Linden Brewery 5 Vuotta Juhlaolut Farmhouse Ale

0 kommenttia
 
Aika juoksee niin nopeasti että raumalainen paikallispanimomme Linden Brewery täyttää jo viisi vuotta. Jututin olutmestari Lindeniä samana päivänä kun panimo sai viralliset luvat syyskuussa 2016 eikä siitä vielä niin pitkä aika tunnu olevan. Panimon rakentaminen oli aloitettu jo toukokuussa 2016, eli viisi vuotta on nyt jo täynnä. Korkeasta tasostaan niin laadun kuin hiotun reseptiikankin puolesta tunnetuksi tullut panimo ei juhlaoluen tapauksessakaan mene sieltä missä aita on matalin. Isoon pulloon korkilla suljettu olut huokuu panimon alkuajoilta tutun Pi.La farmhouse alen henkeä, mutta reseptiä on muokattu vahvempaan suuntaan. Alkoholipitoisuus on nyt oluttyylille ominainen 7,5%. Mallaspohjassa on ohramaltaan (Pilsner, Vienna) lisäksi vehnämallasta ja humalapuolella Sorachi Ace on saanut kaverikseen Citran. Oluen pääasialliset aromit tulevat kuitenkin edelleen belgihiivan (Safale BE-134 Belgian Saison) tuottamista käymisestereistä ja juhlavat hiilihapot jälkikäytetään pullossa shampanjahiivalla. Tämähän on niin spekseiltään kuin pakkaukseltaan (isot belgit!) aivan kuin blogistin päiväunista repäisty, mutta ei tätä kuitenkaan minua varten ole tehty - tekijällä vaan sattuu olemaan samansuuntainen maku ja hyvä niin. 

Linden 5 Vuotta Juhlaolut
Farmhouse ale | 7,5% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, humala, hiiva


 
 
Korkki on kuulemma tosi tiukka ja sen avaamiseen sain sellaiset vinkit, että kannattaa pistää korkki ensin poikki puukolla ja avata sitten korkinavaajalla. Tämä metodi toimikin hyvin ja pullo aukesi iloisen poksahduksen saattelemana. Tavara pysyy kuitenkin säyseästi pullossa, ”savuaa” vain suuaukolla. Väriltään juhlaolut on utuisen oranssinen ja vaahtoaa runsaasti. Rauhallisellakin kaadolla saa tiheäkuplaisen kumpuilevan ja painovoimaa uhmaavan vaahdon aikaiseksi. Näin sen pitää ollakin kun pullossa jälkikäytetään aitoon tapaan. Tuoksussa minulle ensimmäisenä nousee esiin mausteiset ja päärynänkuorimaiset saisonhiivan käymisesterit ja sen jälkeen varsin voimakkaana myös Sorachi Acen sitruunaruohoinen ja limemäinen aromikkuus. Humalalajikkeesta ei voi erehtyä ja myös sen pohjana toimineen panimon alkuajoilta tutun Pi.La farmhouse alen henki on sen myötä tässä vahvasti mukana. Raikas ja kunnolla aidon belgimäinen saisonin tuntu tuoksussa. Olut on suussa kuiva, mutta täysmaltaisena ei kuitenkaan rutikuiva vaan runkoakin on sopivasti. Täytyykin olla, että vahvuus, katkeruus ja runsaat hiilihapot saavat edes hieman vastakaikua makeasta. Erittäin onnistunut ja juhlava suutuntuma. Katkeruus jatkuu pitkälle jälkimakuun mausteisena ja edelleen humalien hedelmäisiä kaikuja heijastellen. Oluen päämaut tulevat tässä ehdottomasti hiivan käymisestereistä ja humalista. Hiivasta belgioluille ominaista pirskahtelevan päärynäistä hedelmäisyyttä ja miltei jopa pippurista mausteisuutta. Humalista taas se Sorachi Acen tunnistettava sitruunaruohoisuus ja limemäisyys on koholla ja ehkä siitä sitä tilliäkin hieman esiin saa. Citra jää Sorachin jalkoihin ainakin minun suussani, mutta kyllä herukkaisuuttakin löytää jos etsii. On sitten niin todella hyvää. Kevyempi Pi.La maistui aiemmin hyvin ja tämä kun vielä nostaa vahvuuden ja sitä kautta maun intensiteetin sekä suutuntuman jykevyyden sinne kunnon lukemiin niin onhan siinä voittava kombinaatio. Tämä pullo oli saatu, mutta näyttää siltä että Harri saa vetää ostohousujakin jalkaan kunhan pullot saadaan panimon myymälään julki.

