Kotiolutta: Niittykanta Orlov ja Willi Wäinö brettaoluet

1 kommenttia
 
Lohjalainen Perttu Maksimainen lähetti maistoon kaksi aika erikoista ja mielenkiintoista kotioluttaan.  Toinen on pelkällä brettalla käytetty Orlov ja toinen leipäjuurella ja brettalla käytetty Willi Wäinö, jossa on kolmea eri hedelmäsosetta mausteena. Nyt pitäisi siis taas villiä ja tiukan navettaista meininkiä olla tarjolla. Otetaan ensiksi Orlov.

Orlov Atheist Ale
~7% | EBC 9 | IBU 33 | Pullotettu 12.3.2018

Tekijän kommentit: 
Täysbrettavehnä. Ideana oli nähdä millainen maku syntyy, kun tehdään vaalea olut ja annetaan hiivalle tilaa. kuukausi meni käymisessa. Ekan viikon kävi reippaasti.
Maltaat: vehnä, pale ale, cara pale, kaurahiutale.
Humalat: Hallertau Herkules(katkero), Hallertau Saphir (aromi- ja kuivahumalana)
Hiiva: Brettanomyces Bruxellensis


Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että Orvalin etikettiä matkiva ja Orvalin seksisukkulapulloon liimattu etiketti herättää vahvoja tunteita. Kultainen ja läpinäkyvä olut väriltään. Happamille tyypillisesti vaahto katoaa oluen pinnalta nopeasti, miltei kohisten. Vain pieniä "saarekkeita" jää kellumaan oluen pinnalle. Tuoksu on tallia ja nahkasatulaa niittykukkaisen keväisellä vivahteella. Raikasta. Mielestäni tuoksu sisältää humalien kukkaisia ja hieman sitrusvivahteisia aromeita myös, vaikka pullotus onkin tapahtunut jo yli puoli vuotta sitten. Pääpaino on toki brettan tallimaisilla aromeilla. Olut laskeutuu kielen päälle sittenkin aika lempeän hapokkaana - maltaista makeutta on hieman jäljellä, eikä suuta supistavaa lambicmaista "iskua" pääse muodostumaan kuin hieman. Kepeää ja raikasta - oluiden kuoharia. Katkero on tuntuva ja jälkimakuun jää hieman kukkaisuutta ja yrttisyyttä humalista. Hiivat kun kaataa sekaan niin olut tulee hieman täyteläisemmäksi ja katkerokin ehkä korostuu. Kirkkaana hienosti esiin nouseva vieno hedelmäisyys jää tosin hiivan jalkoihin, joten kyllä tämä parempi on ilman. Hyvä bretta-ale, raikasta ja maukasta. Selkeät maut. Tykkäsin.


Seuraavaksi sitten maistoon Willi Wäinö, joka on tosiaan kutkuttavasti osittain leipäjuurella käytetty. Olen aiemmin päässyt maistamaan leipäjuurella käytettyä olutta myös Rabbit Street Breweryltä.

Willi Wäinö
 ~6,3% | EBC n. 20 | IBU 0

Tekijän kommentit: 
Syntyi kun ostin kaupasta mainiota hapanruisleipää ja kokeilin, että saako siitä tehtyä uuden juuren. Sehän onnistui ja parin leivänpaiston jälkeen tuumasin, että käyttäisiköhän juuri vierrettä. Tuumasta toimeen ja parin viikon kuluttua mulla oli litran verran hiivaa kasvatettuna. Maku ja tuoksukin oli lupaava, mukavan navettainen ja hapan. No siitäpä sitten olutta. 

Olut kävi aluksi vilkkaasti, mutta sitten käyminen pysähtyi käymisasteen jäädessä 65%. Tässä vaiheessa lisäsin Bonnen aprikoosi, mango ja passionpurettä jokaista 0,5kg. Hämmensin ja odotin kuukauden mutta mitään ei tapahtunut, joten lisäsin brettanomyces bruxellensista jolloin liemi jatkoi käymistä. Pullotettu 1.014 ominaispainolla samoin kuin Orlov, mutta tähän ei kuitenkaan muodostunut samalla tavalla happoja, mikä nyt jäi vähän mysteeriksi.
Maltaat: vehnä, pale ale, caramel sweet 75, crystal 100
Humalat: Ei humalaa
Mausteena: Bonnen aprikoosi-, mango- ja passionpurea. 


