Saisonkesä 2019: Open Water / Ægir / Fuller's & Manchester Marble

0 kommenttia
 
Saisonhuuma jatkuu, eikä loppua näy. Tai itse asiassa näkyy jossain kuudenkymmenen paremmalla puolella, mutta tässä vaiheessa mennään "vasta" viidenkympin yli, joten ei mietitä sitä vielä. Homman ideahan oli haalia ja maistaa kesällä mahdollisimman monta tai niin monta kuin on mielekästä erilaista varianttia akselilta saison/farmhouse ale/belgi blonde.

Open Water Brewery Farmhouse
6,5% | Maltaat: Pale Ale, Wheat | Humalat: Azacca, Amarillo, Cascade
 

Koko setin saison numero 50! Sameahko, kultaoranssi ja vaahdoltaan runsas olut tältä nuorelta ahvenanmaalaispanimolta. Käsittääkseni myös ensimmäinen olut, jonka panimolta pääsen maistamaan. Ostin tämän Viking Gracen myymälästä. Tuoksu on runsaan mausteinen, mutta raikas, ”belgihedelmäinen” ja mukavasti aromihumaloitu uudemman tyylisuunnan mukaan sitrushedelmäisin lajikkein. Hyvä raikkaus ja yleisilme tuoksussa - häviää hieman intensiteetissä Boulevardin Tank 7:lle, mutta paljon samaakin tuoksussa on. Hienoa! Maussakin on aito belgityylinen iskevyys aina tuntuvasta katkerosta, saisonhiivan mausteisuudesta, kuivuudesta ja runsaista hiilihapoista lähtien. Kaikki tyylille tärkeät elementit löytyy ja jenkkihumalien aromaattinen lisäsäväys tuo vielä ekstraa päälle. Hiiva on kuitenkin tässäkin se päätähti, niin kuin saisonissa pitääkin. Erinomaiset mausteiset esterit ja kuivaksi käytettynä - ei nössöilyä eikä pliisuilua havaittavissa! Säväyttävä ensikosketus Open Water Breweryyn. Kärkipäätä ehdottomasti!

Ægir Sorachi Saison
5,1% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, humala, hiiva | Kuivahumalana Sorachi Ace



Norjalaispanimon saison on roikkunut Alkon listoilla jo pitkään ja parasta ennen päiväyskin koittaa jo lokakuussa. En tiedä päiväyksen pituudesta, mutta monella ”standardimittaisella” päiväyksellä ikää jo olisi, eikä se kuivahumaloidulle oluelle yleensä hyvää tiedä. Tilasin oluen Alkon verkkokaupasta, joten päiväystä ei ostotilanteessa pystynyt tarkistamaan. Olut on pakattu 360° tölkkiin josta aukeaa koko kansi, mutta kaadetaan nyt kuitenkin lasiin. Taitaa muuten olla eka kotona nautittu tölkkisaison tässä jo varsin mittavaksi paisuneessa epistolassa. Tölkkihän prätsähtää iloisesti auki ja se näkyy tummina täplinä aina maistajan harmaassa hupparissa asti. Lasiin kaatuu runsaan vaahtoavaa sameahkoa ja väriltään oranssihtavaa olutta. Tuoksu on nyt sitä ehtaa Sorachi Acen lempinimeä, eli tilliä, ja se on sitä voimakkaasti. Jopan hieman herneenpalkomainen aromi, mutta siis todella todella tillimäinen. Vähän suolaa tykö ja tällä voisi maustaa lohen ja lopun voisi käyttää kastikkeena. No, maku sen sijaan on oikeasti hyvä. Kuivakka, limemäinen, kunnolla katkeroitu ja toki etenkin loppuvedossa varsin tuntuvan tillimäinen. Raikas, melko kuiva, mausteinen ja pureva. Sellainen kuin saisonin mielestäni pitääkin. Mutta on tuo tillimäisyys silti melko härskiä, ei Lindenin Pi.La Farmhouse Alessa koskaan tällaista ollut, vaikka Sorachi Acea siinäkin käytettiin - ehkä sitä tulee näin voimakkaasti vain kuivahumaloidessa? Joka tapauksessa nautittava olut ja toimii erityisesti tässä vaiheessa tällaista rupeamaa virkistävänä poikkeuksena. Ei tästä silti itselleni ikivihreää suosikkia muodostuisi, joten ei kärkipäähän, mutta hyvää keskikastia. Samalla pohjalla, mutta ”normaalein” humalin ehkä yltäisi korkeammallekin. Oli kuitenkin omalla tapaa elämyksellinen näin ja varmasti muistan tämän pitkään.

