Olutarvio: Suomenlinnan Zander Stout

0 kommenttia
 

Zander Stout

Panimo: Suomenlinnan Panimo, Suomenlinna ja Vantaa
Oluttyyli: Stout
Alkoholipitoisuus: 8,0%
Saatavuus: Alko (6,07€ / 0,5l)

Suomenlinna lähestyy Alkon handjob-viikkoja (kiitos Tuopin Ääressä tästä termistä) jälleen Zander nimisellä oluella. Vuonna 2013 heiltä tuli mainio Zander Winter Ale (9-/10) ja nyt siis Zander Stout. Kyseessä on kasiprossainen ja kaikkien ennakkotietojen mukaan ns. perusstout. Siitä syystä tämä ei hieman epäseksikkäänä kuulunut alkuperäiseen ostoslistaani, mutta muutin sitten mieltäni, kun näin oluen saaneen ainoana kattauksen oluena täydet viisi tähteä Helsingin Sanomien testissä. Hinta vaikuttaa kovalta, mutta itseasiassa puolen litran leka kuuluu litrahinnaltaan miltei kattaukseen halvimpiin. Ohramaltaan lisäksi mukana on kauraa ja ruistakin.


Syvän mustaa olutta, joka ylle rakentuu tiivis tiheäkuplainen beigevivahteinen vaahto. Tuoksu on kyllä hyvä - siinä on paahteisuutta, sukulakua, kermakahvia ja aavistuksen sitruksinen humalaisuus. Vahvuus tekee tuoksuun hyvän intensiteetin. Runsas ja rehellinen - kyllä, se on hyvä kuvaus. Maku on kauraisen pehmeä ja sopivan täyteläinen, mutta ei kuitenkaan turhan makea. Tasapainoisen paahteinen ja suklainen tuntuma. Loppumaussa on aavistus ruista ja kaunis suolainen loppuliuku. Katkeruutta on tuntuvasti ja se pelaa hyvin yhteen pehmeän mallasrungon kanssa - alussa pehmeää, lopussa asiallisesti kuivuvaa ja purevaa. Rahtusen lämmittää, mutta muuten alkoholi on piilossa niin tuoksussa kuin maussakin. Epäseksikästä stouttia äärimmäisen tasapainoisesti, laadukkaasti ja nautittavasti, mutta myös ennalta-arvattavasti - se voi joillekin olla miinus ja joillekin ei. Itse kyllä tykkäsin!

Yhteenveto

Runsasmakuinen stout
ARVOSANA: 8½

Kotiolutta: The Brewery of the Crypt Dweller Miami Weiss

0 kommenttia
 
Hämeenlinnan sahtialueilta ponnistava kotipanimo The Brewery of the Crypt Dweller lähestyi mittavalla maistelusetillä, josta seuraavaksi maistoon vehnäolut Miami Weiss. Kotipanimon kattiloiden ääressä häärää nimimerkki Ville Vuorinen, jonka saatesanat kertovat seuraavaa:
The Brewery of the Crypt Dweller on 'virallisesti' perustettu vuonna 2015 loppupuolella, jolloin avasin kotipanimolle facebookiin sivut. Nimi on tietynlainen korni tribuutti B-luokan kauhuelokuville ja metallin eri alagenreille. Näitä teemoja koitan monipuolisesti viljellä etiketteihin. Miami Weiss on pieni poikkeus, sillä siinä kumarretaan yleisesti 80-luvun meiningille sekä ehkä pieni kumarrus myös synthwaven suuntaan. Paneskelua on tullut harrastettua muistaakseni vuodesta 2012. Pari kolme ekaa satsia tein uutteista, mutta sen jälkeen siirryin täysmäskäykseen. Viimeiset kaksi vuotta on ollut aika tohina päällä, mutta sitä ennen tein hieman rennommalla otteella.
Välineinä mulla on nykyään 38,5 litrainen hanallinen termoastia mäskäykseen ja 30 litran alumiinikattila keittoon plus kaikkea pientä sälää siihen päälle. Varsin manuaalista meininkiä siis vielä toistaiseksi. Olen rakentamassa automaattista Grainfather/Braumeister-kopiota, mutta muut harrastukset ovat vaatineet sen verran aikaa, että rakentaminen on vasta alkupuolella vaikka välineitä on haalittu jo parin vuoden ajan kasaan. Mutta manuaalivehkeet toimivat mukavasti ja prosessi on melko helppo kun toistoja on tullut niin eipä ole kiirettä rakennella.
Saatteessa kerrotaan oluesta seuraavaa:
Sanaleikki tässäkin oluen nimessä. Ei varmaankaan tarvitse mainita mistä. Idea oli hakea sellaista kesäistä meininkiä nimeen, joka kuitenkin kumartaisi syvään 80-luvulle. Olut itsessään on varsin perus hefe. Pikkuisen banskua ja korkeat hiilihapot.
 Speksit:

