Kotiolutta: Panimo Duuni Iso Keitto Imperial Stout 2021 - toinen maisto

Jyväskyläläisen sahatun kaksipiippuhaulikon eli tästä blogista jo tutustakin tutumman kotiolutkaksikon Pekka Vesalan ja Jouni Ranisen, aka Panimo Duunin, kotiolutta jälleen kerran maistoon. Tämä olut nousi käsiini kellarin kätköistä. 

 

Olut on valmistettu joulukuussa 2021 ja olen nautiskellut sitä viimeksi helmikuussa 2024. Oli siis pitkään kypsytetty jo ensimaistolla ja ehkä tekijöiden mielestä vaatikin vähän pidempää kypsytystä ennen kuin saattoi bloggaajalle lähettää. Tasapainoista ja maukasta oli silloin. Nyt siis ”vain” puolisentoista vuotta edellisestä maistosta, mutta heinäkuinen ilta kutsui tilanteen niin salliessa isoa keittoa Ozzyn muistolle, joten sellainen nautitaan nyt. Pitkään ja hartaasti. 

 

Tekijöiden kommentit:

 

"Imp stout, mutta vähän vahvempana sotkuna. Tää on meidän satsi nro 100, joten laitettiin sinne sitten Honduras Espressoa, Vaniljatanko, Kaakaonibsejä ja Sherry Oloroso -tynnyrilastuja. OG oli hankala saada, kun loppu mittarista asteikko kesken, mutta noin summittaisena arviona toi on vahvuudeltaan jotain 14% luokkaa. Kuulema "vaikea juotava", erään kisan tuomarin mukaan." 

 

Avaus suhahtaa maltillisesti ja olut kaatuu lasiin sysimustana sekä mokkaisen vaahtoavana. Tuoksussa on espressomaista kahvisuutta, jopa vastajauhettujen kahvipapujen aromikkuutta sekä kermaista vaniljaisuutta. Lakritsaisuutta nousee esiin myös sopivan hentoisen sherrykypsytyksen lisäksi. Tammea on maltillisesti ja sherrymäistä rypäleisyyttä nyt voimakkaammin. Tuoksu vaihtelee hienosti eri tuoksutteluetäisyyden mukaan ja sekin vaikuttaa pyörittelikö olutta lasissa ennen nuuhkaisua vai ei. Välillä lakritsainen, välillä sherryinen, mutta aina herkullisen kahvimainen tuoksu. Olut laskeutuu kielen päälle täyteläisenä ja aluksi pehmeänäkin. Aika nopeasti iskee ensin vahvuuden ensimaku ja sitten runsaan humalaisuuden katkeruus, jotka molemmat kuivattavat suutuntumaa. Nielaisun jälkeen vahvuus sitten jo lämmittääkin, mikä tietysti isoissa jytkyissä kuuluu oleellisena osana kokonaisuuteen. Aivan erinomaisen hyvää on. Kertaluokkaa ellei kahtakin parempi kuin esimerkiksi Mikkellerin Black, joka ikääntymisen myötä muuttui soijakastikkeeksi. Kahvi integroituu paahteisen maltaiseen ja lakritsaiseen makuun. Vaniljaisuus pehmentää paahdetta sopivasti. Sherrylastut tuovat makuun lisää syvyyttä tumman marjaisten ja viinimäisten makujen myötä, varsinkin kun ne esiintyvät vain vivahteina siellä täällä, eivätkä dominoi ja lyö muiden makujen yli. Omaan makuuni yleisemmin oluissa käytetyt bourbonlastut lisäävät vahvuuden tuntua ja kuivattavat suutuntumaa liikaakin, mutta sherrylastut tuntuvat toimivan melkeinpä päinvastoin. 

 

Mahdoton sanoa onko nyt parantunut ensimmäisestä maistelusta, mutta yhtälailla mahdoton sanoa tai uskoa että olisi ainakaan heikentynyt. Niin sensaatiomaisen hyvältä maistuu. Kaikki komponentit vaan natsaavat yhteen. Oksidaatiota eli hapettumista tai muitakaan negatiivisia ikääntymisen merkkejä en löydä. Mahtavaa oli päästä maistamaan. Säilynee todennäköisesti hyvänä vielä vuosia, jos pulloja vaan on jäljellä. 

