Kotiolutta: Panomaakari 1 bar Pilsner ja Mango Milkshake NEIPA II

0 kommenttia
 
Panomaakari Suomen Turusta aka Matias Sundberg lähetti taas kotioluitaan maistoon. Viimeksi nautin miehen olutta joulukuussa maukkaan Centennial IPAn muodossa. Nyt maistoon tulossa yksi pohjahiiva ja yksi pintahiivaolut, joista tarkemmin alla.

1 bar Pilsner
4,9%
 
Tekijän kommentit:
"Huoneenlämmössä (~21°C) alusta alkaen 1 barin paineen alla W-34/70 lager-hiivalla käytetty pilsner. Paineen alla käyttäminen pitäisi rajoittaa käymisen virhemakujen syntyä samalla tapaa kuin perinteinen alhainen lämpötila. Maltaina Weyermannin Pilsneriä ja Viking Maltin Viennaa, humaloinnissa katkerot Magnumilla ja keiton loppupuolella Tettnangia. Keittopäivä oli 20.4. eli ennen pullotusta ei olee kauaa ehtinyt kypsyä"


Kirkas kultainen olut ja tyylikäs pitsiä jättävä valkea vaahto. Tuoksu on viljamainen, hieman leipäinen ja raikkaasti aromihumalainen. Hieman hedelmäisyyttäkin, mutta sanoisin sen olevan ennemmin humalasta tullutta kuin hiivan tuottamaa. Eli käymisen voisi tuoksun perusteella jo sanoa onnistuneen paineenalaisena puhtaasti. Lagermainen tuntu löytyy. Maku on myös hyvä. Melko täyteläinen maltaisuus johtaa jälkimakuun asti kantavaan pieneen makeuteen jota katkero ei täysin vie puraisullaan pois. Eli sellaiseen ihanteelliseen pilsmäisyyteen ei aivan päästä, mutta maukasta ja miellyttävää olut kyllä on. Ja tärkein eli laatu on kunnossa. Erittäin lagermainen kokonaisuus siis maunkin puolesta, vaikka onkin huoneenlämmössä käynyt eikä edes vielä niin kovin kauaa kypsynyt kun keitostakin on vasta hieman yli kuukausi. Hyvät aromaattiset humalatkin saatu säilöttyä pulloon asti. Erittäin hyvä aloitus tälle sessiolle.

Mango Milkshake NEIPA II
 7% 

Tekijän kommentit: 
"Mangolla ja laktoosilla vahvistettu NEIPA. Kevyt katkerointi Centennialilla puolen tunnin kohdalla ja keiton loppuun sekä kuivahumalointiin Azacca, Amarillo ja Citra -humalia. Tämä on toinen versio kyseisestä oluesta, ensimmäinen sijoittui toiseksi Turku Craft Beer Festival 2020 kotiolutkilpailussa ja tarkoituksena olisi tehdä tämä myöhemmin yhteistyössä Kimito Brewingin kanssa kaupalliseen levitykseen."
Oranssi, samea ja maltillisesti vaahtoava olut. On mehumainen ulkoasu ja vaahdossakin hentoinen ”mangonkeltainen” sävy, jota ei kuvasta näy niin kuin luonnossa. Tuoksuhan räjäyttää tajunnan heti ollen erittäin hedelmäinen ja hieman myös havuinen. Intensiivisesti tropiikkia ja sitten myös mangososeen hedelmäsokerimainen jopa karkkimainen tuoksu. Vahvuus taitaa tuoda tähän tuon iskevän intensiteetin. Vaikea kuvitella että 5% tuntumassa tuoksu lähtisi samalla voimalla. Pohja siis kantaa ja siihen on hyvä rakentaa päälle. Voi veljet... makukin on mahtava. Jos oli Siivosen NEIPA pari viikkoa sitten hekumaa niin kyllä on tämäkin, mutta sopivasti eri tavalla. Tässä on nimittäin sitä pehmeyttä ja runsautta kun Siivosella oli vähän puraisuakin. Siwan hedelmähyllyn eksoottisella puolella käydään huolella ja mango tietysti liidaa vielä loppuvedossakin. Katkeruus ei ole täysin unohdettu, mutta se vain käy kurkkaamassa nielaisun yhteydessä kun taas jälkimaku palaa kenties laktoosin johdosta taas pehmeän hedelmäiseen makeahkoon syleilyyn. Voimakas maku ja runko on tuhti myös, mutta ei raskas. On nämä hämmentävän hienoja oluita, ei tässä voi oikein muuta sanoa. Voisi sanoa kotipanimossa olevan osaamisen kunnossa kun tällaista pukkaa tulemaan ja toki aiemmin maistettu pilsner oli myös täysin kuranttia tavaraa. Olen ollut vähän sitä vastaan, että olueen sekoitellaan hedelmiä sun muita, mutta kyllä tässä nyt joutuu takkia taas hiukan enemmän kääntämään. Tämä on vaan niin hyvää ettei pysty enää keksimään vasta-argumentteja. Hyvää se on perinteinen länsirannikon katkerotykityskin, mutta eri tavalla - tyylien runsaus on rikkaus. Olipa taas hienot kotioluet tarjolla tänään.

Kiitokset Panomaakarille näistä!