Miami Weiss
Hefeweizen, 5.0%, 11 IBU, 8.5 EBC

Maltaat: Vehnä, Pilsner
Humalat: Tradion



Pullo suhahtaa avataessa iloisen reilusti, mutta tavara pysyy aloillaan. Hiilihappoja pitäisikin olla reilusti. Ilman hiivoja kirkas ja hiivoilla toki asianmukaisen samea vehnä, joka rakentaa vehnikselle tyypillisen runsaan vaahtokukan. Niinkin runsaan, että kuvassa näkyvä kaato hieman epäonnistui. Ei se aina onnistu konkariltakaan. Tuoksu on pehmeän banaanimainen, vehnäisen hiivaleipäinen ja aavistuksen kukkainen. Ei mitään kikkailua, vaan konstailematon ja aito vehniksen tuoksu. Hyvä runsaus tuoksussa, ei vaikuta pliisulta ja herättää odotuksia. Maku on myös hyvä, enemmän happaman vehnäinen kuin tuoksu antoi odottaa, mutta yhtä lailla banaaninen ja toki tyylille ominaisesti myös neilikkainen. Hiilihapot jyräävät parilla ensimmäisellä hörpyllä jopa limonadimaisesti ja tuntuvat peittävän makua pistelevyytensä alle. Lasia pyörittelemällä ne kuitenkin asettuvat paremmin itselleni sopivalle tasolle. Mitäs tätä nyt enempää analysoimaan - tämä on laadukas ja maukas perusvehnis. Kohtalaisen hyvät banaanit, hyvä raikkaus ja hyvässä iskussa. Vehnisfanille, kuten mulle, erittäin bueno!

Kotiolutta: Tampereen Insinööripanimo Ursus Arctos Brown Ale

0 kommenttia
 
Tampereen Insinööripanimon Villen, Anssin ja Jaakon Ursus Arctos ei ole mikään Porin Karhu, vaan enemmän sitä täyttä olutta, vahva, mutta lempeä - lupailee näyttävä etiketti. Olut on kuusenkerkällä maustettu Brown Ale. Tarkat speksit:

Ursus Arctos
Brown Ale, 6,1%, 32 IBU, 49 EBC

Maltaat: Pale Ale, Vehnä, Ruis, Kaurahiutale, Crystal Rye (Thomas Fawcett), Amber (Thomas Fawcett), Chocolate Wheat (Weyermann)
Humalat: Amarillo & Palisade
Hiiva: US-05
Lisäksi mausteena kuusenkerkkää ja kirkasteena Irish moss.

"Kuusenkerkällä tuunattu Brown Ale ja se myös maistuu. Kuusenkerkkää heitettiin sekaan huuhtelun yhteydessä, keiton lopulla ja "kuivahumalana". Kuusenkerkkää meni yhteensä puoli kiloa noin 15 litran satsiin."

