Mikkellerin alkoholittomat Weird Weather (NEIPA) ja Henry Gose Lightly (Gose)

Sitten maistoon savonlinnalaisen Olaf Brewingin maahantuomia Mikkellereitä. Tällä kertaa maistelen alkoholittomat Weird Weather ja Henry Gose Lightlyn. Weird Weather on alkoholittomana harvemmin esiintyvää NEIPA tyyliä ja Henry Gose Lightly kuten nimestäkin saattaisi päätellä on gose, eli hieman hapan ja suolainen alunperin Saksan Goslarista lähtöisin oleva oluttyyli.

 

Mikkeller Weird Weather (New England Style Non-Alcoholic India Pale Ale) 

0,3% | Vesi, ohramallas, kaurahiutale, ruismallas, humala, hiiva 

 

Kellertävä ja utuinen olut kestävällä vaahdolla. Tuoksu aika hentoinen, hieman sellainen viinikumikarkkinen ja sitruunainen. Trooppista hedelmää hieman, mutta ei ”aidosti”, vaan jotenkin purukumimaisesti. Olut on suussa hyvin kevyt, mutta ihan miellyttävän makuinen. Humalaisuus tulee nyt tuoksua paremmin tai aidommin esiin hieman herukkaisena ja hedelmäisenä. Katkeroa on sen verran että loppuveto pysyy pois vetiseltä puolelta ja kokonaisuus sen ansiosta toimii. Ei hullumpi, mutta kyllä humala tulee selvästi paremmin esiin niissä joissa on edes se 2,8% alkoholia (ns. micro-IPAt), en sitten tarkkaan tiedä mistä moinen johtuu. Varmaankin alkoholin poistamisprosessissa tapahtuu jotain.

 

Mikkeller Henry Gose Lightly

0,3% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, korianteri, suola, hiiva 

 

 

Kirkas kullankeltainen olut, jonka vaahto on kirkkaan valkoinen. Tuoksussa on hapokkuutta, sitruksisuutta ja raikasta korianteria. Oluen kevyt hapokkuus supistaa hieman suuta kielen päälle laskeutuessaan ja raikkaan hedelmäisen keskivaiheen myötä siirrytään hieman suolaiseen loppuun. Jälkimaku katoaa nopeasti, mutta muuten on oikein raikas ja maukas olut. Alkoholiprosenttia tai pikemminkin sen puutetta ei tällaisessa oluessa niinkään huomaa. Maukas ja oikein sellainen kunnon janonsammuttaja!

 

Näistä kahdesta siis gose parempi, vaikka kyllä neipaakin paremman puutteessa nautiskelee - ja olihan se paras alkoholiton neipa jota olen toistaiseksi maistanut. Toki myös ensimmäinen. 

 

Arvioidut oluet saatu maahantuojalta. 

Nokian Panimon Micro Wehnä ja Kesähetki Summer Lager

Suomen toiseksi suurin pienpanimo Nokian Panimo lähetti kevään uutuuksia maistettavaksi. Arvioin tässä uuden Micro Wehnän ja tuunatulla reseptillä tänä vuonna uudelleen tulevan Kesähetki Summer Lagerin. Kolmas uutuus on Keisari Radler Dry Lemon, mieto oluen ja virvoitusjuoman sekoitus, jonka maistelen sitten myöhemmin. 

Keisari Micro Wehnä
2,8% | Maltaat: Vehnä, Pilsner, Dextriini, Carawheat, Chocowheat | Humalat: Magnum, Sabro

Nokian Elowehnä oli yksi ensimmäisiä kotimaisia laajan jakelun vehnäoluita ja on edelleen kehissä ja voi hyvin. Olen seurannut Elowehnän vointia melkein viikoittain. Se on helppoa kun lähikaupan kylmäkaapista irtoaa tölkki alle kahden euron hintaa - ja hyvältä maistuu, hyvää perusvehnää. Vertaillaanpa nyt siis tavallaan tätä uutta Micro Wehnää Elowehnään, vaikka en oluita tässä rinnakkain maistakaan eikä vertailun tarkoituksena ole selvittää näiden oluiden keskinäistä paremmuutta, vaan välittää teille jonkinlainen kuva siitä miten Micro Wehnä tähän tunnettuun isoveljeensä vertautuu.