Kotiolutta: Panimo Duuni Isä Överi 2018

0 kommenttia
 
Nyt maistoon jyväskylän kenties tunnetuimman kotipanimotandemin Panimo Duunin miltei puolentoista vuoden ajan kypsynyt Isä Överi, jota maistoin viimeksi 29.12.2018.  Olut on pullotettu heinäkuussa 2018, joten ikääkin on jo kohtuullisesti. Speksit alla:

Isä Överi
14.1%, 68 IBU 
Maltaat: Pale Ale, Abbey, CaraBelge, Wheat, kandisokeri
Humalat: Perle, Mosaic, Northern brewer 
Mausteena: Korianterinsiemenet, Bitter orange peel 

Tekijän kommentit tuoreeltaan vuonna 2018:
"Hieman viritelty versio siitä vanhasta Luostarista. Vaihdettiin hiiva SAFBREW BE-256:een ja käytettiin sillä viime kesän helteiden aikaan huoneen lämmössä, eli noin 30 astetta. Sen verran hyvin kävi, että pullotuksen jälkeen ei sitten tahtonutkaan enää, joten otettiin pullot uusiks auki ja laitettiin WLP099 hoitelemaan homma maaliin. Kypsytystä kaivannee, joskin on tässä hyvällä mielellä pari maisteltu ja todettu, että nyt se on aika lailla sitä, mitä Luostarilta lähdettiin hakemaan."
Itse kirjoitin vuonna 2018 seuraavasti: "Pieninä siemauksina toki nautitaan ja lämpöä hehkuu, mutta irvistämään ei joudu. Onhan Rochefortin 10 lempeämpi, en sitä sano, mutta yllättävän säyseä tämä näinkin vahvaksi on. Aidon belgin tuntua nyt jo heti "tuoreeltaan". Minulle toimitettiin kaksi pulloa, joista toinen menköön kellariin joksikin aikaa - siksi aikaa, kunnes hetki tuntuu oikealta."

Se oikea hetkihän koitti sitten tänään, helatorstain aattona 2020.


Lasiin kaatuu kirkas mahonkisen punertava ruskeahko olut, jonka vaahto melko nopeasti kohisten katoaa oluen pinnalta. Tuoksu muistuttaa hämmentävästi Rochefort kymppiä, siis sitä legendaarista trappistia. Samalla tavalla sekä kuivattua hedelmää, että anismaisuutta ja nestemäistä lakritsia joka sekoittuu viinikumikarkkeihin, appelsiininkuoriin ja kevyeen mausteisuuteen. Kun melko tuoreena vertasin Het Ankeriin eli vahvempiin Gouden Caroluksiin niin nyt se on muuttunut Rochefortiin. Eikä se ole vaan aavistus tai fiilis vaan ihan selkeä selkäytimestä tuleva mielleyhtymä tutun Rochefortin tuoksuun. Maltaisempana kenties tosin. Maku on niin ikään varsin maltainen, voimakas ja kyllä... hämmentävästi Rochefortin kympin tuntuinen. Tai sitten en enää vaan pysty päästämään tuosta ekasta mielikuvasta irti. Se on tuo lakritsainen aniksinen vivahde joka yhtyy appelsiininkuoriin ja korianteriakin oli käytetty, joten sieltä tulee vielä nostetta mausteisuuteen. Joka tapauksessa, muistutti mitä muistutti tai ei muistuttanut mitään (kuulostiko Hannu Karpolta?), niin on erinomaisen hyvää olutta. Alkoholi ei maistu missään vaiheessa vaan maku on täyteläinen ja pehmyt, mutta toki kunnioitusta herättävän runsas ja todella mukavasti sisältäpäin lämmittävä.


Portviinimäisiltäkään vivahteilta ei nauttiessa pysty välttymään ja maistelu ohjautuu väkisinkin rauhallisille urille. Tämä suorastaan vaatii pysähtymään ja hiljentymään. Kunnioitusta herättävä kokonaisuus. Makuja on paljon, mutta ei yhtään liikaa. Voimakkuutta toki överisti, mutta pohja kantaa sen vaivatta. Mielleyhtymiä tulee myös muutama viikko sitten nauttimaani kymmenvuotiaaseen Samichlausiin, joka toki on lager, mutta samassa vahvuusluokassa - kuin oluiden konjakkia, molemmat. Harvoin sitä näin hienoa olutta maistamaan pääsee. Edelliseen arvioon peilaten varmasti vain paraantunut ikääntyessään, silloin erinomaista, nyt sanoisin että maailmanluokkaa. Ihan rehellisesti 5/5!

Kiitos taasen Panimo Duunin kaksikolle. Eräs elämyksellisimmistä tänä vuonna, vaikka tässä on jo monenlaista maistettukin. Iso on aina iso. Tämä on resepti joka kannattaa pitää.

Testikäytössä MiniBrew Craft - olut valmiiksi yhdessä astiassa

0 kommenttia
 
Minibrew yhdessä jälleenmyyjänsä Lappon kanssa lähetti minulle testattavaksi älymäskäyslaite Minibrew Craftin ja kaksi smartkegiä. Ajatuksena se, että valmistaisin laitteella kaksi olutta ja kertoisin oman kokemukseni laitteesta.


