Kotiolutta: Kosoolan Chilibelgi #55A

Kosoolan Panimon kotiolutta maistelussa taas. Tällä kertaa vuorossa jo etukäteen makuhermoja kutkuttava chilillä höystetty belgityylinen olut. Muistoissa on vielä joulukuussa nautittu Chili-Porter, joka lämmitti mukavasti. Tässä on ennakkotietojen mukaan vähemmän chiliä kuin Chili-Porterissa, mutta siemenet ja siemenkodat ovat tällä kertaa mukana. Juhani on nyt paahtanut chilit kuivalla pannulla, jottei oluesta tulisi niin paprikaista. Vahvuutta oluella on noin 5%. 

Kultaoranssi, utuinen ja runsaan belgityylisesti vaahtoava olut. Tuoksu on belgihiivainen ja hieman päärynäisen belgihedelmäinen sekä paprikainen. Nyt chili/paprika ei peitä itse oluen tuoksua alleen vaan istuu joukkoon. Chiliä oli tuoksussa sen verran maltillisesti, että ensimmäisen siemauksen kielen kuoriva tulisuus pääsi yllättämään puskista. Alkumaku on vielä rennon belgihiivainen ja hieman hedelmäinen, mutta sitten chilin tulisuus iskee kielen päälle ja nielaisun jälkeen vielä pitkälle siitä eteenpäinkin. Diggailen kyllä chilisafkoista, mutta oluessa tämä menee kieltämättä enemmän kuriositeettiosastolle. Jännittävää kuitenkin ja hieman normaalista poikkeavalla tavalla varsin nautittavaakin. Lasi tyhjenee hitaasti. Jälkimaussa on turkinpippuria, sitä karkkia. Samaa oli chili-porterissa, lienee jokin mielleyhtymä. Tulisuus lämmittää. Taustalta löytyvä olut vaikuttaa varsin perinteiselta belgiblondelta, mutta sen enempää on vaikea kertoa. Suutuntuma on ilman hiivoja kevyehkö, mutta tukevoituu hiivojen kanssa keskitäyteläiseksi. Hiilihappoja on keskiverrosti. Tymäkän tulinen kokonaisuus. Selvästi marginaaliosaston kamaa, mutta mukava kokemus ja sinänsä tyylissään onnistunut. Loppu onkin sitten makumieltymyksistä kiinni.

Pisteytys

• Tuoksu 6
• Ulkonäkö 4
• Maku 6
• Suutuntuma 3
• Yleisvaikutelma 12

Aistiarviot

• Makeus 3
• Katkeruus 2
• Happamuus 3
• Täyteläisyys 4-5

Kokonaispisteet: 31/50

Olutarvio: Mallaskosken Kuohu Valioluokka Stout

Kuohu Valioluokka Stout

Panimo: Mallaskosken Panimo, Suomi (Seinäjoki)
Oluttyyli: Stout
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupoista kautta maan

Mallaskosken Panimolta paukahti kahden stout-tölkillisen verran maistiaisia viime viikolla. Ensimmäisen nautin kaikessa hiljaisuudessa viime lauantaina ja nyt on uusinnan vuoro. Valioluokka Stout on pintahiivaolut, jossa kerrotaan olevan stoutiksi poikkeuksellisen runsas humalointi. Lajikkeina ovat Hersbrucker ja First Gold.

Musta olut, joka muodostaa päälleen pienen kerroksen mokkavivahteista vaahtoa. Tuoksu on voimakkaan paahteinen ja lakritsainen, hieman maanläheisen hapan sekä tumman suklainen. Hyvin perinteisen stoutin poluilla astellaan siis, mutta hyvin toimii. Mainitut brittihumalat pysyttelevät tuoksussa vielä taustalla, mutta kyllä tässä sellainen tietty brittiviba on. Maku on aluksi voimakkaan paahteinen ja hieman suolaisen lakritsainen. Keskivaiheilla siihen rinnalle tulee hieman sitrusmaista ja puumaista brittihumalaa sekä kevyesti purevaa katkeroa. Lopussa tumman suklaan ja kahvin elementit nousevat esiin. Tämähän voisi olla perinteisen stoutin kuvaus jostain olutkirjasta. Hyvin tehtyä peruskamaa, maistuu mulle! Ainoat moitteet koskevat oluen suutuntumaa, joka on varsin köykäinen, suurilta osin tietysti maitokaupparajoitteista johtuen. On tämä selvästi vetistä Guinnessia tujumpaa kuitenkin. Hiilihappoisuus on miellyttävän maltillista. Perushyvä stout on aina hyvä lisä maitokauppojen hyllyille.

