Olutarvio: Saimaa Brewer's Classic Weissbier

0 kommenttia
 

Brewer's Classic Weissbier

Panimo: Saimaa Brewing Co
Oluttyyli: Hefeweizen
Alkoholipitoisuus: 4,2%
Saatavuus: Kaupat (Arvioitu tölkki saatu panimolta)

Saimaan Juomatehdas siis tunnetaan nykyään nimellä Saimaa Brewing Co. Kuten aiemmassa jutussa mainitsin, niin pakkausten ulkoasu on nimenmuutoksen myötä mennyt uusiksi ja samassa rytäkässä muuttui myös samaan MBH Breweries konserniin kuuluvan Malmgårdin panimon lookki. Kaupan päällisiksi vielä Malmgårdin oluista osa (toistaiseksi vain tölkitetyt tuotteet) alettiin valmistaa Saimaa Brewingillä.

Saimaa lähetti uudistuneita tuotteitaan maistettavaksi ja nyt ensimmäisenä lasiin on päätymässä Brewer's Classic Weissbier. Uudistuneet Saimaan tuotteet näyttävät koostuvan kolmesta eri olutsarjasta, Brewer's Classicit ovat perinteisiä oluttyylejä, jotka toistaiseksi kaikki ovat 4,2% vahvuisia (näin saadaan hinnat alas?). Brewer's Organic sarjassa siirrytään luomuoluisiin, joita tehdään eri tyyleissä ja kaikki 4,5% vahvoina. Brewer's Specialit ovatkin sitten jo ennestään tuttuja ja niistä koostuu nykyään ilmeisesti "ne kaikki muut", jotka eivät istu kahden edellä mainitun sarjan sisälle. 

Sitten vehnäiseen. Tämä on siis alkoholipitoisuudeltaan vain 4,2%, eli tyylin saksalaisiin kulmakiviin verrattuna noin prosentin luokkaa kevyempi. Maltaina Vehnä ja Pilsner. Humalina Magnum ja Saaz.


Ilman hiivoja kirkas, mutta tölkin pohjalta hiivat asiaankuuluvasti sekaan pyöräyttäen olut hienosti sameutuu. Kunnollisen vehnän vaahtokin rakentuu alkuun, mutta hälvenee sitten odotettua nopeammin. Tuoksusta löytyy perinteiset neilikat, hieman sitruunaisuutta ja pienet banaanitkin, mutta intensiteetissä jäädään "aidon vahvuisista" saksavehnistä. Kevytvehnää siis, mutta hyvällä tuoksulla. Nyt vaikuttaa laadukkaalta. Ja laadukas on makukin. Hieman makeaa vehnäisyyttä alkuun, sitten neilikkaisuutta, hieman hedelmäisyyttä. Loppuun tulee vielä kuivempi ja humaloinnin siivittämänä hieman mausteinen puraisu. Suutuntuma on riittävän runsas ja tyyliin sopivasti pirteän hiilihappoinen. Laatutaso on vehnässä kohdillaan ja mautkin hyviä, mutta makujen voimakkuudessa toki jäädään yli viisprossaisista jälkeen. Kesäinen janojuoma, joka on paikallaan erityisesti silloin, jos haluaa hieman miedompaa - ja jos hintakin oikeasti painuu alas.

Yhteenveto

Perinteinen vehnäolut hieman kevyemmin

Maistossa Malmgårdin uutuudet Hoppy Oat Ale, Spelt IPA ja Idaho Wheat IPA

1 kommenttia
 
Samaan MBH Breweries konserniin nykyään kuuluvat Malmgårdin Panimo ja Saimaa Brewing Co (aiemmin Saimaan Juomatehdas) lähestyivät kumpainenkin omalla tahollaan blogistia uutuusoluita esittelevän näytepakkauksen kanssa. Molemmat panimot ovat uudistaneet ilmettään ja Saimaa myös siis nimensä. Malmgårdin tutut oluet eivät enää kaupan hyllyillä näytä Malmgårdin oluilta, mutta eiköhän silmä näihinkin totu. Pullokoko on myös vaihtunut puolilitraisesta "nollakolmekolmoseen" ja samalla panimo on siirtynyt käyttämään myös puolen litran tölkkejä. Tässä kohtaa tuleekin yksi jutun juju - tölkkioluet on nimittäin valmistettu Saimaa Brewingillä eli Saimaan Juomatehtaalla, mutta kuitenkin Malmgårdin brändiä käyttäen. Valmistuspaikka onneksi kerrottaan tölkissä hyvin selkeästi, eli mistään sumutuksesta ei ole kyse. Ulkoasujen uudistaminen on tuonut Malmgårdin pakkauksiin myös lisää tietoa itse oluen ainesosista. Nykyisissä etiketeissä mainitaan käytetyt maltaat ja humalalajikkeet. 