Kyseessä on ns. all-in-one laite, eli se hoitaa sekä mäskäyksen että keiton ja lisäksi käyttäminen ja tarjoilu hoituu mukana tulevalla smartkegillä. Muuta ei siis todellakaan tarvita. Laitetta ohjataan kännykän kautta sovelluksella (valmiit brewpackit) tai nettiselaimen kautta tietokoneella (omat reseptit). Tässä on yksi kompastuskivi, koska sovellus löytyy tällä hetkellä ainoastaan iOS:lle. Android tuen pitäisi toki olla tulossa myöhemmin tänä vuonna. Laitteen täytyy olla jatkuvassa internet yhteydessä wifin välityksellä, koska oluen valmistusta ohjataan Minibrewn palvelimien kautta.

Sain laitteen ja laitteen mukana tulevan Smart Kegin lisäksi toisenkin Smart Kegin tarkoituksena valmistaa toiseen kegiin olut Minibrewn valmispaketilla ja toiseen omalla reseptiikalla, niin tulisi testattua nämä molemmat mahdollisuudet. Laitteen eräkoko on 5,0 - 5,5 litraa valmista olutta eli varsin pieni, mutta sekin toki on suhteellista - ja toki nimikin on Minibrew.


Paketteja avatessa sieltä löytyy monenlaista osaa ja letkua, mutta sovellus neuvoo kokoonpanon kädestä pitäen selkeästi kuvin ja videoin havainnollistettuna.Laite ja kegit ovat tyylikkäitä ja viimeisteltyjä, kelpaa pitää näytillä siis vaikka jatkuvasti, jos keittiöstä vain sopiva paikka löytyy. Otin laitteet paketista ja kytkin wifiin edellisenä päivänä ennen oluenteon aloittamista, mikä olikin hyvä ratkaisu, sillä laite ja kegi halusivat ensin päivittää itsensä. Prosessia oli helppo seurata sovelluksen ja laitteissa olevien ledien valoja seuraten (eri värillä eri merkitys). Ohjeet olivat niin selkeät, että uskoisin näistäkin vaiheista selviävän, vaikkei teknologiaguru olisikaan. Itse päivitys ei puolesta tunnista kauempaa ottanut.

Seuraavana päivänä ryhdyin sitten oluen tekoon. Ensimmäisenä tein Minibrewn oman reseptipaketin nimeltä "Juicy Double". Pyysin saada tykisti humaloidun reseptipaketin kokeiluun, jotta laite saataisiin kunnon testiin. Ajattelin, että ero "normaalin" kotiolutlaitteiston ja tällaisen high-end vehkeen välillä tulisi parhaiten esiin kenties tällaisessa oluessa, jossa hapettomuus on tärkeää. Paketista löytyi yhdestä pussista valmis mallassekoitus (ohraa, vehnää, kauraa) ja seitsemästä eri pussukasta humalat, kukin pussi olisi yksi humalalisäys. Kuusi keiton aikana laitteen humalakarusellista pudotettuna ja yksi pussi kuivahumalana käymisen aikana kegiin lisäten. Humalapusseissa ei lue mitä lajiketta tai lajikkeita ne ovat, mutta Minibrewn nettisivuilta mainittiin Amarillo, Mosaic ja Simcoe. Lisäksi löytyi tuttu Safale US-05 hiivapussi. Laite pitää kytkeä paineistettuun vesilinjaan, jotta se voi ottaa vettä astianpesukoneen tapaan. Itse löysin sopivan liitännän irroittamalla astianpesukoneen letkun ja kytkemällä Minibrewn samaan liitäntään. Netistä löytyy ohjeita myös keittiön hanaan sopiviin liitoksiin, mutta suoraan paketista ainakin itselläni sopi tuohon astianpesukoneen liitäntään, ne lienevät melko standardeja, joten näin on varmaan muillakin. Lisäksi laitteesta tulee poistovedelle oma letku, jonka laitoin laskemaan keittiön lavuaariin. Myös liitännät ohjeistetaan ja sovellus ehdottikin tuota astianpesukoneen liitäntää, että siihen yleensä sopii.

Prosessi alkaa kegin huuhtelulla, jonka aikana laite lämmittää veden steriloiviin lämpötiloihin ja suorittaa puhdistusrutiinin kaikelle oleelliselle. Ensimmäisessä panossa tämä kaikki meni hienosti, mutta jälkimmäisellä kerralla kun aloin tekemään omalla reseptillä olutta, niin kegin huuhtelu ei päässytkään käyntiin. Laitteen vesipumppuun oli päässyt ilmaa ja minun piti imaista yhdestä tietystä kohdasta pienet alkuvauhdit, jotta vesi pääsi pumppuun asti ja siitä kiertoon. Tähän ei sovelluksesta tai minibrewn nettisivuilta suoraan löytynyt ohjetta, mutta Minibrewn facebookissa olevasta yhteisöstä ja Minibrewn tuesta tuli kyllä nopeasti apuja. Tarjoituivat jopa soittamaan ja neuvomaan puhelimessa miten pääsee eteenpäin, mutta olin siinä kohtaa jo saanut apuja yhteisöltä. En siis ollut ensimmäinen, jolla tämä ongelma oli. Ilmeisesti tämä johtui siitä, että näiden panojen välissä pakkasin laitteen takaisin siihen pahvilaatikkoon jossa se tulikin ja säilytin sitä vaaka-asennossa. Jos laite olisi ollut koko ajan pystyssä, ongelmaa ei olisi tullut. Mielestäni sovellus olisi voinut suoraan neuvoa imaisemaan, koska ongelma on laajalti tiedossa - olisin päässyt heti eteenpäin, kysymättä neuvoa muualta.