 

Lasiin kaatuu Elowehnää selvästi tummempi tulkinta. Valoa vasten rusehtavan värinen ja vaahdoltaan runsas vehnis. Tuoksussa mallaspohjasta nousee esiin hienoisesti toffeeta ja paahteisuutta, mutta pääaromit tulevat tietysti vehnähiivan käymisestereistä, jotka ovat tässä raikkaan neilikkaisia ja purukumimaisia. Myös hentoa banaanisuutta löytyy. Olut on suussa kohtalaisen täyteläinen, ei niin suuntäyttävän kuohkea kuin tuhdimmat vehnät, mutta mukavasti pyöreyttä kuitenkin löytyy - varsinkin prosentteihin nähden. Katkeroa nousee loppumakuun erittäinkin ronskisti, hieman yllättäen, mutta onhan tässä tölkin mukaan mukavat 32 katkerot ilmaisevaa EBU-yksikköä. Mausta löytyy vehnähiivan aromit tietysti keihäänkärkenä, mutta myös hieman tummasävyinen vehnämaltaisuus ja lopussa jopa mausteiseksi vetävä humalaisuus maistuu. On kyllä ryhdikäs olut vahvuisekseen, eikä tosiaan mikään Elowehnän pikkuversio vaan seisoo omilla jaloillaan ollen makumaailmaltaan tummempi ja katkerampi. Tykkäsin!

Keisari Kesähetki Summer Lager
4,2% | Vesi, ohramallas, humala (Magnum, Citra, Waimea, Nelson Sauvin, Amarillo), hiiva

 

Kesähetkeä maistelin viimeksi aika tarkkaan vuosi sitten kun Nokialta tipahti samaan tapaan näytepakkaus maistettavaksi. Hieman hellesin tyyliseksi hieman hedelmäiseksi lageriksi silloin niputin ja aikalailla unohduksiin olut sen jälkeen jäi. Nyt tähän vuoteen reseptiä on kuitenkin tuunattu saatekirjeen mukaan tukevammalla rungolla ja lisäämällä humalien katkeroita, aromia sekä hedelmäisyyttä. 

Kirkas kullankeltainen olut, jonka vaahdosta rakentuu tiheät pitsikuviot lasin reunoille. Tuoksussa on raikasta hedelmäistä humalaisuutta, joka liikehtii sitrusvetoisesti, mutta omaa myös herukkaisia ja hivenen havuisiakin piirteitä. On selkeästi iskevämpi kuin vuoden takainen versiointi! Pehmeän maltainen alkumaku johdattelee kuivempaan ja sopivasti katkeraan lopetukseen sekä aina pitkään edelleen hedelmäiseen jälkimakuun. Muistikuvieni perusteella edellinen versio oli lähempänä peruslageria, mutta tässähän on nyt todella aromaattinen humalaisuus. Sitrushedelmiä ja hieman pehmeämpää mangoisuutta ja passionhedelmäisyyttä löytyy heti alkumausta lähtien. Puhdas mallaspohja ja neutraali lagerkäyminen päästävät humalat hienosti esiin ja mallaspohja kantaa prosenttien vähyydestä huolimatta kokonaisuuden hyvin. Selkeä parannus edelliseen versioon, omaan makuuni nyt ainakin. Nyt on makuu!

Mallaskosken Panimo 100v Juhlaolut ja Tiltu Oatmeal Stout

Mallaskosken Panimo täyttää tänä vuonna 100 vuotta ja juhlaa varten on tietysti pantu myös juhlaolut, jonka reseptiikka pohjautuu panimolla 1950-luvulla valmistettuun lager-olueen. Mallaskosken Panimo perustettiin Seinäjoelle kieltolain aikaan vuonna 1921. Kieltolain aikana valmistettiin vain mietoja mallasjuomia ja virvoitusjuomia, mutta kieltolain päättymisen jälkeen vuonna 1932 alettiin valmistamaan myös II- ja III-veroluokan oluita. Panimon toiminta loppui vuonna 1965. 

Vuonna 1997 kuusi Seinäjoelta lähtöisin olevaa nuorta miestä, joiden joukossa oli nykyinen tehtaanjohtaja Jyri Ojaluoma, päättivät perustaa Mallaskosken panimon uudelleen entisen panimon paikalle. Ensimmäiset vanhaa perinteistä nimeä kantaneet Kuohu-oluet valmistuivat joen rannassa vuonna 1999. Ojaluoma on vastannut oluiden valmistuksesta Mallaskoskella jo yli 20 vuotta. Alussa hänellä oli oppi-isänä alkuperäisen panimon perustajan pojanpoika, panimoinsinööri Juhani Wallenius. ”Walleniuksen ansiosta löysimme ja saimme elvytettyä vanhan Mallaskosken Tehtaiden panimohiivan, joka on meillä jatkuvassa käytössä. Perinteet elävät näin sananmukaisesti panimolla sukupolvesta toiseen”, Ojaluoma sanoo. Panimoa laajennettiin kolmisen vuotta sitten lisäämällä käymistilaa, mikä mahdollistaa tällä hetkellä puolen miljoonan litran vuosituotannon. Vuonna 2019 tuotantomäärä oli noin 450 000 litraa.

