Olutarvio: Iso-Kallan Turmion Kätilöiden Pimeyden Morsian

0 kommenttia
 

Pimeyden Morsian

Panimo: Iso-Kallan Panimo, Kuopio
Oluttyyli: Imperial Stout
Alkoholipitoisuus: 8,0%
Saatavuus: Alko (4,51€ / 0,33l)

Industrial Metalia pääasiassa suomeksi esittävä Turmion Kätilöt julkaisee tänään uuden "Universal Satan" albuminsa, jonka kuuntelua siivittämään löytyy Alkon valikoimasta myös yhtyeen nimikko-olut Pimeyden Morsian. Oluen on valmistanut yhtyeen kotiseuduilla vaikuttava kuopiolainen Iso-Kallan Panimo, joka on aiemminkin kunnostautunut bändioluiden saralla Verjnuarmu oluellaan. Pimeyden Morsian on lanseerattu jo vuonna 2016, mutta silloin vain rajattuun ravintolajakeluun. Puheet lanseerauksen aikaan olivat ainakin kaikkea muuta kuin vaatimattomia:
”Pitkällinen turhautuminen jo markkinoilla olevien bändioluiden laatua kohtaan herätti ajatuksen, joka lopulta päätyi yhtyeen ja panimon yhteiseen tavoitteeseen luoda maailman paras bändiolut”

Pimeyden Morsian on tyyliltään Imperial Stout ja nämä vahvat stoutit ovat yleensä varsin korkeilla olutharrastajien top-listoilla, joten ainakin siinä mielessä puheille on löytymässä edes jonkinlaista katetta. Tyylin arvostetuimmat oluet ovat tosin yleensä olleet vielä jonkin verran vahvempia ja kasiprossaisena Pimeyden Morsian asettuukin tyylin alarajoille vahvuuden suhteen. Bändioluista samaan oluttyyliin asettuu mm. Behemoth Bafomet Imperial Stout (9+/10), joka 11,6% vahvuudellaan on toistaiseksi kaikkein vahvin maistamani bändiolut - ehkä paraskin. Pimeyden Morsiamen mausteena on käytetty brittiläisiä Northern Brewer ja East Kent Goldings humalia sekä tummapaahtoista kahvia ja kaakaota. Sysimustan värinsä se kuitenkin saa voimakkaasti paahdetuista Chocolate ja Black ohramaltaista.

Itse en yhtyeen uraa ole juurikaan seurannut, mutta heidän musiikkiaan olen kyllä kuullut - ei nimittäin sellaista saunailtaa taida olla enää viime vuosina ollut, missä joku kätilöfani ei olisi käynyt soittolistaa muokkaamassa uuteen uskoon. Kaljoittelun lomassa yhtyeen musiikki on mennyt itselleni alas kivuttomasti, mutta ehkä sittenkin ilman sen suurempia intohimoja. 

Oluen reseptiikkaa:
Maltaat : Pale Ale, Munich, Crystal, Chocolate, Black
Humalat : Northern Brewer, EKG
Muut : Tummapaahtoinen kahvi ja kaakao



Yön musta ja mokkaisen väriseltä vaahdoltaan niukahko olut. Paahdettu mallas ja mausteeksi lisätty kahvi tekevät tuoksusta miellyttävän kahvipapuisen - espressomaista väkevyyttä, jonka kylkeen nousee suolaista ”noitapillilakua”. Jykevän oluen intensiivinen tuoksu. Kielen päälle kaaduttuaan olut on niin ikään paahteisen maltainen, voimakkaasti kahvimainen ja keskiverrosti katkera. Jälkimaussa esiin nousee konvehtimainen suklaisuus. Kokonaisuus on melko kuiva ja suutuntuma tästä johtuen näinkin tuimalle oluelle hieman ohkaisen tuntuinen. Rahtunen maltaan makeutta kylkeen niin kokonaisuus nousisi vielä, omaan makuuni, seuraavalle stepille.  Tällaisenakin Pimeyden Morsian on kuitenkin todella miellyttävä - brutaalimpi lähestymiskulma makeamman ja pehmeämmän suuntauksen sijaan kuvastaa ehkä paremmin yhtyeen musiikkiakin. Voimakasmakuinen ja hieman lämmittäväkin olut on kyseessä. Jytisee, rytkyy ja yksinkertaisesti vaan toimii. Ei nyt sentään maailman parasta bändiolutta, mutta kotimaan rankingissä ollaan kyllä korkealla.