Kuparinen, jopa punertava ja miltei täysin vaahdoton olut. Pullo kyllä suhahti avattaessa, eli kyllä siellä pientä jälkikäymistäkin on tapahtunut. Tuoksu on nyt aiempaa selvästi eksoottisempi. Hedelmälihaa greippisen sitrusmaisesti ja jännää brettan tallimaisuuteen sekoittuvaa hopeatoffeeta karamellimaltaista. Jotenkin jopa jouluinen yleistunnelma tässä - kaneliomenaa ehkä. Maku ei kuitenkaan jännästi ole niin maltainen kuin aiemmassa vaaleammassa oluessa, vaikka sen luulisikin olevan. Hedelmäsoseet eivät nouse ollenkaan makean hedelmäisinä esiin, vaan niiden rooli jää maun puolella ehkä sittenkin taustavaikuttajaksi. Bretta se on tähänkin, yhdessä leipäjuuren kanssa, syönyt aika kuivan ja kepeän suutuntuman. Tuoksun hento toffeisuus ei maussa juuri esiin nouse, mutta kuivattuja hedelmiä on tarjolla. Katkeron puute tekee yleisilmeestä peräti siiderimäisen. Pidin edellisestä enemmän. Tämä jäi sen rinnalla jotenkin "hampaattomaksi". Hedelmäsoseiden vaikutus aromiin tuntuu selkeältä, mutta maussa vaikutus tuntuu vasta hiivojen lisäämisen jälkeen - hedelmänkuorimaisen sitruksisena, kuten tuoksussakin. Maukas siemailtava se oli tämäkin, mutta kyllä Orlov näistä minulle toimi paremmin. Ehkä hapokas puraisu siis omalla kohdallani kaipaa myös katkeron puraisua loppuun, ei paljoa, mutta edes vähän. 

Kiitoksia Pertulle kahdesta mielenkiintoisesta oluesta! Jännä juttu, että en ole yhtään kiinnostunut tekemään tällaisia erikoisuuksia itse kotona, mutta juon näitä kyllä mielelläni. Ehkä se on se arvaamattomuus ja pitkä kypsytysaika mikä itselleni näissä tökkii. Nykyään kun on pieniä lapsia perheessä, niin oluen tekeminen on kuitenkin aika harvinaista herkkua - silloin pelataan varman päälle ja tehdään sahtia tai tripeliä!

Bonus tripel: Bosteels Tripel Karmeliet

0 kommenttia
 
Toteutin aiemmin tänä vuonna "tripel saaga" nimellä kulkeneen hommelin, jossa maistelin 45 erilaista tripeliä. Saaga alkoi huhtikuun alussa ja päättyi elokuun lopulla Straffe Hendrikin ja St. Feuillienin maisteluun. Viimeisessä jutussa jäin harmittelemaan sitä, ettei legendaarista Tripel Karmelietia ollut kevään ja kesän aikana saatavilla, joten se jäi tästä hommasta ulos. Maahantuoja Servaali oli kuitenkin hereillä ja lähetti maistettavakseni kaksi pulloa tätä tripeliä. Kiitos Servaali ja Larkion Henkka!

Näytepullot saapuivat jo muutama viikko sitten, mutta odotin ensimmäisen maistamista yhteen tiettyyn hetkeen. Tuo hetki koitti viikko sitten, kun vaimoni synnytti meille meidän viidennen lapsemme. Palasin yöllä synnäriltä kotiin ja korkkasin ensimmäisen pullon juhlavissa tunnelmissa. Ajatukset vaelsivat silloin olutta suuremmissa sfääreissä, joten en edes yrittänyt pukea olutelämystä sanoiksi, vaan jätin arvion tekemisen siihen toiseen pulloon, joka on siis vuorossa nyt. 



Tripel Karmeliet
8,4% | Ohraa, vehnää ja kauraa | Pullossa jälkikäytetty

Kirkas, vaalean kultainen ja tiiviskuplaiselta vaahdoltaan kestävä olut. Tällaiseksi tripelin aina miellän, vaikka saagan edetessä moni variantti oli enemmän oranssiin kallellaan. Tuoksu on miltei taivaallisen hyvä, vaikkei trappist-oluesta kyse olekaan. Viljaisaa, hieman mausteista ja saisonin tyyliin pirskahtelevan hedelmäistä aromikkuutta. Erittäin raikas. Korianteria kenties menossa mukana, mutta tätä ei etiketti mainitse. Suussa Karmeliet on kevyt, melko runsaan hiilihappoinen ja kevyesti katkeroitu. Tuoksun raikkaus jatkuu maussa alusta loppuun asti ja jälkimakuun jää vielä leijailemaan hento yrttinen mausteisuus. Alkoholi on täysin piilossa, mutta lämmittää toki. Vähän sellaisia pehmeän pippurisia Duvelin kaikuja tässä on, mutta viljava maltaisuus ja maut muutenkin ovat runsaampia ja voimakkaampia. Kyllä tämä ehdottomasti yksi tyylin valioyksilöitä on - fiilispohjaisessa rankingissa ihan siellä terävimmässä kärjessä. Kenties jopa paras, mutta sitä on mahdoton sanoa, ilman kattavaa rinnakkainvertailua. Toki päivän fiiliksetkin aina vaikuttaa arvioon. Loistava tripel joka tapauksessa.

