"Keskioluen" laimentamisesta

4 kommenttia
 
Tasaisin väliajoin mediassa putkahtaa esille "keskioluen" laimentamista käsitteleviä artikkeleita, tänään asialla oli Ilta-Sanomat ja juttu levisi nopeasti muillekin uutissivustoille. Pistän keskioluen lainausmerkkien sisään, koska varsinaisia veroluokkia (I, II, III, IV ja IVB) ei oluelle enää Suomessa ole ja mielestäni niiden käyttö oluiden etiketeissä ja muissakin yhteyksissä voitaisiin lopettaa. Antaa oluen olla ihan vaan olutta, alkoholipitoisuudesta riippumatta.

Ilta-Sanomien uutisessa kerrottiin, että Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto pelkää, että keskioluen myynti siirretään Alkoon ja kaupassa myytävä olut laimennettaisiin. Se tarkottaisi käytännössä sitä, että jos otettaisiin mallia vaikka Ruotsista, niin maitokaupoissa saisi myydä enintään 3,5% vahvuisia alkoholijuomia. Jos tällainen malli otettaisiin käyttöön, en henkilökohtaisesti usko että otetaan, mutta jos otettaisiin niin pienin askelin kehittymässä oleva olutkulttuurimme ottaisi jälleen reilusti takapakkia. Maitokauppojen valikoimista jouduttaisiin poistamaan hurjat määrät eri oluita, jotka sopivat 3,5% ja 4,7% väliin. Alkon valikoimissa ei millään olisi tilaa kuin murto-osalle nyt maitokaupoista saatavilla olevista tuotteista. Saatavilla olevien oluttyylien kirjo väistämättä pienenisi entisestään. Lisäksi kotimaiset panimot, jotka jo nyt kärsivät 4,7% rajasta huomattavasti, joutuisivat tuotekehittelyssä entistä ahtaampaan rakoon. Ei ole kovin montaa oluttyyliä, joista saa "kunnollisia" ja kansainvälisille markkinoillekin sopivia alle 3,5% vahvuisina. 

Olen sitä mieltä, että nykyinen malli pitäisi korvata aluksi sillä, että alle 22% vahvuisten alkoholijuomien myynti vapautettaisiin. Alko voisi vielä olla olemassa monopolina väkeville ja luomassa hintakilpailua miedommille. Perustelen tätä sillä, että nykyiselläänkin oluet maksavat Alkossa keskimäärin vähemmän, kuin maitokaupoissa. En tarkoita nyt niitä lukuisia "tavallisia" lager-oluita, vaan niitä muita. Niitä joita virheellisesti kutsutaan "erikoisoluiksi". Tämä malli parantaisi myös panimoidemme asemaa, ei pelkästään kotimaisilla, vaan myös kansainvälisillä markkinoilla. Tuotekehittelyssä ei tarvitsisi enää väkisin tähdätä 4,7% vahvuisiin tuotteisiin tai sen alle, jotta panimon työntekijät saavat leipää pöytään. Myös alle 22% vahvuisten juomien internetmyynti voitaisiin samalla vapauttaa. Olisi mukava nähdä esim. saksalaisten Bierkompassin ja Bierzwergin tai hollantilaisen Cracked Kettlen kaltaisia liikkeitä Suomessa. Nousisiko alkoholin kulutus tämän seurauksena? En tiedä, eikä oikeastaan kiinnostakaan, mutta olutkulttuurimme ottaisi sen seuraavan tarvittavan askeleen.

Olutarvio: De Dolle Extra Export Stout

0 kommenttia
 
Extra Export Stout
  • Panimo: Dolle Brouwers
  • Maa: Belgia
  • Alkoholipitoisuus: 9,0% 
  • Saatavuus: Olutravintoloista, ulkomailta
  • Oluttyyli: Foreign stout

