Olutarvio: Olvi Winter Ale

0 kommenttia
 
Oluiden arviointisovellus Pint Please ja Olvi järjestivät keväällä yhdessä äänestyksen, jossa sai äänestää kolmesta eri maateemasta, niiden alla olevasta eri alaoluttyylistä ja kolmesta katkerotasosta haluamansa yhdistelmän. Äänestyksen perusteella Olvi valmisti tämän talven kausioluensa, jonka tyyliksi siis äänestettiin Scottish Export Ale. Katkerotaso lienee lähinnä maltillinen, sillä ilmoitettu katkeruus on 25 EBUa. Yritin tänään Raumalta etsiä tälle saman tyylin edustajaa rinnakkainvertailua varten, mutta en löytänyt yhtään olutta, joissa olisi etiketissä mainittu Scottish Export Ale tai 80 shilling. Nautitaan sitten soolona.

Olvi Winter Ale
5,0% | Vesi, ohramallas, ohra, humala (Fuggles, East Kent Golding, Progress), hiiva



Kaunis läpinäkyvän punaruskea olut, jonka vaahto on hieman beigevivahteinen. Tuoksu on miellyttävästi paahteisen karamellimainen, kaakaomainen ja siinä on lisäksi punaiset marjat mieleentuovaa aromikkuutta. Maku on mukavan pehmeä, edelleen sopivasti paahteisen karamellimainen, brittihumalaisen marjainen ja mukavan täyteläinenkin. Maltaisuus korostuu ja makeus jää vielä nielaisun jälkeen elämään kevyesti katkeroituun jälkimakuun asti. Tyylinmukaiset piirteet löytyy ja hiilihappoisuuskin on mielestäni miellyttävällä tasolla, vaikka ennen maistoa pelkäsin sen Olvin muiden tölkkioluiden perusteella olevan liian kova tällaiseen tyyliin. Todella miellyttävä maltainen maku ja aito brittityylinen tuntu kautta linjan. Tyylikästä ja ilman muuta sesonkiin sopivaa olutta. 

Arvioitu olut saatu panimolta.


Saisonkesä 2019: Silly / Ter Dolen / En Stoemelings

0 kommenttia
 
On pakko painaa pitkää päiväää... Saisonkesälle ei näy loppua. Tässä kolme seuraavaa maistettua, joiden joukosta löytyi taas pitkästä aikaa täytettä myös kehnoimpien kategoriaan.

Silly Double Enghien Blonde
7,5% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva


Samalta tekijältä maistoin heti "saisonkesän" alussa eli jo niinkin kauan sitten kuin huhtikuussa saisonin, joka ylsi keskimmäiseen kategoriaan. Syvän kultainen, hieman kuparisvivahteinenkin olut tiiviillä vitivalkoisella vaahdolla. Tuoksu on kuivatun hedelmäinen, hieman hunajainen ja vähän oksidoituneen pahvimainenkin. Ei lähde saisonmaiseen tai edes blondemaiseen lentoon. Maku on samalla tavalla jokseenkin mitään sanomaton. Varsin maltainen, hunajainen, vain vähäisesti hedelmäinen ja loppuvedossa miltei katkeroton sekä hieman pahvimainen. Ei oikein löydy sitä nautittavuutta tästä, joten armottomasti vaan kehnompien joukkoon.

Ter Dolen Armand
7% | Vesi, ohramallas, dekstroosi, humala, hiiva | Kuivahumaloitu Cascadella
 
Tyylikkään tummanpuhuvalla etiketillä varustettu blonde on tyypillisistä belgioluista poiketen kuivahumaloitu amerikkalaisella Cascade humalalla. Oluen päiväys tosin tulee vastaan jo reilun kuukauden päästä, joten kuivahumaloinnista ei välttämättä kauheasti jäljellä ole. Maistetaan nyt kuitenkin ensin ja tuomitaan vasta sitten. Lasiin kaatuu odotetusti kultainen ja valkealta vaahdoltaan kuohkea olut. Tuoksu on hieman hunajainen, maltillisesti ”belgihedelmäinen” ja jenkkiläiseen tyyliin kukkaisen sitruksinen, mutta ei niinkään iskevästi, vaan enemmänkin tukahdutetun oloisesti. Tyypillinen ja aivan houkutteleva blonden tuoksu kuitenkin. Saisoneista tämänkin erottaa mausteisten käymisesterien totaalinen puute. Lempeä kaikin tavoin on makukin. Pehmeää päärynäisyyttä, hunajaista maltaisuutta, jonkin verran makeutta ja miltei katkeroton lempeä lopetus. Ei mausteisuutta, eikä mitään särmikkyyttä. Hyvä tasapaino ja erinomainen juotavuus kuitenkin. Kaikin tavoin hyvin perinteinen belgiblonde. Easy drinking kamaa, jossa on kuitenkin yllättävän paljon prosentteja. Helppo sijoittaa keskikastiin.