Yhteenveto

Voimakasmakuinen Imperial Stout
ARVOSANA: 9-

Olutarvio: Korpimallas Kaltio Pale Ale

0 kommenttia
 
Korpimallas on lokakuussa 2017 alkunsa saanut Timo Lähdesmäen ja Jani Lammisen kotiolutprojekti, joka kuitenkin jo tänä kesänä konkretisoitui ensimmäisen kaupallisen tai "kaupallisen", kuten kuin kaverit itse keittoaan kutsuvat, erän muodossa. Kyse lienee lähinnä hääoluesta, mutta jonkinlainen osa on mennyt myös ihan kauppoihin myyntiin. Hyvin nuoresta kotiolutharrastuksesta on siis kyse. Sain Timolta ja Janilta pullopostia eli blogistien kielellä aina niin herkulliselta kuulostavan "samplen". Oluen nimi on Kaltio Pale Ale ja se on keitetty Lohjalla UG Breweryllä.  

Saatekirjeestä poimittua: 
"Tiedostamme nöyrästi oman tilanteemme; olemme noviiseja ja valtakunta on täynnä meitä kokeneempia ja taidokkaampia mallasvirtuooseja ja humalaguruja. Tahtoisimme tehdä olutta ainakin osa-aikaisena elinkeinona, mutta paljon on vielä opittavaa. Siksipä arvostaisimme viiltävää arviointiasi."
Maistelusta kehkeytyikin mielenkiintoinen, koska en tiennyt oluen reseptiikasta mitään ennen maistamista. Etiketti kertoi vahvuudeksi 5,4% ja tyyliksi Pale Ale. Maistoin oluen ja totesin sen ilahduttavasti brittityyliseksi pale aleksi - jenkkityylisiä kun on markkinoilla jo vähintäänkin tarpeeksi. Maistamisen jälkeen kuitenkin suhailin Korpimaltaan kotisivuille ja sieltähän löytyi Kaltio Pale Alen reseptiikka aivan kokonaisuudessaan. Ja kyllä, arvaatte aivan oikein, jenkkityylistähän siinä oli lähdetty tekemään. 

Tässä ensin "sokkona" ennen reseptin katsomista suoritettu arvosteluni, josta voidaan jo etukäteen sanoa, että jos olisin tiennyt käytetyt humalat jne. olisi se varmasti muodostunut erilaiseksi, vaikka niin ei pitäisikään olla. Olen vuosien varrella kuitenkin oppinut, että alitajuntaisesti oluesta voi löytää esim. sitruksisia humalan aromeja, jos etiketti sanoo Cascade, vaikkei niitä siinä olisikaan. Ihmismieli, ainakin omalla kohdallani, toimii näin. Mutta, eteenpäin. Tässä siis "neitseellisesti" suoritettu arviointini:

Kaltio Pale Ale
5,4% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva
 

Kirkas, kultaoranssi ja mukavasti vaahtoava olut. Tuoksu tarjoaakin ehkä hieman yllättäen brittityylistä kuivan puumaista humalaisuutta ja pähkinäisyyttä sekä yrttimäisyyttä. Nykyään sitä vaan automaattisesti olettaa pale alen olevan jenkkityylistä. Virkistävä poikkeus! Maussa on karamellispähkinäinen mallasveto, humala tuottaa mukaan yrttimäistä mausteisuutta ja hieman kukkaisuutta. Ei juurikaan hedelmäisyyttä. Hyvä keskitäyteläinen ja rapsakasti katkeroitu suutuntuma. Joku ruohoisyrttinen (tai jollain tavalla jauhoinen/hiivainen) tunkkaisuus varjostaa kokonaisuutta ja lohkaisee raikkaudesta osan pois. Aromipuolella voisi humaloinnissa tapahtua enemmänkin, mutta katkerointi sen sijaan on hyvällä tasolla. Aivan maukasta juotavaahan tämä on. Mallaspohja varsin ESB-tyylisenä on minulle erityisesti mieleinen.