Sain panimolta kutsun etäyhteyksillä pidettyyn juhlaoluen lanseeraustilaisuuteen, mutta en harmikseni ehtinyt päivätöiden vuoksi siihen mukaan. Vielä ei blogitus lyö ihan niin hyvin leiville. Kuulemani mukaan oli oikein mielenkiintoinen tilaisuus. Varsinaiset juhlat on tarkoitus pitää kesäkuussa Seinäjoella, mutta tässä ajassa mikään ei tietysti ole varmaa. Sain postitse maistettavaksi panimon Mallaskoski 100 Juhlaoluen ja juhlavuoden toisen uutuuden Tiltu Oatmeal Stoutin, jotka arvioin tässä seuraavaksi. 

Mallaskoski 100 Juhlaolut

5,0% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva

Juhlaolut siis pohjautuu 1950-luvun reseptiikkaan ja mallaspohjassa on käytetty myös pohjanmaalaisen Pehkolan artesaanimallasta. Humalajikkeet on valittu sen ajan oluen valmistustapaa noudattaen. 

Kirkas syvän kultainen ja vaahdoltaan kestävä olut. Kaunis väri. Tuoksu on hieno ja jykevä. Siinä on hieman karamellisoitunutta ja paahteistakin puolta, mutta kuitenkin raikkaus ja jalohumalaisuus säilyttäen. Olut on suussa täyteläinen ja katkeroltaan miellyttävän runsas. Katkero elää jälkimaussa vielä pitkään nielaisun jälkeen - nyt on kunnollista! Alkumaku on maltaisen makoisa ja siinä on huomattavasti syvempi maku kuin peruslagereissa. Mielestäni se on hieman karamellisoitunutta ja omaa pienen paahteisenkin särmän - uskoisin tämän piirteen tulevan tuosta Pehkolan maltaasta. Keskivaiheilla alkaa jo katkero rakentumaan ja loppua kohti saadaan mukaan myös jalohumalaista yrttisyyttä. Oikein saksalaistyylinen perinteisen makuinen laadukas lager, olematta kuitenkaan täysin perinteisen makuinen vaan jotain enemmän. Erinomainen ja onpa tarinoineen kaikkineen aivan todella hieno tapa juhlistaa merkkipaalua!

Mallaskoski 100 Tiltu Oatmeal Stout

8,0%

Maltaat: Pale Ale, Oat, Crystal, Wheat, Chocolate Malt 

Humalat: Sultana 

Lisäksi laktoosia

Vahvassa kaurastoutissa käytössä mielenkiintoinen Sultana humalalajike, joka on itselleni ihan uusi tuttavuus. Näyttäisi olevan amerikkalainen aika hedelmäiseksi kuvailtu lajike. Humala ei tietysti tässä tyylissä varmasti päällimmäisenä makuna ole, mutta tulipa tämän varjolla nyt tutustuttua tuohonkin lajikkeeseen. Olut on saanut nimensä panimon alkuvuosina Venäjältä sotasaaliina saadun Tiltu-hevosen mukaan. Tiltu olut on esikuvansa mukaan tumma ja rehti, panimolta kerrotaan.

 

Sysimusta olut kaatuu lasiin maltillisesti vaahtoavana. Vaahto on mokkaisen sävyistä. Tuoksussa on konvehtimaista suklaisuutta,, maitokahvia, kaurakeksisyyttä ja paahteisuutta sekä aavistus jotain savuistakin tuntua. Lempeä tuoksu vahvuudeltaan jykevässä oluessa. Maku on paahteinen, suklainen ja kahvimainenkin. Kaura tuo näissä yleensä suutuntumaan sellaisen pehmeän täyteläisyyden, joka tästä hieman uupuu ja suutuntuma jääkin korkeintaan keskitäyteläiseksi - sellaista tuhtia tuntua ei siis synny ja sitä kautta pehmeyskin jää vajaaksi tyylin normista vaikka lisäksi mukana oli makeuttavaa laktoosiakin. Alkoholi pysyy kuitenkin hyvin piilossa, vaikkei runko se kaikkein jykevin olekaan. Pehmeämmän kaurastoutin sijaan siis kuoren alta paljastuukin kuivempi ja humalaisempi hieman foreign export stoutin tyylinen olut. Odotin erilaista ja aluksi tuntuikin odotuksiin nähden pettymykseltä, mutta pullon nestepinnan alati laskiessa totesin että se ajatusmalli on väärä - oluesta pitäisi yrittää nauttia sellaisena kuin se on, kiinnittämättä liikaa huomiota oluttyyliin tai tässä tapauksessa vielä ns. alatyyliin. Stout on stout ja sillä hyvä. 

