Kotiolutta: Kosoolan Dunkelweizen #62

5 kommenttia
 
 
Vappuaaton vietto aloitetaan espoolaisen Juhani Palttalan valmistaman kotioluen merkeissä. Kyseessä on Kosoolan Panimon Dunkelweizen, eli tumma vehnäolut. Tätä kirjoittaessa ei tarjolla ollut vielä valmistusaineiden tietoja, eikä vahvuuttakaan, mutta väliäkös tuolla. Voisin itseasiassa vaikka veikkailla niitä Jopon kotioluthaasteen tavoin, vaikka oluen tyyli onkin nyt selvillä. Pidemmittä alustuksitta itse asiaan.


Ruskeaa, sameaa ja runsaasti vaahtoavaa olutta. Kaadoin jalalliseen lasiin vehnislasin sijaan, se sopii paremmin tähän koska pullo on 0,33-litrainen. Sitä ei kuvasta näy, mutta vaahdon hieman laskettua kaadoin myös hiivat lasiin. Se kuuluu tyyliin ja itse myös pidän vehniksistä enemmän niin. Tuoksu on tuoreen banaaninen, suorastaan raikkaan banaaninen ja hieman neilikkainen. Myös tuttua hieman mausteista vehnishiivaa löytyy. Lisäksi siinä on tummille vehnille ominaista karamellisuutta, joka ei vaaleampiin kuulu - sen takia tuoksun yleisilme, vaikka onkin raikas, on myös vaaleaa vehnää selvästi tuhdimpi. Maku on tyylille ominaisesti hieman hapan, vehnäinen, melko runsaan neilikkainen ja mausteinen - banaanisuus on maussa selvästi taka-alalla ja kuivempi mausteisuus edessä. Vaaleista vehniksistä tämän erottaa, kuten tuoksunkin tapauksessa, keskivaiheilla kehiin tuleva hieman karamellinen ja kevyesti makea osuus. Jälkimaku on jälleen kuivemman mausteinen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tyylille ominaisesti melko runsaan hiilihappoinen. Mielestäni varsin tyylipuhdas ja tasapainoinen tumma vehnä. Hyvä balanssi happamuuden ja makeuden kesken. Valmistusaineissa on tietysti vehnämallasta, vehnishiivaa ja vahvuuden voisi arvuutella osuvan 5-6% väliin. Nyt täytyy sanoa, että en tiedä tehdäänkö dunkelweizenit tummiksi paahdetuilla vehnämaltailla vai ohramaltailla. Vehniksissähän normaalisti about puolet on ohramaltaita ja loput vehnää, eli täysin vehnämaltaista valmistettuja ne eivät ole. Juhani & muut asiantuntijat voivat varmasti valaista tätä asiaa kommentoimalla tai sähköpostitse.
 
Lopuksi pisteytys Olutoppaan asteikolla: 
 
Pisteytys
  • Tuoksu 7
  • Ulkonäkö 4
  • Maku 7
  • Suutuntuma 4
  • Yleisvaikutelma 15
Aistiarviot
  • Makeus 4
  • Katkeruus 2
  • Happamuus 4
  • Täyteläisyys 5
Kokonaispisteet: 37/50
 

Iron Maidenin Trooper-olut Suomeen heinäkuussa!

7 kommenttia
 

Hevipumppu Iron Maiden ja brittipanimo Robinsons ovat lanseeranneet yhdessä Trooper oluen!

Trooper on Maidenin klassikkobiisejä, jonka tuntemisen tulisi kuulua jo kansalaisten yleissivistykseen. Olut on suomalaisittain ilahduttavasti 4,7% vahvuinen, joten sen myyminen on sallittua täällä alkoholipoliittisessa takapajulassa Alkon ulkopuolellakin. Kyseessä on brittiale, joka asettunee vaivattomasti Bitter tai Golden Ale genreen. Maahantuojana toimii Servaali Oy, joka on alustavasti pohtinut oluen lanseerausta päivämäärälle 20.7. Kyseessä on sattumoisin juuri se päivä jolloin yhtye täräyttää keikan Olympiastadionilla Maiden England kiertueen merkeissä.

Mainittakoon, että Robinsons on ihan oikeasti hyvä panimo, joten tarjolla lienee kunnon olutta, eikä "rahat pois"-meiningillä toteutettua kuraa, kuten Motörheadin tai Koff Kotiteollisuuden tapauksissa.

Virallinen lehdistötiedote: http://www.ironmaiden.com/

Bruce kertoo oluesta Vimeossa:

Kotiolutta: Kosoolan Kevätaurinko APA

0 kommenttia
 

Espoosta tärähti jälleen laatikollinen kotioluita. Asialla oli Kosoolan Panimo, eli Juhani Palttala, jonka oluita maistelin viimeksi marraskuussa. Oluita tuli yhteensä 8 erilaista ja niistä ensimmäisenä arviointiin pääsee ajankohtaisesti nimetty Kevätaurinko. Kyseessä on 5,5% APA, eli American Pale Ale, joka on katkerohumaloitu Magnumilla ja aromihumaloitu Cascadella ja Citralla. IBUja 45 ja hiivana White Labs WLP090 San Diego Super Yeast.