Tarkastellaanpa sitten oluen reseptiikkaa: Kaltiossa maltaina on ollut Pale Ale (65,9% mallaspohjasta), Vienna (30,8%) ja Crystal 50 (3,3%). Humalina 500 litran keitossa 300g Cascadea (katkero) ja aromipuolella 167g Cascadea sekä 250g Mosaicia. Hiivana US05.

Huomioni kiinnittyi heti hyvinkin maltillisiin aromihumalan määriin. Alle 1g/litra ei kotioluissakaan tuota kovin voimakasta aromia. Tässä siis heti ensinuuhkaisulla arvostelijan mieli sulki jenkkityylisen pale alen pois - ei ollut sitä tuttua hedelmäisyyttä eli pakko olla brittityylinen. Hieman mustavalkoinen ajattelutapa, mutta näin homma osaltani siis ilmeisesti toimii.

Halusin saada  pienpanimon käyttämästä aromihumaloinnin määrästä ihan oikeaa tietoa, joten otin yhteyttä tuntemaani pienpanijaan, jolta sain hänen kaupallisissa keitoissa käyttämänsä humalamäärät 500 litran American Pale Ale erään. Hänen humalalisäyksensä aromipuolella menevät näin: 10 min 700g, 5 min 800g, 0 min 550g ja lisäksi kuivahumalana 4-5 päivän ajan 1500g. Huomataan, että määrä on keitossakin jo moninkertainen. Tässä pienpanijalla toki tarkoitus on ollut tehdä enemmän överi kuin vajari ja Kaltiossa Korpimaltaan kaverit kertoivat yrittäneensä lopputuloksesta "hiukan sitruksista". Eri lähtökohdat siis, mutta antaa vertailu varmasti osviittaa kuitenkin. 

Joka tapauksessa Kaltio Pale Ale oli siis nautittava ja erityisesti mallaspohjaltaan maukas olut. UG Breweryn laatutasokin vaikutti kokonaisuutena hyvältä, joskin jokin tietty pieni tunkkaisuus oluessa oli - runsaampi aromihumalointi olisi tämän ehkä peittänyt. Kiitän opettavaisesta maistelusta, toivottavasti se oli sitä sekä minulle, että tekijöille. Onnea jatkoon! 


Lisää luettavaa aiheesta Korpimaltaan kotisivujen tarinaosiossa: http://korpimallas.fi/korpimallas/tarinamme-tahan-asti/

Tripel saagan päätös: Straffe Hendrik ja St. Feuillien + Reittausblogi Tripel #2 reseptiikka

1 kommenttia
 
Reittausblogin massiivinen tripel saaga eteni jo päätepisteeseensä, eli tilanteeseen 40/40 maistettua tripeliä. Tämän jälkeen ostin kuitenkin vielä Alkosta viiden eri tripelin bonuskierroksen, josta viimeksi maistossa kävi kolme trappistia. Nyt saaga nivoutuu pakettiin näiden kahden viimeisen tripelin myötä ja sen jälkeen on luvassa vielä seuraavan kotitripelini reseptiikka. Jos et tiedä mistä tässä kaikessa on kyse, niin lukaise tämä alustus


De Halve Maan Straffe Hendrik Brugs Tripel Bier
9% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva, kandisokeri

Kirkas ja väriltään syvän kultainen olut, joka vaahtoaa runsaan kuohkeasti. Tuoksu ei anna paljoa itsestään irti. Kuivattuja hedelmiä, maltaisuutta, jonkin sortin marjaisuutta ja hieman hunajaisuutta. Ei ole sellaista hurmaavan raikasta mausteisen hedelmäistä ”nostetta”, kuin tyylin parhaissa.  Maku on kuitenkin voimakkaampi ja varsin nautinnollinen. Jotain (mielestäni) tripeliin kuulumatonta marjaisuutta maussakin kuitenkin on, mutta ei se makua sinänsä huononna - se on vain taas yksi erilainen komponentti tripelien monimuotoisessa tyylihaarassa. Melko makea ja täyteläinen tämä on, mutta miellyttävällä maltaisella tavalla. Hyvät sokeroidut kuivahedelmätkin maku tarjoaa ja lämpöaalto vie nielaisun jälkeen loppuvedon kuivempaan suuntaan. Suutuntuma on täyteläinen ja runsaan, mutta pehmeän hiilihappoinen. Kyllä tämä keskikastin tavaraa on. Ei lähelläkään heikointa kategoriaa, mutta melko kaukana myös huipusta. Loppujen lopuksi liian makea ja vähän turhankin tuhti (ja marjainen). Edelleen pidän tripelistäni eniten raikkaampana ja petollisen juotavana.



