Triplasti tripleliä: Wilderen Kanunnik, Leffe Triple, Corsendonk Gold Tripel

0 kommenttia
 
"Olipa kerran raumalainen blogisti, joka kotipanimossaan keitti belgityylisen vahvan alen, tarkemmin sanottuna Tripelin. Tripelistä tuli varsin hyvää. Blogisti eksyi internetiin ja vahingossa tilasi neljäkymmentä - siis neljävitunkymmentä - aitoa belgitripeliä oman kotioluensa verrokiksi. Kukaan ei pysty tarkalleen sanomaan, missä vaiheessa järki ja kohtuus karkasi koko touhusta, mutta nyt tilanne on siis kuvatun kaltainen."
Tripel-saaga siis jatkuu edelleen. Viime viikolla pääsin 4/40 tilanteeseen ja nyt testipenkissä on käynyt kolme tripeliä lisää. Jos et tiedä mistä on kyse, niin lukaise TÄMÄ.
 

Wilderen Kanunnik Tripel
8,2% | Ohra, vehnä, kaura, ruis, humala, mausteet, humala, kandisokeri, hiiva, vesi

Lasiin kaatuu melko kirkasta ja väriltään oranssihtavaa olutta, joka vaahtoaa villisti. Tuoksussa on selvästi korianteria ja witbiertyylistä appelsiininkuorimaisuutta. Taustalta esiin nousee kevyttä karamellisuutta ja aavistus lämpöä. Maussakin mausteet ovat pinnalla enemmän kuin tyylipuhtaassa tripelissä soisi olevan. Korianteri puskee lujaa ja tekee lopputuloksesta miltei inkiväärimäisen terävän. Kunnollisen tripelin hienostuneesta hedelmäisyydestä ei tässä ole tietoakaan, vaan mausteet valtaavat paletin. Mausteet tekevät oluesta kyllä omanlaisensa, mutta witbier kolmanteen potenssiin korotettuna ja alkoholin lämpöpotkulla ei nyt oikein tahdo toimia. Suutuntuma on runsaan hiilihappoinen ja kuohkea - olueen sopiva. Maku vaan ei oikein tahdo istua ainakaan siihen itseni tunnustamaan tripelmuottiin, vaan karkaa enemmän experimentaaliseen osastoon tai sinne witbierin maisemiin. 


Leffe Triple
8,5% | Vesi, ohramallas, sokeri, mausteet (appelsiininkuori ja korianterinsiemen), humala, hiiva

Ison panimon tripeliä seuraavaksi ja mukana luultavasti samat mausteet kuin edellisessäkin... Maistetaanpa onko mistään kotoisin. Kirkasta ja mukavan runsaasti vaahtoavaa tavaraa. Tuoksussa on hunajaisuutta, kuivattua hedelmäisyyttä ja mausteisuutta. Hunajaisuus on näistä vahvimpana esillä ja hedelmät sekä mausteet tulevat siinä taustalla. Edellinen oli ehkä samoilla mausteilla höystetty, mutta siinä korianterisuus varsinkin meni yli. Leffessä tätä ongelmaa ei ole, vaan mausteet sopivat sekaan hienosti. Korianteri ei oikeastaan edes nouse selkeänä esiin, vaan tuoksussa esiintyvä mausteisuus on vain "yleistä mausteisuutta". Maku on makeahko, hunajainen ja kuivatun hedelmäinen. Aprikoosia ja miksei vähäsen sokeroitua banaaniakin. Loppuvedossa yleisilme kuivuu mukavasti, alkoholi lämmittää hieman ja jälkimaussa on mausteisuutta. Ihan tyylikäs tripelihän tämä on. Vähän makeanpuoleinen, mutta kuitenkin ryhdikäs. Selvästi parempi ja ennen kaikkea tyylinmukaisempi kuin aiempi Kanunnik. Ehkä paras Leffe?