Tällä kertaa osassa oluista on myös etiketit, jotka ovat mielestäni varsin onnistuneita. KP logo on tyylikäs ja informaation määrä on valtaisa - kaikki raaka-aineet ja ruokasuositukset ja nautintalämmöt löytyy. Etiketissä kerrotaan mm. että oluet pannaan ja pullotetaan käsityönä panimomestarin saunassa. Vuosituotannon kerrotaan olevan 500 litraa.



Olut on utuinen, oranssihtava tai meripihkainen väriltään ja vaahtoakin muodostuu mukavasti. Vaahto myös kestää pitkään ja jättää paksua pitsikuviota lasin reunoille. Tuoksu on aromaattisen hedelmäinen. Citran hieman pistävän sitrushedelmäisyyden tunnistaa heti etunenässä ja sen jälkeen hunajamelonista sekä eksoottisen hedelmäistä, hieman mangoista tuntua. Mallaspohja on karamellinen ja hieman makeahko. Tulee mieleen Stadin American Amber IPA, mutta hieman kevyemmällä katkerolla. Oikein maukkaan aromihumalainen tuoksu. Maku on myös maltillisesti makeahko ja hyvin aromaattisesti humaloitu. Katkeroa on nippa nappa riittämiin ja se potkaisee vasta lopussa, sillä alun makeampi osuus pitää sen siihen saakka aisoissa. Makumaailmassa on karamellimallasta, monenlaista kypsän pehmeää eksoottista hedelmäisyyttä ja loppua kohti myös sitrushedelmäisyyttä ja tyylin oluista ah niin tuttu greippisen hapan loppuliuku. Jälkimaku on kuivahko, ja jotenkin hieman lyhyt. Muistuttaa paljon Stadin Panimon tuotoksia, nekin ovat voimakkaasti aromihumaloituja (=erittäin hedelmäisiä) ja tasapainoisen katkeroisia, mutta eivät yleensä mitään hopheadien katkerokeitoksia - kuten ei tämäkään. Minuun, ja Stadilaisten arvioiden perusteella moniin muihinkin, tämä tasapainoisuus puree. Suutuntuma on juuri keskitäyteläinen ja keskivertoa hieman maltillisemman hiilihappoinen. Tyylin mukainen tuotos. Tasapainoinen ja maukas olut, joka ei kuitenkaan aivan haasta tyylin parhaimmistoa - siihen olisi kaivattu vielä runsaammin katkeruutta ja silti pitäisi pystyä säilyttämään sama hedelmäisyys. Siinä sitä haastetta. Onnistunut olut kuitenkin, Nokian Keisari 66:n tasolla, mutta hieman erilaisin ansioin (ei niin katkera, vaan hedelmäisempi).

Lopuksi pisteytys Olutoppaan asteikolla: 
 
Pisteytys
  • Tuoksu 8
  • Ulkonäkö 4
  • Maku 7
  • Suutuntuma 3
  • Yleisvaikutelma 14
Aistiarviot
  • Makeus 4
  • Katkeruus 4
  • Happamuus 4
  • Täyteläisyys 5
Kokonaispisteet: 36/50

Olutarvio: Ruokapuoti Lumon Nokkospils

4 kommenttia
 

Ruokapuoti Lumon Nokkospils

Panimo: Vakka Suomen Panimo, Suomi (Uusikaupunki)
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Ruokapuoti Lumo (Rauma), Olutravintolat (ks. juttu alta), SOPP

Helsinki Beer Festivaleilla viime viikonloppuna debytoinut Ruokapuoti Lumon Nokkospils saapui Vanhassa Raumassa sijaitsevan myymälän hyllyille heti alkuviikolla. Nokkospils on Lumon toinen omaolut, sen on valmistanut Vakka-Suomen Panimo, joka tunnetaan muun muassa juurikin erinomaisista pilseistään. Se ensimmäinen Lumon omaolut oli brasilialaisella kahvilla maustettu stout, jonka valmisti Beer Hunter's. Olueen käytetyn kahvin oli paahtanut Turun Kahvipaahtimo. Stout koki jyväskyläläisen Palokka-oluen kohtalon eli se myytiin loppuun melko nopeasti - paikallisoluilla näyttää siis olevan kysyntää. 

Lumosta kerrotaan, että idea nokkosella maustetusta oluesta syntyi jo noin vuosi sitten, mutta silloin ei kuitenkaan aikataulujen vuoksi ollut mahdollista saada sitä valmiiksi kesäsesonkia varten. Idea jäi elämään ja toteutettiin nyt täksi kesäksi. VASP valmisti oluesta koe-erän, jonka maistelun perusteella nokkosen määrää vähennettiin ja humalointia lisättiin. Oluen piti alunperin olla suodatettu, mutta se päätettiin kuitenkin jättää suodattamatta, joka on mielestäni ehdottomasti oikea päätös - nyt kaikki aromit ovat varmasti tallessa. 

