Olutarvio: Mallaskuun Amber Ale

0 kommenttia
 

Mallaskuun Amber Ale

Panimo: Mallaskuun Panimo, Suomi (Lapua)
Oluttyyli: Amber Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Citymarket, Rauma)

Tämän vuoden maaliskuussa oluenvalmistuksen Lapualla aloittanut Mallaskuun Panimo on itselleni vielä entuudestaan kokeilematon pienpanimo. Aiemminhan ehti maistamaan pienpanimoiden kaikki kauppavahvuiset uutuudet, jotka hiukankin käsiinsä sai, mutta nyt tarjontaa on jo niin paljon, että osa jää väistämättä kokeilemattakin. En kuitenkaan epäröinyt tarttua Mallaskuun pulloon, kun sellaisen paikallisessa Citymarketissa näin. Uuden panimon olut on aina kiehtova kokemus.

 
Meripihkaisen punertava olut, joka vaahtoaa melko maltillisesti. Tuoksu on mallasvetoinen, siinä on leipäisyyttä, kevyesti paahteisuutta ja aavistus karamellia. Tuoksussa on myös hieman ruohoista ja eurooppalaistyylisen sitruskukkaista humalaa. Maku on tuoksua runsaampi. Mallas edellä mennään ja runko on vahvuuteen nähden mukavan ryhdikäs - leipäisyyttä, pientä paahdetta ja karamellimaisuutta maussakin. Humalointi on katkeron puolesta melkein riittävä ja aromikkuudeltaan lähinnä ruohoinen ja hieman kukkainen sekä sitruksinen. Runko on siis tosiaankin miellyttävän tukeva näihin vahvuuksiin. Kokonaisuutena ihan miellyttävä juotava ja laadultaan moitteeton. Mukava ensikoskestus Mallaskuun oluisiin. 

Meillä on kesäisin tapana käydä Pohjanmaalla Vetelissä mökkeilemässä appivanhempien mökillä. Elättelen tässä toiveita, josko saisivat ne ulosmyyntioikeudet ensi kesään mennessä, niin saisi sitten paikalliset mökkioluet haettua panimolta suoraan. 

Yhteenveto

Mallasvetoinen ale
ARVOSANA: 7½

Olutarvio: Iso-Kallan Verjnuarmu Savuportteri

0 kommenttia
 

Verjnuarmu Savuportteri

Panimo: Iso-Kallan Panimo, Suomi (Kuopio)
Oluttyyli: Savuportteri
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma)

Lähipuotiin oli laskeutunut olut savometallia soittavalta Verjnuarmulta. Näyttävällä etiketillä varustettu olut on tehty yhteistyössä kuopiolaisen Iso-Kallan Panimon kanssa ja sen luvataan olevan yhtä savuinen ja tumma kuin yhtyeen Suomen sodasta kertova albumi 1808, joka julkaistiin lokakuussa 2015. Iso-Kallan Panimo on panostanut bändioluiden tekoon, sillä heidän portfoliostaan löytyy myös Turmion Kätilöiden olut Pimeyden Morsian - 8,0% Imperial Stout, jonka tavoitteena on vaatimattomasti olla "maailman paras bändiolut".

Verjnuarmu Savuportteri on kuitenkin haluttu pitää kauppavahvuisena, joten sen vahvuus alittaa maagisen 4,7% rajan. Oluen tyylilaji on Musamiehen Oluet -blogin mukaan bändin laulajan Puijon Perkeleen valitsema. Reseptistä löytyy mallaspuolelta Pilsner, Pale Ale, Savumallas, Cara, Munich, Crystal, Chocolate ja Black sekä lisäksi mallastamatonta ohraa. Humalapuolella luotetaan brittiläisiin humalalajikkeisiin Northern Brewer ja East Kent Goldings. Katkeruutta 26 IBU-yksikköä.



Pullo napsahtaa auki ja vaahto alkaa heti työntymään pullon suusta ulos - onneksi lasi on käden ulottuvilla valmiina. Lasiin kaatuu mustanpuhuvaa olutta, jonka vaahto on painovoimaa uhmaava. Pulloni oli täyteen, eli korkkiin asti, täytetty ja siitä johtuen hiilihappoisuus tuntuu nyt tosi ärhäkältä ja vaahtoa muodostuu varovaisellakin kaadolla miltei yli äyräiden. Ilmatilaa ei jätetä pulloihin turhan takia - toivottavasti tässä oli kyse vain yksittäisestä hazardipullosta.

Tuoksu on nuotiosavuinen, tumman taatelimaisen hedelmäinen ja kevyesti paahteisen maltainen ja hieman lakritsainen. Maku on hyvä, kunhan aluksi turhan runsas hiilihappoisuus on hieman kaikonnut ja olut lämmennyt miltei huoneenlämpöiseksi. Jääkaappikylmää olut ei ollut korkatessanikaan, mutta muutaman asteen lämpeäminen tuo silti makua ja syvyyttä lisää.

