Kotiolutta: Panimo Duuni Metsuri (kuusenhavuolut)

Sitten maistoon mielenkiintoisesti kuusenhavuilla maustettua olutta Jyväskylän kotipanoduolta. Ei tämä suinkaan ensimmäinen kuusenhavuolut Reittausblogin sivuilla ole, vaan luullakseni toinen, se ensimmäinen on Käsityöläispanimo Kapon Adonis Havu. Neulasten käyttö oluen mausteena on hyvin mielenkiintoista. Itse suosin katajaa, mutta mänty ja kuusikin toimivat hyvin. Itseasiassa alla nähtävä Metsurin resepti on pitkälti omaan makuuni sopiva - sopivasti vahvuutta, jenkkihumalaa ja havuja. Vain ruismallas puuttuu.

Metsuri

-Pale Ale, Cara plus 10, Chocolate, Crystal 300, Wheat, Carafa Special 3, Crystal 100, black

-Chinook, Centennial

-Kuusenhavuja, katajanmarjaa

-Mangrove Jack's M03 UK Dark ale

-6,3% alc.vol, 80 IBU

-Pullotettu 26.2.2016

Tekijöiden kommentit:

"Kuten mallaspohjasta näkyy, niin tähän tyhjenneltiin vähän varastoja. Tavoitteena saada mehevän tukeva mallaspohja kantamaan tuo kuusen voimakas aromi. Ei mikään kesäisen kevyt, mutta taatusti tanakkaa tavaraa sateisen illan ratoksi."

Tumman punaruskeaa, miltei mustaa olutta, jonka vaahto on maitokahvinen. Tuoksussa on paahteisuutta, maitoista kahvisuutta, hieman suklaisuutta ja taustalla vaikuttava hieman sitrusmainen ja kevyen mausteinen vire. Havut eivät vielä tuoksussa hypi nenille. Olut on suussa hyvärunkoinen ja tuntuvan katkera. Jälkipotkussa katkeruuden kylkeen nousee havuisuutta, joka on selkeän kuusimaista. Kuusen ja katajan aromit poikkeavat selvästi toisistaan. Havuinen veto jatkuu pitkälle jälkimakuun vielä nielaisun jälkeenkin. Maltaisuus on suklaatoffeista, hieman paahteista ja kokonaisuutena varsin portterimaista. Humalointi vyöryy päälle miltei IPA-tason katkeruudella ja vetää kokonaisuutta jonnekin Black IPAn ja Porterin välimaastoon - ilman kuitenkaan mitään itselleni useassa Black IPAssa tökkivää palaneen kumin karkeutta. Sitten siihen päälle vielä ne havut, jotka lisäävät uuden dimension makuun. Se on uutta, se on erilaista ja aina se säväyttää. Olut olisi hyvä ilman havujakin, mutta havujen tullessa kehiin kokonaisuus nousee vielä paremmaksi. Katajanmarjoja en löydä tästä makujen sinfoniasta, ellei sitten jälkimaun mausteisuus ole niiden peruja. Jälkimaku on muutenkin melkein oluen paras osa. Toki runko on hyvä ja katkeruuskin miellyttää, mutta jälkimaussa suklaa, yhä kestävä katkeruus ja edelleen voimistuva havuisuus kohtaavat varsin nautinnollisella tavalla. Erinomainen olut.

Ensimmäistä kaupallista kuusenhavuolutta odotellessa kiitän Panimo Duunin äijiä tästäkin makuelämyksestä. 

Rinnakkainmaistelussa Ladamatkaajan Lait Porter ja Trans Porter

Raumalla ripsii vettä, tuule ja iltakin pimenee jo aikaisin. Syksy saa, minä en. Varjon alla ei kuitenkaan kastu, joten ottakaamme maistoon tyylikkäällä Ladalla itseään liikuttelevan porilaismiehen tekemiä oluita. Laseihin kaatuu nyt siis Ladamatkaajan Lait Porter ja Trans Porter. Muita speksejä ei ole tiedossa kuin etikettien vahvuudet, jotka ovat Laitissa 4,0% ja Transissa 6,5%.

Lait näyttäytyy lasissa kirkkaamman ja hieman punertavamman ruskeana. Trans on väriltään aavistuksen tummempi ja ulkonäöltään hieman utuisempi. Etenkin Laitin vaahto jättää tiheää pitsikuviota lasin reunoille - se on usein varma merkki siitä, että humalaakin on. 

