Olutarvio: Finlandia Sahti

0 kommenttia
 

Finlandia Sahti

Panimo: Finlandia Sahti, Suomi (Sastamala)
Oluttyyli: Sahti
Alkoholipitoisuus: 8,0%
Saatavuus: Alkon tilausvalikoima (7,61€ / 0,75l)

Vietetään hetki puhumalla lähestulkoon siitä ainoasta oluesta, jonka takia Suomi ylipäätään mainitaan olutkirjallisuudessa - sahdista. Sahti on suomalainen perinteikäs juhlajuoma ja uniikki oluttyyli. Se on pullahiivalla käytetty pintahiivaolut, joka perinteisesti maustetaan humalan sijaan katajalla. Monet suomalaiset eivät arvosta eivätkä kunnioita sahtia, koska he eivät tunne sitä  ja ovat ennakkoluuloisia sitä kohtaan. Annetaan se anteeksi heille. Parhaiten sahtia ja sen perinteitä arvostaa tietysti nauttimalla sahtia, kertomalla siitä ja tarjoamalla sitä tutuille ja miksei tuntemattomillekin. Illan hämärässä rappukäytävässä tai kadulla viattomalle (nais)henkilölle heitetty "tuutko meille sahdille" ei tosin toimi, älkää käyttäkö sitä. Hienovaraisempi lähestyminen on suositeltavaa. 

Nykyisin Sastamalassa operoiva Finlandia Sahti on kenties Suomen helpoiten saatavissa oleva sahti, sillä se kuuluu Alkon tilausvalikoimaan ja sitä löytyy monesta Alkosta hyllystäkin. Tai ei varsinaisesti hyllystä, vaan kylmäkaapista. Kyseessä kun on kylmässä säilytettävä tuoretuote. Tarkkaa saatavuutta ei näe Alkon sivuilta, mutta Olutoppaasta näkee. Tästä linkistä Finlandia Sahdin omalle sivulle, sieltä yhdellä klikkauksella saatavuus välilehdelle ja näin listaus Sahtia myyvistä Alkoista on edessäsi. Halutessasi voit myös tilata Sahtia siihen Alkoon mihin haluat, mutta minimitilausmäärä on kolme pulloa. Jos se tuntuu paljolta, niin henkilökunnan kanssa (usein paikalle vaaditaan myymäläpäällikkö) voi yrittää neuvotella, että he tilaisivat kolme pulloa, sinä ottaisit yhden ja loput voisivat laittaa myyntiin. Sekin usein onnistuu. 

Finlandia Sahti toimi aiemmin Forssassa, mutta toiminta siirtyi alkuvuonna 2012 Sastamalan Putajaan Lähdeniemen kotitilalle, kun uusi yrittäjä osti laitteet ja reseptit. Kyse ei siis ole massiivisesta sahtitehtaasta, vaan kotitilalla operoivasta pienimuotoisesta toiminnasta. Tyrvään Sanomien uutisjutun mukaan Sahtia tehdään 400 litraa kerran tai kaksi viikossa, eli kyllähän menekkiäkin jonkin verran täytyy olla - hyvä niin! Finlandia Sahti valmistaa siis kahta sahtia, normaalia ja Strongia. Normiversiossa alkoholipitoisuus on 8% ja Strongissa 10%, molemmissa on katajan lisäksi käytetty humalaakin. Olen aiemmin arvioinut blogiin Strongin, se tapahtui elokuussa 2010 ja oli blogin kaikkien aikojen kuudes juttu. Tuo pala Reittausblogin historiaa löytyy tästä. Sittemmin olen nautiskellut tätä Sahtia useamminkin, mutta tämän perusversion arviota en ole vielä koskaan kirjoittanut, en edes olutoppaaseen. Nyt alkaa olemaan jo korkea aika korkata tuo ylväs muovipullo ja alkaa "töihin"...


