Olutarvio: Cains FA (Formidable Ale)

Cains FA

Panimo: Cains, Englanti
Oluttyyli: Premium Bitter / ESB
Alkoholipitoisuus: 5,0%
Saatavuus: Ulkomailta

Helsingissä tätä nykyä vaikuttava entinen opiskelukaveri lomailee Rauman suunnalla ja toimitti samalla meikäläiselle arvioon Liverpoolista panimolta ostamansa paikallisen oluen, joka tarjoillaan oikein oluen nimikkolasista. Arvostan. Käytiin olutkellarissa ihailemassa meikäläisen kypsytysvarastoja ja annoin sieltä samalla vastalahjaksi itse tekemäni Katajainen Ansa imperial stoutin, joka onkin kypsynyt jo lähes 10 kuukautta. Olut nautitaan nyt hartaasti ja alkanutta kesälomaa fiilistellen Reittausblogin uudessa konttorissa.

Kultaoranssi olut, jonka vaahto täyttää lasiin jäävän tilaan vaivatta. Vaahto on tiivis ja kumpuileva. Vaikuttaa varsin kirkkaalta. Tuoksu on ehtaa brittityyliä - toffeista ja mariekeksimäistä maltaisuutta. Humalointi ei nouse kovin voimakkaana esiin, mutta sellaisia vienoja sitrushedelmäisiä ja kukkaisia sävyjä erottuu. Tässä on painotettu maltaisuutta ja onnistuneesti, sillä pehmeästi tarjoiltu toffee toimii erittäin hyvin. Ensimmäisellä siemauksella huomio kiinnittyy oluen pehmeään suutuntumaan. Pehmeää ja kuohkeaa, lähes pureksittavaa toffeeta. Maussa humalan aromikkuus nousee suurempaan rooliin kuin tuoksussa. Ensin pirteämmän sitruksisia aromeita ja sitten loppua kohti voimistuvaa greippisyyttä, katkeruus pysyy koko ajan sellaisella varsin maltillisella, mutta riittävällä tasolla. Ei siis kovinkaan "bitter" vaan enemmän "smooth". Toffeinen maltaisuus jyllää maussa alusta loppuun. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeästi hiilihappoinen. Todella helposti juotava ja kaikinpuolin miellyttävä olut. Maku ei ole mitenkään erikoinen yksinään, perusbrittikamaa, mutta täyden kympin arvoisen suutuntuman kanssa kokonaisuus on todella hyvä. Voisin ostaa useammankin jos Suomesta saisi. 

Jos viime aikoina nautittuihin brittityylisiin oluisiin vertaa, niin tämä voittaa sekä Robinsons Trooperin, että Suomenlinnan Spithead Bitterin.

Yhteenveto

Erityisen pehmeä ja kuohkea brittiale

ARVOSANA: 8½

Olutarvio: Saimaan Marsalkka Vaalea Luomu

Panimo: Saimaan Juomatehdas, Suomi (Mikkeli)
Oluttyyli: Premium lager, Helles
Alkoholipitoisuus: 5,2%
Saatavuus: Alko (3,30€ / 0,5l)

Eilen nautitun hieman kehnosti toimineen vahvemman Marsalkka Luomuvehnän perään oli ilo nauttia oikein yllätyksellisen hyvä olut. En odottanut suuria tältä Marsalkka Vaalean 5,2%  luomuversiolta, mutta sepä yllätti ollen erittäin maukas saksalaista helles-tyyliä edustava lager. Tätä tulen ostamaan uudelleenkin.