Tuoksultaan Lait Porter on selvästi vahvempaa veljeään miedompi. Reilut pari prossaa vahvuutta tekee kyllä heti melkoisen pesäeron tuoksun intensiteettiin. Lait on vaisu, hieman limppuinen ja kevyen paahteinen. Hiivan neutraaliudesta johtuen siinä on tumman lagerin tuntua - käymislämpö lienee ollut melko alhainen ja hiivakanta neutraali. Tai voihan se siis olla lagerhiivallakin käytetty, paha sanoa, kun ei ole speksejä. Trans Porterin tuoksu on siis väkevämpi, tarjoten suklaisuutta ja tummaa marjaista hedelmäisyyttäkin. Paahteisuutta on hyvin kevyesti ja tuoksun tuntuma onkin  selvästi pehmeämmän suklainen kuin kuivemman paahteinen. 6,5% vahvuus tuo mallasrungon jo hyvin esiin - tuntuma on ihan eri kuin pliisussa 4% versiossa. 

Vahvemman maku on suklainen, toffeekarkkimainen ja keskirunsaan katkera sekä lopussa aavistuksen paahteinen ja mausteinen. Hiilihappoja on hieman runsaasti omaan makuuni nähden. Kevyemmän maku alkaa heti raikkaammin ja siinäkin nousee esiin samaa suklaisuutta, mutta vain kevyenä vivahteena . Kevyemmän runko on selvästi ohuempi - kuten tietysti odottaa sopikin - ja täten yleisfiilis enemmän janojuomamainen kuin ruokaisan jälkiruokamainen, kuten vahvemmassa. Lämmetessään Lait versiokin alkaa samaan pintahiivaolutmaisia hieman marjaisia hedelmän sävyjä, joten veikkaan siinä käytetyn brittiläistä hiivakantaa. Humalointi on myös hieman puumaista, joten veikkaan samalta saarelta tulevan humalienkin. 

Kevyempi versio ei ole huono, se on vaan sellainen miltä 4% oluet maistuvat. Ja kyllä, Real Ale voi maistua jumalaiselta matalimmillakin prosenteilla, mutta pullokamalla tilanne on erilainen. Vahvempi versio sen sijaan on oikein mallikas makeanpuoleinen portteri hyvällä rungolla ja sopivalla katkeruudella. Brittityyliä löytyy vahvemmastakin.

Surkea sää, mutta ihan kiva kuitenkin nautiskella porttereita. Kiitokset Ladamatkaajalle maukkaista oluista!

"Minun lempiolueni" osa 2

Kolmisen vuotta sitten, kesäkuussa 2013, kirjoitin jutun otsikolla "Minun lempiolueni". Lempiolueni silloin ja edelleen, tavallaan, on Schneider Weissen TAP5 Meine Hopfenweisse, eli tuttavallisemmin vaan Hopfenweisse. Syyt miksi juuri tämä olut on kerrottu aiemmassa jutussa, mutta nyt tilanne on hämmästyttävällä tavalla samankaltainen kuin kolme vuotta sitten kirjoitin:

Siitä on jo lähemmäs kaksi vuotta aikaa kun olen tuota olutta viimeksi maistanut, mutta kuinka ollakaan, nyt minulla on sitä taas muutamia pulloja hallussani. Tavallaan jopa pelottaa hieman, että aika on kullannut muistot ja oluessa ei sittenkään ole mitään erityistä.

Aivan täysin samoja asioita pohdiskelin äsken... Taukoa on taas ollut ja mitä jos tässä ei olekaan enää sitä jotain, jos tämä onkin vaan olut muiden joukossa, vailla sen suurempaa tarkoitusta itselleni tai kenellekään muullekaan. Tilasin tätä laatikollisen, eli 20x0,5l, Bier-Kaufenista kokonaishintaan 57,80€. Vielä kympin halvemmalla olisi irronnut Gourmeo24:stä, mutta heiltä tämä oli tilaushetkellä ja näemmä nyt vielä kirjoitushetkelläkin loppu.

Perhana, eikös maisteta missä menee Hopfenweisse vuonna 2016!

