Maistelussa Saimaan Juomatehtaan Brewer's Special Pacific Pale Ale ja California IPA

0 kommenttia
 

Saimaan Juomatehdas lähetti blogisteille taas mittavan setin oluita maisteltavaksi. Kuvasin laatikon antimista videonkin Facebookin puolelle. Uusia Brewer's Special -sarjan 0,5 -litraisia tölkkejäkin tuli siis neljää eri sortimenttia ja neljä tölkkiä kutakin. Koska olut on parasta yhdessä koettuna, niin nappasin sarjan terävimmin humaloidut eli Pacific Pale Alen ja California IPAn mukaan Rauman kotipanijoiden eiliseen kokoontumiseen. Tässä mietteet oluista.



Pacific Pale Ale
4,7%, 30 EBU
Maltaat: Pale Ale, Cara Pale, Wheat
Humalat: Columbus, Cascade, Citra, Equinox

Utuinen kultaoranssi olut, joka vaahtoaa melko runsaasti. Tuoksu on puhdas, sitrushumaloitu ja kevyen maltainen. Humalointi pääsee esiin terävästi ja tuoksu herättää jo lupauksia, vaikka toki intensiteetiltään onkin sitä mihin maitokauppavahvuisissa on totuttu, eli hieman pliisu. Makukin on terävä. Raikasta greippisen sitruksista, hieman karvaan hapanta hedelmäisyyttä ja mallastakin niin, että sen vaivatta maistaa. Katkeroakin löytyy varsin tuntuvasti. Suutuntuma on hieman kovahko ja omaan makuuni turhan runsaan hiilihappoinen. Eli yhteenvetona todettakoon, että sellainen runsaan humalaöljyinen, pehmeä ja soljuva tuntuma, joka tyylin parhaista näissäkin vahvuuksista löytyy, tästä vielä puuttuu. Muuten kyseessä on melko miellyttävä, joskin tavanomainen pikku-IPA.



California IPA
4,7%, 50 EBU
Maltaat:  Pale Ale, Cara Pale, Wheat
Humalat: Columbus, Cascade, Citra, Chinook, Mosaic

Näistä kahdesta hieman kirkkaampi, Pacific Pale Alen kanssa saman värinen ja yhtä runsaan vaahtoava - reilulla kaadolla tietenkin. Saimaalla on yleensä reilusti hiilihappoja tölkkioluissa ja niistä haluan kaadolla poistaa ylimääräiset heti kättelyssä. Tuoksu on tässä hieman pihkainen, pellettimäisen humalainen. Taustalla on pieni tiskirättimäinen tunkkainen vivahde. Hedelmäisyyttäkin löytyy appelsiinimaisesti ja sitruunaisesti. Maussa on nyt mukavan tiukka katkero, jota ohut runko entisestään korostaa. Hedelmäisyys jää happaman greippiseksi ja hieman karvaaksi - sellainen nektarimainen tropiikki ja öljyinen pehmeys tästäkin puuttuu. Tiskirätti nousee taas esiin loppuvedossa. Kokonaisuus on jälleen kovahko ja turhankin kuiva. Mallasrunkoa kaipaisi lisää ja ehdottomasti myös maltillisempaa hiilihapotusta.

Kotipanijoiden raadissa olimme sitä mieltä, että turhan runsas ja kova hiilihappoisuus tekee sinänsä maistuvista oluista turhan teollisen makuisia - ero kotona tehtyihin ja pullossa luontaisesti jälkikäyneisiin nimenomaan suutuntumassa oli huomattava.

Ps. Facebookissa on mittavasti kuvamateriaalia eilisistä iltamista.

Olutarvio: Mallaskuun Amber Ale

0 kommenttia
 

Mallaskuun Amber Ale

Panimo: Mallaskuun Panimo, Suomi (Lapua)
Oluttyyli: Amber Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Citymarket, Rauma)

Tämän vuoden maaliskuussa oluenvalmistuksen Lapualla aloittanut Mallaskuun Panimo on itselleni vielä entuudestaan kokeilematon pienpanimo. Aiemminhan ehti maistamaan pienpanimoiden kaikki kauppavahvuiset uutuudet, jotka hiukankin käsiinsä sai, mutta nyt tarjontaa on jo niin paljon, että osa jää väistämättä kokeilemattakin. En kuitenkaan epäröinyt tarttua Mallaskuun pulloon, kun sellaisen paikallisessa Citymarketissa näin. Uuden panimon olut on aina kiehtova kokemus.

 
Meripihkaisen punertava olut, joka vaahtoaa melko maltillisesti. Tuoksu on mallasvetoinen, siinä on leipäisyyttä, kevyesti paahteisuutta ja aavistus karamellia. Tuoksussa on myös hieman ruohoista ja eurooppalaistyylisen sitruskukkaista humalaa. Maku on tuoksua runsaampi. Mallas edellä mennään ja runko on vahvuuteen nähden mukavan ryhdikäs - leipäisyyttä, pientä paahdetta ja karamellimaisuutta maussakin. Humalointi on katkeron puolesta melkein riittävä ja aromikkuudeltaan lähinnä ruohoinen ja hieman kukkainen sekä sitruksinen. Runko on siis tosiaankin miellyttävän tukeva näihin vahvuuksiin. Kokonaisuutena ihan miellyttävä juotava ja laadultaan moitteeton. Mukava ensikoskestus Mallaskuun oluisiin. 