Corsendonk Gold Tripel
9,7% | Sisältää vehnä- ja ohramallasta

Tämä lienee toistaiseksi näistä tilaamistani tripeleistä vahvin. Kultaoranssi, täysin kirkas ja vaahdoltaan runsas. Kuvasta näkee hienosti miten Chimayn pikarin pohjassa oleva kaiverrus vapauttaa koko ajan oluesta hiilihappoa ja pitää vaahtoa yllä. Hieno lasi kerrassaan. Tuoksu on tässäkin hunajainen ja kuivahedelmäinen, mutta raikkaammin ja voimakkaammin kuin Leffessä. Vahvuus on myös ainakin tuoksussa erinomaisesti piilossa. Mausteisuuttakin on, nyt oletettavasti hiivan tuottamana. Maussa on hunajaisuutta ja aprikoosimaista kuivahedelmäisyyttä. Hyvin pitkälti Leffen kaltainen maku, mutta terävämmin ja voimakkaammin. Suutuntumakin on tässä pirtsakampi ja iskevämpi runsaiden hiilihappojen voimasta. Alkoholipitoisuus on sensaatiomaisesti täysin piilossa - kylmänä nautittuna nyt ainakin. Toki nielaisun jälkeen lämmittää mukavasti rintakehässä eli "voimaa" on. Mausteisuus on aika pehmeää ja hedelmien ja hunajan tai "kevyesti karamellisoituneen sokerin" miellyttävä maku on pinnalla. Tämä on näistä kolmesta paras ja muutenkin tyylissään todella pätevä suoritus. 

Tripeleistä on nyt 7/40 maistettu ja tämähän vaikuttaa aika sikasiistiltä harrastukselta. Hieno tyyli on kyseessä! Edelleen vehnän lisääminen omaan reseptiikkaani vaikuttaisi hyvältä idealta. Lisäsin omassa oluessani sokerin keittoon vähitellen siinä keiton loppupuolella. Aloin ripottelemaan sokeria kattilaan siinä vaiheessa kun keittoa oli noin 10 minuuttia jäljellä ja ripottelin pikkuhiljaa aina melkein keiton loppuun asti. Kerrallahan ei tuollaista määrää voi kattilaan jysäyttää, koska se valuu pohjaan ja palaa kiinni. Tätä sokerin lisäämisen ajankohtaa pitänee myös miettiä, koska omassani on vielä sellaista makeutta, joita ei näissä parhaissa tripeleissä (esim. tämä Corsendonk) ole. Keittoon lisätty sokeri on saattanut ehkä karamellisoitua liikaa? En osaa sanoa, mutta se on yksi asia, joka vaatii lisätutkimuksia. 

Olutarvio: Bryggeri Helsinki Golden Pilsener

0 kommenttia
 

Golden Pilsener

Panimo: Bryggeri Helsinki
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 5,2%
Saatavuus: Kaupat (Ostopaikka: Citymarket Rauma)

Aina luotettavan helsinkiläispanimon tsekkityylinen pils löytyi paikallisesta marketista. Tsekkityyliset ja saaz-humaloidut ovat kiinnostaneet erityisesti viime elokuisen Pilsner Urquell vierailun jälkeen, joten luonnollisesti poimin pullon ostoskoriin. Tämä lienee sama olut kuin aiemmin panimon valikoimiin kuulunut SaazPilsner, jonka etiketin värimaailma ja muutkin speksit täsmäävät tähän. Maltaina Pilsner ja Vienna. Humalina Magnum ja Saaz. Katkeroa 34 IBU.


Syvän kultainen, kirkas, mutta vaahdoltaan suoralla kaadollakin melko niukka olut. Vaahtoa kyllä kertyy, mutta se myös laskee nopeasti. Tuoksussa on leipäistä maltaisuutta, kevyttä diasetyyliä, Saazin kukkaista sitruksisuutta ja hieman ruohoisuutta. Kunnon pilsin tuoksu! Maku on terävä ja hyvärunkoinen. Mallaspohja on viljaisa ja leipäinen ja suutuntuma diasetyylisen liukas. Katkeroa kertyy varsin napakasti ja se on miellyttävän pitkäkestoista. Aromit ovat lähinnä kukkaisia ja ruohoisia, kuten tyyliin kuuluu. Miellyttävää juotavaa. Selkeää Urquell vibaa, mutta tässä runsaampi mallaspohja ja 5,2% vahvuus tekevät tuon miellyttävän suutuntuman runsauden. Urquellissa on vain 4,4%, mutta kolminkertainen keittomäskäys tekee tuon saman efektin. Suodattamattomana olisi varmasti vielä pykälän verran herkumpaa.

