Triplasti tripeliä: Dronkenput / Ter Dolen / Ardennes

0 kommenttia
 
Reittausblogin massiivinen tripel saaga eteni viime viikolla tilanteeseen 17/40 ja nyt isketään seuraavat kolme arviota tiskiin. Jos et tiedä mistä tässä kaikessa on kyse, niin lukaise tämä alustus.

Dronkenput Tripel
9% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva



Utuinen oranssihtava ja tiiviin valkoisen vaahtokukan ylleen rakentava olut. Tuoksu on makean maltainen, hieman hunajainen ja tympeän tunkkainen - kuin kehno vaalea bock. Hiivan tuottamia hedelmäisiä estereitä ei juurikaan ole. Maku on myös makean maltainen, hieman päärynäinen ja lopussa hunajainen. Pehmeää, maltaista ja täyteläistä, myös hiilihapot ovat maltilliset. Jälkimaku on edelleen makea ja hieman hunajainen. Ei mainittavaa katkeroakaan. Nyt on kyllä toistaiseksi kehnoin tripel lasissa. Raikkaus ja lennokkuus puuttuu.

Ter Dolen Tripel
8,1% | Vesi, ohramallas, dekstroosi, humala, hiiva



Kirkas kuparivivahteinen olut, joka vaahtoaa kivasti. Vaahto jättää myös näyttävät pitsit lasin reunoille. Tuoksussa on runsaasti raikasta hedelmäisyyttä ja hieman maltaisuutta sekä vivahteenomaisesti karamellimaisuutta. Maku on aluksi hieman makea, mutta keskivaiheilla mukaan tulee tyylin normia korkeampi katkero, joka kuivaa suutuntumaa loppua kohden. Mallasta ja hedelmäisyyttä sopusointuisesti sekä hieman mausteisuutta. Aika maltainen tämäkin on ja hiilihapot ovat tähän tyyliin hieman alhaiset. Hyvin hallittu, maukas ja tasapainoinen kokonaisuus kuitenkin, mutta ei löydy sitä ässää hihasta, joka nostaisi seuraavalle tasolle. Voisin juoda toistekin.

Ardenne Triple
8,5% | Vesi, ohramallas, inverttisokerisiirappi, humala (Chinook, Simcoe ja Wai-ti), hiiva



Nyt vuorossa ensimmäinen tämän saagan uuden aallon humalilla maustettu tripel. Chinook ja Simcoe ovat tutut jenkit ja Wai-ti uusi-seelantilainen. Kaunis oranssihtava väri ja tiivis vaahtokukka. Tuoksussa on aromihumalaa odotetusti ja lisäksi... virtsaa! Kyllä, brettahan se siellä nahkasatulaisine ja hikisine aromeineen. Tästä ei voi erehtyä. Nyt mennään siis sekä humalin, että hiivoin kauas sieltä perinteisen tripelin urilta. Tuoksu ei ureaisuuden vuoksi täysin hurmaa, mutta maku on todella hyvä. Tallimaisuutta, pientä hapokkuutta ja runsas raikas aromihumalien hedelmäisyys, josta ei laajuutta puutu. Vahvuus on täysin piilossa ja suutuntuma pirteän hiilihappoinen ja kepeästi juotava. Johan nyt pukkasi erinomaisen oluen tähän paikkaan. Ei tämä tosin tripelin viralliseen  tyylikuvaukseen osu, mutta se ei juuri nyt haittaa. Tripelinä myydään aika monenlaista tavaraa, joille ei välttämättä yhteisiä ominaisuuksia löydy, muita kuin korkea alkoholipitoisuus - tämä olkoon siitä todisteena. Erinomaisen nautittava ja hyvänmakuinen olut!

