lienee koko Saimaan tämän kertaisen näytesetin paras yhdessä Mosaic Pale Alen kanssa. Miksi? No siksi että tämä on alusta loppuun laadukas ja myös miellyttävän runsasmakuinen olut. Erityismaininta kuohkean pehmeälle ja vahvuus huomioiden täyteläiselle suutuntumalle. Tämä on hyvää tavaraa.

Olutarvio: Saimaa Brewer's Special Mosaic Pale Ale 5,5%

1 kommenttia
 

Brewer's Special Mosaic Pale Ale

Panimo: Saimaa Brewing, Mikkeli
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,5%
Saatavuus: Kaupat (arvioitu pullo saatu panimolta)

Saman niminen olut on tullut maistettua aiemmin 4,7% versiona, joka oli mukana Saimaan Juomatehtaan maistelusetissä viime marraskuussa. Olut ei silloin vakuuttanut millään tavalla, vaan oli sitä tuttua tiskirättimäisen tunkkaista meininkiä, mitä Saimaan pintahiivaoluet ovat järjestään olleet. Nyt vahvuus on noussut nykyiseen kaupparajaan eli 5,5% asti.


Kirkas, kultaoranssi olut, jonka vaahto on kauniin pitsikäs. Tuoksussa on Mosaicin mustaherukkaa ja humalapellettiä, hieman karamellia ja eksoottista hedelmääkin tulee. Saimaan tuttu tiskirätti pysyy nyt poissa ja humalasta on irronnut kosolti aromiakin. Mistäs nyt tuulee? Eiköhän maku viimeistään petä? No nyt ei petä. Aromikkaasti sitä pellettimäistä mustaherukanlehteä ja tropiikin hedelmäsekoitusta. Aavistuksen karamellistoffeinen pohja ja rapsakasti katkeroa loppuvetoon. Hemmetti, tämähän on hyvää olutta! Miten Saimaan fabriikista nyt yhtäkkiä tuleekin tällainen olut, kun aiemmat vähänkin enemmän humaloidut ovat olleet tympeän tunkkaisia. En ymmärrä, mutta hyvä näin. Tämä oli toisaalta ainut pullotuote Saimaan paketissa, joten kenties ongelmat liittyvät tällä kertaa tölkitykseen? No mutta hei, tämähän oli hyvä, melkein jopa erinomainen.

Yhteenveto

Raikkaan humalainen APA

Olutarvio: Hiisi Humulus Lupus

0 kommenttia
 

Humulus Lupus

Panimo: Panimo Hiisi, Jyväskylä
Oluttyyli: Double IPA
Alkoholipitoisuus: 9,0%
Saatavuus: Alko (4,90€ / 0,33l)

Jyväskyläläisen Hiisin Humulus Lupus DIPA oli Rauman SOPP-tapahtuman kenties paras olut vuonna 2014 (No okei okei, Lammin Sahdin jälkeen tietysti!). Alkossakin se on jossain kohtaa ollut, mutta sittemmin poistunut, palatakseen jälleen kesällä 2018. Testo Tero löysi olutta kerran myös "ganalim barttalt" ja maistelimme sitä yhdessä Reittaus-TV:n episodissa 33. Neljän vuoden takaiset hekumalliset muistot mielessä kävin pitkästä aikaa pitkäripaisessa. Hintaahan tällaisella on, mutta alle vitonen on vielä siedettävä pullohinta. Katkeruutta tällä jytkyllä on peräti 90 EBUa.


Kirkas kultainen olut, joka vaahtoaa vaivatta. Humalat nousevat tuoksusta hekumallisen hedelmäisinä. Vanhan liiton sitrusjyystön kylkeen nousee eksoottisempaa osastoa ja pihkaisuuttakin. Tuoksu on intensiivinen ja vakuuttava - toffeemaista mallaspohjaa unohtamatta. Maku alkaa hieman makean maltaisena, pihkaa, havuja ja hedelmäisyyttä nousee nopeasti mukaan ja keskivaiheilla meininki on jopa leppoisan hedelmänektarimaista. Oluessa piileskelevä susi saalistaakin salakavalasti iskien - voimakas katkero alkaa kerryttämään voimia ensisiemauksesta lähtien ja iskee kunnolla pykälään vasta loppuvedossa, joka sekin on edelleen maukkaan maltainen ja hedelmäinen. Vaalea mallaspohja sopii olueen hyvin - toffeemaisia sävyjä on tuntuvasti, mutta karamellisempi amberosasto puuttuu ja humalat pääsevät hienosti esiin. Ei ole marjamössöä tai hillomaisuutta tässä, vaan meno on puhdasta ja hekumallista alusta loppuun. Tykkään kovasti. Ei tule parempaa suomalaista DIPAa mieleen. 

Yhteenveto

Erinomainen DIPA