St. Feuillien Triple
8,5% | Sisältää ohramallasta

Utuinen, vaalean oranssihtava olut, jonka vaahto on melko runsas. Yrttimäisen mausteiset ja kuivatun hedelmäiset aromit nousevat tuoksussa päällimmäisinä esiin. Mausteisuus saa jopa pippurisia sävyjä ja vahvuuskin tuntuu nenässä. Hyvä intensiivisyys eli voima tuoksussa, mutta muuten ei lupaile vielä kuuta taivaalta. Maku on kuitenkin toimiva kuivemman ja katkeramman tripelin saralla. Siinä on varsin runsaasti mausteisuutta heti alkuvetoon, sitten kuivattuja aprikoosimaisia ja sokeroidun banaanisia tuntemuksia, jonka jälkeen hieman lämmin ja keskiverrosti katkeroitu finaali. Jälkipolte vetää jo melko kuivaksi ja hieman alkoholiseksikin. Joku kiehtova hedelmäisyys tässä mausteisuuden seassa on, vai onko se sittenkin jotain minttumaista yrttiä - en osaa kunnolla paikantaa maun lähdettä, mutta mielenkiintoisen twistin se tähän tekee. Voi olla hiivankin tuottamaa. Suutuntuman puolesta erinomainen - ei liiaksi makeutta ja kuohkeat hienostuneet hiilihapot. Voidaan asettaa kärkikastiin, mutta ei terävimpään kärkeen.

Huh! Olipahan melkoinen setti. 7.4. korkattiin ensimmäinen ja nyt 45 tripeliä ja kokemusta rikkaampana saaga on suoritettu... tai eihän se mitään suorittamista ollut, vaan useimmiten silkkaa nautintoa. 18 tripeliä ylsi fiilispohjaisessa rankingissa kategoriaan "Kärkipäätä". Kategoriaan "Varsin jees" pääsi 14 tripeliä ja sinne "vähän kehnompiin" jäi 10 tripeliä. Kolme oli jollain tavalla spesiaaleja, tai yksi oikeastaan jopa pilalla. Pakko sanoa, että varsin antoisa ja mielenkiintoinen kokemus oli tämä tällainen yhteen tyyliin omistautuminen. Ehkä opettavainenkin.

Jonkinlaisena tavoitteena oli tämän mittavan maistelun perusteella haarukoida sitä, mistä aineksista hyvä kotitekoinen tripel voisi muodostua. Ensimmäinen oma tripelini jota kahdessa saagan jutussakin maisteltiin (linkit löytyvät alta), oli hyvä startti, mutta ei vielä mitenkään sen hekumallisempi. Fiilispohjaisessa ehkä keskikastin alempaan osioon uppoava. Sen maltaisuus oli liian raskas ja jälkikäymiseen olisi saanut laittaa enemmän sokeria. Aromipuolen humalaa siinä oli perinteisiin tripeleihin verrattuna enemmän tai ainakin se tuoreena tuli niitä voimakkaammin esiin. Ihastuin myös monissa tripeleissä maistamaani korianteriseen mausteisuuteen - se luo sellaista tiettyä pirteää aromikkuutta ja raikkautta, jota tripelissä tarvitaan. Niinpä seuraava reseptini on alla olevan mukainen.






