Olutarvio: Mallaskoski True Double IPA

0 kommenttia
 

True Double IPA

Panimo: Mallaskosken Panimo, Seinäjoki
Oluttyyli: Double IPA / Imperial IPa
Alkoholipitoisuus: 9,0%
Saatavuus: Alko (4,97€ / 0,33l)

Mallaskosken Panimolta on ilmestynyt True -olutsarja, jossa pyritään tekemään tyylivalioita ilman turhaa kikkailua. Sarjan Double IPA kuuluu Alkon käsityöläisoluisiin ja ainakin True Bock löytyy myös Alkon vakiovalikoiman ja verkkokaupan puolelta. 9% vahvassa DIPAssa on Alkon mittauksien mukaan katkeruutta 75 EBUa. 
"Mallaskosken Panimon uusin tuoteperhe tarjoaa puhdaspiirteisiä, mutkattomia ja perinteitä kunnioittavia oluita ilman turhia kikkailuja. Nimensä mukaisesti True – sarjassa palataan juurille ja perusasioiden äärelle."

Kirkas, mahonkisen oranssiruskea olut, jonka vaahto on kestävä. Tuoksussa on karamellista toffeeta, mansikkahilloa ja kevyttä vihannesmaisuutta. Tuoksussa on enemmän mallasta kuin humalaa. Missä se intensiteetti ja voima, joka isolla oluella pitäisi olla? Missä se huumaava nektarimainen humalaisuus joka lasillisesta DIPAa kuuluu nousta? No, ei missään. Maku on makean mallasvetoinen ja tympeä. Toffeeta on runsaasti ja humalointi jää sen varjossa tukahdutetun sitrusmaiseksi ja hieman saippuaiseksikin pyristelyksi. Katkeroa puskee lopussa, mutta takamatkalta ja liian vaimeasti. Jälkimaussa roikkuu edelleen toffeemainen makeus samalla kun alkoholi nousee lämmittämään rintaa. Hedelmäisyys, potku, dynamiitti ja tykitys puuttuvat. Heikko esitys. American Strong Alen oloinen, mutta huono siihenkin genreen. 

Jälkikäteen Olutoppaan foorumilla puitiin mielipide-eroja ja huomattiin, että eräkoodilla saattaa olla vaikutusta asiaan. Oman pulloni korkista löytyvät eräkoodit olivat: 22.01.2019 E2774. Paremmaksi arvioidussa pullossa 17.01.2019 E2773. Itse en ainakaan ensinmainittua ostaisi.

Yhteenveto

Huono

Olutarvio: Fat Lizard 101 California Pale Ale

0 kommenttia
 

101 California Pale Ale

Panimo: Fat Lizard, Espoo
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,4%
Saatavuus: Kaupat (Ostopaikka: Rocking Bear Brewers panimon myymälä, Pori)

Kiertelin tänään Raumalla ja Porissa pienpanimoiden omia myymälöitä läpi ja noukin helmet talteen. Raumalla Linden Brewery avasi myymälän tänään ja Porissa kävin sekä Rocking Bear Brewersillä, että Ruosniemen Panimolla. Hyvää tavaraa oli tarjolla ja olihan se uskomattoman hienoa ostaa olutta suoraan panimolta vahvuuteen katsomatta. Tyytyväisyyttä myhäiltiin myös tiskien toisella puolella - uudistus on selvästi panimoille todella mieluinen. Hyvän fiiliksen reissu siis. 

Rocking Bear Brewersin myymälässä oli oman panimon oluiden lisäksi tuotteita myös mm. Jacobstadilta, Lindeniltä,  Top Fuelilta, Nordic Breweryltä ja Kanavan Panimolta. Muiden tuotteet toki vain 5,5% vahvuuteen asti, vaikka omille raja on se 12%. Nyt arviointiin tuleva Fat Lizard 101 California Pale Ale on siis sieltä haalittu. Hintaa 0,44 litraiselle tölkille kertyi 4,5€. 

Oluen resepti on julkaistu aikanaan #AvoinOlut kampanjan siivittämänä Reittausblogissa ja sen pariin pääset TÄSTÄ LINKISTÄ. Resepti on 5,8% versiolle, mutta nykyään olut on siis tuunattu 5,4% vahvuuteen. Maltaina on Viking Maltin Pilsner ja Weyermannilta CaraMunich I, CaraAmber ja CaraPils. Humalina aina luotettavat jenkit Cascade ja Amarillo. Katkeruutta noin 30 IBU eli ei paljoa, mutta hopbackiin ja kuivahumalaksi meneekin sitten enemmän. Tölkin pohjan päiväys on 17.09.18.