Pullo suhahtaa auki ja lasiin kaatuu utuista, oranssihtavaa ja melko runsaasti vaahtoavaa olutta. Näyttää siltä miltä pitäisikin. Pimeää toki on, mutta tuli luo tunnelmaa Raumalle laskeutuvassa yössä. Elokuussa se vaan ilta jo pimenee. Tuoksu on raikas. Siinä on vehnäolutmaisia neilikkaisia piirteitä ja sellainen intensiivinen appelsiinimaisuus, joka voisi olla suoraan hedelmästä tiristetty. Se lienee se tähän avokätisesti annosteltu Hallerthau Saphir, joka tuon tekee. Hyvin tuoreenoloinen, miellyttävä ja runsaan humalainen tuoksu. On se kova. Maussakin appelsiinimaisuus tulee tuoreesti, miltei mehumaisesti ensin makean hedelmäisenä ja sitten loppua kohti enemmän happamana. Suutuntuma on kovahkon hiilihappoinen, mutta täyteläinen ja öljyinen. Kuivahumalaahan tässä on käytetty reilusti ja sen tuntee suussa öljyisenä tuntuna - tätäkään ei olisi pystynyt yksilöimään, ellei tekisi oluita itsekin. Taika on tallella edelleen. Katkeruus on nyt sellaista mainstream IPAn tasoa, eli ei mitää mullistavaa, mutta tässä se gimmick, eli se "juttu", on muualla kuin katkerossa. Kyllä se taitaa nimittäin olla tuo miltei pureksittavan hedelmäinen appelsiininen tuntuma, joka aina minut uudelleen ja uudelleen valloittaa. Tätä olisi sitten vielä 19 pulloa jäljellä - onhan se kieltämättä melkoinen Via Dolorosa, mutta eiköhän tuosta nyt selviä.

Olutarvio: Founders Sumatra Mountain Brown

Sumatra Mountain Brown

Panimo: Founders Brewing Co, Yhdysvallat
Oluttyyli: American Strong Ale (Imperial Brown Ale)
Alkoholipitoisuus: 9,0%
Saatavuus: Alkon tilausvalikoima (5,984€ / 0,355l)

Ilta pimenee. On aika putsata kepeät grillausoluet pöydältä sivuun ja nostaa tilalle isommat jytkyt. Diamond Beverages on jo hyvän aikaa ruokkinut olutharrastajaa syöttämällä Alkon tilausvalikoimaan laadukasta kamaa - yhtenä viimeisistä tämä Foundersin Sumatra Mountain Brown. Panimomestari Jeremy Kosmicki kertoo panimon sivuilla hänellä olleen käsillä sumatralaista kahvia, jonka hän päätti käyttää Brown Alen mausteena. Brown Ale tietysti tuttuun jenkkityylin "imperialisoitiin", eli vahvuus ja mallaspitoisuus nostettiin korkeaksi. Maltaiden lisäksi mukana on ohrahiutaleitakin. Olut on Ratebeerissä tällä hetkellä omassa tyylissään rankattu 29. parhaaksi.

This bold, imperial brown ale gets its body from a team of malts including Caramel malt for sweetness, flaked barley for dense foam, a bit of Chocolate malt for its deep color and Aromatic and Munich malts to add even more depth. German and Perle hops add a touch of bitterness to balance the malty sweetness. The addition of rich Sumatra coffee takes this perfectly balanced imperial brown ale to a decadent level.

Tummaa, miltei mustaa olutta runsaan pitsisellä vaahdolla. Tuoksu on intensiivisen kahvipapumainen, hieman nokisen savuinen ja tumman suklainen. Leivosmaista toffeekaramellia taustalla. Oikein hyvä kahvioluen tuoksu, sillä mallasrunkokin tuntuu kunnolla. Maku on juuri sitä mitä tuoksu lupaa eli vahvan kahvimaista jälkiruokaa. Intensiivisen kahvipapuinen, hieman kitkerän tumman suklainen tuntuma saa taustatukea toffeemaiselta, hieman makealta mallasrungolta. Lopussa tulee vielä tiukka katkeruus, joka vetää kahvisuuden toiseen potenssiin ja tekee lopetuksesta hieman turhankin kovahkon. Miellyttävän makuinen kokonaisuus kuitenkin, vaikka loppu hieman kuivan katkeraksi tahtoo vetääkin. Maun kahvinen intensiivisyys, suklaisuus ja yleinen runsaus miellyttää. Runko on siinä mukana loppukiriin asti, mutta ei sitten aivan kanna siihen viimeiseen huippuoluen silaukseen asti. Erittäin hyvä kuitenkin. Olut kuin olut Foundersilta on edelleen aina varma valinta.

Yhteenveto

Runsaan, mutta aidon kahvinen

ARVOSANA: 9-