Sovelluksen ohjeita puhelimen ruudulta alla. Huomatkaa, että välistä puuttuu suuri määrä ruutuja eli kokonaiset ohjeet ovat paljon pidemmät ja perusteellisemmat. Tässä ensin satunnaisesti pesusta ja sitten valmistuksen aloituksesta ja raaka-aineiden valmistelusta.



Oluen tekeminen on laitteella helppoa, seuraat vain ohjeita tarkasti niin epäonnistumisen riski on todella pieni. Sovellus neuvoo jokaisen vaiheen ihan rautalangasta vääntäen kuvilla ja videoilla höystettynä. Ohjeistuksessa pääsee palaamaan myös takaisin päin. Käytännössä maltaat kostutetaan ensin jossain erillisessä astiassa hyvin sekoittaen (sovellus neuvoo lisättävän vesimäärän) ja sen jälkeen kostutetut maltaat laitetaan mäskiastiaan, hieman kuin kahvinpurut kahvinkeittimeen. Humalat ja muut mahdolliset keiton aikana lisättävät mausteet lisätään humalakaruselliin, joka tulee mäskiastian päälle aivan laitteen ylimmäiseksi osaksi. Karusellissa on kuusi paikkaa, joten maksimi humalalisäysten määrä on siis omissakin resepteissä kuusi. Se kyllä riittää tyyliin kuin tyyliin ja yhteen lisäykseenhän voi laittaa useampaakin humalalajiketta, joten se ei ole rajoittava tekijä.

Humalat laitetaan karuselliin pienissä uudelleen käytettävissä pusseissa. Tämä humalakaruselli on yksi laitteen epävarmuustekijä, sillä pussit eivät aina tipu, vaikka karuselli toimisikin oikein, eli yrittäisi pudottaa ne oikeaan aikaan. Tätä Juicy Double reseptipakettia tehdessä neljä kuudesta humalapussista tippui oikein, mutta kaksi keiton loppuvaiheen lisäystä jäi tippumatta. Laite kyllä yritti pudottaa niitä, mutta ne vain jäivät karuselliin, vaikka koitin ohjeen mukaan tehdä mahdollisimman virtaviivaiset pussukat. Kai ne elää siellä karusellissa keiton aikana hiukan, kun siinä on kuitenkin lämpöä ja kosteutta. Pudotin ne sitten käsin keiton jo päätyttyä irroittamalla mäskiastian hetkeksi ja sujauttamalla siitä kegiin - sain tähänkin neuvon minibrewn tuesta todella nopeasti. Ongelma on Minibrewn epävirallisessa facebook ryhmässä korjattu niin, että laitetaan humalapussiin ruostumattomasta teräksestä tehty mutteri, jotta se saa enemmän painoa ja tipahtaa varmasti.

Mäskäyksen ja jäähdytyksen seuraamista sekä hiivauksen ohjeistusta:



Keiton jälkeen laite sitten jäähdyttää vierteen kylmää vettä kierrättämällä sovelluksen neuvoessa juurta jaksain desinfioinnin tärkeydestä keiton jälkeen. Tämän jälkeen on edessä vielä muhjutankin asennus kegin pohjaan, hiivaus ja vesilukon asennus, jonka jälkeen voidaankin purkaa laite. Sovelluksen ohjeistus ei lopu tähän vaan nyt neuvotaan vielä miten kaikki puretaan ja mitkä osat voi laittaa astianpesukoneeseen jne. Lisäksi ohjeistetaan ajamaan panon jälkeinen puhdistusprosessi läpi. Tässä laitteeseen liitetään smart kegin sijaan pienempi puhdistusyksikkö, jonka sisälle pistetään yksi tiskiainetabletti. Pesuohjelma kestää vielä tunnin, joten yhteensä koko prosessiin pesuineen menee sellainen 5-6 tuntia. Riippuen vähän siitä miten kauan tekijä missäkin kohtaa ohjeita ja vaiheita suorittaa - kokemuksella aika varmasti vähän vielä lyhenee. Tässä pitää ottaa kuitenkin huomioon se, että kun maltaat ja humalat on saanut laitteeseen, niin teoriassa seuraavat kolmisen tuntia on vapaata eli laitteen voi vaan jättää omaan rauhaansa tekemään ja jäähdyttämään vierteen, samalla kun itse voi tehdä ihan jotain muuta. Varsinkin, jos on humalapusseihin viritellyt ne sopivat painot, että varmasti tippuvat ajallaan. Eli paljon vaivattomampaa kuin yleensä harrastamani pussimäskäily.