Malmgårdin oluissa erikoisuutena on aina ollut kartanon tilusten omilla pelloilla kasvatetut erikoisviljat, joista Spelt IPAssa käytetään sen nimen mukaisesti spelttiä ja Idaho Wheat IPAssa emmervehnää.

Hoppy Oat Ale
5,5% | Maltaat: Malmgård Special Blend, Crystal, Dark Ale, kaura | Humalat: Challenger, Goldings, Columbus


Punertava, vaahdoltaan varsin runsas olut. Nätti! Tuoksu lehauttaa karamellistoffeiset, hieman marjaiset ja brittityyliin pähkinäiset aromit ilmoille. Joukossa on myös jotain epämääräistä mössöä, jonka usein yhdistän märän tiskirätin tuoksuun - se on se tunkkainen Saimaa-efekti... Voi elämä sentään. Toivoin etten sitä tästä löytäisi, mutta kyllä se siellä vaan on. Maussa tämä ilmenee hieman karkeana pahvimaisuutena muuten miellyttävän makuisen oluen loppu- ja jälkimaussa. Maku on myös siellä brittisuunnalla ja heijastelee ESB:n kaikuja, mutta ilman sitä tarvittavaa raikkautta. Profiilista löytyy karamellisuutta, hyvin hentoa paahteisuutta, marjaisuutta ja pähkinäisyyttä. Loppuvedossa myös varsin terhakkaa katkeroa ja yrttimäisyyttä. Eri maut saisivat kuitenkin nousta kirkkaampina esiin, nyt tämä on taas tätä Saimaalle niin valitettavaa puuroutunutta mössöä. Ei huonon makuinen olut, mutta kun se voisi olla niin paljon parempaakin, jos prosessissa olisi kaikki kunnossa.

Spelt IPA
5,5% | Maltaat: Malmgård Special Blend, Spelt, Chocolate | Humalat: Centennial, Cascade, Columbus

 
Kuparinen tai hohkaavan oranssi ja vaahdoltaan runsas sekä pitsikäs olut. Tuoksussa kuljetaan taas märkien tiskirättien sävyttämää polkua, jenkkihedelmien saati pirteän sitruksen ollessa vain häilyvä kangastus matkamiehen unelmissa. Mallaspohjassa on karamellistoffeeta tuntumaa ja se tuntuu varsin runsaana. Humaloinnissa on pitkälti sama masentava tuoksu kuin esim. Saimaa California IPAssa tai American IPAssa. Tympeää ja tunkkaista! Kalliiden jenkkihumalien hedelmät ovat kadonneet prosessin syövereihin. Maussa kova katkero ja hyvä runko pelastavat paljon, mutta fruitit vaan pysyvät kateissa yleisen hedelmäsose- ja marjamössön seassa. Selkeyttä tarvittaisiin jälleen - maut ovat humalapuolella muussaantuneet sekametelisopaksi ja loppu on hieman pahvissävytteinen. Samat Saimaan ongelmat siis tässäkin. Todella harmillista, että Malmgårdin luotettu ja laadukas brändi on tällaisessa nyt mukana.

Idaho Wheat IPA
5,5% | Maltaat: Malmgård Special Blend, Vehnä, Emmer | Humalat: Idaho#7, Perle



Kirkas, kultainen ja vaahdoltaan edelllisiä niukempi olut. Tuoksussa on nyt kahden tunkkaisen esityksen jälkeen sanoinkuvaamattoman ihana, raikas ja monivivahteisen hedelmäinen RAIKAS tuoksu. Ero on oikeasti kuin yöllä ja päivällä. Maku on myös terävä, raikas, hedelmäinen ja loppuun asti miellyttävän makuinen. Mukana on myös vehnäistä makeutta ja suutuntuma on varsin täyteläisen kuohkea, mutta ei raskas. Tämä on sitä aitoa Malmgårdin laatua - maut ja tuoksut tulevat kirkkaina aistimiin asti, eivätkä jää pelkkien mainospuheiden varaan. Maku on humalapellettisen vehreä, yrttimäinen, sitrushedelmäinen, aavistuksen pihkainen ja loppuvedossa hieman mausteinen. Katkero on purevuudeltaan kunnollista IPA-tasoa, vaikka EBU-lukema onkin melko alhainen (35 EBU). Tämä on todella hyvä olut. Pureva, selkeä ja ennen kaikkea raikas. 