Stoutteja on tullut maistettua useita, mutta en muista että yksikään niistä olisi ollut Belgiasta. Tämäkin taitaa olla kyllä tyylillisesti lähempänä imperial stoutia, joita sentään on Belgiasta sattunut pari kohdallekin. Pidän eniten vahvoista, voimakkaasti paahteisista ja kuivista stouteista, jollainen tämänkin ennakkotietojen mukaan pitäisi olla. Etiketti on oluttyyliin sopivasti vanhanaikaisen näköinen ja tyylikäs, aivan toisesta ääripäästä kuin aiemmin arvioidun De Dolle Dulle Teven sekava ulkonäkö, joka toisaalta sopi sen oluen tyyliin hyvin. Dulle Teve oli ensimmäinen Dollen olut jonka maistoin ja se maistui todella hyvältä, joten tältäkin on lupa odottaa paljon. Olut on Saksasta hankittu ja se on pullotettu tammikuussa 2011. Mielenkiinnolla ja lapsenomaisella innolla kimppuun.


Vaahto yrittää ryöstäytyä käsistä varovaisellakin kaadolla. Sain lasin pohjalle vain pienen lirauksen ja vaahto oli jo tulla yli reunojen. Olut on väriltään läpinäkymättömän mustaa ja vaahto komeasti mokkainen ja hyvin hyvin kestävä. Hiljalleen laskiessaan se muodostaa kumpuja ja jättää paksusti pitsiä lasin reunoihin. Muutaman minuutin odottelun jälkeen sain kaadettua lasin jo puolilleen, hiivat ja loput oluesta jäivät vielä pulloon. Tuoksu on hyvin paahteinen, kuivan kahvinen ja hieman tumman suklainen. Lisäksi siitä löytyy normistoutista poiketen hieman happamuutta ja kirsikkaista hedelmäisyyttä. Alkoholikin potkaisee taustalla kuten näissä vahvuuksissa pitääkin. Olut on suussa hyvin pehmeä ja maku herkullinen. Paahteista, palanutta maltaisuutta, kahvia, hienoisesti happamuutta, marjaista belgihedelmäisyyttä ja suolaista lakritsia, joka lisääntyy loppua kohden. Olut hyvin kuiva ja alkoholi lämmittää nielaisun jälkeen mukavasti. Tuoksun tavoin maussakin on selkeästi erottuva belgialainen kirsikkaisen hedelmäinen kosketus, joka sopii tähän mainiosti. Suutuntuma on reilun keskitäyteläinen ja maltillisen hiilihappoinen. Kaadoin noin puoli lasia juotuanu pullosta loput hiivoineen lasiin ja se lisäsi vielä loppuun tuntuvaa yrttistä mausteisuutta, tehden oluesta vieläkin paremman. Erinomainen kuiva stout hitaaseen nautiskeluun.

Hienolta panimolta vaikuttaa tämä Dolle näin kahden maistetun oluen jälkeen. Kaapista löytyy vielä De Dolle Oerbier, joka on vahva belgiale. Siitäkin tulee todennäköisesti arvio blogiin sitten kun maltan sen korkata.

Yhteenveto: Erinomainen kuiva stout belgihedelmäisellä vivahteella.
Nautintasuositukset: Vain hieman jäähdytettynä

ARVOSANA: 9

Olutarvio: Svaneke Classic

0 kommenttia
 
Svaneke Classic

Alkon viimeisin olutuutuus on tanskalainen Svaneke Classic, joka on wieniläistyylinen lager. Tyyli ei hotsita, eikä yli neljän euron hintakaan, mutta tuli silti ostettua kun hyllyssä oli. Tämä Classic lienee jo kolmas Svaneken olut jonka Alko on tänä vuonna vakiovalikoimaansa ottanut. Näkisin mielelläni enemmän vaihtelua myös panimoiden osalta, mutta jostain syystä näitä tuotteita tuppaa kasaantumaan samoilta puljuilta. Hankintaanko ne sitten yhtenä "könttänä", sitä en tiedä. Maahantuojana on Novovin. Alkoholipitoisuutta tässä on 4,9% ja tyylinä siis lager, eli pohjahiivakäymisellä valmistettu ja lisäksi ilahduttavana pikku bonuksena suodattamaton.


