Olutarvio: Sori Brewing Dark Humour Club Hot Chocolate Imperial Stout

0 kommenttia
 

Dark Humour Club Hot Chocolate

Panimo: Sori Brewing, Viro (Tallinna)
Oluttyyli: Imperial Stout
Alkoholipitoisuus: 10,2%
Saatavuus: Alko (5,19€ / 0,33l)

Tallinnalaisen Sori Brewingin tuhtien ja tummien oluiden Dark Humour Club -perhe kasvoi joulun alla tällä uudella Hot Chocolate versiolla. Olen aiemmin arvioinut blogiin ensimmäisenä julkaistun Bourbon Vanilla version, jonka reseptin panimo myöhemmin myös julkaisi käynnistämäni #AvoinOlut -haasteen yhteydessä. Hot Chocolate on sarjan vahvin olut, peräti 10,2%, aiempien ollessa 8,0% vahvuisia. Olutta on kypsytetty kaakaonibsien kanssa pitkään. 



Musta olut, joka rakentaa päälleen keskiverron hieman mokkavivahteisen vaahdon. Tuoksussa on miellyttävää leivosmaista suklaisuutta, maitokaakaota ja myös tummapaahtoisen kahvin aromikkuutta. Pehmeä ja runsas tuoksu, josta on helppo poimia yksittäiset ominaisuudet - intensiteetti on kohdillaan ja alkoholi piilossa. Maku on myös onnistunut! Makeutta ja runkoa on riittävästi ja suklainen, miltei kermakahvinen tuntuma ulottuu makuunkin. Tummat paahtomaltaat tiivistyvät loppumakua kohden suolaisen lakritsaisiksi ja tuntuva katkeruuskin iskee kiinni - olutmaista purentaakiin siis löytyy. Jälkimakuun jää miellyttävä suklainen maku ja alkoholi lämmittää rinnassa. Tykkään rungosta - hyvä makeus ja hiilihapot miellyttävän maltillisella tasolla. Tähän kun lisätään riittävä tasapainottava potku sekä alkoholipitoisuuden, joka on muuten täysin piilossa, ja katkeruuden puolesta, niin herkkuahan siitä syntyy.

Yhteenveto

Tasapainoinen ja herkullinen
ARVOSANA: 9

Kotiolutta: Smooth Operator The Well Dweller Imperial Stout & Chanunpa Smoked Porter

0 kommenttia
 
Viime vuonna paras maistamani IPA oli keravalaisen Lauri Virtasen aka Smooth Operatorin valmistama Self Portrait IPA ja nyt mies on lähettänyt minulle uutta tummempaa maisteltavaa Imperial Stoutin ja Smoked Porterin muodossa. Nyt minulla ei ole oluiden tarkkoja reseptejä, joten menen etikettien tiedoilla.  

The Well Dweller (Imperial Stout)
9%, 107 IBU, kypsytyksessä (sekondäärissä) mukana kaakaonibsejä, kahvi- ja vaniljapapuja sekä brandyssä uitettuja tammilastuja. 

Pullon korkki on vahalla sinetöity - tekijällä varmaan tarkoitus kypsytellä osaa pulloista pidempäänkin. 



 

