Kotiolutta: Hoptimisti APA, Lime Lager ja Raspberry Wheat Ale

0 kommenttia
 
Nyt maistoon jyväskyläläisen Kalle "Hoptimisti" Hintikan kotioluita. En ole tältä tekijältä olutta aiemmin maistanutkaan, mutta arvioita olen kyllä lukenut Olutkellari -blogin puolelta. Kalle lähetti minulle kolme olutta, joista kahdella on aika mielenkiintoiset speksit. Lime Lagerissa on käytetty limen kuorta ja mehua. Raspberry Wheatissa taasen on nimensä mukaisesti vadelmaa. APA on reseptiikaltaan näistä se kaikkein tavanomaisin, vaikka humalalajikkeiden määrä siinä onkin huomattava. Aloitetaan vaikka APAsta.

Everyday American Pale Ale
4,0%, 40 IBU | Pilsner, Pale Ale, Crystal | Mandarina Bavaria, Cascade, Mosaic, Amarillo, Citra, Nelson Sauvin
Tekijän kommentit: "Tämä pale ale ei ole sitä mitä haettiin. Huolimatta laajasta humala valikoimasta, ja niiden suht reilusta käytöstä olut jäi tyngäksi. Haettu hedelmäisyys ja aromikkuus up, joka vielä käymisastiassa löytyi. Juotava? Kyllä. Hyvä? ei. Toisaalta, tämä oli eräänlainen jämäolut ja humalapussien tyhjennyssatsi, niillä lähtökohdin ihan ok."

Kirkas, vitivalkoiselta vaahdoltaan mittava olut. Tuoksu on aromikkaan hedelmäinen, mutta hieman tuntuu sellainen punainen lanka puuttuvan - ei selkeää sitrusta tai terävää tropiikkia, vaan hieman sellainen metsämansikkainen ja ehkä jopa voisen toffeemainen yleisvire tässä on. Voisiko olla pientä diasetyylisyyttä mukana. Ihan miellyttävä tuoksu kuitenkin, mutta raskaampi kuin APAn soisi olevan. Maussakin on tiettyä öljyisyyttä ja raskautta, mutta myös kosolti sitä ihanaista hedelmää, joka maun puolella saa selkeämmän sitrusmaisen sävyn. Jälkimaussa toki on jälleen metsämansikkaisuutta, joka tulee jotenkin jännän jäätelöisesti. Olen törmännyt vastaavaan mielleyhtymiin aiemminkin citrahumaloiduissa oluissa. Loppuvedossa on myös yrttistä mausteisuutta katkeron voimasta. Ei liian kevyt suutuntuma näin kevyelle oluelle ja hiilihappoisuuttakin on sopivasti. Juotava olut, josta saa kyllä makuja irti, mutta ei kuitenkaan herätä sen suurempaa hekumaa. Pieni diasetyylisyys varjostaa kokonaisuutta.

Kallen oma arvio saatekirjeessä oli 2,5/5 ja yhdyn siihen.

Key Lime lager
4,9%, 25 IBU | Pilsner, Pale Ale, Maissi | Citra, Mosaic, limen kuori ja mehu
Tekijän kommentit: "Tämä lager on on 3. sukupolvessa, harmillisesti ei missään nimessä paras. Limemehun liian reilu käyttö (luultavasti) toi olueen hieman karkean maun.
Matalahkot IBU:t Citra/Mosaic -combolla. Keitossa siis reilusti limen kuorta- ja mehua.
Pilsner ja Pale ale-mallasta, sekä maissia. Suht kevyt, erittäin hedelmäinen, limen kirpakka olut."

Kirkas kultainen olut, joka vaahtoaa myös tyylikkäästi. Tuoksussa on lagermaista maltaisuutta ja hienovaraisesti, mutta selkeästi erottuvaa limemäisyyttä. Raikas tuoksu. Häviää APAlle intensiivisyydessä, mutta voittaa kyllä raikkaudessa. Lagerin tuoksun kuuluukin toki olla kevyempi. Maku on todella hyvä. Kevyttä maltaisuutta alkuun ja sitten raikkaasti ja puhtaasti terävää limemäisyyttä sekä hieman greippisen karvas loppuliuku. Katkeroa on maltillisesti ja se sopii tähän hyvin. Tyylikäs ja sopivasti omalaatuinen olut - sopii omaan makuuni just eikä melkein. Lagerkäyminen on onnistunut hienosti. Todella kesäinen!

Kallen oma arvio saatekirjeessä oli 3/5, mutta itse olin sitä mieltä, että 4/5.