Väriltään tämä on vaalean kuparista. Vaahtokukka jää melko matalaksi, mutta on tiivis ja kauniin valkoinen, sekä runsaasti pitsiä jättävä. Suodattamattomuus näkyy utuisuutena. Tuoksu on pehmeän maltainen, hieman karamellinen. makeahko ja kevyesti hedelmäinen. Tuoksusta ei juuri humalointia erotu. Maku on hieman makeahkon maltainen, mukavan pehmeä ja täyteläinenkin. Hedelmäisyyttä on kuitenkin maussa vain nimeksi. Ruohoinen humalointi on kevyehkö ja jälkimaussa on hieman pahvia sekä metallista virhemakua. Hedelmäisyyttä saisi olla omaan makuuni rutkasti enemmän. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hiilihappoisuus hieman keskivertoa matalampi. Juotavuudeltaan hyvä ja mukavan pehmeä, mutta mauiltaan kuitenkin varsin mitäänsanomaton. Bulkkilageria maittavampi ja kokonaisuutena aivan kelvollinen olut, vaikka jälkimaussa pieniä ikävyyksiä olikin.

Hinta-laatusuhde jää tämän kohdalla kehnoksi. En tule ostamaan toiste, enkä keksi syytä miksi tätä ylipäätään pitäisi kenenkään ostaa. Vaikeaa on myös keksiä syytä miksi tämä on valikoimaan otettu.

Yhteenveto:  Mitäänsanomaton ja ylihintainen olut.
Nautintasuositukset: Viilennettynä

ARVOSANA: 6½

    Olutarvio: De Dolle Dulle Teve

    0 kommenttia
     
    Dulle Teve means Mad Bitch, but the US goverment does not like the name, so we said TRIPEL. Is is an all malt brew with white candy in the kettle and refermented. Alc 10 %. Is not meant for aging. -Dolle Brouwers
    Dulle Teve
    • Panimo: Dolle Brouwers
    • Maa: Belgia
    • Alkoholipitoisuus: 10,0% 
    • Saatavuus: Olutravintoloista, ulkomailta
    • Oluttyyli: Tripel

    Dulle Teve, Mad Bitch, eli raumlaisittain Hullu Äm. Tämä massiivinen 10% tripel tuli nautittua eilen. Ei ollut tarkoitus tästä blogauttaa, mutta säväytti sen verran paljon, että on pakko. Onneksi tuli kuvattua. Sekavahkolla, naiskauneuttakin tarjoavalla etiketillä varustettu pullo on Saksasta hankittu, Alkosta tätä ei löydy. Belgialaiseen tapaan olueen on lisätty kandisokeria, se on lisäksi suodattamaton, pastöroimaton ja pullossa jälkikäyvä. Pullotettu MAR 2011 ja parasta ennen MAR 2012, ei tarkoitettu ikäännytettäväksi, kuten panimo yllä kuvatekstissä mainitsee.


    Samea ja oranssihtava olut, joka vaahtoaa massiivisesti. Vaahto kasvaa vielä pitkään kaatamisen jälkeenkin! Se on kumpuilevaa, höttöistä, paksusti pitsiä jättävää ja kestääkin pienen ikuisuuden. Tuoksu on happamahkon villihiivainen ja pippurisen sekä korianterisen mausteinen. Siitä löytyy myös makeahkoa belgihedelmäisyyttä sekä banaani- ja purukumiestereitä. Monipuolinen ja voimakas maku on aluksi hieman makea ja omenaisen hedelmäinen, sokerinenkin, mutta se kääntyy villihiivaisen happamaksi ja kuivan mausteiseksi melko nopeasti. Lopussa on vielä olueen täydellisesti sopiva alkoholin potku ja lämmittävyys, ei viinaisuutta. Katkeroakin löytyy tuntuvasti, joten tässä on hieman kaikkea, mutta herkullisessa harmoniassa. Jälkimaussa maistuu jopa salmiakki. Suutuntuma on runsaan keskitäyteläinen ja hieman nipistävän hiilihappoinen. Moniulotteinen ja herkullinen, todella hieno tripel.

    Yhteenveto: Moniulotteinen, voimakas, säväyttävä!
    Nautintasuositukset: Viilennettynä

    ARVOSANA: 9+