 

Kultainen, kirkas ja näyttävästi vaahtoava olut. Tuoksu on puhtaan maltainen, viljainen ja kukkaisen humalainen. Maltaisuus on oikein miellyttävästi esillä viljaisine ja hieman hunajaisine piirteineen. Humalointiakin on (tyyliin nähden) reilusti ja aromipuoleen on selvästi panostettu. Aivan ensiluokkainen tuoksu tähän tyyliin - aitoa saksalaisten Hellesien meininkiä! Maku on hieman makea ja pehmeästi maltainen. Maltaisuudessa on viljan ja hunajan sävyjä. Humalointi tarjoaa loppuun pehmeää, mutta runsasta katkeroa ja tyyliin nähden yllättävänkin aromaattista kukkaista sekä hieman hedelmäistäkin tuntumaa. Oikein todella miellyttävän makuinen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja keskiverrosti, mutta pehmeän suutamyötäilevästi hiilihappoinen. Todella hyvä luomulager!

Yhteenveto

Puhtaan maltainen ja raikas helles.

ARVOSANA: 8

Olutarvio: Saimaan Marsalkka Luomuvehnä (6%)

Marsalkka Luomuvehnä (6%)

Panimo: Saimaan Juomatehdas, Suomi (Mikkeli)
Oluttyyli: Weizenbock
Alkoholipitoisuus: 6,0%
Saatavuus: Alko (3,27€ / 0,33l)

Saimaan Juomatehdas on pystyttänyt uuden isomman panimon Mikkeliin. Uuden toimipisteen ensimmäisten uutuusoluiden joukossa Alkon valikoimiin puskee Marsalkka Luomuvehnän vahvempi versio. Maitokaupoista saa oluen erinomaista perusversiota, jonka arvion voit lukea tästä linkistä. Jos kerrotaan hieman taustoja nautintatilanteeseen, niin voisi kai sanoa, että kyseessä on optimaalinen hetki hienon oluen nauttimiseen. Viimeisen viikon aikana olemme muuttaneet rivitalosta omakotitalon rauhaan taajama-alueen ulkopuolelle. Koko pitkä viikko roudaamista ja lisäksi normaalit työpäivät päivätyön parissa siihen päälle. Tänään kuitenkin, vihdoin, alkoi reilun neljän viikon kesäloma ja kamatkin alkaa olla roudattu. Fiilis on siis korkealla - vapaus työn ikeestä on koittanut ja mies seisoo omalla maallaan. Nautin tätä Marsalkkaa yhden pullollisen jo viime lauantaina, mutta silloin ei ollut pitkän muuttorupeaman päälle enää kiinnostusta arvion kirjoittamiseen. Olut oli silloin varsin maukasta - mukavan täyteläistä ja "runsasta" vehnäolutta. Harmittavasti tänään on toisin, sillä tämän päiväinen pullo ei ole aivan täysin kunnossa. Olut ei vaahtoa, hiilihapot ovat lähes tiessään ja hapan, hieman pahvimainenkin maku, vaivaa jälkimaussa. Viime viikolla tällaisesta ei ollut tietoakaan. Kenties joitakin ongelmia Mikkelin uuden panimon pullotuslinjalla siis. Molemmissa oluissa parasta ennen oli 02/2014. Ei tämä nyt huonoa ole siltikään, mutta varsin kaukana viime viikkoisesta elämyksestä kuitenkin. Vedän nyt joka tapauksessa arvion tästä ilmoille. Suosittelen ostamaan pullon kokeiluun, vaikka siinä jonkinlainen riski piileekin, ettei olut ole tarkoitetussa kunnossa. Pistän tähän kaksi kuvaa, ensin viimeviikkoisen ja sitten tämänhetkisen.

Vaahtoava Marski viime lauantaina

Vain hieman ilmakuplainen Marski tänään

Pullossa on paljon hiivaa, jotka kaadan reilusti sekaan. Olut ei vaahtoa nimeksikään. Se on väriltään samea ja oranssihtava. Tuoksu on käyneen banaanimainen, hiivainen sekä vehnäisen hapan. Happamuus on pinnalla. Olut on suussa varsin täyteläinen, mutta hiilihapot puuttuvat lähes täysin. Maku on vehnäisen hapan, banaaninen ja runsaan hiivainen. Jälkimaussa esiin tulee pahvia. Kunnossa ollut pullo oli hieman makeampi eikä ollenkaan näin ylilyödyn hapan saati sitten pahvinen - siinä balanssi oli kunnossa. Alkoholi lämmittää hieman, mutta ei puske mausta läpi. Kunnossa ollessaan maukas olut. Harmi, että hyvän pullon saanti vaikuttaa olevan arpapeliä. Pistäkäähän Mikkelissä prosessi satavarmaan kuntoon niin ostelen useamminkin!

