Ensimaistossa uuteolueni Thomas Cooper Family Secret Amber Ale

0 kommenttia
 
Kotiviini.fi halusi lähettää minulle testiin Coopersin Brew Box välinesetin ja Thomas Cooper Family Secret Amber Ale reseptipaketin, joilla polkaisin itselleni siis satsin olutta ja kirjoitin myös kattavan ohjeen uuteoluiden valmistukseen. Nyt pullotuksesta on aikaa reilut kaksi viikkoa ja nuorta olutta voisi ottaa ensimmäistä kertaa maistoon - pulloissa on jo tapahtunut jälkikäymistä ja niihin on muodostunut hiilihappoja.

Thomas Cooper Family Secret Amber Ale



Pullo pitää normaalin suhauksen kun korkin taittaa päältä. Lasiin kaatuu tummanpunaista olutta, jonka maltillinen vaahto on beigevivahteista ja jättää pitsit lasin reunoille. Huomattavan kirkasta jo tässä vaiheessa eli nuorella iällä. Oli itseasiassa kirkasta jo heti pullotuksen yhteydessä, mitä pussimäskäämällä valmistamani oluet eivät yleensä ole olleet ja viimeistään viilentäessä tulee sitten "chill haze", jota tähän ei siis tullut. Tuoksu on varsin hyvä. Siinä on mielestäni brittiläisen oluen tuntua hedelmäisyydessä ja hieman marjaisessa esterisyydessä. Brittihumalan tyylistä kuivan puun mieleen tuovaa tuoksua myös. Mallaspohja on karamellimainen, mutta ei toffeemainen. Pientä marmeladimaista makeutta alkuvedossa ja sitten ESB tyylistä hedelmää, joskaan ei toki aidon Fuller'sin raikkaudella tai intensiteetillä. Loppuliu'ussa jälleen marjaisuutta ja maltillinen katkerointi. En tehnyt uutepurkin täyteen eräkokoon asti vaan jätin kolme litraa siitä vajaaksi, mutta ei silti missään nimessä liikaa katkeroa, pikemminkin liian vähän. Hyvin pehmeä ja miellyttävä suutuntuma, jota maltilliset hiilihapot vielä korostavat. Juotavuus on erittäin hyvä.


Ihan kunnon oluen makuinen ja tuntuinen siis. Ei edes minua häiritseviä estereitä toisinaan parjatusta Coopersin hiivasta - muistetaan uuteohjeeni tärkeä sääntö, pidä hiiva tyytyväisenä, niin saat laadukasta olutta. Olen tyytyväinen tähän, ei voi sanoa, että positiivisesti yllättynyt, koska tiesin jo pullotuksen yhteydessä otetusta maistiaisesta, että hyvää on odotettavissa. Yllätys tapahtui siis jo pikemminkin silloin. Uutteissakin on varmasti menty eteenpäin sitten kymmenen vuoden takaisen, mutta edelleen tärkein on se sokerin korvaaminen kunnon mallasuutteella - se on se avainasia. Olen nyt todistanut itselleni, että uutteistakin saa hyvää olutta ja tämäkin varmasti kypsyy vielä paremmaksi muutaman viikon saatossa. Teen varmasti jatkossakin, sillä sen verran vaivatonta ja nopeaa tekeminen on täysmäskäykseen verrattuna. Täysmäskäyskään ei toki unohdu, sillä vähintään sahdit tehdään ainakin kaksi kertaa vuodessa - kisoihin ja jouluksi, monesti juhannukseksikin.

Maistellaan myöhemmin vielä uudelleen tänne blogin puolelle, että miten olut on kehittynyt.


Kotiolutta: Beerzebub Bitter Limited

0 kommenttia
 
No niin tyypit. Nyt juodaan bitteriä, se on se englantilainen oluttyyli, josta nyt ei hirveästi enää meuhkata. Tämän bitterin on tehnyt Beerzebub blogia kirjoittava Ilkka Niskanen, joka on ns. man on a mission. Missiona olisi saada tehtyä kotipanimon vakiotuotantoon hyvä sessio-olut ja tähän ekaan versioon kaivattaisiin nyt kommentteja. Kriittisiä kommentteja vieläpä. Yritetään nyt edes.

Olen saanut linkin oluen reseptiikkaan, mutta en ole avannut sitä vielä. Viestittelin tekijän kanssa, että jos puolessa välissä tuoppia katsoisi mistä on kyse. Ennen puoliväliä mennään siis neitseellisesti - tiedossa on vain tyyli ja vahvuus jotka lukevat "etiketissä". Bitter ja 3,9%. No, on siinä lisäksi vielä tieto pullotuspäivästä, joka on 6.2.2020. 