Meillä on kesäisin tapana käydä Pohjanmaalla Vetelissä mökkeilemässä appivanhempien mökillä. Elättelen tässä toiveita, josko saisivat ne ulosmyyntioikeudet ensi kesään mennessä, niin saisi sitten paikalliset mökkioluet haettua panimolta suoraan. 

Yhteenveto

Mallasvetoinen ale
ARVOSANA: 7½

Olutarvio: Iso-Kallan Verjnuarmu Savuportteri

0 kommenttia
 

Verjnuarmu Savuportteri

Panimo: Iso-Kallan Panimo, Suomi (Kuopio)
Oluttyyli: Savuportteri
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma)

Lähipuotiin oli laskeutunut olut savometallia soittavalta Verjnuarmulta. Näyttävällä etiketillä varustettu olut on tehty yhteistyössä kuopiolaisen Iso-Kallan Panimon kanssa ja sen luvataan olevan yhtä savuinen ja tumma kuin yhtyeen Suomen sodasta kertova albumi 1808, joka julkaistiin lokakuussa 2015. Iso-Kallan Panimo on panostanut bändioluiden tekoon, sillä heidän portfoliostaan löytyy myös Turmion Kätilöiden olut Pimeyden Morsian - 8,0% Imperial Stout, jonka tavoitteena on vaatimattomasti olla "maailman paras bändiolut".

Verjnuarmu Savuportteri on kuitenkin haluttu pitää kauppavahvuisena, joten sen vahvuus alittaa maagisen 4,7% rajan. Oluen tyylilaji on Musamiehen Oluet -blogin mukaan bändin laulajan Puijon Perkeleen valitsema. Reseptistä löytyy mallaspuolelta Pilsner, Pale Ale, Savumallas, Cara, Munich, Crystal, Chocolate ja Black sekä lisäksi mallastamatonta ohraa. Humalapuolella luotetaan brittiläisiin humalalajikkeisiin Northern Brewer ja East Kent Goldings. Katkeruutta 26 IBU-yksikköä.



Pullo napsahtaa auki ja vaahto alkaa heti työntymään pullon suusta ulos - onneksi lasi on käden ulottuvilla valmiina. Lasiin kaatuu mustanpuhuvaa olutta, jonka vaahto on painovoimaa uhmaava. Pulloni oli täyteen, eli korkkiin asti, täytetty ja siitä johtuen hiilihappoisuus tuntuu nyt tosi ärhäkältä ja vaahtoa muodostuu varovaisellakin kaadolla miltei yli äyräiden. Ilmatilaa ei jätetä pulloihin turhan takia - toivottavasti tässä oli kyse vain yksittäisestä hazardipullosta.

Tuoksu on nuotiosavuinen, tumman taatelimaisen hedelmäinen ja kevyesti paahteisen maltainen ja hieman lakritsainen. Maku on hyvä, kunhan aluksi turhan runsas hiilihappoisuus on hieman kaikonnut ja olut lämmennyt miltei huoneenlämpöiseksi. Jääkaappikylmää olut ei ollut korkatessanikaan, mutta muutaman asteen lämpeäminen tuo silti makua ja syvyyttä lisää.

Maussa on paahteisuutta, kevyttä kahvimaisuutta ja nuotiosavuista tuntumaa. Tässä ei siis ole saksalaisista savumaltaista tuttua (Schlenkerlamaista) palvikinkkuisuutta, vaan enemmän sellaista brittiläisten savumaltaiden nuotiomaista ja jopa turvemaista tyyliä. Humalointi on kevyt ja tuntuu vain hieman näykkäisevänä katkeruutena nielaisun jälkeen. Jälkimaussa on aavistuksen omaisesti suolaa, mutta melko lyhyeksi se kunnon katkeruuden ja voimakkuuden puuttuessa jää. Suutuntuma on kevyt, mutta ei kuitenkaan liian vetinen.

Pari lisäprosenttia toisi kivasti intensiteettiä ja voimaa tuoksuun ja makuun, mutta lainsäädäntömme nyt on tällainen - jos oluen haluaa laajaan jakeluun, on prosentit painettava kauppavahvuuteen. Näihin spekseihin tämä on melko hyvä ja miellyttävä olut, kunhan tosiaan malttaa nauttia melko lämpimänä.  