Tummanpuhuva, miltei musta nalle kaatuu lasiin. Vaahtoa muodostuu runsaasti ja se on hieman mokkavivahteista. Tuoksussa on jännää raikasta "sitrusmaista metsäisyyttä" - hedelmäisten humalien ja kuusenkerkän yhteisvaikutus tuntuu heti. Taustalla vaikuttaa rukiisen limppuisaa maltaisuutta ja hieman tupakansavuista paahteisuutta. Oluen lämmettyä tuoksu saa maanläheisiä turpeisiakin sävyjä, samalla kun sitrusmaisuus heikkenee. Olut alkaa hieman porterimaisen paahteisena ja rukiin sävyttämänä. Keskivaiheilla mukaan tulee yrttisiä sävyjä kuusenkerkän havuisuuden ja öljyisyyden noustessa esiin ja loppuvedossa koetaan pieni sitruspiikki, jonka jälkeen metsäinen tuntu ottaa jälleen vallan pitkässä jälkimaussa. Suuhun jää öljyinen kuorrute nielaisun jälkeen - samankaltainen tuntuma tulee, jos oluessa käyttää runsaasti neulasia. Mallasrunko jää vähän ohueksi omaan makuuni, eikä tunnu antavan runsaalle kerkän ja humalan aromikkuudelle ihan riittävästi taustatukea. Muuta moitittavaa ei sitten juuri olekaan. Aluksi oluen ollessa tyylille hieman turhan kylmä, olin sitä mieltä, ettei sitruksen ja kerkän yhteispeli oikein toimi, mutta oluen lämmettyä kerkkä sai enemmän yrttistä otetta ja homma alkoi toimimaan paremmin. Silti jokin perinteisempi miedomman yrttinen aromihumala voisi ehkä toimia tässä yhteydessä paremmin. Se pitää kyllä sanoa, että etiketti ja oluen maku peilaavat nyt erittäin hyvin toisiaan. Metsän kuningas ja metsäinen olut, hienoa! Mitään näin kuusenkerkkäistä en olekaan aiemmin maistanut, joten siitä pointsit myös.

Kotiolutta: Raita versioi Reittausblogi Oat Pale Alen

1 kommenttia
 
Julkaisin viime kesäkuussa blogissa mainion Oat Pale Alen reseptin, josta en olekaan vielä aiemmin päässyt kenenkään muun versiointia maistamaan. Nyt sellaisen kuitenkin tarjoaa uusikaupunkilainen Petri Raita, jolta sain pullon viime lauantaina Rauman kotipanijoiden maisteluillan yhteydessä. Itse en pystynyt maisteluiltaan jäämään, mutta kävin kuitenkin viemässä pojille tekemääni vehnäolutta ja sahtia, samalla saaden kotikuormaankin muutamia maisteltavia. 

Nopeasti siinä muutama sana vaihdettiin ja Petri totesi muokanneensa reseptiä hieman, mutta ei käyty läpi miten. Nyt sitten maistelemaan ja yritän tässä bongailla, josko jotain olennaista on muuttunut. Itse olen maistanut omaa versiotani viimeksi viime kesänä, joten muistikuvat tietysti on mitä on. Se tästä on jäänyt mieleen, että runsaasti aromi- ja kuivahumaloinnissa käytetty brittiläinen Boadicea lajike hurmasi hedelmäisellä maullaan ja kauramaltaan käyttö loi mukavan pehmeän mallaspedin. En ole tältä tekijältä olutta aiemmin maistanutkaan, joten nyt tsekataan samalla Petrin prosessin kunto.

Alkuperäinen reseptini, joka löytyy myös täältä.

Oat Pale Ale
Pale Ale

Speksit:
Original Gravity (OG):    1.054  (°P): 13.3
Final Gravity (FG):       1.010  (°P): 2.6
Alcohol by Volume (ABV):  5.80 %
Colour (SRM):             7.6   (EBC): 15.0
Bitterness (IBU):         45.8   (Average)
Boil Time (Minutes):      60

Maltaat:
73% Viking Sahtimallas
20% Thomas Fawcett Oat Malt
7% Viking Cara Pale

Humalointi:
Boadicea Pellet (7.1% Alpha) @ 30 Minutes (Boil)
1.1g/L  Cascade Pellet (4.8% Alpha) @ 30 Minutes (Boil)
1.1 g/L Boadicea Pellet (7.1% Alpha) @ 15 Minutes (Boil)
1.1 g/L Cascade Pellet (7.8% Alpha) @ 15 Minutes (Boil)
1.1 g/L Boadicea Pellet (7.1% Alpha) @ 5 Minutes (Boil)
1.1 g/L Cascade Pellet (4.8% Alpha) @ 5 Minutes (Boil)
1.1 g/L Boadicea Pellet (7.1% Alpha) @ 0 Minutes (Boil)
1.1 g/L Cascade Pellet (4.8% Alpha) @ 0 Minutes (Boil)
2.9 g/L Boadicea Pellet (7.1% Alpha) @ 5 Days (Dry Hop)
2.1 g/L Cascade Pellet (7.8% Alpha) @ 5 Days (Dry Hop)

Mäskäys:
75 minuutin yksivaiheinen mäskäys @ 66°C

Käyminen:
Hiivana Safale US-05 kuivahiiva ja käymislämpötilana 20 astetta tai alle. Annetaan käydä loppuun (~10vrk), lisätään kuivahumalat pönttöön viideksi vuorokaudeksi ja sen jälkeen pullotellaan. Jälkikäymissokeria oman maun mukaan, itse käytin maltillisesti 4g / litra. 


Kaunis oranssihtavan kultainen väri ja hyvä kirkkaus. Vaahtoa muodostuu varsin pirteästi oluen ylle. Aiaiai, nyt on hedelmää tuoksussa. Löytyy kukkaisen sitrusmaista ja hunajaisen mesimäistä otetta sekä raikasta hedelmänkuorimaista tuntumaa. Hitunen saippuaisuuttakin. Alan heti epäilemään tuunausta sitruunankuorilla tai vastaavilla - niin terävän hedelmäinen ja huikean raikas tuoksu on. Varsin tuorettakin lienee. Lasketaanpa nektaria kielelle. Maku on terävämpi kuin alkuperäisessä ja jälleen varsin iskevän sitrusmaiseen tapaan. Jälkimaussa myös karvautta, jota esiintyy hedelmänkuorien valkoisessa sisäosassa. Edelleen olen sitä mieltä, että maustetta lienee matkassa, mutta liekö sittenkin greippiä ja voisiko kuorien lisäksi olla jopa ihan hedelmääkin? Niin aidosti karvas purenta läpi tulee. Alkuperäisolueni pehmeän hedelmäinen ideologia katoaa tässä terävyyden ja greipin karvauden alle, mutta ei se oluesta huonoa tee, täysin erilaisen vain. Alkumaussa maistuu mallaskin vaaleana ja aavistuksen keksimäisenä, mutta hedelmävyöry peittää sen melko nopeasti. Siwan hedelmäosastoa käydään aika huolella läpi, mutta sitruspuoleen painottuen. Runko on hyvä ja hiilihappotaso varsin kohtuullisena itselleni mieleinen. Laatutasossa ei moitittavaa. Loppumaun miltei ylitsevuotavan greippimäinen karvaus on minulle hieman liikaa ja alkaa lasin keskivaiheen jälkeen jo tökkimään.

Nyt jään odottelemaan tekijän kommenttia ja toivon että tässä olisi jotain fruittia edes sekaan laitettu, etten ihan kujalla ollut...

Kiitokset Petrille oluesta. Maisteluun jossain vaiheessa myös miehen tummempi taidonnäyte porterin muodossa.