Maussa on paahteisuutta, kevyttä kahvimaisuutta ja nuotiosavuista tuntumaa. Tässä ei siis ole saksalaisista savumaltaista tuttua (Schlenkerlamaista) palvikinkkuisuutta, vaan enemmän sellaista brittiläisten savumaltaiden nuotiomaista ja jopa turvemaista tyyliä. Humalointi on kevyt ja tuntuu vain hieman näykkäisevänä katkeruutena nielaisun jälkeen. Jälkimaussa on aavistuksen omaisesti suolaa, mutta melko lyhyeksi se kunnon katkeruuden ja voimakkuuden puuttuessa jää. Suutuntuma on kevyt, mutta ei kuitenkaan liian vetinen.

Pari lisäprosenttia toisi kivasti intensiteettiä ja voimaa tuoksuun ja makuun, mutta lainsäädäntömme nyt on tällainen - jos oluen haluaa laajaan jakeluun, on prosentit painettava kauppavahvuuteen. Näihin spekseihin tämä on melko hyvä ja miellyttävä olut, kunhan tosiaan malttaa nauttia melko lämpimänä.  

Yhteenveto

Kepeä savuportteri
ARVOSANA: 7

Kotiolutta: Panimo Duunin Sirppi & Vasara

1 kommenttia
 
Jyväskyläläisen kotipanoduon Panimo Duunin oluista nyt maistoon Sirppi ja Vasara alet, joiden todellinen pähkinä on oluiden sekoittaminen, jotta siitä saadaan "aatteen värinen", kuten tekijöiden kommentit alla kertovat:
 
Sirppi
-Pilsner Malt, Wheat
-Amarillo, Citra, Cascade, Columbus, Mosaic, Chinook
-Mangrove Jack's M44 West Coast
-5,7 alc.vol, 66 IBU
Tavoitteena oli saada raikas, kevyt ja vaalea kesäinen (sessio)ale ja tyhjennellä humalavarastoja. Vaikka tuon listan perusteella luulisi olevan paljon humalaa, niin noita yksittäisiä lajikkeita meni melko vähäisiä määriä.
Vasara
-Pale Ale, Cara Red, Crystal 100, Cara Plus 10, Chocolate
-Northern Brewer, East Kent Goldings
-Mangrove Jack's M03 UK Dark Ale
-5% alc.vol, 44 IBU
Perus brown ale tuon Sirpin kumppaniksi. Ideahan näissä on, että molemmat olisivat sellaisenaan täysin toimivia oluita, mutta varsinainen juttu on niiden sekoittaminen, jolloin keltaisesta ja ruskeasta saadaan aatteen värinen "Sirppi & Vasara red ale". Pientä säätöä vielä reseptien kanssa, kun tällä hetkellä sekoitussuhde on 2/3 Sirppiä ja 1/3 Vasaraa halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. 
Maistetaanpa siis ensin Sirppi, sitten Vasara ja lopuksi suositellun blendaussuhteen mukainen aateolut. 
Sirppi on kirkas, kultainen olut, joka vaahtoa vaivattomasti. Tuoksussa on kukkaista ja hedelmäistä humalaisuutta, sekä ripaus havuisuutta. Jokseenkin sellainen parfyymimäinen, huumaavan raikas yleisilme. Maku on keskiverrosti katkeroitu, kukkaisen greippimäinen ja monipuolisen hedelmäinen. Melko kuiva kokonaisuus, mutta pieni maltaan makeus on vielä humalien rinnalla pitkässä jälkimaussakin - eli toisin sanoen runko kantaa kokonaisuuden hyvin. Raikas ja laadukas kesäolut monipuolisella humalakattauksella. Virheetöntä laatuolutta. 



Vasara on punertavan ruskea, kuparinen. Kirkas ja mukavasti vaahtoava tämäkin. Tuoksu on nyt selvästi mallasvetoinen, tarjoten paahteista leipäisyyttä, pähkinäisyyttä ja aavistuksen omaisesti suklaisuutta. Brittityylinen humala tuonee pienen puumaisen aromin tuoksuun. Miellyttävä ja puhdas maltaan tuoksu. Maku on myös tyylikkään maltainen ja aidon brittialen tuntuinen. Leipäisyyttä paahteella ja ilman, pähkinäisyyttä, hieman kuivahedelmää ja kevyttä marjaisuutta sekä puuta. Kuivaa, hieman pähkinäistä "brittipuuta". Tykkään tuosta puhtaasta maltaan mausta - samanlainen fiilis on usein esim. Vakka-Suomen Panimon lagereissa. Itselleni se on merkki hyvästä laadusta. Maukas, oluen perusmakuja tarjoava Brown Ale, joka tavoittaa hyvin brittialen tuntuman ja ideologian - ei kikkailua, vaan juotavuutta! 