Maistetut tripelit ovat nyt tilanteessa 17/40. Yleisön pyynnöstä loppuun on lisätty linkit aiempiin tripel-juttuihin ja myös ranking, jossa olen sijoittanut maistetun tripelin joihinkin neljästä eri kategoriasta: kärkipäätä, varsin jees, vähän kehnommat tai spesiaalit

Aiemmat tripel-saagan jutut:

Fiilispohjainen ranking:

Kärkipäätä: 
Gouden Carolus Tripel
Kapittel Watou Tripel Abt 10°
Oud Berseel Bersalis Tripel
St Idesbald Triple

Varsin jees: 
Tongerlo Prior
D'Oude Caert Tripel
Postel Tripel
Leffe Triple
Corsendonk Gold Tripel
Witkap Pater Tripel
Ename Tripel
Ter Dolen Tripel

Vähän kehnommat: 
Dronkeput Tripel
De la Senne Jambe-De-Bois
Adelardus Belgian Tripel

Spesiaalit: 
Ardenne Triple (bretta)
Wilderen Kanunnik Tripel (överimausteet)

Kotiolutta: Harri Puhakka American Lager

0 kommenttia
 
Harri Puhakka eli Suomen Kotiolutmestari 2016 kävi työasioissa Rauman suunnalla alkuviikosta ja suoritimme siinä yhteydessä pienet kotiolutvaihtarit. Olen arvostellut hänen oluitaan blogissa aiemminkin ja oli mukava nyt nähdä mies ihan livenä. Yksi Harrin minulle antamista oluista oli American Lager, jonka korkkasin eilen hieman ennen Suomi - Kanada jäkismatsin alkua.

Varsinaisia speksejä tai reseptiikkaa ei nyt ole tiedossa, mutta keskustelustamme muistan ainakin Cascadea käytetyn. Hiivana taisi olla Wyeast California Lager, joka on näitä noin 18 asteessa parhaiten toimivia "höyryoluthiivoja".


Kirkkaanlainen, kuparisvivahteinen ja vaahdoltaan runsas. Varsin näyttävä olut! Tuoksussa on mallasleipää, toffeevivahdetta ja kukkaisuutta sekä yrttisyyttä. Hyvä runsasmaltainen lagerin tuoksu, josta kyllä aistii yleisen humalaisuuden, mutta ei tässä mielestäni sitä Cascaden tuttua hedelmäisyyttä juurikaan ole. Harri kertoikin irtaantuneensa jo APA ja IPA touhuista, lisäten viimeiset aromihumalat nykyään jo 15 min ennen keiton loppua. Kuivahumaloinnistakin on luovuttu. Tuoksu on kuitenkin todella hyvä, käyminen on onnistunut hienosti ja maltaisuus on herkullista. Sama pätee makuunkin - leipäistä ja toffeevivahteista maltaisuutta mukavan täyteläisesti ja hieman makealla tulokulmalla. Keskivaiheilta katkero mukaan peliin ja loppuveto kuivuen sellaiseen Vienna-tyyliseen tasapainoiseen lopetukseen, jossa mallas ja humala maistuvat molemmat tasavertaisina. Hedelmäisyyttä ei maussakaan liiemmin ole, paitsi aivan jälkimaussa, jossa esiin nousee se greippisen sitruksinen tuntu. Suutuntuma on mukavan täyteläinen, mutta ei raskas ja hiilihappoisuus sopivaa keskitasoa. Yhdellä sanalla suutuntuma on pehmeä. American Lagerin ostaneet voisivat pettyä, mutta jos etiketissä lukisi Vienna tai Munchener, niin olutta varmasti arvostettaisiin. Rehdin maltainen ja laatutasoltaan moitteeton lager. Kaimalla kun siellä Kotkalla on näillä keleillä kegeraattorissa tälläinen herkku, niin kateeksi käy. Tripel kun on janojuomana vähän kyseenalaista sorttia ;)

#tripeliäsaatana: Gouden Carolus Tripel

0 kommenttia
 
Vuonna 2016 hekumoin Gouden Carolus Triplen parissa, antaen oluelle arvosanaksi 9½/10. Nyt olen käymässä läpi neljääkymmentä netistä tilaamaani tripeliä ja vertaamassa niitä oman kotipanimoni tripeliin. Yksi netistä tilaamistani tripeleistä on tuo hehkuttamani Gouden Carolus ja nyt kun käsikopelolla kellarin tripel-laatikkoani rohmusin, niin laatikosta nousi juurikin tuo kyseinen olut ja hienot muistot palautuivat heti mieleen. Tämä maistelu aiheuttaakin nyt erityistä jännitystä, koska käsillä pitäisi olla tyylin huippu. Nyt olen kuitenkin maistellut enemmän tripeleitä kuin koskaan aiemmin, joten vertailupohjaakin on eri tavalla. Onko taika vielä tallella?