Tuoppiin kaatuu kirkasta, väriltään kuparista olutta, joka vaahto on tiheäkuplainen ja jättää komeat pitsit lasin reunoille. Tuoksu on hedelmäinen ja tuo takaisin mielikuvia niistä muutamista maistamistani real aleista. Jotenkin erittäin tuoreen tuntuinen humalointi. Aromissa on "brittisitrusta", joka on kukkaisempaa kuin intensiivisempi "jenkkisitrus". Lisäksi minulle Fuggle humalan mieleen tuovaa kuivempaa puumaista potkua ja hieman pähkinäisyyttä. Hyvä hedelmäisyys, oikein miellyttävä tuoksu, johon se paljon puhuttu "aito brittiviba" on onnistuneesti taltioitu. Maussahan tärkein on juotavuus ja bitterissä tietysti katkeruus, joka saisi olla rapsakka. Rapeutta tässä onkin tuntuvasti. Katkero puree jo keskivaiheilla ja jatkuu kielen päällä pitkään vielä nielaisun jälkeen. Siis ihan kielen päällä, eikä vain perukoilla. Kunnon hyvää, sanoisi eräs porilainen. Hieman lämmettyään tuoksuun tulee myös Fuller'smaista aprikoosimaisuutta tai miksi sitä kuvailisi. Mallasta on sopivasti, vaikka vahvuus onkin alhainen - runkoa on siis käymisen jälkeen jäänyt ja siinä on jonkinlainen karamellimaisempi ja paahdetun pähkinäinen tuntu. Oikein miellyttävää. Vettäkin on esitietojen mukaan säädetty ja suutuntumakin on aidon brittioluen tuntuinen. Jälkimaussa mukaan tulee hieman raikkautta syövää yrttimäistä tuntuakin, jonka arvelisin osittain johtuvan voimakkaasta katkerohumaloinnista. Lasin puoliväli lähestyy ja minä jo mietin, josko katkeroa on ehkä liikaakin - se haettu sessioitavuus mielessä pitäen siis. 


Katsotaanpa sitten reseptiä, joka löytyy tästä linkistä.

Okei, ensin esiin nousee loppupaino, joka on peräti 1.014 - eli tästä syystä runko kantaa tuntuvan katkeroinnin miltei horjahtelematta. Brittiläisiä Simpsonsin maltaita löytyy, myös kauramallasta ja lopuksi aivan hippunen Weyermannin mustaa Carafa III:sta. Siitä ehkä tuo pieni paahteinen särmä, jota kuvailin paahdetun pähkinäiseksi. Humalana katkerossa Magnum ja brittiviban tuo East Kent Goldings. Ei siis Fugglea, johon tuon kuivan puun aromin yleensä yhdistän, mutta sitä on siis EKG:ssäkin. Hiivana  Wyeast Labs 1469 West Yorkshire Ale.

Jos hiivasta aloitetaan, niin sitä en ainakaan ensimmäisenä vaihtaisi. Mielestäni se on tuottanut tähän oikein miellyttävän hedelmäisyyden, joka varsinkin tuoksussa suorastaan hurmaa. Maussa katkero vähän jyrää tuota aromaattisuutta, joten se ei siellä pääse niin hyvin loistamaan. Katkerot ilmaisevia IBUja on "vain" 38, mutta katkeron isku on mielestäni varsin voimakas ja joka tapauksessa hyvin pitkäkestoinen. Niin bitterissä toki pitääkin, mutta vaikka tässä on runkoakin, niin lasin loppua kohti meinaa mennä yli. Sessioitavuudessa siis ehkä itselleni jopa liikaa - ja minä luulin pitäväni katkerasta oluesta (toki pidän myös makeista, kuten sahdista...). Vai onko se sittenkin veden käsittelystä johtuvaa, eikä niinkään humalasta, tuo katkera tuntu. En osaa sanoa. Mallaspohja toimii mielestäni hyvin myös, en osaa siihen neuvoa mitään parannusta. Suutuntuma on hyvä, runko on hyvä ja hiilihapotus on hyvä. Lasi tuli tyhjäksi, mutta mitä jäi käteen? Ensinnäkin sanon, että nautin ja tykkäsin kovin. Harvassa ovat ne näin "kunnolla" brittityyliset oluet olleet, joita kotipanijoilta olen nauttia saanut. Mieleen ei tule nyt ensihätään kuin Puhakan Harrin Strong Bitter. Jokin hieman kova ja katkera tuntu tässä kuitenkin oli, joka sitä sessioitavuutta nimenomaan pikkuisen söi. Ikään kuin katkeruudessa olisi jotain karkeutta mukana. En välttämättä olisi perään ottanut toista tai kolmatta. Viimeisestä siemauksesta on jo minuutteja, mutta katkero soi vieläkin. Lopputulemana siis kaunis olut ja erinomainen tuoksu, jossa etenkin hedelmäisyys hurmasi. Maussa hedelmäisyys jäi katkeroinnin jalkoihin hieman, mutta toki bitterin ei niin hedelmäinen välttämättä kuulu ollakaan. Kuitenkin tuoksun lupailun jälkeen olisi ollut hekumaa jos sama olisi jatkunut kunnolla maussakin. Runko hyvä, hiilihapot hyvät, mutta katkerointi kaksiteräinen miekka - iskee ja skulaa, mutta useampi tuoppi... en osaa sanoa. 