Sitten aateoluen pariin. 2/3 Sirppiä ja 1/3 Vasaraa. Aivan punaiseksi olut ei muodostu. Toki vedin sekoituksen vapaalla kädellä ilman mittaamista, mutta kyllä se varmasti melko lähelle meni. Edelleen kirkasta, koska kummastakaan pullosta ei tullut vielä hiivasakkoja mukaan. Tuoksussa nyt kukkaista ja parfyymimaista hedelmää ja vain aavistus paahteisuutta. Ei toimi niin hyvin kuin kumpikaan näistä erikseen. Maussa Sirpin ominaisuudet, eli hedelmäinen humalointi ja terhakas katkero ovat pinnalla, mutta jälkimaussa päästään monipuoliseen maltaan maailmaan. Silti kokonaisuudesta jää sellaisen välimallin oluen tuntu - punainen lanka uupuu. Idea on toki hauska - itsekin olen pelannut Lapijoen Tovereissa Rauman puulaakisarjoja ja turnauksia jo vuodesta 2000 alkaen, punaisissa tietenkin, joten luulen tavoittavani idean :) 

Olipas laadukkaita ja maukkaita oluita Duunilta. Parempia erikseen kuin yhdessä, mutta hauska idea kuitenkin. Jos toteutuksen saa hiottua niin, että 1+1 olisi oikeasti 2, niin tässähän voisi olla kaupallistakin potentiaalia. 

Duunin minulle lähettämästä kesäsetistä on jäljellä vielä Eläkevirka Barley Wine, joka täytyynee säästää johonkin legendaariseen pakkasyön kotasessioon. Tässä vaiheessa kuitenkin jälleen TAAS isot kiitokset Jyväskylän suuntaan!

Kotiolutta: Ogelin Panimon Imperial Stout

0 kommenttia
 
Suomen Perinteisen Oluen Seuran kotiolutkisassa Vuoden Kotipanija 2016 tittelin voittanut Kalle Ohvo lähetti minulle tekemiään kotioluita tuossa keväällä. Olen arvioinut niitä tänne blogiin hiljakseen jo useamman ja nyt on sen kruununjalokiven, eli lippulaivaoluen vuoro. Imperial Stout on oluttyyleistä jykevin ja tämä Kallen olut voitti jaetusti oman sarjansa tuossa kyseisessä kisassa - kenties varmistaen hänelle tuon Vuoden Kotipanijan tittelin ja edustusoikeuden myös "EM-kisoissa".

Pitkä kesäkausi on vietetty ulkosalla grillaten, mutta nyt pimeän ja sateisen elokuisen illan koittaessa kömmin jälleen reilun parin kuukauden tauon jälkeen grillikotaan ja olipahan taas tunnelma kohdillaan.

Kallen kotipanimon, eli Helsingin Oulunkylästä ponnistavan Ogelin Panimon, keskeisimpänä laitteistona toimii Grainfather, jolla hoituu kaikki mäskäyksestä keittoon ja jäähdytykseen.

Imperial Stout
9,4%, 100 IBU, 159 EBC

Maltaat: Pilsner, Maris Otter, Munich, Crystal 100, Roasted Barley, Special B, Black Malt, Chocolate, Flaked Barley (=ohrahiutale). 
Humalat: Target, Simcoe, Columbus
Hiiva: Wyeast London ESB



Musta öljyimäinen olut rakentaa ylleen pitkään kestävän mokkaisen vaahdon. Tuoksu on intensiivisen voimakas - makeaa maltaisuutta, paahteisuutta, lakritsaa ja jylhästi kaiken runsauden seasta esiin nousevaa pehmeää jenkkihumalan greippisyyttä. Runsasaromisessa kokonaisuudessa on seassa myös vaniljaa ja jälkiruokamaista suklaisuutta. Hyvänolon tunne virtaa vartalon läpi kun olutta ottaa ensimmäisen kerran suuhun - mikä pehmeys ja täyteläisyys! Alkumakuun tulee makeutta karamellisuutta, suklaisuutta ja katkeruuskin alkaa heti nostaa tasapainottavasti päätään. Keskivaiheilla on lakritsaisempi ja hieman kermakahvimainen vaihe, jonka jälkeen loppuvedossa intensiivinen kukkea greippisyys kohtaa voimakkaan, mutta kaiken runsauden keskellä pehmeästi kohoavan katkeruuden. Onpas kerrassaan loistava olut. Tässäkin, kuten eilisessä keravalaisessa IPAssa, suutuntuma nousee suosikikseni - maku on tuttu tyylistä muutenkin, mutta suutuntuman pehmeys ja täyteläisyys on minulle todella mieleinen. Lakritsijäätelö ja toffeefudge tulee mieleen maistellessa ja kermakahvitkin tarjotaan tykö - jälkiruokaista meininkiä siis. Tasapaino on runsaasta humaloinnista ja korkeasta alkoholipitoisuudesta huolimatta silti esimerkillisen hyvä. Jopas Uudenmaan pojat tempun tekivät - kahtena iltana peräkkäin aivan huikeaa kotiolutta meikäläisen lasissa. Sekä eilinen IPA, että tämä nyt lasissa oleva IS, ovat omassa tyylissään todellisia huippuoluita. Tuntuu etuoikeutetulta päästä maistamaan.

Iso kiitos Kalle Ohvolle näistä kevään ja kesän aikana nautituista oluista, todella hyviä olivat!