Yhteenveto

Kunnossa ollessaan hyvä vehnäbock.

ARVOSANA: ei arvosanaa

Olutarvio: Fuller's Past Masters Old Burton Extra

Old Burton Extra

Panimo: Fuller's, Englanti
Oluttyyli: English Strong Ale
Alkoholipitoisuus: 7,3%
Saatavuus: Alko Arkadian erikoisvalikoima (5,08€ / 0,5l)

Alko Arkadian erikoisvalikoimasta on jo hyvän tovin saanut tätä Fuller'sin Past Masters sarjan viimeisintä tulokasta. Hekumoin kahta aiempaa Past Masters sarjalaista, mutta oluen kehnon saatavuuden vuoksi (Suomessa vain Helsingin Arkadian Alkosta), jouduin odottamaan tämän uusimman maistamista piinaavan pitkään.  Nyt olut on kuitenkin käsillä, mutta muuta reittiä kuin Helsingistä hankittuna - kiitokset siitä muille tahoille kuin Alkolle. Kun olisi Arkadiaa vastaava myymälä edes Turussa tai Tampereella, mutta ei.

Past Masters sarjan idea on poimia vanhojen panimomestarien reseptejä Fuller'sin reseptikirjoista ja valmistaa ne mahdollisimman autenttisesti nykyaikaisessa panimossa. Projektissa on mukana myös olut- ja panimohistorioitsia Ron Pattison (jolla on myös erinomainen blogi). Tämä seikka yksinään vahvistaa sen, että nyt ollaan todellakin oikeasti kaivelemassa vanhoja reseptejä, Pattison ei todellakaan lähtisi mihinkään huuhaa-hommiin mukaan.

Tämä sarjan kolmas olut on Old Burton Extra, jota Fuller'sin reseptikirjojen mukaan valmistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1931. Se saattoi jo silloin olla eräänlainen kumarrus pari sataa vuotta aiemmin syntyneitä Burton-on-Trentin alueen Burton Aleja kohti. Burtonin alueen alet ovat sittemmin saavuttaneet varsin kunniallisen statuksen - niitä pidetään India Pale Ale tyylin esi-isinä.

Uuu... odotettua huomattavasti tummempi, kirkas ja aika mukavasti vaahtoava olut. Väriä voisi kuvailla vaikka tummahkon punertavan kupariseksi. Vaahto jättää runsaasti pitsiä tuopin reunoille. Näyttävä olut. Tuoksu on hyvä, taattua Fuller'sia. Siinä on toffeemaista maltaisuutta, leipäisyyttä ja suklaisuutta sekä kuivaa puumaisuutta ja vienoa brittihumalan kukkaisuutta. Hyvin pehmeä kokonaisuus, jonka suklainen ote yllättää. Maussa leipäinen mallas, toffee ja suklaa ovat kaikki framilla ja pehmeästi - London Porterin tapaan. Täyteläistä ja silkkistä, mutta kuitenkin lopussa puraisevan katkeraa. Sitä tuttua brittityylin puumaista humalaa ja pähkinäisyyttäkin. Nestemäisen leipäinen, pehmeä ja varsin täyteläinen brittiale, ikään kuin vastike saksalaisille doppelbockeille, mutta ehtaan brittityyliin ja Fuller'sin tapaan tarjoiltuna.

Yhteenveto

Pehmeä ja täyteläinen

ARVOSANA: 9