Katsotaanpa mitä niin ikään oluen maistellut Jouni "Tuopillinen" Koskinen oli mieltä.

Jouni näkyy löytäneen omasta pullostaan omenaisuutta, joka en itse missään muodossa havainnut. Tuoksun hedelmäisyyttä kehuu toki hänkin. Muuten ollaan jokseenkin eri linjoilla kuin omassa arviossani. Eroja maistelijoissa vai pullokohtaisia eroja, sitä ei voi tietää. Varsinaisia virheitä en omasta oluestani löytänyt, mutta en tietysti ole kursseja käynyt ja kisoissakin tuomaroinut mies (ja näitä siis arvostan), kuten kollegani näytön toisella puolella. Minulla taitaa mennä välillä enemmän fiilistelyn puolelle. Joka tapauksessa hieno kahdella rintamalla edennyt maistelu ja (itse)tutkiskelu taas kerran. Kiitokset Ilkalle ja Jounille tästä.


Isot belgit: Westmalle Tripel

0 kommenttia
 
Isojen belgien maailmassa jatketaan. Näitä herkkujahan tuli nettitilauksena kotiovelle tuossa taannoin ja pakko sanoa, että olen nauttinut suunnattomasti. Etenkin oluiden nauttimisesta, mutta pitkästä aikaa myös hieman pidemmin kirjoittamisesta. Ilman kiireitä ja paineita. Nyt vuorossa siis trappist-tripeliä Westmallelta. Tätä pidetään tyylin kantaisänä ja panimon mukaan oluen nimi tulee siitä, että siihen käytetään kolminkertainen määrä raaka-aineita alkuperäiseen Westmallen luostariolueen verrattuna. No, mene ja tiedä, mutta olutta kuitenkin valmistettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1934. Reseptiä muutettiin vuonna 1956, mutta siitä asti sen kerrotaan pysyneen samanlaisena.

All About Beer sivustolta löytyy hyvä kirjoitus tästä oluesta vuodelta 2016. Noin kuuden humalan sekoitusta kerrotaan käytettävän katkeruuden ollessa tripelille kunnioitettavat 38-40 EBUa. Potkua tässä on kyllä aina ollutkin - en siis suinkaan ole ensimmäistä kertaa tämän äärellä, vaan ensikohtaamisesta on jo ainakin kymmenen vuotta aikaa. Arvion olen blogiin kirjoittanut ensimmäistä kertaa vuonna 2011. Jutussa kerrotaan myös että käytössä on sama hiivakanta kuin Westvleterenillä. Panimo on myös siirtynyt vanhoista tasapohjaisista käymisastioista (square) konikaalisiin käymistankkeihin eli pystytankkeihin (cylindro conical tank) jo hyvän aikaa sitten. Kehitystyön kerrotaan kestäneen pilottilaitteilla kahdeksan vuotta, kunnes pystytankkien olut vastasi täysin vanhoissa astioissa käytettyä versiota - tämän jälkeen panimo vasta siirtyi kokonaan pystytankkien käyttöön.
“With this pilot installation we have done fermenting and yeast-harvesting tests for eight years. [At the end], a triangle tasting of the beers coming from the traditional horizontal fermenters and the cylindro-conical fermenters gave no difference. We discovered the exact parameters of time, pressure, temperature, volumes, and many more parameters, to have the guarantee of a fruitiness Tripel/Dubbel, as we used to have the traditional way.” -tuotantopäällikkö Jan Adriaensens kertoo pystytankkien käyttöönotosta.



Takaetiketti kertoo olueni pullotetun 6.11.2019, eli muutama kuukausi on ikää. Päiväys on kaksi vuotta pullotuksesta eteenpäin, mutta kyllähän tällainen säilyy juomakelpoisena paljon pidempäänkin, maku vain muuttuu.