Hieman utuinen, kultaoranssi ja pirteästi vaahtoava olut. Tuoksussa on kukkaisuutta, sitrushedelmäisyyttä ja hieman myös pihkaisuutta. Hyvä raikas humalaisuus. Mallasta on myös, mutta humala toki enemmän pinnassa. Suutuntumassa oluen todellinen luonne tulee parhaiten esiin - ei hemmetti miten hyvä juotavuus! Hyvä mallasrunko, pehmeät, mutta riittävät hiilihapot ja öljyisen humalainen liukas suutuntuma. Hedelmäinen, hieman pihkainen tuttu jenkkihumalien maku tarjoillaan laadukkaasti ja raikkaasti. Mitenkään omaperäinen maku ei ole, mutta miksi hemmetissä sen perusoluessa pitäisikään - riittää kun laatu on kunnossa ja juotavuus luokkaa maaginen. Ilo tissutella!

Yhteenveto

Erittäin juotava APA

Maistelussa Lidlin uusi Perlenbacher Patronus Weissbier

2 kommenttia
 
Lidlin hyllyltä bongasin tänään Patronus Weissbierin, joka oli minulle entuudestaan tuntematon. Saksassahan on paljon panimoita, joiden tuotteita ei Suomessa ole nähty, joten lähdin etiketistä etsimään oluen tehnyttä panimoa. Hetken pyörittelin pulloa käsissäni ennen kuin huomasin etuetiketin alaosassa tekstin "Powered by Perlenbacher". Perlenbacher on näitä Lidlin omia tuotemerkkejä. Panimoa ei etiketissä mainita, mutta nyt on siis tapahtunut yksi niistä asioista mitä alkoholilain uudistukselta odotinkin - aitoa saksavehnää löytyy Lidlin hyllyiltä! 

Hinnassa on tosin vielä kiristämisen varaa, sillä 0,5 litrainen pullo maksoi nyt 2,99€ - euron enemmän kuin Nokian Keisari Elowehnä tai Saimaan Marsalkka Luomuvehnä S-Marketin puolella. Toki vahvuutta Patronuksessa on 5,5% ja mainitsemissa kotimaisissa vain 4,7%, eli Patronuksessa alkoholiveron osuus on suurempi. Maku kuitenkin ratkaisee hinta-laatusuhteen, joten ei muuta kuin Patronusta maistelemaan. Jotta testi olisi mahdollisimman brutaali, niin kaadan toiseen lasiin rinnalle yhtä maailman parasta vehnäolutta Weihenstephaner Hefeweissbieriä, jota ostin Prismasta 3,59€ / 0,5l hintaan. Oluita keskenään vertailemalla saa paremman kuvan niiden välisistä voimasuhteista kuin yksittäin maistelemalla. 



Ja sitten mennään. Weihenstephaner kaatuu lasiin hieman vaaleamman värisenä ja runsaammin vaahtoavana. Patronuksen värissä enemmän tummempaa oranssia ja sen vaahto ei rakennu aivan yhtä iloisesti. Molemmista pulloista löytyy vehnälle tärkeät hiivat, jotka pyöräytetään kaadon lopuksi lasiin mukaan.

Tuoksultaan Patronus on miellyttävän purukumimainen, melko runsaan banaaninen ja tietysti neilikkainen. Aika sellainen pehmeä lempeä tuntu tuoksussa. Weihenstephaner on terävämmän ja hedelmäisemmän tuoksuinen, neilikkaakin on. Weihenstephaner on raikkaampi ja terhakampi, mutta Patronus on kyllä runsaan banaaniselta tuoksultaan erittäin miellyttävä. Weihenstephaner ei tosin koskaan ole ollut se banaanisin vehnä ja se käy kyllä tässä vertailussa hyvin ilmi. Patronus banaanisempi, Weihenstephaner raikkaampi. Toistaiseksi mennään vielä tasatyöntöä, rinta rinnan, mutta vierekkäisillä laduilla.



Maultaan Patronus ei olekaan enää niin hyvä kuin tuoksu antoi olettaa. Kirpakat hiilihapot iskevät heti alussa ja maku kääntyy nopeasti tuoksun hellän banaanisesta huomasta mausteiseen ja kuivakkaan lopetukseen. Banaani ei maussa juuri esiin nouse ja hieman lämpöäkin on lopussa. Ei juuri ollenkaan vehnälle ominaista hienoista makeutta. Yllättävää, tuoksun ja värin perusteella kun odotin täyteläisempää ja banaanisempaa makua, mutta yleisilme on kuivakka, hiilihappoinen ja mausteinen sekä yllättävästi myös hieman lämmin. Weihenstephaner on toki tyylille ominaisesti myös varsin runsaan hiilihappoinen, mutta hiilihapot ovat pehmeitä ja vain tukevat oluen hieman makeaa vehnäistä runkoa. Neilikkaiset ja hennon banaaniset käymisaromit nousevat esiin seuraavaksi ja loppuliuku on edelleen kevyesti makea, hieman sitruunaisen hedelmäinen ja raikas. 