Ulos auringonlaskuun ja tripeliä lasiin...


Gouden Carolus Tripel
9,0% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva, glukoosi

Kultaista ja runsaan vaahtoavaa on nytkin. Ei täysin kirkas, vaan pehmeän utuinen. Tuoksussa on jännästi korianterista ja appelsiininkuorimaista mausteisuutta, vaikka mausteiden käyttöä ei ainakaan etiketissä mainita. Korianteria pidän kuitenkin varmana ainesosana, vaikka sitä ei mainitakaan. No, menipä nyt analysoinniksi, vaikka pitäisi tunnelmoida - kyseessä on nimittäin erittäin hyvä tuoksu. On sitä tyypillistä Gouden Caroluksen meininkiä, mutta ei kuitenkaan niin paljoa sitä perinteistä Westmallen tai Chimayn tripelmäisyyttä, johon on aiemmin tottunut ja jota olen pitänyt tyylin normina. Tässä on enemmän tätä mausteisuutta ja pehmeää pyöreyttä. Suutuntumaltaan olut on niin ikään pehmeä, kuohkea ja raikas. Maussa on mausteisuutta korianterisesti ja lopussa hieman pippurisestikin, sekä pehmeää hedelmää appelsiinimaiseen ja päärynänkuorimaiseen tapaan. Jälkimaku on melko voimakkaasti korianterisen mausteinen. Kyllä tämä nyt laskeutuu enemmän sinne hyvään, kuin erinomaiseen osastoon. Lisätyt mausteet ovat voimakkaammin läsnä, ainakin omiin aistimuksiini luottaen, kuin hiivan tuottama mausteisuus. Suutuntuma on kuitenkin erinomainen ja vahva alkoholipitoisuuskin täysin piilossa. Erittäin hyvä olut on kyseessä, mutta ei tämä ehkä sittenkään edusta ainakaan sitä trappist tripelien yksinkertaista tyylisuuntaa, vaan on monimuotoisemman mausteinen ja modernimpi tulkinta. Hieno olut kuitenkin ja suutuntuma yksi parhaista. Tämä on Duvelin tapaan sellainen nautittavuudeltaan hieman petollisempaa sorttia oleva tapaus. Ei kuitenkaan tripelinä mikään kukkulan kuningas - ei Karmelietin tai Chimayn tasoa.

Tämän myötä siis maistellut tripelit tilanteessa 14/40. 

Aiemmat tripel-saagan jutut:

Maistelussa Tongerlo Prior Tripel (vs Reittausblogi Tripel)
Triplasti tripeliä: St. Idesbald / Witkap Pater / Ename
Triplasti tripleliä: Wilderen Kanunnik, Leffe Triple, Corsendonk Gold Tripel
Triplasti tripeliä: De la Senne / Adelardus / Oud Berseel 
Triplasti tripeliä: D'Oude Caert / Postel / Kapittel Watou 

Triplasti tripeliä: D'Oude Caert / Postel / Kapittel Watou

0 kommenttia
 
Reittausblogin massiivinen tripel saaga eteni viime viikolla tilanteeseen 10/40 (kymmenen tripeliä neljästäkymmenestä maistettu) ja nyt niputetaan eka kymppi täyteen. Jos et tiedä mistä tässä kaikessa on kyse, niin lukaise tämä alustus.

D'oude Caert Tripel
8% | Vesi, ohramallas, sokeri, humala, hiiva



Hieman utuinen, kultaoranssi ja runsaasti vaahtoava olut. Tuoksu on aika rauhallinen, eli siitä ei löydy mitään vahvaa johtotähteä, joka heti hyppäisi esiin. Hieman maltaisuutta, mausteisuutta ja kuivattuja aprikooseja sekä päärynää. Aprikoosit ovat nyt toistuvasti esillä näissä tripeleissä. Joku sokeri tai hiiva tuon hyvinkin miellyttävän aromin tekee. Ei siis huono tuoksu, mutta voisi olla intensiivisempikin. Maku sen sijaan on antavampi. Se ei ole niin kuiva kuin monet muut tripelit vaan hieman makeamman hunajainen ja sen myötä myös hieman pehmeämpi. Miellyttävää kuivahedelmäisyyttä ja loppupuolella myös pippurista mausteisuutta, joka tässä on siis hiivan tuottamaa, koska lisättyjä mausteita ei ole. Hiilihappoja on runsaasti, mutta ne ovat pullokäytetyn pehmeitä ja raikastavat makeaa runkoa hienosti. Jälkimaussa on hieman pahvimaisuutta, joten voisiko olla pientä oksidoitumista tapahtunut. Pullon eränumero on 2017-0001, joten ehkä ikääkin on jo reilun vuoden verran? Ei parasta tripeliä, mutta ei huonointakaan. Makeammalta puolelta spektriä.

