Kotiolutta: Kosoolan APA #63

Maisteluvuorossa jälleen kotiolutta Kosoolan Panimon Juhani Palttalalta. Tällä kertaa tyylinä on taas American Pale Ale. Kosoolan Juhani kävi tammikuun lopulla kaverinsa kanssa panemassa olutta kotiolutkauppa Brewcatin poikien kanssa. Brewcatin pojat tekivät omilla vehkeillään ja Juhani kaverinsa kanssa omillaan, eli molemmille syntyi tuolloin uusi olut. Kosoolan targettina oli helposti lähestyttävä ja ei niin reippaasti humaloitu APA, johon upposi Pale Ale, Munich ja Cara Pale maltaita. Katkerohumalointiin käytettiin Magnumia ja aromina keittoon sekä kuivahumalointiin Cascadea ja Centennialia. Tämä on ymmärtääkseni erittäinkin klassinen line-up. Hiivana toimi White Labs WLP090 San Diego Super Yeast. 

Oluen speksit: 5.5%, 28 laskennallista IBUa (toteutunut ehkä 40), väri laskukaavan mukaan 12 EBC. Pantu 26.1.2013, pullotettu 2.3.2013.

Kullankeltainen, utuinen olut, jolla on erittäin runsas- sekä pitsinen vaahto. Kaunista. Tuoksu on erittäin hedelmäinen - on eksotiikkaa, sitrusta ja appelsiinia. Mallaspohja vaikuttaa mukavan simppeliltä, karamellisuutta ei nouse esiin kuin kevyesti ja humaloinnille riittää tilaa loistaa. Parempi tuoksu kuin edellisessä Kevätaurinko APA:ssa. Aromia löytyy! Maku on myös raikas ja hedelmäinen. Sitrus ja greippi hallitsevat nyt, eksoottisten elementtien tuntuessa taustalla. Oikein maukas ja kuivakin, mutta katkeroa jää uupumaan omiin mieltymyksiini nähden. Vähemmän katkera oli tietysti tarkoitus valmistaakin, mutta omasta mielestäni tässä saisi olla lisääkin ja sen perusteella teen tietysti pisteytyksenkin. Mallaspohja on erittäin hyvä - karamellia on hyvin maltillisesti, joten makeus pysyy poissa ja humalilla on kunnolla tilaa nousta esiin. Aromihumalointi on erittäin hyvä, mutta katkeroa tosiaan uupuu. Sitä vielä lisää niin jackpot, napakymppi ja totaalinen hekuma olisi valmis. Suutuntuma on hieman alle keskitäyteläisen ja keskiverrosti hiilihappoinen. Karamellisuuden puutteesta johtuen ehkä siis hieman kevyempi kuin tyylin normi, mutta mielestäni näin on parempi, sillä olut on kuivempi ja raikkaampi. Ei aivan niin tuore kuin aiemmin maisteltu Kevätaurinko, mutta pykälää parempi kuitenkin. Upea aromihumalointi ja mallaspohja - vielä pieni sysäys katkeroa lisää ja se on siinä. Todella hyvä olut!

Pisteytys

• Tuoksu 8
• Ulkonäkö 
• Maku 7
• Suutuntuma 3
• Yleisvaikutelma 15

Aistiarviot

• Makeus 3
• Katkeruus 4
• Happamuus 4
• Täyteläisyys 4

Kokonaispisteet: 38/50

Alkoholipolitiikkaa lyhyesti osa 3: Miksi pienpanimoiden ulosmyyntiä ei voida sallia

Suomalaiset sahti- ja tilaviiniyrittäjät saavat myydä myös yli 4,7% vahvuisia tuotteitaan suoraan valmistuspaikalta, mutta pienpanimoilta, saati panimoilta yleensä, moinen oikeus on lailla kielletty. 

 Yli 4,7% panimotuotteille ainoat myyntikanavat ovat Alko, jonka hyllyille on vaikea ja hidas päästä sekä olutravintolat, joista parhaat toimivatkin pienpanimotuotteiden myyjinä hyvällä aktiivisuudella.

Miksi niinkin mitätöntä asiaa kuin panimoiden ulosmyyntioikeus ei voida sallia?

Vastaus on yksinkertainen: Alkon monopoliaseman pelätään murtuvan, eikä ulosmyyntioikeuksia voida siksi sallia. 