Yhteenveto

Laadukas ja maukas pils

Triplasti tripeliä: St. Idesbald / Witkap Pater / Ename

1 kommenttia
 
Kuten viime viikolla kirjoitin, niin tämä kevät ja kesä on tripelien aikaa:
"Olipa kerran raumalainen blogisti, joka kotipanimossaan keitti belgityylisen vahvan alen, tarkemmin sanottuna Tripelin. Tripelistä tuli varsin hyvää. Blogisti eksyi internetiin ja vahingossa tilasi neljäkymmentä - siis neljävitunkymmentä - aitoa belgitripeliä oman kotioluensa verrokiksi. Kukaan ei pysty tarkalleen sanomaan, missä vaiheessa järki ja kohtuus karkasi koko touhusta, mutta nyt tilanne on siis kuvatun kaltainen."
Viime viikolla siis vertasin omaa tripeliäni Tongerlo Prior Tripeliin ja sain sellaisen kuvan, että oma tripelini oli maltaisempi ja matalammasta hiilihappotasosta johtuen suutuntumaltaan huonompi. Silloin kyseessä oli rinnakkainvertailu, mutta nyt olen maistellut kolme belgitripeliä lisää ihan yksinään. Etsin tyylin ydintä ja samalla pohdin miten voisin omaa reseptiäni kehittää. 

Oma reseptiikkani (tähän jälkikäymissokeria 5g/litra): 

Aitojen belgitripeleiden raaka-aineita olen tutkinut etikettien ainesosaluetteloista, joten jatkossa otsakkeiden alta löytyy ne mitä etiketeissä on mainittu.


St Idesbald Triple
9% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva.

Ei aivan oljenkeltainen vaan enemmän oranssihtavan värinen. Tuoksu erittäin raikas, hieman omenainen ja runsaan kuivahedelmäinen. Mausteisuuttakin löytyy ja aivan läheltä nuuhkaistuna myös hieman lämpöä. Maku on myös varsin maukasta perustripeliä. Kuivatun aprikoosimaiset, päärynäiset ja jopa sokeroidun banaanimaiset hedelmät tulevat raikkaina ja loppu on kuiva sekä mausteinen. Aavistuksen lämminkin. Omaani verrattuna tämä on taas kovempi suutuntumaltaan ja hiilihappoisuudeltaan - tämä on raikkaampi. Hyvä tripel, jossa alkoholi varsin mallikkaasti piilossa. 


Witkap Pater Tripel
7,5% | Ohramallas, maissi, vesi, humala, hiiva

Maissi taitaa olla hieman eksoottisempi ainesosa tripeleissä. Ei ole aivan oljenkeltainen tämäkään, ennemmin syvän kultainen. Vaahto on komea ja tiivis. Näyttävä olut! Tuoksu on hieman sokerinen, hunajainen, kuivahedelmäinen ja aavistuksen mausteinen. Maku on myös pehmeämmän ja maltaisemman tuntuinen kuin tripeleissä yleensä. "Maltillinen" 7,5% vahvuus vaikuttanee. Hedelmäisyyttä on raikkaasti ja jopa hieman sitrusvetoisesti. Tämä on hieman makealta maultaan toistaiseksi lähimpänä omaa tripeliäni ja suutuntumakin on pehmeine hiilihappoineen hieman siihen suuntaan kallellaan. Hyvän makuinen olut, mutta ei yllä oikein kunnollisen tripelin iskevyyteen, vaan tuntuu enemmänkin hyvältä belgiblondelta. Tämä on sellainen harmiton olut - tripelissä pitäisi olla hieman vaaran tuntuakin. Maut ja suutuntuma ovat kuitenkin aika samanlaiset kuin omassanikin, mutta jälkihehku ja mausteinen puraisu jäävät pois. 