Sameaa, tummahkon ruskeaa ja täysin vaahdotonta, kuten sahdin kuuluukin. Ei mikään kaunokainen, mutta missikilpailut onkin erikseen. Tuoksu on herkullisesti omanlaisensa - siinä on voimakasta ylikypsää banaanisuutta, hieman katajaa ja havuisuutta sekä sokerista ja lämmittävän alkoholin sävyttämää hieman ruismaista maltaisuutta. Maku on voimakkaan banaaninen. Banaanisuuden taso on vähintään weizenbock potenssiin kaksi. Lisäksi löytyy mansikkaista hedelmäisyyttä, katajan kirpeämpää otetta, havuisuutta ja lopusta myös hiivan tuottamaa mausteisuutta. Suussa olut on paksua, hieman siirappista ja täysin hiilihapotonta - mutta kyllä lopussa silti pieni puraisu on, se tulee katajasta ja ehkä hieman humalastakin, sitähän tässä on myös. Alkoholi on täysin piilossa maussa, mutta lämmittää toki ja vaikutuksen tuntee välittömästi. Jälkimakua kohti olut jo kuivuu mukavasti ja siirappisuus siirtyy taka-alalle, banaanisuus on edelleen kehissä ja katajan havumainen, kuivahkon puinen tuntuma nousee kielen päälle sokerisen makeuden takaa. Suu on nielaisun jälkeen hieman tahmea. Paksua, makeaa, banaanista - sitähän kunnon sahti on! Reittausblogi suosittelee.

Yhteenveto

Makea ja lähes pureskeltavan täyteläinen perinnejuoma
ARVOSANA: 8½

Alkon alkuvuoden uutuuksia

2 kommenttia
 
Alkoon on alkuvuoden ratoksi tulossa monia mielenkiintoisia oluita. Viime vuotinen Alkon 80-vuotisjuhlien kunniaksi valikoimiin tuotu pienpanimokattaus saa jatkoa helmikuun alussa, tällä kertaa joukossa on ilmeisesti muitakin kuin suomalaisoluita. Lisäksi luvassa on Alkon valikoimissa uusi trappist-olut ja tynnyrikypsytettyä Imperial Stoutia jenkeistä. Tarkemmat listaukset alla.

Ensi viikon uutuuksia ovat Ayinger Jahrhundertbier, joka on ollut Alkossa aiemminkin ja lisäksi Achel 8 Blond, joka on aito trappist. Achelia olen maistanut aiemminkin ja pidin todella paljon, siitä löytyy juttu tämän linkin takaa. Pienenä yllätyksenä tuli, että tuo Ayinger on jäänyt viimeksi maistamatta. Tällä kertaa ei jää, sen verran laadukkaasta panimosta on kyse. Näitä kahta voi siis löytää Alkoista jo ensi viikon loppupuolella.

Ehkä jo tämän kuun aikana saapuvaksi huhuillaan myös Sinebrychoffin maahantuomaa Brooklyn Black Opsia, joka on tynnyrikypsytetty 10,7% Imperial Stout. Olut on pakattu 0,75-litraiseen pulloon ja laatikoita on saapunut Suomeen 100 kpl. Pullo ei luultavasti ole "aivan ilmainen", joten ylimääräisiä roposia kannattaa alkaa jo nyt laittamaan sukan varteen.


Helmikuun alussa (4.2) saapuu tuo himoittu pienpanimokattaus ja tällä kertaa mukana on ilmeisesti muitakin kuin suomalaisoluita. Tässä listaus Olutoppaan foorumilta (linkit ratebeeriin tai olutoppaaseen oluen nimestä):


Aloitetaan läpikäynti listan järjestyksessä. Beer Hunter's Saison de Randonneur Kataja Edition lienee viime keväänä ihastuttaneen maitokauppaversion vahvempi veli (6,5%), jota on "tuunattu" katajalla. 6,5% versiota oli viime vuonna myös ravintolajakelussa. 

Stadin American Saison jatkaa Stadin American oluiden sarjaa. Aiemmin on Alkossakin nähty mm. American Amber Lager, Stadin American Amber IPA ja Stadin American Barley Wine. Ravintola- ja maitokauppajakelussa lisäksi useita muitakin. Odotettavissa on Saison tyylinen olut jenkkihumalilla.

Mikkeller Sort Gul on Black IPA tyylinen olut ja ensimmäinen sellainen Alkon vakiovalikoimassa. Mikkellerit kiinnostaa aina, siitä ei ole kahta sanaa.

Kukko Ale 5% on näistä ehkä se vähiten kiinnostavin, sillä se lienee vain tylsähkön maitokauppaversion hieman vahvempi versio.

Teerenpeli Vehnäväinö on mieluisa uutuus kaltaiselleni vehnäsiepolle. Olut on 6% vahvuinen ja edustaa Weizenbock-tyyliä. Teerenpelin oluet ovat yleensä olleet hyvin laadukkaita, mutta ehkä hieman tylsiä. Tsekkaan kuitenkin ehdottomasti.

Nørrebro Kings County Brown Ale, tanskalaista luomuruskeeta. Asettuu Kukon kanssa samalle viivalle, testataan jos testataan. 