Perusmaltaana on edelleen Chateau Pilsner 6RW, ei syytä vaihtaa toimivaa ja hyvän viljaisen maun antavaa mallasta. Sen sijaan aiemmin käytetty vaalea karamellimallas Chateau Cara Clair on väistynyt ja tilalle on tullut vehnämallasta. Belgialaista vaaleaa vehnää ei ollut tilaushetkellä tarjolla, joten otin entuudestaan tuntematonta saksalaista Ireksiltä. Keski-Euroopassa ei (tietääkseni) juurikaan käytetä Viking Maltia, joten jätin sen heti laskuista pois. Aiemmin käyttämäni taloussokeri vaihtui dekstroosiin eli panimosokeriin, mutta sillä tuskin on suurta vaikutusta. Sen sijaan vähensin sokerin määrää 900g -> 500g. Aiempi tripelini oli 9%, tämä toivottavasti pullokäymisen jälkeen (se lisää alkoholipitoisuutta noin 0,3%) about 8,5%. Se tuntuu olevan tripelille hyvä vahvuus. Nyt lisäsin sokerin vasta keiton juuri loputtua, joten karamellisoitumista tuskin paljoa tuli.

Katkerohumalan määrä on sama (alfahapot näissä pelleteissä tosin vähän matalammat), mutta aromipuolelta otin puolet pois. Lisäksi mausteeksi laitoin 10 grammaa murskattuja korianterin siemeniä. Jännästi muuten vielä huhtikuun lopulla julistin itsevarmana, että korianteria ei tripeliini tule, mutta toukokuun lopulla olin jo valmis sitä harkitsemaan. No nyt sitä lopulta siihen sitten tulikin. Hiivana on sama Mangrove Jack's M31 Belgian Tripel, joka toimi hienosti ensimmäisellä kerralla. Koitin pitää muutokset aika pieninä, mutta kyllä niitä nyt melko lailla kuitenkin tuli. Kaikki on onneksi dokumentoituna. Oluen runko ja perusidea on sama eli vaaleaa ja nyt toivottavasti suussa myös kepeämpää ja kuohkeampaa. Toivottavasti tämä olisi parannus ensimmäiseen reseptiin verrattuna.

Valmistin oluen tasan viikko sitten eli viime viikon torstaina ja se saa olla pöntössä nyt ainakin kaksi viikkoa vielä. Sen jälkeen pullotus ja 3-4 viikon jälkikäyminen, jonka jälkeen maistellaan taas. Palaamme silloin asiaan - kiitos kaikille jotka olitte saagan aikana hengessä mukana ja jaksoitte kannustaa!

Ai niin... aivan varmasti joku olisi kysynyt, että mikä oli se kaikkein paras näistä. En ehkä aivan siihen pysty, mutta oma TOP-3 parhaiten mieleen jääneistä menee näin: De Gouden Boom Brugge Tripel, St. Bernardus Watou Tripel ja De Dolle Dulle Teve. Seuraavina sitten La Corne Tripel ja myös Oud Beerseel Bersalis sekä Corsendonk Gold ovat jääneet mieleen. Toki iso Chimay pottu oli niin ikään elämyksellinen, tai ainahan se on. Ykkösenä kuitenkin kirkkaimpana (ehkä!) tuo ensin mainittu De Gouden Boom Brugge. Vielä jäi jossiteltavaa, sillä Tripel Karmeliet ei leikkiin osallistunut (ei ollut saatavilla, nyt maahantuojat hereillä!), täytynee siis ottaa ensi kesänä uudelleen...

Kaikki tripel-saagan jutut:

Fiilispohjainen ranking:

Kärkipäätä: 
Gouden Carolus Tripel
Kapittel Watou Tripel Abt 10°
Oud Berseel Bersalis Tripel
St Idesbald Triple
Corsendonk Gold Tripel
Gentse Tripel
De Leite Enfant Terriple
De Dolle Dulle Teve
La Corne du Bois des Pendus La Triple
St. Bernardus Watou Tripel
Reinaert Tripel
De Koninck Triple d’Anvers
De Gouden Boom Brugge Tripel
Het Nest SchuppenBoer Jack Of Spades
Goliath Tripel
Chimay Cinq Cents Tripel
La Trappe Tripel
St. Feuillien Triple

Varsin jees: 
Tongerlo Prior
D'Oude Caert Tripel
Postel Tripel
Leffe Triple
Witkap Pater Tripel
Ename Tripel
Ter Dolen Tripel
Kasteel Tripel
Corsendonk Agnus Tripel
Val-Dieu Triple
Vicaris Triple
Petrus Gouden Tripel
Westmalle Tripel
Straffe Hendrik Brugs Tripel