Tätä on tehty kuulemani mukaan sellainen n. 600 pullon erä ja pääasiallinen myyntipaikka on panimon oma myymälä. Joihinkin ravintoloihinkin olutta voi mennä, mutta muualta ei tätä erää tule saamaan. Se on edelleen se alkoholipoliittinen realiteetti tässä maassa.

Reittausblogi onnittelee ja kiittää Linden Breweryä ja Mikko Lindeniä menneistä viidestä vuodesta ja toivottaa isosti onnea tulevaan!

AI Brew - Oppiva olut 1.0

0 kommenttia
 
Nyt maistossa taas vähän spessumpaa olutta. AI Brew on olut, jonka resepti kehittyy tekoälyn voimin oluesta saadun palautteen perusteella. Minä sain näytteeksi kaksi tölkkiä tätä oluen ensimmäistä versiota, versionumeroa 1.00. Olut on tyyliltään american session ipa ja tämä ensimmäinen versio perustuu  noin 150:een arvosteltuun American IPA -tyyliseen reseptiin. Ensimmäisen version reseptiikassa on ohramaltaan lisäksi vehnämallasta ja ainoaksi humalalajikkeeksi on valikoitunut Simcoe. Vahvuutta kauppamaksimi 5,5%. Olut on pantu Lohjalla UG Breweryllä. 

Jatkossa reseptiikka siis kehittyy oluesta annetun palautteen perusteella tekoälyn voimin. Palaute annetaan osoitteessa aibrew.fi ja palautteen antamista varten tarvitaan tölkissä oleva koodi, joten ihan muuten vaan ei voi mennä trollailemaan. Arviointisivustolle pääsee myös lukemalla tölkissä olevan QR-koodin. 

Maistetaanpa siis ensimmäinen tölkki ja arvioidaan sen jälkeen sivustolle niin nähdään minkälaiset systeemit on luotu. 




AI Brew - Oppiva olut v1.00
5,5% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, humala (Simcoe), hiiva

Lasiin kaatuu utuisen kultaoranssi olut, joka vaahtoaa kuohkean runsaasti. Tuoksussa Simcoe-humalan sitrusta ja havuista mäntyisyyttä varsin hyvällä intensiteetillä ja raikkaudella. Mallaspuoli on riittävän vaalea, ei juurikaan karamellisen oloinen, mutta tuntuu varsin runsaan vehnäiseltä. Humalapuolella hieman mentholimaista pellettisyyttä, joka kertoo runsaasta humaloinnista, mutta sitä voi pitää myös pienenä tyylivirheenä. Tämä pellettisyys tosin tuli mukaan vasta kun kaadoin tölkin pohjia myöden lasiin ja hieman sakkaa tuli mukana. Katkerotaso on hyvä, sanoisin että hyvinkin riittävä. Sitruspuoli korostuu humaloinnissa ja havuisuutta on myös. Raikas ja kokonaisuutena hyvä olut tyylissään - heti siis jo ensimmäisessä versiossa tekoälyn saattelemana. 

Siirrytään sitten arviointisivustolle puhelimella. Tölkkikoodin jälkeen sivusto kysyy ensin yleisarvosanaa asteikolla 1-5 ja sen jälkeen nautintatilannetta. Annoin 4/5 ja ilmoitin oluen nautitun rauhassa maistellen. Arvioinnin voi jättää tähän tai jatkaa tarkempiin kysymyksiin. Itse vedän tietysti päätyyn asti. Seuraavassa vaiheessa oluen ominaisuuksille voi antaa plussaa tai miinusta parin pykälän verran. Maku, juotavuus ja humalointi olivat minun mielestä yhden plussan arvoisia. Seuraavaksi pystyy kuvailemaan olutta täppäämällä valmiita vaihtoehtoja. Täppäsin hedelmäisen, sitruksisen ja havuisen. Seuraavassa vaiheessa annetaan konkreettisia parannusehdotuksia, joihin vastailin vähän tylsästi että kaikkea oli sopivasti, mutta kun se siltä tuntui niin mennään näillä. Vapaa sana kenttään sai sitten laittaa kommenttia ja siinä kehaisin erityisesti katkerohumalointia ja mainitsin että aromihumaloinnin taso on hyvä, mutta antia voisi monipuolistaa käyttämällä useampaa eri humalalajiketta. Sen jälkeen homma oli maalissa ja maistelija sai kiitokset. No, kiitos vaan itsellenne tekoäly, ei tämä työltä tuntunut. 
 