Malmgård Huvila Oak Porter, ennakkoon hyvinkin mielenkiintoinen. On luultavasti Huvila X-porterin tammitynnyreissä tai tammilastuilla kypsytetty versio. X-Porteriin ihastuin viime vuonna ja tammikypsytetyt ovat ainakin aiemmin maistuneet hyvin. Odotettu tapaus!

Marsalkka Savu on Saimaan Panimon tarjonta tähän tämänvuotiseen mälliin. Testiin ehdottomasti.

Vakka-Suomen Prykmestar Schwarzbock on ennakolta hyvinkin odotettu, onhan panimo Suomen kiistaton kuningas näissä saksalaistyylisissä oluissa. 

Suomenlinnan Zander Winter Ale on ravintolajakelusta jo joillekin tuttu English Strong Ale (6,2%), jota ei nyt varsinaisesti ole arviosivustoilla kehuttu, jos ei lytättykään. Testiin menee, sillä maistamani Suomenlinnan oluet ovat pääsääntöisesti olleet maistuvia. Alkon vakiovalikoimassa on tällä hetkellä saatavilla Helsinki Portteri.

Nokian Tuplakeisari on täysi mysteeri, mutta veikkaisin kyseessä olevan jonkunlainen Doppelbock, eli saksalaistyylinen vahvempi lager. Voihan toki olla, että Nokia repäisee ässän hihasta ja puskee ulos jonkun Imperial Black Coffee Rye American-Belgo Farmhouse IPAn, mutta uskon ennemmin Doppelbockiin. Tätä odotan kuitenkin myös mielenkiinnolla, sillä Nokialta harvoin tulee näitä (oletettavasti) vahvempia uutuuksia.

Siinähän niitä, varsin hyvä kattaus varmasti, mutta ei hämäännytä tästä - vaikka herkkuja hetkeksi rahvaan saataville tuodaankin, niin muistetaan edelleen Alkon monopoliasema ja maamme kurja olutta sorsiva alkoholipolitiikka. Jutun voisi päättää tähän Olutoppaan foorumilla "kuultuun" heittoon: "tuollaisia oluita pitäisi olla joka päivä saatavissa paikallisesta maitokaupasta, Alkosta - tai vähintään panimolta."

Kellarin kätköistä: Emelisse Barley Wine (BBE 12/2012)

0 kommenttia
 

Emelisse Barley Wine

Panimo: Emelisse, Hollanti
Oluttyyli: Barley Wine
Alkoholipitoisuus: 10,5%
Saatavuus: Poistunut tuotannosta?

Arvioin tällaisen oluen tuoreltaan helmikuussa 2011, eli lähes 2 vuotta sitten. Tämä kellarin kätköistä eilen kaivettu ja nautittu pullo on samaa erää. Sen parasta ennen on 12/2012 ja eräkoodiksi etiketissä on merkitty B. Veikkaisin oluen valmistetun joulukuussa 2010, eli ikää olisi nyt 2 vuotta ja rapiat. Tuoreena hieman ylimakea, turhan karamellinen ja alkoholinen olut oli parissa vuodessa vuodessa muuttunut parempaan suuntaan ja oli jo varsin miellyttävä olut. Huippua tästä ei taida saada vaikka miten pitkään säilöisi - olut ei vaan yksinkertaisesti ole riittävän hyvä alunperinkään. Panimon kotisivuilla ei enää mainita tätä olutta, joten se on luultavasti poistunut tuotannosta. En voi sanoa, että harmittaisi, parempiakin kun löytyy.



Samea, ruskeankuparinen ja luonnonvalkoiselta vaahdoltaan niukahko olut. Lasia pyöritellessä vaahto tarttuu lasin reunoihin kertoen korkeasta jäännössokeripitoisuudesta ja oluen korkeasta alkoholipitoisuudesta. Tuoksu on voimakas ja edelleen hyvin karamellinen, mutta myös pehmeä ja nyt myös brittityylisen hedelmäiset aromitkin nousevat esiin. Tuoreena voimakkaaksi mainittu mansikkaisuus on nyt täysin sivuroolissa ja esiin on noussut makeaa portviinimäisyyttä. Muistuttaa hieman Anchor Old Foghornia karamellimaisuudessaan ja omaa myös piirteitä vahvoista brittialeista - eräänlaista brittitoffeeta. On tämä ainakin muistikuvien mukaan ikääntynyt maltillisempaan ja elegantimpaan, mutta samalla herkullisempaan suuntaan. Alkoholipitoisuus on tuoksussa täysin piilossa. Maunkin puolesta olut on kunnossa - pehmeää, yllättävän brittityylistä ja maukasta. Hieman sherrymäisiä piirteitä, kuivempaa, ei ollenkaan niin ylilyödyn karamellista kuin aiemmin. Tuo maunkin puolesta mieleen Anchor Old Foghornin, sellaisen hieman ikäännytetyn version, mutta kaikinpuolin miedompana, vaikka tämän alkoholipitoisuus onkin suurempi. Anchorin ja Emelissen ero tulee selvästi esille ja nimenomaan Anchorin hyväksi, vaikka hyvää tämäkin on. Tämä ikäännytetty Emelisse on tuoretta pehmeämpää, ei niin makeaa ja alkoholisuus on hyvin piilossa, ainoastaan huoneenlämpöisenä se tulee esiin - tämähän on parantunut selvästi.