Olisi kyllä hienoa saada tämä taas takaisin Alkon valikoimiin ja vielä hienompaa olisi tietysti kauppojen hyllyille. Nykyään alkoholipolitiikkaa koskeva keskustelu alkaa olla jo sitä luokkaa, että todennäköisesti saan vielä senkin päivän elinaikanani nähdä. 

Kaikki tripel-saagan jutut:

Fiilispohjainen ranking:

Kärkipäätä: 
Gouden Carolus Tripel
Kapittel Watou Tripel Abt 10°
Oud Berseel Bersalis Tripel
St Idesbald Triple
Corsendonk Gold Tripel
Gentse Tripel
De Leite Enfant Terriple
De Dolle Dulle Teve
La Corne du Bois des Pendus La Triple
St. Bernardus Watou Tripel
Reinaert Tripel
De Koninck Triple d’Anvers
De Gouden Boom Brugge Tripel
Het Nest SchuppenBoer Jack Of Spades
Goliath Tripel
Chimay Cinq Cents Tripel
La Trappe Tripel
St. Feuillien Triple
Bosteels Tripel Karmeliet

Varsin jees: 
Tongerlo Prior
D'Oude Caert Tripel
Postel Tripel
Leffe Triple
Witkap Pater Tripel
Ename Tripel
Ter Dolen Tripel
Kasteel Tripel
Corsendonk Agnus Tripel
Val-Dieu Triple
Vicaris Triple
Petrus Gouden Tripel
Westmalle Tripel
Straffe Hendrik Brugs Tripel

Vähän kehnommat: 
Dronkeput Tripel
De la Senne Jambe-De-Bois
Adelardus Belgian Tripel
Moeder Overste Tripel
Affligem Tripel
Grimbergen Tripel
Kempisch Vuur Tripel  
Waterloo Tripel
En Stoelemings Curieuse Neus
Malmgård Emmer Tripel

Spesiaalit: 
Ardenne Triple (bretta)
Wilderen Kanunnik Tripel (överimausteet)
Schapen Kop (laatuvikainen, etikkainen)


Olutarvio: Iso-Kallan Turmion Kätilöiden Pimeyden Morsian

0 kommenttia
 

Pimeyden Morsian

Panimo: Iso-Kallan Panimo, Kuopio
Oluttyyli: Imperial Stout
Alkoholipitoisuus: 8,0%
Saatavuus: Alko (4,51€ / 0,33l)

Industrial Metalia pääasiassa suomeksi esittävä Turmion Kätilöt julkaisee tänään uuden "Universal Satan" albuminsa, jonka kuuntelua siivittämään löytyy Alkon valikoimasta myös yhtyeen nimikko-olut Pimeyden Morsian. Oluen on valmistanut yhtyeen kotiseuduilla vaikuttava kuopiolainen Iso-Kallan Panimo, joka on aiemminkin kunnostautunut bändioluiden saralla Verjnuarmu oluellaan. Pimeyden Morsian on lanseerattu jo vuonna 2016, mutta silloin vain rajattuun ravintolajakeluun. Puheet lanseerauksen aikaan olivat ainakin kaikkea muuta kuin vaatimattomia:
”Pitkällinen turhautuminen jo markkinoilla olevien bändioluiden laatua kohtaan herätti ajatuksen, joka lopulta päätyi yhtyeen ja panimon yhteiseen tavoitteeseen luoda maailman paras bändiolut”

Pimeyden Morsian on tyyliltään Imperial Stout ja nämä vahvat stoutit ovat yleensä varsin korkeilla olutharrastajien top-listoilla, joten ainakin siinä mielessä puheille on löytymässä edes jonkinlaista katetta. Tyylin arvostetuimmat oluet ovat tosin yleensä olleet vielä jonkin verran vahvempia ja kasiprossaisena Pimeyden Morsian asettuukin tyylin alarajoille vahvuuden suhteen. Bändioluista samaan oluttyyliin asettuu mm. Behemoth Bafomet Imperial Stout (9+/10), joka 11,6% vahvuudellaan on toistaiseksi kaikkein vahvin maistamani bändiolut - ehkä paraskin. Pimeyden Morsiamen mausteena on käytetty brittiläisiä Northern Brewer ja East Kent Goldings humalia sekä tummapaahtoista kahvia ja kaakaota. Sysimustan värinsä se kuitenkin saa voimakkaasti paahdetuista Chocolate ja Black ohramaltaista.