Valmistuspaikalla on siis väliä. Olen sen blogissa aiemminkin todennut, että Saimaan kohdalla pohjahiivaoluet eli lagerit ja vehnäoluet pääasiassa toimivat, mutta reilummin humaloidut pintahiivaoluet ovat järjestään tätä tympeää mössö-osastoa. Malmgårdin omalla panimolla valmistamat pullotteet sen sijaan vaikuttavat Idaho Wheatin perusteella edelleen toimivan. Arde ja Kusettaja Idaho Wheatin jo dumasivat, mutta kun kysyin, niin oma pulloni oli eri numerolla varustettu. Päiväyksen alta löytyvä eränumero(?), joka päättyy 39 oli tuo erinomainen pullo, josta kirjoitin arvion, mutta seuraavana päivänä korkattu 36 oli hieman tympeämmän makuinen - nautintatilannekin tosin oli erilainen. Arden ja Kusettajan maistamassa pullossa viimeiset numerot olivat 35, joten ehkä vaihteluakin on. 39 päättyvä oli kuitenkin herkullinen.

Saimaan nykytilanne pääsee tarkemmin maistettavaksi, kunhan ehdin paremmin käsiksi tällä hetkellä jääkaapissa odottavaan runsaaseen näytekattaukseen.

Triplasti tripeliä: Dronkenput / Ter Dolen / Ardennes

0 kommenttia
 
Reittausblogin massiivinen tripel saaga eteni viime viikolla tilanteeseen 17/40 ja nyt isketään seuraavat kolme arviota tiskiin. Jos et tiedä mistä tässä kaikessa on kyse, niin lukaise tämä alustus.

Dronkenput Tripel
9% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva



Utuinen oranssihtava ja tiiviin valkoisen vaahtokukan ylleen rakentava olut. Tuoksu on makean maltainen, hieman hunajainen ja tympeän tunkkainen - kuin kehno vaalea bock. Hiivan tuottamia hedelmäisiä estereitä ei juurikaan ole. Maku on myös makean maltainen, hieman päärynäinen ja lopussa hunajainen. Pehmeää, maltaista ja täyteläistä, myös hiilihapot ovat maltilliset. Jälkimaku on edelleen makea ja hieman hunajainen. Ei mainittavaa katkeroakaan. Nyt on kyllä toistaiseksi kehnoin tripel lasissa. Raikkaus ja lennokkuus puuttuu.

Ter Dolen Tripel
8,1% | Vesi, ohramallas, dekstroosi, humala, hiiva



Kirkas kuparivivahteinen olut, joka vaahtoaa kivasti. Vaahto jättää myös näyttävät pitsit lasin reunoille. Tuoksussa on runsaasti raikasta hedelmäisyyttä ja hieman maltaisuutta sekä vivahteenomaisesti karamellimaisuutta. Maku on aluksi hieman makea, mutta keskivaiheilla mukaan tulee tyylin normia korkeampi katkero, joka kuivaa suutuntumaa loppua kohden. Mallasta ja hedelmäisyyttä sopusointuisesti sekä hieman mausteisuutta. Aika maltainen tämäkin on ja hiilihapot ovat tähän tyyliin hieman alhaiset. Hyvin hallittu, maukas ja tasapainoinen kokonaisuus kuitenkin, mutta ei löydy sitä ässää hihasta, joka nostaisi seuraavalle tasolle. Voisin juoda toistekin.

Ardenne Triple
8,5% | Vesi, ohramallas, inverttisokerisiirappi, humala (Chinook, Simcoe ja Wai-ti), hiiva



Nyt vuorossa ensimmäinen tämän saagan uuden aallon humalilla maustettu tripel. Chinook ja Simcoe ovat tutut jenkit ja Wai-ti uusi-seelantilainen. Kaunis oranssihtava väri ja tiivis vaahtokukka. Tuoksussa on aromihumalaa odotetusti ja lisäksi... virtsaa! Kyllä, brettahan se siellä nahkasatulaisine ja hikisine aromeineen. Tästä ei voi erehtyä. Nyt mennään siis sekä humalin, että hiivoin kauas sieltä perinteisen tripelin urilta. Tuoksu ei ureaisuuden vuoksi täysin hurmaa, mutta maku on todella hyvä. Tallimaisuutta, pientä hapokkuutta ja runsas raikas aromihumalien hedelmäisyys, josta ei laajuutta puutu. Vahvuus on täysin piilossa ja suutuntuma pirteän hiilihappoinen ja kepeästi juotava. Johan nyt pukkasi erinomaisen oluen tähän paikkaan. Ei tämä tosin tripelin viralliseen  tyylikuvaukseen osu, mutta se ei juuri nyt haittaa. Tripelinä myydään aika monenlaista tavaraa, joille ei välttämättä yhteisiä ominaisuuksia löydy, muita kuin korkea alkoholipitoisuus - tämä olkoon siitä todisteena. Erinomaisen nautittava ja hyvänmakuinen olut!

