Kotiolutta: Hirvosen Boris the Jeltsin imperial stout

0 kommenttia
 
Hirvonen Kiteeltä lähetti maistoon mielenkiintoisin speksein varustettua imperial stoutia. Jykevä olut on pantu 15.9.2018 ja pääkäymisen jälkeen astiaan on lisätty viskillä marinoituja tammilastuja. Olut on sitten kypsynyt astiassa 5.1 asti, jolloin se on pullotettu ja kypsynyt siis vielä pullossa tähän päivään asti. Ei ole siis hätäisen miehen hommaa tällainen imperial stoutin pano.

Boris the Jeltsin
9,2% | Russian Imperial Stout

Maltaat: 2-row malt, Special B, Crystal 120, Carafa II, Carafa I, kaurahiutaleet, Carapils
Humalat: Columbus, Chinook, Saaz
Hiiva: White Labs WLP007 Dry English Ale


Mustaa, vaahdoltaan hieman mokkavivahteista olutta kaatuu lasiin. Tuoksusta nousee oatmeal stoutmainen kauraisuus ja konvehtimainen suklaisuus yhdessä viskimäisen vivahteen kanssa. Pehmeä ja lempeä tuoksu, mutta hyvällä voimakkuudella. Alkoholi on piilossa ja lastukypsytys pysynyt miellyttävän maltillisena - se ei dominoi, vaan toimii syvyyttä lisäävänä vivahteena. Herkullinen ensifiilis. Maistetaan... Suussa erittäin täyteläinen, hiilihapoiltaan maltillinen ja silkkisen pehmeä. Paahtomallas on maussa mukana lähinnä suklaisena ja loppua kohti hieman suolaisena ja lakritsaisenakin. Kaura tekee makuunkin oman osansa, mutta eniten vaikuttaa varmasti juurikin tuohon todella silkkisen pehmeään suutuntumaan. Humalat jäävät taustatekijöiksi, vaikka katkeruutta mukavasti kertyykin ja se lastukypsytys on edelleen todella onnistunut - vain sopiva viskimäinen vivahde, joka ei peitä oluen muita piirteitä alleen. Lämmittää mukavasti. Tämä suutuntuma on kyllä jotain aivan erityistä. Mikä pehmeys ja kuohkeus, mutta ei liikaa makeutta - lähentelee täydellisyyttä. Ehkä pieni lisämakeus toimisi itselleni vielä, mutta se on jo saivartelua, sillä niin pienistä nyansseista on kyse. Maultaan aika perinteinen imperial stout, ehkä paahteisuudeltaan hieman lempeämpi tosin ja pienellä viskivivahteella, mutta suutuntuma on se, joka tekee tästä erityisen. Kypsytys lienee kannattanut ja ihailenkin Hirvosen malttia tässä asiassa. Kerrassaan erinomainen olut!

Kiitokset makuelämyksestä!

Kotiolutta: Panomaakari Länkkäri IPA ja Pulska Pilsner

0 kommenttia
 
Panomaakarilta saapui maisteluun parit oluet. Muuta tietoa oluista ei ole kuin etikettien tyyli, vahvuus ja humalatiedot. Lisäksi tekijä mainitsi Pulska Pilsnerin olevan kegissä karboinoitu ja sitten sieltä pullotettu.