 

Noin viikkoa myöhemmin toisen tölkin maisto. Olosuhteet suhteellisen samat eli rauhaksiin ulkona nauttien. Varovasti kaadoin tällä kertaa ja jätin mahdolliset pohjasakat tölkkiin. Erinomaisen raikas ja katkeroinniltaan tosi onnistunut eli riittävästi potkua. Humalien aromipuolestakin olen edelleen samaa mieltä, eli varsin yksipuolisen sitrusmainen ja hieman havuinen tämä on. Monipuolisempi kattaus saataisiin lisäämällä muitakin humalalajikkeita kuin Simcoea, mutta tekisikö se oluesta välttämättä paremman niin sitä en osaa sanoa. Kyllä tämä kokonaisuutena oikein hyvä olut on jo nyt. Toivon vaan, ettei reittauskansa nyt vaadi vähemmän katkeraa ja sameampaa seuraavaan versioon. Seuraan mielenkiinnolla miten projekti jatkuu ja jos kaupoissa olutta näkyy niin osallistun ”ihmiskokeeseen” mieluusti tulevaisuudessakin.

Katsotaan nähdäänkö jatkossa myös muun tyylisiä oluita, joilla olisi myös omat kehitysversionsa. Varmaan riippuu pitkälti siitä miten homma lähtee vetämään tällä ensimmäisellä oluella. Oluen mausta ja laadusta se ei mielestäni ainakaan jää kiinni. Tosi hyvää oli jo ekassa versiossa.

Oluet saatu AI Brew:ltä. 

Mikkellerin alkoholittomat Weird Weather (NEIPA) ja Henry Gose Lightly (Gose)

0 kommenttia
 
Sitten maistoon savonlinnalaisen Olaf Brewingin maahantuomia Mikkellereitä. Tällä kertaa maistelen alkoholittomat Weird Weather ja Henry Gose Lightlyn. Weird Weather on alkoholittomana harvemmin esiintyvää NEIPA tyyliä ja Henry Gose Lightly kuten nimestäkin saattaisi päätellä on gose, eli hieman hapan ja suolainen alunperin Saksan Goslarista lähtöisin oleva oluttyyli.
 
Mikkeller Weird Weather (New England Style Non-Alcoholic India Pale Ale) 
0,3% | Vesi, ohramallas, kaurahiutale, ruismallas, humala, hiiva 
 
Kellertävä ja utuinen olut kestävällä vaahdolla. Tuoksu aika hentoinen, hieman sellainen viinikumikarkkinen ja sitruunainen. Trooppista hedelmää hieman, mutta ei ”aidosti”, vaan jotenkin purukumimaisesti. Olut on suussa hyvin kevyt, mutta ihan miellyttävän makuinen. Humalaisuus tulee nyt tuoksua paremmin tai aidommin esiin hieman herukkaisena ja hedelmäisenä. Katkeroa on sen verran että loppuveto pysyy pois vetiseltä puolelta ja kokonaisuus sen ansiosta toimii. Ei hullumpi, mutta kyllä humala tulee selvästi paremmin esiin niissä joissa on edes se 2,8% alkoholia (ns. micro-IPAt), en sitten tarkkaan tiedä mistä moinen johtuu. Varmaankin alkoholin poistamisprosessissa tapahtuu jotain.
 
Mikkeller Henry Gose Lightly
0,3% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, korianteri, suola, hiiva 
 
 
Kirkas kullankeltainen olut, jonka vaahto on kirkkaan valkoinen. Tuoksussa on hapokkuutta, sitruksisuutta ja raikasta korianteria. Oluen kevyt hapokkuus supistaa hieman suuta kielen päälle laskeutuessaan ja raikkaan hedelmäisen keskivaiheen myötä siirrytään hieman suolaiseen loppuun. Jälkimaku katoaa nopeasti, mutta muuten on oikein raikas ja maukas olut. Alkoholiprosenttia tai pikemminkin sen puutetta ei tällaisessa oluessa niinkään huomaa. Maukas ja oikein sellainen kunnon janonsammuttaja!
 
Näistä kahdesta siis gose parempi, vaikka kyllä neipaakin paremman puutteessa nautiskelee - ja olihan se paras alkoholiton neipa jota olen toistaiseksi maistanut. Toki myös ensimmäinen. 
 
Arvioidut oluet saatu maahantuojalta. 

