Kotiolutta: Ogelin IPA

0 kommenttia
 
Sitten maistettavaksi loistavalla witbierillään ihastuttaneen Ogelin Panimon IPA. Grainfatherilla valmistettu tämäkin.

Speksit:
7,1%, 90 IBU, 10 EBC
Maltaat: Pilsner, Munich, Cara Plus
Humalat: Simcoe, Centennial, Mosaic, Nelson Sauvin
Hiiva: Wyeast London Ale III



IPA-lasin alaosasta kirkas, kultaoranssi ja runsaasti, osin suurikuplaisestikin vaahtoava olut. Tuoksu on herkullinen - humalan hekumaa sitrusmaisesti, trooppisen kiivimäisesti ja hieman mustaherukkapuskaisesti. Nelson Sauvin on erittäin mustaherukkainen ja Mosaic puoliksi herukkaa ja kypsää hedelmää, joten tämä ei toki tullut yllätyksenä. Tuoksu poikkeaa ilahduttavasti peruskaavasta, jossa on sitrusta, havua ja pihkaa. Tässä on toki sitrusta ja pihkaakin voi löytää jos oikein yrittää, mutta eksotiikka, tuo huumaava eksotiikka, on pinnalla. Maku alkaa voimakkaan katkerana ja terävänä, mutta katkero hälvenee ja loppuveto on pehmeämmän hedelmäinen - mitähän äsken oikein tapahtui? Eikös sen pitäisi mennä toisinpäin? Seuraavalla hörpyllä katkero hyökkää taas heti alussa kielelle, mutta säilyy nyt pidempään. Loppu on silti (IPAksi) pehmeä ja peräti runsaan maltainen - ei kuitenkaan makeutta, vaan leipäisyyttä ja "maltaisuutta". Humalat tarjoavat maussakin Nelson Sauvinin tunnistettavaa joko-pidät-tai-et tyylistä aromikkuutta, josta onneksi itse pidän ja nyt se tuntuu varsin virkistävältä kaiken sitrushypetyksen ja jopa saippuaisuuteen asti menevän överihumaloinnin joukossa. Pehmeää, nektarimaista ja silti samalla raikkaan tuoretta humalointia.  Todella hyvä IPA on kyseessä, peräti erinomainen. Loppupeleissä katkero jää kuitenkin tyylin ihanteesta, joka omalla kohdallani on hieman kovempi, kokonaisuuden ollen silti aromaattisen nektarimainen. Nektarimaisuus tästä löytyy ja katkerostakin 75%, mutta se viimeinen sivallus jää siis vielä piippuun. Peittoaa silti miltei kaikki Suomesta saatavilla olevat kotiin ostettavat kaupalliset IPAt. Humaloinnin tuoreus ja raikkaus on vaan eri tasolla - jokainen oluita kotona tekevä tietää sen.   

Kirja: Rakkaudella Pantua - Kotioluen uusi tuleminen

0 kommenttia
 
Tapasin Mika Laitisen, eli Maltainen -blogistin ja toisen Rakkaudella Pantua uutuuskirjan kirjoittajista taannoin Helsingissä. Mika pahoitteli, ettei hänellä ollut kirjaa annettavaksi, mutta vinkkasi, että kustantajalta pyytämällä saisin varmasti arvostelukappaleen. Paha paha... tässä oli nimittäin iso näkymätön kynnys - en ole koskaan blogia varten pyytänyt ainoatakaan näytepulloa saati kirjaa ja olen uskollisesti pitänyt periaatteestani kiinni. Kaikki mitä on tullut, on ollut tarjottua. Kirja kuitenkin kiinnosti, joten tuli nyt ylitettyä sekin (oikeasti täysin hölmö) periaattellinen raja, kertonee sekin kai jotain niistä odotuksista joita minulla kirjaa kohtaan oli. 

Laitinen on aiemmin ollut mukana erinomaisen Sahti -kirjan tekijätiimissä ja kirjan toinen kirjoittaja, Maria Markus, on Suomen ensimmäinen The British Beer Academysta valmistunut olutsommelieeri.