En Stoemelings Tanteke
7% | Vesi, maltaat, humalat, hiiva

Kirkas ja syvän kultainen väri kuin viennalagerilla sekä mittava kestävä vaahto kunnon saisontyyliin. Tuoksussa on maltaisuutta ja voimakasta mausteisuutta Dupontin klassikon tyyliin. Hedelmällä ei tässä juhlita, vaikka pientä omenaisuuttakin tulee mukaan. Maku on myös varsin maltainen, yllättävästi tuntuvan lakritsainen ja savuinen, sekä lopussa nautinnollisen katkera ja mausteinen. Nyt maistamisen jälkeen alkoi tuoksustakin nousemaan selkeänä tuo lakritsi. No nyt on ainakin taas erilaista kuin aiemmat "muutamat" verrokit ja ihan hyvällä tavalla. Maku on niin voimakas, ettei välttämättä Dupontin tyyliin kaatuisi isosta pullosta kitusiin (ja aivan liian hätäisesti), mutta eksotiikkaa siis löytyy, vaikka juotavuus vähän kyykkääkin. Reittaan keskikastiin, vaikka ehkä spesiaaleihinkin olisi voinut.  

Woohoo! Yli kuudenkympin mentiin kokonaismäärän ollessa nyt 61 eri varianttia. Muutama on vielä varastossakin. Lopuksi lienee vielä jonkinlaisen yhteenvedon aika, mutta ei siis vielä.

Fiilispohjainen ranking (oluet kategorioiden sisällä maistamisjärjestyksessä)


Varsin jees:
Ter Dolen Armand
En Stoemelings Tanteke

Vähän kehnommat:
Silly Double Enghien Blonde

Spesiaalit:  

Saisonkesä 2019: Surfine / Belgoo / Ardennes

0 kommenttia
 
En tiedä onko kesää enää jäljellä, mutta saisoneita on. Ei nyt varsinaiseti oluina, mutta julkaisemattomina arvioina ainakin. Tässä taas kolme kovaa kontenderiä fiilispohjaisen rankingin kärkisijoja havittelemaan.

Dubuisson Surfine
6,5% | Vesi, ohramallas, sokeri, humala, hiiva
 

Pullon voimakas suhahdus jo kertoo painetta olleen ja lasiin kaatuukin aluksi lähinnä vain vaahtoa. Ei kuitenkaan yhtään lähtenyt kiipeämään pullon kaulaa ylös, joten kuulunee asiaan. Tuoksusta on vaikea saada otetta runsaan vaahdon takia, mutta maku on varsin runsaan humalainen kunnon katkeroineen ja kaikkineen ja belgihedelmääkin löytyy melko raikkaasti. Mausteisuuttakin on jo anismaisuuteen asti ja hunajaa tuntuvasti. Hiilihappoja on todella runsaasti ja se häiritsee nautittavuutta aluksi, mutta rauhoittuu toki loppua kohti. Humalaisuus on plussaa, mutta muuten ei mitään sen ihmeellisempää. Normaalia mausteisempi keskitason saison.

Belgoo Saisonneke Bio
4,4% | Vesi, ohramallas, vehnä, humala, hiiva | Luomu
 

Aiemmin maistettu Belgoo Saisonneke Extra nousi ylimpään kategoriaan, mutta maistetaas miten käy tälle Bio versiolle. Kirkkaan kultaista olutta se tämäkin on. Extran muistelen olleen vähän utuisempaa. Tuoksu on raikas ja houkutteleva. Siinä on ”belgihedelmää” ja kukkaista humalaisuutta sekä hieman mausteisuuttakin. Hetken lämmettyään tuntuu hieman kuin lasista nousisi rikin tuoksua, mutta ei silti joka nuuhkaisulla eli saattoi olla kuviteltuakin. Maku on kuivahko ja tietysti kepeärunkoinen, mutta runsaamman puoleinen humalointi tekee loppuvedosta silti miellyttävän, eikä vetistelyyn sorruta missään vaiheessa. Vehnäkin pyöreyttää tuntumaa sopivasti. Oluen paras osuus on yllättäen tosi humalaisen hedelmäiseksi kääntyvä loppuhuipennus vasta nielaisun jälkeen. Hieno olut se tämäkin Belgoo on ja kärkipäähän kuuluu ehdottomasti. Nämä kaksi Belgoon Saisonnekea todistavat sen, että hieman matalimmillakin prosenteilla saadaan erinomaisen makuisia oluttyylin edustajia. 

