Netistä tilattujen isojen belgien parissa jatketaan. Tällä kertaa nautiskelen Belgian Länsi-Flanderissa lähellä Ranskan rajaa sijaitsevan St. Bernardusin vahvinta olutta, joka on legendaarinen Abt 12. Tämän panimon tarina onkin mielenkiintoinen. Veljeskunta aloitti Dekoninck nimellä ensin juuston valmistuksen vuonna 1934. Vuonna 1945 kymmenen kilometrin päässä sijaitseva St. Sixtuksen trappist-luostari lopetti laajamittaisen oluen valmistuksen ja päätti jatkaa oluen valmistusta vain omiin tarpeisiin sekä myytäväksi pienissä määrin suoraan luostarilta ja lähialueen tavernoihin. Jos ei St. Sixtus soita mitään kelloja, niin tuo luostari tunnetaan tänä päivänä paremmin nimellä Westvleteren. Tämä kaikki liittyy St. Bernardukseen siten, että St. Sixtuksen himmattua, siirtyi sieltä puolalalaislähtöinen panimomestari Mathieu Szafranski Dekoninckiin, tuoden mukanaan Westvleterenin hiivan ja reseptiikan. Dekoninckin oluet tunnettiin aluksi nimellä St. Sixtus, mutta vuonna 1992 kun luostareiden välinen sopimus päättyi muuttui nimi St. Bernardukseksi. Tässä vaiheessa oluet myös menettivät virallisen trappist-oluen statuksen.
Puhutaan, että Abt 12 olisi reseptiikaltaan monesti Ratebeerissä maailman parhaaksi valitun Westvleteren 12:sta kanssa hyvinkin yhteneväinen. Good Beer Guide Belgium tietää kertoa, että Bernardus käyttää oluitaan pintahiivalla pitkään ja hartaasti, jatkaen sen jälkeen kypsytystä vielä lageroinnin parissa. Humalat ovat etiketissä olevan merkin perusteella belgialaisia. Oluet ovat tietysti pullossa jälkikäyviä ja kestävät pidempääkin ikää. Olutta saa pikkupullossa myös Alkosta, hintaan 6,71€ / 0,33l. Netistä tilatulle isolle pullolle tuli postikuluineen hintaa 8-9€.
St. Bernardus Abt 12
10% | Vesi, ohramallas, sokeri, humala, hiiva
Tumman ruskea, valoa vasten reunoilta hieman punertavaakin väriä kajastava olut. Vaahtoa muodostuu reilusti ja se kestääkin melko pitkään. Tuoksussa on tuttua Bernarduksen tuntua. Kuivattuja hedelmiä tässäkin kosolti, mutta väristä poiketen vaaleampien aprikoosimaisten ja päärynäisten sävyjen, eikä niinkään luumumaisten sävyjen suuntaan. Toki hieman tummempaa ja kevyen siirappimaistakin tuoksua lasista nousee pienen mausteisuuden kera, mutta yllättävän raikas tuoksu tähänkin on saatu. Vahvuus paljastuu vasta jos nenän vie tarpeettoman lähelle. Maku on hieman tummemman sävytteinen, tarjoten nyt kypsemmän hedelmäisiä ja pehmeämpiä sekä karamellisoituja makuja. Katkeruuttakin löytyy lopusta, mutta kuitenkin sopivan kevyesti. Tämä ei ole lainkaan niin makea kuin vaikka aiemmin maistetut Val-Dieu tai Gulden Draak, vaan omaa kuivemman ja kevyemmän suutuntuman. Hiilihappoja on myös aluksi varsin runsaasti, mutta kun pullo on hetken pöydällä seissyt, niin viimeinen lasillinen on jo hiilihappoisuudeltaan asettuneempaa ja omaan makuuni miellyttävintä. Alkoholipitoisuus kätkeytyy tässäkin johonkin ja nousee ainoastaan miellyttävänä lämpönä esiin nielaisun jälkeen. Jälkimakuun nousee hentoista lakritsaisuutta ja yrttimäisyyttä. Erittäin hyvää on, ei mitään moitittavaa, ellei nyt sitten ihan alun turhan kovia hiilihappoja oteta huomioon. Hämmentävän raikas, hedelmäinen ja juotavuudeltaan vahvuuttaan kevyemmän oluen tuntuinen.
En tiedä miten he sen tekevät, mutta harvassa tai olemattomissa on ne uutuusoluet, jotka vastaavaan pystyvät. Tietysti tyyli ei ole varmastikaan mikään myyntimenestys ellei jalansijaa ole jo valmiiksi kuten näillä klassikoilla, joten eipä niitä juuri valmistetakaan. Lempeä, lämmittävä, voimakasmakuinen, mutta hienovarainen - ja kuitenkin niin hedelmäinen. Upeaa on. Ilmeeni parin lasillisen jälkeen on juurikin sama kuin etiketin munkilla.
"When you drink an Abt you can enjoy life to the full!" laukoo panimon kotisivut, enkä voi muutakaan tässä kohtaa väittää.