Westmalle Tripel 
9,5% | Sisältää ohramallasta | Pullossa jälkikäyvä



Chimayn goblettiin kaatuu kirkasta, kullankeltaista ja runsaasti tiheäkuplaista vaahtoa päälleen muodostavaa olutta. Tuoksu on tripeleille ominaisesti hyvin hedelmäinen - sitä kuuluisaa "belgihedelmää", joka minulle tarkoittaa päärynänkuorimaista, ehkä kevyen banaanimaistakin tai kuivatun aprikoosimaista yleistä "belgimäisyyttä". Tässä Westmallessa on hiivan käymisen aikana muodostamaa mausteisempaa saisonmaistakin särmää, jota esimerkiksi Tripel Karmelietissa ei ole ja humalointikin on tuoksun perusteella Karmelietia voimakkaampaa. Karmelietin juttu onkin siinä yleisessä pehmeydessä ja pyöreydessä - se on tähän verrattuna huomattavasti kesympi. Tässä on särmää. Tulee kunnon katkeroa sekä alkoholin potkua nielaisun jälkeen, mutta ei kuitenkaan mitään häiritsevää polttavaa alkoholisuutta. Loppuvedossa on mausteisuutta ja edelleen "belgihedelmää". Intensiivinen tripel, joka vaatii nautiskelijaltaan Karmelietia enemmän - ison pullon tapauksessa varsinkin.

 
Michael Jacksonin Great Beer Guide, vanha kirja toki jo, osaa kertoa, että humalana olisi Saazia. Sitä siis kuuden humalan blendissä ainakin varmaan on. Juotavuus on hämmentävän hyvä tässäkin. Maut ovat vahvemmat tai suoremmat ja intensiivisemmät kuin juurikin esimerkiksi nostamassani Karmelietissa, mutta juotavuus pysyy hyvänä. Ei toki Karmelietin tavoin huikeana, mutta erittäin hyvänä. Vahvuuden ja juotavuuden kombo tästä mieluisan nautittavan tekeekin. Iso pullo saa jälleen iloiselle mielelle. Pikkupulloon verrattuna ison pullon maku myös tuntuu lempeämmältä, ainakin jos vuoden 2018 legendaarisen "tripel-kesän" arvioon verrataan. Ei tunnu ollenkaan liian makealta nyt, eikä vahvuuskaan puske läpi. Nautintahetket eivät ole veljiä keskenään ja makumieltykset muuttuvat tiedostamattakin. Tänään maistuu ja toimii erittäin hyvin. Juustolautasen kanssa tämä on aivan briljantti. Toimiva klassikko - taas kerran. 

Hyvää kotiolutta uutteilla

1 kommenttia
 
Tässä alusta loppuun asti kuvailtuna ohje kuinka valmistat mallasuutteista helposti hyvää kotiolutta. Koko homman juju on siinä, ettei sokeria lisätä paitsi pullotusvaiheessa tai jos resepti, esim. belgityylinen ale, sitä erikseen vaatii. Tehdään siis kunnollista täysmallasolutta. Kotioluella on osittain ollut huono maine jo senkin takia, että monet vieläkin yhdistävät sen yhdestä uutepurkista ja kilosta sokeria valmistetuksi "olutkiljuksi" - tällä ohjeella vältät sen ja saavutat maukkaan lopputuloksen!

Kotiviini.fi tarjosi testiin Coopers Brew Boxin ja Coopers TC Family Secret Amber Ale reseptipaketin, joita tässä ohjeessa käytän. Ohje on kirjoitettu aivan vasta-alkajalle tarkoitetuksi, joten aiempaa kokemusta et kotipanemisesta tarvitse.



Brew Box sisältää kaiken oluen tekemiseen tarvittavan välineistön, lisäksi tarvitset vain normaaleja keittiövälineitä, kuten kattilaa veden lämmittämiseen ja jonkin sortin kauhaa vierteen sekoittamiseen. 

Brew Box sisältää:
-1kpl Coopers käymisastia (34 litraa) kannella
-1kpl Coopers hana
-2kpl Kannen kiinnitysklipsiä
-1kpl Kestävä ominaispainomittari mittausputkella
-1kpl Tarralämpömittari
-1kpl Pullotusväline

Vastaava setti on käytännössä mahdollista ostaa myös erikseen ihan normaalista tavaratalosta. Näillä varusteilla oluen saa käymään ja käymisen jälkeen pulloon. Lisäksi tarvitaan vain korkitin ja korkkeja, mikäli haluaa käyttää perinteiseisiä kruunukorkilla suljettuja pulloja. Myös ns. patenttikorkilliset pullot käyvät, mutta mielellään ruskeina, koska ruskea lasi tarjoaa suojan oluen herkästi pilaavalta UV-valolta. Lisäksi löytyy PET-pulloja, joissa ei patenttikorkillisten pullojen tavoin tarvita erillistä korkitinta. Kaikki ovat käytännössä yhtä hyviä. 