Vertailussa Budejovický Budvar ja Omnipollo X Budvar Triple Saaz Lager

Nyt mielenkiintoiseen hellepäivän illan vertailuun alkuperäinen Tšekin tasavallan kansallispanimon Budějovický Budvar ja Tukholmassa operoivan Omnipollon kanssa yhteistyössä valmistettu Triple Saaz versiointi. Alkuperäinen valmistetaan siis Tšekissä ja uusi Ruotsissa Omnipollon Tukholmassa sijaitsevalla panimolla. Alkuperäisessä on tšekkiläiset maltaat ja uudessa ruotsalaiset. Alkuperäisessä on humalana Saaz, uudessa Saaz, Saaz Special ja Saaz Shine - tästä myös nimi Triple Saaz. Ei kolminkertaista määrää, vaan kolmea eri lajiketta. Hiivana molemmissa Budvarin perinnehiiva. Oluet ovat kaksoiskeittomäskätyt ja useita viikkoja lageroidut eli kylmävarastoidut. Ideana on ollut tehdä olut, jossa on ajateltu uudelleen se, mitä tšekkiläinen lager voi olla.  

 

 

Mielenkiintoa herättää varmasti erilainen mallasprofiili, mahdolliset erot todella iso panimo vs craft-panimo ja tietysti humalien eri vivahteet. Spekseissä eroa on hienoisesti myös vahvuudessa, Budvar 5%, Omnipollo 5,2%. Huomattavin ero on katkeruudessa. Budvar 18 EBU ja Omnipollo 43 EBU (Alkon mukaan).

 

Oluet kaatuvat laseihin. Budi täysin kirkkaan kultaisena ja Omni hienoisen utuisena. Väriltään oluet ovat hyvin lähellä toisiaan. Budin tuoksu on leipäisen maltainen, aavistuksen toffeinen (diasetyyliä) ja kukkaisen sitrusmainen. Klassinen tšekkilagerin tuoksu. Omni on selvästi aromikkaammin humalainen - Budi lienee suodatettu ja Omni ei. Se on yksi suuri ero miksi humalien aromikkuus ilmenee eri tavalla. Toki Omnissa määräkin on varmasti suurempi, mutta silti. Suodattamattomassa säilyy se tärkeä ”jokin”. Omnin tuoksu yrttimäisempi ja kukkaisempi, yhä myös hennon sitruksinen sekä myös vähän mausteinen. Todella hyvä humalavetoinen tuoksu, mutta mallas ei enää olekaan niin selkeästi esillä kuin Budissa. Omnista puuttuu myös Budissä selkeänä esiintyvä ”tšekkiläisen oluen” ominaisaromi. Maultaan Budi on myös selkeästi maltainen ja tasapainoinen, ihan kohtalaisen rapsakan katkeroitukin. Omni on katkeroidumpi, ei niin täyteläisen maltainen eikä pehmeä kuin Budi, mutta humalien maut ovat paljon selkeämmin pinnalla. Tosi hyviä molemmat. 

 

On näissä paljon samaakin - oluet ovat kuin veljeksiä, joista toinen on rohkeampi ja toinen harkitsevampi. Lager saa olla maltainen kuin Budi, mutta kyllähän aromikas humalakin makoisalta maistuu. Tykkään molemmista. Omnipollon kanssa tehty yhteisolut jäänee erittäin maukkaaksi tähdenlennoksi - kestää sen elinkaari sitten yhden kertaerän tai viisi vuotta valmistuksessa. Budvar sen sijaan on täällä vielä 50 vuoden päästäkin. Näin ainakin itse veikkaan. 

 

Jos Omnipollolla tehtyä versiota meinaat maistella niin suosittelen ottamaan rinnakkain alkuperäisen kanssa. Nämä ovat mielenkiintoisia ja elämyksellisiä hetkiä. 

 

Vertaillut oluet ostettu Rauman keskustan Alkosta.