Maistetut tripelit ovat nyt tilanteessa 17/40. Yleisön pyynnöstä loppuun on lisätty linkit aiempiin tripel-juttuihin ja myös ranking, jossa olen sijoittanut maistetun tripelin joihinkin neljästä eri kategoriasta: kärkipäätä, varsin jees, vähän kehnommat tai spesiaalit

Aiemmat tripel-saagan jutut:

Fiilispohjainen ranking:

Kärkipäätä: 
Gouden Carolus Tripel
Kapittel Watou Tripel Abt 10°
Oud Berseel Bersalis Tripel
St Idesbald Triple

Varsin jees: 
Tongerlo Prior
D'Oude Caert Tripel
Postel Tripel
Leffe Triple
Corsendonk Gold Tripel
Witkap Pater Tripel
Ename Tripel
Ter Dolen Tripel

Vähän kehnommat: 
Dronkeput Tripel
De la Senne Jambe-De-Bois
Adelardus Belgian Tripel

Spesiaalit: 
Ardenne Triple (bretta)
Wilderen Kanunnik Tripel (överimausteet)

Kotiolutta: Harri Puhakka American Lager

0 kommenttia
 
Harri Puhakka eli Suomen Kotiolutmestari 2016 kävi työasioissa Rauman suunnalla alkuviikosta ja suoritimme siinä yhteydessä pienet kotiolutvaihtarit. Olen arvostellut hänen oluitaan blogissa aiemminkin ja oli mukava nyt nähdä mies ihan livenä. Yksi Harrin minulle antamista oluista oli American Lager, jonka korkkasin eilen hieman ennen Suomi - Kanada jäkismatsin alkua.

Varsinaisia speksejä tai reseptiikkaa ei nyt ole tiedossa, mutta keskustelustamme muistan ainakin Cascadea käytetyn. Hiivana taisi olla Wyeast California Lager, joka on näitä noin 18 asteessa parhaiten toimivia "höyryoluthiivoja".


Kirkkaanlainen, kuparisvivahteinen ja vaahdoltaan runsas. Varsin näyttävä olut! Tuoksussa on mallasleipää, toffeevivahdetta ja kukkaisuutta sekä yrttisyyttä. Hyvä runsasmaltainen lagerin tuoksu, josta kyllä aistii yleisen humalaisuuden, mutta ei tässä mielestäni sitä Cascaden tuttua hedelmäisyyttä juurikaan ole. Harri kertoikin irtaantuneensa jo APA ja IPA touhuista, lisäten viimeiset aromihumalat nykyään jo 15 min ennen keiton loppua. Kuivahumaloinnistakin on luovuttu. Tuoksu on kuitenkin todella hyvä, käyminen on onnistunut hienosti ja maltaisuus on herkullista. Sama pätee makuunkin - leipäistä ja toffeevivahteista maltaisuutta mukavan täyteläisesti ja hieman makealla tulokulmalla. Keskivaiheilta katkero mukaan peliin ja loppuveto kuivuen sellaiseen Vienna-tyyliseen tasapainoiseen lopetukseen, jossa mallas ja humala maistuvat molemmat tasavertaisina. Hedelmäisyyttä ei maussakaan liiemmin ole, paitsi aivan jälkimaussa, jossa esiin nousee se greippisen sitruksinen tuntu. Suutuntuma on mukavan täyteläinen, mutta ei raskas ja hiilihappoisuus sopivaa keskitasoa. Yhdellä sanalla suutuntuma on pehmeä. American Lagerin ostaneet voisivat pettyä, mutta jos etiketissä lukisi Vienna tai Munchener, niin olutta varmasti arvostettaisiin. Rehdin maltainen ja laatutasoltaan moitteeton lager. Kaimalla kun siellä Kotkalla on näillä keleillä kegeraattorissa tälläinen herkku, niin kateeksi käy. Tripel kun on janojuomana vähän kyseenalaista sorttia ;)