Yhteenveto

Laadukas maitokauppa stout.

ARVOSANA: 8

Kotiolutta: Kosoolan APA #63

Maisteluvuorossa jälleen kotiolutta Kosoolan Panimon Juhani Palttalalta. Tällä kertaa tyylinä on taas American Pale Ale. Kosoolan Juhani kävi tammikuun lopulla kaverinsa kanssa panemassa olutta kotiolutkauppa Brewcatin poikien kanssa. Brewcatin pojat tekivät omilla vehkeillään ja Juhani kaverinsa kanssa omillaan, eli molemmille syntyi tuolloin uusi olut. Kosoolan targettina oli helposti lähestyttävä ja ei niin reippaasti humaloitu APA, johon upposi Pale Ale, Munich ja Cara Pale maltaita. Katkerohumalointiin käytettiin Magnumia ja aromina keittoon sekä kuivahumalointiin Cascadea ja Centennialia. Tämä on ymmärtääkseni erittäinkin klassinen line-up. Hiivana toimi White Labs WLP090 San Diego Super Yeast. 

Oluen speksit: 5.5%, 28 laskennallista IBUa (toteutunut ehkä 40), väri laskukaavan mukaan 12 EBC. Pantu 26.1.2013, pullotettu 2.3.2013.

Kullankeltainen, utuinen olut, jolla on erittäin runsas- sekä pitsinen vaahto. Kaunista. Tuoksu on erittäin hedelmäinen - on eksotiikkaa, sitrusta ja appelsiinia. Mallaspohja vaikuttaa mukavan simppeliltä, karamellisuutta ei nouse esiin kuin kevyesti ja humaloinnille riittää tilaa loistaa. Parempi tuoksu kuin edellisessä Kevätaurinko APA:ssa. Aromia löytyy! Maku on myös raikas ja hedelmäinen. Sitrus ja greippi hallitsevat nyt, eksoottisten elementtien tuntuessa taustalla. Oikein maukas ja kuivakin, mutta katkeroa jää uupumaan omiin mieltymyksiini nähden. Vähemmän katkera oli tietysti tarkoitus valmistaakin, mutta omasta mielestäni tässä saisi olla lisääkin ja sen perusteella teen tietysti pisteytyksenkin. Mallaspohja on erittäin hyvä - karamellia on hyvin maltillisesti, joten makeus pysyy poissa ja humalilla on kunnolla tilaa nousta esiin. Aromihumalointi on erittäin hyvä, mutta katkeroa tosiaan uupuu. Sitä vielä lisää niin jackpot, napakymppi ja totaalinen hekuma olisi valmis. Suutuntuma on hieman alle keskitäyteläisen ja keskiverrosti hiilihappoinen. Karamellisuuden puutteesta johtuen ehkä siis hieman kevyempi kuin tyylin normi, mutta mielestäni näin on parempi, sillä olut on kuivempi ja raikkaampi. Ei aivan niin tuore kuin aiemmin maisteltu Kevätaurinko, mutta pykälää parempi kuitenkin. Upea aromihumalointi ja mallaspohja - vielä pieni sysäys katkeroa lisää ja se on siinä. Todella hyvä olut!

Pisteytys

• Tuoksu 8
• Ulkonäkö 
• Maku 7
• Suutuntuma 3
• Yleisvaikutelma 15

Aistiarviot

• Makeus 3
• Katkeruus 4
• Happamuus 4
• Täyteläisyys 4

Kokonaispisteet: 38/50

Alkoholipolitiikkaa lyhyesti osa 3: Miksi pienpanimoiden ulosmyyntiä ei voida sallia

Suomalaiset sahti- ja tilaviiniyrittäjät saavat myydä myös yli 4,7% vahvuisia tuotteitaan suoraan valmistuspaikalta, mutta pienpanimoilta, saati panimoilta yleensä, moinen oikeus on lailla kielletty. 

 Yli 4,7% panimotuotteille ainoat myyntikanavat ovat Alko, jonka hyllyille on vaikea ja hidas päästä sekä olutravintolat, joista parhaat toimivatkin pienpanimotuotteiden myyjinä hyvällä aktiivisuudella.