Musta olut joka vaahtoaa maltillisesti tumman mokkaisen kerroksen ylleen. Tuoksu on voimakkaan kahvipapuinen, suolaisen lakritsainen ja yrttisen sekä hieman sitrusmaisen humaloitu. Tammilastut brandyineen tulevat kevyesti esiin, mutta kahvimaisuus on ehdottomasti pinnalla ja voimakkaasti. Onneksi kahvi ja hieman tummempikin sellainen maistuu mulle, sillä tässä on todella vasta jauhettu tunnelma. Maussa muutkin elementit tulevat selkeämmin esiin. Alkumaussa on suklaisuutta ja maltaisuutta, keskivaiheilta loppuun asti sitä tuoreen papuista ja voimakasta kahvia ja varsin runsaan katkeroinnin sekä alkoholin potkaisun jälkeen loppuvedossa vihdoin sitä tammimaista tuntumaa - ja sitten kun se tulee, se tuleekin voimakkaasti. Tuoksu oli kyllä överikahvimainen, mutta maussa balanssi on paremmin kohdillaan. Mallasrunko kantaa vahvuuden, joka on hyvin piilossa ja katkerointia on jykevästi. Oikeastaan tässä oluessa on kaikkea paljon. Isoa palaa on yritetty haukata ja kyllähän se överiyttä lukuunottamatta hyvin saadaan pureksittua. Kahvi on tässä se, joka sen sijaan että tukisi niitä, peittää olutmaisen maltaisia ja ihanan humalaisia aromeita. Kahvia vähentäisin seuraavaan erään, jos tekisin omaan makuuni. Tammilastut on melko maltillisina, mutta ehkä ne tulisivat aiemmin esiin jos kahvimaisuus olisi maltillisempaa. Kaakaonibsit sekoittunevat jonnekin maltaisuuden sekaan ja maistuvat siellä seassa suklaisina, eivätkä ainakaan haittaa menoa. Hyvä rohkea humalointi. Tälläisestä pidän. Hyvä olut, joka Olutoppaaseen reitatessa saisi helposti lähemmäs 40/50 pistettä. Todella runsasmakuinen, mutta hakee vielä lopullista tasapainoaan.

Chanunpa Smoked Porter
7,6%, 39 IBU, maustettu chipotlella.

Nimi "chanunpa" viittaa Sioux intiaanien pyhään piippuun.


Tummaa tavaraa kuten savuportterin pitääkin. Oluen ylle rakentuu valkea vaahto, joka kestää pitkään ja jättää pitsiä lasin reunoille. Tuoksu on kohtalaisen savuinen sekä hieman siirappinen ja tumman hedelmäinen - joku jännä hieman jalapenomainen sivuvire löytyy, mutta muuten tuoksu ei herätä suurempia tuntemuksia. Olut on suussa aluksi kermaisen pehmeä ja mukavan täyteläinen, keskivaiheilla kevyttä chilimäistä aktiviteettia ja maltillinen katkeruus, kunnes loppumaku on jälleen runsasmaltaisen pehmeä. Portterimaisen suklaisia ja hieman toffeemaisiakin piirteitä tulee makuun ja ne peittävät hetkeksi tuon maltillisen chipotlen puraisun, kunnes se nousee jälkimaussa jälleen kitalakea kutittelemaan. Tulisuus on kuitenkin niin hentoa, ettei oikeastaan voida edes tulisuudesta puhua - ja näin onkin oikeastaan varsin hyvä, koska savuportterin piirteet ovat nyt pinnalla ja chipotle vain lisämausteena ja vivahteena mukana. Oluenjuojat tyypillisesti haluavat maistaa mallasta ja humalaa ja tässä se onnistuu. Suutuntuman pehmeys viehättää - mallaspohja on hyvärunkoinen ja todella onnistunut. Tuoksu ei vielä vakuuttanut, mutta maun puolella kokonaisuus toimii hyvin. Pullon viimeisissä siemauksissa jälkimaun tulisuus yltyy jo kevyeksi nipistelyksi, se ikään kuin kerryttää hitaasti voimiaan ja maistuu vielä pitkään nielaisun jälkeenkin. Onnistunut olut tämäkin. Well Dwelleriin verrattuna tasapainoisempi, mutta ei toki mauiltaan niin runsas tai intensiivinen. Tiukassa reittauksessa pisteet voisivat asettua 36-38 haarukkaan. 

Kiitokset Laurille näistä!

