Saisonkesä 2019: Urthel / Maistila / Sonnisaari

1 kommenttia
 
Aurinko paistaa ja kevään lämpimimpiä päiviä elellään. Ei auta muu kuin tykittää lisää saisonia ylähuulen alle. Viimeksi saatiin 18 täyteen ja tämän jälkeen ollaan jo ventissä.

Urthel Saisonniere
6% | Sisältää ohra- ja vehnämallasta



Kirkas oranssihtava olut, joka vaahtoa vaivatta. Tuoksussa on pirskahtelevaa hedelmänkuorimaisuutta, omenaa ja raparperipiirakan tuntua. Erikoista. Suussa olut on oikeastaan tässä saisonkesässä nyt ensimmäistä kertaa jopa hieman suuta supistavan hapokas. Ei nyt läheskään kunnon sour alejen tyyliin, mutta sinne päin kallellaan kuitenkin. Maussa on omenaisuutta ja tiettyä kirpeää sitruksisuutta sekä greippimäistä karvautta. Raikas, mutta melko yksiulotteinen ja katkeroltaan kevyt. Varsin juotava kyllä, ei siinä mitään, mutta ei asiaa keskikastia ylemmäs. Selvästi toistaiseksi maistettujen valtavirrasta poikkeava ja sehän on aina piristävää.

Maistila Aprikoi
6,6% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, ruismallas, humala, hiiva | Mausteena aprikoosi.



Läpinäkymättömän oranssi, vaahdoltaan kumpuileva ja kestävä olut. Lasista nousee voimakas ja raikas aprikoosimainen tuoksu. Todella aidon hedelmäinen tuntu, jota terävä saisonmainen mausteisuus vielä sävyttää mukavasti. Hyvältä vaikuttaa ja hyvää onkin. Pelkäsin turhaan oluen jäävän jotenkin hedelmäsokerisen makeaksi, mutta turhaan. Vetää nautinnollisesti kuivaksi ja katkero lopussa kruunaa raikkauden tunteen. Aprikoosi tulee maussakin selkeänä elementtinä mukaan, mutta saisonhiiva on tuonut kuivuuden lisäksi myös omia mausteisia ja ”belgihedelmäisiä” estereitään palettiin, eikä humalaakaan ole unohdettu. Loppuveto on jopa greippimäisen karvas ja hieman suuta supistava. Toimii, mutta toki poikkeaa perussaisoneista voimakkaalla aprikoosimaisella hedelmäisyydellään. Maistuu joka tapauksessa nyt erittäin hyvin. Todella kesäinen maku! Ei voi muuta kuin laittaa ylimpään.

Sonnisaari Kellopeli Mandariini
6,9% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva



Etiketin ainesosaluettelon mukaan peräti reinheitsgebotin mukaista saisonia Oulusta. Kaunis runsaasti vaahtoava olut. Tuoksu on oikein mainio. Intensiivisesti amerikan farmhouse alejen tuntuista aromihumalaista menoa. Hunajamelonia, hedelmänkuorimaisuutta ja toki mandariinimaisuutta myös - Mandarina Bavaria humalaa luullakseni. Hyvä, jo vahvuudestakin johtuen intensiivinen tuoksu. Olut on suussa raikkaan saisonmainen. Päärynän- ja omenankuorimaisen ”belgihedelmäistä” pirskahtelevaa tuntua, saisonhiivan mausteisuutta ja todellakin farmhouse alejen tyylistä aromi-, ellei peräti kuivahumalaisuutta. Ei lainkaan liian makea täysmaltaisuudesta huolimatta, eli riittävä vahvuus ja tarpeeksi korkea käymisaste tuottaa niin ikään halutun lopputuloksen. Vain hyviä makuja ja miellyttäviä ominaisuuksia. Körkipäätä tämäkin ilman muuta on, vaikka hiivan tuottama ”belgimäisyys” tuntuu välillä jäävän hieman modernimman tyylisen humaloinnin alle.

Oululaiset tekevät siis näemmä oikein maukkaita saisoneita. Lievätkö jopa maailman pohjoisimpia (huippu)saisoneita?

Fiilispohjainen ranking

Maistila Aprikoi
Sonnisaari Kellopeli Mandariini

Varsin jees:
Suomenlinnan Ulrika Saison
Urthel Saisonniere

Vähän kehnommat:

Spesiaalit:  

Saisonkesä 2019: Blaugies / Suomenlinna / Lefebvre

0 kommenttia
 
Saisonkesä jatkuu ja kovaa ajoa ei pysäytä mikään! ...paitsi saisonkaapin avaimet takavarikoiva vaimo, mutta näin ei ole toistaiseksi (vielä) tapahtunut. Edellisessä jaksossa vedettiin ensimmäinen vartti täyteen eli 15 on kasassa ja nyt kolme komeaa lisää.