Vähän kehnommat: 
Dronkeput Tripel
De la Senne Jambe-De-Bois
Adelardus Belgian Tripel
Moeder Overste Tripel
Affligem Tripel
Grimbergen Tripel
Kempisch Vuur Tripel  
Waterloo Tripel
En Stoelemings Curieuse Neus
Malmgård Emmer Tripel

Spesiaalit: 
Ardenne Triple (bretta)
Wilderen Kanunnik Tripel (överimausteet)
Schapen Kop (laatuvikainen, etikkainen)

Ympyrä sulkeutuu: Liefmans Goudenband 2009

1 kommenttia
 
Perustin Reittausblogin elokuussa vuonna 2010 ja yksi ensimmäisistä blogin olutarvioista oli Liefmans Goudenband vuodelta 2009. Sen jälkeen on tullut muutama olut "reitattua" tänne ja nyt ympyrä tavallaan sulkeutuu, kun korkkaan kellaristani samaa erää olevan pullon. Tuli aikanaan hommattua kaksi pulloa ja ensimmäisen arvion päätteeksi lupasin säilyttää toista "ainakin pari vuotta". No, kahdeksan vuotta on mennyt, mutta päiväystä oluella on vielä jäljellä. "Vanhaksi" tämä menisi vasta heinäkuussa 2019. 


Ympyrä sulkeutuu myös sillä tavalla, että pelkkien olutarvioiden määrä täällä Reittausblogin varsinaisella nettisivulla tulee vähenemään. Kirjoittelen tänne jatkossa satunnaisia juttuja sitten muista olutaiheista ja tietysti tarkemmat arviot edelleen mahdollisista kotioluista tai muista spesiaaleista. Jatkossa olutmaisteluiden pääasiallinen julkaisualusta on sosiaalinen media, pääasiassa Reittausblogi Facebookissa ja arviokin kenties vain lyhyempi mielipide käsillä olevasta oluesta. Pitkien alustukset sisältävien olutarvioiden kirjoittaminen vie liiaksi aikaa, eikä tunnu enää aina niin mielekkäältä. Tuntuu, että se homma on nyt kahdeksan vuoden aikana jo koettu. Pari "arviota" olenkin jo julkaissut pelkästään facessa ja tietysti julkaissut kivat kuvat oluista Instagramiin myös.  



Liefmans Goudenband 2009
8,0% | Hapanolut (Flanders Oud Bruin)
"Liefmans Goudenband is one of the most distinctive dark beers in the world. Made in open vats with beer of mixed fermentation, it is left to mature for four to 12 months in the cellar. Mature beer is then fortified with younger beer, so the fermentation process starts up again. Liefmans Goudenband is a beer for storing, and just keeps improving over the years like a fine wine. Even after ten years, this dark red beer tastes as fresh as ever."
Olut vaahtoaa lasiin kaatuessaan, mutta vaahto katoaa nopeasti. Lasiin jää kirkas, mahonkisen punertava olut, jonka tuoksu on voimakas. Tuoksu on kuin calvadosta tai etäisesti jopa konjakkia. Siinä on kuivattuja hedelmiä, tammea, vaniljaa, jopa maltaisuutta. Maussa ikä ei ole vienyt terää pois - olut on edelleen hyvässä iskussa, eikä millään tavalla pilaantunut. Maussa on marjaisuutta, maltaisuutta, tammea ja hieman omenaisuutta. On maukasta ja monimuotoista makusteltavaa. Happamuus supistaa suuta hieman, mutta lambicien irvistysasteesta ollaan todella kaukana. Tämä on täyteläinen ja pehmeäkin. Hieno hetki maistella pitkään säilytettyä olutta, joka on vielä lisäksi täydellisesti kunnossakin. En osaa sanoa miten tämä on muuttunut, mutta muistaisin nuoren yksilön olleen ainakin ärhäkämmän hapan. Tai sitten kahdeksan vuoden aikana suu on jo tottunut happamuuteen ja hapokkuuteen sen verran, ettei tällainen enää laita suuta niin suppuun. Maukasta on, ei voi muuta sanoa. Ei ehkä niitä itselleni rakkaimpia oluttyylejä, mutta on näitä aina välillä, noin kahdeksan vuoden välein ainakin, mukava maistella. Iso pullo on juhlava ja siitä riittää makusteltavaa hyväksi toviksi.