Itse en yhtyeen uraa ole juurikaan seurannut, mutta heidän musiikkiaan olen kyllä kuullut - ei nimittäin sellaista saunailtaa taida olla enää viime vuosina ollut, missä joku kätilöfani ei olisi käynyt soittolistaa muokkaamassa uuteen uskoon. Kaljoittelun lomassa yhtyeen musiikki on mennyt itselleni alas kivuttomasti, mutta ehkä sittenkin ilman sen suurempia intohimoja. 

Oluen reseptiikkaa:
Maltaat : Pale Ale, Munich, Crystal, Chocolate, Black
Humalat : Northern Brewer, EKG
Muut : Tummapaahtoinen kahvi ja kaakao



Yön musta ja mokkaisen väriseltä vaahdoltaan niukahko olut. Paahdettu mallas ja mausteeksi lisätty kahvi tekevät tuoksusta miellyttävän kahvipapuisen - espressomaista väkevyyttä, jonka kylkeen nousee suolaista ”noitapillilakua”. Jykevän oluen intensiivinen tuoksu. Kielen päälle kaaduttuaan olut on niin ikään paahteisen maltainen, voimakkaasti kahvimainen ja keskiverrosti katkera. Jälkimaussa esiin nousee konvehtimainen suklaisuus. Kokonaisuus on melko kuiva ja suutuntuma tästä johtuen näinkin tuimalle oluelle hieman ohkaisen tuntuinen. Rahtunen maltaan makeutta kylkeen niin kokonaisuus nousisi vielä, omaan makuuni, seuraavalle stepille.  Tällaisenakin Pimeyden Morsian on kuitenkin todella miellyttävä - brutaalimpi lähestymiskulma makeamman ja pehmeämmän suuntauksen sijaan kuvastaa ehkä paremmin yhtyeen musiikkiakin. Voimakasmakuinen ja hieman lämmittäväkin olut on kyseessä. Jytisee, rytkyy ja yksinkertaisesti vaan toimii. Ei nyt sentään maailman parasta bändiolutta, mutta kotimaan rankingissä ollaan kyllä korkealla.

Yhteenveto

Voimakasmakuinen Imperial Stout
ARVOSANA: 9-

Olutarvio: Korpimallas Kaltio Pale Ale

0 kommenttia
 
Korpimallas on lokakuussa 2017 alkunsa saanut Timo Lähdesmäen ja Jani Lammisen kotiolutprojekti, joka kuitenkin jo tänä kesänä konkretisoitui ensimmäisen kaupallisen tai "kaupallisen", kuten kuin kaverit itse keittoaan kutsuvat, erän muodossa. Kyse lienee lähinnä hääoluesta, mutta jonkinlainen osa on mennyt myös ihan kauppoihin myyntiin. Hyvin nuoresta kotiolutharrastuksesta on siis kyse. Sain Timolta ja Janilta pullopostia eli blogistien kielellä aina niin herkulliselta kuulostavan "samplen". Oluen nimi on Kaltio Pale Ale ja se on keitetty Lohjalla UG Breweryllä.  

Saatekirjeestä poimittua: 
"Tiedostamme nöyrästi oman tilanteemme; olemme noviiseja ja valtakunta on täynnä meitä kokeneempia ja taidokkaampia mallasvirtuooseja ja humalaguruja. Tahtoisimme tehdä olutta ainakin osa-aikaisena elinkeinona, mutta paljon on vielä opittavaa. Siksipä arvostaisimme viiltävää arviointiasi."
Maistelusta kehkeytyikin mielenkiintoinen, koska en tiennyt oluen reseptiikasta mitään ennen maistamista. Etiketti kertoi vahvuudeksi 5,4% ja tyyliksi Pale Ale. Maistoin oluen ja totesin sen ilahduttavasti brittityyliseksi pale aleksi - jenkkityylisiä kun on markkinoilla jo vähintäänkin tarpeeksi. Maistamisen jälkeen kuitenkin suhailin Korpimaltaan kotisivuille ja sieltähän löytyi Kaltio Pale Alen reseptiikka aivan kokonaisuudessaan. Ja kyllä, arvaatte aivan oikein, jenkkityylistähän siinä oli lähdetty tekemään. 