Red Devil Raspberry Wheat Ale
4,8%, 10 IBU | Pilsner, Wheat, Oats | Cascade, Vadelma
Tekijän kommentit: "Tämä vadelmalla maustettu vehnäale on alkanut muodostua ”talonolueksi”. On kokeiltu erimääriä- ja tapoja lisätä vadelmaa. Tässä versiossa tällä kertaa Cascade-humalalla kevyesti katkeroitu olut on saanut makunsa pääkäymisen jälkeen käymisastiaan lisätyistä vadelmista, joita on on 60l erään lyöty 4,5kg. US-05 hiivana tuo mukavaa kuivuutta. Vadelma itsessään laskee PH:ta hyvin, mutta sitä on korostettu tipalla maitohappoa, jotta olueen on saatu mukava purenta. Tämä olut on tarkoitettu kaikille maistuvaksi ja kokemukseni mukaan se on aika pitkälti sellainen."

Nyt on söpöä! Punainen olut, jonka vaahto on hellyttävästi pinkki. Tuoksussa on karkkimaista vadelmaa ja aavistuksen omaisesti hapokasta puraisua. Todella limonadimainen tuoksu, ei muistuta perinteistä olutta käytännössä lainkaan. Maku on raikas ja helppo - kuten Kalle saatteessaan mainitsikin. Vadelmalimonadia, mutta ei millään esanssilla vaan aidolla maulla ja pieni hapokas puraisu lopussa. Juuri tuo kevyt hapokkuus tekee tästä erittäin raikkaan ja nautinnollisen. Taidokkaasti valmistettua tavaraa. Maistuu enemmän muumilimsalta kuin oluelta, joten varmasti tälle olisi suuressa yleisössäkin kysyntää.
Kallen oma arvio saatekirjeessä oli 4,25/5. Puoli litraa katosi hetkessä kurkusta alas, joten voin yhtyä siihen, vaikkei tämän tyylinen olut omiin suosikkeihini lukeudukaan. 

Suuret kiitokset Hoptimisti Kallelle mielenkiintoisista oluista ja hyviä panoja jatkossakin!

Triplasti tripeliä: Kempisch Vuur / Reinaert / Corsendonk Agnus

2 kommenttia
 
Reittausblogin massiivinen tripel saaga eteni viimeksi tilanteeseen 26/40 ja vuorossa on seuraavat kolme arviota. Jos et tiedä mistä tässä kaikessa on kyse, niin lukaise tämä alustus.


Kempisch Vuur Tripel
7,5% | Vesi, ohra, vehnä, kaura, maissi, humala

"Vain 7,5%", mutta etiketinliimaaja lienee nauttinut jo useamman, koska etiketti on tyylikkäästi ylösalaisin. Sisältää myös hieman eksoottisempaa ainesosaa. Väri on sameahkon oranssihtava ja vaahto tripelille maltillinen. Tuoksussa on tuntuvasti korianterista mausteisuutta ja makean appelsiinimaista, miltei liköörimäistä tuntumaa. Hämmentävästi vaniljaisuuttakin. Melko witbiermäinen, mutta raskaammin. Raikkaus jää piippuun. Maku on myös makeahko, voimakkaasti appelsiininkuorimainen ja lopussa voimakkaan korianterinen. Belgihedelmääkin onneksi on ja sitä tripelille ominaista hiivan mausteista purentaa. Maku on lopulta turhan makea ja raskas sekä liian maltillisesti hiilihappoinen. Lisätyt mausteet, joita ei etiketti tässäkään mainitse, ottavat makua liikaa haltuunsa, eikä kokonaisuus ole tarpeeksi toimiva. Ei nyt toki huonokaan. Kevyempänä belgialena olisi ihan jees, mutta tässä tripelmaistelussa jää selvästi kehnoimpaan kolmannekseen. Ei niin överimausteinen kuitenkaan kuin Wilderen Kanunnik, onneksi.



Reinaert Tripel
9% | Sisältää ohramallasta

Ei ainesosaluetteloa tässä kirkkaan kultaisessa tripelissä. Vaahto sen sijaan on runsas ja kestävä. Tuoksussa on päärynänkuorimaisen belgihedelmäistä, hieman sokeroidun banaanimaista ja hennon mausteista fiilinkiä. Onpa kevyen oluen kepeä tuoksu tässä ysiprossaisessa. Hieman jopa Duvelmainen yleisilme. Maussa on enemmän särmää, mutta kuohkean miellyttävä ja melko pehmeä sekin on. Hyvä lempeä, mutta tuntuva mausteisuus ja kuivahedelmäisyys. Suutuntuma on selvästi enemmän kuivakan hapan kuin hedelmäisen makea. Tällainen tripelin pitääkin olla, mutta ehkä ihannetilanteessa loppu ei olisi aivan näin kuiva ja lämmittävä. Hyvät kuohkeat hiilihapot ja sellainen arvokkaan ison oluen tuntu tästä kuitenkin löytyy. Parhaaseen kolmannekseen mennään, mutta aivan siitä huippusuorituksesta jäädään pienen lisähedelmäisyyden mitalla.