Blaugies Saison d’Epeautre
6% | Sisältää ohramallasta



Kultainen olut, jonka valkoinen vaahto kestää ikuisesti. Tuoksu on hennosti viljainen, hieman omenankuorimainen ja mausteinen. Ihan hyvät elementit tuoksussa, mutta kovin vaimeasti ne vaan lasista nousevat. Vaikea saada tuoksusta otetta. Maku on miltei rutikuiva, miellyttävästi kupliva ja sopusuhtaisesti katkeroinen. Ei oikeastaan ollenkaan hullumpi, joskin edelleen vähän vaisu. Ikään kuin käsijarru päällä koko ajan. Onnistunut kuiva suutuntuma pelastaa kuitenkin kokonaisuuden miellyttäväksi juotavaksi. Brut meininki. Ei asiaa ylimpään kategoriaan, mutta miellyttävä juoda ja sammuttaa janon tehokkaasti.

Suomenlinnan Ulrika Saison
5,5% | Sisältää ohramallas, vehnä
 
Kotimaista osaamista lasiin. Kirkas kultainen olut, joka on vaahdoltaan belgityyliin runsas ja kestävä. Tuoksussa on päärynänkuorimaisuutta ja mausteisuutta, mutta myös leipäistä maltaisuutta, joka tuo hieman tarpeetonta raskautta palettiin. Hyvät esterit hiivasta kuitenkin. Makukin toimii. ”Belgihedelmää”, mausteisuutta ja ihan ryhdikkäästi katkeroakin. Maku lähtee kuitenkin heti alusta turhan maltaisena ja sitä kautta tarpeettoman makeana liikkeelle, eikä kuivu riittävästi loppua kohti. Leipäisyyden kaikuja aistitaan vielä loppuvedossakin. Hyvän makuinen ja miellyttävä, mutta kuivempana ja raikkaampana nousisi seuraavalle asteelle. Nyt vain keskinkertainen. 

Lefebvre Saison 1900
5,4% | Vesi, ohramallas, sokeri, hiiiva, humala, mausteet



Utuinen kultaoranssi olut, joka vaahtoaa taas runsaasti. Pullossa oli selvästi painetta, koska tavara lähti hiipimään pullon kaulaa ylös heti korkin sihahdettua. Ei mikään gusheri kuitenkaan, vaan maltillista liikehdintää. Hyvin ehti kaataa lasiin. Tuoksu on tässä perinteisemmän ”belgihedelmäinen”, miellyttävän runsasmausteinen ja hieman yrttimäisen humalainenkin. Suun täyttävä hiilihappoisuus tekee oluesta varsin raikkaan ja makukin seuraa hyvin mukana. Mausteena saattaisi tässäkin olla St. Feuillienin Saisonin tapaan lakritsi, koska hieman sellaisiakin kaikuja takapotkussa tulee. Pippurisempaakin purentaa toki on myös ja katkerokin kutittelee pitkään nielaisun jälkeen. Suutuntuman on melko tukeva hieman aiemmin nautitun Suomenlinnan Ulrika Saisonin tapaan, mutta maltaista makeutta ei ole, vaan loppuveto on kuivempi ja olut nousee sen myötä ylimpään kategoriaan, vaikka ei niitä todellisia huippuja aivan haastakaan. Tämän erinomaisen juotavuuden takana lienee oluessa käytetty sokeri, jota ei kannattaisi belgityylisissä ollenkaan karsastaa. Hiivahan käyttää sokerin kokonaan pois ja sen kautta oluen suutuntumasta tulee kuivempi kuin samanvahvuisesta täysmaltaisesta. Tää oli sellainen ”erinomaisen perushyvä” saison, ei loista missään yksittäisessä osa-alueessa, mutta toimii kokonaisuutena todella hyvin.

18 on täynnä ja fiilispohjaisessa nyt kuusi hienoa olutta ylimmässä kategoriassa, yhdeksän varsin kelvollista juomaa keskimmäisessä ja alimmassa kaksi vähän kehnompaa. Lisäksi ollaan saatu yksi spesiaali yli-ikäinenkin maistettavaksi. Hyvä meininki!