Nokian Panimon Micro Wehnä ja Kesähetki Summer Lager

0 kommenttia
 

Suomen toiseksi suurin pienpanimo Nokian Panimo lähetti kevään uutuuksia maistettavaksi. Arvioin tässä uuden Micro Wehnän ja tuunatulla reseptillä tänä vuonna uudelleen tulevan Kesähetki Summer Lagerin. Kolmas uutuus on Keisari Radler Dry Lemon, mieto oluen ja virvoitusjuoman sekoitus, jonka maistelen sitten myöhemmin. 

Keisari Micro Wehnä
2,8% | Maltaat: Vehnä, Pilsner, Dextriini, Carawheat, Chocowheat | Humalat: Magnum, Sabro

Nokian Elowehnä oli yksi ensimmäisiä kotimaisia laajan jakelun vehnäoluita ja on edelleen kehissä ja voi hyvin. Olen seurannut Elowehnän vointia melkein viikoittain. Se on helppoa kun lähikaupan kylmäkaapista irtoaa tölkki alle kahden euron hintaa - ja hyvältä maistuu, hyvää perusvehnää. Vertaillaanpa nyt siis tavallaan tätä uutta Micro Wehnää Elowehnään, vaikka en oluita tässä rinnakkain maistakaan eikä vertailun tarkoituksena ole selvittää näiden oluiden keskinäistä paremmuutta, vaan välittää teille jonkinlainen kuva siitä miten Micro Wehnä tähän tunnettuun isoveljeensä vertautuu.
 
Lasiin kaatuu Elowehnää selvästi tummempi tulkinta. Valoa vasten rusehtavan värinen ja vaahdoltaan runsas vehnis. Tuoksussa mallaspohjasta nousee esiin hienoisesti toffeeta ja paahteisuutta, mutta pääaromit tulevat tietysti vehnähiivan käymisestereistä, jotka ovat tässä raikkaan neilikkaisia ja purukumimaisia. Myös hentoa banaanisuutta löytyy. Olut on suussa kohtalaisen täyteläinen, ei niin suuntäyttävän kuohkea kuin tuhdimmat vehnät, mutta mukavasti pyöreyttä kuitenkin löytyy - varsinkin prosentteihin nähden. Katkeroa nousee loppumakuun erittäinkin ronskisti, hieman yllättäen, mutta onhan tässä tölkin mukaan mukavat 32 katkerot ilmaisevaa EBU-yksikköä. Mausta löytyy vehnähiivan aromit tietysti keihäänkärkenä, mutta myös hieman tummasävyinen vehnämaltaisuus ja lopussa jopa mausteiseksi vetävä humalaisuus maistuu. On kyllä ryhdikäs olut vahvuisekseen, eikä tosiaan mikään Elowehnän pikkuversio vaan seisoo omilla jaloillaan ollen makumaailmaltaan tummempi ja katkerampi. Tykkäsin!

Keisari Kesähetki Summer Lager
4,2% | Vesi, ohramallas, humala (Magnum, Citra, Waimea, Nelson Sauvin, Amarillo), hiiva
 
Kesähetkeä maistelin viimeksi aika tarkkaan vuosi sitten kun Nokialta tipahti samaan tapaan näytepakkaus maistettavaksi. Hieman hellesin tyyliseksi hieman hedelmäiseksi lageriksi silloin niputin ja aikalailla unohduksiin olut sen jälkeen jäi. Nyt tähän vuoteen reseptiä on kuitenkin tuunattu saatekirjeen mukaan tukevammalla rungolla ja lisäämällä humalien katkeroita, aromia sekä hedelmäisyyttä. 


Kirkas kullankeltainen olut, jonka vaahdosta rakentuu tiheät pitsikuviot lasin reunoille. Tuoksussa on raikasta hedelmäistä humalaisuutta, joka liikehtii sitrusvetoisesti, mutta omaa myös herukkaisia ja hivenen havuisiakin piirteitä. On selkeästi iskevämpi kuin vuoden takainen versiointi! Pehmeän maltainen alkumaku johdattelee kuivempaan ja sopivasti katkeraan lopetukseen sekä aina pitkään edelleen hedelmäiseen jälkimakuun. Muistikuvieni perusteella edellinen versio oli lähempänä peruslageria, mutta tässähän on nyt todella aromaattinen humalaisuus. Sitrushedelmiä ja hieman pehmeämpää mangoisuutta ja passionhedelmäisyyttä löytyy heti alkumausta lähtien. Puhdas mallaspohja ja neutraali lagerkäyminen päästävät humalat hienosti esiin ja mallaspohja kantaa prosenttien vähyydestä huolimatta kokonaisuuden hyvin. Selkeä parannus edelliseen versioon, omaan makuuni nyt ainakin. Nyt on makuu!