Corsendonk Agnus Tripel
7,5% | Sisältää ohramallasta

Aiemmin maistoin jo mainion Corsendonk Gold Tripelin, joka oli erinomainen. Tämä on hieman kevyempi, taas "vain 7,5%". Tuoksu on miellyttävästi ja raikkaasti kuivahedelmäinen, hieman päärynänkuorimainen ja myös maltainen. Ei sellaista iskevää intensiteettiä kuitenkaan, vaan pehmeää ja lempeää menoa. Maku on terävämpi. Kuohkea ja runsaan hiilihappoinen suutuntuma tuovat sitä kunnon belgioluelle ominaista meininkiä makuun. Rakennuspalikat ovat kunnossa - sopivasti kuivahedelmää, mausteita ja hentoa hunajaisuutta sekä lopussa lisäksi lempeää lämpöä. Jälkimaku kääntyy jopa runsaan mausteiseksi ja katkerointikin nousee hieman esiin. Kyllä tämä hyvää on, mutta sijoitan tällä kertaa keskikastiin - vahvempi Corsendonk Gold oli ainakin muistikuvien mukaan ratkaisevasti parempi.

Reinaert näistä siis ylimpään kategoriaan fiilispohjaisessa rankingissa. Corsendonk keskelle ja Kempisch Vuur alimpaan osioon. Tästä on hyvä jatkaa!
Aiemmat tripel-saagan jutut:

Fiilispohjainen ranking:

Kärkipäätä: 
Gouden Carolus Tripel
Kapittel Watou Tripel Abt 10°
Oud Berseel Bersalis Tripel
St Idesbald Triple
Gentse Tripel
De Leite Enfant Terriple
De Dolle Dulle Teve
La Corne du Bois des Pendus La Triple
St. Bernardus Watou Tripel
Reinaert Tripel

Varsin jees: 
Tongerlo Prior
D'Oude Caert Tripel
Postel Tripel
Leffe Triple
Corsendonk Gold Tripel
Witkap Pater Tripel
Ename Tripel
Ter Dolen Tripel
Kasteel Tripel

Corsendonk Agnus Tripel

Vähän kehnommat: 
Dronkeput Tripel
De la Senne Jambe-De-Bois
Adelardus Belgian Tripel
Moeder Overste Tripel
Affligem Tripel
Grimbergen Tripel
Kempisch Vuur Tripel 

Spesiaalit: 
Ardenne Triple (bretta)
Wilderen Kanunnik Tripel (överimausteet)

Kotiolutta: HOMBRE Helsinki Eight Legs of the Devil

0 kommenttia
 
Juhannusaattona maistossa oli erittäin mielenkiintoinen olut facebookin suositulta HOMBRE Helsinki ryhmältä - tai oikeastaan muutamalta sen avainjäseneltä. Kysehän on jo yli 1300 henkilöä käsittävästä pääasiallisesti pääkaupunkiseudun kotipanijoiden ryhmästä. Olut on ihan aidossa Heaven Hillin bourbontynnyrissä kypsytetty Imperial Stout. Tällainen lämmittävä olut sopikin hyvin Rauman sateiseen juhannukseen. Ei käynyt RMJ kävijöitä sääliksi kun itse grillikodan suojassa istuskelin.



HOMBRE Helsinki ryhmän aikanaan perustanut Pate Pesonius kertoo oluesta: 
"Mielenkiintoinen projekti, johon ei ihan helposti lähtisi yksikseen.

Eight Legs Of The Devil -nimi ja kuvituksena oleva jättiläistursas viittaavat kahdeksan tekijän kollektiiviseen touhuun. Lopulta meitä oli mukana seitsemän: Max Hellemann,
Niklas Fred, Henrik Mellberg, Jaakko Järvinen, André Brunnsberg, Tyler Dierks ja minä.