Miksi niinkin mitätöntä asiaa kuin panimoiden ulosmyyntioikeus ei voida sallia?

Vastaus on yksinkertainen: Alkon monopoliaseman pelätään murtuvan, eikä ulosmyyntioikeuksia voida siksi sallia. 

Lainaan seuraavaksi toimittaja Heikki Kähkösen tekstiä Olutoppaan foorumilta:

Pienpanimoiden ulosmyyntiasiaa on verrattavissa taannoiseen tilaviiniyritysten liköörin ulosmyyntiä koskevaan keskusteluun, joka päättyi nolosti. Edellisen eduskunnan aikana maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) runnoi peruspalveluministeri Paula Risikon (kok.) tuella hallituksessa periaatepäätöksen tilaviiniliköörien ulosmyynnin vapauttamisesta.

Alkoholilain muutoksen oli tarkoitus tulla eduskuntaan ennen kevään 2011 vaaleja, mutta toisin kävi. Suurella julkisuuskohulla vedätetty esitys osoittautui kuplaksi ja se vedettiinkin pois hallituksen agendalta.

"Jouduimme tarkastelemaan asiaa myös EU-oikeuden näkökulmasta. EU:n kannalta ei ole yksiselitteistä, että Suomessa vain kotimaiset tilaliköörit saisivat erityiskohtelun muiden jäsenmaiden vastaaviin tuotteisiin verrattuna", selvitti esityksen pikaista poisvetoa STM:n hallitusneuvos Ismo Tuominen haastattelussani sanomalehti Karjalaisessa kaksi vuotta sitten.

Laajemmalta kantilta katsottuna kyse oli viime kädessä väkevien myynnin sallimisesta muissa kuin Alkon myyntipisteissä eli viinamonopolin osittaisesta purkamisesta. Ja sehän ei käynyt, sillä Alkon monopoli on STM:lle ja oli myös maan silloiselle hallitukselle koskematon asia.

"Mikäli loppupelissä joudumme asettamaan vastakkain Alkon monopolin ja tilaliköörit, on ratkaisu luonnollisesti aika selvä. Toivon mukaan niin pitkälle asiassa ei tarvitse mennä", Tuominen totesi.

Ja niin jäi liköörien myynti yksin Alkon harteille, koska valtiovalta ei siis halunnut lähteä testaamaan monopolin pitävyyttä (ts. purkamisen mahdollisuutta) EU-yhteisöoikeudessa.

Eli pienpanimoiden ulosmyynnin salliminen voitaisiin EU:ssa nähdä Alkon monopoliaseman heikentymisenä, joka voisi taas johtaa koko monopolin alasajoon EU:n pakottaessa. Tilanne on melko absurdi - kyseessä on mitättömän pieni ja yksinkertainen asia, josta ei olisi kenellekään mitään haittaa, mutta silti sitä ei voida toteuttaa. Poliitikot vaan istuvat paskat housussa ja pelkäävät heille niin rakkaan Alkon puolesta.

Asiaan on otettu kantaa jo ministeritasolla asti, sillä viime kesänä Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen kertoi ministeriön tiedotteen mukaan seuraavaa: 

Ministeri totesi, että alkoholilain kokonaisuudistuksen yhteydessä pitää pohtia keinoja, joilla voidaan tukea kotimaisia työpaikkoja luovaa lähijuomaa. − Tällä hetkellä pienpanimot eivät saa myydä yli 4,7 tilavuusprosentin vahvuisia juomia asiakkaille mukaan. Tässä suhteessa pienpanimot olisi saatava tasa-arvoiseen asemaan tilaviinitilojen kanssa.

− Lähioluiden jakelua pitää myös parantaa. Alko voisi seurata Ruotsin esimerkkiä ja ottaa alueellisesti tarjontaansa paikallisia tuotteita. Näillä teoilla olisi maaseutua elävöittävä vaikutus, mutta niillä ei kuitenkaan vaarannettaisi alkoholipoliittisia tavoitteita, Koskinen ehdotti.

Jäämme odottamaan jotain konkreettista, vaikka se tätä taustaa vasten kaukaiselta kuulostaakin. Asian taustat on kuitenkin jokaisen syytä tiedostaa ja siltä pohjalta miettiä, että eikö sen monopolin oikeasti voisikin jo purkaa.

Juttusarjan aiemmat osat:

• Osa 1: Miksi suomalainen keppana on kuraa?
• Osa 2: Alkoholi urheilutapahtumissa