Lainaan seuraavaksi toimittaja Heikki Kähkösen tekstiä Olutoppaan foorumilta:

Pienpanimoiden ulosmyyntiasiaa on verrattavissa taannoiseen tilaviiniyritysten liköörin ulosmyyntiä koskevaan keskusteluun, joka päättyi nolosti. Edellisen eduskunnan aikana maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) runnoi peruspalveluministeri Paula Risikon (kok.) tuella hallituksessa periaatepäätöksen tilaviiniliköörien ulosmyynnin vapauttamisesta.

Alkoholilain muutoksen oli tarkoitus tulla eduskuntaan ennen kevään 2011 vaaleja, mutta toisin kävi. Suurella julkisuuskohulla vedätetty esitys osoittautui kuplaksi ja se vedettiinkin pois hallituksen agendalta.

"Jouduimme tarkastelemaan asiaa myös EU-oikeuden näkökulmasta. EU:n kannalta ei ole yksiselitteistä, että Suomessa vain kotimaiset tilaliköörit saisivat erityiskohtelun muiden jäsenmaiden vastaaviin tuotteisiin verrattuna", selvitti esityksen pikaista poisvetoa STM:n hallitusneuvos Ismo Tuominen haastattelussani sanomalehti Karjalaisessa kaksi vuotta sitten.

Laajemmalta kantilta katsottuna kyse oli viime kädessä väkevien myynnin sallimisesta muissa kuin Alkon myyntipisteissä eli viinamonopolin osittaisesta purkamisesta. Ja sehän ei käynyt, sillä Alkon monopoli on STM:lle ja oli myös maan silloiselle hallitukselle koskematon asia.

"Mikäli loppupelissä joudumme asettamaan vastakkain Alkon monopolin ja tilaliköörit, on ratkaisu luonnollisesti aika selvä. Toivon mukaan niin pitkälle asiassa ei tarvitse mennä", Tuominen totesi.

Ja niin jäi liköörien myynti yksin Alkon harteille, koska valtiovalta ei siis halunnut lähteä testaamaan monopolin pitävyyttä (ts. purkamisen mahdollisuutta) EU-yhteisöoikeudessa.

Eli pienpanimoiden ulosmyynnin salliminen voitaisiin EU:ssa nähdä Alkon monopoliaseman heikentymisenä, joka voisi taas johtaa koko monopolin alasajoon EU:n pakottaessa. Tilanne on melko absurdi - kyseessä on mitättömän pieni ja yksinkertainen asia, josta ei olisi kenellekään mitään haittaa, mutta silti sitä ei voida toteuttaa. Poliitikot vaan istuvat paskat housussa ja pelkäävät heille niin rakkaan Alkon puolesta.

Asiaan on otettu kantaa jo ministeritasolla asti, sillä viime kesänä Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen kertoi ministeriön tiedotteen mukaan seuraavaa: 

Ministeri totesi, että alkoholilain kokonaisuudistuksen yhteydessä pitää pohtia keinoja, joilla voidaan tukea kotimaisia työpaikkoja luovaa lähijuomaa. − Tällä hetkellä pienpanimot eivät saa myydä yli 4,7 tilavuusprosentin vahvuisia juomia asiakkaille mukaan. Tässä suhteessa pienpanimot olisi saatava tasa-arvoiseen asemaan tilaviinitilojen kanssa.

− Lähioluiden jakelua pitää myös parantaa. Alko voisi seurata Ruotsin esimerkkiä ja ottaa alueellisesti tarjontaansa paikallisia tuotteita. Näillä teoilla olisi maaseutua elävöittävä vaikutus, mutta niillä ei kuitenkaan vaarannettaisi alkoholipoliittisia tavoitteita, Koskinen ehdotti.

Jäämme odottamaan jotain konkreettista, vaikka se tätä taustaa vasten kaukaiselta kuulostaakin. Asian taustat on kuitenkin jokaisen syytä tiedostaa ja siltä pohjalta miettiä, että eikö sen monopolin oikeasti voisikin jo purkaa.