Olut on luomuohramaltaasta ja luomuhumalista valmistettu täysmallasolut. Olueen käytetyt nokkoset tulevat Savonlinnan Yrttipajalta, jonka toiminta on myös luonnonmukaista (osa tuotteista poimitaan jopa suoraan luonnosta), mutta ei luomu-sertifioitua. Tästä syystä oluelta puuttuu luomumerkintä, vaikka se sitä käytännössä onkin. 

Saatavuus ei rajoitu pelkästään Ruokapuoti Lumoon, vaan sitä myyvät myös Kahvila Soppi (Rauma), Cafe Art (Turku), Ravintola Maku (Pori) ja lisäksi Pikkulintu jakelee 40 laatikkoa olutta eri olutravintoloihin - uskoakseni ainakin pääkaupunkiseudulle. Tarkempia saatavuuksia voi varmasti kysellä Pikkulinnusta. Myös kesän Suuret Oluet Pienet Panimot festareilta olutta löytyy ja ensimmäinen sellainenhan järjestetään jo kolmen viikon päästä täällä Raumalla.

Nautiskelin tätä yhden pullollisen jo eilen ja totesin oluen maun täysin uniikiksi, vastaavaa ei ole ennen tullut vastaan. Nokkosen aromi on selkeä, mutta sitä ei kuitenkaan ole överisti, joten lopputulos on tasapainoinen ja nautittava. Oluen nauttimisesta kehkeytyi hieman yllättäen pitkähkö ajatusten harhailu lapsuuteen, sitä kautta omiin lapsiin ja elämään yleensä. Kaikki lähti nokkosista liikkeelle. Muistelin, kuinka pieninä poikina pelattiin jonkin maakellarin päällä vuoren valloitusta tai kukkulan kuningasta. Ikää oli ehkä n. 7-8 vuotta ja tietysti iso liuta saman kylän poikia menossa mukana. Se oli vielä sitä aikaa kun saman kylän lapset leikkivät isossa joukossa ulkona ja kaikki olivat mukana. Oli tietysti kesä, ilma oli ainakin muistikuvien mukaan helteinen ja maa, sekä nurmikko aivan rutikuivia ja pöliseviä. Maakellarin yhdellä sivulla oli sellainen kuivahko oja, jonka reunamilla kasvoi paljon nokkosia. Pojat mittelivät kukkulan herruudesta hieman leikkivien eläinlasten tavoin. Vielä ei yritetty näyttää naaraille kuka on vahvin vaan nyt otettiin ihan vaan vilpittömästi "miehestä" mittaa. Harvemmin sinne nokkosien sekaan ketään ainakaan täysin tarkoituksella tuupattiin, mutta aina välillä sieltä joku joutui ylös könyämään, niin minäkin, vaikken aivan pienin kaveri ollut silloinkaan. Se kuivan nokkosen tuoksu tässä oluessa kaivoi jostain nuo lapsuuden muistot esille. Samalla rupesin ajattelemaan omaa esikoistani, joka on kohta tuossa samassa iässä. Tulin tehneeksi päätöksen, että yritän antaa "poikien olla poikia", eli jos hän tekee jotain aikuisten silmissä noinkin typerältä vaikuttavaa, niin tehköön. Kunhan toiminta pysyy jotenkin turvallisena ja on vilpitöntä, eikä kenellekään tarkoiteta pahaa. Oluen, vaikka vaan sen yhdenkin, äärellä tehdään elämän suuria päätöksiä.

Näiden muisteloiden jälkeen onkin aika korkata toinen pullo tätä samaista olutta ja tällä kertaa sekä oluesta, että arvioinnista nauttien. Tänään on tylsän pilvinen päivä, joten käytän eilistä kevätauringossa räpsäistyä otosta. 

Hieman utuinen ja väriltään kullankeltainen olut, jonka vaahto on keskiverto ja jättää runsaasti pitsiä lasin reunoille. Tuoksussa on aitoa nokkosta, ruohoisuutta, kuivaa heinää, mietoa tuoretta chilimäisyyttä ja puhdasta leipäistä maltaisuutta. Nokkonen on saatu erottumaan selkeästi oluen aromista, mutta se ei kuitenkaan peitä alleen sitä normaalia pilsin aromimaailmaa. Maku on miellyttävän maltainen ja rapean ruohoisesti humaloitu. Nokkonen tulee makuun heti alussa maltaan rinnalle ja pysyttelee siinä aina kuivan ruohoiseen jälkimakuun asti. Tässäkin nokkonen tekee mausta hieman chilimäisen, mutta minkäänlaista tulisuutta tässä ei ole vaan ainoastaan se maku. Nokkonen on todella selkeästi esillä, muttei silti dominoi tai peitä muita makuja - yhdistelmä on uniikki ja onnistunut. Suutuntuma on lähes keskitäyteläinen ja hieman keskivertoa maltillisemmin hiilihappoinen. Yllättävä yhdistelmä toimii!

Yhteenveto

Nokkosella maustettu pils, juuri sitä mitä lupaakin.
ARVOSANA: 8