Fullers & Friends New Zealand Matariki Saison
5,8% | Mallastettua ohraa, ruista ja vehnää | Neljää eri Uusi-Seelantilaista humalaa | Valmistettu yhdessä Manchester Marble Breweryn kanssa
 
Kultaoranssi ja mukavasti vaahtoava olut, jonka sekaan laskeutuu leijailemaan pieniä, otaksun, hiivapartikkeleita. Tuoksu on runsaan hedelmäinen limemäisine, sitruksisine ja peräti kypsän kiivimäisine aromeineen. Belgihiiva tuntui hieman mausteisena ja yleisenä kuivakkana raikkautena. Käymisaste siis lienee saisonhiivalle ominaisen korkea. Pelkkää posia tähän asti. Maku on aluksi pehmeän ja monipuolisen hedelmäinen, mutta keskivaiheilta loppuun belgityyliin tykisti kuivuva ja katkeruudeltaan iskevä. Loppuveto on kuivahko ja greippimäisen karvas. Hienot hedelmät ja ihan maittava katkeruuskin on tähän saatu. Ajoittain muistuttaa jopa joitain belgi-ipa virityksiä, mutta ihan kunnon saisonmaisin hiivan esterein. Tykkään todella paljon. Paljon voimakkaammin modernin aromihumaloitu kuin lähes kaikki aiemmista, mutta silti myös katkera ja myös saisonhiivainen. Kaikkea löytyy sopivasti ja tasapainokin on ehkä hieman epäfullersmaisesti katkeramman ja kuivakamman puolella. Kärkipäähän!

Maistettujen kokonaismääräksi nousee siis 52 eri olutta ja ne jakaantuvat seuraavasti. Kärkipäässä 20, keskikastissa 27, kehnommissa 2 ja spesiaaleissa 3.

Fiilispohjainen ranking (oluet kategorioiden sisällä maistamisjärjestyksessä)

Open Water Brewery Farmhouse
Fullers & Friends New Zealand Matariki Saison

Varsin jees:
Ægir Sorachi Saison

Vähän kehnommat:

Spesiaalit:  

Kotiolutta: Harjun Panimo Musta Ritari Stout

2 kommenttia
 
Tällä kertaa maistoon minulle tässä hiljattain lähetetty Musta Ritari, joka on tyyliltään stout. Oluen valmistanut Jani Harjun kotipanimo Harjun Panimo löytyy myös Facebookista, joten jos olet siellä, niin tsekkaa toki meiningit. Tämä olut saavutti kolmossijan Olutliiton kotiolutkilpailun Stout, Porter ja muut tummat-sarjassa tänä vuonna. 

Reseptiikasta ei tällä haavaa sen enempää tietoa ole kuin mitä oluen etiketti tarjoaa ja se on usein maistelun kannalta hyväkin asia, koska minkäänlaisia ennakkoluuloja ei pääse syntymään. Tiedossa siis vain vahvuus ja katkeruuden ilmaiseva IBU-lukema.

Harjun Panimo Musta Ritari
Stout | 6,6% | IBU 111

Musta olut mokkaisen värisellä kauniilla vaahdolla. Tuoksu on voimakkaan paahteinen, noitapillilakritsainen, hieman suolainen ja tuntuvan humalainen. Oioi! Sellainen Foreign Export Stoutin muhkeus ja tylyn lakritsainen paahteisuus sekä humalaisuus. Maku on niin ikään todella hyvä. Alkuvedossa on hieman tasapainottavaa makeutta, ennen kuin paahteisempi ja kuivempi osio pääsee kunnolla vauhtiin ja makuhan huipentuu kovaan pitkäkestoiseen katkeruuteen ja suolaisen noitapillilakritsaiseen jälkimakuun. Alkoholi hieman lämmittää nielaisun jälkeen. Rungon tietty ohkaisuus ja runsas paahteisuus kuuluu tyyliin. Katkerokin on mallia Plevnan Siperia ellei jopa kovempi, mutta Black IPAn tyyppistä aromihumalointia (kuten Siperiassa) tässä ei ole, kuten ei tietysti stoutissa kuulukaan. Uudemmat kaupalliset panimot eivät näitä perinteisen tyylisiä export stouteja nykyään juurikaan tee, vaan makeammat "leivosoluet" ovat enemmän aallonharjalla. Lappeenrannan Tuju valmistaa hieman vastaavaa ja siitä iso hatunnosto. Mahdoton tehdä vertailua koska Tujun oluen maistamisesta on jo aikaa, mutta perstuntumalta tämä Harjun Panimon olut on samalla viivalla. Runsas, mutta ei lainkaan tuhkainen taikka karkea paahteisuus ja pitkäkestoinen niin kivasti kielen takaosiin laskeutuva katkerointi - kyllä kelpaa! Kiitos tekijälle erinomaisen maukkaasta oluesta. En olekaan aikoihin näin hyvää stoutia juonut, varmasti parasta antia tällä saralla vuonna 2019! Kuinkahan hyviä mahtaa ne kaksi tämän voittanutta olutta olleetkaan?