Brew Boxin Coopers käymisastia vaikuttaa tosi hyvältä sellaiseen perinteiseen valkoiseen käymisastiaan verrattuna. Se on läpinäkyvä, jolloin oluen käymistä voi seurata myös visuaalisesti ja lisäksi sen pohja on hieman kupera, jolloin hiiva asettuu nätisti sinne. Hana tuntuu jämäkältä ja pullotusnokka asentuu ainakin näin ensimmäisellä kokeilukerralla tiiviin ja varman tuntuisesti. Yksi huomattava asia tässä käymisastiassa on se, ettei siihen kuulu vesilukkoa. Kansi ei ole täysin tiivis ja käymisen aikana muodostuva hiilidioksidi pääsee astiasta pois sitä kautta. Astia ei siis välttämättä sovi oluen pidempiaikaiseen kypsyttelyyn, mutta käymiseen ja pari viikon kypsyttelyyn varmasti kyllä. Ominaispainomittari ja mittausputki ovat muovia, joka on tietysti kestää pudottelua paremmin kuin lasinen verrokki - lasisia minulla on nimittäin mennyt aikojen saatossa rikki jokunenkin. Mittarin mittaustuloksen voi todentaa mittaamalla ominaispainon 20 asteisesta vedestä, jolloin mittarin pitäisi näyttää 1.000. Oman Brew Boxini mukana tullut mittari näyttää juurikin tasan noin, eli toimii oikein.

Ominaispainomittarin tarkistus 20 asteisessa vedessä. Pitäisi näyttää tasan 1.000.
Olutuute


Kun välineistö on koossa, tarvitaan vielä desinfiointiaine ja raaka-aineet. Desinfiointia varten suosittelen Chemiprota (vastaava kuin Star-San). Tee ohjeen mukainen seos suihkepulloon ja suihkuta kaikki olutvierteeseen koskevat välineet (käymisastian hana myös sisäpuolelta) huolellisesti - anna vaikuttaa minuutti ja valuta ylimääräiset pois. Huomaathan, että kaikkien välineiden on oltava puhtaita ennen desinfiointia, käymisastian voi pestä ihan normaalilla tiskiaineella, mutta hellävaroen ja vain pehmeällä sienellä tai harjalla, ettei se naarmuunnu. Puhtaudesta ei voi oluen teossa tinkiä. 

Nyt on siis välineet ja puhdistus sekä desinfiointi kunnossa. Raaka-aineiksi uuteoluen tekemiseen tarvitset tyypillisesti yhden olutuutteen sekä lisäksi mallasuutteita, joko kuivana (spraymaltaat) tai nestemäisenä. Olutuutteen ja mallasuutteen ero on se, että olutuutteeseen on keitetty jo humalat ja lisätty mahdolliset muut mausteet - eli siitä saa veden ja hiivan lisäämällä jo kunnollisen oluen. Mallasuutteet ovat tyypillisesti humaloimattomia ja niitä käytetään uuteoluen valmistuksessa sokerin sijaan, jotta saadaan kunnollista hyvärunkoista täysmallasolutta. Uutepurkin ohjeessa siis voi olla kilo sokeria, mutta käytä sen sijaan kilo mallasuutetta, niin oluestasi tulee kunnollinen - tämä on siis se avainasia, jota ei voi uuteoluen valmistuksessa liikaa korostaa!
 
Jälkikäymissokerit ja paketti Coopersin vaaleaa spraymallasta, eli kuivaa mallasuutetta

Minulla on nyt siis tämän ohjeen oluen valmistukseen kokonainen reseptipaketti, jossa tuli valmiina sekä olutuute Amber Alen valmistukseen, että sokerin korvaavat mallasuutteet 2x500g. Kuivista mallasuutteista käytetään yleisesti myös nimitystä spraymallas. Lisäksi reseptipaketti sisältää myös pullotusvaiheessa tarvittavat carbonation dropsit eli käytännössä "sokeripalat". Ne on käteviä käyttää, mutta ei pakollisia, sillä ihan normaali taloussokeri ajaa saman asian.
 
Oluen valmistaminen näillä raaka-aineilla on helppoa ja onnistuu seuraavilla vaiheilla.