Ardenne Saison Biére Sauvage
5,5% | Vesi, ohramallas, sokeri, humala (Hallerthau & Cascade), hiiva (jälkikäytetty pullossa brettanomycesillä)

Melko kirkas, kultainen ja vaahdoltaan kestävä olut. Tuoksussa on hieman saman tyylistä ureaista vibaa kuin Omnipollon ja Prairien Potlatchissä. Se on tietysti brettan tuottamaa. Saisonhiivan mausteisuutta ja ”belgihedelmää” löytyy sekä toki myös tuntuvaa humalaisuutta. Maku on hyvä. Sopivan kuivakka, miellyttävästi tallimaisen brettainen ja runsaan katkeroitukin. Cascade ei erotu mitenkään erityisesti, vaan se tuntuu jäävän brettaisuuden jalkoihin, kuten näissä monesti käy. Hieman ruohoisuutta tai jotain karkeampaa lopussa on, mutta kokonaisuus pysyy kuitenkin kirkkaasti positiivisen puolella. Asiallinen meininki, mutta kärkipäähän ei nyt kuitenkaan ole asiaa. Se joku tietty hekumallisuus puuttuu. Kaikki ei asetu kohdilleen. Lähellä ollaan, mutta laitetaan nyt kuitenkin keskimmäiseen, koska fiilis sanoo niin.

Tällä hetkellä maistettuja saisoneita tämän "kesän" aikana 58 ja vielä tulee lisää.

Fiilispohjainen ranking (oluet kategorioiden sisällä maistamisjärjestyksessä)

Belgoo Saisonneke Bio

Varsin jees:
Dubuisson Surfine
Ardenne Saison Biére Sauvage

Vähän kehnommat:

Spesiaalit:  

Olutarvio: Ruosniemen Viikate Kuu Kaakon Yllä A-olut

0 kommenttia
 

Kuu Kaakon Yllä

Panimo: Ruosniemen Panimo, Pori
Oluttyyli: Vaalea lager / Pils
Alkoholipitoisuus: 5,2%
Saatavuus: Kaupat (Ostopaikka: Prisma, Pori Mikkola)

Keväällä 2017 lanseerattu Pohjoista Viljaa lager sai tänä vuonna jatkoa Kuu Kaakon Yllä A-oluen muodossa. Kyseessä on edelleen kouvolalais-porilainen yhteistyö, sillä oluen valmistuksesta on tälläkin kertaa vastannut porilainen Ruosniemen Panimo. 10 vuotta täyttänyttä Kuu Kaakon Yllä albumia juhlistava juoma on takaetiketin mukaan "perinteisellä saksalaisella Hallerthau Mittelfrüh humalalla humaloitu raikas pils-tyylinen olut". Vahvuutta on ns. A-oluen verran eli 5,2% ja termi on painettu myös etuetikettiin. Vanhat oluen veroluokat poistuivat käytöstä jo vuonna 1994, mutta Viikatteen tapauksessa nelosolutta kuvaavan A-olut termin käyttö vielä suotakoon ja ilman pitkiä hampaita.



Väriltään yllättäen hieman verenpunaisen, eikä niinkään kalpean kuun kelmeä. Toisin sanoen siis tässä tyylissä oluet ovat yleensä vaaleampia. Syvän oranssi ulkonäkö vaalealla vaahtokukalla on toki silti erittäin kaunis. Oluen tuoksu on varsin rehevästi leipäisen maltainen ja humalointi erottuu yrttimäisenä ja hieman kukkaisena. Makukin alkaa täyteläisen maltaisena, antaen vaaleamman leipäisyyden viereen hitusen setsuuriakin. Makeamman puoleisesta mallaspohjasta johtuen humalien katkeruus alkaa kerääntymään kielen takaosiin verkkaisesti terävämmän kertapurennan sijaan. Nielaisun jälkeen sitä on kuitenkin riittävästi ja se kantaa oluen miellyttävään pehmeään jälkimakuun, jossa humalien aromikkuuskin pääsee paremmin esiin.


Selvästi tuhdimpi ja maltaisempi kuin aiempi Pohjoista Viljaa lager ja jos nyt tyyleistä nillitetään, ja niistähän me olutnörtit nillitetään, niin perinteisen pilsin kanssa tällä ei ole paljoakaan tekemistä. Maltaisempi Vienna Lager tai Dortmunder olisi ehkä lähempänä. Olut on joka tapauksessa laatutasoltaan moitteeton, maultaan pehmeä ja täyteläinen sekä juotavuudeltaan hyvä. Varmasti enemmän kuin kohdillaan myöhäisen mökkisaunan jälkeen järven ylle nousseen kuun valossa.

Yhteenveto

Pehmeä, vaivatta kaatuva, maukas
ARVOSANA: 8+