Reseptin pohjana on Great Dividen Yeti, ihmisten mielessä yhdenlainen monsteri sekin. Itse olen usein nimennyt oluitani tuttujen biisien mukaan, ja sekin elementti on tässä mukana. Diamanda Galasin Let my people go -biisissä lauletaan:
"The eight legs of the devil now,
are crawling down my spine..."
Tynnyrin leimat
Reseptiikka:

83,2% Simpson's Best Pale Ale
3,55% Simpson's Crystal Dark
2,65% Simpson's Black Malt

2,65% Simpson's Chocolate Malt
2,65% Simpson's Roast Barley
2,65% Ruishiutale
2,65% Vehnähiutale

Og 22P

Humalat
Chinook & Cascade

Hiiva US-05


Todella mielenkiintoista maistaa tätä. Musta, maltilliselta vaahdoltaan mokkaisen värinen olut. Tuoksussa on tuhdisti viskiä ja tammipuuta. Paahteisuutta ja lakritsaisuuttakin on, mutta tynnyrin aromit tulevat ensin. Aavistus savuisuuttakin tuntuu - se lienee joko tynnyristä tullut tai sitten mielleyhtymä tummista maltaista, sillä savumallasta ei ole käytetty. On todella houkutteleva ja voimakas tuoksu. Ensimaistolla huomio kiinnittyy maun sijaan enemmän suutuntumaan, joka on melko pehmeä, täyteläinen ja sopivan maltillisesti hiilihappoinen. Erinomainen suorastaan, juuri tällaiselle oluelle sopiva tuntu. Maussa on niin ikään hieman vaniljaista tammea ja kevyen savuista viskiä. Jälkimakuun jää merisuolainen paahtomallas kevyellä kahvisuudella. Katkerointi on sopivan maltillinen, mutta riittävä. Meno pysyy täyteläisenä ja pehmeänä alusta loppuun, ei tule kitkeryyttä tai överiä soijakastikemaista paahteisuutta. On kyllä taiten pantua tavaraa. Pelkkiä miellyttäviä ominaisuuksia. Alkoholipitoisuus tuntuu vain pienenä lämpönä nielaisun jälkeen. Lämmittävää juomaa sateiseen juhannusaattoon toki tarvitaankin. 

Kiitokset hienolle kollektiiville hienosta oluesta!

Olutarvio: Tampere Brewing & Distilling Co. American Pale Ale

0 kommenttia
 

American Pale Ale

Panimo: TBCD, Suomi (Olut valmistettu Hopping Brewstersillä)
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,2%
Saatavuus: Kaupat (arvioitu pullo saatu panimolta)

Arvioin aiemmin tässä kuussa tämän uuden mustalaispanimon ensimmäisen oluen, joka oli Ruosniemellä valmistettu American Lager. Nyt toisena oluena on julkaistu Hopping Brewstersillä valmistettu American Pale Ale. Kirjoitin viimeksi panimosta:
Reittausblogiin aiemmin Sun Brew -kotioluitaan runsain mitoin arvioitavaksi kiikuttanut Mika Pirinen päätti lähteä kaupalliseksi toimijaksi. Tarkoituksena oli avata Tampereen Hiedanrantaan panimo ja tislaamo, mutta tilojen kanssa tuli ongelmia, joita kaupungin virastot jäivät arpomaan. Oman panimon oli siis tarkoitus olla käynnissä jo tätä kirjoittaessa, mutta näin ei nyt siis ole, vaan Pirinen lähti byrokratian rattaiden pyörähdystä odotellessa mustalaispanijana toisiin panimoihin toteuttamaan reseptejään. Tarkoituksena on kuitenkin edelleen avata omat toimitilat.
Ainesosaluettelo on tässä oluessa humalien osalta sama kuin American Lagerissakin, mutta maltaissa Pilsner on vaihtunut Munichiin ja tärkeimpänä tietysti hiiva muuttunut pohjahiivasta pintahiivaksi. Katkerot 55 EBU ja väri 19 EBC.

Maltaat: Pale Ale, Munich Caramel 100
Humalat: Mosaic, Amarillo, Cascade



Kultaoranssi olut, jonka vaahto jättää jälkeensä tiheäsyiset pitsikuviot laskiessaan. Tukevasti humaloidussa tuoksussa on vanhan koulukunnan "jenkkisitrusta", pihkaa ja havuja sekä Mosaicin tuttua mustaherukkapuskaan mielleyhtymät vievää aromikkuutta. Hieman karamellinen mallas antaa toffeista taustatukea. Ei aivan niin mosaicvetoinen tuoksu kuin American Lagerissa. Hyvä raikkaus ja kaikin tavoin laadukas yleisilme - niin tuoksussa kuin maussakin. Maun puolella katkerointi on riittävää ja se taittaa alun hieman makeahkon maltaisuuden nautinnolliseen hedelmänektarimaiseen loppuliukuun. Tyylipuhdas suoritus. Nektarimaista makeutta on hieman vaaleita tyylisuunnan edustajia enemmän, mutta humalaakin on tarpeeksi ja tasapaino sitä kautta hyvä. Ei mitään yltiöpäisen seksikästä saati kikkailevaa, vaan laadukasta ja maukasta perusolutta.

Yhteenveto

Tasapainoinen hedelmänektarinen APA