Uuteoluen valmistus:

  1. Tämä käytiin jo läpi, mutta asiaa ei voi liikaa painottaa, joten kerrataan: puhdista ja desinfioi kaikki olueen kosketuksissa olevat välineet. 
  2. Lisää olutuute ja spraymaltaat / muut mallasuutteet käymisastiaan. Uutepurkin sisältöä voi notkistaa laittamalla se joksikin aikaa kuumaan veteen ennen avaamista.
  3. Lisää käymisastiaan kuumaa vettä muutama litra ja sekoita huolellisesti. Spraymallas paakkuuntuu helposti, mutta liukenee kyllä aikanaan. Sekoituksen voi tehdä myös astiaa pyörittämällä tai ravistamalla. Jos käytät kauhaa tai muuta kättä pidempää niin muista desinfioida se.
  4. Lisää kylmää vettä, mutta älä täyteen eräkokoon asti, vaan jätä joitakin litroja vajaaksi. Vettä lisätessä saa kaataa korkealta tai lisätä suoraan hanasta paineella, jotta vierre hapettuu. Hiiva tarvitse happea, jotta käyminen onnistuu optimaalisesti.
  5. Tarkista tässä kohtaa lämpötila ja lisää tarpeen mukaan kylmää tai lämmintä vettä, jotta pääset haluttuun eräkokoon ja käymislämpötilaan (yleensä 18-22 astetta, mutta tarkista aina hiivan suositukset valmistajalta). 
  6. Ota ominaispainomittaus, jotta voit käymisen jälkeen laskea oluesi alkoholipitoisuuden tai tarvittaessa vielä tässä vaiheessa lisätä vettä, jos et ole vielä tavoitellussa ominaispainossa (tavoiteltu ominaispaino lukee uutteen valmistajan ohjeissa). HUOM! Mikäli spraymaltaat eivät ole vielä liuenneet, niin mittaustulos ei pidä paikkaansa, vaan näyttää liian alhaista lukemaa. Muutama pieni paakku ei toki paljoa vääristä, mutta suuremmat määrät kyllä.
  7. Lisää hiiva. Olutuutteiden mukana tulleen kuivahiivan tai kuivahiivan ylipäätään voi ripotella vierteen päälle. Nestehiivojen tapauksessa tarkista valmistajan suositukset.
  8. Sulje kansi ja anna käydä tasalämpöisessä paikassa mahdollisimman lähellä valmistajan suosittelemaa lämpötilaa.
Tässä esimerkkioluessani päätin hieman muuttaa alkuperäistä 23 litran reseptiä ja lisäsin vettä ainoastaan 20 litran merkkiin asti. Tämä vahvistaa lopullisen oluen makua ja väriä valmistajan tarkoittamasta hieman. Alkoholipitoisuuden lisäksi myös humalankatkeruus voimistuu suuremmaksi kuin valmistaja on tarkoittanut, mutta ajattelin senkin sopivan omaan makuuni paremmin. Ensimmäistä kertaa tehdessä kannattanee noudattaa valmistajan suosituksia ja tuunata sitten suuntaan tai toiseen seuraavilla kerroilla. Itse sain ominaispainoksi ennen hiivan lisäämistä 1.045, jonka pitäisi käydä sen verran, että valmis olut olisi 4,5%-5,0% vahvuista. Alkoholipitoisuuden laskennasta alempana lisää.

Hiivaa valmiin olutvierteen pinnalle.

Toinen avainasia puhtauden lisäksi on hiivan hyvinvointi. Kun pitää huolen, että hiivalla on heti alussa oikea lämpötila ja riittävästi happea, niin saat varmasti hyvälaatuista olutta. Happea on, jos lisäät uutteiden sekoittamisen jälkeen vedet reilusti lorottaen, mutta jos vaikka joudut odottelemaan vierteen lämpötilan alenemista sopivaan hiivauslämpötilaan hieman pidempään, niin voit vielä juuri ennen hiivausta ravistaa astiaa parikymmentä sekuntia niin että vierre läiskyy astian seiniä pitkin ja päälle muodostuu vaahtoa - tämä hapettaa vierrettä. Myös vierteen nostelu ja korkealta takaisin kaataminen ajaa saman asian, jos pönttö on vaikka liian raskas ravisteltavaksi, mutta muista desinfioida se millä ikinä nosteletkin. Nostele vaikka minuutin verran, niin sen pitäisi riittää hyvin. Käymisen aikana seuraa käymislämpötilaa ja mahdollisuuksien mukaan säätele sitä, jotta se pysyy sopivana. Nyrkkisääntönä tuo aiemmin mainittu 18-22 astetta, eli talvella ihan normaali huonelämpötila on sopiva. Jos menee paljon kylmemmäksi, niin hiivan toiminta hidastuu ja mahdollisesti pysähtyy ennen aikojaan (ennen kuin olut on käynyt kunnolla loppuun) ja jos menee lämpimämmäksi niin hiivan toiminta vastaavasti kiihtyy ja se voi johtaa ei-toivottuihin makuihin oluessa - olut käy ikään kuin puhki.

Ominaispainon mittaus ennen käymistä, n. 1.045.