Tässä ensin "sokkona" ennen reseptin katsomista suoritettu arvosteluni, josta voidaan jo etukäteen sanoa, että jos olisin tiennyt käytetyt humalat jne. olisi se varmasti muodostunut erilaiseksi, vaikka niin ei pitäisikään olla. Olen vuosien varrella kuitenkin oppinut, että alitajuntaisesti oluesta voi löytää esim. sitruksisia humalan aromeja, jos etiketti sanoo Cascade, vaikkei niitä siinä olisikaan. Ihmismieli, ainakin omalla kohdallani, toimii näin. Mutta, eteenpäin. Tässä siis "neitseellisesti" suoritettu arviointini:

Kaltio Pale Ale
5,4% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva
 

Kirkas, kultaoranssi ja mukavasti vaahtoava olut. Tuoksu tarjoaakin ehkä hieman yllättäen brittityylistä kuivan puumaista humalaisuutta ja pähkinäisyyttä sekä yrttimäisyyttä. Nykyään sitä vaan automaattisesti olettaa pale alen olevan jenkkityylistä. Virkistävä poikkeus! Maussa on karamellispähkinäinen mallasveto, humala tuottaa mukaan yrttimäistä mausteisuutta ja hieman kukkaisuutta. Ei juurikaan hedelmäisyyttä. Hyvä keskitäyteläinen ja rapsakasti katkeroitu suutuntuma. Joku ruohoisyrttinen (tai jollain tavalla jauhoinen/hiivainen) tunkkaisuus varjostaa kokonaisuutta ja lohkaisee raikkaudesta osan pois. Aromipuolella voisi humaloinnissa tapahtua enemmänkin, mutta katkerointi sen sijaan on hyvällä tasolla. Aivan maukasta juotavaahan tämä on. Mallaspohja varsin ESB-tyylisenä on minulle erityisesti mieleinen.

Tarkastellaanpa sitten oluen reseptiikkaa: Kaltiossa maltaina on ollut Pale Ale (65,9% mallaspohjasta), Vienna (30,8%) ja Crystal 50 (3,3%). Humalina 500 litran keitossa 300g Cascadea (katkero) ja aromipuolella 167g Cascadea sekä 250g Mosaicia. Hiivana US05.

Huomioni kiinnittyi heti hyvinkin maltillisiin aromihumalan määriin. Alle 1g/litra ei kotioluissakaan tuota kovin voimakasta aromia. Tässä siis heti ensinuuhkaisulla arvostelijan mieli sulki jenkkityylisen pale alen pois - ei ollut sitä tuttua hedelmäisyyttä eli pakko olla brittityylinen. Hieman mustavalkoinen ajattelutapa, mutta näin homma osaltani siis ilmeisesti toimii.

Halusin saada  pienpanimon käyttämästä aromihumaloinnin määrästä ihan oikeaa tietoa, joten otin yhteyttä tuntemaani pienpanijaan, jolta sain hänen kaupallisissa keitoissa käyttämänsä humalamäärät 500 litran American Pale Ale erään. Hänen humalalisäyksensä aromipuolella menevät näin: 10 min 700g, 5 min 800g, 0 min 550g ja lisäksi kuivahumalana 4-5 päivän ajan 1500g. Huomataan, että määrä on keitossakin jo moninkertainen. Tässä pienpanijalla toki tarkoitus on ollut tehdä enemmän överi kuin vajari ja Kaltiossa Korpimaltaan kaverit kertoivat yrittäneensä lopputuloksesta "hiukan sitruksista". Eri lähtökohdat siis, mutta antaa vertailu varmasti osviittaa kuitenkin. 

Joka tapauksessa Kaltio Pale Ale oli siis nautittava ja erityisesti mallaspohjaltaan maukas olut. UG Breweryn laatutasokin vaikutti kokonaisuutena hyvältä, joskin jokin tietty pieni tunkkaisuus oluessa oli - runsaampi aromihumalointi olisi tämän ehkä peittänyt. Kiitän opettavaisesta maistelusta, toivottavasti se oli sitä sekä minulle, että tekijöille. Onnea jatkoon! 


Lisää luettavaa aiheesta Korpimaltaan kotisivujen tarinaosiossa: http://korpimallas.fi/korpimallas/tarinamme-tahan-asti/