Yhteenveto

Kepeä savuportteri
ARVOSANA: 7

Kotiolutta: Panimo Duunin Sirppi & Vasara

1 kommenttia
 
Jyväskyläläisen kotipanoduon Panimo Duunin oluista nyt maistoon Sirppi ja Vasara alet, joiden todellinen pähkinä on oluiden sekoittaminen, jotta siitä saadaan "aatteen värinen", kuten tekijöiden kommentit alla kertovat:
 
Sirppi
-Pilsner Malt, Wheat
-Amarillo, Citra, Cascade, Columbus, Mosaic, Chinook
-Mangrove Jack's M44 West Coast
-5,7 alc.vol, 66 IBU
Tavoitteena oli saada raikas, kevyt ja vaalea kesäinen (sessio)ale ja tyhjennellä humalavarastoja. Vaikka tuon listan perusteella luulisi olevan paljon humalaa, niin noita yksittäisiä lajikkeita meni melko vähäisiä määriä.
Vasara
-Pale Ale, Cara Red, Crystal 100, Cara Plus 10, Chocolate
-Northern Brewer, East Kent Goldings
-Mangrove Jack's M03 UK Dark Ale
-5% alc.vol, 44 IBU
Perus brown ale tuon Sirpin kumppaniksi. Ideahan näissä on, että molemmat olisivat sellaisenaan täysin toimivia oluita, mutta varsinainen juttu on niiden sekoittaminen, jolloin keltaisesta ja ruskeasta saadaan aatteen värinen "Sirppi & Vasara red ale". Pientä säätöä vielä reseptien kanssa, kun tällä hetkellä sekoitussuhde on 2/3 Sirppiä ja 1/3 Vasaraa halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. 
Maistetaanpa siis ensin Sirppi, sitten Vasara ja lopuksi suositellun blendaussuhteen mukainen aateolut. 
Sirppi on kirkas, kultainen olut, joka vaahtoa vaivattomasti. Tuoksussa on kukkaista ja hedelmäistä humalaisuutta, sekä ripaus havuisuutta. Jokseenkin sellainen parfyymimäinen, huumaavan raikas yleisilme. Maku on keskiverrosti katkeroitu, kukkaisen greippimäinen ja monipuolisen hedelmäinen. Melko kuiva kokonaisuus, mutta pieni maltaan makeus on vielä humalien rinnalla pitkässä jälkimaussakin - eli toisin sanoen runko kantaa kokonaisuuden hyvin. Raikas ja laadukas kesäolut monipuolisella humalakattauksella. Virheetöntä laatuolutta. 



Vasara on punertavan ruskea, kuparinen. Kirkas ja mukavasti vaahtoava tämäkin. Tuoksu on nyt selvästi mallasvetoinen, tarjoten paahteista leipäisyyttä, pähkinäisyyttä ja aavistuksen omaisesti suklaisuutta. Brittityylinen humala tuonee pienen puumaisen aromin tuoksuun. Miellyttävä ja puhdas maltaan tuoksu. Maku on myös tyylikkään maltainen ja aidon brittialen tuntuinen. Leipäisyyttä paahteella ja ilman, pähkinäisyyttä, hieman kuivahedelmää ja kevyttä marjaisuutta sekä puuta. Kuivaa, hieman pähkinäistä "brittipuuta". Tykkään tuosta puhtaasta maltaan mausta - samanlainen fiilis on usein esim. Vakka-Suomen Panimon lagereissa. Itselleni se on merkki hyvästä laadusta. Maukas, oluen perusmakuja tarjoava Brown Ale, joka tavoittaa hyvin brittialen tuntuman ja ideologian - ei kikkailua, vaan juotavuutta! 



Sitten aateoluen pariin. 2/3 Sirppiä ja 1/3 Vasaraa. Aivan punaiseksi olut ei muodostu. Toki vedin sekoituksen vapaalla kädellä ilman mittaamista, mutta kyllä se varmasti melko lähelle meni. Edelleen kirkasta, koska kummastakaan pullosta ei tullut vielä hiivasakkoja mukaan. Tuoksussa nyt kukkaista ja parfyymimaista hedelmää ja vain aavistus paahteisuutta. Ei toimi niin hyvin kuin kumpikaan näistä erikseen. Maussa Sirpin ominaisuudet, eli hedelmäinen humalointi ja terhakas katkero ovat pinnalla, mutta jälkimaussa päästään monipuoliseen maltaan maailmaan. Silti kokonaisuudesta jää sellaisen välimallin oluen tuntu - punainen lanka uupuu. Idea on toki hauska - itsekin olen pelannut Lapijoen Tovereissa Rauman puulaakisarjoja ja turnauksia jo vuodesta 2000 alkaen, punaisissa tietenkin, joten luulen tavoittavani idean :) 

Olipas laadukkaita ja maukkaita oluita Duunilta. Parempia erikseen kuin yhdessä, mutta hauska idea kuitenkin. Jos toteutuksen saa hiottua niin, että 1+1 olisi oikeasti 2, niin tässähän voisi olla kaupallistakin potentiaalia. 

Duunin minulle lähettämästä kesäsetistä on jäljellä vielä Eläkevirka Barley Wine, joka täytyynee säästää johonkin legendaariseen pakkasyön kotasessioon. Tässä vaiheessa kuitenkin jälleen TAAS isot kiitokset Jyväskylän suuntaan!