Länkkäri
IPA | 6,5% | Centennial, Columbus, Simcoe



Läpikuultavan kultaoranssi olut mittavalla ja kestävällä tiiviillä vaahtokukalla. Tuoksussa on humalain hekumaa. Heti kaatamisen jälkeen tulee sitruksisuutta, hedelmäkarkkimaista fruktoosia, appelsiinia ja hieman maltaan karamellimaisuutta. Hetken asetuttuaan myös havuisuutta. Melko hyvä raikkaus, mutta hieman jotain yrttimäisyyttäkin nousee mukaan. Makukin on hyvä ja katkeroa on tyylimääreelle riittävästi purennan jatkuessa pitkälle jälkimakuun asti. Maku on tiukemman sitruksinen ja pihkainen, mutta välillä eksoottisempaa mangomaistakin hedelmää vilahtelee. Jälkivedossa on havuisuutta. Runko kantaa hyvin, ei liian makeaa, eikä liioin liian kuivaa - eli hyvä tasapaino. Raikkaus on maussa myös hyvällä tolalla. Laadukas olut! Hiilihappoisuutta on melko runsaasti ja se pistää hieman röyhyttämään. Omaan makuuni vähempikin riittäisi. Heti ensimmäisen kaatamisen jälkeen tuoksu valloitti kuin Nognen IPA silloin aikoinaan yli kymmenen vuotta sitten, mutta hetken lasissa asetuttuaan olut kääntyi silkasta hekumasta enemmän laadukkaan perustekemisen puoleen. Täysin vastaavan tasoinen kuin omat IPAt on aikanaan olleet, eli todellakin ilolla imeskelee!


Pulska
Pilsner | 5,8% | Hallerthau Mittelfruh



Pullotettu kegistä, joten pullossa ei ole yhtään hiivalaskeumaa mukana. Kirkas, kultainen, hieman oranssivivahteinen olut kaatuu lasiin. Vaahtoakin muodostuu, vaikka tekijä sanoi kegipullotuksen olevan vielä hieman harjoittelun asteella ja hiilihappojen kanssa saattaisi olla jotain. Vaahto myös kestää pitkään. Tuoksu on lagermaisen puhdas, mutta 5,8% vahvuus on jo sellainen, että näin kliinisessä lagerissa se tuoksuu jo läpi hieman alkoholimaisena. Tuoksu muuten on hieman leipäinen ja kukkaisen humalainen. Maku on hieman makeahkon maltainen, varsin täyteläinen ja nimensä mukaisestikin pulska. Alkoholi se tuppaa makuunkin mukaan ja katkeruuskin jää tuhdin rungon vuoksi vajaavaiseksi. Jälkimaussa on hieman omenaisuuttakin, eli ehkä olut on vielä nuorta? Kyseessä saattaa olla acetaldehydi. Hiilihappotaso sen sijaan on hyvä eli kegistä pullotus toimii mielestäni mallikkaasti. Nyt on ikävä todeta, että olut ei ole kovinkaan pilsmäinen, eikä niin kovin nautittavakaan. Liiankin tuhti ja vahva.

Kiitokset Panomaakarille oluista!

Bändiolut: Fat Lizard Lake Bodom

0 kommenttia
 

Lake Bodom

Panimo: Fat Lizard, Espoo
Oluttyyli: Pre-prohibition lager
Alkoholipitoisuus: 5,0%
Saatavuus: Kaupat / suoraan panimolta (Ostopaikka: Citymarket, Rauma 3,99€/0,44l)

Espoosta aikoinaan maailmanmaineeseen ponnistanut Children of Bodom ja Espoon ensimmäinen panimo (vuonna 2013 perustettu) Fat Lizard ovat tuoneet kauppoihin Lake Bodom Pre-prohibition lagerin. Nimen jatke juontaa juurensa jenkkien kieltolakiaikaan (1920-1933), jota ennen tehtiin kunnon tavaraa ja jonka jälkeen taas tulivat lähinnä hiilihapotettuja lähdevesiä muistuttavat bulkkioluet, kuten Coorsit ja Budit. Näin siis kärjistettynä ainakin. Oluen reseptiikka on suunniteltu yhdessä bändin jäsenten kanssa ja tarkoituksena on ollut luoda "moneen tilanteeseen sopiva ja helposti juotava helvetin hyvä bisse". Humalalajikkeina oluessa on käytetty saksalaisia jalohumalia Magnumia ja Tettnangeria. Kuriositeettina osa oluen valmistukseen käytetystä vedestä on kannettu Bodominjärven murhaniemestä.