Yhteenveto

Vuodet ovat pyöristäneet särmiä ja lakaisseet liian alkoholimaisuuden muiden piirteiden alle. Huomattavasti parempaa kuin tuoreempana.
ARVOSANA: 8+

Olutarvio: Plevnan Barley Wine 2012

0 kommenttia
 

Plevnan Barley Wine 2012 (pullo)

Panimo: Panimoravintola Plevna (Koskipanimo), Suomi (Tampere)
Oluttyyli: Barley Wine
Alkoholipitoisuus: 10,0%
Saatavuus: Alko Arkadian erikoisvalikoima (8,06€ / 0,33l)

Hyvää Harrin nimipäivää kaikille. Yleensä kunniakseni on järjestetty vapaapäivä, mutta nyt sattui harmittavasti osumaan sunnuntaille. Tämän tamperelaisen panimoravintolan tuotteita näkee harvemmin pullotettuina, mutta kun sellainen kohdalle sattuu, niin se on paras napata mukaan. Tätä Barley Winea on ikäännytetty 9 kuukautta sherrytynnyreissä (tynnyreissä joissa on aiemmin kypsytetty sherryä). Myyntipaikkoja ei ole kuin yksi, Helsingin Alko Arkadia ja sen erikoisvalikoima. Erikoisvalikoiman myyntipaikkojen vähyydestä lähetellään Reittausblogin toimesta Alkolle jälleen sähköpostia tässä lähitulevaisuudessa, mutta nautitaanpa nyt näistä oluista ensin. Tällaisen 10% Barley Winen voi huoletta korkata näin sunnuntaina, sillä töihin paluu kolmen viikon yhdistetyltä joulu- ja isyyslomalta (poika tosin syntyi jo heinäkuussa) tapahtuu vasta keskiviikkona. Terveisiä kaikille teille, jotka jo virititte herätyskellot huomisaamuksi - lisääntykää, kansoittakaa maa ja olette ansainneet 18 päivää ylimääräistä vapaata!


Utuisen punaruskea olut, jolla on niukka, mutta kestävä vaahto. Hyvältä näyttää. Melko voimakas tuoksu on hieman hapan, suolainen, tammipuinen ja sherryinen - tynnyrikypsytys on siis selkeästi esillä, mutta taustalta löytyy myös runsasta tummaa maltaisuutta, hieman vaniljaa, tummaa kypsää hedelmäisyyttä ja asiaankuuluvaa alkoholin potkua. Maku on hyvin viinimäinen - sekä sherryä, että portviiniä voi löytää. Tammitynnyri on voimakkaasti esillä hienoisine vaniljaisine vivahteineen. Koko ajan mukana on myös melko täyteläinen karamellimainen ja mämminen maltaisuus ja tiettyä historiallista arvokkuutta tuova tynnyrikypsytyksen happamuus ja suolaisuus. Humalointikin nostaa päätään lopussa, mutta ei tämä kovin katkeraksi muodostu. Jälkimaku on miellyttävän kuiva ja alkoholi on täysin piilossa, vaikka toki lämmittääkin. Suutuntuma on hieman yli keskitäyteläisen ja hyvin vähähiilihappoinen - entisestään viinimäisyyttä korostaen. Hyvää ja nautittavaa tynnyrikypsytettyä olutta, mutta ei yllä eilisen North Coastin tasolle. Menee kuitenkin viimeisen vuoden aikana maistamieni kotimaisten oluiden kärkijoukkoihin. Tynnyrikypsytys tuo olueen tietynlaista haasteellisuutta ja sellaisia elementtejä joita ei muuten pystytä saavuttamaan.

Yhteenveto

Sherrymäinen ja tammipuinen barley wine
ARVOSANA: 9