Saisonkesä 2019: Boulevard / Omnipollo & Prairie / Brew By Numbers

0 kommenttia
 
Saisonkesä jatkuu nyt perinteisten belgipanimoiden sijaan uudempien ja hypetetympien craft-tekijöiden oluilla. Boulevard on jenkkiläinen, Omnipollon ja Prairien yhteistyöoluessa mennään ruotsalais-jenkkiläisellä tandemilla ja Brew By Numbers on englantilainen panimo. Boulevardin Tank 7 Farmhouse Ale löytyy Alkosta ja Omnipollon sekä Brew By Numbersin oluet maistelin paikallisessa Old Copper's anniskeluliikkeessä. Kiitokset seurasta Moukarkylän kotipanijalle.

Boulevard Tank 7 Farmhouse Ale
8,5% | Vesi, ohra- ja vehnämallas, inverttisokerisiirappi, humala, hiiva



Kirkas, vaalean kultainen ja vaahdoltaan runsas olut. Tuoksu tuo saisonmaisen mausteisen valkopippurin ja hedelmäisen humaloinnin raikkaasti aistimiin. Hieman yrttisyyttäkin messissä. Nyt on kyllä hiiva tuottanut mahtavat esterit - tuoksun intensiteetti on huikea. Maku on ehkä jo vahvuudestakin johtuen vähän makeampi (siis saisonien mittapuulla), mutta loppuveto kuivuu miellyttävään purentaan. Lämpöäkin hehkuu nielaisun jälkeen, mutta ei mitenkään tavattoman paljon. Melko Duvelmainen, joskin hieman makeampi ja hedelmäisempi - jenkkityyliin toki. Juotavuus on vahvuudesta huolimatta tai ehkä siitä johtuen varsin maittavalla tasolla, eikä vähiten pehmeän ja kuohkean, mutta silti raikkaan suutuntuman vuoksi. Vehnä taitaa pyöreyttää sopivasti. En keksi yhtään argumenttia, jolla pudottaisin tämän ylimmästä kategoriasta, joten sinne siis.

Omnipollo / Prairie Potlach Saison
7% | Sisältää ohramallasta ja kauraa | Brettanomyces & Mosaic


Sameahko, väriltään kellertävä ja vaahdoltaan kestävä olut. Tuoksussa on ehtaa miestenvessaa (eli brettaa), mutta myös raikasta jenkkihumalaa, mosaicin herukkaisuutta ja ”belgihedelmää”. Raikas ja pirskahteleva tuoksu, mutta kyllä siinä sitä ureaista nahkasatulaakin kieltämättä on. Maku on hyvä, raikas ja varsin katkerakin. Mosaicin herukkaisuutta, eksoottisempaa hedelmäisyyttä ja toki tuntuvasti brettan tallimaisuuttakin. Olut on muuten kuivakka, mutta hedelmäisyys jättää hieman hedelmäsokerista makeuden tuntua loppuvetoon. Katkero toki pyyhkäisee senkin vähän pois. Pistetään kärkipäähän, sen verran hyvä raikkaus on, ettei tuoksun ”erikoisominaisuus” haittaa ja kyllähän brettan "taikuudessa" on aina sitä jotain.

Brew By Numbers 01 Saison
5,0% | Vesi, ohramallas, mausteet (limenkuori), humala (Motueka), hiiva


Sameahko, oranssihtava ja vaahdoltaan pitkäikäinen olut. Tuoksu on todella käymisesterinen, tarjoten heti kärkeen anismaisuutta ja pippurisuutta sekä aivan tuoksuspektrin toisesta päästä löytyvää raikasta limemäisyyttä ja sitrusta. Voimakas tuoksu ja sitä on makukin. Jälkimaku painuu mausteisuuden voimasta anismaisuuden kautta jopa kanelimaisen jouluolutmaiseksi asti - tämä väkisinkin syö raikkautta. Limemäisyys toki paikkaa tilannetta, mutta ei tarpeeksi. Raikkaus jää pippuun. Joulumausteisuus painaa muuten lupaavan ja riittävän katkerankin oluen keskikastin puolelle viimeistään lasillisen loppupuolella. Jos kaikki mausteisuus on hiivan tuottamaa, kuten purkista päättelen, niin onpa kyllä kerrassaan (liiankin) väkevästi vääntävä kanta kyseessä. Voimakasmakuinen olut, mutta ehkä liiaksikin ja juotavuuden kustannuksella.