Kuten Reittausblogin lukijat jo tietävätkin, on kotioluen valmistaminen suhteellisen helppoa ja jo ensimmäisellä kerralla voidaan yksinkertaisilla välineillä saada aikaan erittäin hyvää olutta. Näistä lähtökohdista Rakkaudella Pantua -kirjassakin lähdetään liikkeelle. Kirjassa kerrotaan hyvin selkeästi ja selkokielisesti miten olutta tehdään kotona aidoista raaka-aineista. Pääpaino on yksinkertaisella pussimäskäystekniikalla, mutta useamman kattilan laitteistojakin pyöritellään. Oluen tekeminen etenee kirjaa lukiessa vaiheittain ja mäskäyksestä käymiseen. Tekstissä mennään sopivalle detaljitasolle, eli kaikki oleellinen selitetään, mutta kyseessä ei kuitenkaan ole sellainen maailmoja syleilevä kaikenkattava kotipanoraamattu kuin esim. Randy Mosherin Mastering Homebrew

Teoksen suurin valtti on se, että se on suomeksi kirjoitettu. Kotiolutkirjojahan maailmalta löytyy, mutta tämä on pitkään aikaan ensimmäinen suomeksi kirjoitettu HYVÄ kotiolutkirja. Aiemmin, vuonna 2015, ilmestyi Pane Olutta -pökäle, jota en siis tähän joukkoon laske. Rakkaudella Pantua kirjalla aloittelijakin onnistuu ja tarjoaa se syventävää tietoutta meille hieman jo kokeneemmillekin. 

Myöhemmin on myös luvassa arvio Mika Laitisen "Raivain" Rye Winesta, joka on yksi kirjan resepteistä. Se saa nyt kuitenkin odotella sopivan juhlavaa hetkeä vielä tovin ;)

Kotiolutta: Vähä-Ahon O))) Smoked Porter

0 kommenttia
 
Porilaispanija Roope Vähä-Ahon olutsettiä on tullut viime aikoina makusteltua läpi ja nyt on viisiosaisen paketin viimeisen oluen vuoro.

O)))
Savuportteri, 7,3%, 63IBU

Maltaat: Pale Ale, Brown, Black, Peat Smoked, maissihiutaleet, vehnähiutaleet
Humalat: Magnum, Goldings ja Fuggles
Hiiva: US-05

Tekijän kuvaus:
O))) on dronebändi SunnO))):lta nimensä saanut savuportteri, jonka oli tarkoitus kuvata bändin viime kesäistä Ilosaarirockin keikkaa, eli olla talon kokoinen ja julma. Siinä olen käyttänyt 7% mallaspohjasta turvesavustettua viskimallasta, jolla olen saanut aikaan tuhdin savun. Olut on pullotettu toki jo viime heinäkuussa, eli meininki saattaa olla jo ihan eri. En ole maistanut aikoihin, eli tässä pieni ullatuuus ;)


Syvän ruskea, miltei musta olut, joka vaahtoaa aluksi suurikuplaisesti, mutta vaahto laskee sitten ohueksi seitiksi oluen pinnalle. Tuoksussa on nokipannukahvia, nuotiosavua ja muutenkin metsäistä erätunnelmaa. Paahteinen maltaisuus saa välillä suolaisen lakritsaisiakin sävyjä. Täysin kunnossa, vaikka pullotuksesta siis on jo 10 kuukautta aikaa - hygienia on ollut porilaispanijalla kunnossa! Oikein mainio tuoksu. Maku on sekin tuntuvan savuinen - palvikinkku tulee mieleen, mutta ei Schlenkerlamaisesti vaan jotenkin paahteisemmin. Tummapaahtoista kahvia keskivaiheilla ja loppuvedossa kuivaa ruohoista humalaa. Makukin laadullisesti kunnossa ja reseptiikkakin tuntuu toimivan - ei varmasti enää sama olut kuin tuoreena, mutta savuisuus on ainakin tallella ja kokonaisuus toimii. Maltaan makeus jää aluksi pienenä tahmakerroksena toffeen ja tumman suklaafudgen vivahteisena kitalakeen ja katkero lyö tasapainottavat stepit sitten loppuvedossa maun siirtyessä kahvimaisempaan loppuvetoon. Yrttisruohoinen jälkimaku jää suuhun elämään ja lasin loppupuolella oluen lämmettyä, alkaa siellä oluen ikäkin tuntumaan pienenä oksidoitumisena, kun savuun sekoittuu hienoista pahvisuutta - tämä on toki ymmärrettävää. Maukas ja mainio savuportteri, harmi ettei tullut korkattua kotasessiossa, jossa tämä olisi kenties kermaisen savujuuston kanssa noussut vielä toiseen potenssiin. 