Kuva: Fat Lizard Brewing Co
 Oluen synnystä voit lukea lisää grimmgent.com saitin haastattelusta: https://www.grimmgent.com/pick-your-poison-fat-lizard-brewing-co-children-of-bodom-talk-about-their-beer-lake-bodom/



Utuinen, väriltään oranssinen ja vaahdoltaan kuohkea olut kaatuu lasiin. Lasista nouseva tuoksu on muhkea ja miellyttävä. Karamellisoituneen maltaan toffeemaiset tuoksut yhtyvät humalan hieman kukkaisiin ja kevyen hedelmäisiin aromeihin. Suutuntuma on runsas ja pehmeähkö - todella nautinnollinen. Riittävän terhakka humalointi tasoittaa makeahkon maltaan ennen nielaisua ja miellyttävä jälkimaku on pitkä sekä sopivan katkeroinen. Erinomainen juotavuus ja runsasmaltainen, hieman karamellisoitunut sekä hennon hedelmäinen maku. Tyylinsä valioyksilö - ei auta muu kuin läiskäistä kiitettävä arvosana!

Yhteenveto

Runsasmaltainen, tasapainoinen, juotava
ARVOSANA: 9

Kotiolutta: Korpimallas Pieni Lainsuojaton Old Ale

0 kommenttia
 
Korpimallas on lokakuussa 2017 alkunsa saanut Timo Lähdesmäen ja Jani Lammisen kotiolutprojekti, jonka UG Breweryllä valmistetun kaupallisen puolen debyyttioluen Kaltio Pale Alen pääsin maistamaan viime elokuussa. Nyt kaverit lähettivät minulle maistoon pari isompaa kotivalmisteista jytkyä, joista ensiksi maistossa kävi Baltic Burton XXXX ja nyt vuorossa on Pieni Lainsuojaton. Tämä on sellainen resepti, josta voi tulla kaupallinen tuote, jos kaverit pistävät tulevaisuudessa oman panimon pystyyn, kuten suunnitelmissa on. 

Pieni Lainsuojaton
English Old Ale | 7,4%

Maltaat: Maris Otter, Munich, Crystal 150, Black, Torrified Wheat, Lyle's Black Treacle
Humalat: Challenger, Endeavor
Hiiva: WLP013 London Ale Yeast

Keitetty lokakuussa 2018 ja astioitu marraskuussa 2018.

 
Tummanruskea, tiivis- ja kestävävaahtoinen olut. Vaahto tarttuu lasin reunoille hienoiksi pitsikuvioiksi. Tuoksu on hieman paahtomaltainen, limpunkuorinen ja hopeatoffeinen eli joukossa on siis pientä lakritsaisuudenkin tuntua. Kukkaista humalaa nousee ja kevyttä alkoholisuutta myös, mutta mallasvetoinen tuoksu ilman muuta on, kuten pitääkin. Olut on suussa melko pehmeä ja suun täyttävän runsas, nielaisun jälkeen edelleen hieman makea, vaikka katkeruuskin kirii pienellä viiveellä menoon mukaan. Oli miellyttävä ensisiemaus eli juotavuus on ainakin kunnossa. Maussa on niin ikään hieman lakritsaista ja toffeemaista maltaisuutta sekä leipäisyyttä. Monimuotoinen maltaisuus ja aidon britin tunne - tuleeko se sitten humalista vai hiivasta. Luultavasti molemmista. Alle 3kk pullossa, joten nuortahan tämä tavallaan vielä on, mutta tasapainoiselta ainakin omaan suuhun vaikuttaa. Alkoholisuuskin on runsaan maltaisuuden alla hyvin piilossa. Olut on hyvä jo nyt, mutta parannusehdotuksia jos haetaan, niin mielestäni old aleen sopii sellainen tietty tammipuumainen vivahde, jota voisi saada kevyellä lastukypsytyksellä. Tyylikäs olut, tykkään! Tällaisia harvemmin vastaan tulee.