Näin siis tuli taas todettua, että uudemmiltakin panimoilta onnistuu saisonin tempaiseminen, vaikkei talolla välttämättä olisikaan sitä omaa vuosikymmenien saatossa jalostunutta omaa hiivakantaa. Tämän on toki todistanut jo aiemmin muutama suomipanimokin, joten mitään ihmeteltävää asiassa ei sinänsä ole.

"Oluen juominen on kivaa ja saisonit pääasiallisesti kunnossa" -Timo Silakka

Fiilispohjainen ranking

De Glazen Toren Saison d'Erpe-Mere
Sori & Dois Corvos Lost Crow 
Timppa Teorialuento (kotiolut)
Boulevard Tank 7 Farmhouse Ale
Omnipollo / Prairie Potlach Saison

Varsin jees:
Ruosniemen Lomittaja
Brew By Numbers 01 Saison

Vähän kehnommat:

Spesiaalit:  

Kotiolut: Kimmolut Melonimalja

0 kommenttia
 
Nyt tarjolla olisi saksalaisella Hüll Melon lajikkeella humaloitua pale alea vaasalaiselta kotipanijalta. Maistoin aiemmin samalta tekijältä jo erittäin hyvän saisonin, joten laadukasta olutta lienee tarjolla nytkin. Alla reseptiikkaa ja tekijän kommentit sekä niiden alla tuttuun tapaan kommenttini oluesta.
 
Kimmolut Melonimalja Pale Ale 
(6%, 44 IBU, 10 l erä)

Viking Pale Ale 90%
Viking Caramel Sweet 10%
4 g kipsi

10 g Magnum 60 min
10 g Hüll Melon 15 min
0,5 tl Irish Moss 15 min
25 g Hüll Melon 0 min
50 g Hüll Melon kuivahumalointi 5 vrk 

Hiivana Safale US-05

Tekijän kommentit:
Tykkään pienistä eristä, joten olen tehnyt Bulldog Master Brewerillä myös 10 litran eriä. Se on aivan näppärää kun huuhtelun voi jättää pois, eikä tehokkuus kärsi silti liikaa. Olen pyrkinyt luomaan hyvin konstailemattoman pale ale -pohjan, johon voi sitten vaikka kokeilla erilaisia humalia. Tietyllä tapaa tavoitteena on ollut Sierra Nevada Pale Ale, mutta eurooppalaisilla humalilla, mikäli tässä ajatuksessa on mitään järkeä. Lähituotanto kunniaan! ;D


Väri on utuisen oranssi ja vaahto tiivis sekä kestävä. Tuoksussa on sitruksisuutta ja hunajaisuutta, joka jollain tapaa toki tuo mieleen hunajamelonin aromit. Sen verran humalasta opiskelin, että se on saman kasvatusohjelman tulosta, kuin ehkä hieman tunnetumpi Mandarina Bavaria, joka taas muistuttaa aromeiltaan tietysti mandariinia. No juu, takaisin tämän oluen tuoksuun, joka on siis hyvä. Maltaisuus leijuu kevyen karamellimaisena humalaisuuden taustalla. Olut on suussa melko täyteläinen, mutta ei kuitenkaan liiaksi makea, eli yhdellä sanalla hyvärunkoinen. Alkumaku on heti hedelmäinen ja hunajainen, kaartuen sitten kivasti purevan katkeron myötä kuivempaan loppuun, johon saadaan maltaisiakin sävyjä hienoisen karamellisuuden muodossa. Esikuvana toiminut Sierra Nevada Pale Ale on toki kuivempi ja sitruksisempi, mutta kyllä yhtäläisyyksiäkin löytyy. Hüll Melonin maku on aika veikeä, mutta ei silti Cascaden veroinen, omaan makuuni ainakaan. Erittäin hyvää olutta joka tapauksessa. Laadullisesti virheetön ja juotavuudeltaan erinomainen. En muista aiemmin saaneeni maistaa näin oivallisesti Hüll Melonin esille nostavaa olutta, joten tämä oli oppimismielessäkin antoisa maistelu. Iso kiitos tekijälle!