LISÄYS:
Olin tekijän kanssa yhteydessä jutun julkaisun jälkeen ja tuli puheeksi laitteistot. Nämä yllä arvioidut oluet on valmistettu vielä kylppärissä itse tuunatuilla vehkeillä, mutta nyt hiljattain panimolaitteistoksi on vaihtunut Grainfather ja Lauri on rakentanut itselleen pienen, mutta toimivan man caven - Ikea Brewing, kuten hän itse tilaa nimitti.

...siis kattokaa nyt mikä panoluola! Kompakti meininki!



Kotiolutta: Rabbit Street Leipäjuuri Hefeweizen (+leipäjuuri startteri)

0 kommenttia
 
 
Rabbit Street Breweryn aina niin veikeistä kotioluista maistettavana nyt leipä- tai taikinajuurella käytetty Hefeweizen. Sain myös maistettavaksi pullotettua leipäjuuren startteria. Startterihan on sellainen esim. pelkästä spraymaltaasta tehty laihahko vierre, johon pieni erä hiivaa (tai tässä tapauksessa leipäjuurta) laitetaan kasvamaan ja keräämään voimia, jotta se olisi valmis vastaanottamaan haasteen ison olutvierteen käyttämisestä. Erittäin mielenkiintoista - nyt sitten kaikki panomiehet kyselemään josko isomummulla olisi vielä suvun vanha leipäjuuri tallella, ellei enää siellä uuninpankon päällä niin edes pakkasessa. 

Rabbit Streetin leipäjuuri on löytynyt panijan äidin lähipiiristä ja totta kai sillä piti sitten olutta lähteä kokeilemaan.

Startteri:
Leipäjuuri startteri on pullotettu hefeweizenin leipäjuuriversiota varten tehdystä startterista. Melko laiha ja humaloimaton vierre kyseessä, joten tässä tarjolla pelkkä leipäjuuren käymisessä tuottama maku.



Mielenkiintoisen tuoksuinen... tuoksuu nimittäin jokseenkin paljon Testowitille, jossa mausteena käytetty männyn siitepöly saa aikaan villihiivakäymisen. Tässä on pitkälti samanlaista villin hapokasta ja happaman tallimaista aromikkuutta ja myös pirteää sitruunaista hedelmäisyyttä. Molemmat Testowitistä tuttuja ominaisuuksia. Siinä maustekokonaisuudessa ei ole taidettu aiemmin ymmärtää, kuinka suuri vaikutus juuri villihiivan(siitepölyn) tuottamalla käymisellä olueen on ollut. Makukin on hyvin samankaltainen, pirteän sitruunainen ja hapokas - olettaisin tämän perusteella juurella käytetyn hefeweizenin olevan myös "Testowitmäinen". Jonkinlaista villiä ja funkyä meininkiä, eli juuri omanlaistansa taikuutta juuressa on.

Juuri Hefeweizen
Pale Ale, Vehnä, Carapale, Hunajamallas ja vehnähiutaleet pohjana. Humalina Magnum, Cascade ja Citra. 4,2%. Käytetty leipäjuurella.


Keltainen olut, joka ilman hiivoja on täysin kirkas ja hiivoilla toki asianmukaisen samea. Tuoksussa on nyt startteria selvempää brettaisuutta, eli tallimaista funkya nahkasatulaa asianmukaisen hikisellä odöörillä. Testomaisen hapokasta tuntumaa, jota startterissa oli, ei tässä kuitenkaan tunnu. Startterissa juuri on joutunut varmaan kovemmalle rasitukselle, kuin tämän hefeweizenin käyttämisessä - ehkä ero johtuu siitä. Humala tuoksuu nyt miltei pirskahtelevan sitrusmaisena. Tässä on samankaltainen yleistuntuma kuin saman tekijän Bretta IPAssa - vehnäolutmaisia piirteitä eli banaania tai neilikkaa yms. ei leipäjuuri ole tuottanut. Maun puolesta kyseessä voisi olla amerikkalaistyylinen vehnä ale, joka on käytetty brettanomycesillä - niin brettainen tuntuma on. Humalien hedelmäisyys tulee nyt paremmin läpi kuin Bretta IPAssa ja runsas katkero puree terävästi. Tämä on onnistunut jenkkityylinen villihiivaolut - raikas ja miellyttävä janonsammuttaja. Yllätys oli se, miten vähän startterissa jyllännyt testowitmäinen tuntuma lopulta maistui tässä startterilla käytetyssä oluessa. Ehkä bretta oli saanut jo startterissa yliotteen ja polki tässä leipäjuuren omat käymisaromit täysin jalkoihinsa. Paha sanoa, mutta oluena tämä oli hyvä.