 

Juhlaolut lienee jo saatavilla tai ainakin tulossa laajalti kauppoihin ja sitä pitää ehdottomasti maistella vielä lisää itsekin. Tiltu puolestaan löytyy Alkosta. 

Isot belgit: La Rulles Blonde

Vuoden vaihtuessa nautiskelin erinomaisen La Rulles Triplen, josta toki myös kirjoitin "Isot belgit" -artikkelin. Aika pian tuon jälkeen aloinkin sitten katselemaan josko Rullesia saisi jostain lisää ja löysinkin hollantilaisen nettikaupan, josta sitten tilasin kaksi pulloa sekä Rullesin Blondea, että Rullesin Estivalea. Lopputuloksena sain neljä näitä Blondeja. Kauppa toki pidätti oikeuden vaihtaa tuote johonkin vastaavaan jos sitä juuri oikeaa ei löydykään. Sen verran huikean hyvä oli tämä blondekin että ei tuo varsinaisesti haittaa. Estivale on vähän kevyempi, 5,2 prossainen, ja sitä on välillä saattanut löytää kaupoista Suomessakin. Napataan sellainen sitten jos vastaan tulee. La Rulles Blonde taas näyttää hiljattain tulleen myös Alkon valikoimaan. Iso pullo alta kympin, eli sen vielä kärsii maksaa. Minulle tuo kymppi on ainakin jonkin sortin kipuraja näissä. 

 

Kuva: romahorecaservice.it

Rullesin Tripelistä kirjoittaessani kerroinkin jo, miten panimolla uskotaan avokäymisen taikaan ja siihen että sitä kautta saadaan hiivasta ne parhaat aromit irti. Hiivana toimii alunperin Orvalilta haettu pintahiiva, jota panimo nykyään kasvattaa itse. Myös humalointi on usein avokätisempää kuin belgipanimoilla keskimäärin ja hiilihapot saadaan pullossa jälkikäyttämällä. Rulles Blonde oli panimon ensimmäinen olut, julkaisu tapahtui maaliskuussa 2000.  

 

La Rulles Blonde

7,0% | Vesi, ohramallas, humala, sokeri, hiiva

 

Utuinen kultaoranssi ja vaahdoltaan kuohkea sekä runsaan pitsikäs. Tuoksu hurmaa blondelle epätyypillisen humalaisena - mahtava kukkaisuus sekä kosolti hedelmäisyyttä ja yrttisyyttä. Hunajaisuutta ja raikkaan hedelmäistä belgihiivalle ominaista käymisesterisyyttä löytyy myös. Nyt on blonden tuoksussa siis sopivasti potkua. Maku vastaa tuoksun huutoon. Raikas hedelmäisyys, raikkaat hiilihapot, suutuntuman sopiva kuivuus ja loppuvedon nautinnollinen humalaisuus. Niistä koostuu Rullesin Blonde. Kerroksiakin löytyy - hedelmäisyydessä on käymisestereitä ja humalien aromikkuutta, joita hunajaisuus hienosti tukee. Suutuntumassa vaikuttaa kuivaksi käyttänyt panimon itse erästä toiseen kierrättämä hiiva ja kuohkeat hiilihapot tuottava jälkikäyminen pullossa. Loppuvetoon vaikuttaa nielaisun jälkeen nouseva sopiva lämpö ja edelleen humalien sekä käymisesterien yrttisen mausteinen ja katkeroituva tuntuma. Ei ole nöyrä ja pehmeä blondi tämä, vaan humaloidumpi ja rohkeampi versiointi - Rullesin näköinen. Kuitenkin makeampi kuin saisonit ja lempeämpi kuin tripelit eli tyylilajille uskollisesti belgiblondea. Erinomainen!