Ename Tripel 
8,5% | ei ainesosaluetteloa

Kultainen väri ja kaunis vaahto. Tuoksu on hyvin hunajainen, omenankuorimainen sekä maltainen. Ei juuri mausteisuutta ja mallaskin tuoksuu - selvästi siis aiemmista tripeleistä poikkeava tuoksu, vaikka toki samojakin piirteitä on. Maku on hieman makea, täyteläisen maltainen, hunajainen ja omenainen. Loppuvedossa tulee tasapainottavasti katkeruutta ja sitä myöden mausteisuutta sekä kuivuuttakin. Jälkimaku on edelleen jännästi hunajainen. Hyvä olut tämäkin on. Täyteläisempi kuin aiemmat, eikä niin hienostuneen hedelmäinen. 

Se olisi sitten 4/40 maistettu ja matka jatkuu. Yleiskuva omaan tripeliini peilaten on edelleen se, että suutuntumaa kun parantaisi selvästi runsaammalla jälkikäymissokerilla ja ehkä pienellä määrällä vehnämallasta, niin maut olisivat muuten varsin hyvin kohdillaan. Käyttämäni taloussokerin voisi myös ehkä vaihtaa panimosokeriin.

Olutarvio: Laitilan Kölssi

0 kommenttia
 

Kölssi

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Laitila
Oluttyyli: Kölsch
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Kaupat (arvioitu tölkki saatu panimolta)

Laitilan Kölssiä on pari viikkoa jo voinut löytää kauppojen hyllyiltä. Kyse on tauon jälkeen tuotantoon palautetusta oluesta, joka aiemmin tunnettiin nimellä Kievari Kölssi. Olut on Kölsch-tyyppinen pintahiivaolut, jota täytyy Suomessa kutsua vaikka kölssiksi, koska "Kölsch" on EU-alueella nimisuojattu ja sitä saa valmistaa vain Kölnin alueella. Tästä nähtiin Suomessakin helmikuun alussa jännä episodi, jossa Alkon pienpanimo-oluiden joukkoon tullut Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Kölschbier vedettiin heti myyntiin tulemisen jälkeen hyllyiltä pois ja nyt se hiljattain vasta palasi uudella etiketillä Prykmestar German Ale nimisenä. Muutama onnekas ehti oluen kuitenkin ostaa heti tuoreeltaan ja omistaa nyt keräilyharvinaisuuksiin lukeutuvan etiketin.

Mutta nyt siis Laitilan Kölssin pariin. Maltaina tässä ohramallasta (Pilsner) ja vehnämallasta. Humalina Magnum ja Perle. Kölsch on siis tyyliltään pintahiivaolut eli ale, joten hiivan käymisaromeista tulee tyypillisesti tässä tyylissä se suurin ero perinteiseen vaaleaan lageriin.



Kirkas, kullankeltainen olut, joka vaahtoaa asiaankuuluvasti. Tuoksu on varsin mieto, mutta puhdas ja raikas. Siinä on kevyesti hedelmäisyyttä, mutta kuitenkin lagerin tyylinen puhtaan maltainen ja hieman hunajainenkin pohjavire. Maku on myös maltaisuudeltaan lagermainen, tuoden mieleen mainion Kukko Hellesin, mutta tässä Kölssissä on kuitenkin Hellesiä hedelmäisempi ja hunajaisempi tatsi. Katkeruus on kevyttä ja jälkimaussa on hieman yrttistä karheutta. Miellyttävän makuinen olut - tavallaan hyvin simppeli, olematta kuitenkaan turhan simppeli. Täytyy kesällä maistella Hellesin kanssa tätä uudelleen ja katsoa kummasta se tissutteluolut muodostuu, vai muodostuuko jopa molemmista.

Yhteenveto

Tasapainoinen ja helposti nautittava olut