Weihenstephanerin juotavuus ja nautittavuus on aivan eri tasolla kuin Patronuksessa. Suutuntumassa se siis huippu erottuu halpiksesta. Tuoksun jälkeen oltiin vielä samalla viivalla, joskin oluet olivat tuoksuiltaan selvästi erilaisia, mutta maku ja suutuntuma sekä lopulta se viimeinen niitti eli yleisfiilis kääntyvät selkeästi Weihenstephanerin eduksi. Patronuksen suurin miinusmerkki tulee kovahkon hiilihappoisesta suutuntumasta, joka tuntuu syövän vehnälle ominaisen makeuden sekä rungon, ja jättävän jälkeensä vain kuivakan yrttimäisen jälkimaun. 

Weihenstephaner on siis raikas, miellyttävän pehmeä ja alusta loppuun niin timangisen tasapainoinen. Patronuksen tuoksu on hyvä, mutta kielen päälle laskeuduttuaan kovahkot hiilihapot ottavat liikaa roolia ja vehnikselle tarpeellinen täyteläinen runko katoaa miltei kokonaan. En toki odottanut, että Lidlin halpamerkki pääsisi maailman parhaimmiston tasolle, mutta ero muodostui kuitenkin yllättävänkin selkeäksi. Perlenbacher Patronuksella ei lopuksi ollut minkäänlaista palaa. Hinta-laatusuhdekin kääntyy selvästi 60 senttiä kalliimman Weihenstephanerin puolelle. Jos olutta ei ole miellyttävä juoda, eli suutuntuma ja maku, erityisesti se suuhun jäävä jälkimaku, ei ole mieleinen, niin ei siitä kyllä vakio-ostosta pääse muodostumaan. 

Ai niin, meinasi taas miltei unohtua se 50-50 blendi. Tuoksu sai sekoituiksessa selvästi lisää banaania, eikä makukaan enää näin lasillisten lämmenneitä jämiä maistellessa ole mitenkään liiallisen hiilihappoinen. Loppuveto tosin edelleen kuivuu liiaksi. Jännä homma. 5,4% Weihenstephaner tuntuu kevyen raikkaalta, mutta 5,5% Patronus taas jopa hieman lämpimältä eli alkoholiselta. Siinä kai taas yksi huippuoluen ja bulkin ero. Ostan jatkossakin aitoa.

Olutarvio: Maku Farmhouse Ale

0 kommenttia
 

Farmhouse Ale

Panimo: Maku Brewing, Tuusula
Oluttyyli: Farmhouse Ale
Alkoholipitoisuus: 8,5%
Saatavuus: Alko (4,33€ / 0,33l)

Alkon käsityöläisoluiden läpikäynti jatkuu tuusulalaisen Maku Brewingin Farmhouse Alen merkeissä. Kyseessä on belgityylisestä hiivasta huolimatta jenkkityylinen olut. Jenkkipanimothan ottivat belgiasta saisonin ja pimppasivat siitä oman versionsa, jossa on tietysti aromaattista jenkkityylistä humalaa ja belgialaista saisonia korkeampi alkoholipitoisuus - nämä monesti nimetään Farmhouse Aleiksi. Makun portfoliosta löytyy jo todella hyvä perinteinen Saison, joten nyt on mielenkiintoista maistaa tämä modernimpi tulkinta samasta aihepiiristä. 


Hieman utuisen oranssihtava, pirteästi ja ilmavasti vaahtoava olut. Vaahto kestää oluen päällä pitkään. Tuoksussa on raikasta hedelmäisyyttä belgihiivaisen päärynänkuorimaiseen ja omenaiseen tapaan - ei ollenkaan arvaisi 8,5% vahvaksi, niin raikas ja pirtsakka tuoksu on. Käymisaromien takaa nousee myös sitrusmaisen greippistä humalointia, joka tuo raikkauden tuntuun vielä hieman omaa lisäpotkuaan. Kuivakan hapan, kunnollisen jykevän saisonin tuoksu. Jenkkihumalaa on, mutta se on ainakin tuoksussa vielä sivuroolissa - hiiva on kunkku tänään(kin)! Maku on kuiva, katkera ja hedelmäinen. Lopussa mausteinenkin. Alkoholipitoisuus tuo jykevyyttä ja makeutta, mutta raikkaus sekä hedelmäisyys taittuvat päällimmäisiksi ja yleisilme on enemmän kuivan puolella. Suutuntuma on kuplivan hiilihappoisena juuri oikeanlainen tähän tyyliin ja olutta on miellyttävä nauttia. Tiukan greippinen ja katkeroinen loppuveto on nautinnollinen. Maku Brewing loistaa jälleen. Farmhouse Ale on voimakasmakuinen, vahva, mutta raikas ja terhakka olut, aivan kuten tyylissä pitääkin. Ei raskautta, eikä tunkkaisuutta. 8,5% pelkkää asiaa, aivan kuin Duvelissa.

Yhteenveto

Lisää kiitos!