Hiivauksen jälkeen kegi sitten asetetaan johonkin sopivaan paikkaan käymistä ja kypsymistä varten. Kegi on lämpötilakontrolloitu ja käymisohjelma tulee Minibrewn palvelimien kautta eli kegin tulee olla kytketty verkkovirtaan ja wifiin. Pari ekaa päivää pidin kegiä keittiössä, kunnes kyllästyin kuuntelemaan sen melko äänekästä tuulettimen hurinaa. Ongelmaksi tuli nyt se, että tässä suurperheessä on talon kaikki huoneet käytössä ja ulkorakennukseen asti ei wifi kanna. Löysin kuin löysinkin kegille kuitenkin sellaisen paikan, että hurina ei häiritse ketään, kun tyhjensin rappukäytävässä olevan pienen komeron ja vedin sinne jatkojohdolla sähköt. Käymisen aikana applikaatio näyttää kegin tavoitelämpötilan ja todellisen lämpötilan, nämä näyttivät pysyvän hyvin lähellä toisiaan ja tasaisena. Sovellus ohjeistaa kuivahumalien laittamisen aina pussin avaamiseen käytettävien saksien desinfioinnista lähtien, samoin kuin kegin alla olevan muhjutankin tyhjennykset. Ensin pääkäymisen jälkeen tankkiin laskeutuneet hiivat pois ja myöhemmin kuivahumalien muhjut. Muhjutankki, eli trub container, myös ohjeiden mukaan täytetään hiilidioksidilla ennen kegiin kytkentää ja jokaisen tyhjennyksen yhteydessä eli kegiin ei tässäkään vaiheessa pääse happea - homma on mietitty loppuun asti.

Käymisen seurantaa, muhjutankin tyhjennystä, kuivahumalointia ja tarjoilua:



Käymisen jälkeen ohjeistetaan hiilihapotus, jossa oletuksena käytetään pieniä hiilidioksidipatruunoita. Laajemmassa käytössä kannattanee miettiä erillistä isompaa hiilidioksidipulloa, sillä patruunoita kyllä kuluu. Mukana taisi tulla viisi patruunaa ja nyt kun olen kaksi olutta tehnyt ja toista on vielä kegi puolillaan niin viimeinen patruuna on menossa. Katsotaan saako siitä tarjoilupainetta kegin loppuun asti vai täytyykö kenties viimeiset ottaa pohjaventtiilin kautta johonkin erilliseen kannuun ja nautiskella sitten pois yhdessä sessiossa. En kuitenkaan viitsi lähteä patruunakaupoille tuollaisen pienen määrän takia. Koska olut valmistetaan ja tarjoillaan samassa kegissä niin koko prosessi on käytännössä hapeton, mikä on suuri plussa normaaliin lutraamiseen verrattuna. Toisaalta kegi on myös sidottu erän loppumiseen asti siihen, etkä voi valmistaa toista satsia kypsymään. Faceryhmässä monet ovatkin hankkineet beergunin pullotusta varten tai siirtävät oluen muihin pikkukegeihin kuin Minibrewn kegit - tämä ei toki ole laitteen alkuperäinen tarkoitus, mutta mahdollista siis on toimia niinkin.

Ensimmäinen satsini, Minibrewn reseptipaketilla tehty "Juicy Double", tuli siis valmiiksi ja käsillä olisi totuuden hetki. Sovellus neuvoi hanan desinfioinnin ja kokoamisen ja pyysi testaamaan hiilihapot. Hanasta ei kuitenkaan tullut kuin pieni määrä humalapelletin palasilla höystettyä olutta ennen kuin se meni tukkoon. Kaikki humalapartikkelit eivät siis olleet vielä laskeutuneet muhjutankkiin - tai mahtuneet laskeutumaan, koska se oli täynnä silloin kun tyhensin sen sovelluksen ohjeistamana. Sovellus ei tähän tukokseen tarjonnut apuja, mutta Minibrewn nettisivuilta löysin ohjeet miten asia korjataan. Hanalinjaan annettiin hiilidioksidia paineella niin että se aukesi ja sitten muhjutankki uudelleen kegin pohjaan kiinni. Odotin vielä päivän ja tyhjensin muhjut sinä aikana kaksi kertaa. Muhjutankki on läpinäkyvä, niin siitä kyllä näkee milloin päällimmäinen kerros on kirkasta - eli kaikki muhjut oletettavasti laskeutunut pohjalle.


Sitten päivän viivytyksen jälkeen kun pääsin tuotosta oikein maistamaan niin olihan se kaiken odotuksen arvoinen kokemus. Olut oli aivan vastaavaa kuin panimolla tankista tuoreena laskettu tavara tai tuore hanatavara ylipäätään. Laatu kaikinpuolin kunnossa ja reseptiikaltaankin erittäin toimiva IPA. Tuoreentuntuinen ja erittäin aromikas humalointi ja katkeroakin melkein sopivasti. Toki Juicy nimessä antoikin odottaa painotuksen olevan aromipuolella ja vielä kun ne kaksi keiton aikana putoamatta jäänyttä humalapussia lisättiin vasta jäähdytyksessä niin se heilautti tasapainoa vielä enemmän mehuisaan suuntaan. Eikä se vaikuta haitanneen, sillä olut maistui erittäin hyvin.

Eli vastaus siihen saako tällä laitteella valmistettua erinomaista olutta on kyllä. Ehdottomasti.