Fiilispohjainen ranking

Lefebvre Saison 1900

Varsin jees:
Blaugies Saison d'Epeautre
Suomenlinnan Ulrika Saison

Vähän kehnommat:

Spesiaalit:  

Saisonkesä 2019: Hof ten Dormaal / St. Feuillien / De Dolle

0 kommenttia
 
Ja taas mennään. Uusi hallituspohja alkaa muotoutumaan ja ainakin alkoholipoliittinen alamäki jo häämöttää, joten nyt on korkea aika tykittää lisää saisonia suoneen. Viimeksi päästiin kokonaislukemaan 12 kpl ja nyt kolme lisää.

Hof ten Dormaal Saison
5,5% | Vesi, ohramallas, vehnä, humala, sokeri, hiiva



Melko kirkas, kultainen ja vaahdoltaan hetkisen kestävä olut. Maltainen tuoksu ei oikein nouse siivilleen. Omenaisuutta ja hunajaa on, mutta jotenkin valjusti, eikä hiivasta tunnu irronneen oikein kunnolla mitään ”saisonmaisuutta”. Maussa sama toistuu, päämakuina on omenaisuutta ja aivan tarpeettoman runsasta maltaan makeutta. Loppuvetoon kertyy sentään katkeroa ja jonkin verran mausteista purentaa, muuten olisi ollut ihan omppupomppua. Don’t hassle with the hof, niin kuin sanotaan - tervemenoa suoraan Bryggeri Saisonin kaveriksi alakertaan.

St Feuillien Saison
6,5% | Sisältää ohramallasta ja lakritsia | Kuivahumaloitu



Oranssihtava, vaahdoltaan ikuinen olut. Tuoksu tarjoaa mukavan intensiivisesti sekä hedelmäisyyttä, että mausteisuutta. Saisonhiiva on ollut aktiivinen, eikä humalaakaan ole unohdettu. Lakritsi erottuu myös, mutta se olisi itselläni mennyt kyllä hiivan tuottamana käymisaromina läpi, ellen olisi etiketistä sitä lukenut käytetyn. Maku on niin ikään huippuluokkaa. Terävä heti aloituksesta jälkimaun tuntuvaan katkeruuteen asti. Hedelmäisyyttä on raikkaasti, pippurisuutta loppuun ja jälkimaussa lakritsia muun mausteisuuden joukossa. Terävyys tai sellainen tietynlainen iskevyys tässäkin huippusaisonissa on se viehättävin tekijä. Ihana juotavuus ja raikkaus alusta loppuun saakka. Mikään osa-alue ei kyykkää vaan kaikki on kohdillaan. Huippuunsa hiottu!

De Dolle Lichtervelds Blonde Extra
9% | Vesi, mallas, humala, hiiva



Blondean taas tarjolla ja nyt vieläpä extra-liitteellä ja näemmä extra-vahvanakin. En tilaillessa paljoa speksejä katsonut, sen kuin kliksuttelin koriin vaan, onhan kyse kuitenkin aina huikean De Dollen oluesta. Ja katsokaa nyt tuota kaulan rusettia, on se aina niin huikea. Idea rusettiin on saatu luultavasti ihan selvin päin. Kirkas kultainen olut ja jälleen ikuisella runsaalla vaahdolla. Tuoksu on tripelmäisesti hunajainen, hieman ”belgihedelmäinen”, mausteinen ja lämmin. Ei sellaista iskevää aromaattisuutta, vaan enemmänkin sellaista vahvuuden tukahduttamaa kuivattua hedelmäisyyttä. Suutuntuma on tässäkin kuiva, mutta runko kuitenkin ihmeellisesti kantaa vahvuuden melko hyvin. Duvelmaista juotavuutta, mutta pienellä lisälämmöllä, joka nyt ei Suomen toukokuussa (+6 astetta) välttämättä huonokaan asia ole. Maut ovat hyvin yksinkertaisia. Lähinnä viljaisuutta, pientä mausteisuutta, kuivattuja hedelmiä ja napakka katkero loppuun. Ei hullumpi blonde, mutta toki vahvuudestakin johtuen jo lähempänä tripeliä kuin saisonia. Keskikastiin. 

Se olisi 15 saisonia/farmhousea/blondea täynnä. Lisää ensi jaksossa!