Ominaispainon mittaus käymisen jälkeen n. 1.010
Oluen pääkäyminen kestää yleensä viikosta kahteen, mutta itse olen tyypillisesti antanut oluen olla käymisastiassa sen kaksi viikkoa ennen pullotusta. Vaikka varsinainen käyminen olisikin jo tapahtunut eli hiiva syönyt vierteestä sokerit pois, niin lisäaika kypsyttää olutta ja antaa hiivalle aikaa laskeutua kunnolla astian pohjalle. Tämä parantaa lopullisen oluen laatua. Käymisen loppumisen voit todentaa ottamalla ominaispainomittauksen kahtena päivänä peräkkäin. Jos lukema ei ole muuttunut edellisestä päivästä, niin käymisen pitäisi olla ohi. Tyypillinen loppupaino täysmallasoluella (eli ei lisättyä sokeria vaan pelkkiä uutteita kuten tässä ohjeessa) tyypillisesti on 1.005-1.015 välillä. Jos menee korkeammaksi, niin odottelisin vielä pari päivää ja ottaisin uuden mittauksen, varmistaakseni, että käyminen on tosiaan varmasti loppu. Reilusti vahvemmilla oluilla loppupaino voi tietysti olla korkeampikin.

Tärkeää: Oluen pitää olla varmasti loppuun käynyt ennen pullottamista, koska jälkikäymissokerien lisäämisen jälkeen se käy pullossa vielä uudelleen ja jos vierteeseen on jäänyt jäljelle sokereita, joita hiiva nyt jälkikäymissokerin lisäksi vielä innostuu käyttämään, niin pulloihin muodostuu liikaa hiilihappoja ja pahimmassa tapauksessa ne alkavat jälkikäydessä räjähtelemään tehden ikävän sotkun - puhumattakaan turvallisuusriskeistä tällaisia pulloja käsitellessä.

Alkoholipitoisuuden mittaaminen

Itse sain siis mittaustuloksiksi ennen käymistä ominaispainoksi (=OG, original gravity) 1.045 tai tuttavallisemmin 45 ja käymisen jälkeen loppupainoksi (=FG, final gravity) 1.010 eli 10. Näistä kahdesta mittaustuloksesta saadaan laskettua oluen alkoholiprosentti kaavalla OG - FG / 7,5. Minun tapauksessani siis 45-10 = 35 ja se kun jaetaan luvulla 7,5, saadaan alkoholipitoisuudeksi tässä vaiheessa 4,66% eli pyöristäen 4,7%. Jälkikäymisen voi laskea nostavan pitoisuutta vielä 0,2-0,3%, joten minulla on tässä tulossa sellainen noin 5% Amber Ale. Ohjeen mukaan 23 litran eräkokoon tehtynä vahvuudeksi olisi tullut 4,5%, joten kolmen litran eräkoon supistuksella sain vähän vahvuutta ja makua lisää - onko se sitten hyvä vai huono asia niin se selviää ainoastaan maistamalla.

Oluen pullottaminen

Kun olut on varmasti käynyt loppuun, voidaan se pullottaa. Pulloihin pätee sama sääntö kuin muihinkin olutta koskeviin asioihin - pese ja desinfioi ne. Huomaa desinfioida myös korkit.

Brew Boxin mukana tuli hanaan liitettävä pullotustikku, joka vaan painetaan hanaan sisälle ja se asettuu siihen tukevasti ja tiiviisti. Muista taas juurikin se tärkein, eli desinfiointi ja desinfioi myös tikku tai lappo, jos sellaista käytät. Tikun alaosassa on venttiili, jota painamalla olut pääsee virtaamaan. Tikku laitetaan siis olutpulloon sisälle ja painetaan pullon pohjaa vasten, jolloin pullo täyttyy. Lattialle kannattaa laittaa joku pyyhe, sillä muutama touhutippa tulee varmasti aina. Pullotuksen loppuvaiheissa kallista astiaa laittamalla sen alle jotain tai pyydä kaveria auttamaan, jotta saat viimeisetkin litrat pulloihin. Kirjoitin aikanaan jutun otsikolla Vinkit kotioluen pullottamiseen, siellä on tarkemmat tipsit oluen pullottamiseen lappoamalla.

Brew Boxin pullotustikku toiminnassa
Carbonation Dropsit elikäs "sokerpalat".