Myös toinen laitteella tekemäni olut, oman reseptin Katajasaison on valmis ja siitä tein samat huomiot. Erinomainen laatutaso eikä reseptiikassakaan mainittavaa vikaa. Omat reseptit suunnitellaan Minibrewn brewery portalissa, jonne syötetään maltaat ja humalat aivan niin kuin muihinkin reseptiohjelmiin ja portaali laskee sitten niistä Minibrewn tehokkuuden tuottaman ominaispainon ja humalien alfahapoista katkeropitoisuuden. Lisäksi on mahdollista tietysti suunnitella oma mäskäysohjelma ja käymisohjelma halutuille lämpötiloille. Pääkäyminen, secondary, kypsytys jne. alin lämpötila johon kegin voi asettaa on viisi astetta, joten cold crashinkin pystyy tekemään.  Omissa resepteissä rajoitteina on humala- ja maustelisäysten määrä, joita voi olla siis kuusi kappaletta koska humalakarusellissa on paikka kuudelle pussille. Laitteella onnistuu myös tuplamäskäys, joten vahvemmat imperial stoutit tai barley winet jne. onnistuu myös, mutta panoprosessi venyy tietysti pidemmäksi - laite ei toki vaadi jatkuvaa huomiota, joten lisätyötä sen ei paljoa pitäisi teettää.

Reseptin suunnittelua portaalissa:

Maltaiden syöttö ja mäskäysohjelman laadinta. Portaali päivittää oluen speksejä sitä mukaa kun käyttäjä muuttaa määriä. Mittasin toteutuneen ominaispainon ennen hiivausta ja laite pääsi sillä kertaa vähän portaalia korkeampaan tehokkuuteen, ominaispainon ollessa 1.066 (portaalissa 1.063).


Käytin katajasaisonissa Belle Saison hiivaa, jolle pistin käymisohjelmaksi kaksi vuorokautta 25 asteessa, sitten nosto 30 asteeseen neljäksi vuorokaudeksi, jonka jälkeen vielä vajaa viikko 22 asteessa kypsymistä (pääkäyminen olisi oletettavasti tässä vaiheessa jo ohi). Sitten parin päivän cold crash ja sen jälkeen hiilihapotus. Reilut kaksi viikkoa siis mäskäyksestä lasiin. Tämän oman oluen kanssa ei ollut ongelmia humalapussien kanssa kun tiesin ajat milloin niiden pitäisi tippua ja olin paikalla varmistamassa, että ne oikeasti tippuvat. Yksi kuudesta pussista meinasi jäädä putkeen eli ei tippunut itsestään, mutta tuuppasin sille hieman vauhtia jolloin se tipahti nätisti. Tässä oli yhtä pussia kohden vähemmän humalaa kuin Juicy Doublessa, joten pussit sai sidottua vähän pienemmiksi ja siistimmiksi. Ehkä siksi ne putosivatkin paremmin. Yhdessä pussissa oli humalan tilalla katajaa ja se tippui nätisti itsestään.

Oman reseptin valmistusta/ohjeistusta voi laitteella seurata joko tietokoneella brewery portalin kautta tai puhelimen sovelluksen välityksellä (tästä jutun alla videossa tarkemmin). Reseptin voi kuitenkin suunnitella vain brewery portalissa ja sitä varten täytyy ostaa vuosilisenssi. Lisenssin hinta on tällä hetkellä 89 euroa vuodessa. Tämä on mielestäni myös selkeä miinus, sillä laite on itsessään jo varsin hintava. Ilman lisenssiä siis onnistuu vain valmiiden reseptipakettien valmistus. Valmiita reseptipaketteja tehdessä laite ei kerää tietoa mäskäyksen aikaisista lämpötiloista jne, mutta omissa resepteissä kerää - tässä on tietysti sellainen ajatus, ettei reseptipaketteja pysty ns. kopioimaan ja koska osa reseptipaketeista on olemassa olevien kaupallisten panimoiden oluita, niin tarkempi reseptiikka lienee sovittu pidettävän salassa. Omia reseptejä tehdessä voi siis seurata tarkalleen missä mennään ja tässä onkin yksi laitteen hieno puoli lisää. Kaikki jää muistiin, joten reseptiä on helppo palata hiomaan. Tämä olisi siis ehkä varteenotettava laite kaupallisillekin panimoille reseptien kehittelyyn. Laite kun toistaa prosessin aina (oletettavasti) samalla tavalla, niin ei halutun vaihtelun saa minimoitua mahdollisimman hyvin. Prosessin aikana valmistusta ei pysty mitenkään säätämään, eli laite valmistaa reseptin sen mukaan miten se on portaaliin syötetty.


Yksi puoli laitteessa on kaupallisten oluiden tekeminen tai "toisintaminen" kotona. Minibrewlla on siis myynnissä kaupallisilta panimoilta "lisenssoituja" reseptipaketteja, joiden avulla voit kotona toteuttaa oman tulkinnan panimon oluesta. Ainut vaan, että tällä hetkellä valikoimassa ei ainakaan vielä ole mitään suurta tai legendaarista, mutta ehkä tulevaisuudessa. Olisi se hienoa kokeilla esim. Fuller's ESB tai Weihenstephanerin Hefeweisse toisintaa tällä, että pääseekö alkuperäisen tunnelmaan, mutta ei siis ainakaan vielä. Tämä puoli varmaan kehittyy jatkossa, varsinkin jos laite saa enemmän suosiota.

Minulle jäi laitteesta hieman kaksijakoiset fiilikset. Kiistatonta mielestäni on, että laitteen toimiessa suunnitellulla tavalla sillä pystyy helposti tekemään erittäin hyvää olutta. Toiminnassakaan en itse kohdannut sen suurempia ongelmia. Humalapussit eivät aina tippuneet, mutta siihen voi itse vaikuttaa lisäpainoilla ja toisessa panossa tosiaan piti imaista vettä vähän liikkeelle, että se ylsi pumppuun asti, mutta näihin löytyi nopeasti apu netistä. Kegi on äänekäs kun tuuletin hurisee 24/7, mutta sillekin itse löysin sopivan paikan, jossa hurina ei häirinnyt. Käytännössä se vastaa tuollaista normaalin pelitietokoneen tuulettimien hurinaa silloin kun näytönohjain antaa kaikkensa. Tämä on mielestäni asia joka laitetta harkitsevan kannattaa ottaa huomioon. Paras olisi joku wifin kantomatkan sisällä oleva siisti autotalli tai harrastehuone. Panemisen fiilis tällä on vähän tosin kuin kahvinkeitossa, eli sellaista hands-on tekemisen meininkiä ei juuri ole. Kaikki eivät sitä varmasti tosin kaipaakaan. Laitat vaan suodatinpussin (mäskäin) paikalleen, purut sisään (maltaat ja humalat) ja kahvi (vierre) tulee kuin itsestään.

Toinen puoli ei sitten liity varsinaisesti oluen valmistukseen vaan siihen, että kaikki laitteen ohjaus tapahtuu netin välityksellä Minibrewn serverien kautta. Eli jos serveri on jostain syystä alhaalla, niin ei laitteella pysty tekemään mitään. Esimerkiksi viime lauantaina faceryhmään alkoi tulla viestejä, että kegit meni offline eikä jotkut pystyneet aloittamaan oluenvalmistusta koska serveri oli alhaalla jne. Pahin tietysti on jos jossain kriittisessä vaiheessa menee yhteys ja laite jää vaikka mäskien kanssa seisomaan pidemmäksi aikaa tai keitto keskeytyy jne. Jos katko kestää pidempään niin satsi voi olla pilalla. No, en osaa sanoa kuinka yleistä tämä on, itse en kohdannut yhteysongelmia, mutta mahdollista se on. Vielä vakavampi pointti on se, että jos Minibrew yrityksenä menee nurin ja serverit alas niin laitetta ei voi käyttää kuin verkonpainona tai sisustuselementtinä. Yritys on vielä nuori, mutta laite on herättänyt kuitenkin netissä seurattuna ainakin hyvin kiinnostusta - aika sitten näyttää realisoituuko se kannattavaksi pitkäikäiseksi bisnekseksi.

Kiteytettynä:

POSIT:
  • Todella helppo laite käyttää, et tarvitse aiempaa kokemusta
  • Selkeät ja seikkaperäiset ohjeet, virheen mahdollisuus pieni
  • Valmistaa kiistatta laadukasta olutta
  • Alkuvalmistelun jälkeen laite valmistaa vierteen itse, voit sillä aikaa tehdä itse jotain muuta
  • Mahdollistaa omien reseptien toisintaminen tarkasti ja sitä kautta niiden kehittäminen on helppoa
  • Ei pullotusta ja onhan se komiaa kun on oma hana kotona
  • Jos on ongelmia, niin Minibrewn tuesta tai netin yhteisöistä saa nopeasti apuja

NEGAT:
  • Ohjaus tapahtuu netin välityksellä ja joskus serveri voi olla alhaalla, jolloin laitetta ei voi käyttää
  • Pieniä ongelmia humalapussien tippumisen kanssa (voit helpottaa tätä itse)
  • Kegin tuuletin on melko äänekäs 
  • Mitä käy laitteelle, jos yritys menee nurin? 
Suosittelen laitetta siis varauksin. Hyvän oluen tekeminen ja vieläpä helposti ei ole laitteella ongelma, mutta sopiiko laite juuri sinulle? Siihen yllä oleva teksti antaa toivottavasti joitakin vastauksia. Itse saisin tämän testissä olleen laitteen ja kegit jonkinlaisella alennuksella omakseni, mutta en aio niitä pitää. En ole tuota hintaa kysynyt, mutta näinä epävarmoina aikoina se on todennäköisesti itselleni silti liikaa ja totta on sekin, että jo kokeneempana oluentekijänä haluan kokea enemmän sitä itse tekemisen riemua sekä ajoittaista sähläystä ja omien reseptien keittelyä (josta tällä laitteella joutuisin maksamaan vuosittaisen lisenssin portaaliin). Toki suuresti nautin näistä kahdesta helposta satsista, varsinkin valmiina. Erinomaisia oluita molemmat! Tunne on kuitenkin enemmän se, että minä vain tein mitä ohjeet käskivät ja laite teki oluet. Kiehtoisi kyllä tavallaan pitää vehje, mutta sydän sanoo ei.

Kiitokset Minibrew:lle ja Lappolle tästä testistä, oli ilo testata ja ilo nauttia erinomaisesta oluesta! 

Kuvasin alla olevan videon alunperin Reittausblogin facebookiin katajasaisonin valmistuksen yhteydessä. Tsekkaa tästä miltä prosessi käytännössä näyttää ohjeistuksineen:

 

Jutun kuvat: Minibrew & Reittausblogi 

Minibrewn Suomessa myy Lappo.fi 
Minibrewn kotisivut: Minibrew.io
Epävirallinen Facebook yhteisö: MiniBrewers - Unofficial MiniBrew User Community

Maistossa Rocking Bear Brewers Malminpää Imperial Stout & Malminpää Imperial Stout Cask Edition

1 kommenttia
 


Milloinkohan olen viimeksi edes juonut imperial stoutia, tuota oluiden kuninkaallista? Vahvaa, tummaa, paahteista ja yleensä niin kovin herkullistakin. Tällaiset oluet vaativat sen tietyn hetken. Sen tietyn hiljentymisen ja paneutumisen. Niitä ei vaan nautita ohimennen muita puuhaillen, vaan itse ainakin haluan pyhittää hetken kunnon imperial stoutin nauttimiseen. Nyt näitä olisi tässä oikein kaksin kappalein Rocking Bear Brewersin panimonmyymälästä ostettuina. Pääsiäisen pyhät on meneillään ja talokin jo pääosin hiljentynyt yöpuulle. Vaikuttaisi siis oikealta hetkeltä ottaa maistoon pari Porin karhua.

Malminpää Imperial Stout
10,5% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva



Mustanpuhuvaa ja vähäiseltä vaahdoltaan mokkaista olutta. Tuoksu nousee lasista intensiivisen paahteisena, kahvimaisena ja hieman konvehtimaisen suklaisena. Kahvi ja paahteisuus pinnalla. Humalien aromeitakin mukavasti. On herkullinen tuoksu. Juuri sellainen runsas ja voimakas kuin kuningaslajissa pitääkin. Maku on myös voimakas ja mahtavan tasapainoinen - kaikki on niin hyvässä harmoniassa, että minulle ei ainakaan jää mitään valittamisen aihetta. Sen kuin nauttii vaan. Kahvia ja paahteisuutta alussa. Keskellä suklainen herkkuvaihe, humalaa mukavasti sekä katkero- että aromipuolella ja loppuvedossa sitten lakritsaisempaa kuivempaa vetoa. Nielaisun jälkeen lämpöä, joka jo pimenevässä pääsiäispäivän illassa tuntuu hyvältä. Mukavan täyteläinen, runko kantaan voltit ongelmitta. Otin tölkit sisältä huoneenlämmöstä suoraan ulkoruokintaan ja jopas toimii hyvin. Älkää siis viilennelkö tällaisia herkkupaloja paljoakaan. Tämä perusversio oli ainakin erittäin hyvä, maistetaan seuraavaksi tynnyröity.

Malminpää Imperial Stout Cask Edition
10,5% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva


Sen enempää tietoa ei tölkki kerro missä tynnyrissä tai mahdollisesti tynnyreissä tavaraa on kypsytelty, mutta nyt siis tismalleen samoilla spekseillä tynnyrikypsytetty Cask Edition maistoon. Vaahtoa muodostuu enemmän, mutta ei sitä kuvaushetkellä enää paljoa jäljellä ole. Tämä on toki vahvoissa oluissa aivan tyypillistä. Perusversion kahvimainen, runsaan paahteinen ja miellyttävä tuoksu löytyy, mutta nyt hieman vaniljaisella ja terävämmän alkoholisella särmällä. Onko se viskiä, giniä tai peräti rommia niin sitä en osaa sanoa. Todella herkullinen tuoksu kuitenkin, tuntuu jotenkin hedelmäisemmältä kuin tuo perusversio, kuitenkin se sama henki säilyttäen. Tuoksusta päätellen kypsytysaika on ollut maltillinen, koska perusversio on hyvin tunnistettavissa. Maku vahvistaa tämän. Erittäin maistuva perusversio on runkoa myöden tallella, mutta selkeällä terävämmällä lisäpotkulla. Vaniljaisuutta keskivedossa nyt suklaan kaverina - nämä kaksi sopivatkin hyvin yhteen. Jälkimaku on kuivempi ja tynnyröinti korostaa vahvuuden tuntua. Vaikea valita kumpi on parempi, eikä se toisaalta ole tarpeenkaan. Molemmat ovat kuitenkin erinomaisen hyviä ja loppu onkin sitten makuasioita. Itse nautin yhtäläisesti molemmista. Tynnyrikypsytyksen pituus on tässä Rocking Bearilla omaan makuuni juuri kohdillaan, perusoluen runko ja maut ovat pääosin tallella ja tynnyri tuo siihen lisää sitä omaa tuntumaansa. Toisinaan törmää niihinkin, joissa tynnyri on vallannut koko maun ja runkokin on kadonnut jonnekin oksidaation syövereihin. Sitä ongelmaa ei tässä ole, ei puhettakaan siitä.

Kaksi erinomaista imppiä siis Porista, tuosta rakkaasta naapurikaupungistani. Kyllä se vaan Rocking Bearkin on löytänyt oman identiteetin ja järjestään kaikki reseptit ja oluet ovat laadukkaita sekä tasapainoisia. Sääli olisi jos tämäkin homma koronan myötä kariutuisi, joten jos mahdollisuuksia on niin käykää panimon myymälässä ja ottakaa Malminpäät vertailuun. Minulle ainakin tuli tästä ainakin oikein mukava ja lämmin olo.