Juttusarjan aiemmat osat:

• Osa 1: Miksi suomalainen keppana on kuraa?
• Osa 2: Alkoholi urheilutapahtumissa

Kotiolutta: Kosoolan Dunkelweizen #62

 

Vappuaaton vietto aloitetaan espoolaisen Juhani Palttalan valmistaman kotioluen merkeissä. Kyseessä on Kosoolan Panimon Dunkelweizen, eli tumma vehnäolut. Tätä kirjoittaessa ei tarjolla ollut vielä valmistusaineiden tietoja, eikä vahvuuttakaan, mutta väliäkös tuolla. Voisin itseasiassa vaikka veikkailla niitä Jopon kotioluthaasteen tavoin, vaikka oluen tyyli onkin nyt selvillä. Pidemmittä alustuksitta itse asiaan.

Ruskeaa, sameaa ja runsaasti vaahtoavaa olutta. Kaadoin jalalliseen lasiin vehnislasin sijaan, se sopii paremmin tähän koska pullo on 0,33-litrainen. Sitä ei kuvasta näy, mutta vaahdon hieman laskettua kaadoin myös hiivat lasiin. Se kuuluu tyyliin ja itse myös pidän vehniksistä enemmän niin. Tuoksu on tuoreen banaaninen, suorastaan raikkaan banaaninen ja hieman neilikkainen. Myös tuttua hieman mausteista vehnishiivaa löytyy. Lisäksi siinä on tummille vehnille ominaista karamellisuutta, joka ei vaaleampiin kuulu - sen takia tuoksun yleisilme, vaikka onkin raikas, on myös vaaleaa vehnää selvästi tuhdimpi. Maku on tyylille ominaisesti hieman hapan, vehnäinen, melko runsaan neilikkainen ja mausteinen - banaanisuus on maussa selvästi taka-alalla ja kuivempi mausteisuus edessä. Vaaleista vehniksistä tämän erottaa, kuten tuoksunkin tapauksessa, keskivaiheilla kehiin tuleva hieman karamellinen ja kevyesti makea osuus. Jälkimaku on jälleen kuivemman mausteinen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tyylille ominaisesti melko runsaan hiilihappoinen. Mielestäni varsin tyylipuhdas ja tasapainoinen tumma vehnä. Hyvä balanssi happamuuden ja makeuden kesken. Valmistusaineissa on tietysti vehnämallasta, vehnishiivaa ja vahvuuden voisi arvuutella osuvan 5-6% väliin. Nyt täytyy sanoa, että en tiedä tehdäänkö dunkelweizenit tummiksi paahdetuilla vehnämaltailla vai ohramaltailla. Vehniksissähän normaalisti about puolet on ohramaltaita ja loput vehnää, eli täysin vehnämaltaista valmistettuja ne eivät ole. Juhani & muut asiantuntijat voivat varmasti valaista tätä asiaa kommentoimalla tai sähköpostitse.

 

Lopuksi pisteytys Olutoppaan asteikolla: 

 

Pisteytys

• Tuoksu 7
• Ulkonäkö 4
• Maku 7
• Suutuntuma 4
• Yleisvaikutelma 15

Aistiarviot

• Makeus 4
• Katkeruus 2
• Happamuus 4
• Täyteläisyys 5

Kokonaispisteet: 37/50

 

Iron Maidenin Trooper-olut Suomeen heinäkuussa!

Hevipumppu Iron Maiden ja brittipanimo Robinsons ovat lanseeranneet yhdessä Trooper oluen!

Trooper on Maidenin klassikkobiisejä, jonka tuntemisen tulisi kuulua jo kansalaisten yleissivistykseen. Olut on suomalaisittain ilahduttavasti 4,7% vahvuinen, joten sen myyminen on sallittua täällä alkoholipoliittisessa takapajulassa Alkon ulkopuolellakin. Kyseessä on brittiale, joka asettunee vaivattomasti Bitter tai Golden Ale genreen. Maahantuojana toimii Servaali Oy, joka on alustavasti pohtinut oluen lanseerausta päivämäärälle 20.7. Kyseessä on sattumoisin juuri se päivä jolloin yhtye täräyttää keikan Olympiastadionilla Maiden England kiertueen merkeissä.

Mainittakoon, että Robinsons on ihan oikeasti hyvä panimo, joten tarjolla lienee kunnon olutta, eikä "rahat pois"-meiningillä toteutettua kuraa, kuten Motörheadin tai Koff Kotiteollisuuden tapauksissa.

Virallinen lehdistötiedote: http://www.ironmaiden.com/

Bruce kertoo oluesta Vimeossa: