Bändiolut: Blonde Viking Turmion Kätilöiden DISCOAPA ...ja niinhän minä discoankin!

0 kommenttia
 

DISCOAPA

Panimo: Blonde Viking / Iso-Kallan Panimo, Kuopio
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,5%
Saatavuus: Kaupat (Ostopaikka: Citymarket, Rauma)

Kuopiolainen vuonna 2017 perustettu Blonde Viking on niin sanottu kiertolaispanimo, eli panimo ilman omaa panimoa. Toistaiseksi kaikki Blonde Vikingin oluet on valmistettu kuopiolaisessa Iso-Kallan Panimossa. Iso-Kalla itseasiassa vastasi Turmion Kätilöiden aiemmin lanseeraamasta Pimeyden Morsian imperial stoutista, joten tuttu panimo on taas asialla. DISCOAPA on siis jo toinen yhtyeen nimissä julkaistu mallasjuoma ja kun aiemmin liikuttiin sysimustissa tunnelmissa, niin nyt on vaaleampaa ja letkeämpää meininkiä luvassa. Oluen ainesosaluettelo kertoo ohramaltaiden lisäksi mäskiin laitetun ruismallasta ja lisäksi mausteena on käytetty mansikkaa ja karviaismarjaa, jotka ovat oluessa varsin eksoottisia ainesosia. Humalina keitoksessa toimivat hedelmäiset yhdysvaltalaislajikkeet Galena ja Mosaic sekä uusi-seelantilainen Wai-ti, jonka aromimaailmaa kuvaillaan sitrushedelmäiseksi ja limemäiseksi. 




Etiketti on kyllä rumin miesmuistiin, mutta varmasti ihan tarkoituksella. Jollain perverssillä tavalla se silti toimii, sillä ostinhan minäkin putelin! Kauniisti punertavaa olutta kaatuu lasiin. Vaahto on kestävä ja jättää tiheät pitsikuviot lasin reunoille laskiessaan. Tuoksussa humalien tropiikin tuulahduksia tarjoileva kypsä hedelmäisyys saa lisäpontta ja raikkautta karviaismarjan kirpeydestä. Hedelmät ovat edessä ja karamellimaltainen runko siellä taustalla. Hyvä raikkaus tuoksussa. Makukin on hyvä ja raikas - kyllähän tällaisen kanssa kelpaa tanhuta! Alkutahdit isketään hieman makean maltaisina, mutta nopeasti pieni karviaismarjainen kirpeys ja sitten pehmeämpi lähisiwan hedelmäosasto tulevat nautinnollisesti mukaan. Lopussa taas makeuden kontraava katkeruus iskeytyy kielelle tarvittavalla voimalla. Outrona tarjoillaan vielä jälkimakuun mukaan nousevaa mansikkaisuutta, jota ei yleisen hedelmätykityksen keskeltä muuten oikein pysty noteeraamaan. Pakko sanoa, että epäilin ainesosaluettelon ja ehkä etiketinkin perusteella oluen menevän enemmän kikkailun puolelle, mutta tämähän on kuitenkin oivallisen tasapainoinen ja nautittava tapaus. Eri osa-alueet tuntuvat harkituilta ja sopivat toistensa kanssa yhteen. Solidi suoritus siis kaikin tavoin!

Yhteenveto

Tasapainoinen maustettu APA
ARVOSANA: 8

Kotiolutta: Panimo Duuni Sysi Imperial Stout

0 kommenttia
 
Jyväskyläläisen palkitun kotipanotandemin seuraava olut tulee maistoon nyt. Tämäkin saapui blogistin konttorille jo joulukuun alussa, mutta on siitä asti nyt venaillut maistoa. Tekijät tosin suosittelivatkin kypsytystä, joten ehkä siitä syystä puteli oli suosiolla jäänyt hyllyssä tuoreempien tulokkaiden taakse. Nyt kuitenkin lasiin tämä kaakaonibseillä ja vaniljalla maustettu jykevä imppi.

Sysi 
10.1% | 74 IBU 

Maltaat: Pale ale, Munich Dark, Cara plus 200, Black, Chocolate, Crystal 300, Crystal 100, Ohrahiutaleita 
Humalat: EKG (=East Kent Goldings)
Lisäksi: Kaakaonibsejä,vaniljatanko

Tekijän kommentit: 
Tarkoitus oli kokeilla tehdä suklainen imperial stout, mutta jonkun ihmeen takia ei tullut tarkistettua varastoja ja suklaamallas loppui kesken. Laitetiin tilalle blackia, joka toki tekee litkusta vähän turhan lakritsisen, eli ei ihan niin pehmeätä ole, kuin piti. Mausteitakin laitettiin melko hillitysti. Tässä vaiheessa (siis joulukuun alussa) ehkä vielä vähän keskeneräistä, mutta hyvinkin juotavaa. Juhannukseen asti kypsytettynä saattaa olla melkoisen kova luu.


Vähemmän yllättäen sysimustaa ja vaahdoltaan mokkaista tavaraa. Tuoksu on intensiivinen - paahteisuus ottaa isoa roolia ja hiutaleiden roolikin on selviö. Lakritsaisuutta on kosolti, kunhan olut ensin hieman asettuu. Vaniljaisuus tulee monissa tynnyrikypsytetyissä vielä selkeämmin tai vahvemmin esiin, mutta tässä vaniljatangolla maustetussa se on pyöreämpänä ja jotenkin "täyteläisempänä" esillä tuoksussakin. Maku on voimakas ja hyvä, ei mielestäni liian tiukasti paahteinen. Tekijät kutsuivat tätä leikkisästi litkuksi, mutta kyllä tässä runkoakin on vähintään riittämiin. Vahvuus on hyvin peitossa. Lakritsaisuuden kanssa lähdetään alkumakuun, mutta keskivaiheilta loppua kohti myös hiutaleiden tuoma pehmeys ja suklaisuus nousevat esiin. Loppupuolella on tuntuvasti katkeruutta, joka kestää pitkään. Jälkimaku on silti miellyttävästi suolaisen lakritsainen - ei välttämättä suklaisen pehmeä, mutta todellakin jopa tuntuvasti suolaisen lakritsainen. Noitapillilakuksikin tätä makua on tässä blogissa kutsuttu, eikä se mielestäni kaukana ole. Vanilja tuo oman pienen lisänsä makuunkin, mutta ei mitenkään imelällä tavalla. Kaakaonibsejä en niinkään löydä, elleivät ne sitten tuo jotain suutuntuman pieneen (jopa) rasvaisuuteen. Joka tapauksessa olut on erinomaisen hyvä. Tämä määrä runkoa (10% täysmaltaisena) ja katkeruutta yhdessä oluessa, kuitenkin varsin tasapainoisena ja loppuvedon noitapillilakulla varustettuna niin kyllähän se toimii.

Kiitokset tästäkin Duunin äijille!

Kotiolutta: Hirvosen Boris the Jeltsin imperial stout

0 kommenttia
 
Hirvonen Kiteeltä lähetti maistoon mielenkiintoisin speksein varustettua imperial stoutia. Jykevä olut on pantu 15.9.2018 ja pääkäymisen jälkeen astiaan on lisätty viskillä marinoituja tammilastuja. Olut on sitten kypsynyt astiassa 5.1 asti, jolloin se on pullotettu ja kypsynyt siis vielä pullossa tähän päivään asti. Ei ole siis hätäisen miehen hommaa tällainen imperial stoutin pano.

Boris the Jeltsin
9,2% | Russian Imperial Stout

Maltaat: 2-row malt, Special B, Crystal 120, Carafa II, Carafa I, kaurahiutaleet, Carapils
Humalat: Columbus, Chinook, Saaz
Hiiva: White Labs WLP007 Dry English Ale


Mustaa, vaahdoltaan hieman mokkavivahteista olutta kaatuu lasiin. Tuoksusta nousee oatmeal stoutmainen kauraisuus ja konvehtimainen suklaisuus yhdessä viskimäisen vivahteen kanssa. Pehmeä ja lempeä tuoksu, mutta hyvällä voimakkuudella. Alkoholi on piilossa ja lastukypsytys pysynyt miellyttävän maltillisena - se ei dominoi, vaan toimii syvyyttä lisäävänä vivahteena. Herkullinen ensifiilis. Maistetaan... Suussa erittäin täyteläinen, hiilihapoiltaan maltillinen ja silkkisen pehmeä. Paahtomallas on maussa mukana lähinnä suklaisena ja loppua kohti hieman suolaisena ja lakritsaisenakin. Kaura tekee makuunkin oman osansa, mutta eniten vaikuttaa varmasti juurikin tuohon todella silkkisen pehmeään suutuntumaan. Humalat jäävät taustatekijöiksi, vaikka katkeruutta mukavasti kertyykin ja se lastukypsytys on edelleen todella onnistunut - vain sopiva viskimäinen vivahde, joka ei peitä oluen muita piirteitä alleen. Lämmittää mukavasti. Tämä suutuntuma on kyllä jotain aivan erityistä. Mikä pehmeys ja kuohkeus, mutta ei liikaa makeutta - lähentelee täydellisyyttä. Ehkä pieni lisämakeus toimisi itselleni vielä, mutta se on jo saivartelua, sillä niin pienistä nyansseista on kyse. Maultaan aika perinteinen imperial stout, ehkä paahteisuudeltaan hieman lempeämpi tosin ja pienellä viskivivahteella, mutta suutuntuma on se, joka tekee tästä erityisen. Kypsytys lienee kannattanut ja ihailenkin Hirvosen malttia tässä asiassa. Kerrassaan erinomainen olut!

Kiitokset makuelämyksestä!

Kotiolutta: Panomaakari Länkkäri IPA ja Pulska Pilsner

0 kommenttia
 
Panomaakarilta saapui maisteluun parit oluet. Muuta tietoa oluista ei ole kuin etikettien tyyli, vahvuus ja humalatiedot. Lisäksi tekijä mainitsi Pulska Pilsnerin olevan kegissä karboinoitu ja sitten sieltä pullotettu.

Länkkäri
IPA | 6,5% | Centennial, Columbus, Simcoe



Läpikuultavan kultaoranssi olut mittavalla ja kestävällä tiiviillä vaahtokukalla. Tuoksussa on humalain hekumaa. Heti kaatamisen jälkeen tulee sitruksisuutta, hedelmäkarkkimaista fruktoosia, appelsiinia ja hieman maltaan karamellimaisuutta. Hetken asetuttuaan myös havuisuutta. Melko hyvä raikkaus, mutta hieman jotain yrttimäisyyttäkin nousee mukaan. Makukin on hyvä ja katkeroa on tyylimääreelle riittävästi purennan jatkuessa pitkälle jälkimakuun asti. Maku on tiukemman sitruksinen ja pihkainen, mutta välillä eksoottisempaa mangomaistakin hedelmää vilahtelee. Jälkivedossa on havuisuutta. Runko kantaa hyvin, ei liian makeaa, eikä liioin liian kuivaa - eli hyvä tasapaino. Raikkaus on maussa myös hyvällä tolalla. Laadukas olut! Hiilihappoisuutta on melko runsaasti ja se pistää hieman röyhyttämään. Omaan makuuni vähempikin riittäisi. Heti ensimmäisen kaatamisen jälkeen tuoksu valloitti kuin Nognen IPA silloin aikoinaan yli kymmenen vuotta sitten, mutta hetken lasissa asetuttuaan olut kääntyi silkasta hekumasta enemmän laadukkaan perustekemisen puoleen. Täysin vastaavan tasoinen kuin omat IPAt on aikanaan olleet, eli todellakin ilolla imeskelee!


Pulska
Pilsner | 5,8% | Hallerthau Mittelfruh



Pullotettu kegistä, joten pullossa ei ole yhtään hiivalaskeumaa mukana. Kirkas, kultainen, hieman oranssivivahteinen olut kaatuu lasiin. Vaahtoakin muodostuu, vaikka tekijä sanoi kegipullotuksen olevan vielä hieman harjoittelun asteella ja hiilihappojen kanssa saattaisi olla jotain. Vaahto myös kestää pitkään. Tuoksu on lagermaisen puhdas, mutta 5,8% vahvuus on jo sellainen, että näin kliinisessä lagerissa se tuoksuu jo läpi hieman alkoholimaisena. Tuoksu muuten on hieman leipäinen ja kukkaisen humalainen. Maku on hieman makeahkon maltainen, varsin täyteläinen ja nimensä mukaisestikin pulska. Alkoholi se tuppaa makuunkin mukaan ja katkeruuskin jää tuhdin rungon vuoksi vajaavaiseksi. Jälkimaussa on hieman omenaisuuttakin, eli ehkä olut on vielä nuorta? Kyseessä saattaa olla acetaldehydi. Hiilihappotaso sen sijaan on hyvä eli kegistä pullotus toimii mielestäni mallikkaasti. Nyt on ikävä todeta, että olut ei ole kovinkaan pilsmäinen, eikä niin kovin nautittavakaan. Liiankin tuhti ja vahva.

Kiitokset Panomaakarille oluista!