Lisää vielä lopuksi ennen korkittamista jälkikäymissokeria pulloihin, jotta niihin muodostuu hiilihapot. Minulla oli nyt käytössä nämä reseptipaketin mukana tulleet Coopersin Carbonation Dropsit, joita ohjeistetaan käyttämään yksi kappale 0,375l pulloon ja kaksi kappaletta 0,75l pulloon. Minulla oli käytössä nyt puolen litran pulloja, kuten yleensäkin ja lisäsin niihin yhden kappaleen kuhunkin. Pidän yleensäkin oluessa vähän maltillisemmista hiilihapoista, joten uskoisin tämän riittävän omaan makuuni varsin mainiosti. Jos sinulla ei ole näitä Carbonation Dropseja, niin hyvä yleisohje sokeriin on sellainen 6-8 grammaa sokeria per litra. Omaan makuuni olen monesti käyttänyt neljääkin grammaa, mutta hieman oluesta riippuen toki. Voit käyttää myös sokeripaloja, mutta kannattanee ensin punnita paljonko yksi painaa ja laskea sitten sopiva määrä. Teelusikka ja suppilo toimii myös, ihan miten vaan saat sokerit pulloon. Carbonation Dropsit on kieltämättä helppoja ja saat aina varmasti saman määrän yhteen pulloon.

Pullotuksen jälkeen sitten varastoi pullot huoneenlämmössä tai tarkemmin sanottuna hiivalle sopivassa lämpötilassa, jotta hiiva pystyy käyttämään jälkikäymissokerit pois muodostaen hiilihapot pulloon. Viikossa saat jo jonkin verran hiilihappoja, mutta pidempi kypsytys harvoin on pahitteeksi. Monesti olut on parhaimmillaan 3-4 viikkoa pullotuksesta ja saattaa senkin jälkeen vielä kehittyä pitkään - toisinaan se viimeiseksi nautittu pullo onkin sitten se paras. Hätäily ei tässäkään kohdin siis kannata.

Yhteenveto:

Lopuksi voisi todeta uuteoluen tekemisen olevan todella helppoa ja vaivatonta. Varsinainen oluenvalmistus eli aineksien sekoittaminen ja hiivaus ottaa aikaa vain puolisen tuntia. Puhtaus ja hiivan hyvinvointi kun otetaan huomioon ja lisäksi muistetaan jättää ne lisätyt sokerit vasta jälkikäymisen puolelle, niin saadaan aikaiseksi laadukasta ja maukasta olutta. Jo vierteen maisto käymisen jälkeen kertoi sen, vaikka en valmista tavaraa vielä tässä kohtaa ole maistanutkaan. Pullotus ei ole koskaan kuulunut suosikkivaiheisiini, mutta pullotustikulla se oli ainakin lappoamista vaivattomampaa. Tikku vaan kiinni ja antaa soittaa. Nykyinen elämäntilanne kun otetaan huomioon eli pieniä lapsia on nurkat täynnä, niin tämä ei varmastikaan jää viimeiseksi uuteoluekseni. Useita tunteja kestäviin täysmäskäilyihin ei vaan tunnu löytyvän kunnolla aikaa, paitsi kesällä. Seuraavaksi ajattelinkin paneutua uuteoluiden tuunausmahdollisuuksiin, eli lisäillä humalia ja kenties käyttää aivan eri hiivalla kuin mitä purkin mukana tulee. Esim. vaaleasta olutuutteesta ja saisonhiivasta voisi saada helposti hyvää kesäolutta... ja sata muutakin ideaa, mutta niistä tehdään sitten omia juttuja myöhemmin kun niiden aika on.

Tämän valmistamani Coopers Family Secret Amber Alen tarina ei kuitenkaan tullut vielä päätökseen, sillä valmiin oluen maistaminen on edessä parin viikon päästä kun olut on kunnolla jälkikäynyt ja varmaan siihen palataan keväämmällä vielä uudestaankin, että mihin suuntaan olut on kehittynyt. Pysykää siis kanavalla.

Toivottavasti tämä ohje innostaisi taas joitakin uusia harrastajia kokeilemaan helppoa ja vaivatonta oluen kotivalmistusta. Sitten kun uuteoluet on "pelattu läpi", niin pienin lisäinvestoinnein voi vaivattomasti siirtyä vaikka pussimäskäilyn pariin, siihenkin tuli aikanaan kirjoitettua kiitellyn selkeät ohjeet. Itse maltaista mäskäämällä saat täydet vaikutusmahdollisuudet oluen reseptiikkaan ja litrahintakin painuu usein uuteoluita alhaisemmalle tasolle. Toki aikaakin menee valmistuksessa sitten ihan eri tavalla, mutta sille ei yleensä harrastuksissa pruukata hintaa laskea.

Loppuun vielä kiitokset Kotiviini.fi:lle testiin lähetetyistä tarvikkeista ja reseptipaketista. Tämä oli juuri oikeanlaista tekohengitystä kiireiden vuoksi hieman hiipuneelle kotiolutharrastukselleni. Kiitos!