Nyt on Vähä-Ahon lähettämä paketti maisteltu loppuun asti ja tulin kyllä vakuuttuneeksi miehen kyvyistä. Imperial Stoutista sattui huono pullo, mutta muut oluet kyllä puhuivat puolestaan. Kiitokset tekijälle oluista!

Kotiolutta: Ogelin Witbier

0 kommenttia
 
Sitten maistoon Helsingin Oulunkylässä maltaan ja humalan tuoksua levittelevän Kalle Ohvon kotioluita. Kalle kutsuu kotipanimoaan Ogelin Panimoksi ja laitteistona on tällä hetkellä Grainfather. Aiempaa panokokemusta on kertynyt jo kolmen vuoden ajan mm. 27-litraisella Brewfermin kattilalla ja Igloon kylmälaukusta tuunatulla mäskäimellä. Oulunkylästä Raumalle matkasi Grainfatherilla valmistettu kuuden oluen maistelupaketti - Märzen, Best Bitter, IPA, Imperial Stout, Tripel ja Witbier. Otetaanpa nyt ensin maistoon Witbier, sillä se tuntuisi parhaiten sopivan lämpimän ilta-auringon sävyttämään kevätiltaan. 

Speksit:
ABV 4.8%, katkeruus 13 IBU, väri 6 EBC.
Maltaat: Pilsner, vehnähiutaleet, kaurahiutaleet
Humalat: Styrian Goldings
Mausteet: Tuore appelsiininkuori ja korianteri
Hiiva: Wyeast Belgian Witbier



Keltainen, vaalean samea ja vitivalkoiselta vaahdoltaan maltillinen olut. Tuoksu on juuri sitä mitä Witbieriltä odottaisikin - raikasta korianterisuutta ja appelsiinimaisuutta pehmeän vehnäisellä pedillä. Kaikki aromit tulevat puhtaina ja selkeinä läpi, ihan kuten Hoegaardenissa, mutta pehmeämmin. Hedelmäisyys on tuoksussa miltei sitruunaista ja yleisilme on todella kesäinen. Makukin on pehmeä ja puhdasmakuinen - aivan oppikirjamainen, tautisen herkullinen witbier. Korianterin suhteen ollaan balanssissa, eli ei lyö yli. Appelsiininkuorien hedelmäisyys sekoittuu hieman happamaan hiivaisuuteen ja kuohkean vehnäiseen mallaspohjaan ja kokonaisuus on tasapainossa. Katkeruus on kevyttä, miltei olematonta ja matalien hiilihappojen saattelemana juotavuuskin erinomainen. Kotipanimon prosessi on kaverilla hallussa, sillä mitään laadullista ongelmaa ei oluessa ilmene. Onpahan nautinto. Aivan erinomainen olut. Tämä olut kuvaa täysin sitä, mitä witbierin tyylimääritelmässä lukee. Voisin juoda ainiaan, mutta niin ikävää kuin se onkin, lasi tyhjenee tälläkin kertaa liian nopeasti. Nyt on muuten kovat odotukset paketin muillekin oluille!