Jälkeenpäin kirjoittelin tekijän kanssa vielä lisää ja hän oli aistinut, että tuoreenpana juuren tuottama maku oli pullahiivamainen, mutta myöhemmässä vaiheessa sitten muuttunut brettaisemmaksi. Peukkua ylös kokeilevalle keittiölle, kyllä näitä aina mielellään maistaa ja sitä kautta taas tietopankkiaan laajentaa.

Kotiolutta: Mäkisen Ruiskerkkä (10,5% Imperial Rye Stout)

1 kommenttia
 
Maistoon Rauman kotipanoskenessä vaikuttavan Topi Mäkisen Ruiskerkkä, joka on miehen ensimmäinen täysin itse suunnittelema resepti. Kyseessä on 10,5% Imperial Rye Stout, joten varsin kunnianhimoisin tavoittein on lähdetty heti alusta pitäen. Mallaspohjasta 15% on ruismallasta ja alkoholipitoisuuden nostoon on lisätty tummaa kandisokeria, joka tuo myös omaa makuaan kehiin. Mausteina oluessa kuusenkerkkäsiirappia ja katajanoksia. Aiemmin samalta tekijältä maistossa oli pullahiivalla käytetty Joulupulla.

Alla tarkka resepti: 
Huom! Kuvasta poiketen alkoholipitoisuus noin 10,5%, koska kuusenkerkkäsiirapista tulee myös käymiskelpoisia sokereita. 



Tummanpuhuvaa, ei aivan mustaa olutta, joka vaahtoaa mukavan mokkaisesti - tämä kertoo heti, että tummaa tavaraa löytyy mallaspohjasta muutakin kuin väriksi. Tuoksu on yllättävänkin lempeä näin jykevälle oluelle - siinä on paahtomaltaan kahvimaisuutta, turvemaisuutta, siirappisuutta ja hieman suklaisuutta. Selvästi tukeva mallaspohja. Taustavaikuttajana on metsäinen ja hieman havupuumainen tuntuma, jossa omat näppinsä on pelissä varmasti sekä Chinookilla, että katajalla ja kuusenkerkkäsiirapillakin. Kuivattua hedelmäisyyttä myös - se saattaa olla tumman sokerin tuottamaa. Maku on myös pehmeä ja lempeä. Suklaata ja toffeeta mallaspohjassa. Rukiin runsas osuus maistuu selkeämmin loppumaun puolella. Katkeruus on maltillinen, mutta vahvuutta on kuitenkin niin, ettei maku mene siirappiseksi vaan jälkimaku kuivuu miellyttäväksi. Suutuntuma on peräti kermaisen pehmeä ja mukavan täyteläinen. Metsäiset mausteet nousevat loppu- ja jälkimaussa esiin, mutta sopusuhtaisina. Kataja hieman kutittelee ruismaltaan kanssa tuoden mausteisuutta ja kerkkäsiirapissa on tiettyä "Metsän Henkeä". Vahvuus on täysin piilossa. Tasapainoinen olut, joka on toki jo kypsynyt hyvä aikaa pullossakin. Ei lainkaan hassumpi ensimmäiseksi reseptiksi. Olisin todella tyytyväinen jos olisin itse tämän tehnyt.

Kiitokset Topille maistuvista oluista!