Fiilispohjainen ranking

St. Feuillien Saison

Varsin jees:
De Dolle Lichtervelds Blonde Extra

Vähän kehnommat:
Hof ten Dormaal Saison 

Spesiaalit:  


Saisonkesä 2019: Moose On The Loose / La Rulles / Bryggeri Helsinki

0 kommenttia
 
Yhdeksän saisonia takana ja tusinaa lähdetään nyt hakemaan täyteen kahden kotimaisen saisonin ja yhden belgialaisen blondin kanssa. Porilaiselta Moose On The Looselta saatiin jo yksi saison ylimpään kategoriaan, La Rulles on aina huippu belgipanimo ja blonden tilasin vieläpä isossa pullossa ja Bryggeri Helsinki yleensä tekee laatuoluen tyylissä kuin tyylissä. Suomen kesä on lyhyt, joten lähdetääs maistelemaan...

Moose On The Loose Spruce Lee
5,5% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva, kuusenkerkkä


Porilaissaison kaatuu lasiin melko kirkkaana ja kultaisena. Tuoksusta lehahtaa heti kuusenkerkkäinen raikas metsäisyys, joka sopii varsin hyvin yhteen kevyen mausteisuuden ja hiivan tuottamien ”belgihedelmäisen päärynänkuorisien” esterien kanssa. Maltainen, jopa orastavasti ainakin saisonien mittapuulla makeahkokin alku kääntyy nopeasti kuivempaan suuntaan ja jälkivetoon kertyy kivasti katkeroakin. Kuusenkerkän metsäinen ja kevyesti kirpakkakin maku sopii hedelmäiseen kokonaisuuteen hyvin ja tekee tästä selkeästi omanlaisensa. Sellainen parhaiden saisonien tietty viimeinen iskevyys ja terävyys jää vähän vajaaksi, mutta kyllä tässä oikein mainion oluen äärellä ollaan. Varsin jees!

La Rulles Blonde
7,0% | Ohramallas, humala, sokerit, hiiva



Nyt siis siirrytään taas blonden, eikä saisonin pariin. Tyylit ovat kuitenkin lähellä toisiaan. Kirkas kultainen ja vaahdoltaan vitivalkoinen olut. Tuoksussa on raikkaasti ”belgihedelmää”, tuntuvasti ja jopa saisonmaisesti humalaa sekä mausteisuutta ja hieman hunajaisuutta. Tripeleitä nauttiessani huomasin, että ne joissa oli käytetty sokeria tai sokerisiirappia, olivat monesti hunajaisia - tässä on sitä samaa tuntua. Raikas ja miellyttävä tuoksu. Makukin on todella hyvä, joskin tyypillisiä saisoneita selvästi pehmeämpi ja lempeämpi. Mausteita löytyy ja katkero on miellyttävällä tasolla, mutta saisoneista poiketen hunajaista makeuttakin hiipii kehiin ja jälkimaun purenta on lempeä. Mahtava olut kyllä. Taas yksi sellainen, jota voisi autiolla saarella juoda ainiaan - ei yhtään mitään epämiellyttävää mukana, vaan kokonaisuus on kauttaaltaan timanttia. Kunnon saisonit ovat toki iskevämpiä, mutta tässä on silti ”sitä jotain”. Ylimpään kategoriaan ilman muuta. Timanttinen blonde, jossa saisonmaisiakin piirteitä.

Bryggeri Saison
5,5% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, humala
 

Kirkas, punertavan kuparinen ja vaahdoltaan niukka olut. Tuoksu karamellisuus ja hienoinen toffeisuus sekä marjaisuus ei tuo saisonia mieleen - ainakaan niin kuin minä asiaa tunnen. Yllättävän pliisukin tuoksu on tyylistä riippumatta, vaikka kyseessä on kuitenkin 5,5% olut. Maku on niin ikään surkea. Makeahkoa maltaisuutta, ei saisonhiivan tykitystä, ei humalaa, ei juurikaan edes hiilihappoja. Kuin amber ale, mutta kehno sellaisenakin. Loppuvedossa on hieman yrttistä mausteisuutta ja pikkuisen kutittelemassa käyvää katkeruutta, mutta ei kuitenkaan edes merkittävää jälkimakua. Yksinkertaisesti huono saison ja huono olut. Vastaavaa rimanalitusta ei ole Bryggeri Helsingiltä aiemmin tullut vastaan. Korkeat odotukset ja todella odottamaton lopputulos latistavat tunnelmaa entisestään. Alimpaan kategoriaan, siitä ei ole kysymystäkään.

Fiilispohjainen ranking

La Rulles Blonde

Varsin jees:
De Dochter van de Korenaar Noblesse Extra-Ordinaire
Moose On The Loose Spruce Lee 

Vähän kehnommat:
Bryggeri Helsinki Saison

Spesiaalit:  
Linden Pi.La 2016 (wanha)