Postel Tripel
9% | Vesi, ohramallas, glukoosi, inverttisokerisiirappi, humala, humalaekstrakti, hiiva


Tämä on ilmeisesti Heinekenin omistaman ison Affligemin tekemä. Kirkas, kultainen ja toistaiseksi runsaimmin vaahtoava tripel. Tuoksu on belgiblondemaisen pehmeästi hedelmäinen. Siinä on päärynää ja omenaa, mutta ei pirskahtelevan iskevään tapaan vaan pehmeämmin, uuniomenaiseen tapaan. Todella miellyttävä tuoksu. Hieman viljavaa maltaisuuttakin. Harva uskoo, että 9% olut voi tuoksua näin pehmeältä ja harmittomalta. Maku on terhakampi ja vahvuuskin hieman painaa eli pieni alkoholinen terä löytyy. Samaa pehmeämpää hedelmäisyyttä ja pientä mausteisuutta hiivasta. Katkeruus on tässäkin melko olematonta ja se pieni puraisu tulee enemmän mausteisuudesta ja eläväisistä hiilihapoista kuin humaloinnista. Hieman makea on tämäkin, mutta ei ehkä aivan D'Oude Caertin tapaan. Jälkimaussa palataan siihen miellyttävän pehmeään hedelmäisyyteen ja se on varsin maukasta, vaikka alkoholipitoisuus hieman hohkaakin läpi. Kokonaisuutena hieman edellistä parempi, mutta tyylin kärkeen ei ole asiaa. Keskikastin suoritus, mikä sekin on isolta panimolta varsin jees.

Kapittel Watou Tripel Abt 10°
10% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva



Kirkas, syvän kultainen ja runsaalta vaahdoltaan pitsikäs tripel. Tuoksussa on hunajaa, varsin terävää mausteisuutta ja vain kevyesti kuivattuja hedelmiä. Taas aika mitäänsanomaton tuoksu tyylin parhaisiin nähden, mutta ehkä maku antaa enemmän. Maultaan tämä on kuivempi kuin aiemmat kaksi ja omaa sen kunnon tripelin hienostuneen sopivan kuivan ja poreilevan suutuntuman. Vahvuuskin on hyvin piilossa. Elementit ovat kohdillaan, mutta valitettavasti makujen runsaudessa jäädään tyyliin parhaista. Hedelmäisyys on vaimeaa, mausteisuus on pinnalla ja muuten maku on vain hieman hunajaisen maltainen. Jälkimaku sen sijaan on pitkä ja miellyttävästi mausteinen, hieman hunajaisiakin kaikuja nousee kehiin - tämä on ehkä oluen miellyttävin osa. Hieno suutuntuma ja sinänsä virheetön maku nostavat tämän kuitenkin näiden toistaiseksi maistamieni tripelien ylempään keskikastiin.

Tilanne nyt 13/40 ja vielä on kesää jäljellä. Ei ole vielä alkanut tämä tyyli kuitenkaan yhtään tökkimään vaan päinvastoin. Mitä enemmän maistelee ja saa vertailukohtia, sitä paremmin tyylin ydin alkaa löytymään. Toistaiseksi olen yllättynyt lähinnä siitä, että yhtään todella heikkoa tai todella viinaista tripeliä ei ole mahtunut joukkoon. Myös se on yllättänyt, miten loppujen lopuksi laaja-alaisesta tyylistä on kysymys. On ollut oranssihtavaa, kuparisen punertavaa ja oljenkeltaista esimerkkiä, mausteilla ja ilman, makeana ja kuivana. Mitähän loput 27 vielä tarjoavatkaan...